28.5.2020

Halias 19.5. - 27.5.2020 - Kaspiantaskua ja mehiläissyöjää!!

 "Tänään nähdään viisi lisälajia!"


19.5.
Ti

Perkele hurraa! Aamusta pläkätyyntä, melko lämmintä eikä väreily liikoja haitannut, joten niiden iänikuisten fraasien sijaan tehtiin jumalaare töitä! Arktikamassat olivat onneksi sen tasoista, että merelle jaksoi katsella vähän paremman toivossa. Massana pilkkasiipi 198m, kuikka 196m, merikihu 8p7m, tyynen kelin ansiosta saatiin haahkoille pitkästä aikaa järkevä luku ja lännessä Snappopslandetin takana oli oikeasti laskettavaakin, summaksi merialueilta yht. 11 500p. Bunkkerin päältä ynnäiltiin 215 vihervarpusta ja 104 pikkukäpylintua.

Päivälle asetetut odotukset lunastettiin hieman ennen vakion puoliväliä, kun rengastusvuorossa ollut Tomas ilmoitti radiopuhelimeen "täällä ruovikkoverkolla on joku mustapäinen tasku... tulkaa äkkiä..." ja bunkkerin väki siirtyi suorittamaan vakiohavainnointia vähän syrjempään. Saapuessamme pelipaikoille lintu oli edelleen hallussa, kähmyillen ruovikon sisällä, aika lailla siinä mistä Tomas oli sen skarpannutkin, ihan verkon vieressä! Hetken aikaa sitä ihmeteltiin Tomaksen mumistessa "se on itäinen... se on elis" kädet varmasti täristen, hitto vie, oli mulle ja Sebullekin! Vaan helvetti sentään, kun lintu ohjattiin onnistuneesti verkkoon se riemu vasta repesikin, mä lähdin malttamattomana vähän verkon sivulle ja olin ensimmäisenä kysymässä että jäikö se kiinni, Tomas saapuu verkolta takaisin varmasti pahempi tärinä päällä todeten "... tää on hemprichii... Suomen kolmas...", näytti lintua ja siinähän on koiras-sepeltasku jolla on toisen taskuporukan pyrstö! Sepeltaskun alalaji Saxicola maurus ssp hemprichii tunnetaan epävirallisesti myös KASPIANTASKUNA, ja siinä kelailtiin että mitä muita näitä taksoneja on joita on havaittu Suomessa vain kolmesti, tai alle. Aika rarista.

Kuten aina pitääkin, tämäkin rengastustilanne hoidettiin lintujen ehdolla. Harvinaisuutta toki käsitellään vähän pidempään kuin hippiäistä huolellisen dokumentoinnin puolesta, mutta lintu oli hyvässä kunnossa, ja sen tilaa seurattiin valokuvaamisen, mittojen ottamisen ym pudonneiden höyhenten keräämisen aikana. Kaspiantasku vapautettiin hyväkuntoisena ja pirteänä bunkkerilta, se viihtyi vielä tovin eteläkallion lähistöllä ennen katoamistaan (sekin kertoo linnun hyväkuntoisuudesta, huonokuntoiset linnut saattavat jäädä flegmaattisina paikoilleen). Harvinaisuusstatuksesta kertoo jotain sekin, kun tohtori Sykerö tarjosi kovasta alalajista aseman pitkäaikaisporukalle juhlapulloa.

(c) Tomas

(c) Mage

(c) Tomas

Oli miten oli, tämä toukokuinen päivä oli vasta alkutekijöissään ja jokainen paikanpäällä ollut tiesi, että tällaisena päivänä pitää takoa. Kun porukka hajaantui aamustaijien jälkeen niemeä kiertämään tai muihin toimiin, Sepi jäi bunkkerille staijaamaan ja kuittasi Gåun lahdelle laskeutuneen jalohaikaran. Kannustin julistamalla radiopuhelimeen "tänään nähdään viisi lisälajia". Uhkaus oli käymässä kovaa vauhtia toteen, kun seuraavaks nuotitti eilisten riuttatiirojen olevan edelleen paikallisena, ja pihasta käsin kuitattiin erinäisiä pinnoja, Mage nakupinnan ja mie synttäripinnan.

11.30-jaksolla jysähti sit kunnolla uudestaan. Tomas päivysti bunkkerilla ja lähdin lompsimaan sinne takaisin vähän pitkäksi venähtäneen lounastauon jälkeen. Mage oli sisätoimistossa, Sebu matkalla huussiin ja Nico länsikärjessä. Kävi älyttömän hyvä säkä, kun satuin kiipeämään kohti bunkkeria petoverkon kohdalla ja taivaalta kuului Batumin äänimaisemasta tuttua hyrinää. Pysähdyin kuuntelemaan ja panikoimaan että "ei s**t*na nytkö se merops menee" ja samalla Tomas huutaa radiopuhelimeen, "MEHILÄISSYÖJÄ menee Accilinjan päällä lounaaseen!" Sitä mä varmaan pysähdyin kuuntelemaan ja varmistelemaan, kun joskus ne satakieletkin veivaa laulussaan sellaista hyrisevältä kuulostavaa ääntä. Mutta tää oli the real deal! Hirvee huuto päälle, pari juoksuaskelta bunkkerin viereen ja Tomaksen nuoteilla otin linnun haltuun! Tomas oli nähnyt sen aivan vierestä, ite ehdin näkemään suoraan poispäin lentävän linnun, lentotyylin ja värejä, Mage ehti kuittamaan linnun kun se oli jo kauempana horisontin päällä, mut muuten Tiiraan syötetyn haviksen havainnoitsijarivi jäi turhan vajaaksi. Onneks ollaan Haliaksella, sillä näitä voi tulla vielä lisää, ja itselle tää oli tärkeä havis kun sitä viime keväänäkin hekumoitiin, odotettiin ja staijattiin. Nyt se tuli! Ja samalla allekirjoittaneelle napsahti päivän toinen "Suomenpinna" =D

Mehiläissyöjän jälkeen Mage päätti jäädä pitämään lounastaukoa bunkkerille ja vajaa tunti edellisen kvaliteetin jälkeen spotattiin päältä pohjoiseen kevyesti läpsytellyt suohaukka, kiikareilla heitettiin naaras-arosuohaukka työmäärityksenä, kaukoputkella nähtiin loittonevasta linnusta riittävästi ja työmääritys piti. Päivän viides lisälaji oli tosiasia ja Sepi kuittas vielä tästä linnusta Haliaspinnan! Iltapäivällä toteutettu Gåun retki ei enempiä antanut, mutta päivän 104 lintulajiin mahtuivat myös mm. sääksi 1m, suosirri a70m, ruokki 4m, käenpiika 2p, luotokirvinen 2p, tiltaltteja sekä ssp collybita 1reng että ssp tristis 1Ä ja reng, kultarinta 7p, pikkulepinkäinen 2p (keväänpinna), nisäkäspuolelta jälleen saukko paikallisena. Iltahuudon lomassa Ville Vasko saapui asemalle asentamaan lepakkodetektoria talon lounaiskulmalle. Huudon jälkeen saunottiin ja poksautettiin parit skumpat lintupäivän kunniaksi. Kiitos Halias!

Merops-fiilistelyt (c) Tomas

Ja pitäähän sitä vähän vielä...


20.5.
Ke

Rutiiniti suoritetaan haviskrapulasta huolimatta, Mage kiersi verkot ja Nicon kanssa splitattiin vakio puoliksi. Tuuli oli taas kääntynyt luoteeseen ja olosuhteiden puolesta oltais vietetty muuten välipäivää, mut omalla vuorolla tuijotin kaukoputkella aika paljon merelle ja onnistuin näkemään, kun etelänpuoleisessa horisontissa kalalokkia selkeästi suurempi vaalea kihu loikkas uhrinsa kimppuun ja linnun ehti siinä rytäkässä vielä määrittämään leveäpyrstökihuksi. Porukkaa saapui bunkkerille ja yrityksestä huolimatta lintua ei nähty uudelleen, jäi varmaankin paikalliseksi luoteistuulen painamana - tai sit livahti ohi. Idäntiltaltti todettiin myös paikalliseksi, vihervarpusia laskettiin 495 muuttavaa ja alkuillasta näkyi muuttava 180 suosirrin parvi. Enteilee hyvää parille seuraavalle päivälle!


21.5.
To

Sitä saatiin mitä eilen toivottiin, pohjoistuuli pudotti kahlaajamuuttoa inhimmilliselle tasolle ja aamupainotteisesti laskettiin luodoilta, meren pinnalta ja vähän horisontin päältäkin suosirrejä 2 741 muuttavaa ja 353 paikallista. Parvia liikkui sekä itään että luoteeseen, luodoilla palloilevia suuria parvia piti seurata tosi tiiviisti, sillä ensin paikallisen oloisia parvia saattoi lähteä arvaamatta muutolle. Muutto oli aamupainotteista ja iltapäivä jäi vähän hiljaiseksi, mutta alkuillasta laskettiin vielä noin tuhat lintua lisää kokonaissummaan. Vakiolla löysin "sukellusveneluodon" kohdilta paikallisen etelänkiislan, mukavan lähellä kun yleensä niitä näkee vain etelänpuoleisessa horisontissa. Puoliltapäivin kahlaajastaijin ohessa  taas spottasin koillispuolelta pohjoiseen painelevan nuoren arosuohaukan. Pohjoistuulesta huolimatta lämpötilat alkavat viimein olemaan vähän keväisempiä, ja meitä taas uhkaillaan niillä raripaineita nostattavilla lämpimillä kaakkoisvirtauksilla, vaikka sinne Ruotsiin ne kovat kuitenkin menee...

 

 



22.5.
Pe

Kesäistä menoa tosiaan! Aamupäivän puolella menoa kuikkalinnuilla (kaakkuri 4m, kuikka 358m ja sp 167m) ja kahlaajilla (tundrakurmitsa 1p 101m, sirrejä vakiolla yht. 1 251m). Keväänpinnaksi idänuunilintu, 1p reng ja 1p Ä. Pitkälle iltapäivään ulottunut petostaiji antoi kolme mehiläishaukkaa (viimein vuodariksikin!), sääksen, sinisuohaukan ja muutaman tuulihaukan. Eija-Leena Laiho kävi päiväretkellä, Nico lähti viikonloppulomille ja Aksu "tohtori Sykerö" Lehikoinen saapui yhden yön retkelle sponssaamaan vedenharkureissut ja kaupoillakäynnit. Samalla kepitettiin Aksun tuoreiden silmien avulle pienet iltastaijit ja todettiin hyvän kahlaajamenon jatkuvan, päivän kokonaissuummina suosirri 65p 1 789m ja määrittämättömät pienet kahlaajat 1 123m.


(c) Mage

(c) Mage

Lisää iloisia selfieitä!


23.5.
La

"This is why we live for!" Tyyntä. Näkyvyyttä. Lämpöä. Lintuja. Läksin aamuhämärissä ennen vakion alkua lyhyelle yölaulajaretkelle Gåulle, linnuttoman lohtuna pari saukkoa hienosti lahden rantakivillä. Bunkkerilla taas oli hyvä pöhinä päällä vakion ensitahdeista alkaen: Aksu ynnäili mereltä yhteensä 13 000 haahkaa ja kuikkalinnuilla todettiin kauden parasta aamua tähän mennessä, summina kaakkuri 14m, kuikka 675m ja sp 546m. Tyynellä ja aurinkoisella kahlaajasummat pienempiä, suosirri 30p 321m, punakuiri 40m ja ik 250m, lisäksi telkkä 235m (syysmuuttoa), merikihu 6p16m, ampuhaukka 1m ja vihdoin sepelhanhi a70m hienosti niemen edestä. Varpuslintupuolelta mainittavimpana pikkukäpylintu 47m, verkoilta yhteensä vajaa 40 käsittelyä.

Päivän lisälajikarkelot alkoivat Kistskärille laskeutuneella turkinkyyhkyllä, joka pörräsi pariin otteeseen saaren tuntumassa ja poistui lopulta kaakkoon. Puoli tuntia myöhemmin Vattulainen nuotitti Puistovuorelta kaksi avosettia meidän suuntaamme, jotka Aksu spottas pohjoispuolelta matkalla luoteeseen. Etelänkiisla muutti vakion jälkeen kaakkoon, aina hieno täällä ja kaukana sälälajista, vaikka sellaiseksi sitä jo huudellaan. Keltahemppo ylitti länsikärjen kiivaasti äännellen puoli yhdentoista aikaan, ja koko roskan päätteeksi Granskärin suuntaan paineli kevään ensimmäinen kuhankeittäjä. Lisäksi idänuunilintu 1p Ä, pikkusieppo 1p Ä, keltasirkku 1k1n p reng. Lauantaisaunat saunottiin hyvissä ajoin iltapäivällä, mutta iltamuutto jäi tällä kertaa vaisuksi. Huudossa todettiin päivälle jopa 115 lajia, helposti korkein lajimäärä omalla uralla tähän asti, ja taitaa olla jopa aseman kaikkien aikojen top5-lajimäärissä.




Aksulle tyylipisteet palokärkipiposta


24.5.
Su

Lampisen sanoin, "tähän päivään oli ladattu ennakko-odotuksia niin Koistisen kuin svedujen lintusääennusteisiin pohjautuen. Tai no näkihän sen, ettei kevyt lehmänhenkäys kaakosta yhdistettynä aamupäivällä alkavaan heikkoon ripotteluun voisi muuta tarkoittaakaan kuin päivien päivää. Tällaiset aatokset mielessä rymin aamun ensimmäiselle verkkorundille, mutta jok'ikinen verkko ammotti tyhjyyttään. Nöyränä poikana piti nieleskellä aamukahvit ruokatorveen ja alkaa hiljalleen mielessä analysoida tilannetta. Ehkäpä hysyjä tippuu muutolta pitkin aamua ja kun sade alkaa, niin tilannehan saattaisi jopa äityä kaaottiseksi? Tämänsuuntaisten aamukahvipohdintojen jälkeen tarmo olikin jälleen täyttänyt naiivin rengastajaääliön mielen kaikki sopukat ja pian sitä oltiinkiin taas matkalla kuola valuen kohti seuraavaa verkkokierrosta sekä bunkkeria, jossa tunnolliset staijivuorolaiset olivat ajallaan vakiota aloittelemassa. Sylvia-verkon kohdalla innostuin, siellä roikkui päivän eka lintu, jonka identiteettiä en oikein plotalla saanut taittumaan. Lähempänä erotin, että voimakkaan suomukuvioidut pyrstön alapeitinhöyhenet sieltä pilkottavat. Kas, haukkakerttukoirashan siinä roikkuu, totesin ääneen..."

En ollut ehtinyt erinäisiä aamutoimia pidemmälle, kun Lampinen lärpytti "mä tuon tästä vuodenpinnan sinne, ensin bunkkerille ja sit alas asemalle, arvatkaa mikä se on". Sepiltä tais tulla jotain älyvapaata, itsellä oli sellainen fiilis et kai tällasena päivänä pitäs nisoria tulla. Kun ei kai sen rarisemmasta ollut kysymys, mut Mage sopivalla tavalla herätteli odotuksia. Ja toden totta! Ihanainen kirjokerttukoirashan sieltä näytettiin! Kukin sai taas erilaisia pinnoja, ainakin hienon spondevuodarin ja Tomas rengastuspinnan. Lintu vapautettiin länsikärjen tyven suuntaan, rätisi ensimmäiset puut saavutettuaan ja veivasi parit laulunsäkeetkin!

Iso massa meni sit tän päivän osalta ohariksi. Aseman havikseen kirjattiin 220 sepelhanhea, mut Inkoon Sommarnista moisia laskettiin yli satatuhatta yksilöä. Kirjokertusta seuraavaksi jäivät särkän kärjessä pipertäneet kolme vesipääskyä sekä lahdella kaksi jalohaikaraa, joista toinen kantoi molemmissa jaloissa valkoisia, mustalla BW-koodilla koristeltuja lukurenkaita! Ilmeisesti hollantilainen lintu poistui lopulta kaverinsa kanssa etelään. Nähtiin myös haahkoja 11 000 p, tyllejä 17p 34m, isosirri 100m, suosirri 46p 165m, kultarintoja niemellä 11p ja saukkoja yhteensä 3p. Akuillasta kilisteltiin skumppaa ja lähetettiin onnitteluja Porin keltajalkaviklon löytäneelle MäkPelle. 



25.5.
Ma

Kelit jatkuvat ns. rarisina, aamulla meri aivan tyyntä ja taivaalta sattui korkeintaan pientä ripottelua. Lampinenkin piti maanantain kunniaksi vapaapäivän etätöistä. Tälle yhdelle etätyöttömälle tosin suotiin vain vastoinkäyminen ja nuijaus. Vakiolla kirjattiin 7 vesipääskyn parvi, 164 kuikkaa ja haarapääskyn & räystäspääskyn risteymä. Käväsin Munkhamnin suunnalla ihmettelemässä mistä varisten varoittelut johtuvat, ja äkkäsin variksen pesässä touhavan näädän. Kaikki halukkaat näkivät. Vakion jälkeen poistuin bunkkerilta länsikärkeä komppaamaan ja jäbät rankaisivat näkemällä Haliaksen ensimmäisen kevätkauden ja kokonaisuudessaan aseman neljännen aroharmaalokin, eteläpuolelta E. Puolenpäivän petostaiji antoi ruskosuohaukan, muutaman nuolihaukan ja keltahempon klo 12.05, joka jatkoi niemenpäältä kaakkoon lyöttäytyen seitsemän vihervarpusen parveen. Kitisi siinä jonkun laulunsäkeenkin. Niemen pusikoista kaivettiin koiras-pikkulepinkäinen, yht. 17 kultarintaa sekä 3m 9p punavarpusta.


Tyypit näki Haliaksen neljännen aroharmaalokin! (c) Mage

Siinä on näätä!

Just siinä! =D


26.5.
Ti

Tuuli kääntyi vaihteeksi pohjoiseen, puhaltaen onneksi vain vienolla henkäyksellä. Aamusta pientä utua taivaanrannassa. Ei jäänyt tämäkään päivä vaatimattomaksi, vaan reippaasti vakion yli staijatessa ynnäiltiin sekä harmaasiepon (46m) että pikkulepinkäisen (4m 6p) uudet aseman muuttoennätykset. Muutolla myös 8 vesipääskyä, verkoista renkaisiin idänuunilintu ja havaitsimme kesän ensimmäiset haahkanpoikaset.

 
27.5.
Ke

Tuuli kääntyi lounaaseen ja laittoi taas kahlaajaa liikkeelle! Rareilla ei juhlittu, mutta arktikan seuraaminen oli muutoin miellyttävää leppoisassa kelissä. Aamun kvalina kolmen jänkäsirriäisen parvi, komeinta massaa puolestaan tundrakurmitsat, joita hienot 1 402m, muutama parvi meni aika lailla päältä ja hienosti, eli länteen ja luoteeseenkin piti staijata etteivät päässeet yllättämään. Määrittämättömät isot kahlaajat yht. 2 445 m, lisäksi punakuiri 65m, kuikkalintuja yhteensä 743m, varpuslintupuolelta pikkukäpylintu 404m, lähellä aseman kevätenkkaa. Paikallisista linnuista ei mainittavaa, tyypit kävivät aseman "kakkosveneellä" (koska ykkösveneen veivät viime syksyn myrskyt) takseeraamassa Uddgrundetin ja Yttre Kalskärin pesimälinnuston. Kauheasti takseerattavaa ei ollut, ainakaan kosteikkolintujen puolelta.

Omaa jaksoa olisi vielä kymmenen päivää jäljellä, tiedossa olisi toivottavasti vielä kahlaajia ja niitä kvaliteettejakin. Ainakin viime keväänä kesäkuun alku oli upeaa ja monipuolista, mutta tiedetäänhän se että toisinkin voi käydä.





18.5.2020

Halias 5.5.- 18.5.2020 - Ulos sumusta toukokuun glooriaan!

 



"Päivän edetessä utu vaihtui kangastuksiksi ja otsaan sai lyödä ainakin neljä kerrosta aurinkorasvaa..."


5.5.
Ti

Just niin kuin otsikossa sanotaan! Kahden edellisen sumupäivän päätteeksi näkyvyys parani huomattavasti jo aamun aikana, ja staijivakiota oli mukava suorittaa sopivan utuisessa, pehmeän valon kirjomassa ja tyynessä säässä. Päivän edetessä utu vaihtui kangastuksiksi ja otsaan sai lyödä ainakin neljä kerrosta aurinkorasvaa. Tyntä jumalauta koko päivän! Massaa ei liikkunut, mutta lajisto oli monipuolista, mainitaan aamumuutolta ainakin graelsii/intermedius/heuglini-selkälokki ja 98 haarapääskyä. Staijia suoritettiin pitkälle alkuiltaan asti, pienin tauoin ja vuorojen kanssa, kaikilla enemmän tai vähemmän päällä kova halu nähdä lintuja. Ja nähtiin melkonen nisäkäshavainto, bunkkerin ilmatilasta pohjoiseen lenteli lepakko! Ihan kuin sitä ois voinu siitä määrittää mut metkaa kuitenkin.

Kello 16 jälkeen päivystin siellä ylhäällä yksin, ja skarppina sai olla, koska muutto oli melko passiivista ja hiljaiseen taivaaseen saattaa paatuneinkin staijari puutua tähän aikaan vuorokaudesta. Aikaisemmin päivällä liian kaukaa eteläpuolelta itään suunnanneet kolme isoa tiiraa kaihersivat mieltä edelleen. Joku vois sanoa että Paronin petotutka toimi, mut jotenkin siinä tuntui olevan sattuman kauppaa, kun klo 16.40 satuin skannaamaan kaukoputkella länsiluoteista sektoria ja sit kuvaan osuikin jumalauta koiras-punajalkahaukka! Huusin linnusta lärppyyn saman tien ja jotenkin onnistuin lyhyen seuraamisen jälkeen kadottamaan linnun, kun ohitti sen verran matalalla. Helpotus olikin suuri, kun asemalla olleet onnistuivat näkemään linnun pihasta ja totesivat sen myös vanhaksi koiraaksi! Kelpas hehkuttaa! Mut ei helvetti kun puolen tunnin päästä tuli vielä lähempää vanha koiras-muuttohaukka! Mitä siinäkään nyt muuta ehtii, kuin huutaa lärppyyn ja seurata vinhaa vauhtia etenevän siniharmaan ohjuksen etenevän katoamista Kalskärsbergetin metsän taakse. Oli jalat aika hyytelöä sen jälkeen!

Bunkkeri vaihtui Gåun retkeksi, Mage, Sebu ja Tomas siirtyivät viimeiselle staijivuorolle ja Nico lähti pitkälle viikonloppulomalle. Gåulla oli pitkästä aikaa oikein mukavasti kamaa, mm. 12 jouhisorsaa, 28 lapasorsaa, 8 punakuiria ja 4 mustavikloa. Kelikin edelleen mitä leppoisin, ja varmaan sen takia taisin notkua särkällä vähän turhan pitkään, ainakin sendarin mielestä, sillä bunkkerilla Sebu skarppas sen odotetun, Haliaspinnoista edelleen puuttuvan ja eteläpuolelta länteen läpsytelleen mustapyrstökuirin! Joskus ne kääntyy särkälle, mut tää vinoili ja eteni suoraan pois näiltä pinnalistoilta. Tein silti epätoivoisen spurtin naisvankiloilta Gåun lahden rantaan ja tuijotin merelle, mut olisin ehkä nähnykin sen jos olisin osannu tuijottaa oikeaan suuntaan! No, ehkä tästäkin oppi jotain. Kaikkea ei voi nähdä ja Tomaksen sanoin "tää on sieltä nuijauslistan kevyestä päästä".

Loppurutiinit venyivät pitkälle yöhön, mutta olihan tää ehdottomasti lintupäivän leiman arvoinen päivä! Verkoillakin oli tasaisesti hommia ja rengastajille kertyi noin 70 käsittelyä, mukana varmaan kevään neljäs collybita-alalajin tiltaltti. Lajeja 103! Kiitos Halias!

"Life as if you vere to die tomorrow
learn as if you were to live forever

Stay awake while the world is sleeping
free yourself before you disappear"

- Insomnium : Collapsing Words

Tomas tuijottaa lepakkoa!

Haliaskevät 2020 Mark IV



6.5.
Ke

Eilisen päätteeksi piti ottaa vapaapäivä. Onneksi otin ja onneksi muita uurastajia palkittiin, sillä just vakion jälkeen pohjansirkku kuuleman mukaan nousi länsipuolen puskista ja jatkoi itään, putoavan Munkhamnin suuntaan mut sinne katos. Tomas ja Mage kuittasivat Haliaspinnat, hienoo! Päivän toiseksi keväänpinnaksi käki 2m, verkoilta 20 käsittelyä ja mukana kevään viides collybita-tiltaltti. Tykkäsin ottaa vaihteeksi vähän rennommin ja fiilistellä keväistä menoa kotilahdella, iltapäivällä annoin muille lepomahdollisuuden ja kävin Gåulla. Lajeja 85.


7.5.
To

Pohjoistuulta taas, ja hyvin alkanut pikkurariputki (kyllä, täällä pohjansirkku on pikkurari) taukosi. Vaisuista olosuhteista huolimatta nähtiin mm. harmaasorsa 4m, telkkiä 12p 117m (lähinnä W), punakuireja 42p 117m, merikihuja 3p 1m, kangaskiuru 2m, törmäpääsky 2m, pikkukäpylintu 49m ja nokkavarpunen 1m. Tällaisina päivinä huomaa, kuinka oikeet ornit osaavat esimerkiks Rönnskärillä takoa tulosta =D


Lisää keväisiä rengastuksia. (c) Mage




Vihervarpusia on liikkunut tänä keväänä melko paljon - mantereella taitaa olla ravinto vähissä
 

8.5.
Pe


Pyhä sendari mikä meininki! Upein aamu taas hetkeen, tuuli tyyntyi ja oli kääntynyt länsilounaisiin suuntiin. Sääilmiö mahdollisti mm. kevyen arktikaliikehdinnän (punakuiri 409m + ik 110m, mustalintu 908m, kuikkalinnut yht 228m). Tapamahtumarikkaan päivät alkoivat karikukon ilmaantumisella Gåun särkälle kiviä kääntelemään ja kaikki kuittasivat vuodarin. Myöhemmin muutolle kirjattiin kuuden linnun parvi. Klo 8.04 Mage käskytti bunkkerilla staijanneita kiinnitämään huomion "tuohon kuikkalintuun", joka ei lajinsa edustajana ollut siitä suurimmasta päästä, mutta nokka hohti kaikissa norsunluun sävyissään sen verran, että lintu sai luvan tulla tituleeratuksi Haliaksen kevään 2020 kolmantena (joskin ensimmäisenä juhlapukuisena) jääkuikkana! Dödörenillä retkeillyt Lauri Mäenpää pääsi radiopuhelinyhteydellä käsiksi lintuun.

Late muodostui lopulta tärkeäksi hahmoksi tämän päivän juonessa. Ensin mies ilmoitti Dödin etelärannalla kalastelleesta pikkutiirasta, joka kuitenkin löytöhetken jälkeen katosi saatesanoilla "saattoi lähteä itään". Magen kanssa tuijotettiin niin pohjoiseen kuin lounaaseen, ettei tämä mahdollisuus livahtaisi läpi sormien ja staijisektoreiden, mut suureksi helpotukseksi Late otti uudelleen yhteyttä ja kertoi linnun kalastelevan Stenskärin riutalla! Viisi kolmetria ei ollut juttu eikä mikään, kun lintu määrittyy bunkkerilta käsin omintakeisen lentotyylin ja suoran kokovertailun avulla. Kaikki neljä kuittasimme Haliaspinnan, ja sain minäkin sen tilin avattua tämän kevään osalta. Tomas taas katkaisi 250 Haliaspojon rajapyykin! Pikkutiira oli vasta 11. lajinsa edustaja Haliaksella, ja jotenkin se ei tunnu sattumalta, kun puoliltapäivin Sebu kuuli bunkkerille Haliaksella keväisin harvinaisen lapinkirvisen.

Olin valmistautumassa päivälevolle ja sen jälkeiselle staijisessiolle, kun Mage puhui Laten soittaneen Dödiltä uudelleen ja raportoineen staijipaikkansa vierestä löytyneestä koiras-rusorintakertusta! Late oli ensin kuullut peukaloismaista rätinää ja ihmetys oli ollut suuri, kun silmien eteen pamahtikin ihan jotain muuta! Kuvaus varoitusäänestä sekä Laten valokuvista paljastunut pyrstösulkien kuviointi herättivät ajatuksia vast'ikään omaksi taksonikseen erotetusta moltonii/subalpina-alalajiryhmän edustajasta, joka olisi joskus tulevaisuudessa - mitäs muutakaan kuin Suomenpinna! Kun Late ihan spontaanisti tarjoutui hakemaan meitä asemalta saareen, niin kukaan ei tainnut miettiä ajatuksenhäivääkään bongausreissua vastaan. Kolmen vartin varoajan aikana tapahtui paljon ja asemalla oli melkoinen säpinä päällä, kun puhelimet konsultoivat milloin Bongariliiton työvaliokunnan, Rengastustoimiston, kuin Rariteettikomitean edustajia. Samalla Mage sinnitteli etätyöpalaverissa ja pihalla säntäiltiin suuntaan ja toiseen verkkoja sulkemaan tai rengastusta varten välineitä keräämään. Keitin ison satsin kahvia, täytin termarin teellä ja pakkasin reippaasti evästä mukaan - tässä saattaa mennä pitkään!

Jo menomatka saarelle oli osana tämän reissun kokonaisviilistä, pitkästä aikaa sai istua veneen keulalla ja myötäillä toistaiseksi inhmillisen kokoisia aaltoja. Dödin kaakkoiskärjestä löysimme Morgonlandetilta bongaamaan lähteneen turkulaisporukan sekä mm. Palmgrénit, Hotulaisen ja Lindströmin. Katsoimme itsemme kuuluneeksi ensimmäiseen aaltoon, harvinaista herkkua mun kaltaiselle "sponderetkeilijälle" =D ja lähiretkeilyn puolellehan tää ehdottomasti menee... Paikan päällä muut haliaslaiset lähtivät nopsaan ottamaan lintua haltuun ja saivat viittoa tätä amatööriä lähtemään mukaan, lintu olikin ihan sen pienen niemenkärjen kasvillisuuden seassa ja hoitui helposti. Alalajiryhmän määrityksen ongelmallisuudesta kuitenkin puhuttiin, ja edelleen oli vahvana tahtona saada tämä lintu kiinni.

Nopein porukka poistui, jäimme viidestään Laten kanssa saareen ja pieni pyyntiryhmä jäi arpomaan pyyntisuunnitelmaa. Lintukin ehti väliaikaisesti poistumaan niemen tyvelle, mutta onneksi palasi rikospaikalle, samalla kun verkkopaikka nro 1 oli asetettu paikoilleen. Seuraava aalto saapui, ja pari ensimmäistä ajokertaa olivat lupaavia, samalla lintua pääsi kirjaimellisesti ihastelemaan, ja opimme myös kuinka helkkarin kähmy otus se on. Lintu siirtyi saaren rantametsän puolelle ja pysyi vielä hallussa toisen verkkopaikan virittämistä varten. Atrappi vaihtui kutsuäänestä lauluun, ja lintu selvästi kiinnostui siitä, toskin seuraavakaan pyyntikerta ei tuottanut tulosta ja lintu katosi syvemmälle metsään. Totesimme pyyntiyritysten riittävän, samalla kun olimme tulleet siihen tulokseen, että suurin osa pukutuntomerkeistä sopisi itäiseen albistriata-alalajiryhmään, jollainen myös Haliaksella havaittiin viisi vuotta sitten.

Ei tätä epäonnistumiseksi lasketa, vaan tapahtumaa fiilisteltiin rarisen saaren kaakkoiskärjessä. Keskusteltiin linnusta, vastaavista kokemuksista lajin kanssa, kaikenlaisesta muustakin ja Late totesi jossain vaiheessa että tämä oli hänen 300. sponde laji Suomesta! Siinä sitä juhlimista riittikin. Dödören oli myös hieno paikka todeta, varsinkin se kaakkoisniemi, ilmankos kun veneellisiä hankolaisia lintuharrastajia siellä retkeilee.

Haliaksella odotti vielä Gåulla käynti ja lintupäivän paketoiminen. Päivän hieman arkisemmasta osastosta maininnat ristisorsa 6p, kuikka 206m, punakuiri 409m, karikukko 1p 7m, merikihu 8m, "tuhkaselkälokki" 1m ja pikkukäpylintu 39m.


Tästä kuvakaappauksesta lähdettiin liikkeelle. (c) Lauri Mäenpää

Saareen! (c) Tomas

Dödörenin kaakkoisniemeä (c) Sebu

Kryss! (c) Sebu


9.5.
La

Kansallinen Tornien taisto vaihtui Pihojen taistoksi ja Halias aiheutti kansallista pahennusta staijaamalla bunkkerilta =D päätettiin, että aseman keskeisin havainnointipaikka kuuluu pihaan ja valittajat voivat - Tomaksen sanoin - imeä perskarvojamme. Staijia yhtä kyytiä klo 5.00-13.00 sekä puolituntinen päälle, ja 98 havaitulla lajilla saavutimme valtakunnallisen ykkössijan. Luoteistuulella näkyvä muutto oli enimmäkseen jäissä, massana kuitenkin punakuirit 345m 165p ja kvaleina kaksi sitruunavästäräkkiä. Jostain syystä karvanaaman homeiset korvat hiffasivat molemmat linnut, ensimmäinen jäi parin äänihavainnon varaan (klo 7.30) mutta toista (koiras klo 9.33) päästiin jo ihailemaan. Sopivasti vartti skaban päättymisen jälkeen nähtiin kuiriparven mukana matkannut isosirri.

Iltapäivä kului sit vierailijoita viihdyttäessä. Tarja Pajari saapui päiväretkelle ensin muutaman luontokartoittajaopiskelijan kanssa ja jäi hillumaan & muistelemaan kymmenen vuoden takaista Puolan reissua ihan alkuperäisen havislistan kanssa =D lisäksi Lampisen perhettä saapui grillaamaan ja tutustumaan paikkoihin. Granny MacKenzien kanssa olis pitäny kilauttaa viskit! Hienon päivän päätteeksi saunottiin, ja jostain syystä se avattujen skumppapullojen sigmakin nousi kolmeen...


10.5.
Su

Tänäänkin kannatti herätä! Hyvää säpinää pitkin aamua, ja taas kerran - kuten päivälleen vuosi sitten - olin tyytyväinen pelkästään vakion alkupuoliskolla havaittuun punasotkaan. Tosin tähän vuosipisteeseen tarvittiin ainakin kolme nuijausta pohjalle. Kovempaa kuitenkin tarjottiin, 7.30-jaksolla Kemiönsaaren puolelta tarjottiin hyvää täkyä, kun Morgonlandetin retkiporukka piippas mustalintuparven mukana matkanneen etelänkiislan. Ei siinä mennyt kymmentäkään minuuttia, ennen kuin Sebu spottas parven ja pääsi Magen & Tomaksen kanssa juhlistamaan Haliaspinnaa! Ja mä en saanu edes vuodaria =D mut hittolainen, vartti tämän jälkeen Sebu nuotitti luoteispuolelta ohittavaa punakuiriparvea ja käänsin Zeissia siihen suuntaan. En löytäny kuireja, mut löysin suohaukan! Aika lailla länsiluoteesta suoraan kohti Hankoniemen kärkeä herätti heti epäilyksiä, ja varoiksi varoitin latvaverkolla touhuillutta rengastajaa ("Tomas! Tää kannattaa kattoo!"). Koko jengi taas hyvissä ajoin paikalla, ja linnun siro rakenne, kevyt ja rauhallinen lentotyyli vahvistivat epäilyksiä, ja rikoin hiljaisuuden uudelleen toteamalla (Dick Forsmania löyhästi lainaten) "mä syön hatullisen paskaa jos tuo ei oo niittysuohaukka". Näiden sanojen takana pystyttiin, kun ihanainen naaras-niittysuohaukka ohitti lopulta matalalla Gåsörsvikenin puolelta! Kaikenlaisia pinnoja napsittiin, nuo kolme hurjaa saivat toisen Haliaspisteen puolen tunnin sisään, ja kantis taas yhden arvokkaan spondevuodarin!

Niittysuohaukkaa kehtaa tuulettaa! (c) Sebu


11.5.
Ma

Sateinen aamu, joskin vain vakion vika tunti piti kärvistellä saunan terassilla. Ei muutta, eikä paikallisista linnuistakaan oikein mitään mainittavaa, kuin sinirinta keväänpinnaksi. Läksin muutaman yön lomille Helsinkiin, ja samalla kävin bointsaamassa Hangon Haganpuistosta kaksi liejukanaa vuosipisteiksi. Seuraavana päivänä säikäyteltiin, kun Nico löysi linnunpesiä etsiessään Hangonkylän puolelta laulavan tulipäähippiäisen!


12.5.
Ti


Klassinen toukokuun iltaretki Vanhankaupunginlahdelle. Retkiseuraksi lupautui Hanna-Maija Kehvola, olikin jo aika saada Haliasjurotuksen vastineeksi säteilevämpää seuraa ;) Hanskun kanssa naurettiin Lammassaaren pitkoksien vieressä melurajoja ylittävälle ruisrääkkää, ihasteltiin Pornaistenniemen piilokojussa ihan viereen pamahtaneita viiksitimaleita ja fiilisteltiin tornista käsin iltavaloja. Ihan kuin puolet kaupungista olis ollu liikkeellä ja tuttujakin näkyi, mm. Jyri Lehto, Iiro Uotila ja Linda Uusitalo, ja Pornaistenniemellä samaa tornia asuttaneet Aili, Aleksi, Aapo ja Taavi. Rääkän lisäksi kuittasin vuosipinnoihin nokikanan (ei näitä Haliaksella nää), luhtakanan, ruokokerttusen ja Pornaistenniemen ruovikossa lyhyen säkeen päästelleen rytikerttusen. Taas kelpo lomailuretki, kiitos tyypeille seurasta ja anteeksi häiriköinnistä =D


14.5.
To

Paluu Haliakselle, ilmeisesti tämäkään päivä ei ollut lintupäivä. Eilen olivat nähneet kevään kolmannen keltahempon ja toissapäivänä niin'ikään kevään kolmannen sitruunavästäräkin.


15.5.
Pe

Positiivisen puolelle jäätiin, ainakin lintumielessä, "tuoreeltaan" asemalle saapuneena ihmisraunio huomasi taas jotain sellaista mitä Haliaspsykoosissa ei välttämättä huomaa =D Aamuvakiolla piti suojautua hetkeksi saunan lipan alle odottomaan yhden sade- ja ukkoskuuron ohittamista, ja staijia kertyi lopulta koko aamupäivän ja pienen alkuiltasession edestä. Päivän kvaleina kolme keväänpinnaa, parhaimpina mukavan aikainen luhtakerttunen, joka Lampinen löysi piileskelemästä luontopolun varrelta. Lisäksi lapinsirri 1m W ja ja pari säettä terassiverkkojen takana laulanut ja taivaalle noussut punavarpunen. Pikkukäpylintujen meno jatkuu, tänään 219m, samoin vihervarpusia 209m. Merellä haahka 7k ja alli 3k p, muutolla mm. punakuiri 179m, ampuhaukka 1m, isosirri 1m, gaviat yht. 94m, karikukko 1m, räyskä 1m, paikallisena myös Nicon löytämä sarvipöllö. Rengastuksina mm. linjaan lentäneet 2 haarapääskyä ja iltavarpushaukka. Lajeja 101.

Rengastetut haarapääskyt (c) Mage:





16.5.
La

Tämän päivän odotukset lunastettiin viihdyttävällä gaviapulssilla. Vakion alkupuoliskolla lounais- ja länsituulien mukana saapui sateita (itse asiassa vakion eka puolikas kykittiin taas saunan terassilla) ja suurin osa kuikista ohitti parituntisen aikaikkunan turvin seuraavan sadesysteemin edellä. Mut bunkkerilla oli kivaa, kun useiden kymmenien kuikkien parvia työntyi kaukoputkien kuviin yksi toisensa jälkeen niin etelä- kuin länsipuoleltakin. Summina kaakkuri 15m, kuikka 522m ja sp 86m. Siinä ei mennyt oikein vesilintuja eikä kahlaajiakaan, tosin särkällä viihtyi yksi isosirri. Puolenpäivän jälkeen lepoa ja illalla sauna.

Terveisin
-potilas-
 





17.5.
Su

Yöllä ja aamulla heikkoa lounaistuulta, päivällä länsituulta ja sellanen kuuro isoja rakeita, että sisällä ollessakin hirvitti. Mage, Tomas ja Sepi suorittivat Gåulla käynnin jo ennen vakion alkua, laihoin tuloksin. Vakion ainoana täkynä kuikkalinnut, joita yhteensä kuutisensataa lintua, eli piirun verran vähemmän kuin eilen. Pikkuloxioita 155m, alleja saatanalliset 666m, Vattulainen ja Saarinen kävivät päiväretkellä ja näkivät aamunpuolella peltosirkun ihan aseman nurkilla. Aika vanhan liiton jätkiä kun kevään ainoa havis lajista ei ylitä uutiskynnystä =D Puoliltapäivin muutolla puolestaan jo parempaa: pari mehiläishaukkaa, Magen näkemä muuttohaukka ja keltahemppo. Iltahuutoa pidettiin julkisena, Zoomin kautta Haliasaktiiveille ja ihan hyvän myllyn siitä sai aikaiseksin =D


18.5.
Ma

Eilisen jäljiltä ihminen kaipasi omaa tilaa ja aamu oli omalta osalta komppauspainotteista. Sikäli fiksua haajaantua maastoon, mutta riskinsä siinä on, kuten tänään tuli melko karvaalla tavalla todettua. Steppailin itärantaa pitkin kohti kärkeä ja ilokseni totesin keltahempon laulavan kärjen kuuluisamman kelon kohdalla. Bunkkeri kuittas, ja äkkiäkös lintu läksi itäisiin iloisesti tiristen. Sit ehdin etelämetsän kohdille, kun bunkkerilta huudetaan radiopuhelimeen yläilmoissa matkaavaa pussitiaista! Lintu oli neljän vihervarpusen seurana ja jo valmiiksi korkealla, niin viiden sekunnin siirtymä eteläkallion piknikpöydille ei auttanut, vaan lintu katosi korkeuksissa koilliseen. Pikkasen harmitti, olis ollu arvokas vuodari ja omissa kirjoissa asemalta vain yksi aikaisempi havainto. Noh, pitää takoa tätäkin sit syksyllä. Vähän lohtua saatiin Nicon löytämistä kahdesta riuttatiirasta, jotka hengailivat kiltisti Gåun särkän uloimmilla kivillä. Kultarintakin saapui vihdoin keväänpinnaksi.






5.5.2020

Halias 21.4.-4.5.2020 - vuoden parasta aikaa

 


"No nyt se otti siihen lähtevään!"


21.4.
Ti

Toinen kirkas ja tyyni päivä pitkään jauhanneen pohjoisvirtauksen jälkeen. Eilisen lajitykityksen jälkeen silti vähän vaisumpaa, mainittavina ainoastaan muutolla 8 nokkavarpusta ja kevään toinen kanahaukka. Jollain se päiväkirja täytyy kuitenkin täyttää: haahka 4500p 690m, kurki 562m, kuovi 46m, niittykirvisiä 63m, laulurastaita 39p ja punarintoja 57p. Nisäkäspuolelta havaittiin kärjessä pyörähtänyt hieno kettu. Lajeja 83.


22.4.
Ke

No nyt se otti siihen lähtevään! Tuuli pitkin päivää koillisen tai idän puolelta, hyvin siedettävissä määrin ja bunkkerilla tarkeni. Lajeja hienot 95, joista lomakkeelle lisälajeja jopa neljä! Nico herätteli ja lämmitteli muita kepittämällä länsikärjen taa kadonneen naaras-sepelrastaan! Siitä innostuneena läksin aamuretkelle Gåulle, lisälajeja se keikka ei antanut, parhaimpana niityltä lähtenyt 43 niittykirvisen kerääntymä, ja bunkkeri rankaisi kun Mage löysi merellä lounaaseen matkanneen riuttatiiran. No, se tulee vielä. Yksinäinen vuorihemppo muutteli myös jossain vaiheessa päivää.

Päivän laji oli arosuohaukka. Puolenpäivän jälkeen toisen kalenterivuoden lintu ilahdutti bunkkerilla olleita saapumalla sinisuohaukan kanssa aivan vierestä, ja ehdin minäkin sen pihasta koppaamaan kun linnut olivat jo puolentoista kilometrin päässä =D vaan eipä siinä, vartti myöhemmin oltiin kaikki bunkkerilla ja sopivasti rytisi ja riemunhuudot raikasi, kun itäpuolelta löytyi satamaan saapuva vaalea ja ketterästi lentävä petolintu. Kysyin Nicolta että katsooko se tuota petolintua, ja vastas joo ja lisämuminoiden jälkeen "siinä menee varmaan arosuokoiras". Kaukoputkella katsoessa meni sopivasti mässäilyn puolelle, oli kuinka runsastunut tahansa niin ainahan nää sykähdyttää! Puolitoista tuntia myöhemmin samaa linjaa saapui +2kv-naaras, ja tämän kauniin petolinnun uusi muuttoennätys Haliaksella oli sillä sinetöity, petotutka toimi ja muista Tomas ehti tähän hyvin kiinni.

Eikä siinä vielä kaikki. Kurkia saapui Hankoniemen ilmatilaan puoliltapäivin ja ensimmäisen arosuohaukan ohittaessa näkyvissä oli samaan aikaan helposti yli kaksi tuhatta lintua. Päivän summaksi saatiin hienot 5200 kurkea, me pelättiin et ne olis luoteisvirtausten takia menny idempää mut riittihän niitä vielä! Ja vieläpä Suomesta tämän kevään paras päivämuutto.

Keväälle uusina siis sepelrastas, riuttatiira ja arosuo. Petomuuttoa seurattiin kurkistaijin ohella, nähtiin ainakin 7 sinisuohaukkaa, 30 varpushaukkaa, 10 piekanaa, kaksi sääkseä, 9 tuulihaukkaa ja hienot 4 ampuhaukkaa. Lisäksi kuovi 68m, valkoviklo 1p, suopöllö 1p Gåulla, niittykirvinen 43p 61m, laulurastas 44p 5m, tiltaltti 4p, mustavaris 1m ja nokkavarpunen 1m. Sauna maistui taas lintupäivän päätteeksi, kiitos Halias!




23.4.
To

Jos torstai ei ole toivoa täynnä, ainakin tänä torstaina eilisen jäljiltä todistettiin kun poikamaista intoa puhkuvat havainnoijat tekivät eilisen jäljiltä energisesti töitä. Kuovimuuttoa ennakoitiin, kun päiväksi ennustettiin heikohkoa läntisiin kääntyvää tuulta eikä missään ole vielä niitä massojakaan mennyt. Ei niitä mennyt lopulta täältäkään, joskin kevään toistaiseksi paras summa saatiin kasaan, yhteensä 297 muuttavaa. Päivän jänskin heti koitti vakiolla, kun löysin putkella huitsinhelvetinkaukaa länsilounaasta yhdeksän valkoisen linnun parven. Joutsenia? Ei. Lokkeja? Ei. Aikansa mä niitä seurasin ennen kuin pystyin itselleni toteamaan, että jalohaikaroitahan noiden on pakko olla. Kaikki näki, vaikka kauhean lähemmäksi eivät tulleet. Ja taas sai yksi aseman vanha muuttoennätys kyytiä.

Muitakin pikkukivoja ja uusia saapujia ripsi: nuolihaukka muuti aamuvarhaisella, parit pikkukuovit matkasivat suurempiensa mukana ja Mage&Nico löysivät iltaisella Gåun retkellä heinätaviparin! Onnistuttiin Tomaksen kanssa näkemään ne terassiverkkojen luota. Lisäksi pikkulokin keväistä käkätystä kuului kertaalleen niemen päältä. Verkoilla massat vähissä, mutta pari kivitaskua piristivät, eka päivän ekalla rundilla ja toinen iltahämärissä. Hienoja ne on nämäkin!
 
 
24.4.
Pe
 
Massat uupuu mutta jostain tulee, keväänpinnoiksi rantasipi, räystäspääsky ja mukavan aikainen keltavästäräkki. Eipä täs muuta.
 



25.4.
La

Aamulla oli ulkoilman lämpötilat just ja just hikisesti plussan puolella, ja aika viileää taitaa olla siellä varpuslintujen muuttokorkeuksissakin. Pohjoistuuli nostattaa pintaan aikaisemman kylmänvirtauksen aiheuttamat traumat, ja Nico julistikin päiväkirjassa että tämä taisi olla koko huhtikuun hiljaisin muuttopäivä. Ei ehkä kuitenkaan, petolintuja nähtiin seitsemää eri lajia ja tiiroilla oli jotain menohaluja: kalatiira 33m 40p, lapintiira 4m 2p ja h/a:t 10m5p. Lisäksi Nico spottas eteläpuoden luodoilta kuuden merisirrin parven! Etäisyyttä 3,5km, hyvä näkyvyys ja taas yksi arvokas ekopinna haltuun. Iltapäivällä siivottiin kämppää kattoa myöten.


26.4.
Su

Olipa haastava päivä. Aamulla helvetillisen rarinen keli, lähes tyyntä, upea näkyvyys, mut lisälajipuolella oli tyytyminen "vain" seitsemän jalohaikaran parveen. Tää laji näyttää edelleen runsastuvan ja ekspotentiaalisesti, tänä keväänä on varmaan havaittu jo enemmän kuin aikaisempana parhaana syksynä... Keväälle osattiin kolme uutta lajia, pajulintu 3p, suokukko 10m ja varpunen 1m. Muuttopuolella jalohaikaraoiden lisäksi mainittavimpina tukkakoskelo 134m 30 p (on tää ollu hieno kevät näillekin!) ja mustalintu 871m 30p. Paikallisista maininnan saavat alli 3500p 146m, haahka 6120p 345m, kyhmyjoutsen 122p ja tänään toden teolla saapuneet tiirat: räyskä 1m, kalatiira 65p 15m, lapintiira 14p 2m ja kala-/lapintiirat 110p 2m. Niin ja olihan niitä kuikkalintujakin yhteensä 69 muuttavaa (joista lajilleen määritetyt kuikat 43m ja kaakkurit 10m). Lajeja ihan hienot 96, kirjoa koristamassa myös ristisorsa 1/1p, harmaasorsa 1/1 m, ampuhaukka 2m, nuolihaukka 1m, pikkutylli 1p, valkoviklo 6p, ruokki 1m, tiltaltti 7p ja nokkavarpumen 1m.

Staijin yritystä klo 14.15 asti, kunnes viimeiset tiesivät ettei niitä kuoveja enää tule. Puoliltapäivin kuskasin Tomaksen rengastaman punarinnan luontopolulla seikkailleelle lapsiperheelle, innostuivat ja toivottavasti tulevat uudestaan! Iltapäivällä lepoa, huomenna tuulen pitäisi puhaltaa muutolle vielä suotuisammin eteläiseltä Itämereltä, mutta katotaan kuten käy.


 

27.4.
Ma

Rento, lenseä ja heikkotuulinen aamu jälleen, mutta muutto hiljaista. "Koettelee, ei ymmärrä antaa" ja mitämuitanäitänytoli. Tiiroja lisää, kalatiira 20p 35m, lapintiira 65p 103m ja kala-/lapintiira 20p 74m. Mustaleppälintu hiittaili hetken aikaa bunkkerin vieressä, mutta tais liueta niemeä pitkin pohjoisen suuntaan. Kangaskiuru laskeutui paikalliseksi niemeen ja kävi vinoilemassa linjaverkon vieressä, mutta eihän se sinne verkkoon osannut mennä. Nico sentään osasi ja potkaisi jänkäkurpan ilmaan Gåsörsuddenin ekspeditiollaan. Mustaviklo keväänpinnaksi. Kuoveja muutti tällä kertaa 270 yksilöä, iltapäivällä noin tunnin mittainen pulssi pääsi melkein yllättämään, menivät kaikki aikalailla kaukaa NW-puolelta ja osa parvista kirjattiin iso kahlaaja -nimikkeen alle. Tomas ja Mage vastasivat päivän hyvästä työstä virittelemällä "plusan" rajalle ruovikkoon verkkolinjan. Huomiseksi tiedossa kaakkoistuulta, aijjaijjaijjai....



Tiirat ovat saapuneet!

 
28.4.
Ti
 
Jäivät nämäkin, eilen eläneet toiveet lunastuivat vain osittain. Raristahan se ois taas ollu, mitä nyt tuuli oli aika kalsea ja tihkusateita tuli välillä räntänä... jostain on kuitenkin tullu, keväälle uusina havaittiin käenpiika 2p (toinen renkaisiin!), leppälintu 1k p, mustapääkerttu 1k p ja ja kirjosieppo 2k p. Muutolla mustalintuja 2359 ja lapintiiroja 141. Verkoista noin 25 lintua, joista erottui edukseen Markus Pihan Laajalahdella 2017 rengastama tiltaltti. Asemalle alkuillasta Kari "Soiska" Soilevaara, huoltokäynnille ja todistamaan kuinka sisäsiittoista tästä pitkäaikaisjengistä on tullut jo parin viikon aikana =D
 
 
Ekat kirjosiepot saapuivat

 

 

Samoin kivitaskut... (c) Mage

... ja leppälinnut! (c) Mage

 

29.4.
Ke
 
Pohjoistuulta. Taas. Tällaista tää kai keväisin sit oikeesti on. Ainoana pirteyden merkkinä kapustarinnat, joita muutolla 39 yksilöä plus 70 määrittämätöntä kapustarinnan kokoista kahlaajaa. Välipäivä osui ainakin hyvään saumaan, sillä Soiskan avustuksella asemalta vietiin roskat, käytiin kaupoilla ja täydennettiin Mika Kilvellä vesivarastot. Illalla sauna ja Sebastian Andrejeff asemalle kevään kuudenneksi pitkäaikaishavainnoijaksi.
 
 
30.4.
To
 
Nyt! Nyt! Punarinnat saapuivat! Niemellä kävi kova kuhina jo aamuhämäristä alkaen ja aamuvakiota ei olis malttanut staijata loppuun asti (staijattiin kuitenkin). Fiksuna miehenä Nico irtaantui ensimmäisenä komppauskierrokselle ja löysi länsikärjestä koiras-sepelrastaan! Kaikki havaitsi, paronin tosin tyytyminen Uddgrundetilta kantautuneeseen säksätykseen. Vakion alussa muutti myös koiras-punasotka, tätä kovaa vauhtia uhanalaistuvaa sukeltajasorsaa ei löydy sit vieläkään tältä vuodarilistalta.... anyway, löysästä lähdöstä tälle päivälle oli ainakin turha puhua! Staijivakioiden jälkeen Tomas kiersi verkkoja ja Mage puursi etätöitä, joten Gåun reissu jäi tällä kertaa kolmen hengen hommiksi. Punarinnat ja muut ynnäiltiin, enimmillään alle sadan metrin matkalta potkittiin eteenpäin 75 punarintaa! Särkällä mukavasti suosirri, 28 meriharakkaa, 7 punakuiria ja ruusupuskissa kevään eka pensastasku.
 
Lyhyiden siestojen ja Tomaksen verkkokierroksella näkemän ensimmäisen kvaliteettipedon jälkeen ainakin paroni sai uutta virtaa ja iltapäivän petostaijeissa onnistuttiin, kun Hankoniemen ohittivat kaksi vanhaa muuttohaukkaa sääksen ja nuolihaukan ohella. Kolmatta ei perkele saatu, ja näistä kahdesta tosin näin vaan sen yhden ja senkin vähän huonosti =D mut oli miten oli, tälle päivälle lyötiin lintupäivän leima, kun punarintoja laskettiin yhteensä 520p aseman alueelta ja reippaasti kerääntymäenkan edestä! Muut maininnat: tukkakoskelo 4p 72m, kuikka 57m, ruskosuohaukka 2m, räyskä 1m, kangaskiuru 1p2m, niittykirvinen 91m, luotokirvinen 2p, tiltaltti 21p, pajulintu 9p, ja mustavaris 2m. Rengastuksia yhteensä 208 (kevään rengastusten kokonaissumma on nyt noin 750 pulttausta) ja lajeja 96! Vappuaaton päätteeksi grilli kuumeni ja kone sai hyvän annoksen marjamehua.
 


 
 

Tylyn näköistä vappujengiä =D

 
 
1.5.
Pe
 
Vapunvietosta selvittiin suurin piirtein ehjin nahoin ja kaakkois-/itätuulen innoittamina aloitettiin armoton komppaus, rengastus ja meritapitus. Pohjoistuulisena päivänä olis saattanu vähän väsyttääkin =D maastossa oli eilisen jäljiltä mukavasti tavaraa: paikallisista ynnäiltiin punarintoja 210, tiltaltteja 33, mustapääkerttuja 5, leppälintua 5 ja laulurastaita 45. Päivän uusina saapujina hyönteissyöjäpuolelta hernekerttu 2 (molemmat renkaisiin) ja sirittäjä. Muuttopuolelta maininnan ansaitsevat pikkulokki 82m4p ja mustalintu 4091m. Iltasella tuuli yltyi entisestään jopa 16m/s itäisiin ja jotain vettäkin sieltä vähän ripsi, pudottaen iltastaijien näkyvyyttä merkittävästi. Kahlaajameno monipuolistuu, tänään mm. punakuiri 15p, pikkukuovi 7p 41m, mustaviklo 5p, meriharakka 43p ja niin'ikään keväälle uutena liro.
 
Päivän kohokohtaa ei tarvitse paljoa arpoa. Toiveissa oli, että kaakkoistuuli työntäisi merellä liikkuvaa muuttoa lähemmäs niemenkärkeä, mut aika kaukoputkeen tuijottelua se lähempääkin menevä merimuutto on. Mustalintuja piti laskea sen minkä kerkesi, onneksi jäi aikaa katsella muutakin ja toiveissa ollut etelänkiisla löytyi kolmen ruokkihavainnon jälkeen! Nico puolestaan löysi Kalskärin tyveltä kevään ties kuinka monennen jalohaikaran.
 
Tää oli siis vasta lämmittelyä, ja sit kun koko jengi oli joten kuten eilisen jäljiltä bunkkerilla, niin Zeissin kuvaan osui eteläpuolelta aallokossa tiivissä parvessa kelluva vesilintuja. "Oijjuma, oisko noi", mietin itsekseni, ajatukseni harhaillessa samalle paikalle viiden vuoden taakse Väisäsen Ronin melkein samalta suunnalta nuotittamaan vesilintuparveen, ja odotin vielä pari tsekkauskertaa kun linnut ponnahtivat aaltojen harjalle. Sit vasta uskalsin sanoa, et tuolla on varmaan iso parvi allihaahkoja! Luodot, ilmansuunnat, vasen ja oikea menivät nuotituksessa sekaisin kuin olis kovemmastakin rarista ollut kyse, ja tietty just sillä hetkellä tuuli nostaa kyyneleet silmiin - mutta kaikki näki ja oltiin niin maan perkeleen onnellisia! Parvea seurattiin hetki tiiviisti ja yhättiin ne lyhyeltä lennoltakin, jolloin lukumääräksi saatiin tasan 40 ja sukupuolijakaumaksi 18 koirasta & 22 naarasta.
 
Oikein kelpo vapunpäivä! Lajeja ynnäiltiin yhteensä 105 ja rengastuksiakin noin 90. Eikä tää kuunvaihde tähän lopu!
 
 
2.5
La
 
Eikä hitto vie loppunutkaan! Aamulla saatiin taas rivakkaa kaakkoistuulta, tyyntyen kuitenkin iltaa kohti, kelin ollessa koko päivän melkosen tuhnuinen tulevaa sumua ennakoiden. Sadettakin saatiin vaihtelevasti aamuseiskasta alkaen. Mä unohdin meristaijihommat tältä päivältä ja läksin komppaamaan - hyvä niin, sillä muu jengi kuittas Nicon löytämät kaksi avosettia itään klo 8.16! Vessumuutto ehkä eilistä monipuolisempaa, mustalintuja 2415m, lapasorsa 18p 24m, tavi 69m. Allihaahkat todettiin edelleen paikallisiksi! Inre Kalsäriltä löysin naaras-mustaleppälinnun, joka näyttäytyi myöhemmin Nicolle ekopinnaksi. Gåun niityltä nuotitettiin myös 2kv-sirosuohaukkaa, jota ei kuitenkaan saatu määritettyä ja ehti kai sit livahtamaan eteenpäin ennen kuin me sinne särkälle päästiin.
 
Mut oli sielläkin lintuja! Punarintoja maastossa sen verran että mielenkiinto pysyy yllä, ja hyönteissyöjien muutto monipuolistuu: ensimmäiset pensaskertut ovat saapuneet (3p), lisäksi hernekerttuja eilistä enemmän, sirittäjäkin hoitui vuodariksi helposti, ja ihan siistiä oli seurata pajulintujen, tiltalttien ja leppälintujen menoa, kuunnella sateen laskeutuvan tyynen rantaveden päälle... niin, oli siellä sellainen outo västäräkki, varmaan jokin yarrelii-välimalli. Lintupäivä tämäkin!
 



 
3.5.
Su
 
Ei Haliaksen kevättä voi kokea kokonaisvaltaisesti ilman nollanäkyvyyksiä. Vanhan liiton Haliassumu, sano, piti niemeä koko päivän otteessaan kuin "#¤&"/#!"  &¤=&  ^*?+2#(  %@3#9£, niin, tiedätte kyllä. Lampinen totesi verkkoja avatessaan kevään ensimmäisen satakielen saapuneeksi. Vakiota suoritettiin vuorotellen, omalle komppauskierrokselle osui jälleen mustaleppälintu, tällä kertaa koiraslintu itärannalta. Niemessä myös suopöllö, yarrelii x alba -västäräkki todettiin edelleen paikalliseksi, pajulintujen ja tiltalttien suhde puolestaan kääntyi tänään pajarien eduksi (21-16). Lajeja yhteensä 84 ja vappuviikonlopun (pe-su) lajimäärä yhteensä 127. Otin pieneksi puuhasteluksi viime vuoden havainnointitilastojen päivittämisen ja siinä sivussa todettiin, että tämä päivä oli herra Tomas Swahnhin 500. vuorokausi Haliaksella! Onnittelut moisesta suorituksesta, ei se ihan turha jätkä oo kun on jotain lintuja joskus löytänytkin ;)
 
 
4.5.
Ma
 
Sumupäivä II. Välillä näkyvyys parani, mutta aika äkkiä sama tuttu seinämä palasi siihen naaman eteen. Tomas rengasti ja staijivakiot suoritettiin neljässä vuorossa. Keväänpinnoja kaksi, sumun läpi muuttanut tervapääsky ja Magen hämärärundilla näkemä sarvipöllö. Maininnan arvioisia myös vuoden toinen satakieli ja kaksi pensaskerttua. Lajeja kuitenkin 95, mukana myös suopöllö 1p, jänkäkurppa 1p ja nisäkäspuolen bonarina Magen Munkhamnin puissa näkemä näätä.


"Kun sumu kallioina ympärillä näyttäytyy

enkä muuta näe

ja ikävä päiväni syö"

- Vorna: Aalloista