24.3.2014

2014 käyntiin!

Elkää peljätkö, Madan reissun jälkipuoliskon blogipäivityksiä tulee tässä kevään mittaan lisää. Lisäksi blogin aihepiirit laajenevat lintuharrastusvälineistön testaamiseen, mistä löytyy tekstejä tunnisteen "optiikkatestit" alta. Ensimmäinen tuolla tämän päivityksen takana.


Kotiutuminen Madagaskarilta takaisin Suomeen ei ollut täysin mutkatonta. Tunnelma oli tosin jotain melko uskomatonta; 10.1.2014 vastassa pimeä pohjola, joka heti seuraavana päivänä valkeni vähän pysyvämmän lumipeitteen saattelemana. Trooppiseen valorytmiin oli niin tottunut, että täällä ei ollut toivoakaan heräämisestä ennen auringonnousua. Lisäksi suurin osa komeimmista talviulkoilukeleistä meni mukaan tarttuneesta lenssusta toipuessa, eikä ollut hirveästi paineita lähteä kaivamaan sellaisia leudon talven talvehtijoita, joita näkisi viimeistään toukokuussa. Alkuvuosi oli lintupuolella hiljainen ja orniminen tuli onnistuneesti yhdistettyä sosiaalisiin kanssakäymisiin. Ehtipä näkemään ystäviä, jakelemaan Madakuulumisia sekä säätämään järjestöhommien kanssa. Emmää vielä gonahtanu kuitenkaan ole, minkä tämä päivitys toivottavasti todistaa... =)


PLY:n lintuilta, kuvaesitys Batumista ja Punkalaitumelta löytynyt, Ari Rantamäen hoidossa ollut lunni. Kaikille muille havis oli tietenkin tosisponde.Kuva: Petteri Mäkelä


Janakkala, 18.1.

Vuoden eka varsinainen linturetki! Olin edellisenä päivänä käynyt happihyppelemässä Lanankoskella koskikaran perässä - cincluksen lisäksi löytyi tosispondesti talvehtiva laulujoutsen. Nyt lährimme Jaskan kanssa pienoiselle Janakkalan kierrokselle, tavoitteina plokata jokin talvehtivista hiiripöllöistä, tsekata yksi maakotkapaikka ja siinä sivussa koittaa poimia alueella talvehtivia pikkukivoja. Pääkohteet nyt eivät olleet suosiollisia, mutta oli kiva saada tuulihaukka, luhtakana, tavi ja isolepinkäinen vuosipinnalistaa koristamaan. Tietty Jaskan kanssa on aina hemmetin hauskaa maastossa.


Jyväskylä - Saarijärvi - Jämsä, 16.-17.2.

Karvanaama kutsui itsensä Ossin ja Mintun luo Jyväskylään saunomaan ja virvoikkeita nauttimaan. Hyvää seuraa, blinejä, olympialähetyksiä, vodkaa... Orniminen kävi hyvänä oheistoimintana, kun Keski-Suomen syrjäosissa ihmeteltiin kuukkeleita (yht. 4p kuukkelibaarissa), Jämsän Alhojärvellä kahta turkinkyyhkyä, matkan varrella hiiripöllöä ja ynnä muuta peruskivaa tirppaa (harmaahaikara, harmaapää- ja pikkutikka, palokärki, teeri).


Jurmo, 6-9.3.

Ennätyksellisen aikainen kevät ja eka "intensiiviretki" nostattivat ornimisaddiktiota jo vähän reippaammalla kädellä. Reissussa mukana Otso, Niko F, Netta ja Katja K, asemalla lisäksi Timo Palomäki. Jorma Tenovuon kanssa vaihdoimme kuulumisia ja staijasimme osan menomatkasta kimpassa. Torstai oli vielä melko tyyni, mutta suurin osa reissusta saatiin tapella sen kuuluisan ulkosaariston tuulen kanssa. Menomatkan kohokohtia olivat Jurmonselällä havaittu juhlapukuinen ruokki sekä saaressa vastaan lentänyt kulorastas. Perusvessuista ja aikaisista muuttolinnuista ropisi odotetusti vuodenpinnoja.

Perjantaina kokopäiväisesti tositoimiin, vaikka kova tuuli estikin vakiolle menemisen. Laskin soolona länsireitin, saldona mm. lapasotka, merihanhi, ja jokunen naurulokki. Kylille palatessa satamassa vastaan lensi peippo ja tykkikalliolla kottarainen. Iltapäivästä staijia pohjoisrannan kallioiden suojassa, saldona uuttu- ja sepelpulut vuodarilistoille. Päivän häröimmästä haviksesta vastasivat kylän ohittaneet 2 tundrahanhea! Fenologiarari ja paperitöiden paikka.

Lauantaina päästiin jo aamustaijille, Timon kanssa tapitettiin mm. 10 ruokkia. Länsireitin laskeminen meni jälleen sooloiluksi, mutta homma lähti hyvin liikkeelle Sörgenin ja etelälahden väliltä lähteneellä ampuhaukalla. Just kun sain Berlebachin pystyyn reitin aloituspisteelle, hiffasin länsiriutan päällä lipuvan merikotkan - ja sitä saattelevan pienemmän pedon. Pulssi nousee, kiikarit silmille ja sehän se - PEREGRINUS! 2kv-lintu ohittaa länsireitin ilmatilan ja jää pyörimään tykkikalliolle. Koitan intensiivisesti saada asemalta väkeä kiinni, Katja onneksi vastaa ja väki saa perestä kopin, joka hetken hengailun jälkeen lähtee ylittämään Jurmonselkää koilliseen. Länsireitin kruunasivat vielä etelälahdelta potkaistu pulmunen ja Heinäsaareen saapuneet 2 ristisorsaa. Iltapäivästä staijattiin taas kylällä, session aikana Otso kepitti yhden mustavariksen myös karvanaaman vuodarilistalle.


Lähtöpäivän aamuna vakiolla oli entistä tuulisempaa, mutta staijarit palkittiin uivelolla ja 22 metsähanhen parvella. Kummoisempaa ei sen päivän aikana enää tapahdu, mitä nyt tavaroita kärrätessä seipiö unohtui asemalla ja juoksuks'han se meni =) koitin staijata Eivorin kannelta makoa sisäsaariston puolella, mutta sitä ei sendari antanu. Mut olipahan pähee alkukevään reissu, siistiä olla pitkästä aikaa tällä kokoonpanolla maastossa, kasata tölkkipinoa aseman pöydälle ja fiilistellä Eläkeläisiä. Humppalähetystö!


2.3. Pornaistenniemen parkkipaikalla, porokeitto maistuu. Kuva: Thomas Brooks


On tässä välissä Tringan alueellakin pyöritty. Epun kanssa käytiin ihmettelemässä Pornaistenniemen valkoselkätikkaa, myös Karkkilan suuntaan tehty pöllöretki (helmipöllö ja bubo hyvinä täkyinä, siihen päälle pari spondea lehtopöllöä) oli myös piristävää kamaa. Oman mausteensa tälle alkukeväälle toi linturetki IUCN:n tutkimusjohtaja Thomas Brooksin kanssa 2.3. ; Tom saapui Viikin kampuksella Spring Symposiumiin puhumaan ja Peetu järkkäsi Kallen & mut oppaaksi brittiornin kunniaksi järjestetylle linturetkelle. Aamusta painuttiin Nuuksioon ja sinnikkään työn tuloksena 2 harmaapäätikkaa saatiin kivasti näytille. Kanalintujen kanssa kävi ohrasemmin, yhden pulisevan teeren onnistuimme kuulemaan, mutta pyytä ei herunnut usemmallakaan yrityksellä. Kun Villa Elfvikistä ei täkyjä (vaseti, varpuspöllö) irronnut ja Kyläsaaren urpiaisparvi turpoineen teki oharit, niin alkoi usko mennä, ei tämä näin huonosti nyt voi mennä. Pornaistenniemen vaseti onneksi paikkasi ja alkuyön pöllöretkestä saatiin melkoinen seikkailu. Viimosella rastilla osa porukasta kuuli viirupöllön, mutta tiukkojen aikataulujen takia parempiin asemiin ei päästy ja britti jäi valitettavasti ilman sitä helmilajia.



Hittoakos minä valittelin hiljaista alkuvuotta, ohan tässä taas tapahtunut ja tähän mennessä vuodenpinnoja on kertynyt kivat 87 kipaletta, plus PLY:n lintuillan lunni =) saisko kuunvaihteeseen mennessä satasen rikki?

Optiikkatesti: Zeiss 8x42 T* FL Victory HT

Blogin aihepiirit laajenevat. Melko monet kollegat kyselevät vinkkejä optiikan ostamiseen ja tuotteista bloggaaminen on kuulemma nykyään muodikasta. Lisäksi allekirjoittanut on tätä nykyä jossain määrin velvollinenkin optiikkatesteihin. Tässä avautuu taas uusia ovia ja oppimismahdollisuuksia karvanaamallekin, joten kaiken maailman itätimot voivat lopettaa huutelun jo alkuunsa =)

Kirjoitettu ja testattu 1.-2.3.2014. Lisää tekstejä Optiikkatesti-tunnisteen alla.

Vertailussa Zeiss 8x42 Victory HT
- Tekniset tiedot täällä
- Arvio Linnut-lehden numerossa 3/2013 (Absetz, K: Kolme huippukiikaria testissä)





ja Swarovski 8,5x42 EL Swarovision
-Tekniset tiedot täällä
-Arvio: Lintuvarusteen optiikka-arviot (Absetz, K: Swarovski 8,5x ja 10x42 EL Swarovision)


 

Swarovskin ja Zeissin mallit lienevät 8-kertaa suurentavien kiikareiden kärjessä. Kun taso on kova, laatuerot ovat melko pieniä ja kiikaria hankkiva keskittyy lähinnä siihen, miten kiikarit istuvat omille silmille ja näpeille, millaisissa olosuhteissa optiikkaa käyttää ja siitä johdettuna mitä ominaisuuksia kiikareiltaan haluaa. Mulle 8x-kokoluokka on istunut parhaiten perusretkeilyssä ja staijatessa; kun kaukoputki kulkee usein mukana, kiikareilta odottaa laajaa näkökenttää, skarppia kuvaa ja valovoimaisuutta.

Testasin Zeissin mallia Swarojen roikkuessa mukana aurinkoisena alkukevään päivänä, myötä- ja vastavalossa sekä kaukaa että läheltä lentäviin lintuihin. Koska optiikkamieltymyksiin vaikuttaa myös tottumus, Zeissin kiikaria piti "sisäänajaa" tovi, ennen kuin Swaron kanssa pystyi tekemään suorempaa vertailua.

Zeissin uutuusmallia on hieman parjattu siitä, että niiden kuva ei ole aivan yhtä skarppi kuin kilpailijansa (Absetz 2013). Mikäli silmät ovat tottuneet Swarojen reunapiirtoon (eli täysin terävään kuvaan näkökentän reunoille asti), niin Zeissin kuva tuntuu ensialkuun hieman levottomalta. Toisin sanoen, Swaroilla on hieman miellyttävämpi katsella ja kuva tuntuu rauhallisemmalta, jos terävä reunapiirto ylipäätään istuu silmiin.

Sisäänajon jälkeen en kuitenkaan huomannut muita merkittäviä eroja kuvan terävyydessä. Zeiss ei muilla osa-alueilla jäänyt altavastaajaksi, vaan reunoihin asti terävällä kuvalla Swaron malli menettää muilla osa-alueilla. Zeiss on todistetusti valovoimaisempi (Absetz 3/2013), jolloin tässäkin testissä kuva tuntui kirkkaammalta hyvälläkin säällä. Lisäksi Zeissin mallissa on laajempi näkökenttä, mikä on plussaa meikäläisen kaltaiselle perusstaijarille.

Loppujen lopuksi huippukiikareiden eri ominaisuuksissa on eroja, jolloin "mikä on markkinoiden paras kiikari" -kysymykseen ei saa yksiselitteistä vastausta, vaan "parhaat" ovat usein ne, jotka täyttävät yksittäisen harrastajan vaatimukset käyttöolosuhteisiin. Kaikkea ei voi saada, ainakaan tässä kiikareiden kokoluokassa. Swarovskin reunapiirto on hemmetin hieno ominaisuus, jonka ansiosta kiikareilla on levollisempi kuva. 8,5x-suurennos tuntuu pienenä erona kiikareiden erotuskyvyssä, Swaron hyväksi. Zeissin mallissa vastaavasti on kirkkaampi kuva ja laajempi näkökenttä, ja kuva tuntuu yhtä terävältä, mikä tosin vaati allekirjoittaneelta pientä totuttelua. Kyllä nuo uudet Victoryt kelpaavat siinä missä Swarovisionitkin.

Testit vaativat tietysti haviksia; vertailun varjolla steppailin 1.3. Kyläsaareen etsimään Cardueliksia. >40 urpiaisen lössistä löytyi kaivatut 4 tundraurpiaista sekä yksi ruskourpiainen (cabaret-tyypin urpo). Yhden otoksen perusteella Zeissilla löytää myös petolintuja, kun staijastin Vallilan päältä variksen kanssa kisailevan varpushaukan. Tikli sai kunnian olla päivän kolmas vuodari (a8 Vanhakaupunki ja a2 Kyläsaari).