KABLI - PT. 2

Ke 2.5.

Näkyvä muutto hiljenee edelleen (pikkulokkeja enää kolmisensataa) ja Kablin lounaistuuli turistikeleineen koitui staijarin kiroukseksi. Meno hyytyi jo aamuvakion toisella tunnilla ja Kalle lähti tekemään kartoituslaskentaa alueen eteläosiin. Lopetettiin staiji tornilla puoli yhdeltä ja heitettiin pieni turistikierros Häädemeestin tienoilla; katsastettiin Häädemeestin rantaniitty sekä Puolan exculta tutut Piklan altaat. Paluu Kabliin hyvissä ajoin ja tätä kirjoittaessa päällä tuttu olut- ja safkaähky.

1. Häädemeestin rantaniityn tornista käsin ihailtiin yli 300 paikallista joutsenta, joista suurin osa määritysetäisyydellä (iltapäivän karsea väreily ja sillei) määrittyi pikkujoutseniksi! Kun Piklan pohjoispuolelta nähtiin vielä lisää ja tois puol lahtee melkoinen osa Cygnus-porukasta vääntyi vielä lajilleen, nähtiin Häädemeestin tienoilla yhteensä 160 pikkujoutsenta! Todellinen summa lienee varmasti suurempi, mutta melko hienoa tämäkin tottumattomalle…

2. Pikkujoutsenten lisäksi Piklan altaat olivat yllättävän antoisat. Kahlaaja- ja vessupuolella melko vaisua, mutta ruovikon ääniä kannatti kuunnella kehnolla laulajasäälläkin. Piklan kierroksen saldona ruokosirkkalintu, 6 rastaskerttusta, 2 rytikerttusta, luhtakana sekä kaulushaikara. Metkaa.

3. Niin’ikkään Piklan altailla havaittiin yllättäen 2 peltopyytä – lähtivät aivan jaloista yhden altaan vallin reunalta. Ohan sitä maaseutuympäristöäkin siinä, joten mikä jottei.

4. Hiljaisesta aamuvakiosta huolimatta pikkuraripuolella tapahtui, tällä kertaa ynnättiin 3 sitruunavästäräkkiä (näitähän riittää edelleen), aseman kevään ekan lapinkirvinen, jalohaikara, Streptopelia sp. (vastavalon puolelta ja turhan nopeesti) jaaaa…. noh, ehkä huomenna saatais taas niitä siroja suohaukkoja. Tornin vieressä huudellut viitatiainenkin piristi vähäsen.

5. Kalle löysi asemalle kevään ensimmäisen satakielen, sinirinnan ja ruokokerttusen aseman eteläpuolelta. Fenologia juoksee!

Häädemeesten rantaniityn komppausta.

Ne on kaikki pikkujoutsenia. Uskokaa pois.

To 3.5.

Hiljaisen muuton säätyyppi jatkui torstaina, aamuvakiosta eteenpäin ihanteellista retkeilysäätä eli helvetin hiljaista muuttoa. Lomakkeelle rapsutettiin sentään jotain (mm. kuikkalintuja yhteensä 250m), joten voihan se tästä vielä hiljentyä täysinkin… Kalle joutui valitettavasti poistumaan Suomen puolelle jo tänään ja iltapäivästä heitin turistikierroksen Laiksaaressa ja Nigulassa. Laiksaaren vanhan metsän pläntti oli oikein soma ja sympaattinen, paikalta mm. 2 pohjantikkaa (ainoat tikat koko metsässä!), nakkeli ja muutama peukaloinen. Nigulan suo oli meikäläisittäin linnustoltaan vähän mielenkiinnottomampaa (lapinlepinkäinen sentään piristä), mutta alue on n. 3 kertaa Janakkalan Suurisuota suurempi. Kertonee jotain.

1. Kallen säätäessä laivavarauksien kanssa karvanaama plokkasi tornista pienen hanhiparven ja niiden edellä menevät sorsia. Tsekkasin pienemmät vessut ensin ja siirryin hanhien pariin vasta niiden ohittaessa tornia. Nätisti määritysetäisyydeltä, mutta kädet rupesivat tärisemään kun linnut osuivat Zeissin kuvaan. ”Onpa typäkän näkösiä… heetkonen, oiskohan noi oikeesti *zoomin kääntämistä* - keltaset silmärenkaat, eikä – KILJUHANHIA!!!” Kalle kuuli huudon asemarakennuksen sisälle ja ehti juuri ja juuri näkemään kolmen kiljuhanhen ohittavan Kablin vanhan tornin. Oi pyhä sendari, kiitos, kiitos! Laji on Kablissa melkoinen rari, vaikka niitä Maatsalussa vuosittain nähdäänkin. Meikäläisellä on laji hoidossa siltä muinaiselta Liminganlahden reissulta (auktoriteettipinna, kaksi väreilyn takana nukkuvaa lintua), joten tässä oli taas sitä klassista überspondeilun tuntua, muutolta vielä. Ja kuulkaa ihan yks lysti hoituiko Suomenlahden etelä- vai pohjoispuolelta. HUH!

2. Gomia oli aamuvakiolla tornin edestä muuttanut avosettikin, kokonaisuudessaan reissun kahdeksas. Tässähän oppii kohta tuntemaan lajin! Lisäksi nähtiin reissun toinen keltahemppo.

3. Antikliimaksien listaus ja Ö-mappi saivat taas täydennystä (ja vieläpä heikkoa sellaista), kun Kallen kanssa kuultiin torniin jotain epämääräistä tulipäähippiäisen ääntelyä. Lintua ei tietenkään saatu näkyviin, joten tämänkin mäherryksen huuhteluun tarvitaan muutama laatuolut ja vähän jekkuakin. Nummikirvinen on edelleen turhan hyvin muistissa…

4. Havisten ulkopuolelta mainittakoon Marguksen vetämän brittiretkueen piipahdus asemalla. Olivat aivan fiiliksissä miehittäjien tiloista ja Viron meiningistä muutenkin. Ja mitä herrasväkeä! Joukossa ihan puhtaita dudeja sekä kokeneita maastojyriä, mukavia kokemuksia vaihdeltiin mm. pöllöhommista. Tarinointia ois riittäny varmasti pitempäänkin.

5. Univelka. Aamuherätykset tuntuvat jo nyt turhan tiukilta. Alank’mää tulla vanhaks vai mistä johtuu…

Laiksaaren metsää.

Pohjantikkakuusikkoa.

Nigulan rämettä - ja tätä riitti kilometrikaupalla...

Pe 4.5.

Parin hiljaisemman päivän jälkeen Kablissa vietettiin lintupäivää. Vastatuulenpoikanen tiputti pikkulintua inhimillisille korkeuksille ja mantereenpuoleiset tuulet paiskoivat petolintua näytille. Iltapäivällä ynnäiltiin buteoita teepaitakelissä. Paidatta ei sentäs tarvinnut vielä staijata. Suomalaista, brittiläistä ja eestiläistäkin turistia lamppasi tornissa tasaisin väliajoin ja välillä schaibanjauhanta meinasi haitata staijaamista ;) illalla Timo Pettay asemalle.

1. Petopäivä! Tajuntaa köyrittiin törkeästi jo päivän ensimmäisellä puoliskolla, kun aamukymmeneen mennessä tornin ohitti 3 muuttohaukkaa! Ensin yksi nuori lintu meinasi livahtaa ohi ja nopeasti livahtikin. Tästä tunti eteenpäin ja löysin mereltä todella mageen ad-koiraan, joka jäi rundailemaan alueen päälle jatkaen tovin päästä pohjoiseen. Siinä saattoi jokunen pääsky mennä ohi samalla mutta menkööt! Aikuinen koiras-muuttohaukka on ehkä hienointa ikinä, koskaan ja missään. Päivän kolmas muuttohaukka oli myös nuori, sekin paineli tornin pohjoispuolelta mantereelle. Mainittakoon vielä, että kyseessä oli uusi päiväennätys Kablin lintuasemalle – näin siinä käy kun päästää karvanaaman yksin vauhtiin!

2. Petomassat aloittivat rynnistyksen sopivasti vakion loppuessa ja päivän aikana Kablin ohitti 59 hiirihaukkaa (helvetin kova kevätmuutto täältäpäin Eestiä), 5 nuolihaukkaa, pari tuulihaukkaa, piekana, sääksi, muutama ruskosuohaukka ja pikkusokerina pikkukiljukotka.

3. Pikkulintumuutto oli parin hiljaisemman aamun jälkeen pirteetä. Kvaliteetteina lapin- ja luotokirviset (jälkimmäisestä keväänpinna asemalle) ja massoina 819 haarapääskyä, 117 törmäpääskyä, 13 tervapääskyä, 201 keltavästäräkkiä, 263 metsäkirvistä ja lajilleen määrittämättömiä pikkulintuja vajaa tonni. Niistäkin mahto olla suurin osa trivejä, koska vain vajaa sata peippoa määritettiin aamun aikana. Eikä tässä mitään nuorisojaostolaisia olla, pokeri ei riitä ihan jokaisen vastavalossa lentävän hysyn määrittämiseen ;) aamuvakion aikana ei hirveästi tarvinnut horisonttiin tihrustella, kun pikkulintua sujahteli ohi puolin ja toisin, suurin osa pääskyistä paineli kiltisti samaa linjaa rantaa pitkin, joten niiden handlaaminen ei tuottanut suurempia kipuja.

4. Kahlaajillakin oli jotain yritystä, tornista ynnäiltiin 170 suokukkoa ja 90 liroa, tosin useammalla silmäparila niitä (ja kaikkea muutakin) olisi näkynyt enempi. Mustavikloja pirteät 19 muuttavaa.

5. Vielä puoltoista päivää jäljellä! Säätyyppienkin pitäisi vähän vaihdella joten tylsää ei pitäisi tulla. Vielä on tilauksessa olleita pikkukivoja odottamassa ja tiäs mitä sitä täälläkin saattaa tähän vuodenaikaan nähdä…

Vulpinus-alalajin hiirihaukkaa pukkaa.

Kuovieläimiäkin pukkas gomia parvi kuvausetäisyydeltä.