11.4.2019

Partavillit Ahvenanmaalla vol. IIII – triplaa hakemassa


 

Minkäs sitä mahtaa, kun keskisuomalaiset ralligurut Nokelainen, Häkkilä ja Fors houkuttelivat mukaan Bongariliiton Ahvenanmaan pinnakisaan. Piti lähteä vapaaehtoisesti, muutenhan ne hullut olis tullu hakemaan mut suoraan Haliakselta. Ralli kisattiin lauantaina 6.4.2019, ja edeltävän päivän aamuna Haliakselta viikonloppulomille lähtenyt kantahämäläinen kohtasi keskisuomalaisten rämäpääryhmän Turun rautatieasemalla. Huulenheiton taso painui pohjaan jo ennen laivaan saapumista. Kansistaijeja ei tällä kertaa viritelty, vaan menomatka kului meriaamiaisen ja laatuviskien äärellä. Ruokkilintuja ja haahkalauttoja ihmeteltiin turvallisesti sisätiloista. Vähän meinas vaan väsyttää…





Pohjustusretkeilyäkään ei paljoa harrastettu. Solhemiin kotiutumisen jälkeen haettiin evästä ja tsekattiin Nåtön aseman kulmat, Västra Ytternäsin turkinkyyhkypaikka ja Gregersön salmi, saldona 3 laulavaa turkinkyyhkyä, 2 pähkinänakkelia, mustakurkku-uikku ja ensimmäiset hiirihaukat. Kalasatamasta käsin spekuloitiin pikku-uikkujen potentiaalia, mutta päätettiin sit rallissa jättää yrittämättä. Matin roiskaisema huuli ylisuuresta pulloharjasta langetti kantahämäläisen yli viisi minuuttia kestäneeseen psykoosinauruun. Lyhyellä retkikierroksella päästiin nukkumaan jo ennen auringonlaskua, tiedossa oli jopa yli kahdeksan tunnin unet, mulle pisimmät yöunet sitten helmikuun. Ja rallissa sitä virtaa sitten riittikin, mutta olisko ne Emkarbyn pellot pitäny käydä tsekkaamassa…

Ralliaamuna liikkeellelähtö klo 5.20. hyvin kustannustehokkaan aamiaisen jälkeen, Solhemista suhattiin täyttä päätä kohti Björnhuvudin klassisia pöllöpaikkoja. Läntisemmällä metsätiellä kävi tyytyminen vain aamuaktiivisiin varpuslintuihin ja ensimmäiseen lehtokurppaan. Rastaiden metakka nyt huolestuttaa aina, mutta on se aamupöllö onnistuttu aikaisemminkin kaivamaan. Siirryttiin Björnhuvudin itäisemmän tien varteen ja valittiin ”se klassinen mesta” hetken kuuntelua varten. Matin mahan murina aiheutti vähän hämmennystä, mutta siitä taustalta erottui pari terävää vihellystä, joihin tämä rallinelikko reagoi välittömästi – varpuspöllö! Ossi höpisi että tunnelma meinas jo lässähtää, mutta pöllöhaviksesta saa aina hyvin virtaa aamupäivää varten. Hyvien hämärälajien keruuta jatkettiiin kuittaamalla Marbyn läntisessä risteyksessä ähissyt teeri.







Eckerön Södergatan ja Styrsintie antavat kohtalaisesti metsälajeja. Kaksi lajia käpylintuja, hömötiainen ja punatulkku kuitataan. Södergatanin alkupäässä hiffattu piekana osoittautuu hyvin arvokkaaksi pinnaksi.  Peukaloinen, rautiainen, puukiipijä ja hippiäinen eivät tuota lainkaan vaikeuksia, ja paluumatkalla Styrsiltä kuullaan rummuttava palokärki ja tien risteyksessä aina paineita aiheuttava töyhtötiainen.  

Aamustaijikin osuu nappiin. Paikalla Yngwe Jansson parin muun paikallisen kanssa, jotka ilmeisesti eivät osallistu ralliin. Haahkojen ja tukkakoskeloiden jälkeen ensimmäisiä mereltä havaittuja lintuja on itään suunnannut härkälintu – hyvä kun Matti ja Ossi sen skarppasivat, sillä se yksilö jäi tämän puolitoistatuntisen ainoaksi! Karvanaama hoitaa oman tonttinsa kepittämällä kuuden ensimmäisen ruokin jälkeen yksin muuttaneen etelänkiislan – kiisloja nähdään staijin aikana kaksi yksilöä lisää. Mustalintu on helppo, mutta pilkkasiipi yllättävän harvalukuinen, niitä nähdään vain pari lintua. Luotokirvinenkään ei tuota vaikeuksia, porukalla kuullaan ainakin kolme lintua ja Ossi&Matti näkevät kimpassa lentäneet kaksi lintua, jotka menee meiltä muilta hieman ohariksi. Vastataudin kanssa kamppaileva Teemu puolestaan skarppaa kolmen peipon kanssa matkanneen kangaskiurun! Vaan todellinen aamustaijikvali löytyy just ennen suunniteltua lopetusta, kun Matti kepittää lounaisesta ilmansuunnasta 2kv-pikkukajavan! Pääsen yllättävän hyvin kärryille linnun liikkeistä ja kun linnun iänkin onnistuu hahmottamaan, ei määrityksen komppaaminen kauheasti vaivaa auta. Onneksi näin, sillä Ossi ei onnistunut ensin lintua löytämään, ja kuittaamiseen tarvittiin Kowan sijaan Harpia ;)

Styrsillä on tällä kertaa runsaasti tilaa.



Laadukkaan aamustaijin jälkeen koluttiin Eckerön muut klassikkopaikat. Degersandista käsin kuitattiin merisirrit (10p) ja mustakurkku-uikut. Storbyn puolella satelliittitaktikointi vähän takkuaa, tai sit mä en vaan yksinkertaisesti löydä mitään, muu porukka sentäs skarppaa nokkavarpusen. Yllättävän niukkaa on meno Käringsundin puolellakin, tai sit me ollaan vaan löydetty jo ihan liikaa lajeja. Storbyn peltojen puolella otettiin perinteinen lajiton pikastaiji, eikä Böle anna ensimmäisiä uiveloita enempää.

Lillbolstadissa lyödään uutta vaihetta silmään, kun maestro Nokelainen skarppaa ylilentävän lapinsirkun sekä staijipaikan kaakkoispuolelta pellolla nyhjöttävän kuovin. Teemu puolestaan osoittaa liian kauaksi tähyileville lähimmän puskan latvassa istuvan isolepinkäisen. Hyviä lajeja kaikki! Petotutka pyörii, mutta ei löydä hiirihaukkaa kummoisempaa. Tehokas siirtymä Bodafjärdenin puolelle, lahti tosin ei tarjoa mitään tavia ihmeellisempää. Niitty sen sijaan on jo paljon antoisampi, komppaus käyntiin ja kantis suuntaa laitumen kosteimpia kohtia kohti, jolloin yksi kaukaa lentoon lehahtanut taivaanvuohi aiheuttaa melkoisen ketjureaktion; ekan lähtijän perässä nousee ensin pari, sitten viisi, ja lopulta vajaa kymmenen lintua lisää. Parin sekunnin tauko, ja mukaan ampaisee vielä yksi kurppa. Karvanaama pääsee jo huutamaan, että ”Toi yksi on pienempi – ja lyhytnokkaisempi! Menee pässiparven oikeessa laidassa!” Hämmennystä tais aiheuttaa se, että siinä samalla oli ilmassa jo yhteensä kolmisenkymmentä taivaanvuohea, mutta kaikki joukkueen jäsenet saavat jänkäkurpan naulattua. Upeeta!

Armoton komppaus käynnissä


Jotain me höpistiin Emkarbyn pelloista että kannattaako sinne mennä vai ei. Oishan se kannattanu, eikä se olis lopulta kauhean isoo mutkaakaan tehny. Bjärströmsträskiltä ei punasotkaa löydy ja seuraava pinna naulataan vasta Prästgårdsnäsetin pähkinänakkelilla. Tästä on onneksi lyhyt matka Hagaan ja kungsgårdin legendaarisilla pelloilla odottaa mitä ihanaisin hanhibonanza; lietevallin päälle talsiessamme osa hanhista tajuaa kupletin juonen, ja sopivasti suurin osa linnuista lehahtaa lentoon. Hätäpäissäni skannaan ekan lyhytnokkahanhen paikalta poistuvan näköisestä parvesta, joka onneksi kaartaa takaisin muiden sekaan. 130 metsähanhen ja 124 tundrahanhen porukasta löytyy lopulta muikeat 7 lyhytnokkahanhea. Yksi heinäkasaa pöyhivä mustavaris osuu hanhilaskijan silmiin, ja ynnäilyn jälkeen petotutka löytää – ihan niin kuin näin olis käyny aikaisemminkin – korkealla Saltviksfjärdenin päällä rundaavan selkälokin! No nökötti siinä pelloillakin yks, mut se hiffattiin vähän jälkijunassa.



Nakkeliakin kehtaa tuulettaa

Saltviksfjärdenin puolella piipahtaminen ei kosteikkolajeja anna, mutta Lötön uimarannalta poistuttaessa kuitataan aina yhtä suurta riemua herättävä fasaani. Ringvägin kupeessa sijaitseva niitty kompataan, mutta paikka on yllättävän kuiva, eikä kahlaajia löydy. Samaan syssyyn tsekataan Söderholmin vierellä sijaitseva timaliruovikko, päästellään hirveetä vikinää ja piiskuntaa ruovikon reunassa ja lähiniittyäkin syynäillään, mutta uusia pinnoja ei heru. Noustaan autoon, käännetään rintamasuunta kohti Maarianhaminaa, mutta ei ehditty etenemään kuin parisenkymmentä metriä ja Ossi huikkaa takavasemmalta lujaa lähestyvästä linnusta:

Hei! Suohaukka! Sinisuo! Tai jotain muuta!

Mä ehdin miettimään, että mitäs ihmettä, onko sieltä tulossa joku epämääräisen näköinen naaraspukuinen lintu, mutta päähän siinä räjähti – ja auton sisällä volyymitasot – kun näen takaikkunasta mustavalkoisen, ketterän ja lähes falcomaisesti ohittavan suohaukan.

&*##% onko tuo MACRO!?

Seurauksena paniikinomainen purkautuminen ulos autosta, matalalla ja lujaa pohjoiseen kiitävän arosuohaukan pikainen ihmettely ja hirveetä ryminää taas tämänkin seurauksena. ”Melko aikainen!

Päivän tokasta pikkuharvinaisuudesta saatiikin melko hyvä loppukiri päälle. Siirtymä Jomalan puolelle tuntui taas piinaavan pitkältä, eikä Ytterbyviken ihmeellisempiä tarjonnut. Ja tässä vaiheessa alkoi olemaan kiire. Maarianhaminasta hoidetaan kesy- ja turkinkyyhky ilmiömäisellä rutiinilla, jonka jälkeen alkaa viimeinen osuus. Torpfjärdenin lintutornista hallitaan kyllä hyvä määrä vesiäisiä, mutta uusia pinnoja ei noin vain ropise. Yksi sotka aiheuttaa päänvaivaa: koiraslintu, töpö töyhtö, ja pääkin jotenkin omituisen mallinen. Vastavalossa siitä ei vaan saa enempää irti. Siirrytään Ramsholmenin puolelle ja satelliittitaktikointi tuottaa viimein tulosta, kun erilleen irtautunut karvanaama toteaa rallin ainokaisten ristisorsien makoilevan Ramsholmin länsipuolella. Keskisuomalaiset saapuvat kuittaamaan, kertovat löytäneensä Torpfjärdenin puolelta lapasorsaparin ja mysteerisotkakin varmistui lapasotkan ja tukkasotkan risteymäksi.

Gottbyn pelloilta tsekataan Kungsöbatterin tie, mutta muuten painellaan kiireen vilkkaa kohti Hammaruddaa. Sielläkin pellot näyttävät kovin tyhjiltä. Vaan eihän siinä kauaa kestänyt, kun Noksu kiikaroi kohti maatilan niittyä ja huikkaa että ”ihan niin kuin olis mustaleppälintu ollut tuossa maakellarin katolla äsken!” Ei jääny haltuun, mutta mehän hypätään autoon, ajetaan viereen ja kuitataan se siitä takaseinustan harjanteelta! Sit vielä kun sama mies hoksaa peltojen takaosasta kapustarinnan, niin siinä on taas helvetillinen hurmos päällä. Ja tulosta taottiin vielä loppuun asti: Hamnörassa Kråkörsfjärdenin puoli antaa taas tyhjää, mutta sen pienen ”harmaasorsalahdelman” puolella Matti kannustaa, että tässä on kuultu joskus harmaapäätikka, vihelläpä Aki vähän.

Ja Akihan viheltää. Ensin yhden sarjan, pienen tauon jälkeen pari muuta. Ossi oli juuri päässyt sanomasta, että ”mä vähän ihmettelin että yhteen sarjaanko sä sen jätit”, ja sitten metsästä kuuluu ”gt!”, tasan kerran, ja koko joukkue on taas yhtä ryminää, metakkaa ja hurmosta. Harmaapäätikkaan se saldo sitten jääkin, Röda bergetin puolelta ei löydy kihua ja pahasti vastavalossa lentäneet harmaasorsat jää vähän kaivelemaan, mutta mitäs näistä, 112 lajiin on hyvä lopettaa. Tiimipotretti, fiilistelyt, purkujärjestelyihin ja syömään.

Lopetuspaikan tunnelmia

Voi pyhä sendari mikä tiimi. Korppi pääsi myös mukaan.

Purku käynnissä...

.... ja tulokset! Toinen ja neljäs sija Ahvenanmaalle, porvoolaiset saivat tyytyä pronssiin.


Yksi tämän viikonlopun nurjista puolista oli se, että ralliin osallistui lopulta vain neljä joukkuetta, joista sentään kaksi Ahvenanmaalta. Kuulemma liian lyhyt varoitusaika karsi porukkaa, mikä kuulostaa pikkasen ihmeelliseltä, koska tapahtuman ajankohta on aika perinteinen, maaliskuun vikana tai huhtikuun ekana viikonloppuna. Ja tuli se pyyntö rallin järjestämisestäkin aika lyhyellä varoitusajalla. Mut minkäs teet, paikalla olleiden joukkueiden mielestä ralli olis kiva järjestää edelleen kevätrallina, joten ensi vuonna kohelletaan taas Ahvenanmaan klassisilla retkipaikoilla.

Toiseksi nurjaksi puoleksi laskettakoon se, että kantahämäläisen piti häippästä jo yölaivalla takasin mantereelle. Maallisen omaisuuden keräämiseen liittyvän sekoilun jälkeen ehdin sentään saunomaan, ennen kuin taksi heitti sataman terminaaliin ja Viikkari Helsinkiin. Mitä suurimmat kiitokset Ossille, Matille ja Teemulle taas kerran erinomaisesta rallista ja virkistävästä viikonloppulomasta (Teemulta sankarillinen suoritus kuskata porukkaa ilmeisen pahan mahataudin riivaamana) (”hyvä vaan kun lähdit sieltä töistä vähän lintuja katselamaan”), muille kanssarallaajille, sekä vielä erikseen Ossille & Matille lisäkuvituksesta.

Tää oli tärkeä viikonloppu. Henkisesti paljon vapautuneempi olla kuin vuosi sitten. Tack, adjö och Haliaksella nähdään!

20.3.2019

Halias 28.2.-18.3.2019 – alkukevään tunnelmia ja ensimmäiset muutot



Elokuussa 2018 Aksu Lehikoinen soitti ja kysyi, notta kiinnostaisko tulla seuraavana vuonna Haliakselle. Totta hitossa! Alustavasti sovittiin maaliskuun puolivälistä alkaen, mutta varasin kalenteriini saapumisen tarvittaessa jo helmikuun lopussa, jos aikainen kevät uhkaa.

Ja niin siinä sit kävikin. Sami Virta sinetöi Tringan ekopinnaskaban voiton havainnoimalla asemalla 19.-28.2., ja siitä eteenpäin kevään havainnointi jatkuu, toivottavasti taukoamatta kesäkuun puoliväliin asti. Se ensimmäinen muuttolintuaalto osui jälleen helmikuun loppupuolelle, ja mm. ensimmäiset haahkat saapuivat Haliakselle kuun viimeisinä päivinä. Lisäksi Sami oli tehnyt jaksonsa aikana todella upeaa talkootyötä havainnointiolosuhteiden parantamiseksi – kiitos!


28.2.2019
To

Day one! Ja ihan kuin mikään ei olis muuttunu, kun asemalla ovat vastassa Aatu ja Tomas - parin päivän redulla  tosin. Sami oli ehtinyt poistumaan jo aikaisemmin, joten ihan läpsystä vaihtoa en päässyt tekemään. Hilluin hetken asemalla ennen kuin lähdin hakemaan toista tavaraerää parkkipaikalta, jakson ensimmäinen merkittävä havainto oli saunan takaa kotilahden jäiden päällä juossut saukko. Mitään lintuja en juuri ehtinyt näkemään, mutta lomakkeelta näytti löytyvän 3 juhlapukuista harmaahaikaraa, kanadanhanhi, pari uuttukyyhkyä, 3 pikkuvarpusta ja pulmunen.

Läksin vielä erikseen Hankoon kaupoille, samalla kun Aatu ja Tomas poistuivat, ja talsin lämpimikseni luontopolkua pitkin takaisin asemalle. Seuraavat pari viikkoa meneekin enemmän tai vähemmän omissa oloissa ennen seuraavaa havainnoijien aaltoa, ja mikäs tässä ollessa, meri on vapaana jäistä ja keväisiä lintupäiviä on edessä yksi ja toivottavasti toinenkin.







1.3.
Pe

Maaliskuu avattiin kuulaassa, viileässä ja pohjoistuulen siunaamassa ulkoilusäässä. Vakiolla ja sen ohessa uuttukyyhky 2m, kiuru 20m ja isokäpylintu 4m, merellä puolestaan kyhmyjoutsen 120p, haahka 8p (oikyllä!), alli 700p, telkkä 120p, uivelot ovat kadonneet ja tukkakoskelojakin vain 8p. Keskipäivän retki Gåsörsuddenille antoi naisvankilalta 2 töyhtötiaista, ja kävelyretken päätteeksi kapusin takaisin bunkkerille pienelle petostaijille -> lomakkeelle merikotka 2m ja kanahaukka 1p. Lajeja 26, naama sai aurinkoa, kaurapuuro maistuu ja indiepoppi soi. Uutisissa näytettiin Aksu Lehikoisen haastattelu muuttolintujen aikatauluissa tapahtuneista muutoksista, aseman aineisto ja muuttolintuselain saavat nyt paljon ansaitsemaansa näkyvyyttä!

Pääsääntöinen toimisto seuraavan kolmen kuukauden ajan. Termari näyttää aika pieneltä mut kuvakulma vääristää.

Gåun lahti vielä enimmäkseen jäässä.

Särkän rantojen sulamistakin saa vielä odotella.


2.3.
La

Aamulla länsituulta 10m/s ja pikkupakkasta, onneksi myös aurinkoa. Muutolla 4 laulujoutsenta, 6 tukkakoskeloa, 3 haahkaa ja merimetso. Gåun retken jälkeen tsekkasin bunkkerilla uudelleen, notta olisko lounaistuuli heittäny lintua liikkeelle, mutta 18m/s yltynyt puhuri vähän rajoitti iltapäivästaijin kestoa. Eikä lintukaan liikkunut. Lajeja 25.


3.3.
Su

Tuuli kääntyi pohjoisen kautta itään. Aamulla puolipilvistä, iltapäivästä alkaen lumisadetta. Staijia kolme tuntia ja risat, hiljaista oli, mutta ah, niin tunnelmallista ja odottavaa. Petostaijarin mieltä lämmitti mereltä saapunut varpushaukka, muutolla myös 8 haahkaa, 3 tukkasotkaa, tukkakoskelo, ja viisi varista. Paikallisosastolta vois mainita ainakin 350 allia, 4 puukiipijää ja isokäpylintu. Ulkoilua klo 13.30 asti, sen jälkeen muuttolintuselaimen lajitekstien kirjoittamista. Jos sääennuste pitää kutinsa, niin sisätoimistossa menee pari seuraavaakin iltapäivää =D mutta vastahan se on maaliskuun alku.






4.3.
Ma

Itätuulet jatkuvat ja taivas pilvessä. Turha tässä on revitellä, staijia taas 3h5min ja Gåulla käynti metsäisemmän reitin kautta, mukavimpina haahka 22p 7m, uivelo 2/10 p, tukkakoskelo 9/5p ja 1/1m. Lajeja yht. 22.


5.3.
Ti

Tuuli kääntyi pohjoiseen ja heitti yön aikana komean satsin uutta lunta Hankoniemen päälle. Pakomuuttoa ei vakion aikana kauheasti näkynyt ja tyly puhuri piti staiji-innot kurissa. Muutolla 3 laulujoutsenta länteen ja 4 isokäpylintua bunkkerin yli suoraan etelään. Merellä paikallinen pilkkasiipi ja 200 allia, Gåun lahdella 90 telkkää ja tusina uiveloa. Aamuvakion jälkeen aika kului pitkälle iltapäivään sisätoimistossa, niemen kierros ja särkällä käynti tällä kertaa vuorokauden viimeisten valoisien tuntien aikana.

Jäätä, lunta, aurinkoa, avoin meri, niemenkärjessä saukon jäljet. Helppo tällaisen kylässä kävijän on ehkä huudella, mutta tästä kiireettömyydestä ja askeettisuudesta osaa nauttia.

Etelärantaa













6.3.
Ke

Yöllä pakkanen kiristyi, taivas selkeni ja tuuli tyyntyi, joten bunkkerille noustiin noin vartti etuajassa. Tää on sitä tarpeeseen tullutta valohoitoa ja vessujakin kelpas ihmetellä valon ja erilaisten sinisen sävyjen keskellä. Paikallisina kyhmyjoutsen 170, laulujoutsen 6, sinisorsa 80, haahka 90, telkkä 420, isokoskelo 110, alli 800, uivelo 4/17 ja tukkakoskelo 15/8. Lännessä pilkkasiipi, idässä riskilä, etelässä isolepinkäinen. Staijalin rapiat kolme tuntia ja päätin käydä Gåulla hyvissä ajoin, jos puolilta päivin yltyväksi lupailtu lounaistuuli antais aihetta iltapäivästaijille.

Bunkkerille uudestaan klo 13.15., katselin hetken aikaa hölmistyneenä ympärilleni, siirsin tuulisuojia ja aloitin skannailun. Ekan teekupillisen jälkeen tähtäsin jonnekin Russarön länsipuolelle ja hiffasin linjataulun päällä istuneen sekä todella levottomia nytkähdyksiä aiheuttaneen möykyn - MUUTTOHAUKKA! Seudun talvinen Peregrinus on viihtynyt viime aikoina enemmän Segelskärin puolella, eikä tuntunut olevan tuossakaan tuulesta moksiskaan. Muita lintuja en sit vähään aikaan katsellutkaan, ja päivän päätähti viihtyi samalla merimerkillä niin pitkään kuin jaksoin bunkkerilla seisoskella. Kelpo päivä, staijia yhteensä 5h15min ja lajeja 28. Illalla poika saunoi.









7.3.
To

Nyt puhalsi eteläkaakosta sen verran reippaasti, että staijasin aamun suosiolla Eteläkalliolta. Vakion toiseksi viimeisellä jaksolla alkoi räntäsade, jota kestikin sitten koko päivän. Iltapäiväkävely antoi päivän mainittavimman haviksen, kun Gåun lahden jäällä kärvisteli 2 töyhtöhyyppää. Pienistä asioista voi orni tulla iloiseksi. Gåsörsbuktenin puolella oli tuuliolosuhteisiin nähden valitettavan vähän vesilintuja, mutta vaihtuvuutta se on kai tämäkin.

Paroni jatkaa talon perinteitä seuraamalla Mestareiden Liigaa, ja viime yönä ManU pieksi PSG:n vieraissa 3-1!


8.3.
Pe


Lämmin yö, selkeä aamu ja lounaistuulta 12 m/s -> muuttoa! Vakion ekalla jaksolla niemenkärkeen saapui kaksi kulorastasta räksä kaverina. Harmaalokeilla (62m) ja haahkoilla (183m + 60p) oli menoa aina puolillepäivin asti. Muutolla myös 3 merihanhea, 2 juhlapukuista merimetsoa, 11 kiurua ja juhlapukuinen naurulokki! Paikallisina myös 2 merihanhea Gåun särkällä, 20 uiveloa ja 180 telkkää. Iltapäivästä alkaen vesisadetta, lumet sulaa... Iltapäivästä läksin Hankoon kaupoille ja tulin takaisin Petri Saarisen ja Aatun kyydillä.


9.3.
La

Yöllä Hankoniemen yli kävi pieni alkukevään myräkkä, länsituulta puskissa 24m/s! Tyyntyi aamuksi sen verran, että aamustaijit suoritettiin etelämetsän suojista. Merellä liikkui haahkaa, tukkakoskelo ja lokkia, mutta päivän lintu oli ehdottomasti Granskärin takaa klo 9.36 itään painellut MERIHARAKKA! Joo, kaukaa, mutta riittävän hyvin että habbarista ja siipijuovista sai kiinni. Olin sitä ensin vähän epäuskoinen linnun löytäessäni, että "onko toi, oikeesti... on se, pakko olla!" =D Aseman ja Tringan alueen aikaisin, edellinen 20.3., ja Tiiran mukaan Suomen toiseksi aikaisin.

Puoliltapäivin käytiin potkimassa Gåun männiköstä lehtokurppa ja roudaamassa parkkikselta asemalle Petrin kuskaama uusi kaappi rengastushuoneeseen. Sit Petri ja Aatu poistuivatkin kahdelta iltapäivällä, ite kapusin vielä bunkkerille ihmettelemään (muutolla 2kv-naurulokki ja 2 pilkkasiipeä) ennen sisätoimistoon asettumista. Päivän muina mainittavina laulujoutsen 21m, merihanhi 5m, haahka 60p 160m, uivelo 6/25p, tukkakoskelo 5p 20m, kottarainen 7m ja piharuokinnalle ilmestynyt peippo. Lajeja 30.

Pete ja Aatu etelämetsän suojissa


10.3.
Su

Viikonpäivästä huolimatta paluu arkisempaan puurtamiseen. Pikkupakkasta, pohjoistuulta, lumikuuroja ja menneisyyden haamuja. Mainittavimpina kanadanhanhi 9m19p, alli 450p, mustalintu 1m, uivelo 5/23p, merimetso 2p 12m, teerikoiras, sepelkyyhky 1m, kulorastas 2m, sinitiainen 4m ja peippo 1 p, ehkä lopulta erikoisimpana eteläpuolella hillunut 42 korpin parvi (+ 4 muuta, aseman kevätkauden enkka!). "Odin, take me home!" Ja lajeja kuitenkin 31.

11.3. & 12.3.

Ei kauheasti raportoitavaa, pakkanen kiristyy ja väreily pahenee. Tiistaiaamuna bunkkerin vieressä hiippaili komean näköinen kettu. Ja niin, tiistaina aseman pihaan kuului lehtopöllö!

Aamuvaloja

Päivävaloja

Iltavaloja



13.3.
Ke

Parin hiljaisemman päivän jälkeen tuuli kääntyi kaakkoon ja vakiolla oli havaittavissa pientä muuttoyritystä: kanadanhanhi 16m, merihanhi 1m ja haahka 175m. Alleja 500p, "kihuluodoilla" noin sadan sinisorsan porukassa koiras-haapana. Uiveloita nyt 2/20 ja pihaan oli ilmestynyt peukaloinen. Lumisadetta klo 16 alkaen, viikonlopuksi pitäisi lauhtua ja tuulen kääntyä muutolle suotuisiin suuntiin, katotaan miten käy...



Puukiipijöitä näkyy päivittäin

14.3.
To

Etelätuulta 16m/s ja utua taivaanrannassa, näkyvyyttä alle 2km suurimman osan päivästä. Vakiolla liikkeellä lokkeja, kaksi mustalintua sekä kiuru, ja kun haahkakaan ei oikein liikkunut, niin en staijannu vakion päälle puolta tuntia enempää. Asemalle palattuani läksin hiekoittamaan kapun penkin kohdalta jäistä polkua. Paikalle päästyäni näin jostain Kalskärien takaa esiin tulevan joutsenparven ja tuumasin, että onkos tossa kokoeroa vai kuvittelenko mä vaan. Onneksi otin lapion lisäksi kiikarit mukaan ja perkeles, siinä matkaa kaksi pikkujoutsenta kahden laukkarin perässä! Kuittasin henkilökohtaisen Haliaspinnan, toivottavasti ei jää tämän kevään viimeiseksi!

Gåun retken jälkeen kapusin uudestaan bunkkerille klo 14.15, kun näkyvyys näytti vähän paranevan. Ekaan tuntiin ei mennyt mitään, mutta sit itään paineli haahkaparvi aivan eteläkärkeä hipoen. Ja hetken päästä toinen parvi. Puolen tunnin aikana muutolle kirjattiin vajaa parisataa haahkaa ja kuriositeetiksihan tuollainen jäi, mutta ehkä pieni iltapäiväpulssi herätteli toiveita siitä, että mokomia vois hiljalleen tulla lisää. Uiveloita edelleen kotilahdella 2/20. Kistskärillä isolepinkäinen.

Uddfladanin eli kotilahden vilinää





15.3.
Pe

Sumu sakenee, ilmavirtaukset edelleen etelästä. Kevään etenemisen merkkeinä vakiolla muuttanut pajusirkku ja 24 paikallista mustarastasta – nyt on tullu jostain! Lajejakin jopa 32, mainitaan vaikka merihanhi 3p, kanadanhanhi 1p, tukkasotka 1p, uivelo 2/20 p, uuttukyyhky 3m, pitkästä aikaa käpytikka, kiuru 7m, peukaloinen 1p, peippo 1p ja pulmunen 1m. Alkuillasta asemanhoitajat Jari Laitasalo ja Hanne Kivimäki saapuivat viikonlopputalkoilemaan, parkkikselle kuului harmahaahaikara ja heti alkoi tapahtumaan muutenkin, kun tupa sai uutta valaistusta ja helposti tällainen erakkokin pääsi joukkotorspoilun makuun!

Lilla Munkhamn

Uddskatanin subtrooppista sademetsää

16.3.
La

Sumu hellitti hieman eilisestä, tänään nähtiin sentään Dödörenille asti. Staijailtiin bunkkerilla vajaa kolme tuntia sumussa ja sateessa, silti pamautettiin kevään paras lajimäärä tähän mennessä (39). Staijien jälkeen pihan ylitti hieno 110 metsähanhen parvi, joukossa ainakin 2 tundrahanhea, ja Gåulla vasta riemuittiinkin, kun särkän komppaajat ohitti kaksi kurkea! Havainnoinnin sivussa tuunattiin asemaa, kun kuivauskaappiin vaihdettiin telineet, kaapin astiat tiskattiin, kaikki roskat/kierrätyshommat/metalliromut/ylimääräiset mukit vietiin pois. Lähdettiin Hannen kanssa kaupoille ja Jari ahkeroi aseman pihalla, ja takasin tullessa lähdettiin vielä bointsaamaan Svanvikista eilen löytynyt ja paikalliseksi jäänyt huippuaikainen mustapäätasku – kun kerta eilen ei osattu. Päivän päätteeksi nautittiin Jarin loihtimasta Rubicola-pizzasta ja saunottiin.

Kurjista iloittiin!

Skouppikuva Svanvikin mustapäätaskusta

17.3.
Su

”Älä koske siihen, se nousee vielä.”

Kaikkea mitä Haliaksella sanot, tullaan myös käyttämään sinua vastaan. Tänään nautittiin schaibanjauhannan lisäksi komeasta alkukevään lintupäivästä, kun näkyvyys oli hunajaista ja Bengskärin majakka piirtyi skarppina horisonttiin. Hyvää liikennettä vakiolla ja sen jälkeiset pari tuntia, kunnes tuuli kääntyi kaakon puolelle ja tuntui tyrehdyttävän muuttoa. Ynnäiltiin mm. 249 metsähanhea, 10 tundrahanhea, 22 kanadanhanhea, 30 laulujoutsenta, 673 haahkaa (+200p), 41 tukkakoskeloa (+12p), hiirihaukka, pari kurkea ja vanha mustavaris. Gåulla ristisorsa, koiras-harmaasorsa ja tylli. Kistskärillä isolepinkäinen ja nuori kanahaukkakin näyttäyti.

Klo 9.35. Jari spottas länsipuolelta matalalla lähestyvästä haahkaparvesta odotetun KYHMYHAAHKAN! Ohitti niemen aivan eteläkärjen vierestä, hyvät kuvat olis sieltä saanu. Harmaasorsa sivusi aseman saapumisenkkaa ja pattihaahka jäi siitä päivällä. Lajeja yht. 47!

Jari ja Hanne poistuivat kotimatkalle iltapäivästä ja kantis kiittää asemanhoitajia talkoilusta ja retkiseurasta. Sitten päivän huonoihin uutisiin: Hankoniemeltä on löytynyt viikonloppuna öljyvahingon jälkiä, paakkuja satojen metrien alueelta lähinnä Täktomin rannan tienoilta. Tänään sit havaittiin öljyyntynyt kalalokki Gåulla ja kotilahdelle ilmestyi flegun oloinen alli, joka makas jäällä ja suki aktiivisesti, aika selviä merkkejä öljyyntymisestä vaikka tahroja ei linnussa näkynytkään. Seurataan tilannetta…

Asemanhoitajat ja aamuvakion huuma

Harmaasorsa. (c) Jari Laitasalo

... ja haahkaporukassa muuttanut kyhmyhaahka! (c) Jari Laitasalo

Uddfladanin jäällä makoillut öljyyntynyt alli

18.3.
Ma

Haahkat tulloo! Eteläinen puhuri puski merisorsaa ja vähän muutakin liikkeelle, meno voimistui vakion jälkeen ja viimeisiä parvia kirjattiin myöhäisiltapäivän Gåun retkeltä, ja lopulta summiksi saatiin kokonaiset 3 679 haahkaa (+400p). Muutolla myös mm. 212 metsähanhea, 39 merihanhea, 105 kanadanhanhea, 15 haapanaa, 11 mustalintua, 3 pilkkasiipeä, 47 tukkakoskeloa, 70 töyhtöhyyppää ja taas mustavaris. Keväälle uusina valkoposkihanhi, tavi, jouhisorsa ja kangaskiuru. Staijia 8h25min ja lajeja 51!

Mustavaris Kistskärin edestä
Kevään eka jouhisorsa haahkojen kanssa

Haahkat tulloo!





Kevät on maaliskuun alun jälkeen ottamassa isoja harppauksia eteenpäin. Hankoniemen kärjen rannat ovat vapaana jäistä, joten antaa lintujen tulla, täällä ollaan vastassa.