1.1. -pinnaralli 2011

  •  Ensimmäinen "nostalgiapätkä" tapahtumista ennen blogin aloittamista. Laitan ehkä joskus myöhemmin tuonne blogin puolelle, pois erilliseltä sivulta. Ihan kuin mulla ei sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olisi parempaa tekemistä, kun kahden edellisen yön unetkin on jääny keskimäärin neljään tuntiin. Tästä tuli yllättävän pitkä, toivottavasti tätä jaksaa lukea. :)


Tässäpä mainio vaihtoehto vuodenvaihteen viettämiseen.

Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (tuttavallisemmin K-HLY:n) on järjestänyt perinteistä talvilinturallia uudenvuodenpäivänä. Osallistuin ensimmäistä kertaa kisaan vuosi sitten, parhaimpia kohdalle osuneita lajeja mm. Lepaan viinitilalla talvehtinut turkinkyyhky (jonka kaikki joukkueet sattumalta havaitsivat), pohjantikka ja harmaapäätikka. Sijoituksena pronssia, kun ei paljoo pohjusteltu.

Tämän vuoden rallissa viimevuotiseen kokoonpanoon (AAI, JVI, IHA) liittyi vuosi sitten Afrikassa vuodenvaihdetta viettänyt JK. Lähtökohdat ralliin olivat hyvin mielenkiintoiset. Tässä porukassa ei tylsistä hetkistä ja huonosta joukkuehengestä tarvitse kärsiä, ainoastaan lintujen vähyys näytti tuottavan ongelmia. Sulapaikkojen vähyyden vuoksi vesilinnut olivat täysin kateissa, kanalinnut kilometrien päässä metsäteistä, pihlajanmarjoista oli turha puhua ja tikkojen löytyminen vaikutti täydelliseltä arpapeliltä. (31.12. joukkueemme jäsenet havaitsivat kukin pohjustuskierroksellaan yhteensä kaksi pikkutikkaa, kolme palokärkeä ja harmaapäätikan.Vesiselvää, ettei vastaavista onnenkantamoisista tarvitse rallissa kärsiä.) Pikkunisäkästilanteen ja pöllöjen vähyyden takia ei "onneksi" tarvinnut turhan aikaisin herätä tuulen huminaa kuuntelemaan. Vaikka parissa valitussa paikassa piti varpuspöllöä vislailla, ihan vaan rallihengen vuoksi.

Aloitimme rallin Hattulasta, tiedossa hyvä ruokintapaikka pähkinä- ja läskitarjonnalla. Peruslajeja hoitu jokunen, "parhaimpana" puukiipijä, joka hoitui vaivattomasti ruokinnan läheisyydestä totutun kuusikossa rämpimisen sijaan. Aamun ensimmäisenä tuntina jysähti ensimmäinen takaisku, kun korviimme kantautui mielenkiintoisia tikan ääniä. Pehmeiden "byk"-äänien suunnan vaihtuessa tiuhaan tikka vaikutti olevan aktiivisessa liikkeessä lopulta hiljentyen ja kadoten. Pelkän äänihavainnon perusteella valkoselkätikasta ei otettu pinnaa. Vaikka koitin vähän yllyttää. Ei voita jos ei koita. Niin vissiin.

Seuraavana etappina Hattulan Lepaa. Lisää peruslajeja plus muutama omenapuussa viihtynyt räkättirastas. Alueen julkkiksista, muutaman vuoden ja vuoden ympäri paikalla viihtyneistä turkinkyyhkyistä ei kuulunut mitään sitten viime elokuun, joten tästä pikkukivasta ei uskallettu edes haaveilla. (Yllättäen yksi lintu löydettiin 9.1. ja on sittemmin viihtynyt paikalla. Saas nähdä jaksaako sitä bongaamaan lähteä seuraavalla Hämeen reissulla...) Vanajanselältä koitettiin merikotkaa. Ei toivoakaan. Korppeja sentäs.

Vanajanselältä eteenpäin rattaisiin ilmestyi pahaenteisiä kapuloita. Lisälajeja ei irronnut millään, eikä oikein muutakaan, kun Hämeenlinnan "varmalla" tilhipaikalla ihasteltiin ruudista mustunutta maata, ilotuliteroskaa ja omakotitaloalueita tuli kierreltyä liiankin kanssa. Edellisenä päivänä pohjustettu pikkutikka ei viitsinyt pysytellä aloillaan (harvemmin jatkavat ruokailua samassa ojanpahaisen pujossa seuraavana päivänä), "satavarma" palokärkipaikka veti myös vesiperän eikä Kukoistensyrjän ruokinnaltakaan kummempia irronnut. Kuulemma siellä on joku viitatiainen ollut. Lajimäärä näytti jämähtäneen pariinkymmeneen, rallia oli kulunut kohta puolet valoisasta ajasta eikä kolmenkymmenen lajin paremmalle puolelle pääsemistä pidettiin (sendarin) jumalallisena väliintulona.

Jatkoimme rallia etelämmäs, Janakkalaan. Jonnalla oli tilhipaikka tiedossa. Ensimmäisellä yrityksellä ei irronnut, joten välillä etsittiin pähkinähakkia potentiaalisilta paikoilta. Fasaaniin ja tikliin oli tyytyminen. Tilhiä piti koittaa toistamiseen, ennen kuin töyhtöpäitä rupesi näkymään - parinkymmenen linnun parvi matalassa aroniapuskassa. Reitti jatkui allekirjoittaneen kotikonnuille Viralaan. Vanhempien ruokinnalta löytyi joulupäivänä yllättäen kolme peippoa, joista edes yhden toivottiin näyttäytyvät rallissa. (Sittemmin peippoja löytyi yhteensä 5, melkoinen havis Kanta-Hämeessä näin kovana talvena.) Ensimmäinen yritys puolen päivän aikoihin, ruokinnan kyttäämisen ohella kuunneltiin jälleen mielenkiintoista tikan ääntelyä, joka osoittautui spontaaniksi harmaapäätikaksi! Hippiäisen meteliäkin kuultiin. Jotain sentäs. Peippoa ei kuitenkaan näkynyt, mutta päätimme palata paikalle vielä uudelleen. Taisin poistua ruokinnan läheisyydestä viimeisenä, kun muut joukkuetoverit hihkaisivat pihakoivun latvaan ilmestyneestä pikkutikasta! Lintu häipyi yhtä äkillisesti kuin ilmestyikin. Riemu irti, hyviä lajeja vieläpä kotipihasta!

Odotettu koskikara löytyi Viralan Lanankosken perinteisestä sulasta pienen rämpimisen jälkeen. Samalla paikalla uhrasimme muutaman minuutin puuttuvien tiaisten kuunteluun, ja eikös jostain kantautunut töyhtötiaisen hilpeää trilliä. Lähes samoilta jalansijoilta Jaska hoksasi Lanankosken yläjuoksun rantapuissa hääräävät pitkäpyrstöiset pikkulinnut: pyrstötiaisia! Onnemme rallin aikana oli kääntynyt täysin, aamun jälkeinen hiljainen tunti ilman uusia pinnoja oli vaihtunut melkoiseen revitykseen, pinnaluku nousi kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen vain puolen tunnin sisällä! Kotipihassa käytiin peipon toivossa uudelleen, vaan eipä onnistunut vieläkään...

Revitys jatkui Hyvikkälänjoen rantakuusikoissa. Muut joukkueen jäsenet kyttäsivät sulapaikasta mahdollista joutsenta, kun allekirjoittanut sooloili omia reittejään. Tällä kertaa sooloilu kannatti, kun mielenkiintoisen oloinen kuusesta toiseen lentänyt lintu osoittautui pyyksi, onneksi muutkin ehtivät näkemään. Alempana Tuulensuunjoella muisteltiin Jonnan havaintoja joutsenen jalanjäljistä - ja siellähän se mokoma jään pinnassa makoilikin, vaikka varsinainen sulapaikka oli melko säälittävän näköinen. Teimme puolispontaanin taktisen pysähdyksen myös Tervajoen sillalla.Tervakosken paperitehtaan ansiosta joki pysyy tehtaan alajuoksun puolelta kilometrikaupalla sulana. Alitajunnassa sykki muistikuva joulukuun alussa löytyneestä telkästä, mutta yksittäiset vesilinnut häviävät tällaiseen paikkaan... niin, sopiihan sitä miettiä kuinka vaikeaa yhden telkän löytäminen pitkälle auki olevasta, mutkittelevasta ja tiheän pajukon reunustamasta joesta nyt voi ollakaan. Onneksi pystähtyessämme vilkaisin pelkääjän paikalta ainoaan näkyvään karteeseen. "Telkkä! Tuolla joenmutkassa!" Tällaisen tuurin kuvailemiseen eivät enää sanat riitä.

Seuraavana kohteena oli Janakkalan Leppäkoskella ennakkotietojen mukaan pyörinyt carduelis-parvi, josta piti kaiken järjen mukaan irrota pari parempaa lajia... (Mainittakoon, että matkan aikana Jonna skarppasi teeriparven ohitetun hakkuuaukean laidalta.)  Sopivilla paikoilla puimatta jätettyihin rypsipeltoihin kerääntyy hyviä määriä pikkulintuja, esimerkiksi viime talvena Riihimäellä viihtynyt sekaparvi (valtalajeina tikli, viherpeippo ja urpiainen, joukossa kymmenen hemppoa, pari tundraurpiaista ja vuorihemppoa), jonka kokonaisyksilömäärä taisi olla neljäsataa lintua. Melko samoissa määrissä mentiin tänäkin vuonna Leppäkoskella. Lisäksi peltoaukea oli melko pieni, joten lintujen pitäisi olla helposti hallittavissa. Saavuttuamme pelipaikalle parvesta ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään! Onneksi hetken odottelun jälkeen parvi ilmestyi kuusikon takaa pellolle ruokailemaan. Jättimäinen ja tiivis pikkulintuparvi on ruokaillessaan vaikuttava näky, kun metelöivät linnut tuon tuosta lehahtavat ilmaan. Vuorihempon ja tundraurpiaisen hoitaminen taas on kaikkea muuta kuin nautinnollista - hyvä jos lajin ehtii mainitsemaan ennen parven seuraavaa lehahtamista, jolloin pakka sekoaa jälleen. Onneksi parvi siirtyi hyväksi toviksi pellonreunan puihin, näin vuorihemppo ja tundraurpiaiset löytyivät pohjustuksessa ja hoituivat nytkin.

Vastaavanlaisesta parvesta oli ennakkotietoja myös Janakkalan ja Lopen rajamailta, tästä porukasta väännettiin onnistuneesti vihervarpunen. Lisälajien tykitys jatkui, kun Ilkka löysi laajan peltoaukean keskeltä isolepinkäisen. "Teurastaja" jäi ainoaksi petolinnuksi (juujuu, vaikka varpuslintu onkin), jonka rallin aikana havaitsimme. Koska tehokasta peliaikaa oli vielä hyvä tovi jäljellä ja peruslajit hyvin hallussa, päätimme koittaa Riihimäellä aikaisemmin melko hyvin bongattavissa viihtynyttä viitatiaista. Lintu löytyi tutun ruokinnan läheisyydestä melko kivuttomasti, vähän sai sivupoluille lähteä ja kyykistellä, jotta pähkinää hakkaava lintu kuusenoksan takaa näkyisi. Joku näki Svarowskilla jopa vaalean nokan tyven, lajinmäärityksen varmistavan tuntomerkin - tosin ei mun Monarcheilla, ei... Lopetuslajina oli kuitenkin peippo, joka vihdoin kolmannella yrittämällä näyttäytyi kotiruokinnalla. Ralli osoittautui melkoiseksi vuoristoradaksi,


Summaus:

40 lajia oli todella hyvä tulos, mutta voittoa emme uskaltaneet toivoa. Yllätyimme itsekin lajimäärästä ja erityisesti lopputuloksesta, sillä iloksemme voitto sieltä sittenkin tuli! Mikä jottei. Sopiva sekoitus pohjustusta, paikkatuntemusta sekä ennen kaikkea tuuria. Kelistäkään ei voinut valittaa, pakkasta viisi astetta, tuuli ei juuri haitannut ja pahemmilta lumisateiltakin säästyttiin.

Hienoon lintupäivään on kuitenkin syytä olla tyytyväinen. Viitatiainen ja vuorihemppo ovat alueellisella mittakaavalla mielenkiintoisia lajeja muutenkin; telkkä (joukkueemme ainoa ässä), joutsen ja peippo olosuhteisiin nähden hyviä löytöjä; isolepinkäinen, pikkutikka ja pyrstötiainen puolestaan hankalia rallin kannalta, joiden pohjustaminen on lähes mahdotonta ja näkeminen hieman tuurista kiinni. Onni onnettomuudessa sen peipon kanssa: jos laji olisi hoitunut ensimmäisellä yrityksellä heti siitä kotiruokinnalta, pikku- ja harmaapäätikan kohdalla olisimme purussa huutaneet eioota. Palokärki, kanahauka ja varpushaukka jäivät näkemättä, näiden lajien kanssa ei tuuri enää riittänyt. Vastaavasti viitatiaisen huusivat vain kaksi joukkuetta, mikä oli melko yllättävää. Ilmeisesti hankalasti bongattavissa näin sydäntalvella.

Muita rallin aikana havaittuja mielenkiintoisia lajeja olivat mm. hiirihaukka, nokkavarpunen, mustavaris, merikotka ja viirupöllö, kaikki ässiä.

Rallissa oli mukana yhteensä 9 joukkuetta. Kiitokset osallistujille, järjestäjille ja ennen kaikkea Jaskalle, Ilkalle & Jonnalle mitä mainioimmasta kokoonpanosta ja seurasta!