18.8.2014

Põõsaspea III - komeaa lajikirjoa



29.7.

"Ei jokainen päivä voi olla lintupäivä." Kovilta lintupaikoilta tuttu fraasi pätee täälläkin. Jonkinmoinen suvantovaihe päällä; mustalintu ei lennä (alle viiden tonnin muutot ei ylitä uutiskynnystä) eikä mantereen puolelta tarvitse hirveästi lokkeja etsiä. Kahlaajat kateissa. Tiiroilla jotain yritystä, yht. 160 muuttavaa. Andrea Maier saapui muutaman päivän visiitille.


30.7.

Neljän miehittäjän ja pitkän päivän varjolla vahtivuoro napsahti keskipäivälle. Muuten hiljaista, mutta jokusen pilkkasiipi- ja tiiraparven puolesta kannatti tähyillä merelle. Ja nahka kärähti. Menomatkalla kuulin kuhankeittäjän ja kärkeen saavuin juuri parahiksi, kun Margus tapitti mantereen puolella pyörivää pikkukilju-/kiljukotkaa. Tosin neljän kilsan päässä leijuvaan petoon ei ollut hirveästi paineita ehtiä, saati Spitham-pinnoja ruveta laskemaan. =D

 Keskipäivän lisäksi staijasin illalla. Pitkästä aikaa naurulokkien meno yltyi seuraamisen arvoiseksi ja iltavakion päätteeksi saatiin joku ihmeellinen puolen tunnin pulssi, kun taivaanrannassa meni mustalintua, lokkia, tiiraa ja kahlaajaa, viimeisestä ryhmästä mielenkiintoisimpana 100 isosirrin, 20 punakuirin ja 5 tundrakurmitsan sekaporukka. Kokonaisuudessaan massoja ei mennyt mitenkään valtavasti, taisi olla hyvän yömuuton alkua. Mustalintuja 5600, naurulokeilla vaihteeksi menoa (630m) ja tiirojakin yhteensä 250m.


Näillä helteillä on hyvä virkistäytyä pienellä uintireissulla. Juho näyttää mallia.

Projektin johtoporras on keksinyt uusia keinoja staijauksen laadun valvontaan

31.7.

Kahlaajamuutto näyttäis piristymään päin, mutta melko kovana kaakosta puhaltanut tuuli piti niin kahlaajien kuin muidenkin lintujen muuttoväylät ulkomerellä, ja rannikolle saatiin todennäköisesti vain rippeitä. Juhon kanssa staijattiin aamupäivä ja torkuttiin vuorotellen. Sitä saa ensin tuijottaa tyhjyyteen vartin, sitten se puuseppä astuu silmät ristissä pakusta ulos ja huikkaa rannan editse muuttavasta sirriparvesta. Näin. Itse en omien torkkujeni jälkeen tietenkään päässyt vastaavalla kuittaamaan. Keskipäivästä lännestä nousi ukkosrintamaa, pettymykseksemme pilvimassat eivät mitään maailmanluokan rajuilmaa tuoneet. Ois ollu kuvauksellista. Kärjen nisäkäspinnat kasvoivat aamulla mereltä muuttaneella kahdella lepakolla.

Päivän saldona kuitenkin monipuolista lajistoa: punasotka 1, lapasotka 3, härkälintu 24, meriharakka 55, tylli 22, pikkutylli 2, kapustarinta 17, tundrakurmitsa 20, isosirri 1, suosirri 593, pulmussirri 2, punakuiri 9, kuovi 20, pikkukuovi 18, metsäviklo 1, karikukko 2, pikkutiira 9. Tiiroilla kovaa menoa, tänään 636 tiiraa!

1.8.

Hyvästi heinäkuu. Kesä 2014 kulkee loppuaan kohden ja tätäkin jaksoa on enää pari viikkoa jäljellä. Eikä elokuu olisi voinut tylymmin alkaa. Alunperin aattelin siirtyä niemenkärkeen kolmeksi, mutta päätin lykätä aloitusta puolella tunnilla. Keskipäivästä lujaa kulkenut kahlaajameno oli tuossa vaiheessa jo ohitse ja karvanaaman tapitettavaksi jäi lähinnä rippeitä. Kaiken huipuksi Juho oli naulannut koiras-pilkkaniskan niemenkärjestä, vain 20 min ennen saapumistani paikalle! Kannatti taas seuloa Kanta-Hämeen alueen lintuhavaintoaineistoa kaiken maailman valtakunnallisia katsauksia varten. Kahlaajamenon rippeistä sai pientä lohtua; 6 isosirriä, 221 suosirriä, 7 pulmussirriä (mukaanlukien 3 linnun lajipuhdas parvi!), 33 punakuiria ja 1 karikukko.

Margus saapui paikalle puoli tuntia ennen iltavakiota, ja kun muutto ei ottanut käynnistyäkseen, lähdin takaisin möksälle tappelemaan puhelimeni kanssa. Sitä muuttoa tietenkin kulki ihan kivasti iltavakion jälkipuoliskolla, eli ammattimiesten hoitaessa hommat allekirjoittaneen rooliksi jäi vuorokauden tyhjimmän hetken paikkaaminen. Jämäduunit jämätyypille. Sviddu.

Punakuiria ja tundrakurmitsaa suloisesti sekaisin.


Ristisorsat liikkeellä

Samaa jengiä niemen kärjessä

2.8.

Näin, vähän vastaavanlainen kuvio kuin eilenkin. Kahlaajia ei tietenkään mennyt ja massat jäivät aikaiselle aamulle. Margus näki ”oudon lokin”, jota epäili sabiniksi, vaikka etäisyyttä oli turhan paljon. Mene ja tiedä.

Vaan sen tiedän, että omalle staijausvuorolle osui se päivän naulattu kvaliteetti. Staijasin putkella merelle pohjoisen suuntaan ja katoin, notta onko tossa oikeesti rissa, kun näyttäs olevan kokomustat siivenkärjet. Lintu oli noin 1½km päässä ja tippui hetkeksi pintaan, ja välissä piti laskea pari ohitse lentänyttä tiiraparvea. Spottasin luoteeseen lentävän linnun uudestaan, edelleen siivenkärjet näyttävät kokomustilta ja siiven yläpinnan vaaleanharmaa-tummanharmaa –kontrasti näkyy. Ehti siinä muutaman minuutin seuraamaan ad-pikkukajavaa! Päivämäärään nähden ihan kiva havis, teki oikeastaan ihan hyvää eilisen nuijauksen korvikkeeksi.

Iltastaijilla jalat onneksi palasivat maan pinnalle ja yltyneen mustalintumuuton laskenta oli taas melkoista hapuilua. Ihan kuin hommasta katoaisi tatsi muutaman päivän (yhden viikon?) tauon jälkeen. Torspo mikä torspo. Päivän lukuina 6 ristisorsaa, 31 lapasorsaa, 14.100 mustalintua, 148 pilkkasiipeä, 13 härkälintua ja 3 pikkutiiraa.


3.8.

Juhon kanssa pitkä aamuvuoro, tunnin aurinkokylpytorkuilla puoliltapäivin.  Aamun ensi tunnit menivät yömuuton rippeiden ynnäilyssä: pieniä mustalintuparvia, jotka piti kaakkoistuulen painamina kaivaa kaukoputkella horisontista. Mustalintujen ohella keskityttiin tiiroihin; lapintiirat ovat suuremmaksi osaksi menneet, mutta kalatiiraa riittää. Tänä aamuna useita kymmenien lintujen parvia, ja muutto taitaa voimistua elokuun puoltaväliä kohti. Session summana 690 tiiraa! Päivän laji oli kuitenkin pilkkasiipi, joiden ansiosta hiljaisempaa aamupäivää jaksaa päivystää. Päivän suurin parvi oli 170 linnun vahvuinen ja sigmaa kertyi 923 pilkkasiiven verran! Yksi parvi ohitti hyvältä kuvausetäisyydeltä. Hienoja lintuja.






4.8.

Iltastaiji kuudesta eteenpäin. Ens'alkuun näytti, että tästä tulee taas tavallinen päivä toimistossa. Merellä aivan karsea väreily, melkein kaikki yli kahden kilometrin päässä lentänyt näytti hirveeltä mössöltä, eli mitään kvalia ei tän päivän muutosta irtoaisi. Menoa oli ihan hyvin siitä lähtien kun saavuin, eikä vakiota edeltävän tunnin aikana ehtinyt enää edes katselemaan mantereen päälle. Mustalintua, tiiraa, naurulokkia, kaikkea taas vähän sekasin. Margus saapui parahiksi vakion alkaessa, jatkoi kirjurin hommia meikäläisen tapittaessa intensiivisesti merelle...

... ja plokkasi männikön päältä "oudon falcon". Ensin kuului jotain omituista muminaa, ja painostavaan "mitäh?"-kommenttiin kehotettiin tsekkaamaan mitä tuolla menee. Kiikareilla näin metsää vasten lentävän pienen jalohaukan, mutta ei sen enempää ehtinyt, kun piti seuraavat mustalinnut laskea. Haukka istui mäntyyn, hieman katveeseen, eikä Margus saanut linnusta rinnan viirutusta enempää irti. No, taaskaan ei ehtinyt katsomaan, kun piti seuraavat mustalinnut laskea. Marguksella ei ollut kameraa mukana, mutta Canonin käyttäjän piti ottaa mun Nikon messiin, kun mies ei sietänyt staijaamista niemenkärkeä piinaavien kärpästen takia. No menkööt, ei mulla mitään hätää ollut. Lintujakin menee. Viiden minuutin päästä puhelin soi, mutta heti ei pysty vastaamaan, kun pitää laskea lopulta 600 mustalinnun parvea. Lintu varmistui punajalkahaukaksi ja istuu rantakivellä. Selvä. Ehdin vilkaisemaan lintua nopeasti ja taas pitää jatkaa merelle tapittamista. Mahto olla itsekuri kohdillaan, kun petostaijari ei ehdi nuorta vesparia ihailla vaan duuni pakottaa kääntämään noin hienolle linnulle selän.

Pääsin itsekin lopulta ottamaan kuvat päivän pääosan näyttelijästä, kun taiteellisiakin ambitoita syttyi. Tosin ekan yrittämän jälkeen piti tulla takaisin kärkeen hakemaan vara-akkua, onneksi siinä oli vielä virtaa, mutta meinasi valot loppua kesken. Sen verran uniikki tilanne, kuvata iltavaloissa nuorta punajalkahaukkaa, jolla on pakoetäisyys 10 m luokkaa. Ja kuvaa tuli. "Vesparin" lisäksi päivän mainintoina 34 ristisorsaa ja 20.300 mustalintua.





5.8.

Lyhyellä aamustaijilla mm. 760 merimetsoa, 10 härkälintua, 3.600 mustalintua, 50 pilkkasiipeä, kala- ja lapintiiroja 220m, niiden ohella 2 pikkutiiraa ja 4 mustatiiraa. Paluumatkalla koppelo metsätiellä. Aamuvuoron jälkeen päivä kääntyi dudeilun puolelle. Aamupäivän jälkeen läksimme Juhon kanssa tsekkaamaan Haversin kylän rantaa, jota kehutaan myös Viron parhaaksi kahlaajapaikaksi. Lääniä murto-osa Yyteristä tai Jurmosta, mutta lintua kerääntyy paljon todella pienelle alueelle. Reilun tunnin retkellä paikalta arvottiin yli 250 liroa, 40 valkovikloa, 45 rantasipiä, 90 suokukkoa, 175 töyhtöhyyppää ja 800 sorsaa, joukossa mm. 8 heinätavia. Sirrit määrällisesti vähissä, 17 suosirrin lisäksi löytyi 1 pikkusirri, 1 kuovisirri ja 3 lapinsirriä. Kuulemma yli 700 sirrin massojakin täältä löytynyt. Nooh, lajistoa ja massaa riitti nytkin, ja lintuja pääsee katselemaan läheltä. Nautinnollista, vaikka kolmen tunnin yöunien jälkeen oma vauhtini tuntui lähinnä laahustamiselta Juhon perässä.

Haversin retken jälkeen dataaminen ja eilisten vesparikuvien kahlaaminen meni sen verran pitkälle, että ei sitä ollut järkeä ottaa päiväuniakaan. Illasta Marguksen kannustamana lähdin tsekkaamaan pari Noarootsin kosteikkoa tulevaa Estonian Open -pinnarallia varten. Ja on nää lutakot vähän toista luokkaa kuin Suomenlahden pohjoispuolella. Yhdeltä mestalta tsekkasin 22 jalohaikaraa, kymmeniä harmaasorsia ja kymmenisen heinätavia. Härkälintu ja pikku-uikku olivat oleellista tietoa myös skabaa ajatellen. Odottelulla ruovikosta kuuluu myös parvi viiksitimaleita, luhtakana, pussitiaisia ja ruokosirkkalintu, rantametsän viitatiaisia unohtamatta. Toinen kohteista ei antanut kummoisempaa kosteikkolajistoa, mutta yhdellä peltoaukealla fiilistelin koiras-niittysuohaukkaa sekä kahta nuorta punajalkahaukkaa illan viimeisissä valoissa. Aika siistiä.


Haversin rannan maisemaa





Poikkeuksellisen blodi nuori naurulokki, "turha täst o mittää rarii väntää..."

6.8.

Vähempikin urakointi väsyttää, joten onneksi niemenkärkeen ei tarvinnut painua ennen aamuseitsemää. Aamun jäljiltä meno oli vaisua, ehdin sentään näkemään 3 pikkutiiraa. Muina mainittavina paikallinen pähkinähakki ja 635m merimetsoa.

Vaan tästä saatiin Spithamin mittakaavalla petopäivä. Homma alkoi paikallisia lokkeja laskiessa, kovin levottomia olivat kun eivät meinanneet paikallaan pysyä. Matalalla etelän puolella pyörinyt merikotka löytyi ilmiön syylliseksi. Vaan siinä samassa hiffasin rannalta ylös nousevan nuoren punajalkahaukan! Otti hieman kontaktia kotkan kanssa, ennen kuin jatkoi männikön yli etelään. Tästä puolisen tuntia eteenpäin, niin mantereen päälle staijatessa löysin Dirhamin suunnalta 10 hiirihaukan parven. Lähtivät valumaan määrätietoisesti etelään, kirjasin muutolle. Kun kerta toisensa jälkeen merelle tähyillessä ei muuttolintuja näkynyt, mutta vastavuoroisilla skannauksilla mantereen puolelle löytyi aina petolintu, niin enemmän sitä staijasi selkä merelle päin. Tosin tuli sieltä ulapaltakin petoa, hiirihaukkaa korkealla ja matalalla muutaman linnun aalloisa, ja lajikirjoa täydensivät ruskosuohaukka, tuulihaukka, muutama nuolihaukka sekä varpushaukka. Kertaalleen olin jo poistumassa niemestä, vaan muutama mereltä tullut buteo kannusti jatkamaan. Siinä samalla mereltä saapui päivän toinen punajalkahaukkaa, painellen saman tien männikön yli etelään. Session lopussa sain seuraa hollantilaisesta lintuharrastajasta, melko ironista kun mies saapuu kovan luokan meristaijipaikkaan seuraamaan petomuuttoa. Menoa riittää vielä jokusen hiirihaukan ja yhden punajalkahaukan edestä, viimeisin "vespari" kehtasi jäädä niemennokkaan paikalliseksi. Kun viimeiseen puoleen tuntiin mahtui vain varpushaukka ja pikkukuovi, päätin poistua.

Möksällä Juho naureskelee, kuinka karvanaaman silmät loistaa, sitä on staijattu petoja Viron huonoimmalla petopaikalla. Vaan eihän  se huono päivä ole, jos paperilta löytyy 53 hiirihaukkaa, niittysuohaukka, ja 3 punajalkahaukkaa!

Petopäivän paikollinen petokuva - nuori kanahaukka terrorisoi niemenkärkeä

7.8.

Vapaapäivä. Toinen kuukauden sisään.


8.8.

Poiminta lomakkeelta, klo 5.00 jakson lopusta: " ***** et on pimeetä..."

Aamusta olin väsymyksestä niin pahasti sekaisin, että piti vakion alussa mennä Juhon pakuun ottamaan lukua. Jos ei pysty nukkumaan niinä hetkinä kun on mahdollisuus levätä, niin staijaaminen on vähän heikolla pohjalla pitemmän päälle. Heräilin juuri sopivasti vakion päätyttyä, kun Margus saapui kärkeen ja Juho nuotitti mereltä saapuvaa koiras-niittysuohaukkaa.

Vakion jälkeen kimppakomppaus Spithamin kylän niityllä. Lääniä riittää, ja niin lintujakin. Nyt kompattiin ehkä puolet alueesta ja potkittiin esille 20 pikkulepinkäistä, 3 ruisrääkkää ja kirjokerttu. Oi näitä luonnonniittyjä... siitä mökille dataamaan, samalla kun kokeneempi parivaljakko käväsi Haversissa.

Väsymyksestä uuteen nousuun, saapuessani niemenkärkeen klo 19.10. iski niin leppoisa ja vapauttava fiilis, notta. Pelkkä aaltojen pauhu sai miettimään, että on sitä huonompiakin paikkoja missä ihmisen olla. Linnustollisina kohokohtina 68 punakuirin ja 6 pikkutyllin parvet sekä heinätavi.


9.8.

Painelin kärkeen aamuvakion jälkeen, missä Suomeen lomille lähtevä Juho oli huhkinut päivän ensimmäiset tunnit. Hiljasta oli kuulemma ollut. Merellä pilvistä, ukkosen tuntua, hiostavaa, suorastaan painostava keli. Loput aamupäivästä meno olikin todella vaisua, mitä nyt näkyvyys oli pienessä tihkusateessa ihanteellinen. Aattelin, että olikohan tää päivä taputeltu, mutta puoliltapäivin alkoi tapahtumaan. Ensin sirrejä, sitten merisorsia, lopulta isompaa kahlaajaa. Taas kerran massoilla ei hirveästi juhlittu, mutta nähtävää riitti monipuolisesti, hyvissä havainnointioloissa, ilman kiirettä. Yhdeltä kehtasi ottaa peltipaidan pois yläkroppaa peittämästä, ja lintuja meni edelleen.

9.8. lajeina ja lukuina: pilkkasiipi 195, härkälintu 31, meriharakka 530, tylli 26, kapustarinta 2, tundrakurmitsa 27, suosirri 224, suokukko 23, punakuiri 8, pikkukuovi 60, metsäviklo 2, mustaviklo 1, liro 96, pikkutiira 1. Oli muuten kivaa!


Otos meriharakkamuutosta