25.9.2013

Batumi2013, osa 3 - lisää mehiläishaukkoja & metsästyshaukka











7.9. – DAY 8, SHUAMTA


Lintupäivä! Aamu tosin oli hemmetin hiljainen, suohaukkoja pitäisi mennä tähän aikaan kymmenien lintujen parvissa, vaan taivaalta ei tahdo löytyä mitään, ennen kuin nosteet ovat tarpeeksi vahvoja ja mehiläishaukat nousevat ilmaan. Ilmeisesti Kaukasuksen tämän puolen pajatso on tyhjentynyt ja nyt odotellaan Venäjältä lisää lintuja saapuvaksi.

Puoleenpäivään asti piti odotella, että jotain tapahtuisi – ja muuton käynnistyessä menolle ei enää näkynyt loppua. Iltapäivän toisesta tai kolmannesta parvesta huikattiin suurikokoisempi mehiläishaukka, joka laskijoiden toiveiden mukaisesti osoittautui idänmehiläishaukaksi. Muutama tunti myöhemmin lännen puoleisesta virrasta poimittiin päivän toinen idänmehiläishaukka!! Siinä riitti miehittäjillä aihetta hymyillä.

Iltapäivän aikana Batumin taivaalta ynnäiltiin yli 27 000 mehiläishaukkaa. Ja vihdoin, vihdoin näin muuttoa siltä oikealta asemalta. Muutama todella upea tolppa aivan laskentapaikan vieressä, sekä jatkuvaa petolintujen virtaa, mitä nyt virran linja vaihtui moneen otteeseen päivän aikana. Sakhalvashon asema hoiti massalajien ynnäilyt, siinä missä me jatkoimme muiden lajien (haarahaukat, suohaukat, pikkukotkat) poimimista. Huikeaa!

Idänmehiläishaukkojen ja kunnon muuton lisäksi havislistaa koristivat 2 pikkukorppikotkaa (nuoria, toinen aseman päältä ja toinen länsipuolelta), 3 muuttohaukkaa (aseman päällä pyörinyt nuori lintu sekä kaksi muuttavaa lintua), yli 50 sirovarpushaukkaa. Näkyvyys oli koko päivän selkeä, sitä riitti Kaukasuksen vuorenhuipuille asti ja aurinko porotti suomipojan selän karrelle.

Valitettavasti hupi loppui ennenaikaisesti; protokollan mukainen laskenta-aika loppui hieman ennen kuutta, vaikka taivaalla vielä meni parvia ja parvien mukana muita lajeja. Kamat kasaan, alas autolle ja residenssin kautta Chakvin hotellille Batumi Bird Festivalin loppubileisiin. Ruokaa, hyvää seuraa, ilmaista viiniä, huonoja remixeja klassikkobiiseistä, mutta kyllä sillä konseptilla sai niskansa kipeäksi =)


"Crested!!" Luokattoman huonot dokumenttikuvat jatkuvat...


Sirovarpushaukoilla on kohtalaisen hyvää menoa. Lisää odotettavissa kuun puolivälissä


8.9. – DAY 9, SAKHALVASHO


… eikä seuraavana aamuna edes paljoa päätä kiristänyt. Koska eilen nähtiin kovaa muuttoa vasta iltapäivällä, tästä päivästä kaavailtiin sitä isoa muuttopäivää. Nooh, sitä valtavaa ryntäystä ei koskaan tullut: aamu oli jälleen helvetin hiljainen, vaikka tähän aikaan suohaukkoja pitäisi painella jopa useiden kymmenien lintujen parvessa. 7 ruskosuohaukkaa taisi olla paras parvi. Niittysuohaukkojakaan ei turhan paljoa painele, onneksi pari nuorta arosuohaukkaa palkitsivat matkalentäjien kyttääjiä.

Päivä oli jälleen selkeä ja enimmäkseen pilvetön – lintuja on hieman vaikeampi löytää taivaalta, mutta katselu ja määrittäminen on paljon antoisampaa kun pedoista näkyy värejäkin. Myöhään aamupäivästä laskimme ensimmäisiä kunnon petolintuparvia, mutta nyt mehiläishaukkoja saapui länsituulen siivittämän suoraan mereltä! Ensin aivan aseman yli suoraan idästä, myöhemmin lännen puolelta poimittiin meren päällä rundaavia lintuja. Ilmeisesti veden päälläkin riittää vahvoja nosteita, melko metkaa. Iltapäivästä muutto siirtyi kauas itään, eikä massoja nähty edes eilisen vertaisesti. Silti niissä 7 000 mehiläishaukassa sekä 110 sirosuohaukassa jotain katseltavaa. Itse kyttäsin aseman länsipuolelta muuttoparvia, pikkukotkia ja suohaukkoja, mutta lännen hiljennettyä staijaaminen vaihtui tutuksi, epämääräiseksi oleiluksi.

Mutta perkele, tänään vasta lintu nähtiinkin. Iltapäivällä Albert skarppasi jännän linnun aseman pohjoispuolelta; oikeasta ryhmästäkään ei saatu heti varmuutta, mies epäili lintua ensin arohiirihaukaksi. Löydän kohti lentävän linnun ja vaalea pää loistaa varmaan Israeliin asti. Mutta ei tuo arohihalta näytä. Sitten lintu kaartaa ja pedosta näkyy heti kolme sydäntä pysäyttävää piirrettä.

ISO JALOHAUKKA. EI OLE PEREGRINUS. JALOISSA ROIKKUU REMMEJÄ.

Voi hemmetin hemmetti, siinä se mun aavikkohaukkani menee. Mutta ei tuo ihan tyypilliseltä aavikkohaukaltakaan näytä. Lintu liitää noin puolen kilometrin päästä ohitse, jää rundaamaan hyväksi toviksi hyvässä valossa ja jatkaa parin minuutin näytöksen jälkeen eteenpäin. Tapauksesta saadaan irti seuraavat tuntomerkit:

– iso jalohaukka, jolla leveähköt siivet ja pyöreät siivenkärjet, mutta tunturihaukkaan verrattuna kapea lantio ja hoikka ruumis
– viiksijuova heikko ja kapea, rinnassa vahvakuvioista mutta kontrastiltaan heikkoa viirutusta, joka jatkui alaperään asti
– yleisväritys hyvin vaalea, jopa harmahtava, pohjavärin sekä juovien välinen kontrasti oli hyvin heikko, eikä linnussa näy sävyäkään lämpimän tai hiekan ruskeaa

Tätä sulatellessa meni jokunen tunti ja varmaan pari seuraavaakin päivää. Todella mielenkiintoisen näköinen lintu, liekö edes lajipuhdas tapaus. Mitään havaintoa miltä haukkametsästäjien suosimat saceroides-tyyppisen linnut näyttävät. Lisäksi haukkametsästäjät risteyttävät aavikkohaukkoja ja tunturihaukkoja, jolloin molempien lajien hyvät puolet (aavikkohaukan sopeumat lämpimiin olosuhteisiin ja tunturihaukan suurempi koko suurempaa riistaa varten) yhdistyvät. Yksilöiden kerääminen luonnostaa uhkaa erityisesti tunturi-, aavikko- ja keltapäähaukkoja, ja risteymien karkaaminen luontoon sotkee lajien geneettistä monimuotoisuutta. Tämä tapaus kummitteli päässä muutaman päivän…


Mount Elbrus. 5621 m.

Lisää mehiläishaukkojen pukuvaihtelua:





9.9. – DAY 10, SHUAMTA


Vaihteeksi sateinen aamupäivä, josta suurin osa kului aikaa tappaessa, Lauran kanssa turistessa sekä Forsmania lukiessa lintuturisteille tarkoitetun pienen majan suojissa. Puoli kahdentoista aikoihin kiipesimme pilvien ympäröimälle laskenta-asemalle – ja tästä saatiinkin lintupäivä! Pilvisestä kelistä huolimatta ynnäilimme ihan mukavasti mehiläishaukkoja (233) sekä haarahaukkoja (1253) – mieluummin sitä näkee vähemmän ja läheltä kuin paljon ja kaukaa. Paljon ja läheltä olisi tietysti optimaalisin vaihtoehto, mutta näyttää tällä reissulla vaikeammalta yhtälöltä. Massalajeja täydensivät pikkukorppikotka, 2 tumman muodon ruskosuohaukkaa sekä muutama koiras-arosuohaukka, joista yksi 2kv paineli aseman ohi alle kymmenen metrin päästä. Kamera oli turvallisesti repussa, mutta ehtipähän kattomaan lintua. ”Macrolla” oli jäljellä jokunen juv-puvun kyynärsulka ja päätä myöten reippaammin ruskeaa, vähän myöhäisemmässä sulkasatovaiheessa oleva lintu.


Batumissa voi välillä olla tällaistakin...

Gavioita vai sininärhiä?


10.9. – DAY 11, SAKHALVASHO


Keli selkeni välipäivän jälkeen ja tänään Sakhalvashon kukkulalle kannatti kiivetä ajoissa – suohaukkojen etsimiseen oli todella vaikea keskittyä todella intensiivisen pikkulintumuuton takia! Aamupäivällä ehdin ynnäilemään vajaa 2000 keltavästäräkkiä aseman välittömästä läheisyydestä, ja näitä meni monella eri etäisyydellä metsäkirvisparvien lomassa. Kovaa kamaa olivat myös yhteensä 22 lyhytvarvaskiurua, 17 nummikirvistä, 71 peltosirkkua, 5 sitruunavästäräkkiä, 19 kuhankeittäjää sekä 2 harjalintua. Lisäksi asemalla palloili nunna-/rusotasku, määritysperusteita kuultiin puolin ja toisin, pitänee laittaa kuvat jollekin gurulle ja selvittää asia. Ulapallekin kannatti katsella, Mustanmeren päältä poimittiin mm. 32 yöhaikaraa (a28 ja a4) sekä 140 ja 180 harmaahaikaran parvet. Yli 500 muuttavaa turturikyyhkyä oli myös mainio lisä päivän haviksiin.

Niin, suurin osa karvanaaman suohaukkasavotasta osui jälleen sinne yhden kilometrin pahemmassa päässä olevalle puolelle, joskin meno ei ollut aivan niin intensiivistä kuin viimeksi (3.9.). Suohaukkojen hiljennyttyä aseman päältä meni muutama todella komea mehiläis- ja haarahaukkaparvi, mutta iltapäivää kohden muutto siirtyi enemmän idän puolelle. Siinä kului muutama tunti neljän kilometrin päässä lentävien pisteiden laskemiseen sekä erilaisten (eri tavalla lentävien ja/tai eri muotoisten) pisteiden määrittämiseen.

Päivän päätteeksi aseman yläpuolinen sektori vapautui ja hemmetin mukavahan sieltä oli poimia pikkukivoja lajeja muidenkin ihailtavaksi. Protokollan päätteeksi jäimme vielä ihastelemaan tyyntä, lämmintä ja aurinkoista iltaa sekä upeissa valoissa etelään lipuvia petolintuja. Zeniitistä poimittiin nuoria sirosuohaukkoja, 1kv-pikkukiljukotka, pari koiras-arosuohaukkaa sekä sesongin eka punajalkahaukka. Itäpuolen laskijat poimivat petovirtojen keskeltä aikuisen pikkukorppikotkan, komeaa menoa!

Päivän massat:
Mehiläishaukka 8937
Haarahaukka 5962
Ruskosuohaukka 248
Arosuohaukka 18
Niittysuohaukka 133
Aro-/niittysuohaukka 342
Pikkukotka 132

Pari edellistä päivää on mennyt melkoisessa henkisessä kohmeessa, liekö mehiläishaukkojen massapäivien oharit vaikuttaneet mielialaan – sitä tekee sen työn mitä pyydetään tekemään, mutta tänään oli mukana jälleen sitä poikamaista intoa ja jokaisesta ohi lipuvasta linnusta nauttimista. Mikä parasta, Kalle toipui bakteerienvaihtokuuristaan ja oli Lauran kanssa samalla asemalla nauttimassa huikeasta meiningistä.


Nunnatasku? Rusotasku?


Nummikirvinen taittuu vähän helpommin









22.9.2013

Batumi2013, osa 2 - Ready, steady, count!






1.9. – DAY 2, SHUAMTA

Jaahas, välipäivää heti toiselle päivälle. Yöllä myrskysi niin, että residenssin ikkunat tärisivät ja salamointi oli jatkuvaa. Nakki napsahti Shuamtan – emmekä koskaan päässeet sille toiselle asemalle asti. Kuski heitti meidät autokyydin päätepisteeseen ja jäimme projektin tuttavaperheen terassille odottamaan sateen loppua. Se sade ei koskaan loppunut ja hovikuskimme saapui hakemaan meidät pari tuntia aikaisemmin. Aika siinä välillä kului Forsmania lukiessa, nukkuessa, syödessä, korttia pelatessa ja Kallen & Lauran kanssa höpistessä. Sade taukosi noin puoleksi tunniksi ja saman tien talon ohi rynnisti >200 mehiläishaukkaa (a139, a64, a32), pari pikkukotkaa sekä ilmeinen muuttohaukka.

Sateella on puolensa: matalapaineet kasaavat muuttoa ja sen tuntee nahoissaan, että seuraavana selkeänä päivänä oikeasti räjähtää. Aikaisen kotiinpaluun ansiosta oli aikaa kirjoittaa blogiakin. Ja juoda pari kaljaa. Jasper saapui residenssiin, kiva huomata kuinka viime vuodelta vanhoja tuttuja valuu hiljalleen takaisin =)


Mehiläishaukkoja, ylempänä koiras ja alempana naaras. Hyvä otos lajin pukuvaihtelustakin:





2.9. – DAY 3, SHUAMTA


Noniin! Myrskyjen jälkeen Batumin taivas selkeni ja ensimmäiset mehiläishaukkojen parvet ohittivat Batumia heti staijikukkulalle kavuttuamme. Aamupäivällä meno on kerrassaan komeaa katseltavaa, kun usean sadan linnun virtoja ohittaa laskenta-asemaa molemmilta puolilta. Tykitystä ei kuitenkaan jatku kovin pitkälle, sillä iltapäivällä Shuamtan päälle kerääntyy pilviä ja muutto keskittyy lähemmäs rannikkoa VALTAVIKSI PARVIKSI. Ja Sakhalvasho saa parvea toisensa perään, lähes jatkuvana useiden kilometrien mittaisena virtana. Semmoiset kevyet 67 000 mehiläishaukkaa.

Kaukaisia parvia ihmetellessä osa staijareista jaksaa skarpata lähempääkin meneviä lintuja. Albert poimii aseman länsipuolelta naaras-idänmehiläishaukan! Lintu on varmaankin lähin asemamme ilmatilassa kieppuva lintu; meikäläiseen mehiläishaukkaan verrattuna kokoero on valtava, silhuetti on leveämpien ja pyöreämpien siipien ansiosta aivan erilainen. Kuusi harittajaa, karpaalilaikkujen puuttuminen sekä lajityypillinen pyrstön ja siipisulkien juovitus näkyy myös mainiosti. Batumi2013 näyttää saavan todella hyvän alun!

Pidemmän päälle neljän kilometrin päässä kulkevan muuton seuraaminen rupesi tympimään, kun parvet pysyvät rannikolla ja virtojen kimpussa oli jo kolme laskijaa poimimassa muita lajeja. Iltapäivästä petovirrat siirtyivät laskenta-asemien väliin ja nyt oli jo pakko kiilata itsekin väliin, ja tulosta tulee: parvesta poimittiin mm. 4 koiras-arosuohaukkaa (lajilla on todella kova meno päällä!) sekä virtojen jälkijunassa kulkenut esiaikuinen pikkukorppikotka!

Petojen lisäksi kukkulalta sai havainnoida monipuolista lajistoa. Aamun aikana nähtiin 8 kuhankeittäjää, alppikiitäjä, 60 peltosirkkua, pari nummikirvistä ja virtavästäräkki. Silti päivä oli kokonaisuudessaan parempi Sakhalvasholle; Kalle tempaisi sesongin ekan keisarikotkan ja laskijat ynnäilivät yli 200 pikkukotkaa ja 250 sininärheä komeuksien jatkoksi. Idänmehiläishaukka tuntui aika laihalta lohdulta heliacaan nähden. Nooh, tähän pitää taas totuttautua, että ”väärälle” asemalle saattaa päätyä useamminkin kuin kerran.

"CRESTED HONEY BUZZARD!!!" Huono dokumenttikuva, mutta ehkä tuosta laji ja sukupuoli taittuu...


Tällanen iso valkovatsanen tervapääsky lenteli aseman ympärillä


3.9. – DAY 4, SAKHALVASHO

Taas epävakaisen oloinen, mutta sateeton päivä. Eka päivä rannikon asemalla ja nakki napsahti länsisektorille. Itäpuolelta huudeltiin suohaukkoja toisensa perään ja aamun ensimmäisen tunnin aikana lintuja odotettiin kiivaasti omallekin sektorille. Pari ensimmäistä lintua kävi lämmittelystä, mutta jossain vaiheessa merelle katsellessani totesin, että tuollahan menee aivan saatanasti suohaukkoja! Sendari meni ja lähetti tottumattomalle melkoisen pulssin ja kädet hikoillen koitin määrittää yli kahden kilometrin päässä lentäviä lintuja; laskin vartissa yli 60 suohaukkaa, joista suurin osa niitty-/arosuohaukkoja. Jotenkin siinä iski sellainen suomalainen fiilis, lintuja haetaan putkella jostain helvetin kaukaa samalla kun suohaukkoja menisi lähempää ja upeamminkin. Kohtalon ivaa? Kaikenlisäksi ne aamun ainoat kuvausmahdollisuudet menivät kameratorspoilun takia… noh, torspoiluksi…

Lisäksi se päivän mehiläishaukka muutto meni sieltä toisen aseman päältä, aamun pulssin jälkeen kannatti kuitenkin jatkaa suohaukkojen skarppaamista (mm. 2kv arosuo-koiras hienosti lännen puolelta) ja iltapäivällä poimin haarahaukkoja ja suohaukkoja itäpuolen mehiläishaukkavirroista. Kauempaakin kulkevan muuton seuraaminen on paljon mielekkäämpää silloin, kun sieltä pitää seurannan nimissä systemaattisesti etsiä lajeja. Suohaukkojen summat jakautuivat seuraavasti: ruskosuo 88, arosuo 10, niittysuo 218 ja niitty-/arosuo 216.

Varpuslintumeno oli jälleen mukavaa ja mielenkiintoista; kukkulalta löytyi 1 mustaotsalepinkäinen ja harjalintu, muutolla kirjattiin yli 150 peltosirkkua, parisensataa turturikyyhkyä, 10 lyhytvarvaskiurua ja 9 nummikirvistä.

Batumissa suomalaisryntäys: allekirjoittaneen, Kallen ja Lauran lisäksi samalla asemalla oli kuuden hengen edestä kaksi turistiryhmää! Toivottavasti sana kiertää jatkossakin ja yhä useampi suomalainen staijari löytäisi paikan. Lisäksi tänään alkoi Batumi Bird Festival 2013, Brecht kertoi projektin historiasta sekä tulevaisuuden suunnitelmista (täältä saattais karvanaama joskus saada töitäkin!)





4.9. – DAY 5, SHUAMTA

Nyt on käynyt asemasijoitusten kanssa sen verran huono tuuri, että naurattaa. Petovirrat kulkivat jälleen sieltä toisen aseman päältä ja kanssalaskijatkin irvailevat, että Akin kanssa ei kannata olla samalla asemalla jos haluaa nähdä lintuja =)  onneksi iltapäivästä virrat työntyivät edes hieman lähemmäksi, jolloin muuton seuraaminen oli hieman mielekkäämpää, hommasta menisi maku pitemmän päälle jos koko ajan pitäisi seurata kolmen kilometrin päästä.

Tai voihan sitä aamupäivänsä viettää niinkin, että se muutto kulkee kolmen kilometrin päässä selän takana. Aamupäivä meni itäsektorilla vastavalossa, silmät saivat sen verran aurinkoa, että punotukselle tuskin näkyy loppua seuraavana pääsiäisenä. Ja meni sieltä idästä onneksi yksi koiras-arosuo sekä jokunen mehiläishaukkaparvikin. Yksi päivän kovimmista vedoista oli Clémentin plusmiikasta poimima merikotka (2kv), aina yhtä siistiä nähdä kuinka länsieurooppalaiset sekoavat tästä Itämeren lentävästä ladonovesta. Sirovarpushaukat edustivat yli 40 yksilön voimin, ja käärmekotkiakin nähtiin 6 yksilöä. Haarahaukat lämmittelivät, muutolla yli 1300 yksilöä. Mehiläissyöjiä muutti useita satojen lintujen parvia, nämä värikkäät veijarit ovat niin oleellinen osa Batumin äänimaisemaa sekä staijaamista, että eihän niistä voi olla pitämättä. Joku outo belgialainen ei niistä kuitenkaan pidä.

Batumi Bird Festivalin iltaohjelmassa oli Johannes Jansenin esitykset laittomasta metsästyksestä (metsästyksen vaikutuksista, metsästyksen muista ilmiöistä sekä haukkametsästyksestä) sekä Tristan Reedin esitys tatuointikampanjasta Turkin tärkeiden lintualueiden suojelutilanteen edistämiseksi. Turkin kosteikkojen tulevaisuus ei näytä turhan valoisalta ja Tristan keksi melko mielenkiintoisen tavan yrittää edistää suojelutilannetta. Kaikkea en tässä lähde referoimaan vaan tarina kannattaa lukea osoitteesta www.theinkednaturalist.co.uk




5.9. – DAY 6, SAKHALVASHO

Sadepäivä, aamu meni kokonaan sisällä ja iltapäivällä teimme pari yritystä laskenta-asemalle. Päivän päätteeksi palasimme residenssiin läpimärkinä. Iltapäivästä staijasimme ja komppasimme kasalla Kallen kanssa kahdestaan. Päivän harvoja lintuhavaintoja olivat ruskosuohaukka, pari nummikirvistä, lyhytvarvaskiuru ja alppikiitäjä. Petolintuja noin 180 yksilöä. Suomessa se olis aika hyvä päivä. Schaibanjauhannaksi se tietenkin meni kun lintujakaan ei turhan paljoa näkynyt, mutta olipahan hauskaa.

Illalla tsekkasimme Jonathan Meyravin esityksen Israelin petoseurantaprojekteista sekä yhteistyöprojekteista (mm. tornipöllöjen pöntötysprojektit) palestiinalaisten lintu- ja luontoharrastajien kanssa. Jumankekka, Israelin reissu alkaa kohta kuulostamaan houkuttelevalta. Vai mitä sanotte yli kymppitonnin pikkukiljukotkapäivästä?



6.9. – DAY 7, SHUAMTA

Muuton kannalta hieman mielekkäämpi päivä kuin edelliset, toimenkuvaan kuului mm. aseman yli lentävien mehiläishaukkojen ikämääritykset. Helppoa hommaa kun suurin osa linnuista on aikuisia (huikea pukuvaihtelu!), mutta pientä kuittailua tulee jos päivän ainoa nuori lintu menee ohariksi – tai erehdyksissään huutaa aikuisen linnun nuoreksi linnuksi =) eikä niitä mennyt seitsemää tonnia enempää, mutta vaihteeksi oli mukava seurata massalajeja vähän lähempääkin.

Kvaliteettia saatiin tällekin päivälle, joskin karvanaaman poimima ilmeinen idänmehiläishaukka (naaras) meni pahasti ohariksi – matkalennossa kotkamaisen raskas, leveäsiipinen ja karpaalilaikuton lintu vaan paineli aseman ohi eikä jäänyt rundaamaan näkyvälle sektorille. Peregrinuksiakin näkyy pitkästä aikaa; ensin Kalle spottasi rannikolle suunnanneen aikuisen linnun, joka vartin päästä palasi tutuille tähystyspaikoille varpuslintu kynsissään. Muutama tunti myöhemmin löysin aseman päältä etelään muuttaneen nuoren linnun – lohduttavaa että nämäkin silmät vielä löytävät jotain relevanttia.

11.9.2013

Perillä!



29.8.

4.00. Helsinki-Vantaa. Aamulento Frankfurtiin klo 6.30 ja Saksassa jälleen 50 minuutin vaihtoaika. Seuraava portti oli tällä kertaa hieman pitemmällä ja siinä sai pohjan poika laittaa jalkaa toisen eteen vähän ripeämmin – eikä lähtöporteilla ehtinyt hirveästi jonottamaan =)

– Frankfurtin anekdootti: ravatessani lähtöportille pyysin (mielestäni kohteliaasti) edessä kulkevaa naista väistämään. Nainen kirjaimellisesti lensi seinälle hyperventiloimaan, taisi nainen säikähtää vähän pahemmin.

– Jatkolennon anekdootti: koneen täyttäminen on tunnetusti hidasta puuhaa. Vierelle pysähtyi turkkilainen nainen, joka kantoi lasta mukanaan. Lapsi tietysti kiinnitti karvaleukaan huomionsa ja vastasi hymyyn kurottelemalla partaa kohti. Eikä lapsen äiti edes hirveästi pahastunut.

13.20. Istanbul, Atatürk International Airport. Matkatavarat tallessa ja päätän suunnata FinnairTurkin matkatoimiston kautta. Kuulumisten vaihto toimiston väen kanssa, matkatavarat säilöön ja pikaiselle lounaalle. Lentokentältä suuntasin metrolla Istanbulin bussiasemalle: sopivan bussin löytämiseen tarvittiin utelut kahdelta eri bussifirmalta, mutta sopivasti tunnin odotusajalla hyppäsin kohti Batumia suuntaavaan bussiin. Istanbul ei tuntunut toisella reissulla yhtään sen pienemmältä kuin edelliselläkään, Bosporinsalmea ylittäessä korvanapeista pauhasi Turisaksen To Holmgard and Beyond, aivan kuin vastaavaa olis kokenut joskus aikaisemminkin =) bon voyage!!


– Istanbulin anekdootti: odottaessani bussia tuumasin, että olisi kiva nähdä se palmukyyhky, joka viimeksi näkyi Aksarayn metroaseman ja pienemmän bussiterminaalin välillä. Vartin odottelun jälkeen se palmukyyhky ilmestyi viereisen bussin viereen pyörimään. Kiikareita ei juuri tarvinnut. Myös Istanbulin yli muuttanut 6 mustahaikaran parvi nostatti staijifiilistä. Seipiötä vaan ei kehdannut kaivaa rinkasta.


30.8.

Yllättävän hyvin siinä bussissa sai nukuttua, ja heräilin juuri sopivasti auringon noustessa Mustanmeren rannalla. Lintuja tosin näkyi paljon vähemmän kuin viimeksi, totta kai ajankohtakin on aikaisempi. Saalistava muuttohaukka palkitsi bussissa kyykkivää aamuvirkkua, muuton ikkunasta spottailtiin lähinnä yksittäisiä silkki- ja harmaahaikaroita, merimetsoja, sekä haarahaukkoja. Muutama suurikokoinen tiira meni pahasti ohariksi, todennäköisesti riuttatiiroja mutta oishan se hietatiira ollu kiva spotata jo nyt.

Turkin ja Georgian rajanylitysmuodollisuudet olivat noin kolme kertaa helvetillisemmät kuin viimeksi. Passintarkastuksissa rajan molemmin puolin kesti, kesti ja kesti, paremmalle puolelle päästessäni bussista tuttuja naamoja ei näkynyt – eikä sitä bussiakaan kolmen vartin odottelulla ja kiertelyllä. Onneksi rajalta ei ole pitkä matka Batumiin, valuutalla pääsee taksiin ja taksilla pääsee perille Sakhalvashoon.

Sakhalvashon kylässä hyppään koulun kohdalla jalkamieheksi – ja perillä odottaa sama isäntäperhe, jonka hoivissa majoituin yhden päivän viime vuonna. Sieltä sitä huudeltiin syömään ja juomaan, puoli tuntia myöhemmin kapuan projektin residenssiin vatsa täynnä ja päässä muutama sirpale vodkaa =)

Ehdin sopivasti ensimmäiselle laskenta-asemalle muutaman tunnin iltastaijille. ”I know this guy from Facebook”, siinä ensimmäiset kuulemani sanat saapuessani ihmisten ilmoille. Ja mitähän hemmettiä, kaikki tuntevat taas sen kuuluisan apinan… Tuttuja ei viime vuodelta juuri näy, uusien nimien ja naamojen opettelu, maamerkkien ja protokollan kertaaminen sekä lintujen lentoreittien hakeminen on lähes yhtä sekavaa kuin viime vuonna. Mehiläishaukkoja painaa satojen lintujen parvissa pilvien läpi, pienimuotoinen pudotuskeli ei näytä kaikkia lintuja pysäyttävän. Jokusia pikkukotkiakin näkyy, nuolihaukoilla (8m) ja sirovarpushaukoilla (6m) jotain pientä viritelmää.

Päivän kovin pommi (ja varmasti yksi tulevan kuukauden kovimmista pommeista) pamahtaa myöhään iltapäivästä, kun taaempaa asemalta nuotitetaan kolmen kattohaikaran parvea. Löytyy, mutta poispäin kaartelevista mustavalkoisista suurista linnuista ei juuri perässä roikkuvia jalkoja erotu.
– ”Ei saatana…”
Linnut jatkavat kaartamista ja… ja… ja…
– ”Ei jumalauta”
Tuijotan lintuja mykkänä ja huuto kajahtaa turistiporukasta: PELIKAANEJA!
– ”No niin onkin!” Elistä pukkaa enkä edes tiedä kummasta lajista!

Kolmen pelikaanin poppoo kaartelee hetken aseman edustalla ja suuntaavat kuin suuntaavatkin asemaa kohti! Jengi juoksee kameroiden perässä yhteen suuntaan, pelikaanisektorille toiseen suuntaan ja tulitus käy. Linnut eivät onneksi putoa alas taivaalta vaan jatkavat majesteettisen näköisesti ”yhdestä plussasta” ohitse ja jäävät vielä kaartelemaan aseman pohjoispuolelle! Koko ohitusprosessi kesti varmaankin kymmenisen minuuttia. Laji paljastuu vasta kuvien katselun ja kirjallisuuskatsauksen jälkeen: KIHARAPELIKAANEJA! Nuoria lintuja, mutta hemmetti vieköön kun niitä kelpasi katsella, eihän tämän kaliiberin tirppaa ole vielä tullut vastaan. Kaiken lisäksi uusi laji seurannalle. WAU.

Pelikaanien jälkeen muutto hyytyy. Notkumme asemalla vielä pari tuntia ja suuntaamme residenssiin notkumaan. Ja tässä kohtaa sitä tietää saapuneensa perille ja oikeanlaiseen porukkaan, kun reissun ensimmäiset olutpullot (siis ne kahden ja puolen litran pullot) korkataan ja muiden vapaaehtoisten sekä ekoturistien kanssa pääsee samalle aallonpituudelle välittömästi. Johtuneeko oluesta… =)



31.8. – DAY 1, SHUAMTA


Ensimmäistä laskentapäivää edeltävänä yönä Sakhalvashon yllä myrskysi. Aamun säätilanne ei enteillyt parasta mahdollista tilannetta muutolle, mutta ihan kiva aloituspäivä siitä saatiin aikaiseksi. Projektin toiselle laskenta-asemalle (Shuamta) kavutessa vastaan tuli eteläisempää lajistoa mukavalla ja tutulla diversiteetillä; tammitikka, kaukasianuunilintu, etelänpuukiipijä, kirjokerttu, rätisi siellä aseman vieressä myös pikkusieppo.

Keli oli pilvinen ja epävakaa pitkin päivää; sumuisena aamuna muutto ja sen seuranta oli hieman ailahtelevaa. Näkyvyys oli ajoittain todella huono, mutta näkyvyyden parantuessa pilvien lomista ja horisontista piti kaivaa mehiläishaukkojen parvia, joista osa muutti pilvien sisällä! Pilvisen kelin takia valaistusolosuhteetkin olivat todella heikot; tummia pilviä vasten linnuista saattoi nähdäkin jotain, mutta pahimmillaan läheltäkin lentävistä suohaukoista ei nähnyt hittoakaan. Turhauttavaa.

Iltapäivällä näkyvyys parani pariksi tunniksi ja heti rupesi tapahtumaan. Pernisparvia ilmestyi horisonttiin kukkuloiden päältä ja pilvistä, ja muutto oli hyvän tovin mukavan intensiivistä. Päivän sigmoiksi kertyi kevyet 9 000 mehiläishaukkaa, ihan hyvää lämmittelyä.

Niin joo, ne suohaukat. Niittysuohaukoilla on kova meno päällä ja arosuohaukkojakin on näkynyt hyviä määriä jo nyt. Valaistusolosuhteiden parantuessa myös suohaukoista saa parempaa otetta, mutta muuttokin kohenee. Ensimmäiset neljän ja viiden linnun parvet nyt olivat odotettavissa, mutta kun kaukaa lännestä nuotitettu kuuden linnun parvi kasvaa ensin kahdeksan, kahdentoista ja lopulta seitsemäntoista sirosuohaukan parveksi, niin puhutaan varmaan vastaavasta ilmiöstä kuin Slettnesin isolokkipsykoosi. BAATUUMIII!!! Mitä nyt menivät niin kaukaa, että linnuista ei saatu mitään irti. Yli 260 suohaukan muutto jakautui lajeittain seuraavasti: ruskosuo 85, arosuo 6, niittysuo 87, aro/niittysuo 78. Muita mukavia olivat 26 sininärheä, parisenkymmentä sirovarpushaukkaa sekä itäpuolen kukkuloilla paikallisena viihtynyt muuttohaukka


Iltapäivällä Kalle ja Laura saapuivat Batumiin! Kalle tiedustelee sijaintiani ja samalla huikkaan kavereille rannikolla pyörivistä kahdesta pelikaanista! Ilmeisesti eilinen parvi on hajaantunut, Chorokhin suistolla seikkailleet näkivät yksittäisen kiharapelikaanin. 


Naapurin poika esittelee järeämmän luokan metsästyshaukkaa

Porukka kasassa!