Puikku ja tuplalimosa!

Kevättä pukkaa! Heitin kolme tuoretta päivitystä linjoille, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan tuhlaa potentiaalista retkeilyaikaa tämän jargonin lukemiseen. Hyviä haviksia!

Pohjan kartoitusreissun paluumatkalla Hangontien yli muuttaneet kurkiparvet havahduttivat mitä optimaalisempaan sunnuntairetkeilyskenaarioon. Virkkalassa hairahdin munkkikahviin, joiden voimalla läksin kevyelle iltastaijille Vanhankaupunginlahdelle. Rentouttavaa linturetkeilyä kärsimysretkeilyn päälle. Kipusin Pornaistenniemen torniin ja vastassa oli pari tuttua Kanta-Hämeestä. Päivän haviksia kysellessäni jalohaikara ei hirveästi hetkauttanut, mutta Arton mainitsema paikallinen mustapyrstökuiri herätti jo pientä levottomuutta! Heinätavi läsähti vuodenpinnaksi helposti, mutta Limosa ei yhtä helpolla päästänyt, vaan kunnon näyttäytymistä sai odotella tovin. Vaan että olipa se lahden myötävaloissa niin maan gomia! Viihtyi näytillä koko illan.

Lintua oli muutenkin kivasti tarjolla - koko lahti tuntui olevan yhtä sorsa-, lokki- ja kahlaajahärdelliä. Massoista vastasivat ainakin parisensataa sinaria, 80 haapanaa, 130 tavia, 70 nokikanaa, 50 kuovia ja 130 töyhtöhyyppää. Lokkien laskenta laiskotti ja Hakalan tornista ilmoitettiin perinteisesti korkeampia sigmoja. Mainittujen lisäksi vuodaritasolla sykähdyttivät 2 harmaasorsaa ja Lammassaaren suunnalla huudellut luhtakana. Petomuuton puolelta mainittakoon pari merikotkaa ja tuulihaukkaa + pari paikallista ruskosuohaukkaa, molemmat naaraita.

Leppoisa ja aurinkoinen iltastaiji kannusti kärsimysherätykseen seuraavana aamuna. Tuttuun kuvioon alkaa jo tottumaan: ylös neljältä, hyppy ensimmäisellä 57:lla Viikkiin ja aamukuudeksi Hakalan torniin staijaamaan. Klassisen kirkas, kuulas ja tyyni aamu, mitäpä muuta maanantaiaamulta enää kaipaisikaan. Paitsi rareja ja lintumassoja! Kiitos pyhän sendarin, molempia saatiin. Lokki- ja vesilintumassassa riitti ihmeteltävää pitkälle päivään, monet "arvovessut" piti syynätä uudelleen ja uudelleen läpi ennen kuin lopulliset lukemat sai selville.

Sigmoja:
Haapana 165 p
Tavi 210 p
Sinisorsa 140 p
Jouhisorsa 24 (12/12) p
Punasotka 19 (15/4) p
Tukkasotka 70 p
Uivelo 25 (13/12) p
Isokoskelo 120 p
Silkkiuikku 28 p
Nokikana 51 p
Naurulokki 1380 p

Eli massalajit vähentyneet lahdelta, mutta noita harvalukuisia lajeja näkyi ihan kunnioitettavia määriä - ainakin omaan Viikin retkeilyhistoriaani nähden.

Heti aamusta vesilintujen ynnäily sekosi hetkeksi täysin, kun Mölylän edustalla tavin takaa pamahti vielä pienempi vessu lentuun, laskeutuen hurisevin siiveniskuin avoveteen. Kellot löi ja Hakalasta kajahti, notta PIKKU-UIKKU! Somasti juhlapukuinen lintu uiskenteli viitisen minuuttia ruovikossa eikä näyttäytynyt enää puoli seitsemän jälkeen. Täysin turhana tilastona mainittakoon, että lintu oli karvanaamalle Viikki-pinna, ensimmäinen jp-yksilö sekä lajiaan kolmas tämän valtakunnan mittapuulla. Tosispondesti, se tärkeimpänä.

Puikkujärkytyksen ja vessumassojen ohella piti keskittyä myös siihen, mitä taivaalla tapahtui. Mielenrauhaani helpotti vessusotkun selvittäminen ennen pahimman peippomuuton repeämistä, joita paineli vajaa kolme tonnia aamun tunteina. Massasta irtosi 4 metsäkirvistä, pari kangaskiurua, 97 västäräkkiä, muutama rautiainen, hemppo ja vähän odotetustikin 3 nokkavarpusta. Petopuolellakin tapahtui, lahdelle iskostuneen 2 ruskosuohaukan lisäksi sääksiä 3 p 2 m, varpushaukkoja 19 m ja ampuhaukka nätisti "yhestä miikasta". Isoveikkaa ootellessa (: ... Kahlaajapuolikin monipuolistuu, vuodareiksi pamahti 1 muutolle lähtenyt pikkutylli (lisäksi 2 p) ja lahdella kierrellyt suosirri. Jalohaikarasta myös päivänpinna, hah!

Aamun mittaa tyyneys vaihtui muuttoa jarruttavaksi koillistuuleksi. Hanhimuuton rippeistä vastasivat 19 metsä- ja 6 tundrahanhea, enemmänkin ois varmasti irronnu jos ei olis paikallisia vesiäisiä pällistellyt...  Puolenpäivään mennessä meno hiljeni täysin ja paikallisetkin oli melko "nähty", eikä kasvava nälkä kannustanut jatkamaan staijaamista. Purolahden ja peltojen kautta kampukselle. Asemien vaihto piristi, kun Purolahden tornissa odotti paikallinen kaulushaikara kuin tarjottimella! Klobbenin edustalla siis. Tuli ihasteltua ja ihmeteltyä, kuten myös peltojen puolella viihtynyttä isolepinkäistä. Pelloilta ovat muutoin lintumassat kadonneet, kivana lisänä päivälle peltojen koilliskulmassa viihtyneet 3 mustavarista.