Nyt se alkoi! Helsingissä kituminen jää vaihteeksi vähiin ja
karvanaama aloittaa maailmalla vaappumisen. Lähtölaukaus aina yhtä idylliseltä
Ahvenanmaalta, täpläverkkoperhosen kevätkartoituksen merkeissä.
Huhtikuun loppuun sijoittuva kevätkartoitus muistuttaa
syyskartoitusta, mutta on toimenkuvaltaan huomattavasti leppoisampaa. Työparit
etsivät syksyllä tietokantaan kirjatut perhosten asuttamat elinympäristölaikut
ja laikuilta löytyvät toukkapesät ja laskevat talven yli selviytyneiden
toukkien määrän per toukkapesä. Samalla kerätään dataa toukkien
ravintokasveista, toukkiin kohdistuvasta predaatiosta sekä lajiin
erikoistuneista parasiiteista. Yleensä keväällä liikutaan huomattavasti
laajemmalla alueella kuin syksyllä, siksi jengiäkin palkataan touhuun vähemmän.
Ornitologeille tämäkin kartoitus on tietysti vain tekosyy päästä staijaamaan
fågeleita, hah!
 |
| Kartoittaja työssään. |
 |
| Kolme päivää toukkaynnäilyn jälkeen cinxia tunkee jo uniin ja alitajuntaan. |
 |
| Gula Huset, kartoitusporukan majoituspaikka Husön biologisella asemalla. |
La 21.4.
Menomatkalla perinteistä kansistaijia, jonka kartoitukseen
kuuluva palaveri ”ikävästi” keskeytti. Oli se ehkä ihan hyvä käydä välillä
sisätiloissa, saariston meno kun ei hirveän keväistä ollut. Jotain haviksia
kuitenkin, parhaimpana Turun satamassa henganneet 30 selkälokkia. Siinä sai
telellä kuvaamista treenata ja jokunen onnenkantamoinenkin osui. Palaverin
jälkeen puolijuoksin kannelle ja ensitöikseni äkkäsin 3 räystäspääskyä –
mukavan aikaisia! Maarianhaminan satamassa nähtiin aikainen lapintiira, ihan kelpo kamaa sekin.
Husössä pidetyn maasto/EarthCape-demonstraation jälkeen
läksimme Kallen ja Tuomaan kanssa Hagan pelloille. Ja voi elämä millaista
havistykitystä sieltä taas tulikaan. Ei siis mitään elämää suurempaa tai
valtakunnallista rariteettia, mutta pikkukivoja haviksia tippui leppoisalla
kelillä joka välistä ja vähän joka suunnalta. Vajaassa parissa tunnissa
kepitimme 11 lajia petoja (”sensu lato”), parhaimpina suopöllö, ampuhaukka, piekana, sinisuokoiras ja isolepinkäinen. Lisäksi
pelloilta väännettiin 48 kapustarintaa ja Saltviksfjärdeniltä 21 räyskää.
Mainio aloitus siis. Mitä nyt seuraavaa keväistä päivää saatiin odotella
pitkään, sillä vuoden 2012 kevätkartoitus alkoi gomiasti…
 |
| Taidepelleilyä vai torspoilua? |
Su 22.4.
… vesisateessa! Eckerön Storbyn toukkapesiä syynättiin
enemmän tai vähemmän kosteissa keleissä. Melkoinen tulikaste.
Kärsivällisyydestä otettiin saman tien mittaa ja kunnolla, kun läppärin käyttö
vesisateella käy moninkertaisesti vaikeammaksi normaalista. Hyväpähän jos tällä
selvitään siitä viikon pakollisesta sadepäivästä, toukkien laskeminen ja ECn
näpertäminen on varmasti pelkkää pintaliitoa tästä eteenpäin. Meinasi töiden
teko käydä jo työstä, peeveli.
Sadepäivä ei lintumenoa kauhiasti hillinnyt, vaan yllättävän
kovia haviksia osui päivälle, mm. Storbyn postitalon liepeillä yli painellut ja
aivan helkkarin aikainen lapinkirvinen
(päivämäärä oli siis 22.4!!) ja Krogarvikenissä notkunut liejukana, Käringsundissa henganneet 10 mustakurkku-uikkua, sekä Hammarlandissa havaittu sinisuo-koiras
– näitähän näköjään riittää!
Ma 23.4.
Sateesta päästiin, pilvistä ja sumusta ei. Kartoitettiin
Storbyn rippeet, Böle ja vähän Kyrkobytäkin. Bölessä laikun vierellä
säksättänyt sepelrastas lensi
ö-mappiin, kun lintua ei saatu esille. Lintuja kirjailtiin havikseen vasta
töiden jälkeen, koukkaus Bodafjärdenillä tuotti mm. valkoviklon, 10
punajalkavikloa, haarapääskyn ym. Isokäpylintuja ja ns. hily-tiltaltteja on maastossa melko runsaasi, viikon aikana
havaittiin sellaiset 7 yksilöä.
Ti 24.4.
Vihdoin (!!!) tuulen piti kääntyä etelään ja sään seljetä.
Juu ja ei, herättiin Kallen kanssa aamuneljältä ja painuttiin intopiukeena Styrsingsuddenille
ihailemaan sankkaa sumua. Näkyvyyttä ehkä 100 m. Komp komp ja sillei ilman kummosempia
haviksia – tuskin koskaan olen kompannut yhtä tehokkaasti kyseistä
niemenkärkeä.
Sumu selkeni yhdeltätoista ja sisu-naaras herätteli toiveita
viriävästä petomuutosta. Taisi jäädä päivän parhaaksi, yhden ohariksi menneen
piekanan ohella. Kartoitettiin Torpin pesähelvetistä ensimmäiset laikut,
Kyrkoby loppuun ja Marsundia. Jälkimmäesissä kohteessa sekalaisen koneiston
tuhoamat sekä ylimääräiset pesät tuottivat vähän harmaita hiuksia. Etsintää
siis auttaa viime syksynä toukkapesien sijainneista otettujen kuvien avulla –
paidattomat kartoittajat eivät ole hirveän pysyviä maamerkkejä, hah!
Nestehukkakin pääsi yllättämään, kun tuohon auringon porotukseen ei ole vielä
tottunut.
Alkuillasta kevyttä retkeilyä Marsundissa, haviksina mm. 4
heinätavia ja 3 mustakurkku-uikkua (aikaisemmin Torpin ympäristöstä yht 6
lintua).
Ke 25.4.
Uusi yritys aamustaijille, tällä kertaa Långnabbanille. Ja
olihan letkeetä katsella kaukaiseen horisonttiin hyvän näkyvyyden ja lähes
tyvenen tuulen hivelemänä. Härkälinnusta
ja haarapääskystä pamahti päivän ainoat vuodarit, muuttavien vessujen sigmoina
mm. 125 ruokkia, 800 mustalintua, 75 tukkakoskeloa.
Långnabbanin laikkujen jälkeen huhkittiin Torpin
järkälelaikku (>115 toukkapesää viime syksynä) ja mitäpä siitä nyt jäi
jälkipolville kerrottavaksi. Paljon. Pääsi näköalapaikalta katselemaan
millaiselta viime syksyn häsläys näyttää kevätkartoittajan paikalta; millaisia
kuvia pesistä OIKEASTI kannattaa ottaa (useampi otos tarvittaessa) ja pitkää
päivää tekemällä sitä lopulta huijaa itseään ja kartoituksen vetäjää.
Kartoituksen ohella todettiin myös, että emme viime syksynä oikeasti löytäneet
kaikkia laikulla olevia pesiä (löysimme muutaman uuden toukkakasan), toisaalta
tietokantaan oli päätynyt pari ylimääräistä toukkapesää (:
Kohokohtiakin koettiin, mm. kuuden lähekkäin sijainneen
talvipesän toukkien joukosta kaivetut 43 Cotesia-loispistiäisen koteloa, kolmen
toukkapesän klusterista ynnätyt 666 toukkaa ja kartoittajan naamakarvoitukseen
päätynyt keltalaitasukeltaja. HUH. Ei ihmekään että aivot tuntuivat pahasti
nyrjähtäneiltä.
To 26.4.
Huhkittiin Torp loppuun, johtuiko sitten eilisestä rääkistä
niin tänään oli vähän skarpimpi olo – olin maastossa välillä varmaankin turhan
keskittynyt (: tutun kaavan mukaan karvaanama koitti pitää kirjaa toukkien
määristä ja systemaattisesta toukkapesien etsimisestä, siinä missä Kallelle jäi
enimmäkseen toukkien laskeminen ja pesäkohtaisten toukkamäärien tulkinta. Havispuolelta
melko yllättäen yhdelle laikulle kuulunut pikkukuovi sekä Eckerön avolouhoksen
lampareissa viihtyneet 4 mustakurkku-uikkua – kaikista vihoviimeisimmässä
paikassa! Mukuruja näkyi viikon aikana yhteensä 24 eri yksilöä!
Pe 27.4.
Viimeisen kartoituspäivän kunniaksi painelimme
kärsimysorneilemaan Styrsin kärkeen. Enempi tai vähempi kevyttä etelätuulta
päin naamaa ja vähän sumuakin, silti neljän tunnin staiji tuotti mm. 3 etelänkiislaa, rapiat 150 ruokkia ja 7 merikihua. Muitakin mereisiä vesilintuja (mustalintuja,
tukkakoskeloita ja pilkkasiipiä) meni ihan kivoja määriä, kuikkalintujakin
jonkin verran. Kyl maar kannatti taas kerätä univelkaa.
Perjantai jäi alle kuuden tunnin työpäiväksi, Sanni ja Sofia
avustivat yhden monsterilaikun kartoittamisessa, hyvin sujui kolmen tyypin
tonkiessa maata ja yhden koordinoidessa pesien syynäämistä. Auringon paahde
meinasi taas käydä kupoliin ja illalla oli jo tuhannesta muustakin syystä aivan
nuutunut olo. Jaksettiin Kallen kanssa vielä Bodafjärdenillä, missä
vuodaritykitys jatkui: paikalta mm. 1 mustaviklo, 2 keltavästäräkkiä ja 3
liroa, muista haviksista mainittakoon 15 punajalkavikloa, 9 valkovikloa sekä
pahasti sisälahden puolelle eksynyt riskilä – melko hoopo näky vankkoja
järviruokoja vasten!
La 28.4.
Paluumatkalla ei ihmeempiä koettu – mitä nyt hyvä sää
Turussa oli melko poikkeuksellista, yleensä siellä päin Suomea sataa joko lunta
tai räntää tulee sitä sitten mihin vuodenaikaan tahansa takaisin Ålandilta.
Viking Linen takakansi oli maalausrempan takia suljettu (karvanaamalta
riistettiin se ainoa henkireikä, jonka avulla laivamatkat pysyy jotenkuten
järjissään!), joten oli tyytyminen vain puolikkaaseen staijaussektoriin. 5
merikihua ja kivaa lokkien fotailua, siinähän se taas tuli ja meni. Kiitos MRG,
syksyllä sit taas…
 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti