 |
Matkaan 27.3. klo 5.30, piritorilta Turkuun! Jakso Haliaksella ei hirveästi paina päätä, kun kerrankin sai nukuttua ruhtinaallisesti lähtöä edeltävänä yönä. Turkuun ajaminen nyt ei koskaan miellyttävää ole, ja nytkin satamassa tuntui olevan jäätävän kylmä. Hyvät lähtötäpinät kuitenkin päällä, kuulemma "Aki näyttää taas tosi onnelliselta."
Kansistaiji olikin melko kylmää kyytiä; tuuli ei tietyille paikoille pahasti osunut, mutta puolimatkasta eteenpäin tihutti vettä ja suurin osa Ahvenanmaan saaristosta jäi sumun takia näkemättä. Haahkoja kellui laivaväylän vesillä yllättävän vähän, mutta aloitteluhaviksia kertyi ihan mukavasti: vuodenpinnoiksi tukkasotkaa (kova!), valkoposkihanhea (4p Ruissalossa), piekanaa (1m), uiveloa (1 n p), ruokkia ja riskilää (16p ja 17p). Tiiran etusivulle pyrkiminen tuotti tällä kertaa 17 merikotkaa. Maarianhaminassa olikin paikat kohmeessa ja optiikka umpihuurussa. Ei Ahvista ilman kansistaijia.
Perillä tuttu kuvio: majoituspaikan tsekkaaminen, pikamajoittuminen ja sit retkelle. Ahvenanmaan päällä sakeana leijunut sumu tuotti harmia varmasti kaikille joukkueille, mutta ainakaan valoisaa aikaa ei kannata heittää hukkaan. Lisäksi yöksi ja seuraavaksi aamuksi sovittiin melko hyvää muuttokeliä, jolloin samojen paikkojen koluaminen kahteen otteeseen olisi melko turhauttavaa. Eikä kaikkialle lauantaina ehtisi. Reittisuunnitelma vähän arvelutti ensin, mutta se taisi lopulta osoittautua hyväksi ratkaisuksi. Ensin tsekkasimme Jomalan kirkonkylän pellot; ei mitään, joten tänne ei tarvitse tulla. Perjantai-ilta vietetään Hammarlandin ja Finströmin keskisillä osilla, lauantaina aikaisin aamusta liikkeelle, valoisa aika reitillä Styrs-Storby-Gottby-Hammarudda-Torpfjärden-Haga.
 |
| Sisikset takarivissä. |
Sumuinen startti
Aloituspaikkana Lillbostadin pellot. Pelipaikoille painutaan hyvissä ajoin, jotta sakean sumun seasta ehditään kaivamaan lajit näytille. Äkkiäkös mestoilta löytyy 2 tundrahanhea ja metsähanhi. Pulmunen huutaa n. 10 minuuttia ennen ralliajan alkamista, ja katoaa johonkin epämääräiseen suuntaan. Lisää draamaa saadaan, kun kanahaukka painelee staijareiden vierestä kohti metsäsaareketta - ja ohi, kadoten sumuun. Samassa rytäkässä vuoden ensimmäinen kuovi aloittaa metelöinnin, mutta huudot katoavat sumuun vain minuutti ennen rallin alkua. Sopivaa paljastaa tässä vaiheessa, että kumpaakaan lajia ei havaittu itse rallin aikana. Pulmunen onneksi paikataan, ja Joona spottaa aidanseipäältä tuijottavan hiirihaukan. Voi olla arvokaskin, jos peto ei huomenna lennä. Kuovia yritetään alueen eteläisemmistä osista, mutta tilhi on ihan kelpo paikkaus.
Koskikaran komppaaminen Hammarvallenin purosta osoittautui myös hyväksi peliliikkeeksi, sillä muut tiimit tuskin aloittavat tältä suunnalta. Bodafjärden on ollut tuottoisa mesta edellisillä visiiteillä, nytkin lahdelta löytyy 22 punasotkaa ja 3 haapanaa, niityn puolelta kompataan lentoon 2 taivaanvuohea. Bjärströmsträskiltä löytyy odotetusti - ja arvokkaaksi osoittautuneet - 2 uiveloa, jonka jälkeen reittisuunnitelmat perjantai-illalle jäävät inspiraation varaan. Koitamme Björkön ja Husön välisiä salmia, josta irtoaa muutama peruslaji, mutta perinteinen kaulushaikarareviiri pysyy hiljaisena. Sumu sakenee. Iltaan mennessä kasassa on 40 lajia, ja holvi vielä odottaa dynamiittia...
"Jätkät hei, botte huutaa, pöllöt huutaa, nyt mennään!"
Tämä taisikin Iddrotscenterissä aiheuttaa melkoista hämmennystä, kun hc-joukkue painelee nukkumaan jo iltayhdeksältä. Lauantaiaamu tuskin yllätti ketään, mutta klo 01.55 soiva herätyskello ja tunnin päästä kuuluvat kuiskinnat ("Jätkät hei, botte huutaa, pöllöt huutaa, nyt mennään!") eivät herättäneet positiivisia reaktioita muissa huonetovereissa. Mutta totta se oli! Sumu oli hälvennyt, tuuli tyyntynyt, tilalla hyvin hento tihkusade. Nyt pitää takoa, jos meinaa hyviä lajeja hoitaa. Storträskin kaulushaikara hoituu melko pienellä vaivalla, vaikka vähän vaisuun tahtiin ja kaukaa huusikin. Pöllörintamalla on hiljaista Finströmissä, Hammarlandissa ja Eckerön Marsundissa. Skagin tiellä tärppää, jälleen, kun onnistumme kuittamaan hiljakseen puputtavan helmipöllön! Teerikin pulisee (eri suunnasta). Tien päädyssä, Uddenin tienoilla, karvanaama vislaa varpuspöllöatrappia, mutta perskules, se onkin huuhkaja joka vastaa! Pari epämääräistä kumeaa huutoa äänen suuntaan, ja sieltä kuuluu toinen huhuilu! Joona kuittaa, ja voimme hyvillä mielin jatkaa kohti etelää.
Vaan yöllinen pöllömenestys ei päättynyt tähän. Kello kulkee jossain puoli kuuden tienoilla, kun saavumme Eckeröön Torpiin ja pysähdymme ensimmäiselle hakkuuaukealle Skeppsvikin ja Styrsin suuntaan. Metsästä kuuluu jotain epämääräistä möykkää, siinä sivussa kun tiimi kahisten ja kolisten nousee kulkupelistä ulos. Meno rauhoittuu, kuunnellaan... ja perkele, varpuspöllö huutaa! Viheltää niin kiihkoissaan, ja sen verran lähellä, että ei meinaa uskoa. Siitä on muuten vuosia, kun on moisen minipöllön näin komeasti kuullut, ylipäätään edellisestä havainnosta on pari vuotta. Pöllö on äänessä varmaan kymmenisen minuuttia, siinä on hyvä naureskella useammalle ohi kurvaavalle rallijoukkueelle. Pekallekin on hyvä korostaa, että nyt ollaan ainutlaatuisten tunnelmien äärellä...
Aamustaijin kvaliteetit
 |
Kärjessä on vastassa vain kourallinen joukkueita, eikä vastaavanlaista orniryntäystä nähdä kuin aikaisempina vuosina. Kun vesilintuja ei perjantaina juuri nähty, nyt on kivaa ku pinnoja ropisee: haahkaa, tukkakoskeloa, allia, riskilää, sen semmosta. Kärjen edustalla kelluu 26 mustalinnun parvi, kivikosta ponnistaa kaksi tylliä, muutolla painelee yhteensä 4 meriharakkaa. Lintuja liikkuu, joten paikalla kannattaa staijata.
Peruslajien lisäksi kvaliteetteja putoilee oikein mukavasti. Hieno lajiputki alkaa Mikolan nuotittaessa muille joukkueille kolmen ruokin kanssa painelevan etelänkiislan. Joona ja Pekka ottavat kopin, molemmat taisivat kuitata lajista eliksen. Välillä tulee vilkuiltua Långnabbanin suunnassa oleville luodoilla, mistä yhdellä skannauskerralla nousee järkälemäinen 150 merisirrin parvi ilmaan! Pinnaa ei heti heru, vaan nakitan Pekan tuijottamaan luodoille. Seuraavalla kerralla ilmassa on vähemmän lintua, mutta pinnaa tulee, taisi tulla muillekin joukkueille. Kohtapuolin osuvasti nimetty joukkue Uskonpuhdistus (olisiko ollut Usko itse) on kyselemässä, että voisko tuo haahkaparvessa kelluva lintu olla merikihu. Mä otan kyselyn kyllä ihan tosissaan, koska ekat kihut voisivat ihan hyvin ilmaantua nähin aikoihin. Nuori harmaalokki tää nyt kuitenkin on. Mutta tästä ei oikeasti mennyt montaa sydämenlyöntiä eteenpäin, kun skannaan kiikareilla eteläistä horisonttia ja niemen edustalta eteenpäin pyyhkii kuin pyyhkiikin merikihu! Huuto kajahtaa ja Styrsillä riemuitaan! Puolentoista tunnin staiji päätetään kaukaa merellä muuttavaan talvipukuiseen kaakkuriin.
 |
| Joonan staijaustikku. |
 |
| Sitä Jyväskylän kauniimpaa edustusta. |
Paikkauksia
Paluumatkalla talsitaan taas Styrsintietä metsälajien toivossa: isokäpylintu ja punarinta tuovat hieman täytettä listaan, mutta hyvältä ei tilanne näytä. Rastaita on maastossa aivan törkeän vähän. Se on mentävä eteenpäin ja haettava paikkoja niiltä mestoilta, missä pysähdellään joka tapauksessa. Eckeröön loppuosuus etenee verkkaisesti: Torpin perinteiseltä paikalta hoidetaan varpunen, Käringsundin ruokinnalta hetken kyttäämisen jälkeen järripeippo ("Mää oon laskenu jonkin verran linjaa Lapissa, on se kumma jos ei järrin ääntä tuntis!") ja metsälajien puutteita paikataan pikkukäpylinnulla ja palokärjellä. Storbystä kirjataan rallin eka ristisorsa, nokikana, ja ainoaksi jäänyt närhi. Postitalo-Sandviken oli yllättävän tyhjää seutua, siltä "perinteiseltä" mustaleppälintumestalta ei tälläkään kertaa löytynyt mustaleppälintua. Pulut pysyivät piilossa. Marsundistakaan ei mukurua löydy, joten ennen puoltapäivää voi huokaista helpotuksesta; nokka kohti Maarianhaminaa, hyvin menee pienestä suvantovaiheesta huolimatta, ja aikaa on ruhtinaallisesti.
Ykköstien varrella Långträskillä kelluu hyvin sotkia, ja sieltä löytyy kuin löytyykin se lapasotka. Huikkaan merisorsasta myös viereiselle vessuja ihmettelevälle fuksijoukkueelle. Gottbyn pelloilla ei ihmeitä tapahdu, joten jatkamme Hammarudda gårdin puolelle. Tunnetusti hyvät rastaspellot eivät petä tälläkään kertaa, kun kulorastaiden joukosta poimitaan ensimmäinen räksä ja reunametsässä viheltää punakylkirastas. Eteenpäin Hamnöraan, mistä ei löydy kuutta ristisorsaa kummempaa, vaikka punajalkavikloa kovasti haistelin.
 |
| Team "Paavo Väyrysen rähinämunasarja" ja vuokrapeli. Hatunnosto moisesta sisukkuudesta. Ja huumoriarvosta (Jåå gå till helevete från min fågelplatserna du jävla finska fågelskåjdarna!) |
Ramsholm ja pähkinänakkeli. Kerrankin mukaan pakattu telelinssi pääsee kameran jatkeeksi, Styrsillä ei paljoa ehditty kuvailemaan. Joona ja Pekka tsekkaavat idänpuoleisen lahden, ei pinnoja. Nakkeli vastaa viheltelyyn melko pian, mutta näkeminen ja Joonan "to see is to believe" -eliksen kuittaaminen onkin vähän toinen juttu. Paikallistamme melko nopeasti sen puun, mistä nakkeli huutaa, mutta itse linnun paikallistamiseen menee minuutti ja toinekin. Löytyyhän se sieltä. Siitä korkeimmasta latvasta. Sitten eteenpäin. Joonan hukassa ollut kaukoputki löytyy sieltä aidan luota, minne mies sen hajamielisenä jättikin.
Torpfjärden. Parkkipaikalla laulaa rallin toinen pähkinänakkeli. Vesilinnut tsekataan yhdellä skannauksella; tossa olis taveja, tsek, tossa olis neljä harmaasorsaa, tsek. "Jätkä revittää". Nakitan Pekan kyttäämään vesialuetta, josko sinne ilmestyisi jostain jouhisorsia, ja jatkaan taivaanrannan skannaamista petolintujen varalta. Ensin menee hiha, sitten taas hiha, ja vielä kerran hiha. Seuraava buteo löytyy vähän kauempaa, nappaan Pekalta putken, ja johan loistaa valkoista pyrstön tyveä. Piekana vaan hemmetti vieköön poukkoilee koko ajan eri suuntiin, mahdoton nuotittaa, vielä mahdottomampi spotata, ja juuri kuin Joona saa linnun haltuun, se putoaa metsän taakse. Tiukille meni. Jäi muuten rallin ainoaksi piekanaksi.
Lyhyt staijisessio Maarianhaminan Svibyvikenillä. Nyt hoidetaan fuscus. Kovaa tapitusta sataman suuntaan, mutta laivojen perässä ei yksinkertaisesti lennä pienempää mustaselkäistä lokkia. Kuluu viisi, kymmenen, viisitoista minuuttia. Jossain vaiheessa kehotin Joonaa syynaamaan variksia vähän tarkemmin, ja tulosta tulee, kun Mäntsälän kasvatti spottaa kaupungin yli lentävän mustavariksen! Siitä ei kauaa mene, kunnes parta väpättää ja karvanaama katsoo plusmiikkaan: selkälokki. Turhaan sitä sieltä satamasta etsittiin. Lajeja tippuu edelleen!
Hagassa sattuu ja tapahtuu - taas
 |
| Miniperegrinus. |
Maarianhaminasta yhtä soittoa Saltvikin suuntaan. Hagan
pellot ovat harvoin tuottaneet pettymyksiä, ja odotukset ovat jälleen pilvissä.
Tavoitteena kiertää alue ensin pohjoisen puolelta, sitten piipahtaa
Saltviksfjärdenillä, tsekata Haga Ringvägin mestat ja lopettaa skaba tunnin
staijilla Haga kungsgårdin ladon edustalla. Hyvin toimi viimeksikin.
Heti tapahtuu. Lähestymme Nääsin kylää, kyltin nähdessämme
heitän jotain Pirkanmaa-läppää, mutta voi pyhä sendari sitä reaktiota, joka
kulkupelissä herää kun kiidämme kyltin päällä istuvan pienen petolinnun ohi:
JU*****TA AMPUHAUKKA!! Lintu pysyi
ohitustilanteessa onneksi paikallaan, ja turvallisen etäisyyden päästä saa
jokusen kuvankin otettua. Potentiaalista ässäkamaa!
Fjärdenillä tikli laulaa iloisesti ja saa paikkansa edelleen
kasvavalla lajilistallamme. Melkoinen osa pellon hanhista näyttäisi kelluvan
vedessä, lyhytnokka vois olla helpompi spotata tästä. Osa hanhista tietenkin
lähtee liikkeelle peltojen suuntaan: ensin pari metsähanhiparvea, mutta
ponnistaa sieltä pari
lyhytnokkahanheakin, onneksi vähän erillään muista linnuista, niin linnut
on helppo nuotittaa joukkuetovereille.
Sen jälkeen onkin hyvä siirtyä petostaijin pariin ja
kehottaa Joonaa seulomaan vesialueita. Samalla paikalle valuu lisää joukkueita
(Uskonpuhdistus & Gangstaz4life), mikä ei tässä tapauksessa helpota
uusien lajien etsimistä =) taivaalla ei tahdo mennä mitään hiirihaukkaa
kummoisempaa, vesilintutsekkauksella löytyy rallin toinen uivelo ja muutama tavi. Joona loistaa ja spottaa äänestä
ylilentävän västäräkin.
Jossain välissä Suomisen Kati on soittanut Haga ringvägillä
näyttäytyneestä vaaleasta hanhesta. Ei kuulemma ollut pikkujoutsen, eikä
lumihanhi, koska linnuilla ei näkynyt mustia siivenkärkiä. Kuvaus vaikutti
epämääräisen huolestuttavalta, mutta nuoteissa ei hirveästi ollut kehumista (-
Onko hallussa? – Ei ole, se lähti ja lens meistä oikealle.) ;) Tsiigaillaan hanhia keskittymän pohjoispuolelta, kun
minkälie petolinnun pelästyttäminä hyyppämassat lähtevät ilmaan. Kapustarinnan piippaus on oikein
tervetullut lisä äänimaisemaan. Panikoivat linnut nostavat pulssia myös
rallaajissa – joko se pere meni?
Blondi hanhi löytyy Haga kungsgårdin ladolta käsin.
Leukistinen merihanhi, toteamme Luomuksen tiimin kanssa yks’mielisesti. Joona
spottaa hanhimassasta valkoposkihanhen
ja kanadanhanhen risteymän. Päätämme kiertää vielä Haga ringvägin, mutta
yhden rallaajan kadonneet tumput jäävät ainoaksi järkeväksi löydöksi.
 |
| Pyöräjoukkueen sisua. |
Klo 16.05 parkkeeramme Haga kungsgårdille loppurutistusta
varten. Tässä tapitettiin viimeksikin rallin viimeinen tunti, ja tulosta tuli.
Taivas on edelleen pilvessä, mutta petokelin parantumisesta on nähtävillä hyviä
merkkejä. Pian näkyy sinistä taivasta ja staijisektori upeassa myötävalossa
tummia pilviä vasten. Jokunen korppi sieltä on helppo poimia, mutta siinä alkaa
karvanaaman päreet käryämään, kun puolen tunnin staijilla en löydä taivaalta
sviddu ainoatakaan petolintua! Tiäs kuinka monen skannauksen jälkeen löydän jostain
koillisesta kohti lentävän varpushaukan, joka helpottaa ahdistusta hieman.
Silti on sellainen kutina ja psykoosi päällä, että kyllä tässä vielä rytisee - ja pelko takamuksessa, että se rytinä saattaa mennä lujaa ohi.
Näin keskeisellä paikalla staijatessa saa väkisinkin seuraa
muista rallaajista. Kallen ja Zorbaan tähdittämä fillarijoukkue poistuu
paikalta, Mikolan tiimi jää mestoille, ja paikalla saapuu kaksi muuta
joukkuetta.
Tungosta. Ahdistusta. Kello käy. Viisi minuuttia jäljellä. Varpushaukan jälkeen näkynyt vain pari hassua merikotkaa.
Nerokkaasti nimetyn ”Yhdet vielä ja sitten rattiin” –tiimin Iida puhuu jostain
hiirihaukan muotoisesta petolinnusta kaartelemassa pohjoispuolella. Spottaan
linnun kiikareilla, ja joo, ei tuo merikotka ole – mutta jumankauta kun kiertää
laajaa rundia ja siivenisku on todella hidas. Nyt. On. Kova. Lainaan
Laaksosen Mikon uunituoretta Swaroa ja määrityksestä määrityksen ilmoittamiseen
kestää ehkä kaksi nanosekuntia; kiesus mitkä laikut siellä siiven yläpinnalla
paistaa ja kiesus ku on valkosta pyrstöntyvellä ja on harittajaa ja on siiven muotokin kohdillaan ja karvanaama huutaa että CHRYSA!
Hellllvetin hieno 2kv-maakotka ottaa elonsa sen verran rauhallisesti, että
kaikki kynnelle kykenevät ehtivät ihailemaan ja pinnan kuittamaan. Viimeksi hupi loppui peregrinukseen, tällä kertaa
maakotkaan, viime minuuteilla ja vieläpä Ahvisrallipinna. Kuittaamisen jälkeen rallin viimeiset minuutit menevät taas niissä kuningaslajitäpinöissä, käsittämätön fiilis. Sarjassamme niitä havaintoja ja tilanteita, jotka muistetaan pitkään.
"Viimeisillä minuuteilla varmaan kukaan lähimmän parinsadan metrin säteellä ei voinut olla panematta merkille hihkuvaa Aintilaa, joka pomppi tasajalkaa ja ihmishuutomerkkinä osoitteli pohjoisen puurajan ylle kivunnutta maakotkaa. Sykähdyttävämpää lopetusta rallille tuskin olisi voinut kuvitella."
- Jaakko Kuurne
Sendari tosin jaksoi vinoilla rallin loppumisen jälkeen, kun
paluumatkalla, ehkä klo 17.08, spottasin auton ikkunasta isolepinkäisen. Oltiin vähän että nojoo, niinpä niin, mutta haitanneeko tuo... =)
Jälkilöylyt
 |
| "Muisk." |
"Miten toi Aintila voi aina nähdä kaiken?"
- Lauri Mikonranta
En mä kaikkea nähnyt, onneksi oli hyviä löytäjiä ja spottaajia messissä. Komeat naurut siitä ja törkeät irvalut taas saatiin, kun ei nähty pulua, kanahaukkaa eikä fasaania. Kuusitiainen kuitenkin hoitui. Pahin nöyryytys taisi silti olla Hagan pikkujoutsen, jota emme onnistuneet fjärdeniltä spottaamaan. Luotokirvinenkin olis ollu kiva nähdä.
Purku oli samaa tuttua rellestämistä, joka sujui kokonaisuudessaan jouhevasti. Sisikset vinoili ja näytti keskaria, Tiusanen vinoili ja näytti keskaria, mutta "Jantteri Kassinen & tiimi joka ei naura kenenkään jutuille" korkkasi sen suurimman jekkupullon 97 lajin oikeudella. Palkintopokaali oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Loppubileistäkin saatiin oikein messevät: juotavaa, Slayeria, Maidenia, Leijonakuningas (se kävi sujuvasti), ja epämääräistä käryn katkua, pariinkin otteeseen...
 |
| Taas pahanteossa. |
 |
| Tiimiposeeraus. Se perinteinen alli jäi Helsinkiin, tätä Allia ei varmaan saada takan reunalle, vaikka nimet siinä lukeekin. |
 |
| "Ai sul o se SIINÄ?" |
 |
| Jonne Aaronin keikka ei vois vähempää kiinnostaa, varsinkin kun taivaanrannassa lentää hali. |
 |
| Keskisuomalaisuus on mielentila. |
 |
Kiitos Ahvis2015; kiitos mahtavalle tiimille (Pekka & Joona), kiitos mahtavista haviksista, kiitos muille joukkueille ("taas askeleen henkisesti lähempänä keskisuomalaisia") ja kiitos jälleen onnistuneen tapahtuman järjestäneille tahoille. Lisäkuvitusta tarjosivat Jaakko Kuurne ja Anni Nousiainen, mistä myös lämpimät kiitokset.
"Ahvis on häpeilemättömyyttä, vapautta nauttia ja rakastaa elämää juuri sellaisella hedonismilla, mikä itselle sopii."
-Jaakko Kuurne
Kunniataulukko:
1. Jantteri Kassinen ja Tiimi jota ei naurata kenenkään jutut
- Aki Aintila, Pekka Niittynen, Joona Koskinen
- 97 lajia (ässät: huuhkaja, kaulushaikara)
2. Yllättävän selvinpäin
- Aapo Salmela, Joel Jalkanen, Mikko Tiusanen, Niko Björkel, Ilkka Kivistö
- 88 lajia (ässä: harmaapäätikka)
3. Tervalla Kypsytetyt Rallikukot
- Jussi Judin, Lauri Mikonranta, Jyrki Torniainen, Ari Sylgren, Heikki Kaipainen
- 85 lajia
4 Rönnerdahls vänner
- Iida Autio, Kalle Meller, Tuomas Kankaanpää, Elisabet Ottoson, Peter Kullberg
- 82 lajia
- PYÖRÄJOUKKUE
5 Kännisen miehen ympyrä
- Veera Partanen, Samuli Haapalainen, Julia Palorinne, Matti Leponiemi, Aleksi Mikola
- 78 lajia
6 Rasvattu seipiö ja melkein kilo viinikumia
- Mikko Kivikoski, Mikko Mäkelä, Kari Lavikka, Elmo Miettinen, Ilmari Kohonen
- 77 lajia
7 Apaattiset manaatit
- Laura Hiisivuori, Ville Heimala, Micke Lindholm
- 76 lajia
8 Paavo Väyrysen Rähinämunasarja
- Jaakko Kuurne, Jari Julkunen, Lauri Pulkkinen, Martti Rajamäki, Joni Ollonen
- 75 lajia (ässä: suopöllö)
9 Gangztas4Life
- Tuomas Ojalehto, Iiro Hämäläinen, Maria Tikkala, Eeki Niukkanen
- 66 lajia (ässä: jouhisorsa)
10 Nåtö ei ole Strömsö
- Krista Raveala, Kaisa Jauhiainen, Annemarie Hietala, Annina Wahlberg
- 64 lajia (ässä: ruskosuohaukka)
11 Aina mun pitää polkea!
- Mats Ittonen, Eija-Leena Laiho, Kaisa Torppa
- 63 lajia (ässä: mustakurkku-uikku)
- PYÖRÄJOUKKUE
12 Klan Kanalja
- Jani Rolamo, Nora Bergman, Teemu Mustasaari, Hanna Malinen, Sara Tuompo
- 62 lajia
12 Yhdet vielä ja sitten rattiin
- Iida Lehtimäki, Heidi Haikala, Valtteri Lehtonen, Mikko Laaksonen
- 62 lajia
14 Silli/Purkki
- Varpu Pärssinen, Minna Holopainen, Jenna Lindfors, Mari Sahlstén, Noora Herranen, Miia Pietiläinen
- 61 lajia (ässä: pyy)
14 Salmari ja Suomalaiset hiustyypit
- Asseri Laitinen, Joonas Itävalko, Lauri Kuukka, Sallamari
- 61 lajia
- PYÖRÄJOUKKUE
16 The Royal Horse Team Looking for some Chicks
- Kati Suominen, Irene Suominen, Anu Hakkarainen, Emma Hakanen, Anni Nousiainen
- 59 lajia
17 Independent Trophy Wives
- Aino Ahvo, Anni Joensuu, Eeva Saarinen, Pauliina Toivonen, Tea Kaartokallio
- 57 lajia
18 Uskonpuhdistus
- Salla Lohi, Hanna Piitulainen, Usko Szeto, Katarina Meramo, Joni Uusitalo
- 55 lajia
18 Birding against all odds
- Nina Killström, Julius Mäkinen, Susanna Rokkanen
- 55 lajia
20 Alli ja Panokärjet
- Jaakko Kilpelä, Tiia Salminen, Alli Siren, Daniel Borshagovski
- 54 lajia (ässä: kuikka)
21 Pullasorsat
- Satu Salonen, Ari Turula, Silja Soini, Mia Toivonen, Heidi Astikainen
- 53 lajia
22 Kyrsät
- Tytti Kärki, Reena Karvonen, Helmi Carlson, Linda Määttä, Inka Kuisma
- 50 lajia
23 Höpökurpat
- Anneli Aittamäki, Minna Kohonen, Melissa Rossi, Ella von Weissenberg, Anni Virolainen
- 49 lajia
24 Lehtokyrppä
- Joona Rajamäki, Eetu Mykkänen, Ilari Oras, Joona Jalava
- 48 lajia
25 Ehkä Maihin; Malaysian Airlines
- Emma Seiteri, Hanna Toivonen, Anni Näsi, Joska Pulkki, Konsta Uimonen
- 47 lajia
26 Meri, Kylpyankat & Co
- Meri Lo, Coong Lo, Elisa Metsovuori
- 45 lajia
27 Babylonian Pikalillut
- Mika Saarenpää, Pauliina Hyttinen, Nerea Aalto
- 41 lajia
28 Poikkiluonnontieteellinen
- Henriikka Hallamaa, Olli Wilkman, Malviina Hallamaa, Aleksi Hankalahti
- 40 lajia (ässä: lapasorsa)
- PYÖRÄJOUKKUE
29 Nakit & Kiurut
- Valtteri Lehto, Markus Halla, Aku Pakarinen, Ilari Falck
- 40 lajia
- PYÖRÄJOUKKUE
30 Kultamuna goes Ahvis
- Maija Suvanto, Otto Stenberg, Rosanna Lindgren, Anna Välkki
- 37 lajia
31 Valeornit
- Katri Harmoinen, Laura Fontell, Aukku Suvitie, Tiia Satomaa
- 33 lajia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti