31.5.2018

Turhuuden kalliot 2018








Noita kuireja ei varmaan kiinnosta pätkääkään et kolme kärpäsenpaskaa seisoo täällä kalliolla.


Virolahti kutsui ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Huikean valkoposkihanhi- ja vesilintumuuton näkemisestä ei ilmeisesti ollut paineita, kun saavuin Siikasaaren tukikohtaan vasta sunnuntaina 20.5., vaikka päivän aikana oli kaakonkulmalta laskettu yli 150 000 valkoposkihanhen päiväsummaa ja edeltävällä viikolla nähty elämää suurempia merisorsamuuttoja. Edellisenä päivänä Kurkelasta löytynyt pikkukotka on myös ehtinyt vaihtamaan maisemaa.

Mahdollisimman korkeiden muuttosummien ynnääminen ei ollut reissun tavoitteena. Enemmän sitä halusi satsata kevätarktikan sepelhanhi- ja kahlaajavaiheeseen sekä laatuun, niin havaintojen kuin retkikaverien kannalta. Jälkimmäisessä ei ainakaan ollut valittamista, kun Ilkka Hakala nouti karvanaaman Haminan linja-autoasemalta, Siikasaaren tukikohdassa taas olivat vastassa Jaakko Kanerva sekä Minna-Liisa Vesanen. Minnan mukaan kämpän energiatasot hyppäsivät aivan uudelle tasolle, kun joku hämäläinen karvakeisari saapui sinne rymyämään. =D

Saapumisiltana pääsi kuitenkin arkitareissun tunnelmaan, kun porukalla kannustettiin Saksaa jääkiekon MM-finaalissa, keskiyöllä fiilisteltiin taivaalta kantautuvaa allien ja mustalintujen laulua, lisäksi mökin naapurimännikössä surrasi kehrääjä.


Maanantai 21.5. alkoi kevyellä aamupäivästaijilla. Siikasaaren kärjestä tihrustettiin lähinnä valkoposkien ja sorsien rippeitä, ja ihmettelin miltä lukiovuosien arktikaretkiltä tutut saaret näyttivät Saukkokallion sijaan niemen kärjestä käsin. Vaatimattomiin haviksiin lukeutuivat mm. lapasotka, mereltä saapunut mehiläishaukka sekä pari sepelhanhea (ekan retkipäivän kiintiövuodari).



Siikasaaren kärjen maisemaa



Aamustaijin jälkeen jakauduimme kahteen eri autokuntaan, Ilkka lähti kuskaamaan Minnaa Lappeenrannan kautta kotimatkalle ja Jaskan kanssa suuntasimme kohti Ylämaan legendaarista Väkeväjärveä. Salajärven lintutornilla kolmituntinen staiji menee heittämällä, kun paikalta löytyy Petri Salo (”ei nyt lähetä vielä mihinkään kun tässä seurassa voi löytyäkin jotain”), hanhia tihkuu edelleen, aurinko pahtaa kulmakarvoja ja petolintujakin löytyy horisontista. Pikkurarit uupuu, mutta eihän sitä ekalle päivälle vielä uskalla moisia toivoa. Päivän mielenkiintoisimmaksi anekdootiksi jäävät tummapäinen 2kv-pikkulokki sekä tornin vieressä narissut ruisrääkkä. Mehiläishaukkoja löytyy joka toisella skannauskerralla ja soidintakin päästään seuraamaan.

Väkevän maisemia



Päivän anoat lintukuvat. Siinä saattas saada rytmihäiriöitä jos tällasen näkis vähän kauempana merellä.

Tiistaina 22.5. oli jo vähän paremmin yritystä. Staijasin Siikasaaren kärjessä aamun ensimmäiset tunnit, mutta mitään vaaleaa merikihua mielenkiintoisempaa ei sektorilta löytynyt. Jos vesilinturähmästä ei aina oikein jaksa innostua, niin vaisumpikin kuikkalintumuutto jaksaa aina kiinnostaa, vaikka en tänä aamuna nähnyt 44 kuikkaa enempää.

Mökillä nautitun toisen aamupalan jälkeen vauhtia haettiin Vilkkilänturan Kolsinpohjan tornilta, ennen siirtymistä petostaijipaikoille. Eka rundi otettiin Hämeenkylän pelloilla, jälleen Salon Peten seurassa, mutta neljän ornin voimin ei taivaalta raripetoja löytynyt. Yksi vaaleapyrstöinen ruskosuohaukka nostatti mielenkiintoa, tuhat eliövuodaria Suomesta -haasteeseen osallistuva Ilkka jaksaa kasvien, perhosten, kovakuoriaisten ja kääpien lisäksi iloita pellolta löytyneestä keltavästäräkistä.

Iltapäivän petostajien toinen kierros otetaan Miehikkälän Laisniemen puolella. Kyllä me iltapäivänä jokunen petolintu nähdään (neljä mehiläishaukkaa, kaksi ruskosuohaukkaa, neljä tuulihaukkaa, nuolihaukka ja sääksi), mutta Virolahti-syndrooma nostaa päätään, kun konkarit muistelevat milloin mitäkin raripetoa, mustahaikaraa tai huippumuuttoa. Vaikka useammalle vuosikymmenelle ulottuvien reissujen rarit ”kumuloituvat” näissä tarinoissa, niin kyllä se karu totuus muistuu aina mieleen – esimerkiksi tänään, kun ei nähty yhtään mitään. =D vaan onneksi on hyvää seuraa, punaviiniä, sauna ja univelkaa, ja näistä ensisijaisesti seura oli se syy, miksi tälle reissulle lähdettiin.






Hämeenkylä


Keskiviikko 23.5. alkoi eilistä tuulisempana ja hetkellisesti tuntui siltä, että niemenkärjessä tulee viileä. Pari ensimmäistä aamua johdattivat harhaan, miten ihmeessä toukokuisella Suomenlahdella voisi pärjätä ilman pitkiä kalsareita, mutta nyt ei rinkan pohjille jäänyt potkupuku paljoa auttanut. Ei mulla maltti riittänyt kolmea tuntia pidempään, ja siinä välissä ehdin näkemään lähinnä 13 lapasotkan parven, retkenpinnaksi kaakkurin, sekä mereltä saapuneet kolme mehiläishaukkaa. Paluumatkalla kuulin reissun ensimmäisen pikkusiepon.

Virolahti-syndrooma hyppää seuraaville kierroksille: merelle pitkin päivää staijaavat myös näkevät, ja kun väkeä on maastossa, lintuja löytyy aina jostain. Tällä kertaa Parriossa staijannut Tuomas Syrjän porukka nokitti 2kv-pikkukajavalla, Harvajanniemi puolestaan kuittasi 2kv-muuttohaukan sekä jääkuikkalajin. Vaalea leveäpyrstökihu näkyi molemmille paikoille (onneksi vasta sen jälkeen kun poistuin kärjestä) ja Harvajanniemestä staijattiin päivän aikana mm. 2900 tundrakurmitsaa, 4700 suosirriä ja 350 isosirriä. Kuulemma nämä staijarit ei katso arktikaa, vaan katsovat arktikan.

Team Old Invalids puolestaan siirtyivät taas Kolsinpohjan kautta Leervikiin. Ilkan auton kattoikkunasta oli hyvä kytätä yli lentäviä kuikkaparvia, ja Porolahden (”Eerikkiläntura”) rastaskerttusta etsiessä plusmiikasta ylittänyt 33 kuikan parvi säväytti myös. Keskipäivällä kokeiltiin staijaamista Leervikistä käsin mm. Pertti Uusivuoren seurana, ja tulosta tuli ainakin vajaan tuhannen valkoposkihanhen, yhden merikihun ja kolmen mehiläishaukan edestä.

Iltapäivän siirtoja suunnitellessa Helsinki antoi hieman suuntaa-antavaa neuvoa, kun Vuosaari lähetti itään suunnanneen pikkukiljukotkan. Joku rohkea ehdotti Haminan Kirkkojärven kokeilua, eikä parempia ehdotuksiakaan kuultu. Kumpareelle saavuttiin siinä yhdeltä iltapäivällä, ja olihan siinä ilmapiirissä kutkuttavaa vivahdetta, ku ois kiva nähdä miltä nää pienemmät kotkat täällä Suomessa näyttikään. Kotkaa ei kuitenkaan reilun kolmen tunnin kepityksellä kuulunut, ja jostain mystisestä syystä onnistuimme myös nuijimaan Hevossaaren huutaman haarahaukan. Siihen verrattuna kuusi mehiläishaukkaa, pari vulpinus-hiirihaukkaa ja viiden merikihun parvi tuntuivat lähinnä rippeiltä. Onneksi sauna ja punaviini parantavat.

Kirkkojärven kumpare

Jaska on pitäny mökillä perhoslakanaa ja arktikastaijareita on hemmoteltu mm. riikinkukkokehrääjällä


Torstaina 24.5. alkoi jo jännittämään. Tätä kaakonkulman sessiota olisi jäljellä enää huomiseen iltapäivään asti, joten jos tästä jaksosta haluaa jotain jälkipolville kertoa, niin nyt olisi jo korkea aika jotain tapahtua. Liekö sendari kuullut toiveeni, sillä ilmassa oli merkkejä lintutilanteen muuttumisesta; tähän mennessä tyhjän oloisen Vilkkilänturan lietteiltä löytyi reilun 30 tyllin joukosta kolme jänkäsirriäistä ja seitsemän lapinsirriä. Lisäksi Kolsinpohjan kuusikossa lauloi pikkusieppo.

Jos Kirkkojärvi ei eilen antanut, niin tänään kokeiltiin Kurkelan lintutornia. Ja kannatti! Klo 11:40 alkanut sessio antoi ensimmäisenä tornin kaakkoispuolella rummuttaneen valkoselkätikan, ja 50 minuutin staijin jälkeen spotattiin luoteiselta taivaalta itään matkannut haarahaukka – ja kolmen vartin päästä toinen mokoma! Muitakin petolintuja nähtiin; mehiläishaukka 4 p 4m, hiirihaukka 3p, merikotka 4 kiert, sääksi 1 kiert, tuulihaukka ja nuolihaukka 2p. Myös hieno, tornin ylittänyt 620 sepelhanhen parvi nostatti tunnelmaa ja herätteli toiveita hyvästä iltastaijista.

Kurkela antaa


Ja kuinka ollakaan, reissun ensimmäinen iltastaijisessio toteutui ja myös lunasti odotukset, kun ensimmäinen kantahämäläinen saapui Siikasaaren kärkeen puoli kahdeksan aikoihin sepelhanhiparvien kyntäessä horisonttia. Jaska ja Ilkka saapuivat tovin myöhemmin, ja kolmistaan viihdyttiin kärjessä melkein iltakymmeneen asti. Sepelhanhia ynnäiltiin reilut 1 300, joka enteili hyvää huomisaamua ajatellen. Merisorsaparvilla ei maisemia pilattu, kuikkiakin nähtiin vaan parisenkymmentä, mutta oli pirteää nähdä muutama kahlaajien muuttoparvi. Mm. 120 punakuirin parvesta spotattiin kuusi tundrakurmitsaa ja yksi isosirri, lisäksi nähtiin pienempi lajipuhdas kuiriparvi. Puhdasta riemua nostattivat myös kaksi paronin spottaamaa pientä kahlaajaa. Löysin linnut melko vaivattomasti putkeen, mutta kun niitä ei yksiselitteisesti saanut heti sirreiksi määritettyä, niin kriittinen hetki meni miettiessä että mitäs nää nyt sitten on, kunnes vastaus kuuluu selän takaa: vesipääskyjä! Jumankauta ne etenee lujaa. Kuten nuo isommatkin. Noita kuireja ei varmaan kiinnosta pätkääkään et kolme kärpäsenpaskaa seisoo täällä kalliolla.” Ei mitään maailmaa mullistavia summia, mutta oikein mukavaa lajikirjoa ja post-valkoposkiarktikan makua!












Perjantai 25.5. lunasti lisää odotuksia, kun vartin yli neljä saavuin ihastelemaan tyynen meren ylle nousevaa aurinkoa ja aamun ensimmäisiä sepelhanhiparvia. Eivätkä ensimmäiset kirjaukset olleet mitään silppua, vaan parvet olivat keskimäärin usean sadan yksilön potteja. Kiire ei ollut, uusia parvia saapui pienien taukojen jälkeen, pari parvea ohitti aivan kärjen vierestä ja yksi yli neljänsadan linnun potti pääsi yllättämään, löysin sen vasta saapuessa päälle Siikasaaren länsipuolen takaa. Porina kävi, taivaalla ja päässä. Arktikan taikaa. Valkoposkia on nähty, kuten yksi aikaisempi vastaavan kokoluokan sepelhanhimuutto, mutta ei tässä valossa, tässä säässä, vastaavassa tunnelmassa.

Kahden ekan tunnin jälkeen kasassa oli jo yli 3 000 sepelhanhea ja parvikoot vain kasvoivat. Muutama parvi ja puoli tuntia myöhemmin kurkkaan vasemman olkani yli ja näen läheltä ohittaneen, mutta jo loittonevan tiiran. Ääni pääni sisällä kehottaa vilkasemaan vähän tarkemmin ja kaukoputkella erottuu poispäin lentävän linnun pitkä, tumma ja vaaleakärkinen nokka – riuttatiira! Pikanen soitto Jaskalle ja Ilkalle mökille, mutta vastavalo ja nopea tilanne ei antanut mökin laiturilta juuri mitään mahdollisuuksia.





Porina käy


Kun Jaska ja Ilkka saapuvat kärkeen, sepelhanhien parvikoot kasvavat, mutta linja näyttää siirtyvän kauemmas merelle. Suur-Pisin miehistö sen sijaan nauttii saaren pohjoiskallion molemmilta puolilta ohittavia parvia. Pitäskö mennä tonne joskus? Tai ajoittaa seuraava arkitkareissu touko-kesäkuun vaihteeseen ja tapittaa kahlaajia niin pitkään että silmät putoo päästä? Mut olihan tässäkin, ja tähän tämä reissu kulminoitui, meristaijia kahden hyvän ystävän kanssa seuraten rauhallisesti etenevää, mutta näyttävää sepelhanhimuuttoa. Suurimmissa parvissa oli 1 600, 1 100 ja 950 lintua, ja puoleenpäivään mennessä kasassa oli messevä 13 300 sepelhanhen aamumuutto. Riuttiksen lisäksi niemenkärjen lajikirjoa nostattivat WSW-puolelle pudonneet 4 vesipääskyä sekä kärjen tuntumassa uineet 2 mustakurkku-uikkua.

Aikataulutan itselleni klo 16 maissa Haminasta lähtevän bussin, ja sitä ennen ehditään kokeilemaan, vieläkö Kirkkojärven ilmatila antais jotain. Ei antanu, raripedot ei näköjään ollu tän reissun juttu, mutta ei tätä turhaksi keikaksi voi sanoa – vaikka lintupuolen oleellisimmat tapahtuvat mahtuivat kahteen päivään =D sen sijaan Siikasaaren mökillä ei kulunut hetkeäkään hukkaan. Kiitokset Jaskalle, Ilkalle, Minnalle, sekä Petelle, PeeUulle ja muille. Seuraavaan kertaan!

 




Suur-Pisin staijari taustalla

Komeita sepelhanhinauhoja. Pitkästä aikaa.









19.5.2018

Synttäripinnoja



Hannu Sarvanne löysi mustaotsalepinkäisen Etu-Viikin pelloilta 19.5.2018 klo 11:15. Ihan hyvä lisä kelpo päivämäärälle, kun haviksissa on almanakan tältä nurkalta mm. pari punajalkahaukkaa, ruokosirkkalintu, useampi pikkukiljukotka, 8 kattohaikaran parvi, jääkuikka, sepelsieppo ja elämäni ensimmäinen ad-muuttohaukka. Josko harkitsis yhden kalenteripäivän pinnojen keräämisen aloittamista?

Kiitokset retkiseurasta, Julialle, Tomulle, Ultsille, Markulle, Lankilalle ynnä muille joiden retkipäivää kävin pilaamassa ;)

18.5.2018

Lågskär 28.4.-10.5.2018





Epäuskoinen olo. Ahvenanmaan pääsaaret ovat yli kymmenen kilometrin päässä ja edessä olisi noin kaksiviikkoinen kauniissa saaristoluonnossa elämää legendaarisemmalla lintusaarella. Almanakka näyttää huhtikuun 28. päivää, kun myöhäisiltapäivästä saavun Lågskärin rantaan Sampo Laukkasen perheen sekä Mikko Kohon kanssa. Merituuli hyväilee, aurinko lämmittää, punarinnat pomppivat rantakallioilla ja haahkat mouruavat.

Ensi töiksemme painelemme sendarin patsaalle, ja ornien jumalhahmon ruumiillistuma pääsee laatuviskin makuun. Samalla vaihdamme kuulumiset aikaisemmin saareen saapuneiden Tapu Aallon, Soili Leveelahden ja Rami Lindroosin, sekä jo muutaman päivän tulosta takoneen Jari ”Hessu” Helstolan kanssa. Ramin kanssa ihmetellään, että ei olla kovin montaa kertaa oltu yhdessä retkellä, mutta yhdessä koettuihin paikkoihin kuuluu Lågsin lisäksi Batumi ja Slettnes. Hessu ja Soili ovat aikaisemmin päivällä havainneet tulipäähippiäisen, mutta lintu on ollut niin toivottavasti havaittavissa, että myöhäispäivän yritys jää todella vaisuksi. Saarta on kiertänyt myös ilmeinen sitruunavästäräkki, mutta lintu ei koskaan pudonnut taivaalta näkösälle. Tiedä sitten onko tämä tulkittavissa hyväksi aluksi vai raripajatson tyhenemiseksi, mutta odotukset ovat ainakin korkealla. Mikon kanssa asettaudutaan asemalle kaikessa rauhassa (rakennuksessa on neljä eri ”huoneistoa” ja kylmäkellari), seuraamme iltahuutoa ja painumme matkustuspäivän jälkeen yöpuulle. Lågsilla yli 800 vuorokautta viettänyt Tapu toteaa, että huomiseksi on tiedossa hyvää keliä…

Ensikertalaiset Sendarin patsaalla. (c) Rami Lindroos


Karttakuva Juha Laaksosen kirjasta "Kevät lintusaarella"

29.4.

Ei mitään lämmittelypäiviä, vaan jakson eka vuorokausi oli ilmeisen klassista Lågskäriä. Vakion alussa merellä oli paljon pilviä, tihkusade alkoi saman tien ja päävastuuta rengastuksesta vetävä Sampo joutui jo tunnin pyynnin jälkeen pyytämään apuja verkkojen sulkemiseen. Vakio tuntui alkuun hyvin hiljaiselta, mutta kehittyi lopulta aika ikimuistoiseksi, ainakin ensikertalaisen näkökulmasta. Kun taivaalta poimittiin rastasparvia, peippolintuja sekä metsäkirvisiä, niin pienempää hyönteissyöjää saapui majakan nurkille maata myöten, jatkaen taas majakalta merelle. Tätä jatkui melkein koko kolmituntisen vakion, isoimmassa parvessa tais olla 16 phyllaria ja parvia saapu Hemlandetin kärkeen melko tasaisesti. Majakan juurella kasvaneet ruusupuskat ja katajat olivat linnuille viimeisiä jalansijoja, ja oli aikas siistiä seurata lähelle saapuvia tiltaltteja, hippiäisiä ja kerttuja. Päivän pikkukivaputki alkoi Soilin löytämällä mustaleppälinnulla.

Vakion jälkeen kroppa syyhysi komppaamaan. Ja sitähän se oli mitä odotettiin, kun joka puolella tuntui olevan jotain katsottavaa: leppälintuja, hernekerttuja, valtaosin mustapääkerttuja sekä tiltaltteja, seassa myös useita pensastaskuja, kirjosieppoja sekä muutama mukavan aikainen pensaskerttu. Radiopuhelimet ilmoittaa milloin satakielestä, nokkavarpusesta, käenpiiasta tai sepelrastaasta. Eteneminen on hidasta, mutta antoisaa: jos lentoon lehahtanut hysy ei jää heti näkyviin, sen esiin kaivaminen on suht helppoa. Linnut ovat pudotuskelin jäljiltä aivan käsittämättömän hienosti näytillä, pelottomia, sääli että tihkusade estää kuvaamisen.

Tuhnussa kelpas kuvata haahkoja





Pajulintu kuvauksellisesti rakkolevävallilla



Suurin osa saaren leppälinnuista viihtyy rannoilla

Kiihkein komppaussessio tuottaa kyllä laatua, mutta saariretkeilyn luonne tällaisena päivänä paljastaa heti karun luonteensa. Asemakonkari Helstola löytää kuusikon laitamilta koiras-sepelsiepon, mutta lintu etenee kovaa kyytiä kohti saaren pohjoisosia, ja katoaa nopeasti. Rami toteaa, että myös kirjosieppojen hallussa pitäminen on haastavaa, lintua tuntuu selkeästi liikkuvan läpi saaren, jatkaen Hemlandetilta ja pohjoiskärjeltä merelle. Tuntuu siltä, että taukoja ei ole varaa pitää, silti kvalin voi nuijata vaikka oliskin valmiina pelipaikoilla. Ja silti orastava päänsärky ajaa karvanaaman sisätiloihin pienelle lepotauolle.

Puolen tunnin torkut tekevät ihmeitä. Alkuiltapäivästä myös sade taukoaa, jolloin kamerankin kehtaa kaivaa suojapussista esille. Ja sateen jäljiltä lintuja on edelleen hyvin maastossa, vaikka loppuiltapäivää kohti meno vähän hiljeneekin. Pajulintuja, tiltaltteja, hippiäisiä ja leppälintuja löytyy mukavan kuvauksellisista paikoista. Kierrän saarta pääosin yksin, ja taas tuntuu olevan epätonni matkassa, kun Hessu ilmoittaa koillispuolelta löytämästään pohjoiseen matkaavasta Peregrinuksesta – ja mä oon väärällä puolen saarta! Ihan komeaa, kun saaressa ei oo ehtiny olemaan edes yhtä täyttä päivää, ja nuijauslistalla on pere, sepelsieppo ja tulipää =D Onneksi tähän löytyy pientä lohtua, kun komppaamisen jälkeen vaapun majakalle staijaamaan, huomaan kuinka paikalla olevat Hessu ja Soili katsovat samaan suuntaan radiopuhelimet valmiiksi suulla. Aha, nyt taitaa olla jotain. Ai iso kuikkalintu? No mikä ettei! Isolla Swarolla linnusta pääsee hyvin jyvälle, kaulasepeltä erottuu välillä ja hemmetin paksuniskaiseltakin se vaikuttaa. Nokka näyttää tummalta, mikä lie etäisyyden aiheuttamaa harhaa (menin tähän hämyyn jo itekin), mutta nokka osoittaa yläviistoon eikä pää näytä kovinkaan kulmikkaalta. Jähistämisen jälkeen nokan värikin paljastuu valkoiseksi ja pian miehittäjät sisäistävät tuijottavansa paikallista juhlapukuista jääkuikkaa. Samalla fiilistellään saaristotunnelmaa: aurinko hyväilee, meri on rasvatyyni ja äänimaisema pursuaa haahkojen, allien ja mustalintujen soidinhuumaa.

Mainittujen lisäksi päivän havislistasta kehkeytyi muutenkin melkoinen:

massat:
haahka 5000p
alli 4000p
pilkkasiipi 90p
tukkakoskelo 80p
riskilä 70p
ruokki 70p
punarinta 500p
leppälintu 50p
laulurastas 100p
mustapääkerttu 90p
tiltaltti 120p
pajulintu 30p

muita pikkukivoja ja aikaisia saapujia:
harmaasorsa 12p
heinätavi 1 k p
piekana 1m
luhtakana 3p
merisirri 30p
mustaviklo 3p
merikihu 4p
suopöllö 1p
käenpiika 3p
luotokirvinen 1p
satakieli 2p
pensaskerttu 4p
nokkavarpunen 1p
peltosirkku 1p1m

Asemavuodareita ropisi toistakymmentä, henkilökohtaisia vuodenpinnoja aivan rutosti ja päivän aikana havaittiin yhteensä 112 lajia. Lintupäivä? Kyllä!








30.4.

Eilisen jäljiltä aamu valkeni kirkkaana, tyynenä ja aavistuksen usvaisena. Massamuutto oli tiessään, mutta tunnelma oli kovin kutkuttava, että jotain tässä vois nähdä. Aamu kuluikin aika leppoisasti, lähialueiden vesilintuja ihmetellessä, muutolla lähinnä yksittäisiä pikkulintuja ja jokin merimetsoparvi. Soili, Rami ja mä kävimme vuorotellen Hemlandetin kärjessä kuvaamassa merisorsia. Kvaliteettia löytyi, ensin tapu spottas 2kv-jääkuikan (putosi hetkeksi NE-puolelle ennen kuin jatkoi matkaa) ja myöhemmin Hessu poimi luoteispuolen tyveneltä mereltä muuttolennossa matkanneen kehrääjän!













Harmaasorsia on nähty enimmillään 18p per päivä

Hemlandetin kärjestä kelpas kuvata haahkoja



Nyt osu!


Vakion jälkeen jatkettiin päivää komppaamalla, Ramin kanssa laskettiin levähtäjälaskenta (saaren läpi kulkeva vakioreitti, vain paljain silmin ja äänestä havaitut varpuslinnut (poislukien varislinnut ja pääskyt) ja muutamat ei-varpuslinnut lasketaan), tsekattiin Soilin nuotittama rupiliskolampare (ilman liskoja) ja jatkettiin päivää staijaamalla asemarakennuksen nurkilla, lajirikastuttaen päivää parilla harmaahaikaralla ja nuolihaukalla. Saaressa myös yksi sepelrastas ja yksi mustaleppälintu.

Iltapäivän puolella virisi kevyt, mutta kylmähkö tuuli, varmaan huomista myräkkää enteillen. Kiersin saarta lähinnä maisemia dokumenttikuvailun mielessä, tänne oikeasti mahtuu monipuolisesti erilaista pienhabitaattia, vaikka maisemat vois paikka paikoin olla vähän avarampiakin. Iltapäivän loppupuoliskolla Tapu lämmitti saunan ja orni tunsi itsensä onnelliseksi. 

Vaja, asemarakennus ja majakka

Kannaksen niittyä

Laguunia

Pohjoislepikko

"Ocean bird station"

Katajikkoa

Pottumaan ranta


1.5.

Vapunpäivä oli taas sitä ihteään: pilvistä, tihkusadetta, näkyvyyttä alle kymmenen kilsaa ja itätuulta 12m/s. Staijasin majakalla sen 5½ tuntia, ja lapintiira taisi olla lähimpänä aitoa merilintua mitä tällä sessiolla näin (onhan se oikeasti aito merilintu, toim. huom.). Ropisi siinä silti useampi vuodenpinna: majakalle kuului karikukon ääntä, seuraavaksi koppasin Tapun ilmaan potkaseman lapinsirkun majakan ja aseman välistä, ja kuulin vielä majakalla pyörähtäneen keltavästäräkin. Retkenpinnoiksi myös muutolle nousseet 2 jouhisorsaa sekä niemeen pudonneesta urpiaisparvesta poimittu koiras-tundraurpiainen. Sampo havaitsi laguunilla lapinsirrin ja saaressa oli jälleen paikallinen sepelrastas.

Staijimiehitys vaihtui puoliltapäivin, ja aika iso osa iltapäivästä meni puhtaasti akkuja lataillessa. Kun näkyvyys viimein parantui ja tuuli tyyntyi, niin Tapu organisoi vesilintulaskennat: maestron kanssa katottiin pohjoisen ja lännen sektorit, Hessu idän ja Rami lännen. Haahkojen (+6200p) lisäksi saatiin mukavat summat mm. tukkakoskelosta (80p) ja harmaasorsasta (18p), session kruunasi kuitenkin saareen lännestä saapunut ja komeasti ohittanut suopöllö. Sitä mietti, että tässä oli jo sopiva lopetus päivälle, mutta iltahuudon aikana Sampo spottaa ykköshuoneen ikkunasta 2kv-arosuohaukan! Ornipolot ryntäävät ulkotiloihin puolipaniikissa ja kaikki tarvittava tästä odotetusta pikkukivasta ehditään näkemään. Lintu ilmeisesti jää saareen. Ei huono päivä tämäkään!


Hemlandetin merisirrejä












2.5.

Tuuli kääntyi lounaaseen ja taas kelpaa! Aamuvakiolla tosin oli aika pilvistä ja pikkasen vettäkin ripsi, mutta pilkkasiipiä ja kuikkalintuja oli kohtalaisesti liikenteessä. Staijia piristävistä kävivät mm. 4 punakuirin parvi, paikallinen koiras-ampuhaukka ja Sampon demoama verkosta poimittu sirittäjä. Muutolla myös 3 kaakkuria ja 87 kuikkaa.

Vakion päätteeksi staijasin puolisen tuntia ylimääräistä, ja läksin laskemaan levähtäjäreittiä. Lajisto tuntui monipuolisemmalta kuin pari päivää sitten, hysyjä oli reitillä satakieltä myöten, joskin massat oli lähinnä peippoa ja metsäkirvistä. Vuorimäntyjen kohdalla havahduin laulurastasmaiseen tiksahdukseen, mutta näkösektorille eksyi vain pieni ohi lentävä varpuslintu… heeeii, pohjansirkku! Radiopuhelimella hälyä eteenpäin ja ainakin Sampo kuulee tiksutusta myöhemmin kuusikon suunnalta.

Laskennan jälkeen kierrän saaren itäosia ja eilen paikalliseksi jäänyt arosuohaukka näyttäytyy hienosti. Samalla näkyvyys kohenee, talsin takaisin majakalle ja kuittaan aseman liepeiltä yhden saaressa olevasta seitsemästä pikkulepinkäisestä. Ja vast aikasemmin näin käen. Niin mikä päivämäärä tänään olikaan?

Iltapäivästaijista kehkeytyy melkonen tunnemyrsky. Sendari osas taas antaa isolla kauhalla, mutta me ei osattu koko annosta hyödyntää. Kauaa en ehdi majakan kulmilla notkumaan, kun Hessu kehottaa mua tsekkaamaan kaukana itään lentävän ison tiiran. Menee lujaa, yllättävän korkealla ja löydän linnun putkeen vasta ohituksen jälkeen. ”Onpa pahan näkönen”, muuta en ehdi toteaankaan, ja sit nuotitetaan porukalle ohariksi mennyttä riuttatiiraa. Lentotuuli, rakenne ja käsiisiven haalean tumma kuviointi ok, nokkaa ei vaan loitonneesta linnusta enää näkyny. Voitte uskoa jotta sapetti. Seuraava tilanne saadaan juuri ja juuri hyödynnettyä, kun ehkä viisi minuuttia riuttiksen katoamisen jälkeen samasta suunnasta löytyy – samaan suuntaan matkaavina – kaksi vanhaa pikkujoutsenta! Aiiiika kova keväthavainto täältä, Sampo kuittas Lågsinpinnan. Nääkin menee juuri ja juuri määritysetäisyyden sisäpuolelta ja vaikka näistäkin vähän keskustellaan, niin tämä laji sentään saadaan naulattua muuttolomakkeelle =D ja kun asemakonkari Helstola vielä spottaa kiitettävän läheltä ohittaneen vaalean leveäpyrstökihun, niin ei se pettymyksen kalkki enää niin katkeraa ollutkaan. Päivän mainintoihin mahtuvat myös metsähanhi 1m (asemavuodari), karikukko 2p2m, merisirri 50p, merikihu 2m5p, etelänkiisla 2p, sepelrastas 1p ja nokkavarpunen 1p.




Eilen löytynyt arosuohaukka oli vielä tämän aamun paikallisena, ennen kuin poistui muutolle kohti pääsaaria. (c) Sampo Laukkanen

Rami ja Tapu staijaa


Kantis Helstolan opeissa. (c) Sampo


3.5.

Eilistä kauniimpi aamu, pilvetön taivas ja leuto SW-tuuli vakion alussa nostivat odotuksia, notta tänään vois taas nähdä jotain. Hyvä muuttokeli heittikin meriharakoita (824m) ja pilkkasiipiä (1129m) liikenteeseen. Vakion ehdottomana kvaliteettina Ramin plokkaama ja itäpuolelta ohittanut ad-Peregrinus – vuodari viimein! Staijaamisen keskettyi verkkoon eksynyt sepelsieppo (2kv koiras), jonka Sampo kuulutti sopivasti samalla kun saatiin Mikon kanssa levähtäjalaskenta taputeltua. Koko porukka saatiin rengastuskopille ihastelemaan lintua ja tää oli ihan kelpo paikko muutaman päivän takaisesta nuijauksesta. Eikä yhtään haittaa vaikka näitä tulis lisää. Lisäksi merisirrit 30p, mustakurkku-uikku 1p, ampuhaukka 1 k p, lapinsirri 1p, karikukko 1m 1p, merikihu 5p, etelänkiisla 2, käenpiika 2p ja pikkulepinkäinen 3p. Alkuillasta alkoi ripsimään vettä, mutta virtausten pitäisi pysyä linnuille suotuisina, joten huomenna lissää!

Mikko obsilla

Merikotka pöllyttää haahkamassaa

Saaressa edelleen kuvauksellisesti hysyjä: hernekerttu

Jotain on vinossa, majakka vai ukot?



Kyllä 2kv-sepelsieppoakin kehtaa ihastella.


4.5.

Yrityksestä ei miehittäjiä ainakaan voi syyttää. Länsilounainen tuuli, puolipilvinen taivas ja hyvä näkyvyys tyhjentävät lintuja saaresta, Sampo rengasti lintuja tahdissa yksi yksilö tunnissa, eikä saaressa riittänyt paikallista massaa joitakin kymmeniä peippoja ja punarintoja enempää. Jos eilen vierailin saaren puolella pariinkin eri otteeseen, niin tänään keskityin enemmän staijaamiseen. Mutta jos aamuvakion aikana ei oltais nähty paikallisen oloisena pyörinyttä 2kv-muuttohaukkaa, niin päivän linnustollinen anti olisi ollut aika köyhä. Siinä sivussa nähtiin muutolla 76 kuikkalintua, 18 varpushaukkaa, ampuhaukka ja nuolihaukka, 2 hiirihaukkaa, punakuiri ja etelänkiisla. Päivittäiset lajimäärät ovat pysytelleet sadan yläpuolella, joskin tänään pudottiin tasan sataan, ja suunta ei näytä hyvältä huomisen Tornien taistoa ajatellen. Eka päivä tällä jaksolla ilman ainoatakaan vuodenpinnaa! Osa päivän muutontarkkailusta suoritettiin aseman eteläpäädyssä, siinä sivussa kun Tapu lämmitti saunaa. Ja sietämättömän mukavaksi se sauna taas lämpenikin. 

Hemlandetin haahkat ei arkaile. Tämä mamma nokki saapasta, jos pysähtyi viereen katsomaan.

Haahkaukkoja voi talsia vastaan melkein missä päin saarta tahansa


"Hei laitas kätes tonne lintupussiin, siellä on jotain tosi söpöä ja pumpulinpehmoista!"

Illalla kävin tutustumassa majakkaan. Varmaan jokaiselta löytyy jo tällainen kuva, mutta pakkohan se on itekin...



Ai että.


5.5.

Toukokuun eka lauantai ja Tornien taisto! Tämä havainnoijakokoonpano ilmoittautui eilen viime hetkellä mukaan, kun saaren majakka löytyi tapahtuman virallisesta tornilistasta. Lågskär näytti juuri sopivasti parastaan, mutta onneksi hieman eri näkökulmasta kuin jakson ekana päivänä. Tänään tuuli pysyi tyynenä käytännössä koko päivän ja karvanaama viihtyi muun tiimin kanssa majakan huipulla koko kahdeksantuntisen kisan ajan (20 min taukoa lukuun ottamatta). Huipulta hallitsi sopivasti saaren ympäröivä luotoja ja sieltä käsin hoitui sellaisia lajeja, jotka eivät mitenkään olisi olleet mahdollisia sieltä juurelta – tai niiden työstäminen olisi ollut paljon hankalampaa. Ramin ja Mikon kanssa keskityttiin aamun ensimmäiset tunnit niin laulajien kuunteluun, hysyjen jähistämiseen ja muiden paikallisten etsimiseen, ja tuntui aika uskomattomalta päivystää siellä ylhäällä, saaren merellisestä sijainnista saa aivan erilaisen fiiliksen näin.

Työtä helpotti se, kun monet hyönteissyöjät, hernekerttua ja hippiäistä myöten, saapuivat niemen kärkeen tai jopa nousivat majakan huipun kautta muutolle. Korviemme varassa onnistuimme saaresta kuulemaan mm. satakielen. Pikkulepinkäisen, pensastaskun ja rastaiden etsiminen onnistui suht helpolta, mutta esimerkiksi sirittäjän ja mustapääkertun kaivaminen pusikoista kaukoputken avulla olivat selkeitä työvoittoja. Petolintupuoli siunasi pinnasaldoa parilla varpushaukalla sekä yksittäisellä nuoli-, tuuli- ja hiirihaukalla. Tosin ois koukkunokkia voinu näkyä enempikin, kun sää pysyi kauniina pitkälle iltapäivään. Kahlaajapuolelta karikukko löytyi suht helpolla, mutta punajalkaviklo ja pikkutylli hoituivat taas vähän vaikeamman kautta. Kapustarinta, suokukko, mustaviklo ja valkoviklo antoivat meille vain yhdet mahdollisuudet, mutta ne tilanteet osattiin hyödyntää hyvin. Merisirri on myös ihan kelpo laji Tornien taiston kaltaisessa tapahtumassa.

Erinomaisen kuuluvuuden lisäksi nautittiin erinomaisesta näkyvyydestä merelle. Hessu vanhana staijikoneena tykitti mereltä mm. härkälinnun, useamman etelänkiislan, sekä ehdottomana kohokohtana pohjoisen puolelta ohittaneen talvipukuisen pikkuruokin! Ois ollu vaikee löytää jos laine olis liplattanu. Myös saaressa rengastushommissa hääräillyt Sampo ehti näkemään linnun, ja siinä kelissä kehtasin hehkuttaa elämänpinnaa. Aika pitkään laji on mua Suomessa vältellykin, ottaen huomioon että retkipäiviä saaristossa on jonkin verran kertynyt.

Aamun taikaa ja tyven

Haahkat mouruaa


Majakan huippu skarppaa, mutta luhtakana pysyy hiljaa. (c) Sampo

Haahkoja kelpasi kuvata myös ylhäältä käsin







Puoltapäivää kohden lajien kertyminen tietenkin hiipui, ja aika moni perusvarma laji, kuten rantasipi, vihervarpunen ja kurki panttasivat aika pitkään. Jaksettiin kepittää loppuun asti, sillä viimeiseen varttiin saatiin vielä kolme uutta lajia: hysyjähistys palkittiin vielä harmaasiepolla, Hessu spottas päivän ainoat valkoposkihanhet muutolla lounaaseen, ja Sampo puolestaan nuotitti pääsaaren puolelta kuulemastaan virtavästäräkistä! Ihan luomuna me se oltais saatu, mutta lintu saapui suoraan Hemlandetin kärkeen, jäi hetkeksi paikalliseksi ennen kuin jatkoi kohti mantereisempia olosuhteita. Hieno lopetus taistolle ja tais olla allekirjoittaneen kolmas sponde virtaväiski Suomesta.

Viimosten lajien voimin ”Göstan baari” ylsi 15. sijalle 102 lajilla, ja päivän lopullinen saldo nousi 110 lajiin. Taiston jälkeen havaittiin mm. keltasirkku, ristisorsa ja uuttukyyhky, nuijattujen rautiaisen ja punavarpusen lisäksi. Taiston tiimellyksessä Sampo kuskasi majakalle verkosta poimitun koiras-pikkusiepon ja pikkurarikirjoa koristi myös Sampon havaitsema keltahemppo, joka taisi kuitenkin pyyhältää yhtä kyytiä saaren yli. Taiston jälkeen retkeily oli enemmänkin fiilispohjaista, viihdyttiin majakan nurkilla aika pitkään kesyä naaras-mustaleppälintua kuvaten, ja saartakin tuli hieman kompattua. Huikea päivä!

Tavallisetkin leppälinnut on kuvauksellisia, mutta ei niin luottavaisia...

Mustaleppälintu sen sijaan oli luottavaisempi ja anto saumoja taideskeidaankin







2kv-naaras, siipisulat vaihtumattomat mutta kaksi sisintä tertiaalia tuoreita, koiraalle tyypilliset vaaleat reunat puuttuvat



Mikko staijivuorossa majakalla


6.5.

Paluu arkeen: SW-tuulta 8m/s, puolipilvistä ja hyvä näkyvyys kannustivat staijaamaan, mutta tulosta ei oikein tullut ja saaressakin tuntui olevan jälleen paljon vähemmän lintuja kuin eilen. Liekö fiilis ollut harhaa, jos lomakkeelle kirjattiin kuitenkin 40 leppälintua, 60 hernekerttua ja 102 pajulintua. Linnut konkreettisesti vaihtuvat päivittäin. Staijeilla ei ihmeempiä havaittu (tervapääsky vuodenpinnaksi), enemmän huomiota saivat muilla asemilla ja saarilla havaitut pikkurariteetit. Vakion päätteeksi laskin levähtäjälaskennan ja palasin siitä uudestaan majakalle. Staiji kuitenkin keskeyti Ramin saaresta löytämään keltahemppoon, jonka myös Tapu onnistui kuittaamaan. Porukalla yritettiin etsiä lintua vielä uudelleen, mutta se joko onnistui kähmyilemään todella taitavasti, kyllästyi atrappiin tai läksi sekin saaresta saman tien. Keltahemppotilanteen jälkeen palasin majakalle vielä pariksi tunniksi, mutta eilinen revitys ja kumuloituva univelka heittivät ornin pitkille iltapäiväunille.

Muita mainittavia: tundrahanhi 6m (olikohan tää keväänpinna?), ampuhaukka 1 n m, kangaskiuru 1p, mustaleppälintu 1p

Näitä luotoja olis voinu kuvata enemmänkin

Pikkusieppo piristi




7.5.

Tänään paloi filmiä. Oon jo parina päivänä visioinut tukkakoskelojen soitimen valokuvaamisesta, ja nyt päätin ryhtyä töihin. Hiivin laguunille reilusti ennen auringonnousua, mutta en ilmeisesti riittävän reilusti, kun valoa jo oli ja iso osa linnuista läks siitä livohkaan. Kärsivällisellä odottelulla tukkakoskeloja kuitenkin palasi kuvaussektorille, ja joitakin ihan mainioita tilanteita ja tunnelmia sain dokumentoitua, mutta lintujen soidinaktiivisuus hiipui juuri kun valo alkoi olla  parhaimmillaan.

Omalta osaltani vakion staijaaminen alkoi hieman myöhässä. Muuten ois jääny hiljaiseksi ja vaisuksi, mutta vähän vaikeempien aamujen jälkeen petotutka toimi, ja spottasin lännestä saarta kohti saapuvan Pyhän Peregrinuksen – tiira kynsissään! 2kv-muuttohaukka ohitti majakan pohjoispuolelta ja putosi pohjoiskärkeen saalista silppuamaan. Varikset ja lokit yritti osingoille, mutta eihän ne mitään mahtaneet.






















Päivän toiseksi projektiksi otin Norrvikenille saapuneiden lapintiirojen kuvaamisen. Ohi kiitävien lintujen räiskiminen vaihtui vähän hillitymmäksi kiville laskeutuvien lintujen kuvaamiseksi. Ei kummastakaan projektista mitään vuoden luontokuvaa irtoa, mutta varsinkin tiirojen seurailu oli todella terapeuttista (kyllä, orni voi henkisesti uida syvissä vesissä myös Lågskärillä). Välissä tuli taas kierrettyä saarta ilman mitään mainittavampaa.

Muut sälät ja hysymassat: mustakurkku-uikku 1p, ruskosuohaukka 1 k m, sinisuohaukka 1 n-puk m, suosirri 2m, leppälintu 3p, pajulintu 105p, hernekerttu 50p, pikkusieppo 1 k p, nokkavarpunen 1p. Päivän lajimäärä 96, tais olla eka alle sadan lajin päivä tällä jaksolla. Alkukevään muuttajat alkaa hiipumaan.














8.5.

Turistikelit jatkuvat.: enimmäkseen aurinkoista, tuuli NE-E-SE 6m/s ja lämpötilat edelleen alle kymmenessä asteessa. Kuitenkin ihan pirteää lajistoa: vakiolla paineli 124 punakuiria kahden parven voimin ja kaksi ampuhaukkaa, ”obsin” luona lauloi rytikerttunen ja saareen saapui kevään eka sinirinta. Lisäksi nähtiin suopöllö 1p, kehrääjä 1p, ruskosuohaukka 1m, lapinsirri 7p, merisirri ed. 20p, karikukko 4p4m, merikihu 8p2m, lapintiira 370p, luotokirvinen 3p, mustaleppälintu 1 n-puk p ja pikkusieppo 1p. Hysymassoina 60 pajulintua ja 20 hernekerttua, lisäksi porukka kuittaili retkenpinnoja niin sarvipöllöstä, jouhisorsasta, kuusitiaisesta ja mustavariksesta.

Punakuireja muutolla

Uunilintuja kelpasi kuvata pottumaalla kukkivassa pajussa





Saaresta löytynyttä sarvipöllöä yritettiin jallittaa verkkoon, laihoin tuloksin

9.5.

Viimeinen kokonainen päivä saaressa. Sää edelleen aurinkoinen, mutta tuuli tänään jo selkeästi kaakon puolella. Aamuvakio oli taas hiljainen, ei oikein kuikkalintukaan tunnu lentävän. Sitä paremmalla syyllä kehtasi lähteä heti vakion päättymisen jälkeen saareen. Ei mulla oo oikeastaan vieläkään käsitystä siitä, mikä olis se saaren kuumin piste mistä rareja etsiä, mutta viime päivinä on tullut tavaksi kiertää laguunin itärannan kautta lounaiskärkeen, sieltä etelälepikkoon ja edelleen pottumaan rantaan. Nyt komppauksen keskeyttää Tapu, joka oli löytänyt uudelleen Sampon ilmoittaman sepelsieppokandin. Naaraslintu oli liikkuvaisen, mutta paikallisen oloinen, pitkään sitä työstettiin mutta lopulta varma määritys jäi auki. Lintu näytti periaatteessa ihan hyvältä; harmaa selkä ja vaalea niska, pyrstö näytti tummalta talvella vaihtuneine sulkineen, mutta käsisiiven tyvilaikku oli aika pienen oloinen eikä lintu reagoinut oikein mihinkään atrappiin. Yritimme kuvata lintua niin, että siiven rakennetta (uloimpien käsisulkien pituussuhteet) että käsisulkien tyvilaikkuja sais paremmin dokumentoitua, mutta vähän vaiheeseen jäi.

Loppupäivä sujui tutuissa merkeissä: komppaamista, päiväunia, staijaamista. Iltapäivällä tapitin kaksi tuntia majakalla ja näin komean kyyn lisäksi paikallisen varpushaukan, 19 muuttavaa kurkea ja saaresta merelle nousseet neljä pikkukuovia. Alkuillasta muita muuttohommia, saareen saapuu huomenna Majakkaseuran porukkaa, Sampo perheineen muutti kolmospuolelta neloselle, missä minä ja Mikko yövyttiin, ja me puolestaan vaihdettiin vikaksi yöksi kolmosen puolelle.

Alkuillasta ahkeria asemahavainnoitsijoita palkittiin fenologiaharvinaisuudella, kun Sampo löysi laguunin lietteeltä täysin talvipukuisen kuovisirrin. Kultarinta kävi päivän toisesta vuodenpinnasta. Lisäksi lomakkeelle kirjattiin mm. piekana 1 2kv m, merisirri 33p, etelänkiisla 3p, kehrääjä 1p, sinirinta 3p ja punavarpunen 1p1m. Vielä olis huomisaamu aikaa…

Sieppopaikalla. (c) Sampo

Tästä saa jotain käsitystä siitä, kuinka ongelmallinen lintu on



Majakalta löytynyt kyy oli yhteistyökykyisempi






Skouppauskuva laguunin kuovisirristä


10.5.

Kaakkoistuuli pauhaa, kun asetun majakalle jakson viimeistä aamuvakiota varten. Hessu leikittelee, että noinkohan joudutte roudaamaan kamat saaren itäpuolelle jos tuuli osuu liian lujasti Hemlandetile. Vakiolla ois muuten muuttajat vähissä, mutta arktikan alkusoittona muuttaa kuikkaa rapiat sata yksilöä aamun aikana. Nopeasti se kolmituntinen kuluu, johtuneeko lähtöpäivän levottomuudesta. Usein vastaavassa tilanteessa tuntuu siltä, että jotain pitäisi vielä revittää, jokin maisema omaksua, jokin tunnelma sisäistää ennen paluuta pääkaupunkiseudulle. Nyt on aika valmis olo – ei kylläinen, mutta saaresta poistumisen osaa jo hyväksyä.

Vakion jälkeen kasataan kamat ja tiskataan vikat tiskit. Ennen lähtöä käyn härskibongaamassa Sampon löytämän idänuunilinnun, ja samalla fiilistellään verkkoon eksynyttä pikkusieppoa (2kv k). Jälkimmäisiä on hoitoniityn ympäristössä ollut aamun aikana useita yksilöitä, joten jostain sitä kuitenkin tulee vaikka korkeapaine vallitsee…

Taksivene saapuu melkein ajallaan, vähän on joutunut puskemaan vastatuuleen. Retkiseurueelle jaetaan kiitokset aika ytimekkäästi, ens kerralla ehtii fiilistelemään ja tekemään yhteenvetoa. Hessu saattaa meidät veneen rantautumispaikalle, majakkaseuralaiset vaihtuvat kaksi viikkoa saaressa ryönänneeseen kahteen orniin. Fiilistä voisi kuvitella taas aika epätodelliseksi. Saaressa ja lintuasemalla elämisen rytmiin pääsi nopeasti kiinni ja sekös tässä oli parasta, että lähdöstä ei oikeasti tarvinnut murehtia kuin vasta edeltävänä iltana. Tämä jos mikä on kokonaisvaltaista linturetkeilyä.

Venekyyti sujuu jouhevasti ja Maarianhaminassa on kesäistä. Käppäillään satamasta käsin lounaalle ja tehtiin vielä pari pistoretkeä ennen laivaan ajamista; Västra Ytternesin turkinkyyhkypaikoilla oli hiljaista, mutta Nåtön aseman liepeiltä löytyi kaksi lintua. Nähtiin myös 10 mustakurkku-uikkua suht pienellä läänillä. Pähkinäpensaslehdot ovat upeimmillaan ja ekat seljakämmekät kukkivat. Kevät tuntuu juoksevan kovaa vauhtia eteenpäin ja ehkä sen puolesta oli hyvä tulla saaresta pois, että ehtii seuraavillekin retkille =)

Vaihto. (c) Sampo





Keskikevään Lågskär oli aika lailla sitä mitä odotettiinkin; lintusaaren lajikirjoa, pikkurariteetteja, saaristotunnelmaa, ulkomaailmasta eristäytymistä ja hyvää retkiseuraa. Vaikka pari toivelajia jäi näkemättä, Lågsi-riippuvuus taitaa olla ainoa asia mistä oikeasti kehtaa valittaa. Tää on vaarallista, kotiovesta ulos astuminen, sitä ei aina tiedä minne tie vie ja kuinka vakavissaan sitä haluaa lähteä taas uudestaan…

Mitä lämpimimmät kiitokset retkiseurasta Tapu Aallolle, Jari Helstolalle, Mikko Koholle, Sampo, Anna, Kuutti ja Otava Laukkaselle, Soili Leveelahdelle ja Rami Lindroosille.