17.5.2013

SLETTNES – NORJAN ARKTIKAA!





Kuva: Kalle Meller

Ja taas lähtee. Lähdettiin Kallen, Lauran & Jarin kanssa Pohjois-Norjaan vähän merilintuja staijaamaan. Slettnes sijaitseen Nordkynin niemimaan pohjoiskärjessä, Varangin niemimaan länsipuolella. Mökkioptio Gamvikin Slettnesin kylään, joka sijaitsee vain poronkuseman päässä yhdestä Pohjois-Euroopan parhaimmista arktisen muuton staijauspaikoista. Slettnes on yksi Fennoskandian parhaimmista paikoista nähdä kuikkalintujen ja kihujen muuttoa. Tilastot myös muiden merilintujen kohdalla ovat kohdallaan ja paikalta löytyy myös yllätysmomenttia.


Infoa:
 http://slettnes.seawatching.net/general.html

Slettnes kartalla. Kauas on pitkä matka...


Menomatka oli elämyksellinen. Karvanaamaa hymyilytti tien päälle lähteminen sen verran, että naama taisi loistaa Nordkappiin asti. Onneksi kanssamatkustajat eivät kärsineet. Matkustamiseen meni kaksi työpäivää, lähdettiin pe 4.5. Hämeenlinnasta ja koukattiin Kuopioon noutamaan Jari. Yöpyminen Rovaniemellä ja seuraavana päivänä rypistimme Gamvikiin. Tunturien ylitys Gamvikissa hyväkuntoista, paikallisella tasolla moottoritietä pitkin oli melko mykistävää, kun sulien tienpenkkojen jälkeen lumikentät jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat, kunnes kohtaavat horisontin ja kirkkaan sinisen taivaan. Myös kanssamatkustajat mykistyivät, Moonsorrowin Huutoa kuunnellessa. Kiitos ja anteeksi, oli pakko.


Osui tien päälle niitä haviksiakin:

- Ranuan Portimossa tiellä seikkaillut koppelo nostatti jälleen sellaista riemua, joita ei voi sanoin kuvailla.
- Utsjoella havaittiin 2 maakotkaa: 2kv-lintu rundasi hienosti Hotel Utsjoen päällä ja n.5kv-lintu vielä hienommin 10 km Utsjoelta pohjoiseen.
-Norjan puolella pääsi isofalco säikäyttämään, mutta onneksi korjasi kurssinsa, ad-muuttohaukka paineli komeasti ohi upeassa myötävalossa ja melkein auton kattoa hipoen :)







Ensimmäinen staijisessio aloitettiin klo 8.35, ja jumankauta, kyllä oli meininkiä. Jäägaviaa kelluu ja lentää vähän siellä sun täällä, taivaanrannassa viuhtoo fulmaria ja rissaa joka hemmetin suuntaan ja kihujakin on vähän liikekannalla. Reissun kiintiöelis (SUULA!!) hoituu pienellä vaivalla ja tusinan yksilön voimin. Vähintään yhtä kovaa kamaa ovat 6m ja 2p ISOKIHUA, elikset ei ihan paukkunu kun yhden sellaisen näin pikaisesti Huippuvuorilla jokunen vuosi sitten, mutta nyt niitä pääsi oikeasti ihailemaan ja seuraamaan. Aivan helvetillisiä monstereita! Isolokit yllättävät myös, yhden kalastuspaatin perässä roikkuvat 13 lintua käyvät jo mielenterveyden päälle. Lopputuloksena penkillä maanisesti istuva ja teekupille hihittävä karvanaama. Isolokkipsykoosi. Katsottavaa riitti vähän joka suuntaan seuraavan kuusituntisen ajan, mutta iltapäivän puolella meno alkaa jonkin verran hyytymään. Sit vaan sisälle torkkumaan.

Seitsemän jälkeen kapuamme majakalle iltastaijille – ja kyllä kannatti, ei sitä tarvitse kauaa merta tapittaa kun Kalle huutaa reissun ensimmäiset leveäpyrstökihut! Neljän parvi kasvaa äkkiä yhdeksän linnun parveksi ja saman tien taivaanrannasta löytyy 25 linnun parvi! Joukossa pari harvinaisempaa tumman muodon lintua. Suurin lepypulssi jäi siihen, mutta kyllä niitä vielä putoili melko tasaisesti havikseen: parin tunnin sessiolla ynnäsimme 88 leveäpyrstökihua!  Myös merikihuja oli oikein kiitettävästi liikekannalla (130m), kuikkalintuja myös. Hyvän startin olemme reissulle saaneet, muuttavien jääkuikkien sekä kihujen seuraaminen yksilö toisensa perään on tuntunut ”melko” huikealta!






Tiistaiaamuna raahaudumme Kallen kanssa majakalle jo aamuviiden jälkeen. Meri on melko tyyni eikä tuulenvire juuri tunnu. Alleja sekä ruokkilintuja lepäilee satoja majakan edustalla, Kalle skannaa edustalta myös 11 uivaa jääkuikkaa. ”Adoja” painelee staijin pari ekaa tuntia hyvää tahtia, myös pari isokihua piristävät aamuvirkkuja. Kolmen tunnin tapituksen jälkeen meno kuitenkin hyytyy, eivät merilinnut tyynellä tuulella lennä. Päätämme taktisesti vetäytyä möksään lepäämään ja odottelemaan parempia merilintukelejä.

Kolmen jälkeen iltapäivällä suuntaamme takaisin majakalle ja kas – parkkipaikalta löytyy suomen rekisterissä oleva henkilöauto. Noh, nurkille haistelemaan väkeä ja majakan edustalta löytyykin herra Tenovuo puolisoineen! Hymy on taas herkässä ja ihmetellään molemmat sitä, kuinka toisistamme riippumatta löysimme samaan maailmankolkkaan :) mutta hyvä vaan! Siinä sitä on hyvä ihmetellä gavia- ja kihumeininkiä ja nuotittaa Jormalle kuvausetäisyyksille saapuvia lintuja. Jorman ja Outin kanssa tuleekin staijattua pitkin reissua. Iltapäivästaijin pirteintä edustavat 109 jääkuikkaa, 250 kaakkuria, 13m isokihua. Iltaa kohti keli kuitenkin kovenee ja reissun ensimmäiset sadekuurot pyyhkivät Slettnesin yli. Kahdeksan tienoilla muu porukka päättää poistua ja Viralan kasvatti jää vielä majakalle notkumaan. Eihän siellä viimeisen parin tunnin aikana mitään mennyt, mutta myrskylintumeininkiin sain jotain tolkkua. Kahdeksasta lähtien fulmareita paineli yhtenä virtana itään päin Muutamalla 5 min otoksella arvioin majakan ohittaneen 7600 myrskylintua. Ja niitä kuitenkin painelee tuolla pitkin päivää…

Peruslajistoa:

Kaakkuri


Merikihuja



Merikotka

Pikkukajava


Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tuuli yltyi jo melkein myrskytuuleksi (W 19m/s) ja saattoi se vähän sadettakin tihrustaa. Saimme hyvän syyn nukkua pitkään, mutta seitsemää tuntia pitempään ei karvanaama pedissä viihtynyt. Aamukymmeneltä mökin ja majakan välinen Via Dolorosa oli jo neljännen potenssin kärsimystä, kun tuuli meinasi puhaltaa minut ulos tieltä! Pioneerityö kuitenkin kannatti, kun aloitin staijin klo 10.20 ja varttia myöhemmin havistelupisteen ohitti ad-GRÖNLANNINLOKKI! Sviddu, elistä pukkaa! Muuten on hiljasta mutta laaruksilla on hyvää menoa, isolokkeja lappaa tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa merellä menee hieno 7 aikuisen ja 4 nuoren parvi.

Parin tunnin päästä tärähtää taas. Seulon horisonttia merellä ja putken kuvaan osuu astetta jännempi pieni lokki: selkä ja päälaki lähemmäs harmaanruskeat kuin kajavamaisen harmaat, mustaa vain käsisiiven etureunassa. Sydän hakkaa. Voiks toi nyt oikeesti olla… Samassa Jorma ja Outi saapuvat majakalle ja huuto käy: ”tuolla menee varmaankin TIIRALOKKI!” Jorma ehtii tilanteeseen, näkee linnun ja kuittaa määrityksen oikeaksi – ja sitä riemua, ai hemmetti sitä riemua. Unelmalaji! SABINI! P*rk*l*! Mä näin sabinin!! Tähän päälle vielä ilmeinen, mutta hieman auki jäänyt 2-3kv grönlanninlokki, niin sitä tuntuu sortuvansa ihan laridistiksi :)

Pari tuntia eteenpäin ja väki vaihtuu – Jorma & Outi lähtevät ja Kalle, Laura & Jari saapuvat mökiltä fiilistelemään myrskyävää merta. Muuttoa nyt ei mainittavasti kulje, mutta arktiseen tunnelmaan tässä ainakin pääsee. Käväsen välillä kuvaamassa rantaviivaa pitkin kulkevia lokkeja, isolokista ja pikkukajavasta ihan mainitsemisen arvoista jälkeä. Muutoin oma tilani vaihtuu tiukasta staijaamisesta epämääräiseksi oleiluksi, eväiden syömiseksi ynnä muuksi – jonka kivasti katkaisee majakan takaa itään ja helvetillisen lujaa painellut muuttohaukka! Pulssi nousee ja jalat löytävät tuttuja liikeratoja. Huuto kajahtaa eikä majakalle palaavien Jorman ja Outin ajoitus olisi voinut taaskaan olla parempi :) Pyhä Peregrinus jää pyörimään majakan itäpuolelle levittäen pakokauhua ja kuolemaa, ajaen kilometrin säteellä jokaisen linnun lentoon. Vieläkö pitää hypettää? Ai että kun oli hieno!


Myrskyltä suojassa.









Torstaina oli muuton kannalta vähän välipäivän makua. Lajisto sitä samaa, mutta määrät vaatimattomia. Staijia puoli viidestä puoli kymmeneen ja iltapäivä yhdestä seitsemään. Tuuli kävi edelleen lännestä / luoteesta, aamulla vielä melko vahvana mutta illaksi tyyntyi. Jorma ja Outi viihtyivät myös majakalla pitkin päivää, valitettavasti muuton osalta jäimme odottamaan parempaa huomista. Päivän kuriositeeteista vastasivat merellä painellut ilmeinen isolokin ja harmaalokin risteymä, eilisen saalistusnäytöksen uusinut koiras-muuttohaukka sekä majakan ohittaneet 2 karikukkoa. Lähempänä rannikkoa lentäneet myrskylinnut ja lännenpuoleinen ruokkilintuliikehdintä oli myös piristävää seurattavaa, satojen ruokkien joukosta poimittiin parisensataa lunnia, muutama kymmenen etelänkiislaa sekä 2 pohjankiislaa.

Päivän päätteeksi tapaamme ruotsalaisen Hampus Lejonin, jonka antaa meille hyviä vinkkejä viimeistä staijipäivää aatellen. Gavioita saattaa painella, joten paikalle kannattaa raahautua ajoissa. Näin tehdään.


Isolokkeja:






Viimeiselle staijipäivälle saatiin sitten sitä klassista draamaa. Karvanaamalla ei aamu lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin, kun nuijasin Jarin löytämän amerikanjääkuikan. Havaintoa nyt ei tehty missään suotuisissa olosuhteissa eikä elistä ollut pelissä, mutta oishan se ollut kiva nähdä. Hyvä kun Jari kuitenkin näki.

Tunnin tai parin päästä sitten juhlittiin ja riemulla, kun Laura ilmoittaa jostain harvinaisen jännästä liikehdinnästä horisontissa: ”Tuolla menee valaita, näkyy eviä nousevan tuolta vedestä.” Paniikkia, haparointia, nuottien hakemista, mutta kun ekat evät nousevat Zeissin näkökentässä, niin lajinmääritys ei kestä nanosekunttia kauempaa: MIEKKAVALAITA! MIEKKAVALAITA!!! Parvesta kohoaa evää toisensa jälkeen, kokovaihtelu on suurta ja parvesta löytyy ainakin yksi järkälemäinen alfayksilö. Samanaikaisesti näkyy kahdeksan evää pinnan yläpuolella + muutama etu- ja takaevä, arviolta noin 12 yksilön lössi. Saatoimme nähdä lisääkin yksilöitä, sillä parven seuraaminen osoittautui melko hankalaksi ja lisää eviä nousi sellaiselta suunnalta, missä saman parven ei enää oletettu liikkuvan. Nooh, kaikki näki, riittävän hyvin ja pitkään, väliin piti heittää pientä provoa et olihan ne melkein yhtä hienoja kuin peregrinukset ja sabini :)

Aamupäivästä lähdetään kämpille lepäilemään, karvanaamaa tosin ei nukuta tuntia enempää ja äkkiäkös tie vie uudelleen majakalle. Tenovuo vinkkaa majakan lounaispuolella sijaitsevasta niemenkärjestä, mikä näyttää olevan muidenkin staijareiden suosiossa. Kalle & Laura saapuvat majakalle paria tuntia myöhemmin, ja päätämme lähteä tsekkaamaan niemeä.

… ja voihan sendari, hyvä kun lähdettiin! Itätuulella linnut painavat aivan niemen vierestä ja telelinssiä vähääkään ulkoiluttavalle vilahtaa virikkeitä silmien editse jatkuvalla tahdilla. Ne parhaimmat herkut (pari isokihua ja karimetsoa) pamahtavat vähän vääriin aikoihin ohi, mutta kajavista, hylkeistä sekä suulasta syntyy oikein nättiä matskua. Kajavia vilahtelee pienissä parvissa ohi päitä hipoen eikä tässä voi turhaan korostaa, kuinka läheltä niitä lintuja oikeasti näkee. Pari isokihuakin pamauttaa sen verran läheltä, että tekee hyvää olla tilanteista myöhässä ja varustautua väärällä linssillä, voi rauhassa katsoa niitä lintuja :) Aivan uskomaton paikka! Tavallaan hienoa kun hiffattiin mesta nyt, sillä siitä lähilintujen ihastelusta saatiin omanlaisensa kliimaksi tälle reissulle.

Samana päivänä mestoille on saapunut turkulainen orniporukka (Jyrki Normaja, Jukka Nurmi, Rami Lindroos), oli kiva vaihtaa äijien kanssa kuulumisia ennen paluumatkaa. Lauantaiaamuna fiilis oli tietenkin haikea, ja nee paluumatkat ovat tunnetusti väsyneitä, ankeita ja sateisia. Gamvikin ja Lakselvin alueella havaittiin yhteensä 10 piekanaa, indikoiden jonkin sortin jyrsijämeiningistä. Sunnuntaina jännitettiin Ranualla bensan loppumista sekä ihasteltiin keskellä tietä pyrstö levällään riehuvaa ukkometsoa. Siihen ne mainittavimmat havikset jäivätkin.











Parista hyvästä tilanteesta huolimatta en saanut kuvaa karimetsosta, nyt käy tyytyminen tavalliseen "phalaan"

Alleja kolmen eri puvun edestä.

Suula suoritti nätin ohilennon

Liian lujaa ohi painunut isokihu tuotti taas sitä vuoden luontokuvan tasoista jälkeä.

Hampus ja staijaava koira


Länsikärki veti hyvin väkeä.

Kalle kuvaa kivikossa notkuvia merisirrejä







 Ja loppuun urpoilukiintiö. Via Dolorosa & Golgata. Kuvat: Kalle Meller









YHTEENVETO

Reissu oli kokonaisuudessaan oikein antoisa ja opettavainen, joskin vähän jäi hampaankoloon parin kohdelajin missaaminen sekä turhan korkeat odotukset huikeista kihumuutoista. Pitemmällä ajalla näkis enemmän ja eikös tämäkin reissu vain kasvattanut intoa arktisia ympäristöjä kohtaan. Slettnes 6.-10.5. ja mielivaltaisesti lajikohtaista yhteenvetoa, olkaat hyvä:

Kyhmyhaahka
- päivittäin 20-30 yksilön parvia, jp-koiraat harvassa, lähinnä naaraita ja 2kv-koiraita

Kaakkuri
- yht. 731 muuttavaa, todella mukavaa katseltavaa vaikka alueen huippulukemia ei saavutettukaan

Kuikka
-1m ja 1p koko reissulla, yllättävän vähissä!

Amerikanjääkuikka
- 1m 10.5. , reissun pahin nuijaus

Jääkuikka
- yht. 352 muuttavaa – todella upean lajin upeaa muuttoa! Parhaina päivinä sivuttiin Slettnesin tasolla hyviä päiväsummia. Olihan se hauskaa seurata myös uimalla muuttavia lintuja :)

Myrskylintu
- merellä päivittäin satoja tai tuhansia, riippuu tietenkin tuulista kuinka läheltä näitä pääsee näkemään (8.5. 7600 myrskylintua määrätietoisesti E parin tunnin aikana)

Suula
- päivittäin 8-15 yksilöä, koko pukukirjo 2kv-linnuista aikuisiin lintuihin – reissun ensimmäinen ja odotetuin elämänpinna! :)

Karimetso
- päivittäin 5-10 yksilöä

Muuttohaukka
-majakalla saalisteleva ad-koiras kahtena eri päivänä

Merisirri
- päivittäin 20-60 paikallista lintua, myös vähäisempää muutoksi tulkittua liikehdintää

Leveäpyrstökihu
- 88 muuttavaa 6.5. kahden tunnin aikana. Ekana päivänä tällainen ”lämmittelymuutto” asetti kovia odotuksia, ja pettymyksessä olikin sitten käsiteltävää kun lepy ei sitten enää lentänytkään. Olihan tuo parituntinen kuitenkin hienoa seurattavaa.

Merikihu
-349 muuttavaa, joista 130 kihupäivänä 6.5., parin tunnin aikana nekin. Värimuotojen lukusuhteet aikalailla tasan, 141 tummaa ja 127 vaaleaa. Lisäksi Slettnesin luonnonsuojelualueella viihtyi ainakin 10 paria paikallisia kihuja.

Isokihu
-yht, 24 muuttavaa, joista 15 7.5. Lisäksi Slettnesin suojelualueella paikallisena 2 paria.

Grönlanninlokki
-1 ad m sekä ilmeinen 2-3kv m myrskypäivänä 8.5. Elikset paukku!

Isolokki
-yht. 121 muuttavaa, parhaana päivänä 47. Myös paikallisia yli 20 yksilöä. Monipuolista pukuvaihtelua 2kv-linnuista aikuisiin lintuihin.

Pikkukajava
-peruslaji, merellä vaappui suuntaan jos toiseenkin tuhansia ja taas tuhansia lintuja

Tiiralokki
-2kv m myrskypäivänä 8.5. Slettnesissä pienimuotoinen harvinaisuus ja melko aikainen havainto myös. Unelmalajista elis!

Etelänkiisla
- Havaittiin päivittäin, mutta ei kovin runsaslukuinen, korkeintaan joitakin kymmeniä päivässä

Pohjankiisla
- Harvakseltaan havaittu, 6.5. 2 lintua sekä 9.5. 2 lintua.

Ruokki
- Yleisin ruokkilintu, määrät tuhansissa.

Lunni
- Ruokin jälkeen yleisin ruokkilintu, päivittäiset määrät kymmeniä / satoja yksilöitä.


Kiitokset: Kalle, Laura, Jari, Jorma, Outi, Rami et. al. mitä mainioimmasta retkiseurasta sekä mitä lämpimimmät kiitokset myös majoitukselle. Elämyksellinen reissu jälleen kerran!


Onnelliset staijarit. Kuva: Outi Sarjakoski.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti