29.12.2013

Madagaskar, osa X - Ifatyn tykitys jatkuu


To 26.12.

Tapaninpäivä, spondeilupäivä. Läksimme Tarmon kanssa tsekkaamaan majoituspaikkamme eteläpuolen mestoja. Nyt menossa oli todellista seikkailun makua ja matkustimme paljon autenttisemmin kuin ne tyypit, jotka rinusivat autenttisen matkustamisen perään =) eli hyppäsimme pick-upista rakennetun taxi-broussen kaiteisiin kiinni ja roikuimme kyydissä kuoppaisella tiellä viitisen kilometriä!

Tommosella mentiin.

Piikkimetsää riittää vielä suojelualueiden ulkopuolella, mutta habitaatti kutistuu jatkuvasti...

Madagaskarinkaijanen.

Afrikanvaris.

Etelänpuoleisesta kylästä kestää tovi kävellä potentiaalisille mestoille, mutta tienvarsitalsimisen ja puskakomppaamisen jälkeen sopivia lampareita alkaa löytyä – nyt alkaa tapahtua, kahlaajapaikkoja! Afrikantylli on osoittautunut tähän mennessä yleisimmäksi kahlaajaksi, ja ekalta varsinaiselta kohteelta löytyy lisää eksotiikkaa; muutama kolmivyötylli sekä 2 pitkäjalkaa! Laji on Kreikassa ja Georgiassa vältellyt meikäläistä, joten melko oudossa paikassa kuittasin eliksen. Seassa myös jokunen pikkutylli, kuovisirri ja liro. Endeemejä ei vaan löydy.

Lampareiden jälkeen suoritamme lisää puskakomppausta, ennen kuin siirrymme kaikkien ulkomaanmatkojen unelmahabitaateille – suola-altaille! Elämyksellistä retkeillä näin hehkeässä ympäristössä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisiltä altailta löytyy helposti pari hietatylliä, retkenpinnoiksi irtoaa myös karikukko ja rantasipi. Afrikantylliä ja kuovisirriä piisaa täälläkin. Altaat kompataan reunoja myöten, mutta endeemiä ei vaan löydy…

Suola-altaita! Kuva: Tarmo Virtanen
Kolmivyötylli...

... pitkäjalat...

... karikukko...

... ja hietatyllit.

Päätietä pitkin siirrymme seuraaville lätäköille, nekin osoittautuvat suola-altaiksi. Töyhtötiira napsahtaa altaan reunakiviltä, paikalla myös pitkäjalkoja, valkovikloja sekä tyllejä neljää eri sorttia. ”Endeemiä ei vaan löydy…” Alan jo luovuttamaan madagaskarintyllin suhteen, mutta saman altaan reunoilla törmäämme kilpailevan puiston (Mosa Park) pojankoltiaisiin, jotka kyselevät siitä endeemistä. No ei nähty. Mutta siellä se kuulemma on. En alkuun meinaa uskoa, mutta lupaavat lähteä etsimään. Tarmo luovuttaa & jatkaa takaisin hotellille.

Kävely takaisin kylän tienoille tuntuu todella turhauttavalta, eikä loputtoman näköisen laitumen komppaaminen yhtään nosta fiiliksiä. Noin vartin päästä nuorempi veljeksistä viheltelee peräämme – löytyi! Ja kipin kapin perään. Madagaskarintylli hoituu mainiolla kuviolla; pojat näyttävät linnun, varmistan lajinmäärityksen =), tippaan jätkiä hyvästä duunista ja painun kameran kanssa perään. Tylli on melko luottavainen lähistöltä löytyvän pienen poikasen takia, vähän kauempaa löytyy toinen emoista. Hieno lintu ja hieno jatke endeemisten lajien listalle! Tällanen fiilistely vahvistaa kahlaajien asetelmaa yhtenä lintujen lempiryhmistä – ainakin heti petolintujen jälkeen.

Kuvaussession jälkeen aloitan pitkän tuntuisen ja helvetin hikisen paluumatkan kylälle. Kalle ja Seija löytyvät tutusta lounaspaikasta. Hikoilu varmasti rikkoo omia ennätyksiä ja nestetasapainon ylläpitämiseksi pitää nauttia juomaveden mukana pari ruokalusikallista suolaa. Lounaalta sitten hotellille lööbaamaan ja Guinness kourassa altaaseen vilvoittelemaan.

Hieno on!


Pe 27.12.

Välipäivä, jokseenkin linnuton sellainen. Ohjelmassa mm.
  • Pisimmät yöunet sitten ties koska, herätys klo 9.15
  • Aamupala/lounas paikallisessa syöttölässä
  • Prepaid-creditien etsimistä (nekin vähät meni aika äkkiä)
  • Pyykkaamista (puhtaat vaatteet riittää ehkä loppureissulle)
  • Aurinkoa, uima-altailua, matkaoppaan selailua ja mahdollisen pohjoiseen suuntaavan piston suunnittelua

Tuore merenelävä on tuonut hyvää vaihtelua riisi ja kana/kala/kasvikset –linjaan, Ifatyssa on herkuteltu mm. tartar-kalalla, grillatulla kalalla, kalmarilla ja rapugraviolilla, nam! Mutta tahtoo se vatsakin olla vähän sekaisin, giardia-comeback! Tosin ei tunnu läheskään niin tujulta kuin viimeksi, ilmankos kun paikalliset tuntuvat ”tottuvan” tautiin.

Ifatyn myötä reissuporukka on vähentynyt: Tarmo suuntasi perjantaiaamusta paluumatkalle, Noora ehti livahtamaan Toliaran kautta Tanaan jo eilen.


La 28.12.

Viimeinen kokonainen päivä Ifatyssa, sen kunniaksi lähdin uudelleen Reniala Forestiin; Anni, Kalle & Seija pääsivät siinä samalla ihmettelemään mm. sitä maantiekiitäjää. Homma meni pitkälti saman kuvion mukaan kuin nytkin, mutta mukavalla lisävariaatiolla. Pyrstömarhi aloitti aamun ja tällä kertaa sain ne haluamani rintaprofiilikuvatkin! Juoksukukusta sekä punajalkakukusta saadaan myös lisää kuvamateriaalia, arokyyhkyrääkkiä löytyy koiraan lisäksi naaras.

Vaan madagaskarinrosvohaukka nousi yhdeksi päivän – ja koko Ifatyn osuuden – kohokohdista. Hiffasimme lähellä polkua viihtyvän linnun ja vinkkasin oppailta, että voisko tuota katsella vähän lähempää. Ja peeveli, sehän päästi ihan älyttömän lähelle sekä piti älyttömästi meteliä! (M.rosvohaukan äänet muistuttavat hiirihaukan huutoa.) Mitä nyt jossain kohtaa lintu otti siivet alleen ensimmäiseltä istumapaikaltaan – ja lensi suoraa kohti niin, ettei peto mahtunut kokonaan kuvaan! Mutta istuvasta linnusta irtosi unelmatason materiaalia. Aito petolintu!

Todella upean aamun jälkeen puskajähistystä jatkettiin hotellin nurkilla, kotona näytettävää jälkeä syntyi mm. naamiomehiläissyöjästä, pihamainasta, sieppovangasta, madagaskarinkeltakutojista ja yllättäen myös valkopäävangasta! Harvalukuinen, mutta koko saarivaltion alueelle levittäynyt laji, siisti nähdä se piikkimetsässäkin!

Uusi kierros piikkimetsässä: pyrstömarhi...

... arokyyhkyrääkkä...

...punalakkikuku...

...raitatuulihaukka....

... madagaskarinrosvohaukka...

... ja sirppivanga. "Paremmin ei vois enää olla."

Naamiomehiläissyöjillä riittää lämpöä ja tähystyspaikkoja.

Pihamaina, Intiasta Madalle (ja ties minne kaikkialle) levinnyt tulokaslaji. Melko eksoottisen näköinen, mutta pahamaineinen pesärosvo.

Komppaamisen jälkeen aamupala hoidettiin ansaitusti pitkän kaavan mukaan rantaravintolassa, jonka jälkeen fiilisteltiin rannalla ja ihmeteltiin paikallisten nuottausharrastusta. Keskipäivästä turisteilu jatkuu auringonottamisella ja kaljottelulla Bamboo Clubin uima-altaalla. Paahtopaistuminen keskeytyi hetkeksi, kun silmät avatessani hoksaan zeniitissä etelään lipuvan suuren merilinnun: hyvin pitkät, kapeat siivet sekö pitkä haarapyrstö, FREGATTILINTU! Jää määrittämättä lajilleen, mutta ihan kiitettävä kuitti, kun osa porukasta oli sellaisen nähnyt eilisellä snorklausreissulla =)

Iltapäivästä tämä hupi alkaa loppua, kun onnettoman pitkä laskusähellys (pitikö sitten laittaa kaikkien henk.koht. kulut saman bungalowin laskuun!) sekä kyytien järjestely alkaa. Onneksi sitä ehtii vielä räpsimään vikat ruudut uima-altaalle juomaan saapuvista madagaskarinkehrääjistä sekä jähistämään hiirimakeja hotellialueella. Sit nukkumaan ja eteenpäin.

Juho seuraa nuottaajia.

Sielt' se nousee!

Saaliin tarkastusta.

Trumpettikala päätyi rannalle.

Tästä riittää protskuannos useammalle perheelle.

Männistö seuraa touhua vierestä.

Su 29.12.

Pikapakkaus klo 6 alkaen, sitten hyvästit meren rannalle, piikkimetsälle, aktiviteettityrkyttäjille, Guinnesille ja tuoreelle kalalle, sit nelivetojen kyytiin ja ihailemaan Ifaty-Toliara –välin maisemia valoisaan aikaan. Toliarassa menomatkalta tuttu kuski löytyy asianmukaisin säädöin. Toliaran ja Ranohiran välillä meinaa väsyttää (myös kuskia, joka meinaa taas nukahtaa ennen matkan puoliväliä!), mutta reaktiokyky riittää vielä baobab-puiden kuvaamiseen. Ikkunasta jähistäminen palkittiin yhdellä Madanpinnalla, kun Ihosyssa mango-ostoksilla bussin ylitti alppikiitäjä. Kalle ja Seija poistuvat kyydistä Ranohirassa fiilistelläkseen Isalon kansallispuisto (muchos gracias reissuseurasta!) ja loppumatka sujuu melko leppoisasti maisemia ja asiallista soundtrackia fiilistellen. Samalla sitä miettii, kuinka onnellisessa asemassa voi ihminen ollakaan; reissu on ollut tähän mennessä peevelin siisti, lisää hienoja juttuja vielä edessä, karvanaama omassa elementissään ja kotona on kolkon yksinäisyyden sijaan vastassa perhe ja frendejä. Melko kornia, mutta oikein toimiva ajatus Fianarissa klo 21.18 =)


Ifatyn ja Fianarin välisiä maisemia tuli kuvattua enemmän vasta paluumatkalla. Baobab-meiningistä Isalon seudun maisemiin ja ensimmäisiin sateisiin sitten Ranomafanasta lähdön:











Orniminen Ifatyssa oli jotain aivan järjettömän hienoa ja varmasti jää mieleen yhtenä kiehtovimmista paikoista, missä olen tähän mennessä käynyt. Eksoottiset ja hyvin paikalliset erikoisuudet, kiehtova ympäristö, paljon valoa hyviä kuvia varten ja Reniala Forestin erinomaiset oppaat olivat ylivoimainen kombo tällä reissulla. Myös merenelävistä koostuvat ateriat maistuivat. Turistirysämeininki, kuten jatkuva katukaupustelu sekä aktiviteettijärjestäjien taistelu asiakkaista rupesivat rasittamaan pitemmän päälle, mutta eipä niitä blogia kirjoittaessa enää pahalla muistella. Hemmetin siisti mesta, pakollinen etappi kaikille Madalle matkustaville!

25.12.2013

Madagaskar, osa IX - joulu lounaisrannikon Ifatyssa



 
Karvanaama & baobab. Kuva: Tarmo Virtanen





Ma 23.12.

Madan retken toinen osuus alkoi: Fianarissa jätimme hyvästit malagassikollegoille, ylimääräiset tavarat MICETille säilöön, kyydin ja kuskin odottelua hotellilla, pakkaamista, ja hiljalleen matkaan. Mutta:
        Säätöelementti I: kaupassa, apteekissa ja pankissa käynti, nämä tietenkin pitää tehdä erikseen yhdistettynä kaiken maailman luottokortti- ja käteissähellykseen. Tien päälle kuitenkin päästiin 2½ tuntia aikataulusta jäljessä. Ja tietä riittää…
        Säätöelementti II: Fianarin jälkeen lähimmässä kylässä kuski parkkeeraa tien varteen, höpisee paikallisten kanssa ja aloittaa kattopressun purkamisen! ”Viedäänkö meiltä tavarat” –hysterian ohella seuraamme, kun kuormaan lastataan kilokaupalla tomaatteja! Ilmeisesti yleinen tapa kuskeilla tienata sivubisneksiä. Sit ihmetellään lisää, kun kuski nappaa miliisien tarkastuspisteeltä (näitäkin on riittänyt joka suunnalla) yhden sotilaan etupenkille istumaan!

Tie kuitenkin vie ja eilen pientä päänvaivaa aiheuttanut seurueen kasvu onnistuu liiankin hyvin Ranohirassa – jälleennäkemisen riemu Kallen kanssa on silmitön =) samalla tunnelma bussissa muuttuu kertaheitolla, kun kuulumisten, kommellusten ja kulttuurishokkien jakaminen yltyy melkoiseen reissuintoiluun. Lintujakin näkyy jokunen, Fianarin jälkeen riisipellolla pällisteli pronssi-iibis (Madapinna), ja ekalla kusitauolla keskellä ruohostomaita vastaan lensi reissun toka madagaskarinheinäkerttu. Kovin paukku näkyy ennen Ranohiraa, kun bussin yli liitää pitkäsiipinen ja –pyrstöinen peto siivet melkosesti koholla, ja lentotapa on muutenkin kaukana milvuksesta: MADAGASKARINSUOHAUKKA! Sit niitä milvuksia ja afrikanvaakkuja näkyi muutenkin kivasti.

Isalon jälkeen maisema muuttuu entistä karummaksi ja kontrasti ruohotasankojen sekä kukkuloilla näkyvien metsien välillä kasvoi. Karua, mutta jylhää meininkiä. Silmä lepää avoimessa maisemassa, vaikka luontaisesti mestojen pitäisi kasvaa lehtimetsää, tällainen ”savanni” ei ole alkuunkaan luontaista habitaattia.





”Wait ’till you see your first baobab. They’re amazing.”
        Paul French Batumissa

… ja jumalavita, kuinka niistä hehkutettiin. Ja olihan ne komeita, ensireaktioista (hei, tuolla on baobab!) niihin aivan tien varrella oleviin järkäleisiin. En todellakaan muista koska viimeksi olisin ollut yhtä täpinöissäni jostain puusta! =D

        Säätöelementti III: auto sammuu kahdesti viimeisen 100 kilsan aikana, tokan kerran 20 km päässä Toliarasta auringonlaskun jälkeen. Jengillä rupesi hermot rakoilemaan, eikä kuskin rattiin nukahtelut auttaneet asiaa ollenkaan, mutta kyllä me sinne Toliaraan astiin päästiin! Löysimme myös hotellin nelivedot ja saatiin tavarasirkus pyöritettyä.

Toliaran ja Ifatyn väli on oma stoorinsa: pilkkopimeässä monttuista ”tietä” pitkin 60 km/h kiitävän nelivedon kyydissä eurodiskon soidessa taustalla. Hymyilytti, oli vapautunut fiilis ja vuoristoratameno senkun teki kuviosta vielä kieromman. Mutta Nooran taisi tulla huono olo…

Perillä Ifatyn Bamboo Clubissa syötiin hyyvin myöhäistä illallista yli 12h matkanteon jälkeen, pohdittiin seuraavien päivien suunnitelmia ja päiviteltiin hotellialueen överiä menoa. Oon näköjään kirjottanu päivyriä klo 00.50 asti ja hypettänyt, millaisien jännyyskertoimien äärellä ollaan – ja sitä tosiaan saatiin!


Ti 24.12.

Taustoitukseksi: Ifaty on Madan lounaisrannikolla ja hyvin kuivalla ilmastovyöhykkeellä sijaitseva pikkukylä, joka on myös melkoinen turistirysä. Ornimis-, sukellus- ja snorklausmahdollisuuksien takia Ifaty on Madalle matkustavalle luontohullulle pakollinen kohde; fauna on hyvin omalaatuista, erittäin kotoperäistä ja kasvillisuuden on sanottu olevan ”ehkä oudointa maailmassa”.

Jouluaatto klo 6.30, herätyksen kautta kustannustehottoman ranskalaisen aamupalan äärelle, siitä piikkimetsää komppaamaan ja kylää kiertämään. Pinnailu alkaa silti aamupalapöydästä, kun hotellin rannan ohittaa mikäs muukaan kuin LUOLAKAHLAAJA! Aika utopistista.

Bungalowilta lähtö klo 8.15 kohti Reniala Forest –luonnonsuojelualuetta, matkan varrella vastaan käveli yksi ”lintuasiantuntija”, joka kehotti meitä muille reserveille sillä perusteella, että ei siellä Renialassa mitään lintuja ole – kuvio meni juuri niin kuin matkaopas varoitti. Ja sama homma toistui hotellilla alkuillasta. Pitkin Ifatyn osuutta tapahtui seuraavaa: ihmisiä koitetaan rahastaa vähän joka asiasta, turisteista on aktiviteettijärjestelyissä hirveä kilpailu ja joka suunnasta tuntuu tuppaavan jotain krääsää, hierontaa tai letittämistä kaupittelevaa ihmistä.

Portti Ifatyn tukikohtaamme.

Reniala Forestin kulissia.
 
Reniala Forestin kasvillisuutta: baobab- ja "mustekalapuita", kieroa!

Rauha laskeutuu Renialan puistossa, kun tietää päässeensä oikeaan mestaan ja lajeja ropisee jo portilla. Matkaan lähtee asiantuntevan oloinen ja erittäin innostunut opas. Ja voihan jumalavita mitä tykitystä siitä saatiin! Nähtävää on vaikka kuinka peevelisti, valoa riittää kuvaamiseen eikä katseluetäisyyksien kanssakaan tarvitse karvaista päätään vaivata. Opas taisi intoilla raitatuulihaukasta ja etelänkiilavangasta enemmän kuin minä (”You are luckyyy!”). Kokemusta korosti myös se ”maailman oudoin kasvillisuus”; erimuotoisia baobab-puita, piikkipensaita, kaktuksien kaltaisia ”mustekalapuita”, jotain sellaista mitä ei näe missään muualla Madagaskarilla.

Ja se linnusto:

Madagaskarinrosvohaukka                               a2 kiert, 1p
Madagaskarintuulihaukka                                 1 p
RAITATUULIHAUKKA                                1p
M.tuulihaukka                                                   4p
Madagaskarinpyyjuoksija                             a2 + 1 p

Naamiokyyhky                                                useita
M.turturikyyhky                                                2-3 p

JUOKSUKUKU                                              1 p, ä
M.kehrääjä                                                        1 ad ja 2 pull p!
– emo laittoi kunnon siipirikkoshown päälle, ja paikalta löytyi myös pari maastopoikasta!

Madagaskarinkiitäjä                                     2 p
Naamiomehiläissyöjä                                        runsaasti
Arosieppokerttu                                              1 Än
Vaaleamadagaskarinkerttunen                    1 Än

SIRPPIVANGA!                                              a2 a a1 p
– k.u.v.a.t.t.u!
ETELÄNKIILAVANGA!                               1 juv p
– KU-VAT-TU!

Madagaskarinkeltakutoja                              runsaasti
Madagaskarinharjalintu                                      2 p

(Lyhenteet: p = paikallinen, kiert = kiertelevä, ad = aikuispukuinen, pull = untuvapoikanen, ä = ääntelevä, Än = laulava & nähty)

… jokseenkin älytöntä! Näiden paikallisten spesialiteettien ja muuten sydäntä lämmittävien havisten lisäksi havaittiin runsaasti yleisiä lajeja: oli töyhtödrongoa, viirurintajeriä, m.harakkataskua ja –paratiisimonarkkia, medestäjiä ynnä muuta.


Sitä kovaa kamaa:

Etelänkiilavanga

Raitatuulihaukka

Sirppivanga

"Peruslajistoa:"

Töyhtödrongo

Madagaskarinharjalintu

Naamiomehiläissyöjä
Siipirikkoa esittävä madagaskarinkehrääjä...

... ja poikaset

Sieppovanga

Madagaskarinkäki
 Puoliaavikolla tulee vastaan myös erilaista matelijalajistoa. Otokset:








Aamukomppauksen jälkeen pyörimme Tarmon kanssa Ifatyn kylällä, shoppailimme elintarvikkeita ja lounastimme paikallisessa raflassa. Välillä oli hyvä vetäytyä Bamboo Clubille vetämään happea, ja allaspulikointi tuntuikin mukvan viilentävältä. Iltapäivästä pieni kävely merenrannalla tuotti 4 Madapinnaa (tylli, pikkukuovi, valkoviklo ja tundrakurmitsa). Noora kävi snorklaamassa, Juho ja Kalle sukeltamassa, muilla ohjelmassa enimmäkseen kylään tutustumista ja rantalomailua. A place for everyone.

Saatiin päivälle muitakin kohokohtia, tai kai se riippuu miten asian tulkitsee. Mutta jouluateria meni melkoisen komiasti läskiksi ja siinä taisi itse kullakin loppua huumori välillä kesken. Bamboo Club järjesti erillisen joulumenyyn, mutta kokit ja tarjoilijat sekoilivat ylitiukalla tahdilla, kun joillekin kuskattiin pääruoat ennen alkuruokia – tai ennen kuin kaikki olivat ylipäätään saaneet syötävää, tarjoilusynkronia ei oikein toiminut. Hovimestari oli kuulemma ollut melkoisessa tikissä aikaisemmin päivällä, nyt taisi kylmä hiki virrata tarjoiluja järjestellessä. Jouluateria Madalla ja huhhahhei. Mutta kyllä ne graavikalat (nam!), kookoskalat ja jouluhalot kera kotipolttoisen hedelmäpontikan maistuivat, vaikka eivät ihan etiketin mukaisessa järjestyksessä saapuneetkaan nautiskeltavaksi. Aterioinnin ohella nähtiin sisäkatolla kiipeillyt hiirimaki! God Jul!

Suomijaosto skarppina jouluaterialla =)





Ke 25.12.

Eilinen kävi lämmittelystä, tänään ryhdyttiin tositoimiin. Tarmon kanssa treffit 4.30, mistä suuntasimme uudelleen Raniala Forestiin. Puiston ohjelmaan kuuluu heti auringonnoususta alkava kahden oppaan vetämä linturetki, missä kaivetaan the paikalliset spesialiteetit.  Lähtö aamuviideltä ja kauaa ei tarvitse pusikossa itseään raapia, kun tapahtuu, big time, kun oppaat komppaavat maassa hurjaa kyytiä ravaavan linnun:

PYRSTÖMARHI!!
– No nyt! Jumankauta! Unelmalaji jo aamun ensi tunteina, iski todella helpottunut ja euforinen fiilis, kun tämän epelin näki ensi kertaa ravaavan pusikossa. Ensin kunnon näkymät Swaron linssien läpi, ja kuvaaminenkin viimein onnistuu. Juuri tämän takia tänne tultiin, tämän takia tätä kohdetta ehdotettiin, rantalomailu ja meressä kelluminen olivat vain tekosyitä miten houkutella muutkin paikalle. =) ja siinä se piikkipuskassa vipeltävä maantiekiitäjä on!



AROKYYHKYRÄÄKKÄ!!
– Oppaiden seuraava täky. Tämäkin rantakanoja muistuttava tirppa viihtyy enimmäkseen maassa, mutta havaitaan komppaamisen seurauksena puussa, kuten nytkin.



Punalakkikuku
– Ifatyssa tavataan suppeammalla alueella esiintyvää alalajia (olivicepsis), jolla ei nimestään huolimatta ole punaista lakkia. Oppaat löysivät ensin hyvin varttuneen maastopoikasen kyhjöttämässä ensin polun varrella, samalta suunnalta löytyi myös aikuinen lintu.




Karikerttunen
– 2 Ä, aamuvirkku laji

Juoksukuku
– Elis nassahti tästä jo eilen, mutta nyt haettiin uudelleen kuvattavaksi. Ja jälkeä tuli.



Vaan olipa joulupäivän aamu! Kaikki mitä pitikin löytyä, löytyi, vaikka kuljettiin samoja polkuja kuin eilen, niin lisälajistoa ropisi hvyin. Jos Ranomafanassa takkusi, niin piikkimetsävisiitit menivät vaivattomasti putkeen. Ja kuka hemmetti sanoi, ettei sademetsästä kannata poistua minnekään!

Aamupäivällä oli krapulaherätyksen jäljiltä melkoisen naatti olo: lyhyt rantakävely, uima-altailu ja ansaittu Guinness aurinkotuolissa petasivat yli kolmen tunnin torkut iltapäivällä. Muut kävivät siinä samalla snorklaamassa – ja peeveli näkivät fregattilinnun! Good for them =) Auringonlaskun molemminpuoleiset tovit kuluivat taas uima-altaalla, mutta tällä kertaa makeaa vettä juomaan tulleita madagaskarinkehrääjiä kuvaten! Vissiin ainoat kuvat mitä napsin hotellialueella =D

Illalla oli keittiöllä taas homma pahasti hukassa, kun keittiöstä ei löytynyt länsimaalaisturisteille perunoita ja kasvissyöjille kuskattiin oikein herkullisen näköinen lautanen, minkä täyttivät vain riisi, perunat ja pasta, yksi kolmannes kutakin. Tästä eteenpäin äänestimme jaloillemme ja katsoimme parhaaksi illallistaa muualla kuin omassa hotellissamme.

Valikoituja otoksia Ifatyn ekalta osuudelta:


Ifatyn kylätietä

Kalastajavene rantautumassa

Iltasella oli siistiä lähteä kuvaamaan erakkorapuja



Taskurapujakin näkyi

"Luontokuvaaja" uima-altaalla