25.4.2014

Ahvenanmaan linturalli - Symbiååsi

Lähtökuopissa. Kuva: Andrea Maier

Ja aika koitti myös Symbioosi ry:n Ahvenanmaan linturallin. Pari viikkoa olikin ehtinyt kulumaan edellisestä kisakokemuksesta. 37 joukkuetta ja yli 160 osallistujaa riittänee kertomaan tämän rallin suosiosta bilsan opiskelijoiden keskuudessa. Karvanaamalle ralli oli jo seitsemäs, ja yhteensä sitä on tullut rallattua  eri kokoonpanoissa yhteensä 16 eri henkilön kanssa. Tällä kertaa kokoonpanon muodosti väkeä neljästä eri biologisukupolvesta ja kolmesta eri kansallisuudesta; mukana Margus Ellermaa, Andrea Maier ja Kalle Saramo. Melkoinen sekamelska.

Kisa käytiin pe 11.4. klo 17.00 - la 12.4. klo 17.00. Kahden viikon takaisen Bongariliiton pinnaskaba nostatti toiveita korkeista lajimääristä ja aikaisista saapujista. Kelistä kuitenkin lupailtiin haastavampaa: puhalluksen pitäisi käydä luoteesta hyvää muuttosäätä luvaten, mutta perjantain sadekuurot ja sumuriski saattoivat vähän mutristella suupieliä. Lauantaille onneksi huhuiltiin aurinkoista menoa.


1. Menomatka

Kärsimysaikaisia herätyksiä. Margus ja Andrea poimivat kyytiin klo 5.05, kymmenen minuuttia myöhemmin poimimme Kallen Ruskeasuolta. Turkuun saavumme ennen kuin laivalippujen jakelua on edes aloitettu. Hyvin ehtii kasvatella rallifiilistä muiden joukkueiden kanssa. Laivalla olisi jokaiselle joukkueelle hytit tarjolla, mutta enhän minä siellä viihdy kuin rallipalaverin verran, vaikka ulkona käy viima ja tihuttaa vettä. Kannella staijaaminen kuitenkin kannatti, kun keskimääräistä pienemmällä porukalla jäpitimme 4 sääkseä, kala-/lapintiiran, merikihun, sekä kohokohtana hienosti kannen ohittaneen suopöllön.


2.  Pohjustus

Tämä vaihe meni pahasti läskiksi. Nåtön biologiselle asemalle majoittuminen kestää suunniteltua pitempään ja paikallistuntemuksen "kalibroinnissa" taisi olla jotain häiriöitä, kun Nåtön salmien tsekkaaminen menee helvetilliseksi häröilyksi. Emme juuri muuta ehdi, kuin katsomaan Tiiraan ilmoitettujen turkinkyyhkyjen mestat. Ei ole, ei löydy, eikä ihmekään. Taas kerran voimme todeta, että on jokseenkin tärkeää tietää, minne rallissa EI kannata mennä.


3. Ramsholmen & Torpfjärden

Vartti ennen rallin alkua kapteeni nakittaa miehistön rämpimään Ramsholmeniin nakkelin perään ja painuu päivystämään Torpfjärdenin lintutorniin. Ei liene suuri yllätys, että paikalla on muitakin rallaajia. Tavien kanssa heiluva harmaasorsa haltuun ja tornin edessä huutaa peeveli vieköön luhtakana! Niitä sopii demota nuoremmillekin. Olen kuulevinani torniin kaulushaikaran, mutta vanhan korvat taitavat temppuilla. Kuoveja tuntuu pyörivän siellä täällä, tämän lajin kanssa ei tule olemaan hankaluuksia. Puolen tunnin odottelun jälkeen pähkinänakkelin ja punajalkaviklon avauslajiksi kompanneet joukkuetoverit suvaitsevat saapua torniin, pohjustusten lisäksi paikalta kuitataan kosteikon päälle pyörimään saapunut räyskä.


4. Gottby

Ennen Gottbytä pysähdymme Brändön pohjoispuolen pelloilla. Oma silmä ei löydä kuin muutaman joutsenen ja ehdotan jatkamista, mutta Marguksen näkökenttä tavoittaa enemmänkin lintuja. Kannattaa kuulemma pysähtyä, ja hetken tapittamisen jälkeen Kalle huomaa varisten seassa mustavariksen! Painui nopeasti katveeseen, juoksemme perään ja kirjaamme 2 mustavarista lajilistalle! Hyvä putki jatkuu heti Gottbyn puolella, kun tien vierestä löytyy pieni parvi hanhia. Ja peeveli, ensimmäiset tarkemmin vilkaisemani - ja määritetyt - hanhet koko rallissa ovat lyhytnokkahanhia! 2 lintua hienosti näytillä, kiikareilla katsottuna auton ikkunasta. Parvesta löytyy myös tundrahanhi. Näähän näkee kaikki muutkin, mutta tulipahan kiva fiilis. Vaikka mestat syynätään huolella läpi, Gottby ei tarjoa enää selkälokkia kummempaa. Kuoveja tosin löytyy joka toiselta läntiltä.


5. Hammarudda

Pellot tuottavat tyhjää: ei kangaskiurua, ei mustaleppälintua, ei mitään. Alkaa olla paineita iltastaijille, mutta mereltä noussut sumu ei hirveästi naurata. Päätämme kuitenkin jähistää merilajeja sen turvin, josko Styrs olisi huomisaamulla aivan sumusta ummessa, ei siinä mitään kuitenkaan häviä. Tai hävittiin me, kun olimme kuulevinamme tööttäilyä tien varteen parkkeeratun auton suunnasta, Margus kävi tsekkaamassa ja havaitsi samalla kangaskiurun - sitä puutetta emme missään vaiheessa saaneet paikattua. Meristaiji palkittiin kuitenkin kala-/lapintiiralla, riskilällä ja pilkkasiivellä. Kai sinne Styrsille pitää kuitenkin aamusta mennä... perjantai-iltana tsekattiin vielä Torpfjärdenin pohjoispuoli, josko botte huutaisi. Ei huutanut, mutta pinnoiksi hoidettiin lehtokurppa ja taivaanvuohi. Peruslajituntumaa. Tuulen ja sumun takia nukkumaan jo 21.50, varmaan oman rallihistorian aikaisimpana ajankohtana.


6. Lauantain aamuyö

Herätys 2.50 ja liikkeelle 3.45, vartin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä =) taas Torpfjärdenille jähistämään kaulushaikaraa, mutta taisi eilisen puhallukset olla tuulen huminaa. Tyynessä yössä soidintavat ristisorsat ovat silti upeaa kuunneltavaa. Finströmin Storträskillä sen sijaan tärppää; vaikka metrintarkasta sijainnista ollaan hukassa, kuulemme tien varrelle sekä kaulushaikaran että luhtakanan. Pitäähän nää hoitaa.

Finströmin ja Eckerön välillä koitamme pysähdellä riittävästi pöllöjen varalta - kuuluvuus on upea, mutta MITÄÄN ei vaan kuulu. Eckerön Björnhuvudin pomminvarma huuhkainpaikka on ensin hiljainen, vaikka Marguksen pöllögeneraattori päästää neljää eri lajin ääniä ilmoille. Björnhuvudissa paikalle saapuu myös natiivi, joka tarkkaili toimiamme turvallisen välimatkan päästä ennen luoksemme ajamista. Kertoi epäilleen meitä salametsästäjiksi! Tästä muotoutui myös joukkueemme nimi, "The Tjuvjägare".

"Pitäskö jatkaa?"
"No ei nyt hemmetissä!"
Karvanaama pitää reittisuunnitelmasta itsepäisesti kiinni, ja onneksi - ensimmäisten kärsimättömyysmerkkien jälkeen saatiin odotella viitisen minuuttia, kunnes skarppasin eteläisen horisontin suunnasta puhaltavan huuhkajan! Vähän lisäduunia, niin muutkin kuulevat - rallin pöllötili avattu!


7. Metsälajit

Käännös Skagin tiellä tuottaa muutaman peruslajin lisää, mutta eteläiseen Eckeröön vievällä sivutiellä (Långmo) alkaa tapahtua; teeri, urpiainen ja närhi kirjataan hyvää tahtia lajilistaan, nokkavarpunen poimitaan jälleen muutolta keskellä metsätietä ja Margus hiffaa yhden hakkuuaukon kelosta paikallisen tuulihaukan! Styrsintien varrella kova meno jatkuu (molemmat käpylintulajit listoille) ja skaala laajenee myös petolintuihin. Joukkue on levittäynyt vaarallisen laajelle tien molemminpuoleisille hakkuuaukoille, kun Margus huutaa lentävän petolinnun; ampuhaukka! Kalle on pahasti sivussa ja karvanaama joutuu ottamaan monen komean juoksuaskeleen, niin pinna saadaan poimittua talteen. Hyvä veto! Vaan minä erehdyn palaamaan takaisin tielle, niin Andrea huutaa seuraavaksi kanahaukasta! Taas ravia samaan suuntaan, tosin tätä ehtii katsomaan pitempään kuin puolitoista sekunttia. Kun seuraavalla hakkuulla pointsaamme kaukaa muuttaneen sinisuohaukan, niin petolintuja on yllättävän hyvin hallussa ennen meristaijin aloitusta!


Ruuhkaa Styrsillä. Kuva: Andrea Maier



8. Styrsingsudden

Klo 7.30 vaapumme legendaariselle särkälle - huomataksemme, että väkeä on kuin pipoa! Ylempien tasojen hyvät staijaussektorit on tehokkaasti miehitetty, joten valitsemme alemman tason nähdäksemme sekä itään, että länteen. Asetumme kaiken lisäksi johonkin hemmetin kuoppaan - ja Långnabbanilta meitä tarkkailleet kilpailevat joukkueet kuittailevat purussa, että jossain hemmetin poterossako sä Aki staijasit!

Noh, tulosta Styrsillä tulee melko tehokkaasti. Peruslajistoa hoituu ja puolentoista tunnin aikana niemennipukan ohittaa n. 250 allia, 200 mustalintua, 10 pilkkasiipeä, 30 tukkakoskeloa, tuuli- ja varpushaukka, 9 kuovia, 40 ruokkia ja 20 riskilää. Perusmukavaa menoa, ja skarppina saa olla. Meriteeren, luukun ja turren lisäksi paikalta pinnataan haapana (1n m), punasotka (1n m), 2 kuikkaa, 6 kaakkuria, härkälintu (8m), mustakurkku-uikku (5m, joista 4 yhdessä parvessa!) - ja koko homman kohokohtana karvanaama spottaa läntisestä horisontista merikihun! Margus kehtaa epäillä havistani, mutta homma varmistuu kun Sterco nousee horisontin yläpuolelle lokkia jaagaamaan. Vaikka kiislaa ei naulattu, nyt alko paineet viimein hellittämään =D


9. Epätoivoisia paikkausyrityksiä

Kuusitiainen ja tulkku aiheuttavat harmaita karvoja. Koluamme Styrsintien uudelleen ja käymme erikseen Långnabbanilla, mutta ei ne metsät siitä parane. Joku on välillä kuulevinaan jotain sellaista jostain, mutta mitään uutta ei ryteiköistä saada naulattua. Långnabbanin kärjessä hajaannumme taas: komppaan pienen lahdenpohjukan ja muut siirtyvät syynaamaan merisirriluodot läpi. Calmareita ei löydy, mutta luotokirvisen saavat rutistettua pinnaksi. Minä jään tien varteen kuuntelemaan ruotsalaisen turistin kalajuttuja. Kellon lähestyessä puoltapäivää kapteeni käskee, että uupuviin metsälajeihin ei kannata takertua, vaan puutteista on osattava luopua ja pitäs painaa eteenpäin - lajeja on pankissa vaikka kuinka hemmetisti!


10. Torp, Storby ja Böle - uuteen nousuun!

Seuraava hajaantuminen tapahtuu Torpin kylässä. Muut lähtevät hakemaan pienempää varpusta, mä tsekkaan perinteiset puskat isomman ja harvinaisemman perässä. Löytämiseen menee pari minuuttia, joista suurin osa kuluu paikalle kävelyyn. Vaan miten hemmetissä muilla voi kestää pikkuvarpusen naulaamisessa viistoista minuuttia?

Storbyssä pysähdys Fjärilsgatanin ladon luona pulustaijilla. Ei löydy tällä kertaa. Postitalon luona seuraava hajaannus, kun jään tsekkaamaan Krogarvikenin liejukanan varalta (eiole) ja komppaamaan mulelia Postitalolta (eiole). Margus, Kalle ja Andrea hoitavat pulut Sandvikenista ja huikkaavat menetetystä 10 tilhen parvesta, jotka vähän myöhemmin löytyvät Postitalon kulmilta - 100 pinnaa rikki ennen puoltapäivää! Storbyn piipahdus kruunautuu Postbrygganin visiittiin, missä ensin harjoitamme sosiaalisia kanssakäymisiä kilpailevan joukkueen kanssa - ja siinä sivussa Margus spottaa aallonmurtajalta kivitaskun! Taisi lähteä sen riemukkaan elämöinnin myötä lätkimään.

Kahden viikon takainen pohjustusreissu auttoi meitä sen verran, että keskustelimme pysähdyksestä Bölen liejukanapaikalla - joka ei hirveästi muistuta klassisia liejukanamestoja, lähinnä siitä tuli fiilis, että se Bongariliiton skaban lintu pysähtyi siihen muutolla. Me kuitenkin pysähdymme, tsekkaamme paikan - ja puolen minuutin päivystyksen jälkeen Margus löytää liejukanan ruovikon sisältä! Tällä kertaa naulaamiseen menee kauemmin kuin puolitoista sekuntia, vaan ei haittaa.


11. Lillbostad

No tää etappi jäi taas vähän tyngäksi. Petostaiji keskeisellä paikalla ei oikein tuota tulosta, mutta suht avoimesti siinä ehtii jutustelemaan "Sherryä, Pentti Arajärvi" -joukkueen kanssa. Yksittäinen, orvon oloinen kapustarinta naulataan pinnaksi ja neuvotaan muillekin. Petotutka toimii vasta paluumatkalla, kun hiffaan itäisellä taivaalla rundaavan hiirihaukan. Oli jo aikakin!

Hammarvallenin koskikarapaikasta käydään pientä kinastelua. Mun mielestä ei kannata pysähtyä (virhe!), mutta Kalle suostuttelee pysähtymään. Karan komppaaminen onkin niin vihoviimeistä puuhaa mihin tässä rallissa voi sortua, mutta sendari kieroilee ja päästää lähikuusikosta äänille tiltaltin! Taisi jäädä rallin ainoaksi ja Saramo pääsi taas kuittaamaan. Nöyrtymisen paikka, hah!


12. Bodafjärden & Bjärströmsträsk

Nämä sivupistot osoittautuivat kaksi viikkoa sitten mallikelpoisiksi rallikohteiksi, ja sinne suunnattiin nytkin. Eka kompattiin Bodanäsenin niitty, missä myötävalon värjäämä niittykirvinen aiheutti ensialkuun hieman hämmennystä. Onneksi pääkoppa pelaa vielä jotenkin, ei tässä vielä huhtikuun loppua eletä. Noh, niitty kompataan ja tällä kertaa kengät ei pahemmin vuoda. Kumisaappailla varustatunut Margus potkii kosteimmista paikoista taivaanvuohea ilmaan toisensa perään, mutta pienempää kurppaa ei irtoa. "Laadukas staijaus" pelastaa tämän yrityksen, kun älyän vilkaista takaraivoni taakse ja katsoa tarkemmin kahta taivaalla vaappuvaa hanhea - ja huuto kajahtaa: valkoposkia! Yllättävä ja oikein kiva rallilaji.

Bodafjärdenin puolella paikalla on yksi sisukas pyöräjoukkue. Pikainen syynäys lahdelle tuottaa sektoriin neljä tiiraa, joista ainakin lähempää lentävät 2 tapausta taittuvat lapintiiroiksi! Marguksen syventyessä tiirojen määritykseen karvanaama kaivaa aallokosta 2 lapasotkaa, tulosta tulee myös yli lentävän tiklin voimin. Vesilintujen syynäämisen jälkeen search mode vaihtuu petotutkaksi (vaikka uiveloa ei lahdelta löydykään), joka löytää melko pikaisesti ruskosuohaukan! Todistettavasti paikalla on pariskunta. Olkavartta kuitenkin kutittaa, joten Hagan pelloille alkaa olla kiire.

Pysähdymme ennen lopetuspaikkoja vielä Bjärströmsträskillä. Kapteeni lähtee komppaamaan pyrstötiaisia. Siinä samalla rallikonkari Saramo kaivaa tukkasotkien ja telkkien joukosta uivelon! Osoittautuu harvalukuiseksi tässä rallissa.


13. Päätös Saltvikin Hagan pelloilla

Faasani olis tässä vaiheessa rallia kovaa kamaa. Matkalla Saltviksfjärdenille nakitan Marguksen ajamaan uimarannalle vessuja syynäämään, muut jalkautuvat ja kuulostelevat samalla fasaania. Ei kuulu. Lähempänä rantaa pitää taas laittaa juoksuksi, kun yli liitää korkealla iso petolintu. Varmaan buteo. G ei kuitenkaan tätä petoa spudella löydä, joten jää määrittämättä - ja lago pinnaamatta. Fjärdenillä kuitenkin tapahtuu, kun Margus on ehtinyt ihmettelemään paikalla pörrääviä tiiroja - kalatiiroja! Enää ei ole perjantain h/a-tiira hampaankolossa. Lahdella kelluu 16 lapasotkaa, joten taitaa useampi joukkue tämänkin lajin handlata. Paluumatkalla Margus profetoi fasaaneista, ja klassisella paikalla karvanaaman lasittunut katse naulaantuu pellonreunan pusikon ruskeaan mönttiin - on se kumma jos Viralassa kasvanut ornitologi ei tällaisia kartanokasvatteja tuntisi - fasaani! Jopa näytillä pellon reunassa.

Uppiniskaista kapteenin diktatuuria: vietämme rallin viimeisen tunnin Haga kungsgårdin pelloilla. Nyt isketään. Peltojen lintumassat (n. 100 hanhea, reippaasti varislintuja, kyyhkyjä ynnä muuta sälää) selataan tiukasti läpi suokukon, pikkutyllin, lapinsirkun tai pulmusen varalta, tuloksetta. Petopuolella sendarilla on näppinsä pelissä, kun klo 16.25 Margus päästää minut piinasta ilmoittaessaan THE LAJIN leijuvan Hagan pohjoisenpuoleisessa ilmatilassa: muuttohaukka! Upea siniharmaaselkäinen lintu ei näytä kiirehtivän minnekään. Kädet tärisevät, keskittymiskyky katoaa, eihän tämän jälkeen voi enää uusia lajeja pinnata, vaikka onkin puoli tuntia aikaa. Eikä sellaisia löydetäkään. Yksi kilpaileva tiimi (Viskisieppo ja sirittäjät) erehtyy vielä paikalle, mutta neuroottiset "kädet tärisee, kädet tärisee" -höpertelyt taitavat karkoittaa rallaajat muille (eikä ainakaan paremmille) lintumaille. HUH! Upea kruunu hienolle rallille!

Ralliajan päättymisen jälkeen suuntamme Godbyn kylille syömään. Ortolana-pizza maistuu, mutta taitaa olla vähän paineita päästä purkupaikalle ajoissa, Idrotscenterin sali on varmasti täyteen ahdettu rallanneita biologeja puoli tuntia ennen purun alkua. Kirjanpidon viidesta lopputarkistusta se viimeinen osoittaa, että lajilistasta uupuu nakkeli ja räyskä, ja lopullinen saldo näyttää 115 lajia! Huikeeta!

Purussa kelpasi muikeilla, vaikka vähän jännittikin. Kuva: Margus Ellermaa


14. Purku

37 joukkuetta ja 167 osallistujaa kertovat riittävästi purkutilaisuuden tunnelmasta. Fiilis on kaikilla korkealla, jekku lähtenyt hyvin virtaamaan ja tupa täyttyy hyvää vauhtia. Purkuprotokolla lähtee hyvin pyörimään ja käsiä nousee ylös peruslaji toisensa jälkeen. Ensimmäisenä nöyryytetään Salametsästäjiä: kaikkien mielestä rallin paras vitsi taisi olla se, kun "Aki ei nähnyt kuusitiaista". Punatulkun kohdalla ilvailu ei sentään ole yhtä

Perinteisesti tohtori Häärän (rallasi sopivasti nimetyssä Palava siili kurkussa) sekä Syrinxin (Tervalla kypsytetyt rallikukot) kanssa kehkeytyy perinteistä nokkapokkaa, ja metsäisten peruslajien kohdalla näyttää siltä, että meitin käy huonosti. Merisirrin kohdallakin pitää nöyrtyä. Vaan kun päästään merikihuun, liejukanaan ja lapintiiraan (ässä!), niin ei niitä käsiä enää niin tiiviisti nouse. Loppuvaiheessa mukamas oltiin loppukaneetteja sanomassa, kun Das Salametsästäjien viimonen laji huudettiin: "Hyvät naiset ja herrat, allekirjoittaneelle seitsemännessä rallissa, vihdoin ja viimein, klo 16.25 Hagan pelloilla muuttohaukka!!" Meinasi ääni sortua kesken kaiken ja yleisö hurrasi lujempaa kuin kierrosta myöhemmin ilmoittamallemme lajimäärälle! =D

Palkitut:

1. sija - The Tjuvägare:115 lajia.
 2. sija - Palava siili ruokatorvesssa (Otso Häärä, Netta Lempiäinen, Niko Felt, Lauri Tuomiranta ja Katja Koskenpato): 108 lajia
3. sija - Viskisieppo & sirittäjät (Olli Jalonen, Susanna Jernberg, Virve Viertiö, Aaro Viertiö ja Mikko Tiusanen): 103 lajia

Pseudopalkinto: Eckerö Chicken Killers Fan Clubille, joka havaitsi traktorissa kutevat paikalliset teinit.

SISU-palkinto: Sukkahousupolkijoille, jotka toteuttivat rallin aikana pitkäaikaisen haaveensa polkea Eckeröstä Hagan pelloille asti (~ 80 km matka yhdessä päivässä).

Tsemppi-palkinto: Joonan haaremille, jotta ensi vuoden rallailu sujuisi paremman optiikan turvin voittoisasti.

Ja kerran vielä -palkinto (risteilylahjakortti Turusta Tukholmaan): Rämekurppeloille, jotka kovasta yrityksestä huolimatta päätyivät Maarianhaminan sijasta Tukholmaan.

Lisäksi kaikki fuksit ja ensikertalaiset palkittiin Kinder-munilla ja tikkareilla.









15. Sunnuntai

Vaikka jatkoilta poistuttiin Nåtön suuntaan inhimmillisiin aikoihin, uni maittoi univelan helpottamiseen. Sunnuntaista emme kummoisempia ehtineet harrastamaan, Maarianhaminan kierros jäi tyngäksi kun Julius Caféstakin loppui pannukakut kesken! Paluumatkan kansistaijilta jäi yläkerralta kvalit näkemättä, mutta alemmalla kannella päivystäneet näkivät Föglön saaristossa kähmyilleen kattohaikaran! Eipä siitä hirveästi katkeroitunut, kun fiilis oli leppoisa, rallihuumaa tasaannuttava ja ohan noita isoja haahkaparvia aina hienoa ihastella.


16. Closure

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli jälleen onnistunut - jengi viihtyi, lintuja näkyi ja kaikki joukkeet rikkoivat omia kisaennätyksiään. Älyttömän siistiä kuunnella jengin hehkutusta tapahtumasta, oli takana sitten eka, toka tai kymmenes ralli. Taisi olla niin lähellä bikiniahvista kuin suinkin päästään. Meikäläiselle Symbioosin Ahvisrallissa uusia lajeja olivat harmaasorsa, räyskä, kaulushaikara, punajalkaviklo, räyskä, lyhytnokkahanhi, kaulushaikara, sini- ja ruskosuohaukka, härkälintu, mustakurkku-uikku, lapin- ja kalatiira - ja tietenkin peregrinus. Vuodenpinnoja tällä reissulla kertyi mukavat 11 kipaletta.

Kiitokset tämän vuoden joukkuetovereille (Margus, Andrea & Kalle), kaikille kanssarallaajille, sekä erityisesti Symbioosin peli- ja kilpailuvastaaville, jotka  vastasivat osallistujamäärältään Suomen suurimman linturallin organisoinnista!


Niin mainitsiko joku fraasin:

"Laadukas staijaus!"


10.4.2014

Kuunvaihde Haliaksella






Haliassesonki käyntiin! Bongariliiton rallia seuraavana päivänä läksin Hankoon, vastassa Aatu ja siistissä kunnossa oleva asema. Keli näytti maanantaina olleen kohtuullinen, mutta pahempia en myöhäisen saapumiseni takia nuijinut.


Ti 1.4.

Hip hei huhtikuu! Ja kieron päivän taas heittikin; aamusta meri oli aivan tyyni ja valot hemmetin upeat, kelpasi siinä laskea levähtäviä haahkoja. Vakion loppua kohti koillisesta saapuneet lumipyryt käänsivät staijaamisen staattiseksi schaibanjauhamiseksi, kun näkyvyys tippui pahimmillaan alle kilometriin! Eikä 4 tuntia kestävät vakiot tässä vaiheessa vuotta muutenkaan tahdo olla pelkkää juhlaa. Lumisateiden väistyttyä bunkkerille kavuttiin uudelleen klo 12.45, ja päivälle kertyi staijia yhteensä 9h15min. Mikäs siinä seisoskella, kun välillä aurinko lämmittää tyvenessä niin, että pärjää ilman ulkotakkia – ja päivän päätteeksi etelän puolelta löytyi paikallinen vanha peregrinus! Aprillipäivän muuta antia olivat valkoposki 5m, ristisorsa 4p, haahka 3500p 1443m, alli 1000p, merimetso 299m, merikotka 12p, kurki 34m, meriharakka 2p1m ja luotokirvinen 1m. Lajeja yht. 51 ilman Gåun retkeä. Iltapäivästä bunkkerin itäpuolen kivikossa paistatteli päivää kyy. Karsee lötkö! Iltaohjelmassa Manchester United vs. Bayern München, lopputulemana 1-1, saas nähdä saadaanko huomenna sitä Haliaspinnaa…


Kotilahti ja Uddgrundet lumipyryssä.




Ke 2.4.

Aamusta oli taas oikein nätti keli, mutta hento NW-puhallus piti muuton aisoissa. Lumikuuroja ei tänään saatu, mutta puoliltapäivin ilmavirran suunta kääntyi lounaaseen. Muuten meno ois voinu olla hyytävää, mutta tuuli puski kurkia liikenteeseen! Klo 12 jaksolla meni ensin 29, 39 ja päivän suurin parvi 107, joiden perään löytyi etelästä heti neljä parvea lisää! Piti erikseen soittaa Aatulle, että nyt niitä saattaa tulla. Tuo puolenpäivän pulssi taisi olla se päivän intensiivisin, mutta Aatun kanssa jaksettiin kepittää 1235 kurkea puoli kuuteen asti. Näin aikaisessa vaiheessa yli tonnin kurkimuutot on aika kovia, ja saattaa olla ”aikojen” aikaisin yli tonnin päiväsumma. Lounaistuuli painoi suurimman osan kurjista melko kaukaa itäpuolelta, mutta oli se silti innostavaa seurattavaa. Huhtikuun tokaa koristivat myös 95 kyhmyjoutsenta, haahkat 4500p 1199m, juhlapukuinen kaakkuri, 3 piekanaa (vuodari) ja 3 luotokirvistä. Lajeja 53, Mika Kilpi käväsi päiväretkellä, siinäpä ne päivän anekdootit taitaa ollakin…





To 3.4.

Aamu valkeni hitaasti, kiitos kaikkialle ulottuvien harmaiden pilvien. Haahkojakaan ei tuntunut hirveesti liikkuvan, mutta ”sitä jotain” oli kai jossain tapahtunut, kun ensin Aatu hiffasi länsipuolelta härkälinnun (ehti Haliakselle ennen silkkiuikkua), seuraavaksi bunkkerin ylitti kirjosiipikäpylintu ja kotilahdella huuteli vielä metsäviklo. Vakion viimenen tunti vasta hiljaista olikin, joten ei tuottanut hirveesti ongelmia lopettaa staijia yhdeltätoista ja lähteä kahden junalla käymään Helsingissä.


Pe 4.4.

”Lisensiaattikuulustelu” hoitui Viikissä, paluu Haliakselle alkuillasta Zorbaan ja Lauran kanssa; vastassa Kalle, Aksu, Vilppu ja Ossi Tahvonen, Aatu oli lähtenyt viikonlopun viettoon Helsinkiin.


La 5.4.

Nätti ja aurinkoinen, mutta myös tuulinen päivä – jatkuvaa puhallusta lounaasta yli 10 m/s! Ooteltiin, että puhuri olis laittanu vesilintuja liikkeelle, mutta haahkoja ei ynnäilty edes viittäsataa ja puolisukeltajasorsiakin näytti pyörivän paikallisena vain kaukana länsipuolen saarilla (mm. 30 haapanaa). Kalle näki kaukana länsipuolella mustaselkäisen haahkan, joka sankarillisen kyttäämisen jälkeen paljastui ”köyhän miehen spectaksi” (2kv haahkakoiras). Iltapäivästä bunkkerilla seisoskelu ei mennyt pelkäksi ornirusketuksen keräämiseksi, vaan puhuri pisti jälleen kivoja määriä kurkia liikkeelle, tänään 931 m, suurin pulssi klo 15-17.30 välillä. Kurkisummien lisäksi Haliaksen kevät eteni ruskosuohaukan, ruokin ja selkälokin verran.

Staijin päätteeksi nikkaroin uutta seipiötä, muu porukka lähti Gåulle mäyräretkelle ja Aksun kanssa notkuttiin asemalla sekä lämmitettiin kiuasta. Päivän päätteeksi saunottiin, oikein tervetullutta kun on ollut tuulen pieksettävänä pitkin viikkoa.





Su 6.4.

Jakson viimeinen päivä sai tylyn alun, kun aamuhämärissä taivaalta ripotteli tasaisesti vettä. Vakiolla klassinen Haliassumu niemen ympärillä, näkyvyyden vaihdellessa muutamasta kilometristä vajaaseen kilsaan. Siinä sitten tuli manattua koleaa keliä, Zeissin kiikareita varten nikkaroitua seipiötä ja vettä sisään vuotavia talvikenkiä. Eikä lintujakaan juuri liikkunut. Kalle, Zorbas ja Laura lähtivät komppaamaan, Ossi teki lähimaastoon pari pistoa ja Aksu kävi välillä bunkkerilla verkkokierrosten ohella. Joitain kivoja lajeja siinä ropisi, kuten punasotka (allekirjoittaneelle lajista viimein Haliaspinna!), 5 uivelon parvi ja metsäviklo, mutta miltään huikealta meno ei missään välissä tuntunut.

Päivä sai vähän parempaa käännettä, kun tohtori Sykerö rengasti kärjestä 2 tiltalttia ja Mellerit & Kankaanpää lunastivat komppauspotentiaalin kaivamalla Gåun särkän tyveltä mustaleppälinnun. Ossi lähti niiltä sijoilta katsomaan lintua, itse staijasin vakion loppuun ja lähdin n. 50 min löytötilanteen jälkeen perään. Hieno +2kv koiras löytyy helposti ruusupuskista, komppaamalla ja puhelimitse nuotittamalla myös bunkkerilla staijannut Aksu kuittaa linnusta vuodarin =) itselle päivän toinen henk.koht. Haliaspinna! ”Muleli” on jokakeväinen, mutta täällä harvalukuisempi pikkukiva kuin esim. Utössä tai Lågskärillä, sen puolesta kannatti kasvattaa Haliaspinnalistaa numeroon 199. Noviisiraja rikkoutuu kohta…

Kalle, Laura ja Tuomas kiiruhtivat takaisin Helsinkiin puoliltapäivin, jäimme Aksun ja Ossin kanssa hoitamaan loput siivouksista ja muuta säätöä asemalla. Poistuminen kotiin kulki reittiä Långörenin tyvi – Västerviken – Täktöm – Täktbukten – Svanvik – Tiilitehdas. Mainittavimpina yht. 6 ristisorsaa, lapinsirkku, 2 kuovia ja 2 jouhisorsaa. Aksu heitti päivän päätteeksi Ossin kotinurkilleen ja mut Karjaan asemalle, niin saatiin se kevään eka Haliasjakso päätökseensä. Tattis!

8.4.2014

Åland Rally 2014 – Bångariliittå

Perinteistä kansistaijia aurinkoisella Saaristomerellä.

Ei. En kuulu liittoon, vaikka siitä on huhupuheita kiertänyt aikaisemminkin. Jyväskylästä kantautui kutsu Bongariliiton järjestämään Ahvenanmaan pinnakisaan, eikä tällaisesta nyt voinut kieltäytyäkään, kun tiedossa oli erittäin hyvää/huonoa seuraa, kisahuumaa, saaristoluonnon tunnelmaa ja lintuja. Tämä ralli pyörii hieman eri konseptilla Symbioosin ralleihin verrattuna, sillä kisa-aikaa on vain 12 tuntia (la 5.30–17.30) ja järjestelyjen puolesta rallireitin toivotaan päättyvän majoituskohteen läheisyyteen. Rallisääntöihin kuuluu myös ilmoitusvelvollisuus Lintutiedotukseen valtakunnallisista ja alueellisista harvinaisuuksista sekä vuodenaikaisharvinaisuuksista.

Helsinki, perjantai klo 5.00.


Aamuvalo kajastaa itäiseltä taivaalta Pasilan asemalle. Ulverin Perdition City kaikuu napeista kolkkona taustamusiikkina kolkon autiolle ratapihalle. 2½ tunnin päästä Ossi ja Tuomas ovat vastassa Turun rautatieasemalla. Jutut lähtevät lapasesta ennen kunnon katsekontaktia. ”Tuollaisien hampuusien kanssa muka pitäis lähteä rallaamaan, eihän ne edes haise tarpeeksi pahalta!” Keskisuomalaiset ottavat helsinkiläistyneen kantahämäläisen riemuiten (?) vastaan ja saman tien käy selväksi ytimiin asti, että tästä tulee pitkä ja levoton viikonloppu.

Karvanaama ehtii Viking Amorellan peräkannelle ensimmäisenä, kun Ossi ja Tuomas painuvat ansaitulle aamupalalle. Pian porilaiset piirittävät orvon ornin ja nakittavat kirjuriksi, koska a) olin paikalla ensimmäisenä ja b) olen porukan nuorin. Porissa siis pätevät edelleen samat säännöt kuin 70-luvulla Porkkalassa, kehitys ei näemmä ole ehtinyt kaikkialle. Onneksi ehdin edes katsomaan lintuja. Väkeä valuu kannelle muistakin tiimeistä ja kuorossa fiilistellään uskomattoman hienoa keliä; tyyntä, lämmintä, mukamas maaliskuun loppua. Menomatkalla nähtiin ja kuultiin just sitä, mitä kuunvaihteen kansistaijilta sopii odottaakin;

Valkoposkihanhi 76 p (Ruissalo)
Ristisorsa 6p
Haapana 4p
Haahka 13684 (joista 86% Kihdinselän ja Maarianhaminan välillä)
Alli 1815p
Mustalintu 126p
Silkkiuikku 5p
Merimetso 431 p (joista 90% Turun ja Kihdinselän välillä)
Merikotka 85p
Meriharakka 4p
Tylli 9p
Selkälokki 6p (Turun satama ja Ruissalo)
Riskilä 186p
Västäräkki 5m


MäkPe revittää...

... Ossi ja Tuomas ottavat vähän rennommin.

Iltapäivällä Amorellan kaartaessa satamaan puluparvi toivottaa rallaajat tervetulleeksi Ahvenanmaalle. Suuntaamme kaupan kautta pohjustamaan taktisesti sellaisia irtopisteitä, jonne tarvitsee tilanteen mukaan mennä rallin aikana. Niihin perinteisiin ja hyviin mestoihin tuskin kannattaa tuhlata aikaa, kun sinne mennään joka tapauksessa. Homma alkaa hyvin Finströmin Emkarbystä, mistä poimimme pienestä hanhiporukasta 2 lyhytnokkahanhea. Bjärströmsträskillä näyttäis olevan hyvin vesilintuja (180 tukkasotkaa ja 19 punasotkaa), Bodafjärden on tälle porukalle puolestaan uusi paikka, komppaamisen ajattelimme jättää huomiselle, mutta lahden syynääminen palkittiin uivelolla ja 9 punasotkalla. Kömpelöiden karhujen lailla rantaan rymistelleet Häkkilä et. al. kepittivät lahdelta koiras-ruskosuohaukan!

Bodafjärdenin päätteeksi tsekataan Vestmyran pellot ja Marsund, saldona poispäin lentävä suohaukka ja 1 meriharakka. Auringon laskiessa majoitumme Solhemiin, Tuomas laitetaan nukkumaan ja Ossin kanssa fiilistelemme elämää ja nättiä iltaa pensionaatin rannassa. Auringonlaskun jälkeen paikalle kuului bubo! Pöllöilyt sai jättää muuten sikseen ja rallia edeltävänä yönä ehti runsaasti nukkumaankin, kun pohjustelu ei hirveesti auta…

Auringonlasku tyynessä illassa, huuhkajan huutaessa taustalla.

Kisapäivä


Herätys klo 4.15, kamat kasaan, teet termariin ja pikaisen aamupalan kautta tien päälle. Eka stoppi Marsundin sillalla pöllöjen toivossa, mutta kaikenlainen muu metakka peittää pöllöpotentiaalin alleen. Björnhuvudissa tehdään pari pistoa, ennen kuin huuhkaja saadaan rallilajiksi. Samalla huomataan, että aamun äänimaisema on todella keväinen, kuin huhtikuun puolivälissä! Metsät raikaavat rastaista, punarinnoista ja peukaloisista. Rautiainen muuttaa ja kyyhkyt soidintavat, tyyntä ja valoisaa, hullua!

Björnhuvudista lähdetään Skagin teille seikkailemaan. Metsälajeja hoituu hyvin ja yksi reissun älyvapaimmista haviksista poimitaan täältä, kun pysähdymme pienen männikköä ympäröivän peltoaukean laitaan – ja yli lentää hirveetä meteliä pitävä nokkavarpunen!  Tuttu ralliriemu repeää =) muita Skagin paremman laidan haviksia olivat isokäpylintu, närhi ja palohullu. Skagista Styrsille, välillä kuullaan harmaapäätikka. Metsälajiston osalta lyödään viimosia rasteja listaan; töyhtötiainen poimitaan liian helposti pinnaksi, pyrstötiaisia roikkuu pieni parvi tienvarsikoivikossa ja pikkukäpylintu painelee yli. Ennen niemenkärkeä ja 1½ tunnin rallaamisen jälkeen kasassa on yli 50 lajia!

Styrsillä on vastassa pari kilpailevaa joukkuetta ja rauhallinen meri, mutta pieni tuulenhumina vilvoittaa sormenpäitä, kynsikkäät eivät meinaa riittää. Tylli, riskilä ja ruokki hoituvat kivuttomasti, mutta parempien merilajien kanssa takkuaa. Ossi poimii mereltä viimein etelänkiislan, mutta melanitat ei lennä. Team Aalto kyttää kaukaa eteläpuolen luodoilta merisirrejä, ja me kuittaamme saman yli 50 calmarin parven hetkeä myöhemmin. Degersandiin ei tarvitse mennä, joten saamme vähän aikaa lisästaijille. Pilkkasiipeä odotellessa hiffaan etelän puolelta koilliseen suunnanneen kuikan! Kelpaa lisälajiksi, mutta merisorsalistan täydentämiseen alkaa olla paineita. Piina helpottuu haahkaparven yli lentävällä mustalinnulla, mutta pilkkasiivestä päätämme tällä kertaa luopua.

Torpista haetaan varpunen, Storbyn postitalolta pajusirkku ja Sandvikenistä ristisorsa. Postitalon laiturilta ei uusia lajeja irtoa, ei komppaamisella eikä siitä klassisesta liejukanalätäköstäkään. Käringsundissa aiemmin ohariksi mennyt pikkutikan rummutus kaikuu nyt kaikkien korviin, vielä iloisempia reaktioita aiheuttaa zeniitistä lounaaseen lentänyt metsäviklo! Salmonellaruokinta ja Käringsundin salmi ovat kuitenkin tyhjillään linnuista, onneksi osaamme lopettaa torspoilun ajoissa ja jatkamme matkaa. Samoin käy Kyrkobyn pelloilla, mutta Bölessä tsekkaamme onnistuneesti Lampisen löytämän liejukana; kävely sillalle, sekunnin kestävä vilkaisu lintuun ja menoks. Huomautan, että harvoin liejukanan ihailuun tulee kulutettua noin vähän aikaa.

Marsundissa päätämme pienestä työnjaosta; Ossi ja Tuomas tsekkaavat tien pohjoispuolen vessut ja karvanaama tähyää Hammarlandin puoleisille aalloille, mistä pienen tusoparven liepeiltä löytyy kuin löytyykin juhlapukuinen mustakurkku-uikku! Hirveetä huutoa kavereille, vaikka ei tarvis olekaan, mutta Tuomaksen saan ainakin juoksuliikkeeseen. Hälyä eteenpäin ja samalla toivotaan, että tämä maaliskuun pinna sotkisi niiden pahimpien kilpailijoiden suunnitelmia, hah!

Lillbostad: pari peruslajia klassiselta staijipaikalta kasaan ja Ossi kaivaa paikalta bravuurilajinsa lapinsirkun. Hiirihaukkaa pukkaa vähän joka suunnalta, mutta lagoa ei osu joukkoon. Tuloksetta kierrämme peltojen pohjoispuolen, mutta pisto ei kokonaisuudessaan ollut turha. Bodafjärdenillä niityn komppaus ei tuota tulosta, mutta tiklit huutaa niityn reunalla ja lahdelta poimitaan eilen pohjustettujen vessujen lisäksi 2 lapasotkaa. Ruskis ei lennä täällä eikä Bjärströmsträskillä. Emkarbyssä pinkkijalkaiset hanhet ed p.

Finströmistä rallaamme Saltvikin Hagaan, missä lyöttäydymme kanssakilpailijoiden selustaan. Ossi ja Tuomas poimivat pelloilta 20 pulmusen parven, mutta karvanaaman petotutka ei ihan riitä loppuun asti; korkealta taivaalta löytyy lupaavan näköinen ankkurisilhuetti (”Ei hitto, toi vois olla pere!”), mutta jotain sitä onnistuu möhlimään, eikä lintua löydy skouppiin. Oli oikeesti liian korkeella ilman kiintopistettä. Perkele. Tuomas kuitenkin skarppaa hanhimassoista tundrahanhen ja 8 kapustarinnan parvi heittää kivan ohilennon, eli tältäkin stopilta saadaan useampi laji haltuun.

Siirrymme porilaisten vanavedessä Saltviksfjärdenille. Sen verran jäämme jälkeen, että sendari lahjoo joukkuettamme fasaanilla.  Selällä on parvi lapasotkia (”Oi miksi niiden pitää olla tossa!”), mutta ei esimerkiksi kauan kaivattua haapanaa tai harmaasorsaa. Tuomas skarppaa porilaisten edestä lentävän viiksitimalin (Hei, ihan kuin tuolla olis lentäny timali! Nyt lähti vasemmalle, ääntelee!), oikein tervetullut vuodari synnytti myös sopivat piruilut tyrkkivien ku... eikun kurkkivien tyllien kanssa. Karvanaaman petotutka löytää samoilta jalansijoilta myös kanahaukan.

Saltvikissa rykäistiin reilusti yli 90 lajin paremmalle puolelle – hyvältä näyttää, mutta täällä se ei riitä kärkikahinoihin. Nyt alkoi se klassinen hankala vaihe, kun mestoja sekä aikaa on jäljellä vaikka kuinka, mutta uusia lajeja ei niin vain tule. Henkistä kanttia koetellaan taas, kun Jomalan kirkonkylän pelloilta ja lentokentän aukealta ei irtoa mitään. Meriharakka hoituu Hammaruddan suunnalta, mutta loput alueesta, Gottby, Ramsholmen ja Torpfjärden menevät kokonaan ilman uusia pinnoja, vaikka alueet kolutaan läpi niin huolella kuin suinkin mahdollista. Akselin paras havis oli rallin toinen pulmushavainto (1 p)! Tuomas ja Ossi onneksi luottavat vielä pankissa olevaan puluun. Saarivaltion pääkaupungissa karautamme pomminvarmalle paikalle ja pinna haltuun! Tuomas riemuissaan heittelee autoa niin, että takapenkkiläisen ohimo osuu sivuoveen. Viimeksi Jomalassa takapenkkiläisen päälaki pamahti kattoon, kun ei osattu sitä hidastetta varoa. Pulusta siis haettiin tämän rallin kruunua, mutta uskalsin olla eri mieltä…


Rallin loppuhetkistä "suorastaan huokuu leppoisa maaliskuun tunnelma". Kuva: Tuomas Syrjä


Aikataulusta ollaan ruhtinaallisesti edellä ja edelleen todetaan, että puolisukeltajasorsien puutteet ovat helpointa mitä löytyy. Nåtön salmista luulisi löytävän potentiaalisia kohteita, joten suuntaamme sinne. Seulomme siltojen vesialueet läpi ja tsekkaamme myös Nåtön biologisen aseman länsipuolen; ei uusia vessuja. Paluumatkalla autolle emme käsittääkseni tarkoituksenmukaisesti kompanneet pusikkoa, mutta pieneltä tervaleppälaikulta löytyy hyvä lössi pikkulintuja. Ja nyt tärppää; ensin Tuomas mumisee jotain epämääräistä maanrajassa liikkuvasta pikkulinnusta, samalla eteemme lentää hysy, jonka Ossi huutaa ja karvanaama kuittaa; ”Tiltaltti!” Samoilta sijoilta löytyy toinen vastaava, ilmeisesti Tuomaan ensin löytämä lintu. Taas on hälyn paikka!

Parkkipaikalla arvomme seuraavaa ja rallin viimeistä siirtoa. Ehdotetaan Maarianhaminan itäpuoleisia lahtia, mutta Nåtön itäpuolelta löytyisi myös potentiaalisia sorsamestoja. Saman voisi kombinoida Nåtön luontopolun komppaamiseen. Ehdotan, että rallin loppuun kannattaa olla mahdollisimman paljon ulkona, ja aate saa kannatusta. Tiltaltit piristivät sen verran, että huono huumori kukkii päätien varrella patikoidessa. ”Sitten ne korvat auki”, ja naurunremakkaa päälle. Mitä nyt marssimme nollat taulussa parisenkymmentä metriä eteenpäin pähkinänakkelin metelöidessä taustalla, ennen kuin hoksaan, että mikä hitto tuolla nyt huutaa! Vaan se varsinainen kliimaksi antoi vielä odottaa itseään, kun lehtokurpan komppaamisen jälkeen painumme pienen poukaman rantaan, Tuomas ja Ossi edellä. Selaavat ensin pari sinisorsaa, kunnes liike pysähtyy ja synkroninen huuto antaa hetken odottaa itseään… ”HAAAAPANAA!” Tästä riemastuttiin taas niin, että sorsat ottivat ja lähtivät saman tien evakkoon. Vaan ei se meitä haitannut, elämämme riemastuttavinta haapanaa fiilistellessä =D

Pakko mainita miten tässä oikeasti kävi; haapana oli rallin aikana suoritetun pinnalaskennan mukaan numero 99, mikä jo sinällään tuntui huikealta tulokselta 12 tunnin rallissa. Vaan Noksu meni ja tarkisti listansa ennen purkua, ja huomasi kirjanpidosta puuttuvan talitiaisen ja uivelon – lopputuloksena 101 lajia, voi ne sataset näinkin paukkua! Joukkueen nimi muotoutuu just päivällisen jälkeen, tällä kertaa kapustarinnan äänikuvauksesta Lintuoppaan vanhassa laitoksessa: ”Prepurrlja” jatkaa hienoa traditiota.

Melkein, eikä just…

 

Purkutunnelmaa Solhemissa.
Kunniataulukko.


Rallin loputtua pikapikaa Solhemiin keventämään varustusta ja päivälliselle. Purku alkoi ”heti päivällisen jälkeen”, eli kaikkien joukkueiden saavuttua paikalle. Rallin 73 peruslajin lista oli hieman ”hooseempi” kuin Symbioosin vastaavissa. Porilaisten väsäämästä versiosta löytyi mm. luotokirvinen ja jouhisorsa (joista jälkimmäistä yksikään joukkue ei havainnut), mutta ei västäräkkiä. Harvinaisen nerokkaan excel-pohjan myötä purku kulki varsin mallikkaasti ja alusta lähtien olimme kärkikahinoissa mukana. Homman edetessä karkaamme porilaisten kanssa pienellä, mutta varmalla marginaalilla. Suopöllön käsittelyn jälkeen tilanne on tasan, mutta sitten ne perkeleet menevät ja huutavat sinisuohaukan sekä vuorihempon! Niin siinä kävi, hetken kävi jo sellainen fiilis että saatamme korjata voiton, mutta ei tällaisessa rallissa hopea hirveästi hävetä. Tosin Ossi haistoi kupletin juonen, kun Petteri kuskasi olutpullot pöytäämme; ”Mä tiesin että hävitään siinä kohtaa, kun porilaiset kantavat meidän pöytään omatoimisesti porilaista olutta.” Kiitos ja onnittelut!

Voittajaporukan potretti. Vaan kuka noista on kurkkiva tylli?

Jäähdyttelyt


Sunnuntaiaamuna ei ole kiire minnekään, mutta auringonnousun jälkeen päätämme suunnata Styrsille merta fiilistelemään ja hakemaan Tuomakselle kiislaa vuodenpinnaksi. Porukkaa on hyvin paikalla ja ruokkilintujen muutto näyttää tasaisen rauhalliselta; kiva se on katsella myötävalossa lähes tyynellä merellä lentäviä lintuja. Session aikana näemme yhteensä 5 etelänkiislaa (pisimpään staijanneiden kokonaissaldo oli 15 lintua), kuikan, kaakkurin, pari pilkkasiipeä ja ilmeisesti paikallisena kierrelleen luotokirvisen. Letkeetä menoa ja muutama hyvä vuodaripaikkaus!

Styrsiltä Ramsholmeniin, missä kaivamme Toivasen ja Kuhnon tiimien kanssa nakkeleita esiin. Olivat kuulemma sopivaa pesäkoloa etsineet ja testanneet, vaan porilaisten nuotittaman puun luota ei aktiivisuutta löydy. Linjama spottaa ääntelevät linnut alueen pohjoislaidalta, ja pian koko kööri ihastelee kahta puiden rungoilla kieppuvaa nakkelia. Toteamme, että kiva fiilistelypäivä eilisen rehkimisen vastineeksi, hyvän todetun rallikaavan mukaan.

Paluumatkalla kannattaa taas staijata laivan kannelta, viikonlopun aikana saaristoon on saapunut lisää meriharakoita ja tyllejä. Stora Lökskärin kohdalla MäkPe huutaa haahkalössistä 4 allihaahkaa! Ossi, Tuomas ja Matti olivat parahiksi poistuneet kaljoittelemaan, mutta puhelinsoitto tavoittaa miehet ajoissa ja ehtivät kuin ehtivät kuittaamaan vuodarin. Kelpasi!

Päivityksen päätteeksi kiitosten paikka. Nuo keskisuomalaiset joukkuetoverit olivat mitä parhainta ralliseuraa, ei sieltä suunnalta tunnu huonoa väkeä löytyvän. Otsassa ja silmien alla on taas pari ryppyä lisää =) Oli nastaa tavata myös harvemmin vastaan tullutta porukkaa sekä tutustua uusiin naamoihin. Kiitokset myös järjestäjille, kaikille rallaajille sekä tietysti Sendarille, tämän reissun päätteeksi olen 38 vuodenpinnaa (kokonaissaldo 124 ennen huhtikuuta!) ja monta hyvää havista rikkaampi. Ugh!

Prepurrlja! Kuvan nappasi Petri Kuhno.