Halias, maaliskuu 2022 - komeita korkeapaineen retkeilykelejä

 

 

Nyt on pakko yrittää tiivistää ilmaisua. Ei oo uusi juttu, että menneen kevään blogitekstit saa valmiiksi vasta loppukesällä, silti aikaa tuntuu olevan aina vaan vähemmän ja vähemmän päiväkirjatarinoiden referointiin. Arkisemmat tarinat suodatetaan pois ainakin toistaiseksi, enempi yhteenvetoa ja anekdootteja, kohokohtia tuskin sen enempää kuin aikaisemminkaan.

 

 

1.3.

Ti

 

Tästä se lähtee! Pitkäaikaisen kevät alkoi "kerrankin" oikeasti keväisissä tunnelmissa, koko päivän aurinkoista, plussan puolella mut pikkasen navakkaa SW-tuulta. Tulosta tuli silti seuraavanlaisesti: merihanhi 1p 1m, haahka 2/1 E, uivelo 2/1 e, uuttukyyhky 9m, sepelkyyhky 1m, kiuru 18m 4p, tilhi 42p 70m, kulorastas 2p, keväänpinnaksi hemppo 2m, niemessä peukaloinen 1p, punarinta 1p ja pikkutikka 1 n p Ä varsin keväisesti. Tammikuusta lähtien niemellä hengaillut mustaleppälintu oli vaihteeksi kateissa, viikonloppuretkeläiset sen vielä näkivät. 

Kevät on saapunut Hankoon aikaisin ja ekoja muuttajia näkyi reippaasti helmikuun puolella: merihanhi jopa 15.2., ristisorsa 24.2. ja haahka 24.2., sekä kulorastas 26.2. Kiuruja ja kyyhkyjä on ripsinyt melko tasaisesti muutaman edellisen päivän ajan.

2.3.

Ke

Tuuli hellitti ja päivä oli varsin harmaan sävyinen, asemarakennuksen pation jäät sentään sulivat eikä bunkkerin laellakaan tarvinnut luistella. Keväänpinnoja kaksi, kanadanhanhi 1m ja järripeippo 1p, piristäviä haviksia myös ristisorsa 1m, lapasotka 1m ja tukkakoskelo 9p 18m. Juhlapukuisia yksilöitä näkyy jo muillakin lajeilla kuin harmaalokeilla: merimetso 2jp m, harmaahaikara 2jp p, riskilä 2 jp p ja naurulokki 1 jp m W! Mustaleppälintu löytyi särkän tyveltä ja saukkoja näkyi 2p. Lintulajeja yht. 40.

5.3.

La

Halias heräsi tyyneen ja aurinkoiseen aamuun, tästä saatiin Jarin ja Juhon kanssa kasaan hieno maaliskuun alun lintupäivä. Staijia kertyi 5h25min, muuttoa ripsi ja tyynessä oli hyvä ynnäillä vessuja: merihanhi 5p3m, ristisorsa 1k p, haahka 18p 36m, alli 2000p, telkkä 400p, uivelo2/5p, tukkakoskelo 53p33m, isokoskelo 350p, Jari löysi Kistskärin takaa pikkuluodolta neljä merisirriä ja merikotkia ynnäiltiin 19p4m. Gåun retkellä kompattiin kaksi lehtokurppaa (keväänpinna) ja maalintupuolelta mainitaan ainakin palokärki 1k m, pikkutikka 2n m, peukaloinen 1p, punarinta 1p, kulorastas 4p 3m, pikkuvarpunen 1m (kepi myös), peippo 3p 27m, järripeippo 3m ja isokäpylintu 2m. Jari suunnitteli parin viikon päästä tapahtuvia puutalkoita ja illasta saunottiin. Lajeja 50!

7.3.

Ma

Ankeanpuoleinen aamu, harmaata ja pohjoistuulta, ankeaks ois havispuolikin jääny jos Granskärin lounaispuolen kareilla ei ois ollu merisirrejä, 12p kahdella eri kivellä. Gåun retkellä tuuli hellitti ja aurinko paistoi, olokin oli hetkittäin jopa siedettävä.

10.3.

To

Itätuulet, lumisateet ja tuhnukelit vaihtuivat navakaksi lounaistuuleksi ja varsin keväiseksi fiilikseksi! 6h20min staijin aikana kirjoihin laulujoutsen 24m, metsähanhi 105m, tundrahanhi 6m, Anser sp 105m, kanadanhanhi 2p66m (hanhet muuttivat pääosin vakion jälkeen), ristisorsa 1k m, haahka 24p110m, tukkakoskelo 8p5m, merikotka 12p4m, kiuru 9p25m ja isokäpylintu 1m. Maaliskuiset iltapäivät ovat kuluneet muuttolintuselain Haahkan päivitystyön sekä Linnut-vuosikirjan pikkurarikatsauksen parissa.

 

 

12.3.

La

 

Aksun ja Pete Saarisen kanssa todistettiin tänään upeaa ja tietyllä tavalla historiallista lintupäivää! Puitteet olivat varsin hienot, aurinko helli eikä länsituuli paljoa kiusannut. Kaikenlaista tuli nähtyä ja peli avattiin klo 8:50 itäpuolelta pohjoiseen matkanneella kahdella anserilla, toinen oli ilmiselvä merihanhi ja toisen identiteetti ois saattanu jäädä auki, ellei olisi koukannut merihanhen perässä särkän suuntaan ja laskeutunut paikalliseksi, kolmistaan kimpassa seurattiin kuinka selkää myöten vaalea yläpuoli sekä pinkit jalat loistivat bunkkerille asti - lyhytnokkahanhi! Aseman saapumisenkka ja Aksulle viimein Haliaspiste! Oli hetken paikallisena ja livahti karkuun tietenkin sillon kun ei enää seurattu lintua. Siitä se päivän pikkurariputkikin aukeni, lähempänä puolta päivää tuli hoksattua lännestä eteläpuolelle saapuneen alliparven kanssa matkannut naaraspukuinen allihaahka, putosi hetkeksi paikalliseksi ja jatkoi melkein samoin tein kaakon suuntaan. Ja sopivasti vaapuessani lounastauolta takaisin bunkkerille, Pete ja Aksu höpisivät jotain itse Peregrinuksesta! Peten hiffaama lintu liikkui kaukaa eteläpuolelta määrätietoisesti lännen suuntaan. Eeppistä meininkiä! Näiden kolmen lisäksi havaittiin keväälle uusina kurki 3m, kangaskiuru 1m, luotokirvinen 1m, pajusirkku 1m, muuttosummia mm. kanadanhanhi 32m, haahka 131m, tukkakoskelo 32m, sepelkyyhky 43m ja kiuru 80m. Illalla asemalle rengastusaiheista juttua Apu-lehteen tekemään Hanna Mensonen, Janne Ihonen ja Juuso Westerlund.

 

Lynoha oikealla! (c) Aksu

Lintupäivä! Mut Aksu unohtui lynohahaviksesta =D

 

 

13.3.

Su

 

... ja edelleen upeita alkukevään kelejä. Yöllä pakasti jonkin verran ja aamun valjetessa saunarannasta oli mykistävää katsella riitteeseen mennyttä kotilahtea, huuruisia rantakallioita ja auringonnousun värejä. Kelpas toimittajienkin ihmetellä! Lintupuolella odotettua vaisumpaa, näkyvyys aamusta noin 5km, horistontissa pakkasen nostattama paksu utu. Nähtiin kuitenkin jouhisorsia 1/1p, ristisorsa 1n p, lapasotka 1m, tukkakoskeloita 20p21m, merimetsoja 115m, kiuruja 28p 176m (isohkoja parvia länteen, pellot taitavat olla läntisellä Uusimaalla lumen peitossa) ja kangaskiuruja 3m. Pihassa näkyi myös nokkosperhonen! Aksu käsitteli muutamia lintuja Hanna apunaan ja toimittajat saivat elämyksien ja sivistymisen lisäksi asianmukaisen tietopläjäyksen. Päivän päätteeksi asema jäi yhtä vaille tyhjilleen. Lajeja 58.

Viikonlopun rengastussaldoa (c) Aksu

14.3.

Ma

 

Pitkäaikaisen kasvot alkavat jo saamaan väriä. Tänään Gåun iltapäiväretken sai suorittaa rantaa pitkin kävellen, västäräkkiä ei vielä rannoilta löytynyt mutta nokkosperhonen piristi. Särkällä edelleen jouhisorsapari. Viime viikonloppuna toiveissa ollut meriharakka löysi linjansa viimein Hankoniemelle, vakion jälkeen kärjessä kääntynyt pähkinänakkeli osas yllättää jo vähän eri tavalla. Vessusummina kyhmyjoutsen 238p, alli 2800p, telkkä 160p, tukkakoskelo 44p34m ja isokoskelo 220p, muutolla myös metsähanhi 47m, kulorastas 2m ja pulmunen 2. Palohullu huuteli ja rummutti pitkin niemeä ja puukiipijät laulavat jo tosissaan. Lajeja 54.

18.3.

Pe

Pitkin viikkoa jatkuneet aurinkoiset kelit vaihtuivat pilvipoutaan ja navakkaan etelätuuleen. Pyry saapui eilen pitkän viikonlopun retkelle ja kaikenlaista pientä tänäänkin taas ripsi, mm. metsähanhi 151m, haapana 16m, tavi 4m, jouhisorsa 2m, ristisorsa 2m, uivelo 12m, töyhtöhyyppä 91m ja luotokirvinen 2m, erikoisimpina yhden fabaparven mukana kohti Viroa matkannut lyhytnokkahanhi (lunta taitaa olla länsirannikollakin) sekä eteläpuolelta länteen sujahtanut vanha pikkulokki! Kovin usein näitä ei maaliskuussa näe. Asemalle saapui illaksi rutkasti porukkaa ja alkavana viikonloppuna urakoidaan puutalkoot!

19.-20.3.

La-Su

... ja paljon sitä saatiin urakoituakin! Suurimpina projekteina staijausnäkyvyyden ja Länsikärjen tyven avaainen, verkkolinjojen kunnostus sekä ne parkkiksella lojuneet mäntypöllit kuskattiin porukalla asemalle, nyt on pihassa enemmän puuta pilkottavaksi kuin ikinä aikaisemmin. Lauantaina Haliassumu verhosi niemeä, mut vakiolla ja alkuillasta havisteltiin mm. harmaasorsa 1/1p, tuulihaukka 1m, meriharakka 2m, kuovi 1 nous m, peukaloinen 4p ja punakylkirastas 1p, sunnuntaina keli selkeni ja muuttoakin todettiin 62 metsähanhen, 64 tundrahanhen, 27 kurjen, 9 kulorastaan, 15 pulmusen sekä keväälle uusien 8 valkoposkihanhen sekä kahden tyllin edestä. Sami käski mainita myös pihassa näkyneen koivutyttöperhosen! Urakoimassa mukana Jarin, Pyryn ja allekirjoittaneen lisäksi Ahti Ihonen, Valtteri Lehto, Aleksi Mikola, Johannes Silvonen ja Sami Virta.

Fotot (c) Jari

22.3.

Ti

 

Uusi viikko jatkuu aurinkoisissa keleissä, tälle päivälle ei ihan sitä huippupäivän sinettiä saatu vaikka koko Itämeren matkalta puhaltanut tuuli sellaista lupailikin. Yhdeksäntuntisen staijin aikana ropisi silti mukavasti haviksia, metsähanhi 178m, tundrahanhi 28m, ristisorsa 2/1p, haapana 22p 2m, tavi 30p, sinisorsa 280p 22m, uivelo 3/3p, kurki 104m, meriharakka 6p 14m, tylli 2p 1m, taivaanvuohi 1p, kangaskiuru 6m, luotokirvinen 4m, pulmunen 1m ja pikkukäpylintu 4m. Bunkkerin vieressä näkyi kevään eka kyy.

24.3.

To

Leppoisaa WSW-tuulta, eilen saapui selkeä pulssi hippiäisiä (22p) ja rastaita (kulorastas 8p 13m), tänään keväälle uusina saapujina kirjattiin ruokki 1m E eteläpuolelta sekä niittykirvinen 1p Gåun niityllä. Lisäksi anserit yht. 250m, uivelo 3/4p 2/3m, tukkakoskelo 4p41m, hiirihaukka 1m, kangaskiuru 9m, kulorastas 10m ja mustavaris 2"m.

25.3.

Pe

Edelleen parempaan päin! Tosin huomisen sääennuste näyttää jokseenkin brutaalilta. Bunkkerilla aikaa kului kuutisen tuntia ja keväälle uusia kirjattiin peräti kolme: punasotka 1k m, ampuhaukka 1m ja kaakkuri 1m. Anserit samoissa lukumäärissä kuin eilen, haahkoja jo vähän paremmin (450p 1666m), muuta mm. alli 1200p 30m, pilkkasiipi 3m, tukkakoskelo 4p 38m, kangaskiuru 8m, luotokirvinen 5m ja pulmunen 5m. Viikonlopun viettoon saapuivat Pinja Kettunen, Antti Miettunen-Nordström ja Ahti Ihonen.

Kiuruja...

... ja kulorastas

27.3.

Su

 

Eilen saatiin sitä mitä tilattiin, navakkaa tuulta, etelämetsästaijia ja vaahtopäitä kotilahdellakin. Sunnuntaina Halias heräsi valkeaan ja kuulaaseen aamuun, pohjoishönkäys vaihtui päivän mittaa navakaksi lounaistuuleksi ja lumisateeksi. Päivä oli kuitenkin onnistunut, kevään opastukset korkattiin ja kolmituntiselle retkelle saatiin kaksi osallistujaa, haahkojen ja allien lisäksi havaittiin luotokirvinen ja niemessä paikallisena viihtyneet kolme nokkavarpusta, moisista opastettavat olivat oikein innoissaan. Miettusen perhettä ja sukulaista kävi asemalla päiväretkellä, Antti rengasti pihalta tinttien lisäksi useamman peipon. Ahti komppas Gåun retkellään vuoden ekan jänkäkurpan ja Kistskärin edustalla kellui silkkiuikku. Kahden jälkeen kivuttiin iltapäivästaijille ja ynnäiltiin päivälle haahkoja 1200p 2385m. Muita haviksia mm. meriharakka 50p 11m, taivaanvuohi 12p 7m, luotokirvinen 2p 2m ja kottarainen 181m. Antti, Ahti ja Pinja poistuivat, tilalle saapui Niilo Jauhola TET-jaksoa suorittamaan.

29.3.

Ti

 

Kevät on kuulemma peruttu. Takapakkia se ainakin ottaa, pitkin aamupäivää saatiin tiheitä lumikuuroja ja hyytävää pohjoistuulta. Tuon Rönnskärin agentin, eli Eetu "oon-täällä-koska-Rönskille-ei-pääse" Paljakan kanssa hurrattiin bunkkerin päältä lentäville kolmelle pulmuselle, kunnes tajuttiin niiden painavan kaakkoon... Eetu jaksoi myös reippailla Gåulle ja Niilon palattua takaisin asemalle nuoriso-osasto suoritti vielä iltapäivästaijin loihtien päivälle pari lajia lisää. Haliaksen havaintoaineisto täydentyi mm. 2100 paikallisella haahkalla, tuulihaukalla, jänkäkurpalla, 8 taivaanvuohella, 21 meriharakalla, 17 niittykirvisellä ja hempolla. Lajeja tasan 50.

31.3.

To

 

Rönskin agenttia lainatakseni "mielettömän ihana päivä!" Aamulla aurinkoinen ja lähes pläkä keli, auringon antama lämpö kannusti jengiä yli kymmentuntiselle staijille. Päivä avattiin suopöllöllä, läks bunkkerin vierestä ja jämähti hetkeksi länsipuolelle karahkan latvaan. Lintua liikkui tasaisen mukavasti, kivoja summia ainakin meriharakka 38p 99m, töyhtöhyyppä 4p55m, tukkakoskelo 41m, luotokirvinen 9m, vakion jälkeen kurkia liikkui 285 yksilön edestä ja päiväpetojakin nähtiin muutamia (hiirihaukka 4m, piekana 2m). Komeita vesilintusummiakin ynnäiltiin, haahka 2600p 538m ja merimetso 1500p 464m. Kurpat olivat Gåulta jatkaneet matkaa, mut silti päästiin mukavan 71 päivänpinnan tulokseen.

 

 

 

Uusi Lintuatlas alkaa!

 

Suomessa pesivien lintulajien pesimäaikaista levinneisyyttä ja pesimäalueita selvittävä Lintuatlas aloitettiin alkuvuodesta 2022. Käynnissä oleva atlas on jo Suomen neljäs, ensimmäinen ajoittui vuosille 1974-1979, joten kovaa tahtia muuttuvasta pesimälinnustosta on tulossa hankkeen myötä uutta tärkeää tietoa.

Atlaksen perusidea ei ole muuttunut mihinkään, havaintoja kerätään edelleen koko maan kattavilta ja samoilta 10x10km ruuduilta, havaintoihin liitetään pesimävarmuusindeksi, joka kuvaa lajin pesinnän varmuutta atlasruudussa. 

 

 

 Havaintoja voi ilmoittaa useampaa eri väylää pitkin, lisää linkkejä ja järjestelmien ohjeita Lintuatlaksen sivuilla

• Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen Vihko-palvelu:

• Lintuatlaslomake
• Retkilomake

• Lajitietokeskuksen Mobiilivihko-sovellus (Android, myöhemmin myös iOS)

• Lintuatlaslomake
• Retkilomake

• BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelu

• Verkkopalvel
• Tiira Nomadi -sovellus

• iNaturalist Suomi havaintopalvelun verkkopalvelu ja mobiilisovellus

Havainnot yhdistyvät ja päivittyvät automaattisesti Lintuatlaksen tulospalveluun. Lintuatlaksessa hyödynnetään myös linnustonseurannan pesimäaikaisten laskentojen tietoja (maalintujen linja- ja pistelaskennat, vesilintulaskennat, pesäkorttitiedot), rengastustietoja pesiltä ja petolintuseurannant tietoja. Linjalaskennan ja pistelaskennan ilmoituslomakkeille on myös lisätty pesimävarmuusindeksikenttä, jolloin laskija voi siten itse tehdä indeksitulkinnan jollekin laskentahavainnolleen.

 

Oleellisena uutuutena edellisiin atlaksiin on täydellisten lajilistojen ilmoittaminen, joilla saadaan tietoa myös siitä, mitä lajeja atlasretkellä ei havaittu. Tämä mahdollistaa tarkemman lajien esiintymisen ja havaittavuuden tutkimisen, ja on tärkeä lisä havaintoaineiston vertailukelpoisuuden puolesta seuraaviin atlashankkeisiin nähden. Täydellisiä lajilistoja voi silti ilmoittaa matalalla kynnyksellä, sillä yksilömääriä ei ole pakko ilmoittaa ja retki voi olla niin lyhyt tai niin pitkä kuin itselle tyypillinen linturetki onkaan. Tosin eri ruudulle siirtyessä pitää aloittaa myös uusi lista, mutta jos retkeilee saman ruudun alueella vaikka useamman päivän putkeen, voi pitää samaa listaa.

Lajilistojen ansiosta atlashavikset eivät ole enää pelkästään hajahavaintoja, vaan haviksia voi ilmoittaa samalla periaatteella kuin talvilintulaskennan tai pesimälinnuston linjalaskennan tuloksia, tosin kaikkia yksilöitä ei ole pakko ilmoittaa. Joka tapauksessa havaintojen kerääminen on listojen avulla huomattavasti systemaattisempaa.

Tällä hetkellä lajilistoja voi ilmoittaa Lajitietokeskuksen Vihko-havaintopalvelun Lintuatlaslomakkeella tai Mobiilivihkon Lintuatlaslomakkeella. Mobiilivihko on varsin kätevä siinä mielessä, että se seuraa aktiivisesti millä atlasruudulla retkeilijä liikkuu ja havaintoja voi syöttää järjestelmään koko ajan. 

 

• Ohjeet havaintojen ilmoittamiseen
• Täydelliset lajilistat 
• Pesimävarmuusindeksit
  
• Lintuatlaksen tulospalvelu

 

 

Vaikka Tiira ei täydellisien lajilistojen ominaisuuksia ainakaan toistaiseksi tunne, niin linnustonseurannan kannalta järkevintä olisi Vihkon käyttäminen. Lajitietokeskukseen tallennettujen havaintojen vienti Tiiraan tuskin tuottaa ongelmaa jos ne sinne haluaa, ja niin sen ainakin itse ajattelin tehdä, jotta samat havainnot varsinkin harvalukuisista ja uhanalaisista lajeista ovat myös BirdLifen käytössä. Kolmen edellisen kesän aikana tuli laskettua yhteensä noin 25 linjalaskentaa ja kaikilta niiltä vähintään ne "parhaat havikset" löysivät tiensä Tiiraan, vaikka se vähän lisätallennusta ja hevirokin kuuntelua vaati, niin eiköhän sama meno jatku nytkin =D

 

Vihkon Lintuatlaslomakkeen tärkeänä pointtina on tosiaan se, että listaan kirjaa myös ne lajit, jotka epätodennäköisesti eivät pesi alueella tai pesintä olisi vain mahdollinen. Eikä listan kerryttäminen samalta paikalta esimerkiksi koko pesimäkauden ajalta ole suositeltavaa, vaan useamman listan tekeminen samalta paikalta, esimerkiksi kävelylenkillä tai perusretkellä, on tärkeää kun kerätään aineistoa lajien havaittavuudesta.

 

 

Tästä tuleekin sit uutta syvyyttä neljään seuraavaan maastokauteen! Haliaksen bunkkeriltahan näkee yhteensä neljän eri ruudun alueelle ja asemalla on maapinta-alaa kahden eri ruudun alueella. Lintuatlaksen tulospalveluun on tulossa myös karttanäkymä kaikista atlasruuduista sekä päivittyvä selvitysaste, jonka avulla voi suunnitella retkiä niin Lapin kuin eteläisen Suomen vähemmälle retkeilylle jääneille kohteille.

 

Atlasretkeilyn ja havaintojen ilmoittamisen voi aloittaa jo nyt! Alla kuvakaappaus pikkutikan havainnoista atlaksen tulospalveluissa:

 

 

 

 

Zeiss Victory SFL 8/10 x 42

 

 Zeissin kiikarivalikoima laajenee nyt kevyempien retkeilykiikarien suuntaan. SFL 8x40 ja 10x40 -malleista on viilattu ylimääräiset grammat pois optisesta laadusta liikoja tinkimättä. Victory SmarFocusLight on siis uusi vaihtoehto kevyemmäksi laatukiikariksi, esimerkiksi "kakkoskiikarina" vaelluksille ja linjalaskentoihin, tai sitten huippukiikaria etsivälle hieman kevyempään hintaan niihin lippulaivamalleihin verrattuna.

Speksit pilkottuna ja avattuna:

• Painoa laitteella on 640 grammaa. Esimerkiksi 42-kokoluokan Zeissin SF & Conquest, Leican Ultravid, Svarowskin Svarowision -malleihin verrattuna painoa on keskimäärin 30% vähemmän, samoin pituutta on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi omassa 10x42 SF-mallissa. Uuden SFL:n etulinssit ovat halkaisijaltaan pari millimetriä kapeammat, tämä ratkaisu on mahdollistanut myös entistä kapeampien ja keveämpien linssien rakentamisen. Näin linssit myös mahtuvat pienempään tilaan, ja runkokin kevenee.
  

 

• Optinen suorituskyky on huippuluokkaa, eikä kevyempi rakenne ja millien nipistäminen linsseistä juuri kuvanlaadussa näy. Näkökenttä on noin 5% kapeampi kuin vastaavissa SF-malleissa, ulostulopupilli on 8x40-mallissa vain 0,3 mm pienempi kuin SF:n 8x42-mallissa ja valonläpäisyssäkin on kahden prosenttiyksikön ero. Linsseissä on käytetty uutta UHD-tekniikkaa, jonka avulla värientoiston ja erotuskyvyn luvataan olevan samaa tasoa kuin lippulaivamallissa.
  

• SmartFocus-tarkennusjärjestelmä: lähemmäs kiikarin keskiosaa sijoitettu tarkennuspyörä, ja tarkennuspyörän kääntämiseen menee alle kaksi kierrosta lähitarkennusetäisyydestä äärettömään (1,6 kierrosta x30-mallilla ja 1,8 x40-mallilla), jolloin tarkentaminen sujuu nopeammin kuin muilla vastaavilla malleilla keskimäärin.

 

Piti ottaa vertailukuva omista SF-kiikareista. Mulla on kuitenkin aika pieni käsi...

... joten kokoeron huomaa parhaiten tästä

 

SFL:n läpileikkaus

 

Testasin SFL 10x40 -mallia Haliaksella maaliskuun lopussa eri valaistusolosuhteissa, vertailussa olivat omat SF 10x42 -kiikarit sekä samana päivänä paikalla olevien havainnoijien laitteita. 

 

Omaan SF-kiikariini verrattuna painoero on helposti huomattavissa ja SFL todellakin menee pienempään tilaan. Tarkennuspyörä on jämäkämpi, mutta ei kuitenkaan tahmea, oma SF on tarkennukseltaan huomattavasti herkempi. Kintaiden kanssa tarkentaminen voi olla vaikeampaa, mutta sormikkaiden kanssa tuntuma on sopivan jämäkkä.

 

Kirkkaassa päivänvalossa SFL lunastaa lupauksensa kuvanlaadussa, värientoisto on SF-malliin verrattuna moitteetonta eikä sävyeroja juuri ole. SFL tuntuu olevan aavistuksen kontrastikkaampi sekä aavistuksen himmeämpi, kuitenkin kontrasti tekee kuvasta miellyttävän eikä eroa varmaankaan huomaisi ilman suoraa vertailua. Kapeamman näkökentän noteeraa myös, mutta näkökenttä on paperilta katsottuna leveämpi kuin esimerkiksi Leican Ultravid ja Nikonin EDG -malleissa.

Pilvisellä säällä ja hämärässä korostuvat samat erot mitä paperilta ja teknisistä tiedoista löytyy, valovoimaisuudessa jäädään piirun verran jälkeen kärkimalleista, mutta hintaluokkaa alempiin kiikareihin, esimerkiksi Hawken pioneerimalliin ja Nikonin Monarch-malliin verrattuna kuva on SFL:ssä mukavan valoisa. Vaikka linssien koosta on hieman nipistetty, lasin laadulla ja pinnotteilla (sekä hinnalla) voi valovoimaisuutta kompensoida.

Kupletin juoni on tosiaan siinä, että nämä 10x42 SFL:t ovat about yhtä kevyet kuin esimerkiksi kapeammat linssit omaavat 10x32 Conquestit, jotka ovat olleet joskus kokeiltavana vaellusreissulla. Nyt sais samoille grammoille leveämmät ja laadukkaammat lasit, jos ei aktiivisessa staijauskäytössä olevia kiikareita halua ottaa linjalaskentoihin tai tunturiin mukaan.

SFL-malli saapuu markkinoille kesällä 2022 ja Lintuvarusteestahan näitä sit saa.