29.1.2021

Talvista Haliasta! 24.1.-29.1.2021

 
 

 
Jebu! Se on terveen tuntuinen olo, että "vois tehdä viikon mittaisen talviretken Haliakselle". Osaa ottaa sit vielä helmikuun ajan pääkaupunkiseudun parhaat puolet =) ja osaa tää Haliastouhu olla välillä tosi kivaa!


Su 24.1.

Sataman portista läpi klo 13.30 ja Pyry on sopivasti vastassa aseman parkkiksella. Rojut taksista ulos ja saman tien Pyryn jäljillä kohti öljysäiliöitä tsekkaamaan sataman puolella löytynyttä nokikanaa, jonka Pyry ja Juho olivat aikaisemmin päivällä kantiksen vihjeistä löytäneet. Nyt pitää mennä just oikealle kalliolle pällistelemään, että Ulkosataman laitureiden keskellä kelluva nokikana näkyy. Ei yhtään huono tapa aloittaa talvista retkeä Haliaspinnalla! Nokikana on nykyään asemalla pikkurariteetti ja ansaitsis lisälajistatuksen, Suomen pesimäkanta on kutistunut todella kovaa vauhtia ja leudot talvet vaikeuttavat lajin näkemistä saaristossa. Jäättömien talvien jäljiltä linnut ampuvat kevätmuutolla suoraan pesimäpaikoille, eikä leutoina talvina jäätilanne työnnä talvehtimaan jääneitä lintuja riittävän ulos. Hangon Kalasatamasta on ilmoiteltu kahta lintua jo useamman päivän, joten nythän se piti tietenkin hoitaa. Ja tämä lintu oli Ulkosataman puolella!

Säiliöiltä takas parkkikselle, kamat kantoon ja asemalle vaihtamaan junioreiden kanssa parit kuulumiset & pikaisesti purkamaan rinkan ja repun sisältöä. Puolitoista tuntia ennen auringonlaskua hyvästelin kaverit kotimatkalle ja lähdin iltapäiväretkelle. Kun saaristoon ei vielä tänä vuonna päässyt, niin vuosipisteitä ropisee hyvällä tahdilla: kotilahdelta nousee pari harmaahaikaraa, uiveloita on tyypilliseen tapaan kertynyt lahdelle mukava porukka (tänään 14p) ja samaan porukkaan on liittäytynyt kaksi lapasotkaakin. Gåsörsbergetin edustalle putoaa tavi ja särkän kärjestä onnistun yhyttämään junnujen aikaisemmin päivällä löytäneen naaras-allihaahkan! Hyvänä bonuksena saukko häärää lahden jäänreunalla. Meri on päivän viimeisissä valoissa edelleen tyyni ja sumuinen, illalla virittelen tupaan kaiuttimet ja painun aikaisin nukkumaan.

Juhon ja Pyryn kuvitusta päivältä:






Ma 25.1.

Yön aikana sumu hälveni ja iltaa kohti yltyvä etelätuuli viimeisteli priimanäkyvyyden. Bunkkerilla viihtyi kokonaiset kolme tuntia, muutto on talvisesta menosta huolimatta yllättävän monipuolista ja kirjaan lomakkeelle kahta eri lajia koskeloita, yhden pienen mustalintuparven ja pari pilkkasiipiparvea. Naurulokkeja tuntuu pörräävään pieniä jengejä siellä täällä, joita tulkitsen asemalomakkeelle 16 paikallista yksilöä. Itäpuolella kelluu naaraspukuinen haahka. Alleja ynnäilen 650 paikallista, tukkakoskeloja 13p ja 8m.

Lounastauon jälkeen niemeä kiertämään: kotilahdella tänään uiveloita 5k 13 n p, etelätuuli työntää mereltä vesilintuja sekä Gåsörsvikenin että Gåsörsbuktenin puolelle, päivän kokonaissummina mm. 154 kyhmyjoutsenta, 93 sinisorsaa, 350 telkkää ja 220 isokoskeloa. Buktenin puolelle kerääntyneestä vessuparvesta löytyy myös kolme lapasotkaa. Kierros vie jälleen öljysäiliöille, mutta yltyvä etelätuuli vaikeuttaa havainnointia ja taitaa sillä eilisellä nokikanallakin olla tuollaisessa aallokossa melko tukalaa. Merikotkia näkyy ainakin 12 yksilön edestä, maalinnuista voisi vielä mainita tilhen (1m), räkättirastaan (1m) ja peukaloisen (1p).

Vaikeeta tuo panoraamojen ottaminen. Klassinen staijausmaisema silti

 
Ti 26.1.

Tyyntä! Upeiden puitteiden lisäksi saan päiväretkelle saapuneen Mika Kilven bunkkerille staijiseuraksi. Kuulumisten vaihtamisen ja lintutilannekeskustelun ohella staijaillaan ja talvinen Halias antaa taas parastaan. Eilistä allihaahkaa etsiessä löydän Uddgrundetin rannalta koiras-harmaasorsan, lounaisella sektorilla muuttaa kaakkuri ja Mika avustaa päivän parhaassa havainnossa, nuotittamalla länsilounaasta kaukaisia merisirriluotoja. Kaukana ovat, jossain Stenskärin etelä-/lounaispuolella, mutta hyvällä näkyvyydellä ja pienellä tuurilla sieltä löytyykin lennosta noin 30 merisirrin parvi! Kovaa kamaa tällaiset parvet Haliaksella. Aamu antaa myös muutaman mustalinnun ja pilkkasiiven, sekä länsipuolelta kaksi paikallista riskilää. Idässä edelleen haahka, Tullholmenin kupeessa tukkasotkaparvessa kaksi lapasotkaa, ja Gustavsvärnillä paikallinen piekana! Naurulokkeja ynnään vähemmän kuin eilen (8p), mutta kalalokkeja liikkuu merellä useiden kymmenien lintujen parvia ja horisontista pöllyää välillä isoja määriä ilmaan - 550 paikallista kalalokkia on tammikuiselta Haliakselta myös mukava summa.

Meri on melko tyyni vielä pitkälle iltapäivään, joten niemen kiertämisen jälkeen vesilintusummat nousevat eilistä korkeammiksi: kyhmyjoutsen 256p, sinisorsa 160p, telkkä 360p, isokoskelo 290p, harvalukuisemmista mukavia määriä jälleen tukkakoskelolla (16p 2m) ja uivelolla (9k 18n p). Niemen kiertäminen päättyi jälleen öljysäiliöille; nokikanasta en taaskaan saanut revanssia, mutta sopivasta kohdasta sain sen verran näkymää Kalasatamaan, että siellä viihtyneen punasotkan sai naulattua vuosipinnalistalle. Näkyi siitä käsin parit pulut ja naakatkin, lintulajeja päivälle mukavat 38!




Ke 27.1.

Sakeaa lumisadetta ja pohjoisen puoleista tuulta heti aamusta, joten päätin viettää valoisaa aikaa sisätoimistossa ja kerätä voimia polttopuiden roudaamiseen autokenttien laidalta asemalle. Jari oli tehnyt tilauksen parista motillisesta koivuklapeja ja Sami Virta oli taannoisella jaksollaan hoitanut suurimman duunin, mitä nyt roudattavaa riitti vielä useamman kottikärryllisen edestä ja tällaisella heittopusilla hommaan meni kolmisen tuntia. Hyvää hyötyliikuntaa =D paljoa ei tarvii päivän haviksia mainita, kotilahdella uiveloita 5k 6n ja niemessä paikallinen punakylkirastas.



To 28.1.

Nyt taas lähtee ja hyvin! Jos tiistaita sai kehua tyynenä päivänä, niin tänään meri oli paikoitellen rasvatyyni, ja aurinkoakin tuntui näkyvän kunnolla edellisiin päiviin verrattuna. Osaa tää touhu olla jumankauta kivaa tällaisina päivinä. Uusia vuosipisteitä en onnistunut löytämään, mutta retkenpinnoiksi punarinta (1p aseman takapihalla), tikli (2m) ja urpiainen (1m). Päivän parhainpana naaras-allihaahka, joka löytyi tällä kertaa suoraa eteläpuolelta Gäddgrundetin edustalta paikallisena. Mereltä myös mm. kolme riskilää, 19 tukkakoskeloa, haahka edelleen itäpuolella. Nyt oli entistä parempi tähystää länteen ja luoteeseen, telkkiä sai summattua jopa 570p ja isokoskeloita 340p. Alleja nousi lounaisesta horisontista 600 linnun pilvi ilmaan, joten tällekin lajille mukava kokonaissumma 1100p. Stenskäriltä sai ynnättyä sinisorsia, mutta haapanaan tai muuhun harvinaisempaan puolisukeltajaan eivät taidot riittäneet. Kotilahdella uiveloita taas mukavasti, nyt 5k 16n
 
Piekana oli jälleen paikallisina itäpuolella. Niemen maalinnuista mainittavimpana edelleen niemessä talvehtivat kolme peukaloista, niitä ei tuore 15 cm paksu puuterilumikerros tunnu haittavaan. Takapihan niityllä yksi lintu sinkosi melkein jaloista hangen alta, samaan aikaan huussilehdossa rätisi toinen lintu, ja kolmas löytyi Kotilahden koillisrannalta. Lajimäärä jäi kuitenkin tiistain lukemasta jälkeen, en onnistunut näkemään esimerkiksi ainoatakaan sotkaa.





Pe 29.1.

Lähtöpäivä. Yön aikana pohjoistuuli yltyi ja niemelle tuiskusi uutta lunta, joten retkeilyn sai ottaa taas vähän kevyemmin. Vakion loputtua lähdin pyörähtämään eteläkärjessä ja löysin sieltä päiväretkelle lähteneen Lauri Mäenpään. Fiilisteltiin mm. saukon jälkiä ja Hangon lintutilannetta, manattiin kurjaa keliä ja sain taas kuulla muhkean setin hienoja tarinoita. Haviksista mm. uiveloita jopa 10k16n, lapasotka 2k p (Late näki eteläkärjessä), tukkakoskelo 4p3m ja naurulokki 4p. Iltapäivällä havaintotietokannan täydennys, lähtörutiinit, taksilla kaupunkiin ja kohti Helsinkiä, Hankoon takaisin viimeistään kuukauden päästä!




13.1.2021

Fear of the Lark vol. III – Keski-Suomen Talvilinturalli 2021

 

”Kai sä nyt huusit sen ykstoista kertaa...”

Hyyiiiiiijjjj!! Talvi saapui Keski-Suomeen nipin napin ennen tammikuun toista viikonloppua. Viikko sitten pohjustetut sulapaikat jäätyivät ja jännitettiin siinä Jyväsjärven rantaruovikkoon saapuneiden viiksitimalien kohtaloakin. Tasaisesti noin alle kymmenessä asteessa pysyvien lämpötilojen ennakoitiin vaikuttavan vesilintutilanteeseen vielä rallia edeltävänä yönä, parin paikan pohjustamiseen käytetyn perjantain iltana pohdittiin Ossin kanssa kahta ja kolmea eri reittivaihtoehtoa. Kahdella aikaisemmalla kerralla mukana olleen Jirka Laitisen koronavilkku valitettavasti hälyytti mahdollisesta tartunnasta, joten perjantai-iltana sovimme lauantaiaamun tapaamisaikataulusta Tuomaksen kanssa vielä tietämättämme, että lähdetäänkö me siitä Päijänteen itäpuolelle, Saarijärvelle vai Jämsään!
 
Reitin suunnitteluun vaikutti eniten Päijänteen lintutilanne, jäästä vapaat selkävedet tarjosivat kaikenlaisia kivoja talvilajeja tukkakoskelosta silkkiuikkuun sekä nauru- ja merilokkiin. Jäätilanteeseen nähden tärkeimmät staijipaikat sijaitsevat ”pussien perillä”, jolloin logistisesti järkevintä olisi aloittaa järvistaijipaikalta tai lopettaa sellaiseen. Aamustaiji hankaloittaisi monien peruslajien saamista, vaikka joitain spesialiteetteja varmemmin aamulla saisikin. Ossin johdolla pyöriteltiin erilaisia reittivaihtoehtoja, ja lopulta päätimme aloittaa Saarijärven ”kuukkelibaarista”, panostaa aamupäivä metsälajeihin, kuitata Jyväskylän paikkoja puoliltapäivin ja lopettaa Korpilahden puolelle järvistaijiin. Lauantaina Päijänteen itäpuolen Mämminniemestä ilmoitettu vesilintubonanza tulkittiin ansaksi, paikka olisi vaikeasti saavutettavissa ja sen jälkeen peruslajien napsiminen olisi huomattavasti vaikeampaa. 
 
Keskisuomalaista mielenmaisemaa (c) Petri Kuhno

 
 
Lauantaiaamuna poimimme Tuomaksen kyytiin Jyväskylän Kivääritehtaalta, kävimme läpi lyhykäisyydessään reittivaihtoehdot ja päätimme lähteä pohjoiseen! Aloituspaikaksi sovittiin Äänekosken Savipohja ja Ossilla oli tiedossa suppealta alueelta useampi viirupöllöreviiri. Aamukahdeksalta on vielä turkasen pimeetä ja pöllökortti kannattaa ehdottomasti pelata rallin alkuun. Viirupöllö ei ole ihan niin talviaktiivinen kuin varpuspöllö ja huuhkaja, mutta sopivalla ihmislähtöisellä möykällä paikalla olevan linnun saattaisi herättää. Eka stoppi ei tuottanut kuin tuulen huminaa, tokalla stopilla vihelleltiin varpuspöllöä ja tää yks helsinkiläistynyt kantahämäläinen lintuautisti päätti apinoida koiran haukuntaa muistuttavaa viirupöllön varoitusääntä. Ja yks viirupöllö vastasi! Pöllö aloituslajina tuo aina vahvan startin fiiliksen, eikä tästä onneksi ollut kuin helppo (mutta intensiivinen) siirtymä lumisia metsäteitä ensimmäiselle valoisan ajan kohteelle. 
 
Saarijärven ”kuukkelibaarille” oli edellämme olevista jäljistä päätellen saapunut Hannu Tammelinin vetämä fillarijoukkue. Totesimme oman ajoituksemme loistavaksi, kun aamun sinisenä hetkenä talsimme metsäpolkua pitkin kohti ruokintaa. Odotteluvaraa jäisi hyväksi hetkeksi, ja esimerkiksi harmaapäätikan ja palokärjen havaitsemineen on todettu aamuhämärissä hyvät mahdollisuudet, linnut ilmeisesti liikkeelle lähtiessään möykkäävät hieman. Rallin toinen laji oli kuitenkin taviokuurna, jonka kutsuääntä kuului sadan metrin päässä ruokinnalta ja koko paikallaolon ajan. Kuurnan havaitsemiseen olikin paremmat mahdollisuudet tältä pohjoiselta reitiltä, ja oikean reitin valinta vahvistui kun kuulimme Lautamiehen sytyttämän nuotion äärelle myös harmaapäätikan ääntä! Aamun todellinen ylläri oli kuitenkin järripeippo, ylilentävän linnun kutsuääntä kuului ensin ruokinnan vierestä ja lopulta päältä, tiedä sitten oliko se yöpynyt jossakin lähistöllä vai päätti muuten vaan lentää tästä yli. Epäuskoinen fiilis siinä silti iski, todetessani jälkikäteen et ”eihän urpiainen kuulosta tuolta vaan tuo on järri!” Onneksi oli toinen joukkue kuulemassa. Ensimmäisten töyhtö- ja hömötiaisten saapuessa ruokinnalle saapuivat myös kaksi kuukkelia, siinä samalla kuitataan peruslajeista mm. korppi, hippiäinen ja puukiipijä. Vahva startti! 
 
Tällaisella startilla kehtaa tuuletta! (c) Tuomas
 
Ja vahva oli luotto seuraaviinkin nuotteihin. Rallisuorituksen ensimmäisessä vaiheessa tsekkailtiin muita Saarijärven paikkoja ennen ensimmäistä siirtymää; Mustikkakorven tiedossa olevalta ruokinnalta etsittiin kahta rastaslajia, mutta taajama-asutuksen keskellä Ossi osoittikin kuusen latvassa pönöttävää varpuspöllöä. Pappilasta etsittiin kuusitiaista, paikallinen lintuharrastaja kertoi kuusitiaisen poistuneen viisi minuuttia sitten muun tiaisjengin mukana, Ossi jäi päivystämään ruokintaa ja Tuomaksen kanssa siirryttiin sivummalta kuuluvan tiaismöykän perään. Pienen sinitiaisjengin mukana matkasi yksi kuusitiainen, ja samalla kuittasimme peruslajeista kesykyyhkyn sekä lisää varislintuja. Saarijärven rautatieaseman tukkipinoilla jakauduimme taas, Ossi ja Tuomas jäivät tsekkaamaan yhtä tukkipinokeskittymää ja kantahämäläinen suuntasi alueen itälaitaan. Viimeisen tukkipinon suunnalta alkoi kuulumaan valkoselkätikan ääntä ja levotonta nakutusta, ohjeistin muut paikalle ja vaikka laji kuitattiin ääntelevästä linnusta, ehdimme näkemään myös pinoilta poispäin lentävän linnun. Kun siirtymän alkutaipaleella (Kekkilä!) Tuomas hiffas isolepinkäisen tyyppihabitaatistaan, saatoimme onnitella itseämme ruksiessamme rallin ensimmäisestä vaiheesta mukavat kolmekymmentä lajia. Samalla sain ruoskia itseäni siitä, että en kai mä nyt pahasti tölvässyt valkoselkätikkojen ikämäärityksestä sille Pappilassa juttelemaan tulleelle miehelle... 
 
Varpuspöllö ylävasemmalla! (c) Tuomas
 
Pohjoisessa reittivalinnassa huolestutti aamupäivälle ja hyvään lintuaikaan osuva selkeä ja pitkä siirtymä, sekä siirtymän jälkeen ohjelmassa oleva sulapaikkojen koluaminen. Saarijärveltä tämä olisi tietenkin kompaktein vaihtoehto, mutta riskinä Jyväskylän ruokinta- ja varpuslintupaikoille saapuessa kello olisi reippaasti iltapäivän tuolla puolen, jolloin logistiikka ei sopisi lintujen vuorokausiaktiivisuuteen. Ossi lupasi Jyväskylän olevan saavutettavissa puoliltapäivin ja siihen paikallistuntemukseen saa kyllä luottaa. Laukaan spotit aloitettiin Kuusaankosken syynäämisellä, saapuessamme eiliselle pikku-uikkupaikalle spottasimme koskikaran liikkuvasta autosta ja tervehdimme paikalta löytynyttä Ilkka Vatasta & retkiporukkaansa. Eilinen paikka veti kuitenkin vesiperän ja siirryimme kosken kaakkoispuolella olevalle maantiesillalle. Ossi jätti Tuomaan ja minut etsimään lintuja ja kävi kääntämässä auton, hetken ihmettelyn jälkeen Tuomas löysi kuin löysikin pikku-uikun alajuoksun puolelta! Samalla kun sillalla tuntemattomaksi jäänyt lintuharrastaja saapui lintua kanssamme ihmettelemään, huomasin alajuoksun puolelta varis- ja naakkaparvessa levotonta hässäkää sekä yhden porukkaan kuulumattoman linnun, lopulta piti enää huutaa ”Gena! Gena! Gena menee vasemmalle!” niin Tuomas pysyi hyvin tilanteen tasalla ja lajilistaan kuitattiin kohdelajin lisäksi spontaanisti kanahaukka. 
 
Kuusankoski, pikku-uikku oli tässä pohjustuspäivänä.
 
Kuhankoskelta etsimme eilisen nuotin perusteella uiveloa ja kohde meinasi jäädä ensimmäiseksi hylsyksi, Ossi onneksi löysi kaukaa joenmutkasta kaksi isokoskeloa. Seuraavaksi Tarvaalanvirta ja rutiinitsekkauksella telkkä ja päivän ainoa laulujoutsen listalle, tosin jälkikäteen huomasimme että parin minuutin koukkauksella olisimme saaneet uivelon helposti listalle. Päätimme kuitenkin kurinalaisesti käydä sovitut kohteet läpi ilman ylimääräisiä rönsyilyjä, nyt se maksoi meille yhden lajin. Vuonteen mustalintu ja kaksi pilkkasiipeä sentään pitivät. Neidonsalmen ruokinta todettiin taas pakolliseksi stopiksi, tosin ruokinnalta itse ei uusia lajeja löydetty, mutta kuittasimme horisontissa huutaneen palokärjen listallemme. Laukaan keskustassa kompensoimme pientä takeltelua, Tuomaksen kanssa jalkautuessa kuittasimme samoilta jalansijoilta varpusen että pikkuvarpusen, hylsyksi jäänyt fasaanin etsintä antoi kuitenkin ylilentävän peipon! Tämä ja järripeipon näkeminen aikaisemmin aamulla aikaisti myös aikataulua ja pari Jyväskylän kohdetta saatiin riisuttua reitistä pois. Jyväskylää kohti siirtyessämme tähystiin Leppäveden maaseutumaisemassa puiden latvoista parven keltasirkkuja suurempia pikkulintuja. Zeissit silmille liikkuvasta autosta – tilhiä! Samoja puita päästiin katsomaan uudelleen vähän toisesta kulmasta, ja epäusko meinas uskoa kun samannäköisestä puunlatvasta löytyikin keltasirkkuja. Skannasin siitä hieman vasemalle ja tutumman näköisiä lintuja löytyi viereisestä latvasta! Siinähän säikähti, et pitääkö kiikarien sijaan vaihtaa silmät... 
 
Jyväskylän paikat aloitettiin paikkaamalla fasaanit Haapaniemestä. Viimeistä lajilistan peruslajia (mustarastasta) etsittiin paristakin paikasta, ensimmäiseltä kuitattiin rallin ainoat punatulkut ja toiselta (Jyskän Teivasenkujalta) rallin toinen kanahaukka! Epäuskoisena intin kavereille et eiks tuo kuitenkin oo varpushaukka kun on noin pieni, mut kokovertailuna olleet tiaiset (ja objektiivisemmat joukkuetoverini) osoittivat ensivaikutelmani vääriksi = ) siinä välissä haettiin Halssilasta tikli ennen Jyväsjärven itärannalle siirtymistä. Rauhalahdelta paikallistettiin viiksitimalit sopivan katseluetäisyyden päästä paikalla olevien valokuvaajien ”avulla” (muuten jees mutta toivottavasti linnut saavat ruokailurauhan), mutta ei älytty että se kateissa oleva pajusirkku ois samassa parvessa timalien kanssa. Muut älysivät =D paikalla häröiltiin niin Tero Toivasen, Jyrki Torniaisen sekä Teemu Forsin vetämän kolmea eri maakuntaa edustavan (ainakin!) joukkueen kanssa. Kuittasimme täältä myös rallin ainoan urpiaisen (ylilentävä), mutta Allihuuppa nöyryytti pajusirkun lisäksi varpushaukalla. 
 
Kuvituskuvaa (c) Petri Kuhno

 
Näiden vaiheiden jälkeen suuntasimme kohti Muuramea. Turkinkyhkyä pidimme melkoisen varmana lajina, sillä piha-alueen lisäksi tiedossa oli puu, jossa kyyhky ruokailujen ohella piilottelee. Tuomas ohjeisti muut tarkalle paikalle katsomaan tarkkaa kohta, mutta... ei se siinä ollut! Aikaa kului hakemiseen, katsottiin muita puita, katsottiin hopeakuusta eri kulmista (ruokinnan isäntäväeltä oli saatu lupa lajin bongaamiseen, mutta emme piha-alueen keskelle kuitenkaan liikkuneet). Kantahämäläinen huhuili yhdessä tilanteessa muutaman turkinkyyhkyn laulua muistuttavan puhalluksen, ja hetkeä ennen irtaantumista Tuomas puhalteli käsiensä avulla paljon autenttisemman kuuloista materiaalia. Vitsailin miehelle kysymällä ”kai sä huhuilit sen yksitoista kertaa?” lajin tieteelliseen nimeen viitaten (edit: juujuu, tää oli todella paha aivopieru, decaocto = 18 mut tilannekomiikkaan se ei varsinaisesti vaikuttanut). Hetken aikaa sitä äimisteltiin et kai sitä kannatti kuitenkin yrittää – ja sit se penteleen lintu vastasi muutamalla puhalluksella! Paikallahan se oli, se piti vaan löytää esille. 
 
Seuraavalla siirtymällä kohti Muuramen keskustaa joukkueemme sai osakseen lisää draamaa, kun Ossi spottas kuskin paikalta korkealla etuoikealla kuusen latvustossa istuvan ison petolinnun! Liukkaalla tiellä pysähtyminen ei onnistunut ihan nappiin ja lintu jäi katveeseen, peruuttaessamme takaisinpäin lintu oli ehtinyt ottamaan siivet alleen eikä puussa istuvaa hiirihaukan näköistä mönttiä saatu sen tarkemmin määritettyä. Kehtasimme kuitenkin ruksata kisapalveluun hiirihaukkalajin hiirihaukkana ja pientä juhlaa yritettiin viritellä, vaikka lopullisen määrityksen mäheräminen latisti tunnelmaa. Muuramessa etsimme allia turhan paljon kaventuneesta sulasta, taajama-alueelta taas turhaan mustarastasta. Siinä sivussa teimme rallin toisen tilhihavainnon – epätoivo ja tilanteen ironisuus purkautui pelkääjän paikalta muutamina valittuina voimasanoina, suoraan sydämestä. Muuramejoella tiimimme koki lisää takaiskuja, kun kohteena ollut tavi sekä linnun sinisorsajengi olivat kadonneet joen sulilta alueilta. Pitähköt pätkät lintua etsittiin, samalla saatiin lisää hyötyliikuntaa ja kokemuksia talvisista maisemista, mutta pinnojen kertyminen tuntui pysähtyvän. Tavi oli kuulemma piilotellut joenvarren oksien alla, ääneti ja liikkumatta. 
 
Muuramessa tehtiin päätös lopetuskohteesta, Mämminniemi tuntui olevan turhan ajamisen päässä, Ristiselän länsipuolella Viheriin oli sen sijaan lyhyempi ajomatka, samalla olisi paikkomahdollisuuksia parin puutelajin kuittaamiseen ja staijaamiseenkin jäisi aikaa reilu tunti. Närhi ja teeri todettiin jälleen vaikeiksi lajeiksi havaita rallissa, kumpikin jäi puuttumaan lajilistaltamme vaikka autosta käsin tehtiin aivan julmetusti tähystystöitä. Mut minkäs teet. Viherin laiturilla oli vastassa Tero Toivanen, ja sainkin joukkueemme kapteenilta kehotuksen pehmittää miehen päätä. ”Tero, älä mee, jutellaan” toimi lopulta kaikista parhaiten. Samalla saimme käsitystä lintutilanteesta saman järvenselän itärannalta ja millaista menoa maastossa muutenkin oli. Teroa oli mukava nähdä pitästä aikaa, toivottavasti fiilis oli molemminpuoleinen =D 
 
Natiivin vinkistä avoimelta Ristinselältä osattiin etsiä niin merikotkaa kuin kuikkaa. Molemmat pankkilajit (kalalokki ja harmaalokki) kuitattiin melkoisen mukavalla aikataululla, mutta yllättävä kylmyys sekä vähenevä valo laskivat staiji-intoa. Päivänvaloa riitti kuitenkin sinne neljään asti kaukoputkien käyttöä vuoroteltiin eikä se kiikareiden nostelu silmille varsinaisesti laiskaa ollut, mutta siltä se välillä tuntui, ettei viimeinen etappi kahta lajia enempää antasi. Tuomas kuitenkin skarppasi, ensin suoraan länsipuolelta jumalaare kuikan, joka oli ehkä se yllättävin havainto paikalta. Varttia vaille neljä mies nuotitti puolestaan pohjoispuolelta lentävää vanhaa merikotkaa! Ja sekös nostatti fiilistä, aika harvoin talvilinturallissa saa neljä lajia viimeiseltä etapilta, sillä sinetöitiin fiilis notta todetusti tällä taktiikalla vois olla vahvoilla sijoilla. 
 
Viheri! (c) Tuomas

 
Poistuessamme paikalta kisa-ajan loputtua tulospalvelu näytti kertovan todellisia tuloksia; Fear of the Lark pysyi kärjessä 48 lajilla, kovaa tulosta takonut Allihuuppa kiri 45 laajiin, kolmas sija irtosi 41 lajilla. Mämminniemestä aloittaneet joukkueet (tätä vaihtoehtoa mekin siis tosissamme mietimme) näyttivät jämähtäneet noin 35 lajin tienoille, ilmeisesti aamustaijeilta ei osattu irtaantua riittävän aikaisin ja sen jälkeen peruslajien kaivaminen jäi puuttumaan. Yllättävää tässä kuitenkin oli, että pienellä lisätuurilla (ja ehkä vielä skarpimmalla päätöksenteolla) olisimme yltäneet Keski-Suomen talvilinturallin uuteen lajiennätykseen. Spekulointi kuitenkin spekulointina, sillä tiedämme, että hyvälläkin reittivalinnalla ei aina onnistu ja puutteita tulee aina. 
 
Paluumatkalla Viheristä tuloksestamme kuului kaikenlaista kuittailua, esimerkiksi Syde soitti Ossille ja kysyi että hävittäjälläkö te ootte matkaa tehneet. Vastasin nasevasti, että ei tehty vaikka meillä onkin hävittäjälentäjä kuskina. Kilometrejä tällaisella ratkaisulla tietenkin kertyi, ja rallimenestykseen löytyy useita tekijöitä:

  • Peruslajit, peruslajit, peruslajit. Rallireitin suunnittelu on kuitenkin tehtävä peruslajit edellä, siksi valitsimme Saarijärven, sillä Mämminniemestä tai Viheristä olisi vaikea lähteä kaivamaan puuttuvia metsätiaisia jos sopivia kohteita ei ole tiedossa ennen iltapäivää. Kaikki mahdolliset habitaatit olisi silti koluttava ja hyviltä paikoilta pitäisi niiden peruslajien lisäksi irrota lisälajejakin. Tiimimme panosti metsälajeihin, joilla saatiin kompensoitua aivoimien järvenselkien spesialiteetteja, kuten muiden näkemien silkkiuikun ja tukkakoskelon. Järvenselkä oli pakko silti sisällyttää reittiin, koska yhdeltä stopilta olisi mahdollisesti useampi laji hoidettavissa joita ei muista habitaateista saa.

  • Paikallistuntemus. Kantahämäläisen on edelleen turhan helppoa lähteä näin huippuunsa hiottuun tiimiin mukaan, Ossin ja Tuomaksen paikallistuntemusta ei voi liikaa kehua Kohteella ei voi tuhlata aikaa sen paikan etsimiseen mistä linnun voi nähdä, vaan aika pitää käyttää vain paikalle kulkemiseen ja linnun etsimiseen. Lisäksi sovimme etukäteen, että käymme tiukasti läpi ennalta sovitut kohteet, jotta aikataulussa pysytään. Puutteita tulee väkisinkin, mutta rytmistä on pidettävä kiinni.

  • Tilanteiden hyödyntäminen. Hyvin maastokelpoisessa porukassa hyvältä lintupaikalta löytyy muutakin kuin kohdelajit. Mustarastaspaikalta voi aina etsiä muutakin kuin mustarastasta, ja useita lajeja saatiin hoidettua sellaisilta paikoilta mistä niitä ei varsinaisesti etsitty. Hyvänä esimerkkinä Laukaan taajama-alueella ylilentänyt peippo, jonka skarppaa sillon kun pitää korvat auki ja pitää antennit pystyssä. Lisäksi siirtymien aikana on pakko jaksaa tähystää, ja tässä kisassa saimme isolepinkäisen, hiirihaukkalajain ja tilhen autosta tähystämällä. Sopivat jakaantumiset tehostavat ajankäyttöä, esimerkiksi Ossi operoi sitä miten kohdepaikat hoidetaan ja oli monesti jättämässä minua ja Tuomasta ulos autosta, siirtymässä kävelymatkan päähän tai kääntämään autoa. Voi olla vähän tympeää pidemmän päälle, mutta Ossi tais useampaan otteeseen ilahtua kun ilmoitettiin että ”hei me saatiinkin tästä kolme uutta lajia!” Ylimääräiseen härväämiseen voi lopulta kulua yllättävän paljon aikaa. Tuuriakin rallissa tarvitaan, aika usein sitä jää itsekin ihmettelemään et miten ihmeessä tämä sattu just tässä vaiheessa, mutta kapteeni Nokelaisen sanoin ”tuuri täytyy ansaita”.
Rallin jälkeen keskustelimme Ossin kanssa hyvän tovin tällaisien linturallien ”yleishyödyllisyydestä”. Totesimme sen olevan omalle arjelle täydellistä vastapainoa, lisäksi rallaaminen tehostaa kokonaisuudessaan maastohavainnointia maakunnan alueella, sekä tietämystä aina sen kyseisen hetken lintutilanteesta. Rallin tulos on monen muuttujan summa, suoritukset ovat usein opettavaisia, ajan viettäminen maastossa on aina mahdollisuus kehittää itseään ja oikealla porukalla touhuilu on aivan s**t*n*n hauskaa =D tänä vuonna koronaepidemia sulki pois perinteisen purkutilaisuuden (ja täältä onkin hyvä huudella notta oispa ollu perinteinen purku), ajankohtainen tilanteen seuraaminen Tringan tarjoamasta kisapalvelusta toi rallaamiseen ihan uuden kierteen, kun huomasi tietyn joukkueen päivittäneen lajilistaansa vaikka vartti sitten. Siinä sai seurata joukkuekohtaisia tuloksia ja arvuutella joukkueiden taktiikkoja. Sikäli se oli tosi siistiä! Ois vaan voinut kysyä Sydeltä purkutilaisuuden päätteeksi ”miltä tuntuu kun lajeja on noin WÄHÄÄÄN.”
 
Suuri ja lämmin kiitos Ossille ja Mintulle vieraanvaraisuudesta tämänkin viikonlopun ajan, sekä Tuomakselle ralliseurasta. Hangon lintuaseman pitkäaikaishavainnoijassa elää edelleen tärkeä osa keskisuomalaista mielentilaa. Ja se on rikkaus, vaikka tringalaiset muuta sanoisivatkin. Kiitos Keski-Suomi!


KSLY:n rallitoimikunnan yhteenveto ja rallin tulokset
 
Tammikuun ensimmäisen viikon kiristyvä pakkassää oli jäädyttänyt järvien matalat lahdet ja monien ennalta tiedossa olleiden talvehtijoiden löytäminen tuotti haastetta kylmenevässä talvisäässä. Toissa vuoden tapaan huono marjalintuvuosi näkyi rastaiden ja tilhien niukkuutena, jotka jäivät usean joukkueen listalta puuttumaan. Virtapaikkojen lisäksi sulaa vettä kuitenkin löytyi vielä Päijänteen isoilta järvenseliltä, missä nähtiin esimerkiksi kalalokkeja, isokoskeloita sekä silkkiuikkuja. Ruokintapaikoilta joukkueet havaitsivat muiden muassa tiaisia ja peippolintuja, tukkipinoilta löytyi tikkoja ja metsäteiltä kanalintuja. 
 
Yhteensä rallissa havaittiin 67 lajia. Ässiä eli vain yhden joukkeen havaitsemia lajeja oli yhteensä 7. Tietämys alueemme talvilinnustosta karttui niin rallin aikana kuin edeltävien päivien pohjustuksessa. Kilpailun aikana havaituista lintulajeista harvinaisimmat olivat Jyväskylän Rauhalahdessa talveaan viettävät viiksitimalit, Laukaan Kuusaassa havaittu pikku-uikku sekä talvella Keski-Suomessa harvinaiset paju- ja lapinsirkku Jyväskylässä. 
 
 Tulokset (Avoin sarja): 
1. Fear of the lark (Aki Aintila, Ossi Nokelainen ja Tuomas Syrjä) 48 lajia, 2 ässää: merikotka, hiirihaukkalaji. 
2. Allihuuppa (Teemu Fors, Juho Jolkkonen, Tuomas Meriläinen ja Ohto Oksanen) 45 lajia, 2 ässää: pikkutikka, tukkakoskelo 
3. Dream Team (Seppo Mertanen ja Tiina Hämäläinen) 41 lajia, ässä: tundraurpiainen 
4. Kowat (Henri Jussila, Ari Sylgren, Juho Hartikka ja Ismo Reinikainen) 35 lajia, 2 ässää: uivelo, helmipöllö 
5. THE Joukkue Mk 1 (Tomi Hakkari, Harri Högmander ja Esko Martikainen) 34 lajia, Ei ässiä 
6. Kipeät Ukulit (Petri Kuhno ja Tero Linjama) 32 lajia, ei ässiä 
7. Pöllöt (Katri Tamminen, Helena Ilomäki-Jokinen, Lasse Oksanen) 26 lajia, ei ässiä 
 8. KTu & RSi (Kimmo Tuikka ja Rauno Siltasalmi) 25 lajia, ei ässiä 
8. PVESI (Lauri Ijäs ja Mika Lahtinen) 25 lajia, ei ässiä 
 
 Tulokset (Luomusarja): 
1. Lautamiehet (Onni Vaaherkumpu, Mikko Vaaherkumpu ja Hannu Tammelin) 28 lajia, ei ässiä 
2. Ornien Taisto (Lauri Hiekkanen, Mika-Petri Harju ja Tommi Parikka) 26 lajia, ei ässiä 
3. TJa, EVä, YTo (Terho Jalonen, Eero Väisänen ja Yrjö Tonteri) 24 lajia, ei ässiä 
4. Muurame (Asko Mäkinen, Arto Oksanen, Jarmo Jokinen, Kalevi Sulkava, Markku Alen) 20 lajia, ei ässiä 
5. Vatian Vilske (Timo Äijänen, Ari Pirkkalainen ja Ilpo Liimatainen) 19 lajia, ei ässiä