19.5.2014

Perinteiset wappusekoilut Haliaksella


Panoraama bunkkerin miehittäjistä. Vasemmalla Vilppi ja oikealla Jonne. Kuvaajana Jenni Leppänen.


30.4.

Ruoholahden K-Citymarket klo 16.30. Helvetti irti pahimman mahdollisen kaupparuuhkan muodossa. Kärsivällisyyttä mitataan, vaikka hommasta jää sellainen fiilis, että täältä on päästävä mahdollisimman kauas ja mahdollisimman pitkäksi aikaa. Toiveeni toteutuu parin tunnin päästä, kun suuntaan Vilpun ja Jennin kanssa kohti Hankoa – paluu Helsinkiin vasta 1.6.!

Hangossa vietetty toukokuu alkoi siis muutaman päivän Haliasjaksolla, asemalla vastassa Aatu, Jarkko, Jonne von Hertzen sekä Rebecca Viitala.

Revitys aloitettiin Haliaksen parkkipaikalla. Klara wappen! Kuva: Jenni Leppänen


1.5.

Haliaksen klassisia vappuelementtejä; vakiolla sataa räntää, Santaharju puhuu skumppapäissään rivoja, hämäläinen nauraa räkäisesti, jutut on levottomia ja meno levottomampaa, pikniköidään Gåbin kalliolla hitonmoisessa viimassa, saunotaan ja riidellään iltahuudossa. Vai miten tämä muka eroaa Haliaksen normiarjesta, kun valkolakitkin unohtu!

Heikohkon kelin takia staijia yhteensä 6h ja lajeja lapulle 74, mutta saatiin siitä jotain irti: merellä kyhmyjoutsenia 90p ja haahkoja 4000p, joista n.2000 yhtenä parvena Morgonlandetin suunnalla; kuikat yritti virittää muuttoa 15 ja 20 linnun voimin, lomakkeelle silti vain 48m; petoja nähtiin 6 merikotkan, 2 varpushaukan, 2 sääksen, tuulihaukan ja 4 nuolihaukan edestä; merilinnuista liikkeellä merikihu 3m (2t1v), tiiroja 200p 88m (joista lapintiiroja 120p54m); hysypuolella hiljaista, mainittavimpana hernekerttu 1Ä (vuodenpinna). Niemessä myös 2 huutavaa käenpiikaa, vuosipiste siitäkin.

Oli sangen piristävää käydä valoisan ajan päätteeksi iltaretkellä Gåbin kalliolla särkän ja lahden elämää ihmettelemässä, paikalla kivasti vesilintuja (heinätavi 2/2 p, lapasorsa 3/3p, ristisorsa 2/1p), kahlaajia (valkoviklo 29p!!, mustaviklo 2p ja punakuiri 3p (vuodenpinna)), nuori vaaleapäinen harmaalokki (”cake” poissuljettu) sekä 2 intermedius-tyyppistä selkälokkia. Metkaa!

Piknikillä aseman pihalla.

2.5.

Tästä saatiin taas sellanen ”osattiin ja ei osattu” –tyyppinen päivä. Keli oli onneksi aurinkoinen ja tyynissä paikoissa lämmitti, mutta yli 10m/s pauhannut NW/W-tuuli piti ylimääräiset vaatekerrat päällä.

Ekan kerran ei osattu, kun olin kuulevinani bunkkerin päältä lyhytvarvaskiurun ääntä. Ei huutanut useammin, eikä lintua näkynyt, meni Aatulta ja Jonnelta ohariksi. En lähtenyt hetimmiten komppaamaan, ois kai pitäny, kun myöhemmin Jonne kertoo nähneensä Länsikärjessä mystisen katoamistempun tehneen kiurueläimen. Se vasta innostaa komppaamaan, mutta ei sieltä mitään löydy, edes tavallisia kiurueläimiä. Ei auta ei, rareja kyllä tippuu pitkin pk-seutua (onnittelut Kalle Mellerille eilisestä hienosta mustajalkatylli-löydöstä!), mutta Halias taisi taas jäädä ilman…

Vakion jälkipuoliskolla vaihteeksi osattiin, kun hiffasin kauempaa länsipuolelta pohjoiseen suunnanneen ”pienen petolinnun”. Lintu Zeissin syyniin ja, seurauksena epämääräistä mölinää bunkkerilla seuraavan kaavan mukaan:
        Oijjoijoijoj…
        Mikä siellä menee?
        Oijjoijjoijoijjoi…
        Missä se on!?
        Musta huppu, viiksijuova, oijjoijojjoijjoi
        Toihan on muuttohaukka!
        Oijjoijjoijjoi!

Suomeksi; paronin perepsykoosi synnytti lähinnä epämääräistä muminaa, Jenni hiffasi heti mistä on kyse, Vilppu meinasi huitasta takaraivoon kun nuotteja ei kuulunut ja päiväretkellä ollut Aksu ei kuullut muminaa linnun mustasta hupusta =) Aikuinen muuttohaukka paineli suoraviivaisesti pohjoiseen puolentoista kilometrin päästä, upeeta!

Sitä kolmatta ei taas osattu, kun vakion jälkeen bunkkerille kuului jännää tiksahtelua: kun äänen lähde paikallistetaan, kiikareihin osuu sirkun näköinen lintu! Jonne arvelee lintua pienikokoiseksi, mutta hankalahan tuota on ilman suoraa vertailua arvioida. Eikä jälkikäteen kuultu Jarkon vertauskuva peipon ja järripeipon kokoerosta auta lintua kauhiasti määrittämään. Pikkusirkku sijoitetaan lyhytvarvaskiurun kanssa ö-mappiin ja tämä merkintä jätetään taksonille pikku-/pohjansirkku. Kova havis sekin, mutta olishan se ollu kiva naulata…

Mainittujen lisäksi lomakkeelle kirjattiin myös kyhmyjoutsen 130p, haahka 4500p, nuolihaukka 2m, suosirri 3m, pikkukuovi 1m (molemmat vuodenpinnoja) sekä merikihu 4m 4p. Lapun havainnoijat–kohdassa riitti ruuhkaa: Aksu & Mari kävivät koiriensa kanssa päiväretkellä, törkyturpaosasto (Jarkko, Jenni & Vilppu) suuntasivat takaisin pk-seudulle, alkuillasta Kari Soilevaara ja Markus Lampinen saapuivat asemalle. Tomas Swahn oli saapunut jo eilen.

Vessapolun varrella kolme kyytä leikkivät lemmenleikkejään, kun kaksi sinertävää koirasta piirittivät ruskeaa naarasta.



Matelijoiden kukkotappelu.

La 3.5.

Tornien taisto 2014! Kovasti olen odotellut mahdollisuutta osallistua valtakunnalliseen lintuharrastutapahtumaan Haliaksen bunkkerilta, kun tähän aikaan täällä pitäisi näkyä kaikenlaista pikkukivaa, välillä kovempiakin rariteetteja. Nyt taisi olla odotukset turhan korkealla sen 200 Haliaspinnan katkaisemiseen…

Meno oli nimittäin törkeän nihkeetä. Vaikka keli oli optimaalinen, muutto oli tosi vaisua, ja hyvät lajipäivät Haliaksella nojaavat enemmän siihen muuttoon, kun monipuolista habitaattia ei ole ympärillä. Kosteikko- ja metsälajien osalta homma voi jäädä pahemman kerran puutteelliseksi, ja 88 lajia riitti noin 29. sijaan! Ja olihan se kelikin melko hyytävää toukokuun alkuun nähden.

Kyllä täällä silti nähtävää riittää, vaisumpanakin lajipäivänä. Tomas spottas päivän ekan kohokohdan, pohjoisen puolelta loittonevan muuttohaukan. Loittonevasta linnusta nyt ei näkynyt juuri mitään, joten iski sellainen fiilis, että ihan jokaista näkökenttään eksyvää peregrinusta ei voi estoitta hehkuttaa =) vai pehmenenkö minä? Bunkkerilla suurempia riemunkiljahduksia aiheuttivat betonihäkkyrältä plokatut 3 keltahemppoa! Ensin ihmettelin outoa västäräkkimäistä ääntä, mutta kun bunkkerin ylittää aivan erinäkönen lintu, huudetaan synkassa Tomasin kanssa notta ”serinus!” Hyvin näkyy keltanen yläperä. Seuraavan kerran Soiska hiffasi bunkkerin yli lentäneen pariskunnan. Tais mennä lajin muuttoenkka uusiks =)

Haliaksen ja henkilökohtaisella skaalalla mukavia haviksia olivat myös heinätavi 2p , lapasotka 3m, merikotka 14p, tuulihaukka 7m, nuolihaukka 3m, puankuiri 16p 29m, merikihu 4p 4m, ruokki 3m, suopöllö 1m, muutolta kärjessä levähtänyt kangaskiuru, mustavaris ja nokkavarpunen. Keltahempon lisäksi vuodarit paukkuivat pikkulokista ja mustapääkertusta. Jonne ja Rebecca poistuivat, päivän päätteeksi saunottiin ja siemailtiin Markuksen skumppia.

Bunkkerin lähistöltä löytyi myös rantakäärme.



Su 4.5.

Pilvinen, kylmä ja sateen uhkaama aamu, bunkkerilla ois voinu tulla pahasti vilu jos mereltä olisi tuullut yhtään enempää. Hiukka väsynyttä menoa eilisen jälkeen, itse ei oikein jaksanut staijata aamuvakiota enempää. Komppaaminen sen sijaan houkutti ja Gåun retki palkittiin kolmella vuodenpinnalla (pensastasku 3p, kirjosieppo 3p ja leppälintu 1p). Keli oli ehtinyt vaihtua gomeammaksi ja rarifiilikset korkealle, kun aurinko paistoi tarpeeksi korkealta ja tuuli oli hetkeksi tyyntynyt. Kauaa sitä ei kuitenkaan kestänyt, kun luoteesta puski jykevää sadekuuroa niemen ohitse ja tuuli yltyi jälleen.

Siihen jäi sen jakson ulkoilut, loppupäivä meni blogikirjoituksia päivitellessä ja seuraavana aamuna poistuin asemalta, kohti seuraavia seikkailuja...




12.5.2014

Täpläverkkoperhosen kevätkartoitus 2014

Saltvikin idylliä.

Eckerön postitalo; ikoninen rakennus ja klassinen rarilaikku.

Soundtrack kehiin pitkästä aikaa! Syksystä vielä tietoakaan, mutta nuo melodiat kiersivät päässä aika tehokkaasti.

Parin vuoden jälkeen karvanaaman tie kävi Metapopulation Research Groupin täpläverkkoperhosen kevätkartoitukseen. Reissuhun lähdettiin 21.4. iltalautalla, joten ei ollu paineita kansistaijille. Paluu 28.4. päivälautalla. Kartoituspari Aintila-Rytteri pyöri Eckerössä (Torp, Storby), Hammarlandissa (Boda, Posta) ja Saltvikissa (Långbergsödä, Syllöda, Lavsböle, Kvarnboda jne).

Toukkameininki oli "aikaisesta keväästä" huolimatta melko ailahtelevaa: Eckerössä pesien selviytymis% ei vaikuttanu hääppöseltä ja toukkia oli määrinä mestoilla todella vähän. Hammarlandista löytyi jo isompaa lötköä ja jossain Saltvikin mestoissa tuntui siltä, että osa toukista on jo koteloitunut! Miten muuten niitä olisi maantielle liiskaantunut. Joiltain paikoilta löytyi myös tänä vuonna ohikukkineita heinäratamoja. Eckerössä kelit olivat välillä melko viileät, mutta Saltvikissa tarkeni välillä t-paidalla. Viikko oli täysin sateeton, joten sen puolesta kelpasi tehdä töitä.


Vaikka kahden aikaisemman kartoituskerran kaltaista hoosee-lintuilua ei nyt viritelty, hyviä haviksia osui toki kohdalle:
  • Hammarlandin Postassa yhden pelto-ojan pientareelta lähti lentoon heinäkurppa! Kova huhtikuun puolella, Tiira ei kovin montaa aikaisempaa tunne.
  • Eckerön postitalon laikuilta löytyi naaraspukuinen mustaleppälintu. Kähmyili katajikossa aika tehokkaasti, meinasi puoliunessa mennä ohariksi. Nyt se sitten löytyi, kun alkukevään molemmissa pinnaralleissa komppasin puskat vartavasten muleli mielessä. Laikkuhan on ehdoton klassikko, oma kevätkartoitusurani alkoi täältä huhtikuussa 2010, jolloin Kallen kanssa fiilisteltiin 4 sepelrastaan parvea, mustaleppälintua ja käenpiikaa!
  • Paluumatkalla (28.4.) staijasin Viking Gracen kannelta kyhmyhaahkan! Tiäs kuinka monia kymmeniä tuhansia haahkoja oon yhteensä tällä laivayhteydellä nähnyt, mutta nyt se specta sieltä tärppäs! Seuraavaa saa varmaan odotella taas sen 7 vuotta.
  • Mustakurkku-uikut runsastuvat Ahvenanmaalla edelleen; Eckerön Käringsundista löytyi yht. 19 mukurua! Lisäksi yksittäiset parit Eckerön Torpissa, Marsundissa ja Långmossa.
  • Pajulintuja lauloi jo useassa paikassa, räystäspääskyt saapuivat Husön biologiselle asemalle keskimääräistä aikaisemmin, petolintuja taasen näkyi melko vähän. Johtuuko staijauksen puutteesta. Onneksi paluumatkan kansistaijaus vähän helpotti paineita, kun spectan lisäksi sessiolla näkyi yht. 8 merikihua sekä Stora Båtskärillä 130 ruokkia
Kuvatarinaa: 

Heppalaikku Eckerön Torpissa.

Heppa seuraa kartoittajan työskentelyä.

Tällasia sieltä tongittiin esiin. Perinteinen "toukkia vilisee silmissä ennen nukkumaanmenoa" -psykoosi iski vasta neljännen päivän päätteeksi.

Kääpiö paijjaa heppaa.

"Katos kun seuraava pesä on vasta tossa 20 m päässä..."

"Elä perkele kun ne toukat on just siinä!"
Kolme edellistä otosta räpsi Susu Rytteri (kiitos!)

Naparetkeilijä Eckerön Västerbergenillä.

Voisi sitä kartoituskotteron huonommallekin paikalle parkkeerata.

Mustakurkku-uikkuja nähtiin Käringsundissa ennätyksellisesti.



Isonokkosperhosia havaittiin 2 kipaletta.





Natiivien huumorintajua Saltvikissa.

Busiga = ilkikurinen =)

Helvettilaikku somewhere in Borgboda; tietokanta temppuili, tänä vuonna ohikukkineita heinäratamoja sekä tiellä seikkailevai toukkia, matkalla koteloitumaan. Karvoitushan siinä harveni!

Kvarnbodan Gamsholm meni heittämällä cinxia-laikkujen to5-listalle!

Nätti kukkula keltaisenaan käenrieskoja. Oli siellä seljakämmekätkin melkein kukassa!

En tietenkään ottanut omaa kameraa mukaan, joten piti fotata työparin 45mm makrolla =)

Reissun päätteeksi ehdimme käväsemään myös Ramsholmenissa. Nakkelia ei löytynyt, mutta kukkivaa pohjakerrosta oli kiva fiilistellä.





... eihän tämä edes tuntunut työltä =)

4.5.2014

Huhtikuun dudeilut

Idyllisiä retkimaisemia Kirkkonummella.

Kelpaa se näinkin.


Ti 8.4.

Haliaksella staijaamisen innoittamana aamuretkelle Viikkiin. Aamuvalot on gomiat, mutta keli vilponen. Runkosuunnitelmana tsekata vessuja vaihteeksi Lammassaaren tornin puolelta, aamustaijata pitkoksen korokkeilla ja katsoa mitä sen jälkeen vielä jaksaa.

Anaksia uupuu lahdelta vielä paljon, muutamaa hapaanaa ja vajaata kolmeakymmentä tavia juuri muilla lajeilla nokiteta. Sukeltajasorista uivelo koittaa petrata, havikseen 4/4 p. Lapinsirkku huutaa niityllä, ruskiskoiras pyörähtää lahdella ja ilmatilassa pörräävät taivaanvuohet jäävät session ainoaksi vuodariksi. Lammassaari ei innosta tuntia pitempään seisoskeluun, vaan siirryn pitkoksille staijaamaan parempaa näkymää toivoen. Taivaalla vaappuukiin tasaista tahtia pieniä parvia sepelkyyhkyjä, joita ynnäilen seuraavan tunnin aikana >250 lintua. Tässä tuntuu jotain kuitenkin tapahtuvan: pikkupetoja muuttaa 11 varpushaukan ja 2 tuulihaukan edestä, mustavaris lentelee puhdistamon suunnalla, kapustarinnan ääntä kuuluu taivaalta ja 13 metsähanhen parvi ohittaa lahden "kahden plussan" etäisyydeltä. Lyhytnokasta ei ole edes paineita.

Alapilvet peittävät näkyvyyden ja nouseva viima puhaltaa ytimiin asti. Käyn vielä laskemassa Pornaistenniemen nokikanat, ennen kuin päätän koittaa Kyläsaarta. Mulelikeli, vois sellasen jopa löytääkin. Kauaa ei talsiminen kestä ja komppaan mestan omaan tasooni nähden skarpisti läpi, vaan ei sieltä tunnu mitään löytyvän. Rantapusikosta löytyy piiskutukseen reagoiva tiltaltti. Onpahan jotain mitä laittaa Tiiraan, että täällä on käyty.


Pe 18.4.

Näinkö vähiin käy Viikissä retkeily? Tämäkin steppailu alkoi Herttoniemen puolelta klo 10.50, tavoitteena liittyä Purolahdella Tringan torniopastusta vetävän Marguksen seuraan. Fastholmassa en voi olla paheksumattani Herttoniemen länsirinteen jälkeä: viime talven myrskytuhoja on korjattu pois ja jykevää puustoa karsittu vielä rankemmalla kädellä - aivan luonnonsuojelualueen rajalta! Törkeää! Viikin idylli on kärsinyt jälleen yhden särön.

Mölylässä osuu vastaan reissun harvinaisin havis: lahdelle staijaava Jani Närhi =) vinoilustani huolimatta Jani näyttää karvanaamalle querquedulan vuodariksi, lähdelle näyttää ehtineen jo 3/1 heinätavia, mukavata! Mölylästä pikamarssia Purolahdelle staijaamaan, missä Margus "staijitykki" Ellermaa ja Andrea ovat hyvää vauhtia rekrytoimassa uusia tringalaisia. Hyvä se on uusille jäsenille lintuja demotakin, kun yksi ad-merikotka ylittää tornin, 30 kurjen parvi painelee voimalinjoja hipoen pohjoiseen ja sääksi löytyy Herttoniemen suunnalta -läheltä säkin. Polot saavat hommasta väärän kuvan, ihan niin kuin linturetkellä näkis lintuja! Purolahden edustalla olevista pikkutylleistä (3p) kuitataan päivän toinen vuodari, mainittujen lisäksi taivaalle tähyäminen palkitaan kahdella piekanalla ja hiirihaukalla. Eikä missään vaiheessa ollut edes kylmä, chilipähkinät maistu ja meno on niin keväistä, notta!

Kameraa on tullut ulkoilutettua rikollisen vähän ja vähäinenkin jälki on ollut surkeaa. Varpushaukka ohittaa staijarin.


La 19.4.

K-HLY:n retkiohjelma näytti päiväretkeä Viikkiin ja Suomenojalle - samaisessa mainoksessa manittiin allekirjoittaneen olevan toinen retken oppaista! Oma meno tuntui lähinnä siipeilyltä eilisen tanssiorkesteri Vi-Gåten keikan aiheuttaman univelan jäljiltä. Jussi Kairamo hoiti logistiikan ja ilmoittautumiset, mistä kiitokset, ja onhan se hienoa että tällaiset reissut vetävät väkeä. Mukana mm. Mikko Ollila, Ana Lehtonen, Arttu Valonen, Panu Villanen sekä muutamia tuoreempia jäseniä. Kiitokset teillekin, kivaa oli!

Sirkus lähtee liikenteeseen Viikin pelloilta, missä syynätään rastaita seran toivossa. Keinumäen tornissa kytätään yön aikana lahdelle pamahtanutta jalohaikaraa, josta on kuulunut ainakin kuusi päivitystä. Nyt kuitenkin katveessa. Vaan täällä koittaa päivän haastavin koitos, kun Ruohokarinniemelle tippunut kahlaaja hieroo jokaisen tornissa päivystävän aivonystyröitä: punajalan kokoinen, ei valk. siiven takareunaa, kiila selässä, pitkä suora nokka... mikä ihme tämä nyt on! Sivuvalossa ei paljoa värejä näy, ja pian lintu ottaa ja lähtee kahden punajalan kanssa kiitämään, selässä näkyy jokin epämääräinen kiila/sikarikuvio. On noita suoranokkaisia valkovikloa ennenkin nähty, vaan kun ei leikkaa. (Myöhemmin Hakalan tornista saadun tiedon mukaan lintu oli tp/vp-mustaviklo! Aijjaha. Olipahan opettavainen tapaus.)

Siirtymä Hakalan puolelle kestää tovin, erityisesti retkueen häntäpäätä odotellessa. Häntä ehtiikin sopivasti Hakalan lintulavalle, kun levottomat "jalohaikara lentää" -huudot kiristävät askelien tahtia. Juoksuksi en kuitenkaan laittanut, vaan tyynesti kuittaan Klobbenin päällä poispäin lentävän valkoisen haikaran - jalohaikara vuoden tauon jälkeen vuodarilistalle. Jalmari taitaa piristää, kun orniminen tuntuu olevan yhtä pintaliitoa aamun takkuiluista huolimatta: lahdella hyvin vessukirjoa (sorsien joukosta mm. lapasorsa 3/3 p, jouhisorsa 2/2 p. uivelo /1) ja Lammassaaren särkkää koristavat muutama räyskä ja 2 suokukkoa. Purolahden puolella eiliset tyllit paikallisena, päivän neljännestä vuodenpinnasta vastaa valkoviklo. Paluumatkalla jäämme Ollin ja Martin kanssa Keinumäen metsän kulmalle staijaamaan, jälkeen jääminen palkitaan nokkavarpusella ja merikotkalla.

Viikistä Suomenojalle ja meno jatkuu letkeänä. Hellettä pukkaa eikä altaiden kiertämisessä turhaa kiirettä pidetä. Läheltä ja hyvässä valossa havaittavia kosteikkolintuja kelpaa ihastella, vaikka joka toinen pääkaupunkiseudun kiikarinulkoiluttaja käy laskemassa näitä samoja lintuja - ei sen lintuharrastuksen aina niin yleishyödyllistä tarvii olla =) ja kärsivällisen ynnäilyn tuloksena näpyttelen Tiiraan ihan kivoja lukuja: harmaasorsa 20p, lapasorsa 18p, punasotka 34 p, mustakurkku-uikku 14p ja liejukana 9p. Nasta mesta tämä Finno, tänne pitäs tuoda symbionttejakin.

Puolentoista tunnin dudeilun päätteeksi päätämme vielä käväistä Laajalahdella. Maarin tornista löytyy yllättävän hyvin tilaa kahdenkymmenen hengen retkueelle. Paikalla muutaman vuoden takainen tuttu Ville Supponen, joka ystävällisesti nuotittaa jengillemme tusoparvesta punasotkan ja tukkasotkan risteymän. Lisäksi lietteiltä löytyy mukavasti kahlaajia, pikkutyllejä 16 ja suokukkoja 22 ynnäiltävän edestä. Vaan vielä riittää porukalla pikkurarikarmaa, kun Arttu huikkaa lietteillä pyörivästä sitruunavästäräkistä! Tornissa syntyykin melkonen sähellys, huippuaikainen havis ja varmasti monelle elämänpinna. Kärsivällisellä jähistyksellä upea +2kv-koiras näyttäytyy kaikille halukkaille ja pienen salapoliisityön avulla selviää, että linnun löytäjä oli 12-vuotias Emil Stranden! Ei muuta kuin lisää vastaavia vetoja nuoren ornin tulevalle maastouralle! =)

Siinä viiden tienoilla hyppäsin Otaniemestä bussilla kotio. Tällaisien päivien päätteeksi tuntuu siltä, että lintuharrastus voi olla ihan lepposaakin.

Maisemaa Sundsin tornista, oikealla Rönnskärin majakka.

Su 20.4.

Dudeiluputki jatkui (ja päättyi?) piinaviikon sunnuntaina, Virve & Aaro Viertiön kanssa kynäillylle päiväretkelle Kirkkonummelle. Päivän suunnitelmana oli staijata Sundsin tornissa, Virve & Aaro kävisivät erikseen kärjen tuntumassa moikkaamassa kavereitaan ja loppureissusta katsottaisi yksi tai kaksi lisäkohdetta, jos aikaa jää.

Jo aamusta Sundsissa oli tyyntä - ja peevelin lämmintä. Vaatekerroksia ei missään vaiheessa tarvinnut lisätä ja keskipäivällä tornissa tarkeni staijata ilman paitaa! Aika härksi rusketusraja muodostui käsivarteen paidanhihan ja kynsikkään väliin =) aika kiitettävää kun onnistuu käräyttämään käsivartensa Suomessa ennen toukokuuta! Tiiviistä muutonynnäilystä ei tyynellä ja aurinkoisella kelillä tarvinnut pelätä: pikkulintumuutto oli melko vaisua, tosin 1 nokkavarpunen ja 22 metsäkirvistä piristivät. Karvanaamalle kevään eka haarapääsky paineli myös innolla pohjoiseen. Petolinnut lienevät suurilta osin menneet, kun ip-muutosta vastasivat vain 1 piekana, 2 sääkseä. Varpushaukkoja meni 32 ja tuulihaukkoja 2 - nuolihaukkaa yritettiin, mutta vielä ei sendari antanut.

Ampuhaukan laskee retkellä kuin retkellä aina pikkukivaksi. Yleensä muutolla näkee naaraspukuisia lintuja, mutta Sundsin havislistaa koristi 2 koiras-ampuhaukkaa, tätä voi sanoa jo tapaukseksi! Ensimmäinen moisista paineli nätisti tornin vierestä, toinen vähän kauempaa. Päivän "kvaliteetin" tapittaminen palkittiin myös, mutta hommassa oli lievää ironian vivahdetta; avasin puhelinyhteyden Rönnskärille, mistä yhdentoista jälkeen huikattiinkin kohti Upinniemeä lentävä jalohaikara. En saanut pienellä skannausyrityksellä koppia, joten luovutin loittonevan linnun etsimisen. Klo 11.35 kuitenkin löysin kaukaa eteläpuolella koilliseen painelevan jalohaikaran! Sama lintu muutti suuntaa, tässä oli kuitenkin vähän sellaista spondeilun tuntua =)

Staijin jälkeen käytiin vielä Saltfjärdenillä kääntymässä - tornista 1 tuulihaukka, sääksi ja jokunen kivitasku. Mulloksella kuulemma kapustarintoja pieni parvi, mutta niitä emme onnistuneet yhyttämään. Kiitokset Virvelle & Aarolle retkiseurasta,