24.7.2019

Suba2019








Legendaarinen ja opiskelijapalautteen mukaan yksi Helsingin yliopiston parhaimmista kenttäkursseista, Subarktinen ekologia, kavereiden kesken Suba, järjestettiin "vielä kerran". Jos pari edellistä kurssikertaa on menty aavistuksen vajaalla osallistujamäärällä, niin Suban vuosikerta 2019 eli täydellä 15 kurssilaisen kokoonpanolla. Sekin kertonee jotain kenttäkurssien kysynnästä, että tälle kurssille haki yhteensä 23 opiskelijaa.

Kurssin rakenteeseen ei ole muutamaan vuoteen tullut suurempia muutoksia, mitäpä sitä toimivaa kaavaa lähteä muuttamaankaan. Kurssin alkupuolella kerätään pienimuotoiset datasetit kurssityötä varten, jotka analysoidaan ja raportoidaan kurssin aikana. Samoin kurssin ensimmäisen puoliskon aikana pidetään opiskelijaseminaari ja suurin osa luonneoista, ja jälkimmäinen osuus on pyhitetty retkeilylle, niin Kilpisjärven maisemissa, Käsivarren tyviosissa sekä Norjan puolella.

Suban kurssi on päässyt osaksi blogin sisältöä jo perustamisvuodesta (2011) lähtien, eikä tähän kyllästy. Aikaisemminkin oon todennut, että jokainen subavuosikerta on omanlaisensa ja ansaitsee vastaavanlaisen dokumentoinnin.


25.6. - Kurssipäivä I

Ekasta kurssipäivästä alkaen hyvä pöhinä päällä. Aamupäivän johdantoluennot alta pois ja iltapäivällä idyllisessä säässä maastoon (hyttysiä ei juuri nimeksikään!). Linnun pesien etsintäsessiota rikastuttivat kaksi pikkutikkaa (koiras ja naaras), Saanan pahdalla huutanut piekana ja aseman ENE-puolella kiikittänyt ampuhaukka. Sepelrastasta sekä tunturikoivikon peruslajejakin kuunneltiin. Koeruutua olivat asuttaneet taas räkättirastaat, ja yksi ryhmä löysi myös järripeipon pesän. Vartti ennen päivällistä kului aseman ruokinnan tapahtumia seurailleissa, ja ainakin osa kurssilaisista kuittas lapintiaisen, pikkuvarpusen ja kaksi vuorihemppoa, joista toinen kantoi oranssia värirengasta.

Koivikon koeruutua syynättiin tarkkaan



26.6. - Kurssipäivä II

Pesien etsintää jatkettiin, linnut vaan vaihtu muurahaisiin. Asemajohtaja Järvinen innostui kartoittamaan Saanan rinteen muurahaiselämää viime kesänä, ja asemalla vierailevat Riitta Savolainen ja Kari Vepsäläinen pohjustivat maastotyökertaa kattavalla luennolla.

Univelkaiseen assariinkin saatiin liikettä, kun Antero ja Kari raportoivat eilen Saanan koivikossa laulaneesta lapinuunilinnusta. Jumangauta, pitkään toiveissa ollut laji eilen vain satojen metrien päässä eikä kukaan kertonut. Lapuli puuttuu edelleen eliksistä. Prkl =D

Mut kurssilaisilla on hyvä boogie ja naurunremakka raikaa. Ainakin toistaiseksi. Porukka iloitsee sepelrastaista, piekanoista ja sinirinnoista. Ainakin toistaiseksi. Onneksi assari osaa lohduttaa, että "kyllä se vielä suruksi muuttuu", kuten muillakin kursseilla on kuultu.

Illalla asemalla nähtiin melkoinen orniryntäys, kun Käsivarren erämaan kansainvälisesti merkittävää lintualuetta (IBA) takseeranneet Kalle, Tuomas, Aili, Markku, Rusa, Ilpo ja Antti saapuivat saunomaan, fiilistelemään reissua ja raportoimaan kuulumisia. Myyränpurijoita kuulemma on, ja sekös nostatti odotuksia kurssin jälkeiselle vaellukselle.


27.6. - Kurssipäivä III

Kolmas maastotyösessio Saanan koivikossa, iltapäivästä taas opiskelijoiden esitelmiä kurssisalissa. Illalla päästiin jo oikean kurssihysterian pariin.


28.6. - Kurssipäivä III

Luentopainotteinen aamupäivä, iltapäivällä viileässä mutta poutaisessa säässä retki Pikkuvaaraan. Lintuhavikset jäi vähän vähemmälle, maakotka ei huipulta näyttäytynyt, ja enemmän keskityttiin karumman tunturikoivikon kasvi- ja jäkälälajiston ihmettelemiseen. Mut retken päätteeksi kuulin yhden kurssilainen sanovan, että "Kyllä biologia on ihan parasta." Vilpittömästi. Ja vastahan tässä päästään vauhtiin!

Kohti Pikkuvaaran lakea

Ilari kameraninjailee




29.6.  - Kurssipäivä IV

N-O-R-J-A-A-N-!

Retkeilyputki starttas taas klassisella vuonoretkellä. Ihan helpolla ei tämä Suban vuosikerta päässyt ja haasteita lyötiin eteen useammalla rintamalla; rajan ylityksen jälkeen näytti siltä, että nyt on vuonojen päällä matalaa pilveä ja meno saattaa yltyä aika sateiseksi. Suuren osan päivästä satoikin, mutta onneksi pahimmat sateet osuivat ajomatkoille. Lisäksi Udden pyyhittiin tien päällä reittisuunnitelmasta, koska uudet tunnelit ja tietyömaat. Sit lähdettiinkin sponderetkelle Spåkenesiin. Ja sponderetki Spåkeneesiin oli hyvä.

Se on nimittäin sitä Lyngenin idylliä parhaimmillaan. Nättiä norjalaiskylää, vuorovesirantaa ja lumisia huippuja. Kontrasteja kasvatti ihan tuoreeltaan rinteille satanut lumiharso. Spåkenesin staijipaikalla nousuvettä paenneet punakuirit, pihapiireissä vinkuneet vuorihempot ja vuonoa eestaas suhaavat ruokkilinnut toivottivat retkeläiset tervetulleeksi. Meristaijia varten varattiin reilu puolitoista tuntia ja reippaasti puolet tästä meni assarin kannalta melkoisen härdellin keskellä, kun puolet kurssista osoitteli jatkuvasti eri suuntiin eikä tuntomerkkien avaamiseen ehtinyt kauheasti aikaa käyttämään, koska seuraava "mikä tuolla on" kaikui jo edellisten vastausten perään. Ja tarkoitan tätä vain ja ainoastaan hyvällä.

Ja haviksiahan tuli. Nisäkäspuolelta loisti rannan edutalla köllineet kolme harmaahyljettä. Ruokkilintujen värisuora kuitattiin, yleisimmästä lunnista alkaen, ruokkeja nähtiin jonkin verran, etelänkiisloja ja riskilöitä vain yksittäisiä. Merikihu lensi aivan vierestä pariinkin otteeseen, ja assarin mieltä lämmitti erityisesti vuonolla lentäneet parisensataa punakuiria.

Aikataulumuutosten takia päivän seuraavat stopit mentiin melko tiukalla aikataululla, mutta ihan hyvin me kuitenkin onnistuttiin. Skibotnjoen suistosta löydettiin tällä kertaa ihan aito nuori isolokki, tikankontit oli mitä parhaimmassa kukassa ja Roviputous on aina yhtä vaikuttava. Illalla taas eeppiset illanistujaiset, mutta liekö vasta lämmittelyä seuraavaa iltaa varten...

"Siis tää lunnihan oli nyt vaan ihan teoreettinen havis"

Spåkenes <3

Staijitukea. (c) Sara Torppa

Hapanta radalla vol. II

Volter löysi jotain


30.6. - Kurssipäivä V

Tämä suoretki pamahti kyllä oman Suba-historiikin top3-suoretkiin. 6/5.

Retki starttasi lupaavasti, kun jo ensimmäisen ajoetapin aikana havaittiin pari tuulihaukkaa ja piekana. Iitto tsekkailtiin melko viimaisessa säässä,  mutta ansiokas ja runolla viimeistelty suoesitelmä nostatti lisää intoa päivän toista kohdetta varten. Markkinaan mennessä havaittiin pari arkisempaa myyränpurijaa lisää, mutta tiukka tapitus sähkölinjoille ei tuottanut parempia lajeja. Törmäpääsky jälleen peruslaji.

Itse Hietajängälle päästiin taas mitä parhaimpaan tekemisen meininkiin. Riemunkiljahduksia, suolla kulkemisen jännitystä, märkiä saappaita, turhautumista, naurua. Paljon naurua. Jos pelkkä retkeily oli ratkiriemukasta, niin haviksistakaan ei auta valittaa: ensimmäisellä kävelyetapilla havaittiin kolme jänkäsirriäistä ja erityisiä spondefiiliksiä nostattaneet kaksi lapinsirkkua. Evästauolla sit kohisteltiin, kun itse Peregrinus nousi Näätämaan päälle ja korkeuksiin. Mitä nyt ne pari pereä varoitellutta pikkukuovia aiheutti vähän hämmennystä. "Aki onko tuo joku haukka?" "Ei ku se on pikkukuovi." "No ei kyl oo..." "Emmä nää kun sen pikkukuo- Ai toi! Sehän taitaa olla nyt olla se muuttohaukka!"

Fiilis pysyi korkealla aina kahvitauolle asti, suon kosteimpia alueita takseeratessa ei vesipääskyä taaskaan löytänyt, tosin mustaviklo paikkas ihan hyvin. Meinas jäädä vähän ohueks kuulohavainnoks, mutta parit olis-ollu-kiva-nähdä -ilmeet sai assarin kääntämään suuntaa ja nostamaan hattua (tai puffia) parille kurssilaiselle, jotka olivat valmiit kärsimään ylimääräistä patikointia mustaviklon takia. Upeeta.

Ja se loputtomalta tuntunut tienvarren sähkölankojen skannaus tuotti noin 170km ajon jälkeen tulosta, kun hiiripöllö näyttäytyi Kivijärvellä. Ja kurssilaisten reaktioista päätellen pöllö kruunasi tämän päivän, toista autoa kipparoineen Tomin reaktio löytötilanteeseen oli myös korvaamaton =D Päivän kokonaissaldona myös neljä tuulihaukkaa ja viisi piekanaa.

"Oh palsamire..."

Suon värejä





Villademo lounastauolla
Kerran kastuneella ei ole enää mitään hävittävää. Arttu painaa. (c) Tomi Kiviluoma


Päivällisen jälkeen tykiteltiin pahamaineinen Kilpisjärven Appro. Haltinmaa-Kilpishalli-RavintolaKilpis-KilpisHotelli-Tundrea.

Rasti I

Rasti II

Rasti III

Rasti IV

Rasti V


"Jännä nähä mihin tää menee." "Jottei nyt sattuis mitään." "Höpsis kävi." "Hei, muistatsä mitä meidän piti kuunnella sit asemalla? Kaikki biisit!"

"WHAT DO YOU WANNA HEAR!?"
"AAAAANGEEEEL OF DEEEEAAAATH!"


1.7. - Kurssipäivä VI

Sisäpäivä. Toimistohommia. Luentoja. Pitkät päiväunet.



2.7. - Kurssipäivä VII

Maastoilut jatkuivat Korkea-Jehkasin retkellä. Aseman henkilökunnan avulla autokyydit tullin pohjoispuoleiselle poroerotuspaikalle, siitä suoraan tunturipaljakalle ja kohti Kilpisjärven parhaimman lintutunturin lakeuksia.

Eikä taaskaan tarvinnut pettyä, kun poroerotuksen jälkeen osuttiin riekkopoikueen kohdalle (yksi poloinen pullus päätyi assarin käsittelyyn koukattuaan louhikon vesilätäkön kautta), pohjannoidanlukkoja ihasteltiin Jehkasjärven rantaniityllä ja samaan pisteeseen kuului etäisesti sepelrastaan laulua. Purolaakso antoi jälleen kiirunaparin, ja retken eka keräkurmitsa löytyi huippujen väliseltä ylängöltä. Välissä fiilisteltiin jääleinikkejä ja kierrettiin Veikkolammet lapinsirrien toivossa (löydettiin kuikka ja pari tylliä). Lajitykitys viimeisteltiin Skirhasjoen laaksossa, kun paluumatkalla nähtiin lopulta kolme tunturikihua ja kuultiin pari keräkurmitsaa lisää.



Lisää kuvateksti








3.7. - Kurssipäivä VIII

"Kaikilla aikaisemmilla Mallan retkillä on satanu ja ollu sumuista."

No ei tällä kertaa, tutut rinteet ja pahdat näyttäytyivät assarille kirjaimellisesti uudessa valossa. Ai täällä on räystäspääskyjäkin? Aivan huikea retki taas kerran, kiitos Rauni Partasen terävän lajintuntemuksen, kurssilaisten innon ja tunturikasvien El Doradon. Vuorihempot lentelivät itäpahdalla, piekanoja nähtiin yhteensä viisi lintua (yhden reviirin pesää etsittiin aika intensiivisesti, läheltä liippas mutta perille ei päästy), myös sepelrastaat, kiirunat ja kaakkuri nähtiin. Kasvipuolen parhaimmistoa taas norjanarho, arnikki, karvakuusio, valkokämmekkä ja monet, monet muut kalkkipaikkojen lajit.




















"KASA!" (c) Sofi Heikkilä 

"Kyyyyllähän se kaakkuri vois olla..." (c) Sofi Heikkilä












4.7. - Kurssipäivä IIX

Kurssin viimeiselle ja monille kaikista odotetuimmalle retkelle lähdettiin vähän pelonsekaisin tuntein, kun maisema näytti sumuiselta niin Kilpisjärven puolella kuin vuonon rinteilläkin. Lyngenvuonon pohjukkaa kohti ajaessamme johtoauton väkin spottas vuonosta vihdoin ja viimein ne pyöriäiset, ja näytti olleen ruokkilintujakin hyvin merellä kellumassa. Taukopaikalla kurssilajilistaan lisättiin ristisorsa.

Mut jäätikköä eivät kurssilaiset nähneet. Deltan yläosissa oli edelleen niin sakea sumu, että perinteisiltä spottailu- ja fiilistelypaikoilta ei nähnyt edessä olevan seinämän alaosaa pidemmälle. Heiskanen kävi vähän tiedustelemassa lähempänä, mutta aika toivotonta se oli. Assari yritti lohduttaa, että ei tämä kurssi ole ensimmäinen jolle näin on käynyt. Pienestä pettymyksestä huolimatta utuisen jäätikkölaakson tunnelma, ympäristöt ja lajikirjo miellytti kurssilaisia.

Paluumatkalla assarin ohi juoksi todella onnellisen näköisiä kurssilaisia. Hymyilytti.























Viimeisen kurssipäivän tunnelmat kertoo kaiken oleellisen. Se on aivan mielettömän hienoa nähdä kuinka innostus pohjoiseen luontoon tarttuu, ja palkitsevaa, kun kurssilaiset ovat tyytyväisiä myös kurssin opetukselliseen sisältöön. Kiitos Oona, Tomi, Volter, Pekka, Sara, Arttu, Linda, Sofi, Kristiina, Suvi, Miina, Aino, Marika ja Jukka-Pekka. Kiitos Antero, Rauni, Riitta ja Kari. Kiitos myös aseman henkilökunnalle, IBA-tiimille, Jykälle, Heikille, ja kaikille muille kenen kanssa asemalla tuli vietettyä aikaa.

"If this was the end, we made such a hell of an end."




Ja mitäpä olisi Subakertomus ilman repäisyjä:

Approtunnelmia:

"Jännä nähdä miten tää menee" - Kurssiassari
"Tää saattaa mennä vähän höpsis" - Volter
"Höpsis alkaa toteutuu" - Linda

"Mie haluaisin uskoa et tää on vaan optinen illuusio"
- Tomi viinan paljoudesta shottilasissa

"Heihei voidaanko kuunnella Mallan häät... eiku... Saanan häät... eiku.... Haltin häät!"
- Minna approtunnelmissa

Muita klassikoita:

"Mut tää nyt on vaan tätä dataa"
-Pekka kurssityön parissa

"Mä kokeilin seisomista eikä se ollu hyvä"
Linda Jehkats-tunturin päiväretken jälkeen

"Musta tuntuu et mei ei olla lähetty vielä"
- Sara kurssiretkien kyytejä ihmetellessä

"Te ootte hirviöitä"
- Kurssiassari vähintään pari kertaa päivässä

"Ihan niinku ei oltais enää Suomessa"
 -Suvin fiilikset aina, kun oltiin Norjassa

"Move, bitch!"
- Linda kurssiassarille jäätikköretkellä