10.9.2018

Halias 16.-21.8.2018




Jos edellisestä loppukesän Jurmon retkestä oli ehtinyt vierähtämään useampi vuosi, niin edellisestä elokuisesta Haliasjaksosta vasta pitkä tovi onkin! Kauniina elokuisena torstaina hyppäsin Jarkko Santaharjun ja Tuukka Kupiaisen kyytiin, Hangossa jätkät kävivät ensi töikseen bongaamassa Hagan puistossa pesineen liejukanan Hankopinnaksi. Kaupoilla käynnin jälkeen päästiin asemalle alkuillasta, ja jaksoa aloiteltiin kevyellä Gåbin kallion iltaretkellä. Kahlaajilla ei ollu särkällä ruuhkaa, mutta iloitsimme vilpittömästi kahdesta heinätavista. Vielä enemmän oisin iloinnu siitä ukkojen iltahämärissä näkemästä kehrääjästä, mutta mitäs olin taas sijoittunut puhelimeni kanssa kymmenisen metriä väärään paikkaan. Näitä tulee vielä =)

Iltaretken tunnelmia

Pe 17.8.

Liian lyhyiden yöunien jälkeen aamuvakiota aloittanutta staijaria tervehti reipas etelänpuoleinen tuuli. Ekaan puolituntiseen ei tapahtunut oikeastaan mitään, mutta pian taivaalta rupesi löytymään metsäkirvisparvia ja vakion pari ekaa tuntia meni ihan hyvässä sujauksessa. Sopivasti niin että kiire ei tullu, eikä tylsääkään, kun vastatuuli painoi kirvisiä sopiviin havainnointikorkeuksiin. Suurimmissa parvissa oli yli 80 yksilöä ja 50 linnun parvia kirjattiin useampi, joten lopulta rapiat 900 metsäkirvistä ei tuntunut ollenkaan huonolta lopputulokselta. Vähän laimeaa eiliseen pariin tonniin verrattuna, mutta kelpas tuo silti. Keltavästäräkit näytti alottelevan vasta kirvisten lopetettua, parvia riitti vielä alkuiltapäivällekin ja päivän muuttosummaksi saatiin 228 keltavästäräkkiä.

Siiviilipalvelusta Tringalle suorittava Tomas kävi verkkokierrosten välillä bunkkerilla ja näytti vakion loppupuoliskolla karvanaamalle, että miten tää homma oikein hoidetaan. Ensin se spottas pohjosesta niemen päälle saapuneen naaras-ruskosuohaukan, enkä ehtiny edes kirjaamaan lintua muuttolomakkeelle, kun Tomas jo hihkuu notta länsipuolella näyttäis menevän riuttis! Hetki sitä seurataan, ennen kuin Tomas hiffaa saman linnun seurasta toisen – siin’o nuori ja vanha riuttatiira kimpassa! Ovat paikallisen oloisia, ja bunkkerille kavunnut Tuukka ehtii hyvin kuittamaan Haliaspinnan.

Päivään saatiin lisää säpinää, kun vakioverkkokierrosten ohella rengastajat harrastivat pientä ruovikkopyyntiä. Yks kierros antoi samanaikaisesti kaksi juovatonta acroa, kun Tomas kuskasi aseman pihaan sekä kauniin nuoren rytikerttusen, että vähän mystisemmän näköisen vanhan kerttusen, joka ensimmäisenä herätti vahvoja viitakerttusviboja! Kaiken lisäksi linnulla oli valmiiksi rengas. Määritystä pähkäiltiin tovi ja lopulta tämäkin siivekäs todettiin rytikerttuseksi, oli vaan mystisen näkönen kun linnusta ei löytynyt ollenkaan punaruskeaa sävyä. Iltapäivästä otin parin tunnin tirsat, ja kesken torkkujen Jarkko kuskas mun naaman eteen ruokokerttusen. Molemmista lajeista kuittasin henkilökohtaisen Haliaspinnan =) kun on nää kesäkuukausien jaksot jääny vähän vähiin.

Illalla kuumeni niin grilli kuin saunan tulipesäkin. Kyllä ihmisen on täällä hyvä olla.
Vanha rytikerttunen...



... ja nuori.

Aseman pihalla viihtyy turhankin kesy ketunpoika








La 18.8.

Etelätuuli jatkuu eikä ne varpuslinnut jaksa ikuisesti vastatuuleen lentää. Massaa liikkeellä eilistä vaisummin, mutta eilen löytyneet riuttatiirat todettiin edelleen paikallisiksi. Löysin linnut taas länsipuolelta, joskin kaksikko matkasi nyt määrätietoisesti kohti kaakkoa. Tuntia myöhemmin tiirat palasivat länsipuolelle ja jäivät palloilemaan sinne. Vakion loppupuolella havahduin asemarakennuksen suunnalta kuuluneeseen riuttiksen ääneen, ja näin molempien lintujen putoavan Gåun särkälle! Vakiorengastusvuorossa ollut Santaharju ehti ekaan riuttistilanteeseen mukaan ja kuittas itselleen Haliasprosun. Samalla ihmeteltiin yhtä Gåulle pudonnutta, oudon näköistä kahlaajaa, jota Jarppi lähti lopulta tsekkaamaan Gåbin kalliolta. Väärä hälytys, kuten suurin osa näistä tilanteista onkin, mutta sen sivutuotteena karvanaama spottas itselleen seuraavan Haliaspinnan – lapinsirrin!

Iltapäivää vietettiin vaihteeksi Gåbin kalliolla ja koko miehittäjäköörillä oli nastaa. Parin tunnin session aikana fiilisteltiin särkällä lapsenvahdissa ollutta nuorta riuttatiiraa (jonka emo tuli lopulta noutamaan), kepitettiin muutama etelään muuttanut merikihu, sekä etsittiin särkältä kolme isosirriä, nuori kuovisirri ja nuori karikukko. Välistä käytiin komppaamassa Gåun niitty ja lopulta Jarkko potkas aivan särkän tyveltä odotetun heinäkurpan lentoon! Haliaspinnaa siitäkin, #211! Ennen asemalle paluuta jäätin vielä hetkeksi staijailemaan kalliolle ja nähtiin komea punakuirien ja tundrakurmitsojen sekaparvi, (kuirit 20 ja kurmitsat 13), lisäksi kallion edustan ruovikossa traksuttanut lintu varmistui vielä syksyn ekaksi sinirinnaksi. Muista havainnoista vois mainita vielä merikihut 7m 3p, kalatiirat 120p, keltavästäräkki 253m ja pikkusieppo 1p. Viimosen päälle lämmitetty sauna ja erinomainen grillisessio paketoivat hienon päivän.



Skouppikuva riuttisnuorukaisesta


Su 19.8.

Säätyyppi muuttuu: tuuli yltyi (12m/s), kääntyi lounaaseen ja toi mukanaan Hankoniemeä piiskaavia sateita. Paroni staijas etelämetsän suojissa aamuvakion ja dataa tuli ainakin seitsemän merikihun (+2p), punakuirien (12m), tundrakurmitsojen (20m), suosirrien, tyllien ja selkälokkien (5m) osalta.

Staijit jäi tasan neljään tuntiin, jonka jälkeen suoritettiin seuraava Gåun ekskursio. Kalliolta staijaaminen antoi retkenpinnaksi neljä harmaasorsaa ja kahlaajiakin näytti tulleen lisää, särkällä mm. 4 isosirriä, 12 suosirriä ja 12 tylliä. Niityn eka haravointi anto tyhjää, mutta kahlaajapyynnin virittelyn jälkeen se heinäkurppa nousi lentoon niityn tokalla pyyhkäsyllä. Hyvä!

Aamuvakio eteläkalliolla

Iltapäivällä kirkastui ja Gåbilla kelpas taas


Iltapäivällä torkkuilua, kirjoittamista ja siivoilua. Jarkko ja Tuukka poistuivat kohti Helsinkiä, tein vielä alkuillasta pikaretken Gåbin kalliolle, kesken staijin huomasin kun heinäkurppa lensi männikön edestä autokenttien suunnalta ja putos niitylle! Aika pitkään se oli evakossa ja niitylle selvästi kannattaa tulla takas. Aseman pihalla todistettiin jotain vielä eriskummallisempaa, puhuin puhelimeen saunan edustalla ja huomasin, kuinka se aseman pihalla norkoillut kettu noukki Aatun Adidas-tennarin matkaan! Aatu huomas saman, me juostiin Tomaksen kanssa perään, kettu hylkäs saaliin mut samalla löydettiin eilisestä lähtien kateissa ollu Jarkon tossu! Repo tulee kyllä aiheuttamaan vielä isompiakin ongelmia syksyn aikana...


Ma 20.8.

Ilmatieteen laitos ennusti hyvää aamumuuttoa ja sitä saatiin! Tuulta lounaasta 5m/s ja sadekuuroja, joten oletusarvoisesti metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä pitäisi putoilla niemen ilmatilaan mukavasti. ”Trivit” aloittikin heti vakion alussa ja parin ensimmäisen tunnin aikana kasassa oli jo pari tuhatta lintua, liikenteen keskittyessä aika hyvin niemen kärkeen. Puoli yhdeksän aikoihin saapui ensimmäinen sadekuuro ja sekös pudotti entistä enemmän massaa laskettavaksi, välillä lintua oli ilmassa  koko niemenkärjen leveydeltä eikä enää pystynyt sanomaan, että mihin parvi loppui ja mistä seuraava alkoi! 540 yksilöä tais olla lukumäärältään suurin kirjattu parvikoko. Aika hienosti sitä pääsee sellaiseen moodiin, sitä vaan laskee ja kirjaa, miettimättä yhtään mitään välisummia. Viimeset isot parvet kirjattiin vakion jälkeisellä puolituntisella, ja klo 10.30 meno oli aika lailla taputeltu. Lopulta summaksi saatiin rapiat 10 300 metsäkirvistä, lienee Haliaksen (ja Suomen?) toiseksi paras syysmuutto!

Puoliltapäivin alkoi yhtenäisempi sade, joka jatkui alkuiltaan asti. Tomaksen kanssa käytiin iltapäivällä Gåulla, ja tällä kertaa se heinäkurppa lensi vastaan kun tassuteltiin ruovikkopolkua pitkin niitylle =D samalla ihasteltiin särkälle pudonnutta hienoa 61 meriharakan parvea!  Tomas viritteli särkälle kahlaajapyyntiä ja kompattiin männiköstä mm. 16 harmaasieppoa, pari kirjosieppoa ja sirittäjä. ”Nyt on tullu jostain!” Muina mainittavina haviksina aamuvakiolla muuttanut ampuhaukka ja nyt kaksi paikallista pikkusieppoa.

Loppuiltapäivästä Jarmo Ruoho saapui asemalle ja Tomas kävi rengastamassa särkältä nuoren isosirrin ja yhden suokukon.

Särkältä rengastettu nuori isosirri. (c) Tomas Swahn


Ti 21.8.

Tuuli yltyi taas ja kääntyi koilliseen, joten vakio taisi olla tämän jakson hiljaisin. Mainittavimpina havaintoina 7 lapasotkan parvi (4 naarasta ja 3 nuorta), merikihuja 1m4p, sekä muutama etelään suunnannut kurki. Vakion jälkeen staijasin vielä ylimääräsen puolituntisen, kunnes palasin asemalle lähtövalmisteluihin. Jake jäi kiertämään verkkoja (taisi se muutaman varpushaukan saada), Tomas ja Aatu lähtivät heittämään junalle. Ihan hyvä startti tämän syksyn rähinöihin,  kiitos kaikille retkiseuralaisille ja syyskuussa sitten taas!