Matkan lopussa

Kuva: Toni Laaksonen

Kuva: Folkert de Boer

Kuva: Folkert de Boer

Kuva: Anna Sandor

Batumi Raptor Count 2012 oli suorastaan utopistinen kokemus. Linnuista on selostettu kaikki oleellinen edellisissä päivityksissä, mutta yhtä lailla tutustuminen muihin vapaaehtoisiin eripuolilta maailmaa oli tärkeä osa tätä jaksoa. Porukkaa oli enimmäkseen Alankomaista, Ranskasta (saatanan hullua porukkaa nämä ranskalaiset), Saksasta, joukossa muutama natiivi, ruotsalainen teknoviikinki, yksi kroatialainen ja yksi yhdysvaltalainen. Ikäjakauma painottui 20-30-vuotiaisiin, muutama varttuneempi henkilö mahtui myös mukaan. Osaaminen oli vaihtelevaa; joukossa oli kaikenlaisia ihmisiä ammattilaskijoista niihin aloittelijoihin, jotka saapuivat Batumiin oppimaan miten hiirihaukan erottaa mehiläishaukasta. Koska asemilla oli aina samanaikaisesti kokeneita ja kokemattomia laskijoita, homma kuitenkin pysyi hyvin kasassa.

Kolmen viikon jakson aikana majoituin yhteensä neljän eri isäntäperheen huovissa. Näin tämän kuuluukin mennä, lintujen ohella pääsee tutustumaan ihmisiin vieraasta kulttuurista, näkemään aitiopaikalta miten paikalliset ihmiset elävät. Kodit ovat yksinkertaisia mutta mukavia, ihmiset vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Ruoka maistui ja moni laskija palaa kotimaahansa varmaankin muutama lisäkilo tuliaisina.

Alta löytyy Ingeborg Jakobsenin kuvaama video, josta pitäisi irrota vähän enemmän laskenta-asemien tunnelmaa:

Metsästyksen suhteen odotin paljon pahempaa meininkiä. Jatkuvasta haulisateesta ei tarvinnut kärsiä ja alas ammuttuja lintuja ei näkynyt yksittäisiä lintuja enempää. Metsästäjien kanssa ei tarvinnut pelätä konflikteista, vastaan tulleet haulikonheiluttajat hymyilivät ja kättelivät mielellään. Laiton metsästys on melko ristiriitainen ongelma, köyhät ihmiset ampuvat esim. mehiläishaukkoja lisäravinnon takia, mutta monien lajien räiskiminen on puhtaasti virkistyshakuista. Projektin tekemien selvitysten mukaan metsästys voi olla hyvinkin suuri uhka yksittäisille lajeille. Onneksi BRC ei ole lähtenyt avoimeen sotaan metsästäjien kanssa, vaan välit ovat pysyneet lämpiminä. Ongelmaa pyritään korjaamaan koulutuksen, valistuksen (kouluille pidetyt luennot ja järjestetyt retket laskentapaikoille) ja lisätulojen (turismi) avulla.

Kuva: Folkert de Boer

Myös haukkametsästys elää ja voi hyvin. Välillä tuntui, että joka toiselta pihalta kuului vangitun varpushaukan kiikitystä. Paikalliset metsästävät varpushaukoilla viiriäisiä ja vapauttavat haukat lokakuun lopussa. Satunnaisesti tulee vastaan muitakin lajeja, esim. kanahaukkoja, sattui yksi projektin tuttavaperhe nappaamaan pikkukotkan. Pyytää kuulemma kaneja hyvin. Pikkukotka tosin painii hieman eri sarjassa kuin varpushaukka, tästä syntyikin melkoista jännitettä projektin ja asianosaisen perheen välille.

Kuva: Folkert de Boer

Yleisesti ottaen Batumin ympäristö oli melko ”välimerihenkinen” ja vehreä. Batumi itsessään oli hemmetin sekavan oloinen kaupunki, missä neuvostoaikaisen rappioromantiikan ja länsimaisen (Yhdysvaltojen) vaikutuksen huonot ääripäät kohtasivat. Sakhalvashon kylä oli jo askel parempaan suuntaan, missä viihtyi oikein mielellään, olisi viihtynyt vaikka koko laskentajakson. Tbilisi on tornihuhujen mukaan jotain aivan muuta; kauniimpi ja tunnelmallisempi kaupunki. Sen kautta voisi joskus jopa koukata.

Oli aivan mieletöntä tavata tällainen kokoonpano petolinnuista kiinnostuneita ihmisiä. Laskenta-asemilla vietettyihin päiviin ja iltoihin mahtui paljon naurua ja levotonta läppää. Paljon uusia ystäviä ja kontakteja, paljon ihmisiä joita joskus toivoisi tapaavansa uudelleen. Olimme Kallen kanssa ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset projektissa, mutta muutamaan suomalaiseen ekoturistiin tuli myös tutustuttua projektin kautta. Mikä tärkeintä, jälleen löytyi sellainen lokero, jonne juuri minä mahduin. Joskus lintuhommissa iskee sellainen fiilis, että kuka tahansa muukin voisi tehdä tätä. Viimeistään jäähyväisten koittaessa, koordinaattorien ja muiden vapaaehtoisten kiittäessä seurasta, tuntui siltä, että juuri minun kuuluikin olla täällä. Uusien ystävien lisäksi haluan kiittää Kalle Melleriä, jonka innovatiivisen hulluuden ansiosta / takia tänne päädyimme. Vaikka aikataulut eivät täysin kohdanneet, oli hienoa jakaa kymmenen päivää elämäni hienointa ornimista hyvän ystävän kanssa.

Kuva: Toni Laaksonen

Yhteenveto

Kokoan tähän päivitykseen yhteenvetoja Batumi Raptor Count 2012 -projektin parissa lasketuista muuttavista petolinnuista. Ne lajit, joista on ilmoitettu muuttosumma syksyn koko seurannan aikana, ovat lajeja jotka projekti laskennassaan huomioi. Läheskään kaikkia petolintulajeja ei BRC:n protokollassa laskettu, niiltä osin summat ovat jäänet omien maastomuistiinpanojeni varaan.

Tilastot saattavat tarkentua myöhemmin, kunhan saan raakadatan omalta jaksoltani ja kokoan tarkemmat määrät maastomuistiinpanojen avulla. Koska projektin käytössä oli kaksi laskenta-asemaa, saman päivän aikana havaittuja kaikkia petolintuja ei millään ehtisi yksin näkemään, edes kaikkia samalta laskenta-asemalta havaittuja. Esimerkiksi suohaukat ja pienet päiväpetolinnut livahtavat helposti ohitse, mutta toisen laskenta-aseman sektorilta lentäviä keskikokoisia ja suuria petolintuja pystyy jotenkuten seuraamaan toiselta asemalta.


Taulukko sisältää seuraavat sarakkeet:

1. Lajinimi.
2. Paras päiväsumma omalta jaksoltani (13.9.-4.10).
3. Kokonaissumma omalta jaksoltani. (Vain niiltä laskenta-asemilta, missä olen kunakin päivänä muuttoa laskenut.)
4. Syksyn 2012 seurannan kokonaissuma (17.8.-31.10.2012).

Idänmehiläishaukka	3	2	12
Mehiläishaukka	13 170	2 812	649 182
Haarahaukka	35 567	7 094	112 556
Merikotka	2	1	6
Pikkukorppikotka	6	2	26
Hanhikorppikotka			1
Munkkikorppikotka			1
Käärmekotka	524	88	1 425
Ruskosuohaukka	1 122	203	6 781
Sinisuohaukka	1	1	125
Arosuohaukka	123	27	984
Niittysuohaukka	51	15	5 888
Sini/aro/niittysuohaukka	181	38	8 325
Kanahaukka	3
Varpushaukka	1 088	200
Sirovarpushaukka	174	60
Hiirihaukka	156 923	55 494	203 769
Arohiirihaukka	18	4
Pikkukiljukotka	1 940	503	4 717
Kiljukotka	60	14	174
Arokotka	77	16	179
Pikkukilju/kilju/arokotka	865	254	2 624
Keisarikotka	3	1	18
Maakotka	1	1
Keisarikotka/maakotka	7	1	9
Pikkukotka	1 933	524	7 440
Pikkukotka_V	909	225	3 558
Pikkukotka_T	853	247	3 193
Sääksi	21	6	91
Pikkutuulihaukka	8
Tuulihaukka	40
Punajalkahaukka	16
Ampuhaukka	2
Nuolihaukka	52
Välimerenhaukka	1	1	1
Muuttohaukka	15	2	52
(Aavikkohaukka)	1		1
Iso jalohaukka	2	1	11
Kurki	1	1	753
Kattohaikara	7	7	1 538
Mustahaikara	417	87	445
Sininärhi	7	6	1 819

Homma meni niin kuin odotinkin; mehiläishaukkojen massamuutot jäivät kauas taakse, samoin suohaukkojen. Molempien "rippeistä" riitti silti ihmeteltävää. Oma jaksoni osui kuitenkin hyvään saumaan hiirihaukkojen, haarahaukkojen ja kotkien päämuuton kanssa. Kun määrittämättömäksi jäänet petolinnut lasketaan mukaan, kokonaisuudessaan jaksoni aikana havaittiin yli 210 000 muuttavaa petolintua ja syksyn laskennassa yli miljoona petolintua.

Kliimaksi

Kuva: Folkert de Boer

30.9.

Day 18

Shuamta

Hui helvetti millaisen päivän sendari taas heitti! Syyskuun viimeinen päivä olkoot tästä eteenpäin siunattu päivä! Vihdoin, vihdoin säätyyppi muuttui ja kauan kaivatut pilvet peittivät itäpuolen kukkulat. Aamu oli kirkas, mutta puoleen päivään mennessä muutto keskittyi sopivan tehokkaasti rannikolle.

Puolenpäivän jälkeen räjähti ja komeasti. Hiirihaukkoja kerääntyi pohjoisesta ja idästä useita väyliä pitkin muutamaksi suureksi virraksi, jotka rönsyilivät pitkin poikin aseman ilmatilaa. Petolintuja oli kaikkialla ja tilanne oli protokollan kannalta suorastaan kaoottinen; kuka laskee ja mitä, mitkä linnut menevät toisen laskenta-aseman sektorille, ja niin edelleen

Karvanaaman osaksi koitui kohtalokas itäsektori, mistä klikkasin noin 7000 lintua. Edellisen päivän rantajuhlat sekä nestehukka tuntuivat kropassa ja silmissä. Jossain vaiheessa pyörtymisuhka kävi vaarallisen lähellä. Count ’till you drop! Vähän väliä ehti ihmetellä menoa yläpuolellakin, ja eihän sitä petohelvettiä voi oikeasti kuvailla mitenkään järkevästi. Päivän saldona megalomaaniset 17 000 hiirihaukkaa!

Hiirihaukkavirrat toivat mukanaan myös kotkia, joskin suurin osa mahtilinnuista ohjautui lännemmäs rannikkoa – kilpailevalta laskenta-asemalta havaittiin yli 800 kotkaa! Voin vain kuvitella tunnelmia, Sakhalvashon laskenta-asema on jäänyt hieman paitsioon lintumääristä, mutta onneksi sinnekin sateli tavaraa ja kunnolla. Jasper tempaisi lännen puolelta mahdollisen keisarikotkan (mulla meni ohariksi), joka valitettavasti hukkui petomassoihin eikä Sakhalvashokaan saanut siitä koppia. "Meirän pääs" havaittiin 75 pikkukilju-, 5 kilju-, 3 aro-, 28 käärmekotkaa sekä 35 määrittämätöntä kotkaa. 

Sitä tietysti saattaisi luulla, että tällaisina massapäivinä lintujen katselu on kaukana nautinnollisesta aktiviteetista. Tavallaan juu, ja onhan massojen hektinen laskeminen osaltaan hauskaa! Shuamtan laskenta-asemalla kaikui välillä mielipuolinen nauru hiirihaukkatolppien seuratessa toisiaan – eikä kyse ollut vahingonilosta. Mutta laskenta-ajan loppuessa tarjosimme linnut Sakhalvashon aseman laskettavaksi ja päätimme itse vain ihailla ohi lipuvia petoja. Hektisimmät vaiheet olivat jo ohi ja lintuja tippui hiljalleen alemmas kuvattavaksi ja ihailtavaksi. Nyt sai kunnolla keskittyä hiirihaukkojen pukuvaihteluun (todella kauniita lintuja!) sekä kilju- ja pikkukiljukotkien profiilien vertailuun kauniissa alkuillan valossa. Riitti viimeiselle puolituntiselle kunnon pommikin, kun yksi plusmiikasta yli liitänyt vanha arokotka levitti paniikkia ja kiirettä laskijoiden keskuudessa. Oli muuten helvetin hieno lintu sekin! Eikä upeaa ja hektistä päivää olisi voinut paremmin lopettaa.

Syyskuun viimeisten tuntien kunniaksi nappasin kuutamoa katsellessa eliksen: yömuutolla yksi yöhaikara! Taustalla kukkuloilla ulvovat sakaalit, oi sitä tunnelmaa…

Kuva: Folkert de Boer

Kuva: Folkert de Boer

 1.10

Day 19

Shuamta

Lokakuu. Syksy saa. Ja niin saa Batumi – lintuja ainakin. Pitkästä aikaa myös aamupäivällä nähtiin oikein piristävää muuttoa; eilen pilvien takia rannikolle suunnanneet linnut jatkoivat valitsemaansa reittiä aseman yli. Muutolla hiirihaukkoja ja muutamia kotkia hienossa aamuvalossa, helposti määritettävissä ja laskettavissa. Yksi päivän kohokohdista oli metkan näköinen nuori kiljukotka: linnulla oli kellertävä, mutta mustilla pitkittäisviiruilla kirjailtu vatsa, haalistuneet siipisulkien kärjet sekä yläpuolen pitkittäisjuovat. Vissiin aikaisin pesästä lähtenyt poikanen. Hieno oli!

Eilisen kaavan mukaan puoliltapäivin taivaalle kerääntyi kukkulat peittäviä pilviä, joten tiedossa oli mukavaa muuttoa. Määrät jäivät kuitenkin puoleen eilisestä, virrat liikkuivat hallitummin eikä kotkienkaan kanssa tarvinnut stressata. Rupeeko ne linnut muka loppumaan? Pikkukiljukotka ei enää ollut aikaisempaa selkeänä valtalajina, vaan joukossa oli selvästi enemmän kilju- ja arokotkia. Kertaalleen näimme pari kiljukotkaa ja viisi arokotkaa viidessä minuutissa! Jos aikaisemmin ”clangan” löytäminen on tuottanut vaikeuksia, nyt niitä osaa poimia paremmin lintujen joukosta. Zeissin näkökenttään osui myös pari vanhaa arokotkaa, hienoa huomata myös oma kehittyminen lintujen laskemisessa, etsimisessä ja löytämisessä. Ja hienoja oli nekin epelit!

Päivän summia, jotka kuvaavat ajankohdan lajisuhteita aika hyvin:
Mustahaikara 32
Mehiläishaukka 69
Haarahaukka 229
Käärmekotka 26
Ruskosuohaukka 53
Arosuohaukka 3
Hiirihaukka 8318
Pikkukiljukotka 110
Kiljukotka 6
Arokotka 11
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 142
Pikkukotka 2

Wakeup call: "peregrine!" (Kuva: Folkert de Boer)

Iltapäivälle osui kaiken lomassa pieni hiljainen hetki, kisaväsymyksen takia piti ottaa pienet tirsat. Sopivasti ehdin silmät ummistamaan, kunnes Jasper varoittaa yli lentävästä suuresta jalohaukasta. Kärppänä putken ääreen ja vilkaisu taivaalle; tuulihaukan kanssa kisaillut suurempi jalohaukka jää onneksi kaartelemaan aseman eteläpuolelle lähempää tarkastelua varten. Äänikin kuuluu, Jasper puhuu muuttohaukasta. Kuulosti kovin ponnettomalta ja näyttää kovin hoikalta. Seuraamme lintua tovin, kunnes siiven alapinnalta erottuu tummien peitinhöyhenten ja vaaleampien siipisulkien selkeä kontrasti. Hämmennys kasvaa entisestään, eihän tuo voi mikään muuttohaukkaa suurempi olla! Päästä ei kuitenkaan erotu minkäänlaista kuviota, tasaisen tumma myös vartalosta. Linnun pitkäsiipinen, siro ja pitkäpyrstöinen silhuetti avautuu hiljalleen ja päästän ilmoille ihmettelyn: ”Wait… is this an Eleonora?” Sitten lamput syttyvät muidenkin päihin ja linnusta saa paremman otteen. Tarkistus kirjallisuudesta varmistaa tapauksen: TUMMA VÄLIMERENHAUKKA! Hieman ironinen tilanne, meikäläiselle toinen havis kautta aikojen (eka Kreetalta joskus 05/2007) ja pari miehittäjää kuittasi tästä linnusta eliksen. Lisäksi kyseessä oli lajin toinen havainto Georgiasta!

Tajunnan köyrinnästä toivuttuamme jatkoimme iltapäivän muuton seuraamista. Sakhalvashon laskenta-asema sai omansa, me poimimme massojen joukosta kotkia. Laskenta-ajan loputtua jäimme jälleen fiilistelemään muuton hiljenemistä, joskin nähtävää oli paljon vähemmän kuin eilen. Keisarikotkasta ja isoista falcoista nähtiin märkiä päiväunia, mutta onhan tässä vielä kolme päivää jäljellä. Kuten tänään, mitä tahansa voi vielä tapahtua!

Lisäksi projekti osti muutaman skumppapullon tulevia juhlia varten, ei vaan tiedetä koska juhlitaan. BRC 2012 lähestyy miljoonan linnun rajapyykkiä, yksi tai kaksi komeaa päivää, niin residensseissä paukkuu ja kunnolla. Mitä nyt oma jakso lähenee loppuaan; väistämätön lähestyy, asia erikseen olisinko minä sitä todistamassa...

2.10

Day 20

Shuamta

Batumin säätyyppi siirtyi jälleen korkeapaineen suuntaan. Muutto hiljenee päivä päivältä, tai ainakaan massoja ei näillä keleillä nähdä. Ei tässä kuitenkaan huonosta päivästä puhuta. Shuamtan laskenta-asema osoitti jälleen arvonsa kotkamuutolla. Pikkukiljukotkien ikämäärityksistä saa aina vaan parempaa otetta ja ”massalajin” joukosta on aina vain helpompi poimia eri-ikäisiä kiljukotkia. Ei nämä silti mitään helppoja tapauksia ole, todennäköisiä risteymiäkin on mennyt sinne pikkukilju-/kilju-/aro –osastoon. Arohiirihaukkoja on näkynyt melkein päivittäin, tänään laskenta-aseman ohitti 4 arohiirihaukkaa. Eilisen tapaan itärintaman laskenta jäi muiden heiniksi ja minulle aukeni slotti ”parempien lajien” etsimiseen hiiri- ja haarahaukkavirroista. Nautinnollista puuhaa! Mainitsemisen arvoista sekin, että lintuja näkyy läheltä, hyvissä valaistusolosuhteissa ja sopivissa määrin.

Poimintoja:
Haarahaukka 284
Käärmekotka 49
Ruskosuohaukka 54
Hiirihaukka 1012
Pikkukiljukotka 171
Kiljukotka 10
Arokotka 9
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 16
Pikkukotka 7

Eräänä aamuna tien varrelta löytyi loukkaantunut kehrääjä.

3.10

Day 21

Shuamta

Kolme viikkoa täynnä eikä Batumin tykitykselle näy loppua. Aamu oli todella hiljainen, nyt ne suohaukat näyttävät oikeasti hiipuneen. Mehiläissyöjiä ei enää kuulu ja pikkulintumuutto on vaihtunut erikoisista lajeista peippoparviksi. Sää oli petomuutolle ihanteellinen (joskin pilvetön), joten kotkia oli odotettavissa. Niitähän saatiin. Ensimmäiset pikkukilju- ja käärmekotkat näkyivät jo aamupäivällä, tuon tuosta joukosta erottui tuttuja aro- ja kiljukotkia. Muutama pikkukotka nähtiin myös, lajin muutto loppui kokonaan syyskuun lopulla ja lokakuussa on näkynyt enää yksittäisiä lintuja.

Päivä alkoi peevelin hienosti, kun spottasin aseman päältä vanhan muuttohaukan, kuin tarjottimelta ;) kuvausta, ihailua, hehkutusta ja pientä selitystä siitä, miksi yksi hullu suomalainen menee peregrinuksista aivan sekaisin. Ei kaikkien tarvii ymmärtää. Aamupäivän myötä jännitys sakeni savun lailla; Stan löysi laskentasektoriltaan mielenkiintoisen kotkan, jota porukka rupesi huutelemaan keisarikotkana. Oijoi, nytkö se tulee!? Lintu syyniin, mutta jokin mättää; roikkosiipinen, ei juovitusta, siiven muotokaan ei oikein täsmää. Kovasti haluaisin nähdä keisarikotkan hyvässä valossa, mutta omatunto kannusti argumentoimaan, että tuo ei nyt sellaiselta näyttänyt. Loppupäätelmänä outo, nuori arokotka, jolta puuttui tunnusomainen, alapuolen suurten peitinhöyhenten valkoinen juova.

Muutama tunti siinä saatiin odottaa, mutta Stan onneksi uskalsi sanoa sen ääneen, mitä kaikki edellisen väännön jälkeen toivoivat: "There's a nice looking eagle coming in, and this time I really think it's an imperial." En muista koska olisin viimeksi saanut yhtä pahoja rytmihäiriöitä lintua katsellessani, mutta kun suuri kotka tuntomerkkeineen (hiekanruskeat höyhenet kera mustan pitkittäisviirutuksen sekä mustat siipisulat vaaleilla sisimmillä käsisulilla koristeltuna) piirtyi verkkokalvoille; jumalauta, tuossa se nyt viimein on, lievässä vastavalossa, muiden lintujen kanssa, KEISARIKOTKA! Ihmettelyä, tuntomerkkien ahmimista ja harrasta linnun seuraamista, perään tuuletukset ja fiilistelyt. Jjjeesssss!!!

Kuva: Folkert de Boer

Ehdimme jo hypettää, että viiden minuutin sisään näimme kuusi lajia kotkia. Piti odottaa seuraavat viisi minuuttia, ennen kuin pohjoisesta ilmestyi seuraava suuri kotka. Nyt puhuttiin jo seuraavasta suvusta, eikä tästä voi suomalainen orni koskaan erehtyä. Sen verran ehti draaman kaarta rakentamaan, että ensin tsekkaa lajin, siirtyy hyviin asemiin tsekkaamaan kuinka pahasti jengi sekoilee. Huuto kajahti ja länsieurooppalainen porukka meni vieläpä pahemmin säpäleiksi tästä kuin edellisestä rarista; 2kv merikotka hienosti staijareiden edestä. Ja oikeasti, kun silmä on tottunut katselemaan pienempiä pikkukilju- ja kiljukotkia, tuo pohjoisilta vesiltä tuttu monsteri erottui massasta varmasti viiden kilometrin päähän. Melkoinen monsteri, kun sitä Batumista katselee.

Kaiken tämän ohella saimme myös laskea lintuja seuraaviin summiin yltäen, eihän rarien ihailu voi protokollaa ohittaa ;)
Mustahaikara 19
Mehiläishaukka 134
Haarahaukka 399
Käärmekotka 12
Hiirihaukka 1362
Pikkukiljukotka 142
Kiljukotka 11
Arokotka 11
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 102
Pikkukotka 7
Sääksi 1

Päivä sai arvoisensa päätöksen, kun nuori sinisuohaukka paineli iltavalossa etelään. Retkipinna ja 29 lajia petoja plakkarissa. Vieläkö viimeisenä päivänä pamahtais jotain extraa...?

4.10

Day 22

Shuamta

Viimeinen aamu Batumissa sarastaa kirkkaana ja tyynenä. Karvanaama kapuaa viimeistä kertaa Shuamtan kärrypolkua pitkin kohti jo kovin tutuksi tullutta laskenta-asemaa. Tammitikka huutaa taustalla, etelänpuukiipijä pakenee seuraavalle puunrungolle. Hiki virtaan, happi loppuu, Berlebach painaa. Edellisen illan väkijuomat virtaavat edelleen veressä, aivan kuin olisin menettänyt yhdeksästä hengestäni viisi tämän reissun aikana.

Kuten aina, viisi muuta vapaaehtoista ovat jo ehtineet kukkulan huipulle ennen minua. Puuskutan hiilidioksideja kropastani vielä viisi minuuttia kipuamisen jälkeen. Aamulla ehtii vielä ihastelemaan kirkasta ja tyyntä maisemaa, mutta iltapäivää kohti keli kuitenkin kääntyi tuuliseksi ja epävakaiseksi. Viimeisten tuntien aikana ei lintuja juuri nähty ja Svarowskin viiden pennin jalustat meinasivat lähteä tuulen mukana muihin maisemiin. Kannatti raahata sitä halkopinoa mukana!

Aamun kirkkain tähtilaji oli käärmekotka. Ensimmäisen tunnin aikana nähtiin jo kymmenen yksilöä, yleensä ensimmäisiä ilmestyy vasta puoliltapäivin! Tätä lajia on ollut hieno seurata koko jakson ajan, nyt sitä koki todistavansa yhtä lajin muuttopiikeistä, kun käärmeenpurijaa ilmestyy Batumin taivaalle yksi toisensa perään idästä, lännestä ja yläpuolelta. Aamupäivän aikana nähtiin yhteensä 35 käärmekotkaa! Tiäs kuinka paljon niitä olisi mennyt, jos sää olisi pysynyt muutolle idyllisenä koko päivän.

Lisää kohokohtia piisasi. Jos eilen ihailtiin keisarin väliintuloa, tänään oli itse kuninkaan vuoro astua estradille. Kroatialainen kollega ihmetteli ääneen mahdollista arohiirihaukkaa, joka pörräsi itäpuolella kahden hiirihaukan kanssa. Etsin linnut tarkempaan syyniin; hiirihaukat totesin oikein määritetyksi, mutta kolmannessa linnussa oli jotain mätää. Linnut olivat kaukana, joten määrityksen varmistamiseen tarvittiin pari kierrosta, vaikka koko ja muoto päivänselviä olivatkin. ”Heeetkonen, tuohan on maakotka!” Paikallisen oloinen immatuuri lintu pörräsi tovin hiirihaukkojen kanssa, kadoten korkealle itäpuolen taivaalle. Onneksi kaikki ehtivät kuninkaan näkemään ja vaikka laji on melko yleinen pesimälaji Georgian vuoristossa, käsittääkseni tämä oli ensimmäisen Batumin laskenta-asemilta havaittu yksilö! Ja mikä makeampaa, nyt on 30 petolajia plakkarissa!

Batumissa riitti ainutlaatuisia tunnelmia loppuun asti. Syksyn merkit ilmaantuvat tännekin, ja kauden päättäminen sekä talveen valmistautuminen ovat olennainen osa ornitologin kiertokulkua. Illalla ja seuraavana aamuna oli jäähyväisten aika, pohjan pojan oli aika lähteä kotiin.

Kuva: Filiep T'jollyn

Korkeapaine

Hellettä pukkaa. (Kuva: Folkert de Boer)

Paahteesta huolimatta staijauksessa (tai asenteessa) oli ryhtiä. Long live the finnstick! (Kuva: Folkert de Boer)

27.9.

Day 15

Shuamta

Kuudestoista päivä alkoi hienosti paikallisella punarintanakkelilla! Aikaisemmin Kalle oli kuulevinaan nakkelin ääntä samalta asemalta, myös eilen korviin kantautui jotain ”krüperin” kaltaista ähkyntää, mutta nyt se lintu oikeasti näyttäytyi! Muuten aamut käyvät hiljaiseksi, suohaukkoja näkyy päivä päivältä vähemmän ja mehiläissyöjiäkin enää yksittäisiä parvia. Varpushaukkojen muutto sen sijaan runsastuu, mutta niiden summista ei ainakaan vielä saa todellista käsitystä – "nisareita" ei protokollassa laskenta, joten sitä yrittää itsekin keskittyä laskettaviin lajeihin.

Sää oli kolmatta päivää putkeen kirkas ja pilvetön, joten eilisen kaavan mukaan odotimme näkevämme lisää kotkamassoja. Parhaat hetket koettiin jo ennen puoltapäivää, kun kiljukotka, ilmeinen pikkukilju- ja kiljukotkan risteymä sekä nuori arokotka ohittivat laskenta-aseman vain parin kymmenen metrin päästä! Silmien tasolla kohti liitävää arokotkaa ei kauaa tarvinnut arpoa, kun jykevä nokka paistaa läpi, karsea monsteri!

Myös ensimmäiset käärmekotkat näyttäytyivät ennen puoltapäivää, enteillen toista hyvää kotkapäivää. Toisin kävi – puolenpäivän hiljainen hetki oli paljon pitempi kuin eilen, eikä iltapäivän kotkapulssi tuonut ”kuin” joitakin kymmeniä kotkia. Yhteensä päivän aikana nähtiin 75 pikkukiljukotkaa, 3 kiljukotkaa, 13 määrittämätöntä kotkaa, 45 pikkukotkaa, kuin myös 45 käärmekotkaa. Aamun arokotkakin jäi päivän anoaksi. Pienemmillä pedoillakaan ei hirveästi hurrattu, mehiläis- ja haarahaukkoja meni muutamia satoja, hiirihaukkoja vajaa tonni. 

Tässä vielä lajipuhdas kiljukotka...

Tässä taas dokumenttikuvaa maastossa huudetusta kotkaristeymästä. Häröö tavaraa...

28.9.

Day 16

Shuamta

Georgian ylle jämähtänyt korkeapaine tyhjentää petopajatsoa tehokkaasti. Tässä alkaa taas toivomaan pilviä ja tihkusateita, liian selkeällä kelillä kotkat ja vulpinukset livahtavat itäisempiä vuoristoreittejä pitkin karkuun. Pilvet keskittäisivät virtoja alemmas vuorilta ja lähemmäs rannikkoa. Toistanko minä itseäni? Joko aurinko viimein pehmitti pohjoisen pojan pääkopan?

Shuamtan laskentapäivää piristivät jälleen punarintanakkeli, etelänpuukiipijä, pari nummikirvistä ja pussitiainen (vuodari!). Välipäivää pitäneet haarahaukat virittelivät aamulla jotain muuton kaltaista, mutta määrät "jäivät" seitsemäänsataan lintuun. Lännen puolelta löytyi listan jatkeeksi arohiirihaukka, jne. Hiirihaukkoja vain vaivaiset 51 lintua, parhaaseen muuttoaikaan!

29.9.

Day 17

Batumi / Sakhalvasho

Korkeapaine ja pilvetön taivas ei kadonnut minnekään, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja läksin Batumiin ostamaan bussilipun paluumatkaa varten. Yllättävän vähällä säätämisellä hoitunut reissu, ensimmäisestä bussifirmasta löytyy sopivalla aikataululla kulkeva bussi, taksilla takaisin Sakhalvashoon ja yhdeltätoista petostaijiin.

Sakhalvashon ilmatilassa ei liikkunut kerta kaikkiaan mitään! Niin tylsää että piti varpushaukkojakin laskea (: ja vaihteeksi oikeaa staijaushenkeä kohotettiin kunnon paskanjauhantasessiolla. Paljon huulenheittoa, enemmän naurua, vähemmän nuijauksia. Iltapäivästä itäpuolelle ilmestyi jokunen käärmekotka ja arohiirihaukkoja oli yhtä lailla kiva ihmetellä. Muuten päivässä oli jo pahasti välipäivän makua. Jos säätyyppi ei muutu seuraavan viiden päivän aikana, reissu lässähtää lintutyhjiöön. Batumin skaalalla lintutyhjiö tarkoittaa siis alle tuhatta lintua. Kehtaako Suomessa enää petoja staijatakaan? ;)

"Vähäisistä" lintumääristä huolimatta petoa pukkas kuvausetäisyydelle. Ylhäältä alas; haarahaukka, nuolihaukka & mehiläishaukka (jolla oli jännän näköiset "ulokkeet" siipisulissa)

 

Lisää massoja

24.9.

Day 12

Shuamta

Ennakko-odotusten mukaisesti LINTUPÄIVÄ. Heti aamulla asemalle kiivettyämme löysimme hiirihaukka-tolppia itäpuolen kukkuloilta ja muutto näytti olevan täydessä vauhdissa. Myös suohaukkoja, erityisesti eripukuisia arosuo-koiraita näkyi oikein kiitettävästi. Mitä nyt pohjoisen puolella roikkuneet sadepilvet jarruttivat menoa muutamaksi tunniksi, mutta iltapäivällä miehittäjät saivat jälleen nauttia hektisestä muutonlaskennasta. Ei sitä oikeasti meinaa käsittää millaisia massoja täällä todistaa, päivän aikana laskimme asemalta yli 55 000 hiirihaukkaa! Karvanaama huolehti lähinnä länsipuolen sektorista, omaksi osaksi jäi noin 6000 petoa. Työsarkaa siinäkin!

Massojen joukosta erottui muutama hieno rariteetti, päivän kruununa upeat 2 fulvescens-kiljukotkaa! Ensimmäinen pikkukorppikotka meni ohariksi omien laskentavelvollisuuksien takia, mutta päivän toinen löytyi onneksi omasta linjasta. Myös kaksi ad-muuttohaukkaa piristivät, kuten aina. Mustahaikaroita näkyi myös tottumattomalle komeita määriä, päivän aikana yhteensä 43 yksilöä, 23 ja 20 linnun hienoissa parvissa. Päivän kiintiömuuttohaukat (2m) nähtiin myös.

Koska massat lähtivät liikkeelle suht myöhään, laskenta-ajan loppuessa taivaalta löytyi vielä tuhatkunta laskematonta petolintua. Vaan minkäs teet, kun kyyti odottaa ja protokollaa (laskennan vakiointia) pitää noudattaa.

Jäi päivästä muutakin mieleen kuin hiirihaukkamassat rareineen. Arosuohaukkoja havaittiin 27 muuttavaa, joista 12 koiraslintuja. Punajalkahaukkoja nähtiin 4, kuin myös 1 kaukainen arohiirihaukka. Pikkusieppoja on maastossa aivan peevelisti, päivittäin 6-10 yksilöä molempien laskenta-asemien ympäristössä. Lintupuolen ulkopuolelta voisi mainita myös aamulla polun vierestä juoksuun ampaisseen sakaalin!
 

25.9.

Day 13

Sakhalvasho

Nyt sitä lintupäivää vasta povattiinkiin, aamulla Sakhalvashon asemaa siunattiin tämän jakson parhaimmilla näkyvyyksillä – osia pohjoisesta Kaukasuksen vuoristosta näkyi todella upeasti. Ja tässä puhutaan sadan kilometrin näkyvyydestä ja yli viisi kilometriä korkeista huipuista! Taivas oli pilvetön, mikä oli sääli Shuamtan aseman miehittäjille, sillä muutenkin itäisemmän muuttoreitin valitsevat (idän)hiirihaukat muuttavat mieluusti vuoristojen läpi. Ilman vuoristoja peittäviä pilviä odotetut massat saattavat livahtaa idän kautta ohitse. Tällä nyt ei ollut henk. koht. suurta merkitystä, sillä nakki napsahti lähemmäs rannikkoa.

Jos eilen mässäiltiin hiirihaukoilla, tänään oli haarahaukkojen vuoro. Ensimmäinen kunnon parvi lipui pahaksi onneksemme lähemmäs toista laskenta-asemaa – silti omaa piruuttani laskin parven kooksi vajaa 500 yksilöä, 50 enemmän kuin kilpailevalta nyppylältä. (: Toisessa parvessa jäätiin jo reilusti alakanttiin, joten kilpailua oli turha jatkaa pitemmälle. Vaan pian saimme oikeita töitä, kun rannikkoa pitkin näytti kulkevan parvi jos toinenkin. "Sieltä ne tulee!" -huudot kaikuivat asemalla ja hiljalleen näitä lentäviä laiskiaisia lipui aseman päälle ja taivas täyttyi haarahaukoista. Niitä meni päältä, idästä ja lännestä, läheltä, paljon, 7100 haarahaukan yhteissummana! Tähän päälle vielä toisen laskenta-aseman kuittaamat 2700 haarahaukkaa!

Massaklikkailun sijaan karvanaamalle pamahti uniikimpi nakki, sain tehtäväksi päältä lentävien haarahaukkojen ikämääritykset. Kaikkia ei tarvinnut (eikä suinkaan ehtinyt) määrittämään, riittävä otos oli tärkeintä. Eli sen mukaan miten linnut liikkuvat ja millaisissa valaistusolosuhteissa ikämääritykseen kykeni. Homma on paljon hankalampaa kuin esim. mehiläishaukoilla, joilla ikäluokat ovat aivan eripukuisia. (En yllättyisi jos Linné aikoinaan erehtyi luulemaan näitäkin eri lajeiksi, hah!) Haarahaukoilla piti keskittyä puvun yksityiskohtiin: isojen peitinhöyhenten vaaleisiin kärkiin, rinnan juovitukseen, sulkasatoon tai yhtenäisen vaaleaan siiven takareunaan. Ensimmäinen parvi meni vielä lämmittelystä ja vanhan kertauksesta – opittua teoriaa oli ensi alkuun hankalampi soveltaa tuoreeltaan nähtyihin lintuihin. Selvät yksilöt ovat selviä yksilöitä, mutta jokunen esiaikuinen lintu saattoi mennä väärään luokkaan. Parvien välissä pikaselaus Forsmanin peto-oppaasta, yksittäisten lintujen silmäilyä ja homma alkoi jopa sujuakin.

"They are coming!"

Nuori (1kv) haarahaukka...

Tässä taas "esiaikuinen" (2kv) tapaus...

... ja vielä aikuispukuinen (+2kv) haarahaukka.

Jos haarahaukkaparvet eivät lipuneet sopivalta etäisyydeltä, jäi aikaa kaukaisempien lintujen katseluun, kuvaamiseen tai muiden lajien etsimiseen. Hieman nautinnollisempi päivä. Rarit eivät jääneet kakkosaseman erityisoikeudeksi; Sakhalvashon miehittäjiä piristivät yksi hienosti lännen puolelta poimittu aikuinen arohiirihaukka, idän puolelta painellut nuori kiljukotka, sekä karvanaaman huutama (kuis muutenkaan) vanha calidus-alalajin muuttohaukka.

Haarahaukka on esim. hiirihaukkaa tai kotkia aamuvirkumpi laji, joten puolenpäivän jälkeen meno hyytyi ja itäisten virtojen poimimiseen jäi reilusti aikaa. Mainittujen lisäksi päivän aikana kirjattiin 114 pikkukotkaa, 1 kiljukotka ja jokunen mustahaikara. Kiva anekdooti sattui vessareissullekin; entisen isäntäperheen pää oli lounastamassa ystäviensä kanssa talon terassilla. ”Chammi chammi! Cha-cha! Cha-cha!” Eihän sitä voi paikallisesta vieraanvaraisuudesta kieltäytyä. Laskenta-asemalle palasi hyvin kestitty sekä jokseenkin humaltunut laskija. Mitäpä pienistä.

Illalla pidetiin isot rantabileet. Väki vaihtuu taas, muutamasta hyvästä tyypistä piti taas luopua, mutta onneksi tulee porukkaa tilalle.

Arohiirihaukkaa puskee nyt päivittäin.

Kuva: Filiep T'jollyn

26.9.

Day 14

Shuamta

Nyt puski massapäivää toisensa perään. Tänään olivat vuorossa kotkat. Eihän niitä oikeasti voi kutsua samalla tavalla massapäiviksi, mutta hitto vieköön, yhden päivän aikana 800 kotkaa. Oikeesti? Kyllä.

Aamu lähti hienosti liikkeelle muutamalla ruskosuohaukalla ja hienolla mustahaikaraparvella. Keskipäivä oli yllättävän hiljainen, mutta iltapäivällä hiirihaukkaparviin livahti aina vain enemmän kotkia, ja äkkiäkös mahtilintuja näkyi melko puhtaina parvina. Ensin pikkukiljukotkia ilmestyi liiaksi iänmääritysten varmistamiseen, mutta hektisimpinä tunteina lintuja oli ilmassa liikaa lajinmäärityksen varmistamiseen! Lopulta lintuja piti klikata pikkukilju-/kilju-/arokotkina, jolloin yhden puolituntisen aikana klikkeriin ilmestyi seuraavia lukemia: 120 määrittämätöntä kotkaa ja 80 pikkukiljukotkaa!

Kokonaisuudessaan laskin itäpuolelta kolmisensataa kotkaa, ja aina kun suinkin kantti riitti, piti vilkuilla itäsektorilta ylöspäin – plusmiikasta paineli jatkuvalla syötöllä kotkaa yli! Arthur poimi pikkukiljukotkien joukosta jokusen kiljukotkan ja karvanaamalle pukuelikseksi kaksi vanhaa arokotkaa! Yhteensä päädyimme seuraaviin kotkasummiin:

Käärmekotka 55
Pikkukiljukotka 503
Kiljukotka 14
Arokotka 16
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 254
Aquila sp. (tn. keisarikotka) 2
Pikkukotka 60

Sekametelisopan mausteina myös:

Mustahaikara 87
Idänmehiläishaukka 1
Ruskosuohaukka 94
Hiirihaukka 3633
Arohiirihaukka 2
Sääksi 2
Pikkutuulihaukka 1

... aika HELVETIN HUIKEETA!

Kotkamenoa riitti pitkälle iltapäivään, juuri ennen protokollan loppumista meno tyssäsi kuin seinään. Toissapäivän tavoin ei tarvinnut hirveästi murehtia, että mitäköhän meillä menee ohariksi.

Idänmehiläishaukka! Kuus harittajaa sekä koiraan tunnusomainen pyrstön kuvio näkyy selvästi ;) kuva kun kuva, vaikka dokumenttitasoa onkin.

Pikkukiljukotkat olivat kotkien massalajina.

... ja käärmekotkiakin on mennyt laskennan jokaisena päivänä.

... mutta kiljukotka on ollut kamerallekin harvinaisemaa herkkua.

Suisto ja sadepäiviä

22.9.

Day 10

Chorokhi delta

Ensimmäinen vapaapäivä minulle ja Kallelle oli myös Kallen viimeinen päivä projektin parissa, huomenna aisaparia odotti lento Istanbuliin ja sieltä Batumiin. Viimeisen päivän kunniaksi lähdimme Chorokhi-joen suistolle seikkailemaan. Suisto sijaitsee Batumin eteläpuolella ja paikka on kerrassaan mielenkiintoinen; alueelta löytyy puoliavoimia pensasmaita, kivikkoista suistoa ja vanhoja tekoaltaita. Suiston suulta löytyi jokunen lieteranta sekä kivikkoisia riuttoja, myös merelle kannatti tapittaa, vaikka monet lokit ja tiirat seurasivatkin rantaviivaa tehokkaasti.

Välipäivälle osui ensimmäinen "epävakainen" päivä. Aamu oli melko tyyni, mutta päivän mittaan tuuli tyyntyi ja etelästä saapui muutama rajuhko ukkoskuuro, jotka onneksemme blokkasivat petomuuton, mutta puoliavoimessa maastossa sopivien sadesuojien etsiminen oli melko hankalaa. Sateiden aikana tuuli yltyi, joka luonnollisesti vaikeutti varpuslintujen etsimistä. Kolmelta iltäpäivällä tuuli tyyntyi, jolloin taskuja sekä lepinkäisiä tupsahteli eteen tuon tuostakin. Tiäs mitä olisimme saaneet kaivettua esille, jos koko päivän olisi ollut tyyntä…

Aloitimme aamun komppaamalla joenvartta, suuntana suiston suu. Ennakkonuottiemme mukaan kala-altaille kannatti suunnata heti aamusta, mutta joki toimi parhaimpana maastomerkkinä. Pikkulintuja tuli vastaan siellä täällä, joen varrelta ja suiston suulta löytyi jokusia kahlaajia, eikä petolinnuiltakaan voinut välttyä. Erityisesti aamusta päivälle uusia lajeja ropisi koko ajan. Suiston suulla ja rantakivikossa roikkumisen jälkeen läksimme etsimään vanhoja kala-altaita – turhaan. Ennakkoon kehutut altaat olivat aivan tyhjillään linnuista!

Shokin jälkeen haimme lohtua komppaamalla joenuomaa sekä ihmettelemällä kaatopaikan aroharmaalokkihelvettiä. Kaikennäköistä vaihtelua ja muuntelua löytyi, vaan ei parempia lajeja. Toisaalta en ihmettele jos joku 2kv mustapäälokki olisi jäänyt huomaamatta. Kake-yltäkylläisyys iski melko nopeasti, ja totesimme meri- ja lietestaijin jatkamisen mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi. Aika ei kuitenkaan ollut puolellamme, paluumatkaa varten piti varata jonkin verran aikaa ja Batumi Bird Festival –tapahtuman loppubileet odottivat.

Kokonaisuudessaan suistoexcu oli hyvin lajirikas ja mielenkiintoinen kokemus. Vai mitä muuta alla olevasta listasta voisi sanoa, aika hyvin seitsemän tunnin retkeltä?

Kyhmyjoutsen 4
Tavi 9
Heinätavi 1
Haapana 2
Jouhisorsa 3
Punasotka 1
Pikku-uikku 3
Silkkiuikku 3
Härkälintu 1
Mustakaulauikku 1
Idänpikkuliitäjä 1
Merimetso 14
Ruskohaikara 3 (1 ammuttu)
Harmaahaikara 18
Silkkihaikara 11
Rääkkähaikara 1
Mehiläishaukka 2
Ruskosuohaukka 6
Arosuohaukka 2
Niittysuohaukka 1
Varpushaukka 3
Sääksi 1
Tuulihaukka 2
Punajalkahaukka 2
Ampuhaukka 1
Muuttohaukka 1
Tylli 26
Kapustarinta 1
Tundrakurmitsa 3
Pulmussirri 1
Pikkusirri 2
Kuovisirri 1
Liro 2
Metsäviklo 1
Merikihu 1
Aro- ja etelänharmaalokki 800
Kalatiira 30
Riuttatiira 24
Hietatiira 1
Valkosiipitiira 2
Valkoposkitiira 1
Kuningaskalastaja 5
Turturikyyhky 2
Nummikirvinen 4
Lapinkirvinen 3
Västäräkki 80
Keltavästäräkki 42
Sitruunavästäräkki 3
Kivitasku 12
Pensastasku 5
Sepeltasku 1
Pikkulepinkäinen 4

Riuttatiiroja...

.. ja valkoposkitiira! Kuva: Kalle Meller

Kastautumispinnoja; Mustameri kuitattu! Kuva: Kalle Meller

Pienenä mainoksena voisin todeta, että kirjoitin suistoexcustamme myös raportin BRC:n nettisivuille.

Hotellin ja paikallisen matkajärjestäjän kustantamat bileet olivat… noh, mitä muuta sitä voi odottaa Pink Floydia, Led Zeppelinia ja Deep Purplea sekä georgialaista tanssimusiikkia soittavalta bändiltä. Viini maittoi myös. Alla todistusaineistoa.

Hölökyn kölökyn! Kuva: Toni Laaksonen

23.9.

Day 11

Sakhalvasho

Krapulapäivä. Onneksi a) nakki napsahti Sakhalvashon laskenta-asemalle, joten aamuseitsemältä ei tarvinnut kiivetä henkihieverissä "sille vaativammalle" kukkulalle… b) koko aamupäivän satoi vettä, joten krapulan sai kärsiä pois sängynpohjalla, eikä esim. vieraassa talossa keskellä Shuamtaa. Brunssin jälkeen kapusin staijikukkulalle kahdentoista tienoilla, keskelle matalalla roikkuvia pilviä, harmautta, tihkusadetta ja – petomassoja! Tai ei ihan massoja, mutta jumankekka, haara- ja hiirihaukkaa paineli aseman ohi tasaisella tahdilla. Linnuilla on todella kova muuttopaine! Samanaikaisesti näkyi joitakin kymmeniä petoja, aivan mahdotonta petomeininkiä suomalaiseen sadesäähän verrattuna. Lintuja pääsi tietty näkemään läheltä – ja sai sitä hetken aikaa pyöritellä silmiään, kun Berlebachia pystyttäessä ohi paineli ad-muuttohaukka. Hah! Siihen ne lajianekdootit oikeastaan jäivät, mutta kokemuksena ja osana laskentajaksoa todella uniikki kokemus. Batumissa jokainen päivä on lintupäivä!

Kuva: Filiep T'jollyn

Kuva: Filiep T'jollyn