Halias, heinäkuu 2022 - neljäs Haliassyksy käyntiin

Heinäkuun rarit jäivät kuun alkupuoliskolle, pitkäaikaisen kaudenavaus sujui melkoisen arkisissa tunnelmissa. Syksyn yhtenäinen rengastus alkoi 26.7. ja kuun viimeisenä viikonloppuna Haliasjengi talkoili loppukesän talkoot. Kuun lopussa lintuharrastajayhteisö sai myös suru-uutisen, kun Aatu Vattulainen menehtyi sairauskohtaukseen.

 

Niittohommia (c) Aleksi Mikola

12.7.

Ti

 

... ja pitkä syyskausi alkaa tästä. Kilpisjärven kenttiksestä jäi toipumisaikaa pari päivää, ennen kuin loppukesän opastukset kutsuivat. Kauheasti ei ensimmäiseltä päivältä havaintoja kertynyt, aika meni aloilleen asettumisessa ja kauppareissu piti kans tehdä erikseen. Mut kaikenlaista on täällä taas keskikesällä tapahtunut, Jonne von havaitsi kesän toisen mehiläissyöjän 4.7. ja Jari pikkutiiran, ihan vuorokausi sitten! Nähtäväksi jää mitä muuta loppukuu tuo tullessaan, kuin turisteille höpisemistä. Loppupäivästä asemalle saapui Luonnontieteellisellä museolla korkeakouluharjoittelua tekeävä Laura Kares.

13.7.

Ke

Päivälle luvattiin alunperin kovia ukkoskuuroja ja pitkäkestoisia sateita, mutta myräkät pysyivät mantereella ja havainnointirutiinit suoritettiin hyvien olosuhteiden alla. Joku kuuro tuli seuraavana yönä, jolloin sadevesiämpärit saivat täydennystä. Havispuolen mainittavimmat olivat haahka 6 400p 160m (poikasia yht. 94) ja isokoskelo 194p (poikasia mukavat 47), silkkiuikku 3p2m, varpushaukka 1p, suosirri 2p23m, mustaviklo 1m, ruokki 3p12m, käki 1p, palokärki 1p ja pikkukäpylintu 21m. Yleisökierroksella mukana kaksi osallistujaa (eli Lauran vanhemmat =D ) ja iltapäivästä kantis jäi taas hetkeksi yksin asemalle. Lajeja 70.

14.7.

To

Pitkin päivää kohtalaista ja navakkaa länsituulta, haviksiin kaksi semisti syksyistä syksynpinnaa ja vuodenaikaharvinaisuutta, eli sepelhanhi 1p1m ja alli 7m. Henk.koht. retkenpinnoiksi myös lapasorsa, nuolihaukka, pikkukuovi, riskilä, selkälokki 1" W ja punavarpunen, muuttopuolella myös ruokki 21m, tukkasotka 45m, mustalintu 48m ja suosirri 1"p17"m. Lajeja 68.

15.7.

Pe

Tyynen aamun idylli säilyi vakion puoliväliin asti, kunnes rajut sateet ajoivat kantiksen alas bunkkerilta. Muutama tunti meni sateita pidellessä ennen Gåun retkeä, iltapäivä sit sisätoimistohommissa. Retkenpinnoiksi lapasotka n-puk p kotilahdella, haapana 2m, harmaasorsa 3m, suokukko 1p ja rytikerttunen 1p, muita haviksia tukkasotka 46m, metsäviklo 2p, lapintiira 140p, ruokki 7m, tervapääsky 140p. Anita Bognomini saapui viikonloppuretkelle. Lajeja 73.

16.7.

La

Keli muuttui brutaalimpaan suuntaan, pitkin päivää länsituulta 12-16m/s ja muutamia sadekuuroja. Vakio, torkut, sisätoimistoa, Gåu, juomaveden hakukeikka, sauna, kokkausta ja koisimaan, mainittavimmat havikset isokoskelo 210p, merikihu 1p5m, lapintiira 60p37m ja ruokki 10m. Lajeja 55.

 

17.7.

Su

 

Blosis pysyi samoissa lukemissa kuin eilen, suunta tosin luoteen puolelta. Vakion kohokohtana oli SSW-sektorille kellumaan pudonnut mustakurkku-uikku, merikihut 4p7m sekä suosirrit 22m, taivaalla tervapääsky 200p ja pikkukäpylintu 36m. Gåulla on ollut tähän mennessä lintupuolella varsin hiljaista, Metsähallitus on tilannut niiton alihankkijoilta mut katotaan miten se toteutuu, jos veden korkeus pysyy näissä lukemissa... Anita poistui takaisin kesäduunin arkeen ja arki jatkuu huomenna täälläkin.

18.7.

Ma

Tuuli hellitti ja näkyvyyttä riitti taas hienojen vesilintumäärien laskemiseen: haahka 12 200p, kyhmyjoutsen 242p ja isokoskelo 238p. Ruokkeja tänään 14m, särkällä 2" kuovisirriä ja alkuillasta asemalle talsinut Pyry Laurikka kuuli autokenttien laidalla harmaapäätikan. Lajeja 68.

19.7.

Ti

Rauhallinen aamu, mainittavimmat havikset punakuiri ja 6 pikkukuovia. Pyry tuuraa iltapäivän ja huomisen, kantis lähti stadiin pienelle lomalle! Iltapäivästä löysin Pasilan asemalla pieneen konferenssiin osallistuneen Ossi Nokelaisen ja alkuillasta vanhaan jäähalliin GOJIRAN KEIKALLE! Pete Saarinen sanoi myöhemmin, että tais sillon yhtenä tiistaina olla paljon mustanpuhuvaa väkeä liikkeellä.

Eeppinen keikka oli. Lähtölaskennan jälkeen esiriippu läks helvettiin ja hevimetalli soimaan, ensitahdeista lähtien Black Boxin yleisö oli yhtä levotonta ihmismassaa ja hurmosta riitti viimeisiin kappaleisiin asti. BACK-fuckin'-BONE!

 

Ko-pëk!

 

 

GRIIIIIIIIND!!!

 

 

Puhdas paita hikisen tilalle

Joe Duplantier soitti tällä plektralla setin kolme ekaa biisiä!

21.7.

To

 

Asemalle piti palata jo seuraavana päivänä, vetämään kesän toinen yleisökierros. Pyry havaitsi aamusta pari pikkulokkia, 28 ruokkia ja pari turkinkyyhkyä. Tänään meno oli taas arkisempaa, vakion aikana näkyvyys pysytteli alle 10 kilsan sumun takia ja iltapäivällä elohopea nousi taas reilusti yli 20 asteen. Perinteisten heinäkuisten vessusummien (kyhmäri 259p ja iskelo 263p) kahlaajia oli liikenteessä: töyhtöhyyppä 7p, taivaanvuohi 2m, suosirri 22p2m, mustaviklo 1p, metsäviklo 5p1m, valkoviklo 15p6m, lisäksi ruokki 7m, pikkukäpylintu 26m ja isokäpylintu 12m. Lajeja 79!

22.7.

Pe

Hikee pukkaa ja pukkaa näemmä muutakin, kun Siilinjärveltä löytyi tänään Suomen eka pikkumerimetso! Haliaksella oli tyytyminen vain neljään syksynpinnaan: pikkutylli muutti aamuvakiolla, paikallinen nokkavarpunen viihtyi kärjessä, tundrakurmitsa nousi särkältä ja särkän uloimman ruusupuskan edustalla, pietaryrttien ja pujojen pöheikössö smyygaili pensassirkkalintu. Vuodari! Pyry lähti alkuillasta himaan, lajeja 86!

24.7.

Su

Lauantaina piti opastuskierroksen jälkeen taas lähteä riennoille, takaisin saavuin alkuillasta, Joonatan Toivanen oli ehtinyt jo puoliltapäivin asemalle aloittamaan parin viikon rengastusjakson ja katiskat olivat ajoissa pyynnissä. Päivän haviksina lapasorsa 3" 3 pull p, isosirri 5p, lapinsirri 1m ja jänkäsirriäinen 1p.

25.7.

Ma

Uusi viikko käyntiin, enempi tai vähempi tuorein silmin. Joonatan suoritti syksyn ekan rengastusvakion ja viritteli hyvän osan muistakin verkoista paikoilleen. Gåulla käytiin vuoronperään, iltapäivästä nuoremmalla tietenkin tärppäs paremmin ja kantis sai bongata pihasta käsin särkän pohjoispuolella kalastelevan riuttatiiran. Muut kirjaukset haahka 10 500p 235m, ruskosuohaukka 1k m, tundrakurmitsa 1m, isosirri 4p, mustaviklo 2p, valkoviklo 28p3m, ruokki 5m, harmaapäätikka 1p, pikkukäpylintu 36m ja isokäpylintu 9m. Lajeja 80.

26.7.

Ti

Linnustollisesti varsin vaatimaton päivä, heinäkuu ja navakka tuuli ei välttämättä takaa suurta menestystä. Särkällä viihtyi tusinan verran suo- ja isosirrejä, saman verran liroja, joista yksi liro erehtyi katiskaan muiden lajien onnistuessa tehokkaissa väistöliikkeissään.

Tänään lintuharrastajayhteisö kohtasi surullisen uutisen, kun Aatu Vattulainen, Haliaksen legendaarinen pitkäaikaishavainnoija vuodesta 1995 vuoteen 2018, oli menehtynyt sairauskohtauksen takia edellisenä lauantaina. Halias ottaa osaa omaisten ja ystävien suruun, lupasimme jättää muistelot tuonnemmaksi ja pitää tulevien kesätalkoiden aikana hiljaisen Aatun muistolle.

(c) Pekka Hänninen

28.7.

To

Haliaksen arki jatkuu sadekuurojen vaikutuksen alaisena. Tuuli pysyi vielä aisoissa, siitä osoituksena tuttuja vesilintusummia: kyhmyjoutsen 365"7'p, haahka 6 200p ja isokoskelo 270p. Kahlaajia mm. isosirri 3p, mustaviklo 1p1m, valkoviklo 9p4m ja liro 9p38m. Joonatan on rengastanut päivittäin noin 15-20 lintua, lienevät lähinnä niemellä pesinyttä ja syntynyttä osastoa. Loppupäivästä Antti Miettunen-Nordström kuskasi asemalle raivaussahan ja Aleksi Mikola saapui talkoilemaan päivän etuajassa. Takapihan niitty menikin jo viikatteella matalaksi ja huomenna saavat kaksi muuta kärjen plänttiä kyytiä!

29.7.

Pe

Vakiot suoritettiin varsin luoteistuulisissa oloissa, muutolla kvaliteettina etelänkiisla Kistskärin takaa kaakkoon, muutoin lintupuolella sitä samaa, mutta korkeammalla diversiteetillä kun oli uusi tuore silmäpari bunkkerilla =) myöhäisiltapäivästä potkaistiinkin perinteiset kesätalkoot käyntiin!

30.9.

La

 

Talkoolauantai! Tänään duunattiin kaikenlaista pientä: Aleksi pisti moottorisahan soimaan ja paranteli havainnointinäkyvyyttä, Juho siisti verkkolinjojen ympäristöä, allekirjoittaneella aika kului raivaussahan kanssa Gåulla ja kärjessä, Paul ja Joonatan duunasivat uusia verkkokeppejä ja korjasivat vanhoja, Anita ja Minna haravoivat niittojätteitä, Kim ja Jari roudasivat länsikärjen niityn risuja ja siivosivat pihan ympäristöä, lisäksi Jari kokkas porukalle maistuvat purilaiset ja illalla lämmitettiin talkoosauna. Ei mainittavia lintuhavaintoja, josko seuraavana päivänä sit...

31.7.

Su

Duunit jatkuu! Mäjellä karsittiin lisää puustoa ja latvuksia staijausnäkyvyyden eteen, loputtoman tuntuista polttopuusavottaa edistetiin, sekä muita eiliseltä kesken jääneitä ja juoksevia asioita duunattiin. Lounaspizzojen ja lähtörutiinien välissä pidettiin myös hiljainen hetki edesmenneen Aatu Vattulaisen muistolle.

Loppupäivästä suurin osa talkoolaisista poistui ja asemalle jäi kourallinen porukkaa elokuun havainnointia avaamaan. Joonatan Toivasen, Petri Saarisen, Anita Bognominin ja allekirjoittaneen lisäksi ahkeroimassa olivat Paul Boijer, Jari Laitasalo, Minna Launiainen, Aleksi Mikola, Kim Söderling ja Juho Tirkkonen. Valtaisen suuret kiitokset!

 

 

Talkookuvitus (c) Aleksi Mikola ja Jari Laitasaslo

Lappipööpöilyt 2022

 

Tällä kertaa kaksiosainen Lappikertomus blogiin, ensin viikon mittainen linjalaskenta-retkeilyreissu Anitan kanssa kesäkuun puolivälissä, toisena viikon kenttäkurssiosuus heinäkuun alussa rakkaalla Kilpisjärvellä <3 Subarktisen ekologian kenttäkurssi muuntautui muotoon Subarctit habitats and biota, juhannuksen jälkeisellä viikolla Jouko Rikkinen ja Henry Väre vetivät kasvipainotteista osuutta, ja heinäkuun ensimmäiselle viikolle saatiin lintujen lajintuntemusta ja linnustonseurantamenetelmiä demoava osuus. Aksu kutsui mukaan assaroimaan, mistä lämmin kiitos!

 

 

 

12.6.

 

Maastoilut polkaistiin käyntiin Suomussalmen Paljakan vakioreitilla 411. Ennakkotietojen mukaan edessä piti olla helppokulkuinen reitti, eikä helppokulkuisten hakkuuaukkojen ja talousmetsien kanssa tarvinnu kauheasti päätään vaivata. Aamuyöstä sää oli vielä hieman epävakainen ja pari ohi lipuvaa sadekuuroa kasvatti myös pidettyjen taukojen minuuttimäärää, mut muuten mentiin nättien aamuvalojen ja tyynien tuulien kanssa. Yleisimmät lajit olivat varsin yllätyksettömiä, leppälintu 33 rev, peippo 25 rev, metsäkirvinen 24 rev ja laulurastas 20 rev, erityisesti leppälintujen määrä ilahdutti. Harvalukuisemmista piristivät metso 1 n p, pohjansirkku 7 rev (joista 4 pääsaralla), valkoviklo 5 rev, metsäviklo 2 rev ja pikkukuovi 2 rev, käpytikkojakin 10 rev ja yksi pesä pääsaralla, sen sijaan punakylkirastaita tuntui olevan aika vähänlaisesti vaikka maastoa ja kuuluvuutta riitti.

Linjan jälkeen otettiin tujut päiväunet ja nukuttiin niin pitkään kunnes teltta lämpeni sietämättömän kuumaksi, sit rauhassa purettiin leiri ja jatkettiin matkaa kohti Hossan kansallispuistoa. Ennen puoltapäivää lounastettiin kansallispuiston luontokeskuksessa, iltapäivästä kierrettiin Värikallion reitti ja ihasteltiin Värikallion kalliomaalauksia. Seinämä on ilmeisesti Suomen kolmanneksi suurin kalliomaalaus kuviomääriltään ja Hossassa sijaitsevat maan pohjoisimmat löydetyt maalaukset. Siinä ohella kerättiin haviksia Lintuatlakseen, muita laskentahommia ei ollut seuraavalle kolmelle aamulle tiedossa, silti retkeilyyn sai enempi yleishyödyllistä tasoa kirjaamalla täydelliset lajilistat Lajitietokeskuksen lintuatlaslomakkeelle.

13.6.

Eilisen iltapäiväkävelyn jälkeen sopiva leiripaikka löytyi vasta kolmannella yrityksellä, mutta onneksi päivän pääkohteen läheltä, tänään oli tarkoituksena kiertää kymmenisen kilometriä pitkä Julma-Ölkyn kierros ja jatkaa loppupäivästä Kuusamoon. Jo patikoinnin alkupuoliskolla löytyi kunnollinen pikkukiva, kun koiras-virtavästäräkki äänteli ja lauloi pari säettä Ölkynhaaran ylityssillan kohdalla! Reitille osuivat myös pohjansirkku, sinirinta, rummuttava pohjantikka ja vuosipisteeksi kirjosiipikäpylintu, sekä eräs kalliomaalauksiakin syvempää pakanallista luontoyhteyttä nostattanut lintu. Kalliomaalauksista joo, onneksi jaksettiin eilen käydä Värikalliolla, koska nämä Ölkyn maalaukset olivat ilmeisesti nähtävillä vain vuokrattavan venekyydin avulla. Silti hieno kierros hienoissa maisemissa! Loppuiltapäivästä siirryttiin kohti Kuusamon Valtavaaraa ja leiri löytyi Pikku-Konttasen juurelta.

14.6.

Ei huonompi leiripaikka, leiriä pystyttäessä viereisestä kuusikosta vihelteli pyy ja päivän ensimmäinen sinipyrstö aloitti laulun aamupalaa tehdessä klo 2.30, Pikku-Konttasen etelärinteeltä. Jos edellisinä päivinä nautittiin pyhästä pakanallisesta luontoyhteydestä, niin tänään päästiin nauttimaan yhdestä Koillismaan legendaarisimmista lintupaikoista. Helposti muistui lukio- ja yläasteajat mieleen, vanhojen esikuvien hehkuttaessa sitä "Valtavaaran parkkipaikalle kuuluvaa sinipyrstön laulua". Edellisen kerran vierailin Valtavaaralla kesäkuussa 2008 Kalle ja Laura Mellerin kanssa, nyt sama kohde osui sopivasti reitin varrelle. Kuljimme Anitan kanssa Valtavaaran polkua about vaaran puoliväliin asti ja takaisin, muutaman tunnin siihen sai kulumaan ja nähtävää ois ollu enemmänkin, mut nyt piti vähän säästellä voimia päivän toista kohdetta varten. Aamun aikana kuultiin yhteensä 10 laulavaa sinipyrstöä, rummuttava pohjantikka, ylilentävä kirjosiipikäpylintu ja havaittiin yhteensä 5 kuukkelia. Leppälinnut, järrit ja muut kynttiläkuusikkojen yleiset lajit loihtivat tunnelmaa, muista harvalukuisista havaitsimme myös teeren, metsäviklon ja peukaloisen.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen päästiin jo Lapin maakunnan puolelle ja Pyhä-Luoston kansallispuiston reunalle. Viime vuoden linjalaskentaurakoinnilla jäi Pyhätunturin Kultakeron ja Ukonhatun väliin sijoittuva Pyhäkuru näkemättä, mutta tälle Lapin turneelle huomioitiin paikkausmahdollisuus. Lajistollista vaihtelua toivat Pyhäkasteenlammen ympäristössä äännellyt koskikara sekä Pyhäkurun puolella pesimävarmuusindeksin 72 saanut piekana. Kuru oli kokonaisuudessaan maisemallisesti odotusten mukainen ja infran remonttikin oli viittä vaille valmis, joten pienellä kierrolla paikalle oli helppo päästä.

Pohjoisemmaksi siirtyessä sateiden uhka kasvoi ja sopivan telttapaikan kanssakin oli vähän hakemista, joten päätimme majoittua yhdeksi yöksi Sodankylän Camping Niilimellan möksään. 

15.6.

Lämpötila putosi yön aikana ja neljättä retkiaamua varjostivat sankat pilvet sekä viimainen tuuli. Hyttysten määrä tietenkin runsastui ja tuulensuojaisilla paikoilla itikat kävivät jo melko tukalasti päälle. Jaksoimme silti kiertää Sodankylän Viiankinaavan pitkospuureittiä, vaikka pitkokset varsin huonokuntoisia olivatkin, omalla vastuulla ja mitänäitänytoli. Tää yksi vihervassari sen sijaan voisi mutista siitä, että miksiköhän tämän ainutlaatuisen ja laajan aapasuokokonaisuuden retkeilyreitin ylläpitoon ei riitä rahaa, samalla kun aluetta uhkaa kaivoshanke. "Kaikki paskaksi, mustavikloille ja muuttohaukoille riittää lääniä tuolla Siperiassa." Ei näin, saatanan tunarit, ei näin!

No niin, nyt kun happea riittää taas kirjoittamiseen, niin voisi mainita päivän lintuhavainnot. Korkeimmat atlasindeksit saivat laulujoutsen (pesällä hautova emo), keltavästäräkki (nokassa ruokaa kantava emo) ja pohjansirkku (nähty juuri lentokykyinen poikanen). Lisäksi mustaviklo huuteli Viiankijärven tietämillä ja lintutornin edustalta lähti lentoon riekko. Tosin suon pohjoislaidalla viihtyi jonkin verran variksia, joten mistään paremmasta ei jaksanut toiveita elätellä.

Viiankiaavan jälkeen matka jatkui kohti Kilpisjärveä ja seuraava yöpyminen sijoittui...

16.6.

... Mallan luonnonpuiston parkkikselle! Sää osui jälleen laskennoille suotuisaksi eikä etelän lämpö ollut tänne asti vielä yltänyt eikä hyttysiä ei ollut nimeksikään, mutta yö teltassa meinasi kallistua vilpoisan puolelle. Mallan sessio aloitettiin taas, perinteiseen tapaan, Siilasmallan linjalla. Ekan kilometrin aikana tuli varsin hyvin selväksi, että urpiaisia on hyvin runsaasti maastossa ja eri yksilöiden tulkinta tuotti jo vaikeuksia. Henk.koht. reittiennätys 37 reviirillä, pajulintuja ja järripeippoja normaaleja määriä, punakylkirastaita kohtalaisesti ja laulurastas kateissa. Harvalukuisia lajeja linjalla mm. 2 riekkoa, keräkurmitsa 1Ä, melko tyypilliseen tapaan päivän ainoat kiirunat (2k p) näkyivät vasta paluumatkalla, samoin linjalta pois talsimisella näkyivät päivän toinen keräkurmitsa, Mallajärvillä punajalkaviklo, sekä Pikku-Mallan itärinteeltä kuuluneet sepelrastas ja piekana. Päivän hienoin ylläri oli silti telttapaikan vierestä lentoon pölähtäneet kaksi vuorihemppoa!

Laskennan päätteeksi Anita kävi kylällä aamukahvilla ja karvanaama biologisella asemalla haistelemassa henkilökunnan ilmapiiriä ja pohjustamassa pari asiaa parin viikon päässä odottavaa kenttäkurssia varten. Iltapäivällä käytiin fiilistelemässä vuonomaisemia Skibotnissa, tosin varsin vaatimattomalla havislistalla, ja päästiin aikaisin nukkumaan.

Pikku-Mallan vuorihempot

17.6.

Pikku-Mallan kiertävä linja on varsin usein tarjonnut mielenkiintoista lajidiversiteettiä. Kesällä 2017 itärinteelle ilmestynyt peukaloinen esiintyi linjalla nyt kahden laulavan yksilön voimin. Troglojen lisäksi eteläistä lajistoa edustivat pääsaralta ponnahtaneet kaksi lehtokurppaa (mulle vasta toinen havainto Kilpisjärven alueelta!), lisäksi vihervarpusten ja pikkukäpylintujen liikehdintä oli yltänyt jälleen tänne asti. Pohjoista eksotiikkaa edustivat itärinteen kaksi vuorihemppoa ja kolme sepelrastasta, lounaisrinteeltä löytyi kolmas vuorihemppo sekä kiiruna. Päiväpetoja kirjasin kolme lajia, tuulihaukan, ampuhaukan ja piekana, ja reitin runsain laji oli urpiainen, jolla taitaa olla maan pohjoisosissa melkoinen massaesiintyminen käynnissä.

Linjalta oli mukavan lyhyt matka takaisin leiriin ja pienen breikin jälkeen alkoikin sit paluumatka kohti etelää. Lyhyeltä tuntui alle kahden vuorokauden visiitti Kilpiksellä, mutta onneksi kohta pääsee taas takaisin.

Pala maisemasta...

1.7.

... ja pääsihän sitä! Kesäkuun viimeisenä hyppäsin Aksun mukana Helsingistä Rovaniemen yöjunaan. Matkasta muodostui lopulta melkoisen hapokas, makuuvaunun ilmastointi feilas ja toisen karuksi kohtaloksi tuli käydä kapean huoneen lattialle makaamaan. Lisäksi Rovaniemen eteläpuolella oli syttynyt tavarajunan veturi palamaan, joten alkuperäisestä bussiyhteydestä myöhästyttiin. Ei meidän kuitenkaan tarvinnut jumittaa vuorokautta Tampereella, ja maailmantilanne huomioiden asiat voisivat olla muutenkin paljon pahemmin...

Menomatkalla ei haviksilla mässäilty, näin bussin ikkunasta laulujoutsenpoikueen jossain Pättikän kohdalla. Kilpisjärvelle päästiin sopivasti majoittumaan ennen kurssin kasviosuuden päätöstilaisuutta ja pienelle illanistujaisille Retkeilykeskukseen, Kilpisjärven appron ekalle rastille! Paria punaviinilasillista enempää ei pystynyt sisäistämään, sillä univelka painoi ja Mallalla oli edelleen kaksi linjalaskentaa laskematta!

2.7.

Maailmanloppu etenee, Käsivarressa on ollut käynnissä hyvin intensiivinen lämpöjakso ja räkkä sikiää sellaisissa määrissä, ettei ennen oo täällä nähty. Talsittiin Aksun kanssa aikaisin aamusta linjojen aloituspisteille hiestä läpimärkinä ja hyttyspilven saattelemina. Se Pikku-Mallan kohdalla polun varressa oleva seitakivi hohkasi lämpöä vielä aamukahdelta, samoin takaisin tullessa aamukahdeksalta. Aksu sai laskeakseen oikeutetusti Iso-Mallan paljakkalinjan, mä otin koivikon. Linnustollisesti jatkettiin siitä mihin pari viikkoa sit jäätiin, urpiaisia on käsittämättömiä määriä, samoin punakylkirastaita osui edelleen mukavasti reitille. Vikloja aamulla jälleen kolme lajia, linjalla liro ja valkoviklo, paluumatkalla tuttu punajalkaviklo, muutoin piristäviä olivat myös kaksi hömötiaista, riekko, piekana ja naaras-pikkutikka. Aksulla oli urpiaisten, niittykirvisten ynnä muiden lisäksi yksi kiiruna, yksi keräkurmitsa, 11 kapustarintaa ja neljä pulmusta.

Aamupäivästä otettiin kunnon torkut, valmisteltiin kurssia ja saunottiin, seuraavana aamuna levättiin, laitettiin rengastuspaikat kuntoon ja viimeisteltiin tulevan viikon ohjelma. Kurssin ekana ohjelmanumerokin pidettiin ja demottiin keittiön takana pesivien leppälinnunpoikien rengastus.

4.7.

Ensimmäinen kurssipäivä kului rengastusten, linnunpönttökierrosten sekä pesäkorttitreenien parissa. Lämmintä on edelleen ja enemmistöllä on hyvästä syystä hyttyshatut päässä. Verkoilta saatiin ihmeteltäväksi pari urpiaista ja varpusta, sekä järripeippo- ja sinirintakoiraat. Aksu jaksoi kiitettävästi ohjeistaa uusia ihmisiä rengastuksen kanssa ja leppälintupoikueita löytyi useita rengastettavia. Hieno viikolle startti!

 

 

5.7.

 

Sateiseksi siirtyvän säätilan takia kurssiohjelmaa piti hieman rukata ja tänään hypättiin syvään päätyyn aamuneljän lähdöllä ja linjalaskentademolla. Kurssiporukka jaettiin kahteen eri ryhmään ja molemmilla oli yhteensä kahden kilometrin linja laskettavana, kolme kurssilaista kerrallaan urakoi aina puolen kilometrin pätkän. Ja haviksiakin saatiin, retkun luoteispuolella lauloi pohjansirkku pari lyhyttä säettä. Kilpisjärvenpinna! Reittien päätepisteessä, reilusti puurajan tuolla puolen, pidettiin laskentademon koonti- ja palautetilaisuus, Aksu kertoi paljon metodiikkaan liittyvistä haasteista sekä laskenta-aineiston käytöstä linnustonseurannassa ja muussa tutkimuksessa, assari yritti tuoda vapaaehtoisten laskijoiden näkökulmaa kertomalla homman palkitsevuudesta ja opettavaisuudesta (no pun intended!). Tässä vaiheessa assari oli tosin jo melkosen naatti, eilinen lämpö otti koville, pakki pitkin yötä sekaisin eikä unta tullut kuin pienissä erissä.

 

Demon jälkeen otettiin sit kunnolla korkeutta ja kurssiporukka suuntasi tasaista vauhtia kohti Korkea-Jehkasin yläosaa. "Satulassa" tärppäs ekan kerran ja muutama kurssilainen osui kapustarinnan pesälle, mutta todelliset kohdelajit löytyivät vasta ylimmältä huipulta, ensin koiras-kiiruna löytyi mönkimässä kivikosta ja siinä sivussa hieno seitsemän keräkurmitsan parvi! Laen tienoolla pidettiin lounastauko, jonka jälkeen lompsittiin kohti Jehkasien välissä olevia lampia, sitä ennen nähtiin vielä viiden keräkurmitsan parvi sekä selkeästi varoitteleva koiras-keräkurmitsa! Tästä muodostui sekä assarille että monelle kurssilaiselle viikon kohokohta, kun parilla jipolla saatiin kurmitsaemo kiinni ja yksi maastopoikanenkin renkaisiin! Vielä kun päästiin fiilistelemään Veikkolampien tyllejä (7p), niin päivälle toden totta saatiin sisältöä.

Voi pyhä Sendari mikä lintu! <3

Kuvista kiitokset Viivi Lindholmille

6.7.

Kevyempää päivää väliin, Aksu piti sisätilasession aamupäivällä (pari esitelmää ja museon tallennusjärjestelmien demoamista) ja assari kiersi verkkoja, päivän saldona mukavasti urpiaisia ja punakylkirastas. Ja aseman pihalla äänteli lapintiainen! Iltapäivästä otettiin pieni siirtymä kohti etelää ja harjoittelemaan vesilintulaskentaa Peeran ja Pousun ympäristöön; viidellä eri pisteellä havaittiin mukavasti erilaista lajistoa, mukavimpana pari jouhisorsaa, useammassa pisteessä näkyneet tuulihaukat ja piekanat, sekä Peerajärven rannalta spotattu viidentoista tunturikihun parvi Peeravaaran yli kaakkoon! Kaukoputkihommia tietenkin mut olipa hienoa löytää tollanen parvi jengille!

7.7.

Toinen aikainen aamuherätys, suunnaksi otettiin Tsahkaljärvi ja Marjajärvet, päivän pääteemoina pistelaskenta, vesipääsky ja lapinsirkku. Taas jakauduttiin koivikkoon kahteen eri ryhmään ja pistelaskentaa demottiin yhteensä kahdeksalla pisteellä per ryhmä, siinä sivussa rengastettiin myös tiedossa olleen sinirinnan pesän poikaset. Assarilta tais myös kriittisellä tasolla pettää kärsivällisyys räkän kanssa... Anyway, tiedossa oli taas reippaasti kävelyä, tällä kertaa tasaisemmassa maastossa, ensimmäiset lapinsirkut kuitenkin löytyivät jo puolivälissä puurajalta Marjajärville, ja osa porukasta onnistui näkemään tunturisopulin! Sit Marjajärvien luoteiskulmasta löytyi kolme vesipääskykoirasta, joista yksi saatiin jallitettua verkkoon ja kurssilaisten ihmeteltäväksi <3 päivän paljakkaosuuden oheishaviksia myös tunturikihu, punajalkaviklo ja niittykirvispoikue. Kaakkuria tosin ei nähty, se tais olla se fataalein osa kurssipalautetta...

8.7.

Norjaan! Vielä yksi aamuherätys ennen piinasta pääsyä. Vuonopäivälle ennustettiin melko jatkuvaa vesisadetta, eli lähtöä hieman myöhäistettiin ja ehdittiin myös hyvällä aikataululla takaisin asemalle, mut suht helpolla säällä me sit kuitenkin selvittiin. Roope ja Petteri väsäsivät assarin autoon kunnon soundtrackit, aina Kreatorista ja Tarotista Ad Habitukseen (pari sivuosumaakin sinne mahtui), asemalta paahdettiinkin melko suoraa kyytiä Uddenin staiji- ja kalastuspaikalle. Ruokkilinnut olivat tiukilla eikä lunnia nähty, mutta pikkukajavat, merikihut, etelänkiisla ja harvinaisen hienosti edustalla esittäytyneet pyöriäiset ilahduttivat. Skibotnin ympäristössä tehtiin vielä muutama pisto, jokisuistoa ja merisorsaparvia ihmetellen (haahkojen lisäksi pilkkasiipiä ja mustalintuja hienosti paikalla), ja nyt niitä kaakkureitakin nähtiin. Vika etappi nyt tais mennä hieman ylimääräisen härväämisen puolelle, mut saatiinpahan kurssille vielä hienot viralliset lopetukset piekanan rundatessa iloisten kurssilaisten yläpuolella.

Loppuun suuri kiitos Aksulle sekä muille kurssin vastuuhenkilöille, että kurssilaisille! Reipasta ja intopiukeeta porukkaa kuten kuuluukin, taas kerran oli ilo ja kunnia olla assaroimassa, kun mukana on Symbioosi ry:n piireistä tuttuja tyyppejä samalla kun saa tutustua myös uusiin ihmisiin.