31.12.2018

Vuoden synkin laskentakierros

Sitä itseään. Joulukuun kahdeskymmeneskolmas ja ornin pitäisi olla tähän aikaan jollain oikealla lintupaikalla, esimerkiksi kaatopaikalla Omanissa. Viralan - Hyvikkälän tiaislaskenta kierrettiin pilvisessä pikkupakkasessa ja lumisissa maisemissa. Metsät aikalailla tyhjillään linnuista eikä harvoilla pihoilla ruokintojakaan ollut. Pari isompaa sinitiaisparvea vääristi lajien runsaussuhteita ja löi sintille uuden reittienkan. Metsätiaiset taas täysin kateissa, yllättäen pikkuvarpusetkin. Sinitiaisen lisäksi viherpeipolla ja keltasirkulla reittienkat.

Yllättäen päivän ainoa pienempi Carduelis oli Hyvikkälässä laskijan ylittänyt hemppo. Petolajisto monipuolista: Hyvikkälän taivasta kauhoi merikotka, Viralanjärven eteläpäädyn ylittää 2kv-piekana (tätä vähän toivoinkin kun myyränpurijaa on Janakkalan klassisilla paikoilla mukavasti), Järventaustantieltä löytyy kaksi kanahaukkaa ja melkein laskennan viimeisenä kirjauksena Myllynkylän sähkölangoilla päivysti isolepinkäinen. Reitin 20 lajia tuntui melko vaatimattomalta ja ilman näitä meno ois ollu vielä köyhempää. Metsämaantieltä taasen löytyi ilveksen jalanjäljet, pitkästä aikaa.




Viikin kierros kierrettiin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, ja sain kuin sainkin houkuteltua Hanna-Maija Kehvolan mukaan. Sää oli leuto, tyyni, pilvinen, mutta kulkupinnat olivat petollisen liukkaita ja osaltaan hidastuttivat matkantekoa. Reitin alkupätkä talsittiin ilman suurempia ihmeitä, Fastholma antoi tällä kertaa niemen kärjen ruovikossa häröilleen 18 viiksitimalin parven ja tornin vieressä huutaneen pähkinänakkelin. Mölylä ja Purolahti paineltiin ilman erikoisuuksia, mutta reissun kohokohta koettiin Hakalan ja Keinumäen tienoilla, kun laskijoiden korviin kantautui varisten pahaa ääntä. "Noilla on niin kova hätä että siellä on pakko olla huuhkaja." Ja olikin! Bubo istui Keinumäen tornin itäpuolella olevassa kuusikossa varikset riesanaan, joskin vähän välitti 20 m alempana kulkeneista maallisista tallaajista. Upea lintu, ja oli pirun siistiä päästä katselemaan päivehtivää buboa pitkästä aikaa. Ja mikä parasta, Hanskun toive pöllön näkemisestä toteutui!

Yhteenvetona muista havainnoista voisi mainita seuraavaa: lahti oli jäässä, ja ainoiksi räpyläjälkaisisksi jäivät lahden ylittäneet 2 laukkaria sekä 3 kiertelevää harmaalokkia. Lintuja nyt ei muutenkaan mitenkään massoittain tuntunut olevan, eikä tämän enempää jaksaisi analysoida, mainittujen lisäksi ainoaksi "vakiopikkukivaksi" jäi tällä kertaa Etu-Viikin puolelta löytynyt isolepinkäinen.

Vuodenvaihteen riennot ja soundtrackit tarjosi tällä kertaa Von Hertzen Brothers. Kiss a Wish ja Sunday Child, niin tämä hippi pärähti suoraan Siriukseen. Liian kova keikka, koska kropasta tais loppua endorfiinivarannot ja seuraavana päivänä masensi. Vuosi 2018 tais päättyä lopulta 241 vuodariin, joista alta kymmenen oli bongattuja, joten kai se 230 spondea muistuttaa siitä että päättyneessä vuodessa oli jotain hyvääkin.



Pari kuukautta kevääseen. Eiköhän tästä selvitä.

2.12.2018

Loppusyksyn talvilintulaskennat



Haliaksella staijaaminen vaihtui arkisempaan puurtamiseen. Edelliseltä jaksolta palattuani läksin kiertämään Etu-Viikin / Länsi-Herttoniemen talvilintureittiä jo seuraavana päivänä - hyvähän tää olis hoitaa hyvän sään aikana ja mahdollisimman aikaisin. Sää on joillain aikaisemmilla kierroksilla ollu parempi, ainakin aurinkoisempi, ja se vähä mitä tänään tuuli, sivalsi jäätävästi ja syvälle.

Majavatien kallion lämmittelystaijit anto lähinnä päivän ainoan harmaalokin, Saunalahden rantaan siirtyminen oli jo askel parempaan suuntaan, Kivinokan suunnalta kuului harmaapäätikka ja Saunalahti odotetusti antoi päivän ensimmäiset timalit. Vaan Fastholma vasta antoikin. Niemen etelärantaa talsiessani näin Saunalahdelta lentoon lähteneen jalohaikaran ("ai niin täällä oli tämmönenkin"). Pähkinänakkeli kuitataan jo äänestä, mutta ihan vaan varmistaakseen aineistoihin pääsyn, se epeli tulee polunvarteen esittäytymään - enkä sano vastaan. Sekä Fastholman kärjessä että tornissa kirjataan lisää timaleita, ja lopullinen sigma nousee 16 viiksitimaliin. Kun tornin edustalla häärää tiltaltti ja tornista poistuttuani ohitseni lentää valkoselkätikka (pysähtyy hetkeksi tornin viereisiin puihin), niin lajikirjo alkaa olemaan jo tasolla ällistyttävä. Mölylän kallion edustalta löytyy myös siipirikko merihanhi.

Ihan vastaavaan ei loppureitin aikana revenny, mutta mukavia lajeja löytyy lisää: lahdella kelluu yhteensä 18 uiveloa, Purolahdelta löytyy isolepinkäinen ja Koetilan kupeessa ekotalojen kohdalla oleskelleesta urpiaisparvesta tundraurpiainen. Reitin varrelle osui myös peukaloinen (vain yksi!), pari punarintaa, punakylki- ja laulurastas sekä kolme kanahaukkaa. Yksinäiselle laskijalle sattui myö positiivinen ihmiskontakti, kun Keinumäen tornilla vastaan kävelee Pepe, Mtv3:n kuvausryhmän kanssa. Havisten luettelointi kuulostaa varmaan siltä, että laskija ei enää itekään tiiä mitä on tullu nähtyä =D

Päivän kokonaissaldo yltää 49 lajiin, runsaimpina talitiainen (139), sinitiainen (101) ja varis (97). Rastaita, ja marjalintuja ylipäätään, heikonlaisesti, samoin urpiaisia yllättävän vähän syksyn menoon nähden. Varpusia taas aika mukavasti, ja pari viherpeippoakin havaittiin. Laskennan päätyttyä käyn vielä ihmettelemässä Saunalahden sorsia, samalla moikkaan vastaan tulleita Taavi Sulanderia ja Hannu Sarvannetta. Ihan kiva kun riitti virtaa, riittäispä ens vuonnakin...



Kiersin Janakkalassa olevan reittini vasta 14.11. Hirvee kontrasti Viikin laskentaan, muutenkin kuin linnustollisesti, ylinopeutta kapealla maantiellä ajavista autoista tulee varsin levoton olo. Rauhaa sain vasta parin ekan kilometrin jälkeen, kun reitti siirtyi maantieltä metsäteille. Ihan kuin kaupunkiluonnossa saa kulkea paljon rauhallisemmissa tunnelmissa.

Mutta tarjosi tämäkin laskenta yllätyksiä, kun Suojärven laitaan päästyäni näin idästä kohti kauhovan viidentoista ison linnun parven. Hanhia? Kiikarit silmille ja vielä mitä - merimetsoja! Määrätietoisesti WSW. Hetki piti hieroa silmiä ja raportoida näillä nurkilla asuneelle Hyytiäisen Reimalle. Kutistuvat pyyt ja niin edelleen. Havislistan pirteämmästä päästä olivat myös 4 kanahaukkaa (1' Rauhala, 1" Metsämaa, 1"1' Lintumäki, olivat ainakin reitin eri päissä), harmaapäätikka, järripeippo ja yhdestä urpoparvesta skarpattu tundraurpiainen. Hömötiaiselle ja pikkuvarpuselle kertyi keskimääräistä korkeammat summat, vesilintusummiakin saatiin Viralanjärven pohjoispäädystä taas löytyi 212 sinisorsaa, 4 telkkää ja 77 ioskoskeloa.

Puukipijät kateissa. Mielenterveys myös. Päästäkää minut tästä. Tai viekää edes äänet pois.




Siinäpä ne marraskuun retket olivatkin. Oli kyllä kokousmatka Kokkolaankin mut sieltä ei kummoisempia haviksia mukaan tarttunut. Kuun viimeisenä sunnuntaina sendari muisti hautajaissaattuetta Hakoisten peltoaukean hiirihaukalla ja Vähikkälän seuratalon kulmilla päivystäneellä varpuspöllöllä. Vielä samana päivänä näin Viralassa viirupöllön, auton valoissa maantien reunan puissa, samalla paikalla kuin vuosi sitten. Molemmat pöllöt olivat vuosipisteitä. Vaan mieluummin olisin läheisen ihmisen lähelläni pitänyt. Sólstafir lohdutti.

7.11.2018

Halias 26.10.-4.11.2018





Pe 26.10.

Aamun ensimmäisellä junalla Hankoon, Sebastian Andrejeffin kanssa portista sisään, lyhyt tavaroiden purku ja bunkkerille. Aatun ja Tomaksen lisäksi asemalla Vilppu Välimäki, Roni Väisänen, Markus Lampinen ja Jari Laitasalo, muutto oli aika lailla jäissä ja kelikin melko kylmä. Yksi aamuyön verkkorundi oli antanut helmipöllön, bunkkerilta käsin yritettiin goijata harmaapäätikkaa verkkoon, ja iltahämärissä Vilppu rengasti muutaman tilhen ja Mage kauniin nuoren tundraurpiaisen. Muina mainittavina haviksina ainakin kanahaukka 4m, varpushaukka 24m ja piekana 1p, sepelhanhi 90m ja pikkuvarpunen 77m. Iltasella Jari poistui, Tomas lähti yhden päivän lomalle kaupunkiin (CoB:n keikalle), ja lokakuun vika perjantai taputeltiin pikkujouluilla glögin ja piparien kera.

Tilhi on aina nätti lintu

... ja yksityiskohtia piisaa

Illan tundraurpiainen


... ja pikkujoulutunnelmia


La 27.10.

Yö oli enimmälti nätti ja tyyni, keskiyöllä helmipöllö lenteli pihan yllä pitäen hirveetä möykkää, muta aamuun mennessä keli kääntyi brutaalimmaksi ja vakio staijattiin kovassa NE-tuulessa & räntäsateessa aurinkoista Bromarvia ihaillen. Jotain kuitenkin: muutolla suopöllö, nuori sinisuohaukka (oikean käsisiiven sulat ammuttu hajalle, saatana pitääkö tällasia kattella Suomessakin), piekana, ampuhaukka, 19 varpushaukkaa, 2 kanahaukkaa (+2p), 1489 valkoposkihanhea, 480 naakkaa, 656 räkättirastasta, 65 tulkkua ja 9 pulmusta. Merellä kellui lapasotka ja iltapäivällä käytiin Gåulla toteamassa paikallinen kiuru. Loput valoisasta ajasta käytettiin puutöihin, sit lämmitettiin sauna ja pidettiin lettukestit. ”Hyvä tyypit!”


"Ihan kuin tuuli olis tyyntyny..."



Iloiset retkeläiset Gåulla

Päivän hyvää duunii


Su 28.10.

Kuulas ja kylmä lokakuun lopun päivä. Sitä aatteli et petoja ois näkyny enemmänkin, kun ennen vakion alkua lomakkeella oli jo viisi hiirihaukkaa, pari kanahaukkaa ja kymmenisen varpushaukkaa, vaan aika vaisuks ja ykspuoliseks saldot lopulta jäi. Staijia sisukkaasti 7h35min ja kepitys palkittiin klo 16.28 bunkkerin ohittaneella vuorihempolla. Petolinnut yhteensä kanahaukka 10m, varpushaukka 38m, hiirihaukka 19m, lisäksi laulujoutsen 28m11p, lapasorsa 1p, sepelkyyhky 339m, harmaapäätikka 2m, kangaskiuru 1m, räkättirastas 156 m, kulorastas 7m, sinitiainen 174m, talitiainen 120m, pikkuvarpunen 141m, isokäpylintu 2m. Lajeja 61. Roni, Vilppu ja Mage poistuivat, tilalle Jarkko Santaharju ja Tuukka Kupiainen, katotaan millanen ilta – ja millanen viikko – tästä tulee =D

Bunkkerilla kelpas ja vakion jälkeen kehtas ottaa vähän rennommin


Ma 29.10.

Yö pakkasen puolella, NE-tuulta 7 m/s, lumikuuroja ja alkutalvinen maisema. Palelua ja raritunnelman fiilistelyä, varsinkin Jarkko jakso muistuttaa miten tällasessa maisemassa kerran näkivät pikkulepinkäisen. Joten potentiaalia oli, mut ainooks lisälajiks jäi Tuukan Gåulta löytämä vuorihemppo. Vakio suoritettiin, niemeä kierrettiin ja naurunremakka raikas, jengi paisko toisiaan jäälevyillä päihin ja salvianpolttovideot ne vasta hupaisia olikin, vieläkin sattuu vatsalihaksiin… Rock’n’Roll! Tomas keskeytti vakion tuomalla bunkkerille pihaverkosta 2 pikkuvarpusta ihasteltavaksi, ja lähellä oli ettei pihaan pudonneet 2 kangaskiurua päätyny verkon perukoille. Muista lintuhavainnoista vois mainita takapihan kivellä istuneen helmipöllön. 2 paikallista harmaapäätikkaa ja tundraurpiainen. Lajeja 58. Kivaa on, uskokaa pois, vaikka sendari onkin päättäny vähän koetella…

Ei pikkuvarpusia kummempia mutta hiton hyvälle tuulelle tästä kuvasta tulee

.... what?


Ti 30.10.

”You’re in the fuckin’ gutter man!”
“I’m almost there.” “Where!?”

Parempi Haliaksella kuin viemärissä, vaikka oliskin itäblosista puuskissa 24m/s. Ja pimeetäkin alkaa olemaan. Vakio suoritettiin etelämetsän suojista, Gåu kompattiin kauppareissun jälkeen – luontopolku valitettavasti vuotaa, kun tänään nähtiin paikalla yksi valokuvaaja ja seuraavana päivänä kaksi hiipparia, toisella kaukoputki ja toisella kamera – ja Länsikärjessä käytiin myös. Kotilahden pohjukasta löytyi tuore tavin raato, sieltä kärjestä huuhkajan oksennuspallo. Vakioo piristivät 2 uiveloa ja 4 lapasotkaa, Etelämetsän ohittaneet 2 vuorihempppoa, kärjessä pyörineet 3 västäräkkiä ja lähiluodoilla palloilleet 22 pulmusta. Gåun parhaimpina niityltä nousseet 8 taivaanvuohta. Salviavideot naurattaa edelleen, grilli kuumeni ja aseman oveen tarvitaan uusi lukko, kun vanhan hajotessa Aatu värjötteli 40 minsaa pihalla ennen kuin Jarkko kampes kammarin ikkunasta sisään, ja mitä kaikkea muuta tässä on ehtiny tapahtumaankaan. Nuorisollakin oli eeppiset kokkaussessiot, Sebi kelas että papupihviainekset pitää pyörittää lattian kautta sopivan autenttisuusasteen saavuttamiseksi. Joku mainitsi myös istukan.

Aamustaijit Etelämetsän suojissa

Illalla fiilisteltiin Von Hertzen Brothersin livetaltiointia. Jos kaipaatte pientä nostatusta kaamosmasennukseen, niin kappale New Day Rising varmasti piristää!


Ke 31.10.

Tuuli kääntyi etelään ja puhaltaa kuulemma Kazakstanista asti. Sen kunniaksi bunkkerilla on ehkä aavistuksen siedettävämpää seistä (kylmä tulee vasta vakion kolmannella tunnilla) mutta näkyvyys on sitäkin utuisempi. Alottelen vakiota yksin, Sebu liittyy hetkeksi seuraan mutta poistuu pian Gåun suuntaan muun miehittäjäköörin mukana. Sitä koitin epätoivoisesti rääpiä jotain havaintoja kasaan horisontissa lentävistä lokeista, ajattelin jo tässä vaiheessa et ihan hyvä tää kolmisenkymmentä pikkulokkia kyllä oli, ja neljän tunnin staijaamisen jälkeen olin jo niin kypsä paleluun, huonoon näkyvyyteen ja tärisevään jalustaan, että ajattelin pitää toimistoiltapäivän. Toisin kävi.

Asemalla ehdin lukemaan sähköpostit ja iloitsemaan harvinaisen positiivisesta apurahahaun tuloksesta, kun radiopuhelin huutaa ja Gåun retkeläiset raportoivat parista pikkulokkiparvesta. Aijjuu. Mut kun seuraavaks kuuluu huutoa 24 pikkulokin jengistä, niin totean et nyt vois oikeasti mennä sinne bunkkerille. Kymmenen minuuttia myöhemmin olen jo ylhäällä ja ekalla skannauksella meininkiä näyttää olevan. Soitan Gåun jengille ja piloa menee kuulemma kaukaa pohjoispuolelta niemen yli, vaikeeta nähdä bunkkerille, joten pyydän niitä laskemaan ne ja keskityn itse läntiselle sektorille. Vastineeksi huikkaavat mulle särkän ylittäneestä töyhtöhyypästä. Kertovat myös nähneensä jonkun rissan näkösen pohjoisella selällä mutta se lintu katos. Aha. Tästä ei sit oikeesti menny kauaa, kun summaan löyhässä letkassa lentäviä pikkulokkeja ja silmiin osuu vähän kookkaampi ja kontrastikas lokkilintu – sviddu, pikkukajava! Nuoriin piloihin verrattuna lintu loistaa ihan eri tavala, mutta ”ei ne kuulemma pikkulokkiparvissa lennä”, joten se meni sit osaltani öömappiin kun ei sitä vinoiluakaan jaksanu loputtomasti kuunnella =D

Pikkulokkisummaksi saatiin lopulta kivat 308 muuttavaa lintua. Lomakkeelle myös lapasotka 8p, uivelo 1p, taivaanvuohi 6p, pähkinähakki 1m ja pulmunen 24p. Petro Pynnönen illalla asemalle.

 
To 1.11.

Taas hirvee raripäivän hehkutus päällä mutta ei me sit tänäänkään osattu. Tuuli tyyntyi siedettäviin lukemiin ja taivaalta kantautui pikkulintujen ääniä ja kolme varttia ennen vakion alkua, mm. päivän eka pulmunen kuultiin pihaan. Kiivettiin bunkkerille Petron kanssa, tiaiset vähän väläytteli syksyn viimeisen rynnistyksen merkkejä mutta aika vaisuks se lopulta jäi, nyt on nekin loppu. Petro tuijotti koko vakion ajan eteläisille merialueille nokiliitäjän toivossa (Puolassa havaittu kymmenen lintua tänä syksynä), mutta malttoi sen verran että skarppasi ääntelevän virtavästäräkin, joka nähtiin putoavan eteläkärjen suuntaan.

Tästä päivästä saatiin myös tämän jakson kovin massapäivä, kun liikettä oli sekä merellä (alli 1262m200p, pikkulokki 97m) ja niemen päällä (pyrstötiainen 140m 25p, sinitiainen 522m, talitiainen 1120m, pähkinähakki 8m, nokkavarpunen 1m ja pulmunen 6m), ja paikallisistakin löytyi mainittavaa (telkkä 260p, harmaapäätikka 1p, mustapääkerttu 1p, taivaanvuohi 5p ja västäräkki 1p).

Vakion jälkeen bunkkeri tyhjeni taas tehokkaasti, suurin osa jengistä kävi kaupoilla parhaimpaan retkeilyaikaan ja Petro teki retken Gåulle ennen poistumista. Ei sendari meille tänään raria suonut, tai sitten rankaisi osamaattomuudesta, vaan päivän kovin osui Helsinkiin, kun Ville Vallinmaa staijas Seurasaarenselältä tervapääskylajin, ja Viikistä löytyi uupunut vaaleakiitäjä, joka toimitettiin Korkeasaareen toipumaan. Vaan ei tämä jakso ole vielä ohi, ainakaan mä en tyydy tällaisella pätkällä pelkkiin virtaväinöihin ja vuorihemppoihin…

Jarkolla täyskäsi pyrstiksiä

Tuukka kartoitti paikkoja mistä luontopolku vuotaa, ja asennettiin naisvankilan kohdalle yksi uusi köysi. Uddskattanin luonnonsuojelualueella ei siis saa poistua polkujen ulkopuolelle minään vuodenaikana, lintuaseman havainnojat liikkuvat alueella Metsähallituksen myöntämällä poikkeusluvalla.


Pe 2.11.

Marraskuun alun lämpöaalto jatkui tuhnuisena. Staijasin vakion vaihteeksi keskenäni, niemeä kompannut Jarkko kävi välillä bunkkerilla kääntymässä. Muutolla kolmisensataa peippoa ja pari kulorastasta, myöhemmin kuulin niemen ylittäneen nokkavarpusen. Petri Saarinen ja Aleksi Mikola saapuivat aamupäivän puolella, vakion jälkeen lähdettiin vielä porukalla Gåulle (”Taas yksi jonninjoutava retki tälle kuppaiselle särkälle”), ennen kuin Jarkko ja Tuukka pakkas kampsunsa ja lähtivät kohti pääkaupunkiseutua. Mä lähdin saatille, toivotin kavereille hyvää paluumatkaa ja tein revanssin Gåun suuntaan. Ensin komppasin Kalsbergetin ja Gåbin välisen pätkän, kävin vielä naisvankilan luona ja lopulta askel vei aivan Gåsörsbuktenin pohjukkaan toukokuun 2013 harjalintupaikalle – ei rautiaista kummempaa. Aleksi oli päivästaijeilla havainnut kaksi kirjosiipikäpylintua ja viisi sepelhanhea, mukavaa marraskuista kamaa molemmat. Paluumatkalla löysin luontopolulta asemalle talsivan Ossi Tahvosen, Markus Lampinen saapui vielä myöhemmin illalla. 


Tyyni Gåsörsbukten

La 3.11.

Tuuli yltyi eilisestä sinne 12m/s lukemiin. Lomakkeelle kertyi edellistä runsaammin havaintoja muuttolinnuista, mutta tylsänpuoleiseks olis tämä päivä jääny, jos kärjessä päiväretkeillyt Asko Rokala kavereineen olis jättäny pikkukajavan löytämättä. Hieno 1kv-lintu pyöri hyvän toven aivan eteläkärjen tuntumassa, ja valui hiljalleen itään kadoten Russarön suuntaan. Aleksi spottas koillisesta saapuneen päivän toisen pikkukajavan, joka olikin sit etäisyydeltään ja suunnaltaan vähän tyypillisempi tapaus. Sit nähtiin vielä Gåun retkellä kolmas kajava, joka lensi niin läheltä että harvoin Norjan puolella (no, ainakin Lyngenillä) näin hyvin näkee. Niemi kompattiin taas aika tehokkaasti ja öljysäiliöiden puolellakin käytiin – toki pysyteltiin aidan oikealla puolella. Muina mainittavina haviksina alli 5000p, sepelhanhi 5p, kuikka 4m, nauruolokki 65p, taivaanvuohi 5p ja harmaapäätikka 2p. Päivän päätteeksi saunottiin, ja huomiselle on hiton kovat odotukset…

Gåun ohittanut pikkukajava. (c) Aleksi Mikola


Su 4.11.

Tyyntynyt tuuli ja kirkas taivas enteilivät syksyn viimeistä tinttipäivää. Lintua oli liikkeellä hyvin jo ennen auringonnousua, ja hyvää ensimakua päivästä saatiin kun pari nokkavarpusta paineli pihan yli lähtiessäni bunkkerille. Askelten kulku kuitenkin katkes bunkkerin petoverkolle, kun jäin irrottamaan verkosta mustarastasta, onneksi Pete, Aleksi ja Ossi olivat jo ehtineet ylös asti ennen mua – koska sen rastaan kanssa kesti, ja Magen kanssa se sit lopulta saatiin irti ja rengastettua. Samalla taivaalta kuului päivän kolmas nokkavarpunen ja ainoaksi jäänyt kangaskiuru. Ja kun lopulta pääsin ylös bunkkerille, ei sinne enää mahtunu oman putken kanssa =D

Tiaisten massat ei ihan torstain veroisia olleet. Talitiaisia ynnättiin aamun aikana rapiat 700 ja sinitiaisia vajaa 300 muuttavaa, positiivisena yllättäjänä kuusitiainen 248 muuttavan voimin. Muistakin varpuslinnuista saatiin jotain irti, 72 pikkuvarpusta, 1400 peippoa ja 239 punatulkkua ovat ajankohtaan nähden kelpo lukuja, pähkinähakkejakin nähtiin pitkästä aikaa useampi (7m) ja pari lintua erehtyi verkkoon. Mereltä poimittiin 40 merimetsoa, 2 kuikkaa ja kaakkuri, joten bunkkerilla kyllä viihtyi.

Pete ilmoitti lähtöaikatauluksi klo 14, joten ennen puoltapäivää staijiporukasta splittaantui erillinen Gåun ryhmä, jotta ehdittäis kimpassa siivoamaan ja suorittamaan kaikki havainnointirutiinit. Puolta päivää lähestyessä varpuslintumuutto tietenkin hyytyi, mutta tiaisparvia ja muuta sälää riitti et taivaalle oli hyvä staijata. Yhdellä skannauskierroksella löysin länsikärjen päältä lentämässä kolme varpuslintua – kiurulintuja selvästi, mutta ei kiuruja kuitenkaan. Huikkasin kavereille että tsekatkaas noi, kangaskiurujako siinä menee. Aleksi löysi nuoteilla linnut saman tien putkeen mut vastas saman tien et ei noi kangaskiuruja oo. Täh? Sit Mage tsekkas linnut ja totes että miks nuo ei vois olla tunturikiuruja? Elä pjärkele! Petekin ehti ihan hyvin lintuihin mukaan ja kantis koppas jakson viime metreillä sen odotetun Haliaspinnan! Ihan kiva vaikkei lappulaji olekaan. Ja tästä meni parikymmentä minuuttia eteenpäin ja bunkkerille kuului virtavästäräkin ääntä. Siitä olikin sit hyvä lähteä alas asemalle kimpsuja keräämään ja siivoamaan kämppää.

Jakson toinen rengastettu tundraurpiainen - nätti kuin mikä



Markus ja hakki




Pete heitti ensin Sebun Hangon asemalle, jonka jälkeen mies kuskasi vielä Ossin uudelleen portin tuolle puolen ja allekirjoittaneen, Magen ja Aleksin Ruoholahteen asti, mistä lämmin kiitos. Havisten puolesta olis jääny aika köykäseks ilman viikonlopun pikkukivoja, ja vaikka meno välillä potilaan hermoja koettelikin, niin oikein antoisa loppusyksyn jakso tästä lopulta saatiin. Kiitos Aatu ja Tomas, kiitos Vilppu, Roni, Mage ja Jari, kiitos Jarkko ja Tuukka, kiitos Petro, Pete Aleksi ja Ossi – sekä kaikille muille kenen kanssa sai tänä vuonna Haliaksella edistää linnustonseurantaa.


22.10.2018

Timaliralli2018




Kirjoitetun historian 19. Viikki-Vanhankaupunginlahden ralli kisattiin lauantaina 20. lokakuuta 2018 kauniin retkeilysään siunatessa tapahtumaa. Kantiksen edellisestä kerrasta on useampi vuosi, enkä turhan usein oo Viikissä tänä syksynä retkeillytkään, joten käyhän tämä näinkin.

Taaperran Majavatien kalliolle asemiin puoli kahdeksaksi just Niko Björkellin perässä, Aapo Salmela saapuu vähän myöhemmin ja tiimi on kasassa. Paikalta löytyy myös Erikssonin Heikki, joka on ilmeisen huolissaan oman joukkueensa sijainnista ja miten tää rallin aloitusaika nyt menikään – varmaan syystäkin =D , Santaharju, Koskinen ja Välimäki saapuvat siinä samalla ja kaaos on taattua. Taivaalla on ihan mukavasti liikennettä, kun rastaita ja peippolintuja painelee eteläisiin ilmansuuntiin melko tasaisesti. Asiaan kuuluvien ja kuulumattomien solvausten sekä suunsoiton ohella ehditään havaitsemaan useampi järripeippo ja rautiainen, aamun parhaimpina tyylikkäästi kilpailevalta joukkueelta pimitetyt kangaskiuru ja harmaapäätikka, sekä urpiaisparven mukana kallion viereisiin puihin laskeutunut tundraurpiainen! Oltiin jännän äärellä taas.
-          Otetaan se turpo tosta.
-          Siinä keskellä on itse asiassa yks hyvän näkönen.
-          Joo! Aika juovattomat kyljet ja puhtaan olonen alaperä.
-          *Lintu sukii ja laskee siipeään paljasten juovattoman valkoisen yläperän*
-          OOOOIIIJOIJJOIJJOI!!!

Linturallien ytimessä.



Majavatieltä siirrytään Saunalahden kalliolle. Viiksitimalit möykkää yhdeksän linnun voimin (timaleita havaitaan rallin aikana useampaan otteeseen) ja lampareilta poimitaan lapasorsat, harmaasorsat, tavit ja nokikanat pois kuleksimasta. Aapo skarppaa Kivinokan edustalta punasotkan, kantis korottaa kaivamalla samasta lampareesta lapasotkan ja spottaamalla lähilampareelta nuoren liejukanan!

Rantakalliolta siirrytään rantametsiin ja kerrostaloalueen puolelle etsimään jo tovin paikalla pyörinyttä viitatiaista. Paikalla kuluu hetki ja toinenkin, ja meidän tiimi on jo oikeastaan poistumassa alueelta (”se on vaan yks laji muiden joukossa”), kun metsän puolelta saapuu muutaman hömötiaisen poppoo. Yhtä hömppää jo vähän lämmitellään viitatinttinä (”eiku perhana, sillä onkin paneeli”), mutta sit yks lupaavan näköinen lintu siirtyy ohitsemme ja matalalla rudekasvillisuudessa pyörivä viitatiainen saadaan naulattua. Kiva vuodari, jos vielä Haliaspinnaks sais =)

Mukavien lajien spottailu jatkuu, kun viitatinttipaikalta poistuessamme kuulemme Herttoniemen siirtolapuutarhan puolella laulavan pähkinänakkelin. Fastholma menee vähän läpikävelyksi, ei tikkoja, kärjestä sentään paikataan pyrstötiainen ja laulurastas, ja lumenkaatopaikan tienoilla kuullaan pähkinänakkeli uudelleen, liekö sama vai eri yksilö. Hysykomppaukset Fastholman siirtolapuutarhallakaan ei tuota tulosta ja Mölylän kallio tuntuu taas heikolta stopilta, Purolahden tornista sentään isolepinkäinen lajilistaa täydentämään ja Hakalasta paikataan kadoksissa ollut jouhisorsa.

Arboretumissa pärisee taas. Kuljetaan rantapolkua ja ohitetaan semitiheää kuusikkoa, kun hoksataan mustarastaiden äkänen varottelu ja todetaan että tää pitäs tarkistaa. Varottelun kohde paikannetaan suht helposti, kun samaa kuusta soimaa rastaiden lisäksi tintit ja närhet, ja äkkiäkös Aapo hoksaa kuusen sisältä helmipöllön! Meinattiin, että tällaisella möykällä varmasti useampikin joukkue löytää, mutta purussa osoittautui ässäksi!



Iltapäivästä tsekkaillaan vielä Etu-Viikin peltoja ennen lahden toiselle puolelle siirtymistä. Västäräkki kuitataan helposti, mutta petolintu ei lennä – tai petotutka ei taaskaan toimi. Niko skarppaa mullokselta kivitaskun. Petostaijeja jatketaan Viikin kampuksen bussipysäkiltä, ja ilmassa on pientä ironian tuoksua kun Aapo spottaa bussin ikkunasta käsin jonkun ison petolinnun. Ei näin käy koskaan. Arabianrannasta kuitataan sepelhanhi rallin viimesenä pankkilajina, mutta hysykomppaus ei anna eikä jänkäkurppakaan lehahda. Rallin viimeinen vartti vietetään Kyläsaaren rannassa ja loisitaan Nikanderin, Heiskasen ja Hällstenin seuraa – onnistuneesti, kun isot pojat spottaavat Myllypuron päältä MAAKOTKAN! Eikä rallia ollu kun pari minsaa jäljellä. Jäätiin vielä skaban loputtua staijaamaan ja seuraamaan chrysan liikkeitä, ja äkkiäkös sillä oli sekä piekana että hiirihaukka seuranaan =D vaan minkäs teet, nää kuuluu pelin henkeen, mut lepposa, riemukas ja linturikas lokakuinen retkipäivä tästä kuitenkin saatiin. Kyläsaaresta lähtiessä kiitin Aapoa ja Nikoa ralliseurasta, en venyny purkuun kun piti lähteä taas Hämeenlinnaan. Kiitos ja anteeksi kaikille muillekin kanssarallaajille!


Ralli oli ennätysralli – kokonaislajimäärä ennätyksellinen 102, uusia rallilajeja havaittiin kolme (muuttohaukka, suosirri ja virtavästäräkki). Mainittujen lisäksi rallissa havaittiin mm. valkoselkätikka, nokkavarpunen, merihanhi, kapustarinta, ampuhaukka ja naurulokki. Voittajajoukkueella uutena enkkana huikeat 82 lajia, onnea Ellermaa, Tali ja Sulander! Salmela, Björkell ja Aintila ylsivät lajia vajaalla lajilla vanhaan rallienkkaan, 78 pinnaa antoi jaetun kuudennen sijan. Joukkueita mukana yhteensä 20 ja osallistujia yhteensä 50, ennätyksiä nekin.



Tuplaviski kuittaa.

Rallin tulokset. (c) Otso Häärä




18.10.2018

Halias 6.-13.10. – rariteetteja & vaelluslintujen kirjoa


 
Syksy jatkuu Haliaksella otsikon mukaisilla teemoilla, Haliaspinnoja poksu kokeneemmillekin kävijöille, tinttien muuttoennätyksiä lyötiin uusiksi ja lajisto oli muutenkin mukavan monipuolista. Pe 5.10. Vapaasataman portista sisään Petri Saarisen kyydillä, asemalla Aatu, Tomas ja Tatu Hokkanen, Ina Tirri saapui vielä alkuillasta.


La 6.10.

Tätä odotettiinkin, tintit tulloo! 12 m/s puhaltanut länsituuli piti niemenkärkeen saapuneet parvet puidenlatvojen tasalla ja tulos oli odotettua. Ehdin seisoskelemaan bunkkerilla reilun tunnin, kunnes siirryin Tatun ja Inan avuksi verkoille ja seuraava kuusituntinen hujahtikin sit siinä. Tilanne pysyi onneksi koko ajan hallinnassa, kun kärjen ulkopuolella olleita verkkoja suljettiin sitä mukaa kun ne saatiin tyhjiksi linnuista. Linjaverkkoon lentänyttä töyhtötiaista kuskattiin kärjessä staijanneelle Tringan retkiporukalle ihmeteltäväksi, ja ehti Ina koppaamaan linjaverkkoon lentäneen pähkinähakinkin. Kuusituntisen assaroinnin jälkeen bunkkerilla olo meni lähinnä seisoskeluksi, enkä edes jaksanut lähteä Peten naisvankilalla kuulleen taigauunilinnun perään.

 
Asiakkatia ruuhkaaksi asti






Bunkkerin ohitti rapiat 2600 sinitiaista, 800 talitiaista, 920 kuusitiaista ja 280 pyrstötiaista. Verkoilla ahkerointi kerrytti yhteensä 1100 rengastusta, eli hyvällä prosentilla saatiin linnut kiinni =D muina anekdootteina ampuhaukka 2m, kanahaukka 2m, närhi 340m, pähkinähakki 30m, isolepinkäinen 1p1m, viherpeippo 304m, vihervarpunen 2755m, ja isokäpylintu 23m. Illalla saunottiin ja seuraavana aamuna Aksu saapui asemalle toteuttamaan sendarin tahtoa:

Su 7.10.

Tinttiryntäyksen jälkeinen päivä valkeni lämpimänä ja tyynenä. Mereltä oli hyvä poimia paikallisia vesilintuja, merisorsamuuttoa kulki horisontissa ja yli muuttavien varpuslintujenkin äänet kuulu hyvin. Tatu avas päivän iroittamalla keskikallion petoverkosta suopöllön, ja Pete ilahdutti bunkkerilla staijanneita löytämällä sekä mustakurkku-uikun että härkälinnun. Länteen suunnanneesta liikehdinnästä vastasivat erityisesti allit (18600m 5000p) ja haahkat (1800m 2200p).  Varpuslintumuuton massalaji oli jälleen sinitiainen (2149m), samoin urpiaisten (717m), pikkuvarpusten (319m) ja punatulkkujen (228m) meno oli pirteetä. Närhiä laskettiin tänään 267 ja hakkeja 9 muuttavaa. Varpuslintumuuton kvaliteeteista pitää mainita ainakin lapinkirvinen (vuodari, lokakuussa!), 19 kangaskiurua, räystäspääsky, 3 pähkinänakkelia ja 5 isolepinkäistä (2p3m). Tikkoja nähtiin ruhtinaalliset neljä lajia (harmaapää-, käpy-, pikkutikka ja palokärki).

Aamun suopöllö

Närhiä liikkeellä



Hieno aamu meinas kuitenkin jäädä rarittomaksi, kunnes Aksu lampsi Sylvian verkolle. Tarina kertoo, että pikkulintuverkossa killui kaksi lintua, joista eka oli punarinta, jota tohtorismies alko irrottamaan. Vilkasi siinä samalla, että mikäs toi toinen on. Pikkulintu, jolla oli punarintamainen habitus, mutta silmärengas. Vilkaisu ekaan lintuun, ei silmärengasta. ”Jaahas!” Kuulemma punarinta rengastettiin kylmän viileästi, ennen kuin siirryttiin toisen linnun irrottamiseen, jonka jälkeen Aksu huusi, että ”mulla on täällä SINIPYRSTÖ kädessä!” Pian koko porukka, Soljan vetämää Hakin retkikokoonpanoa myöten, oli kasassa bunkkerilla ja yhden staijarin piti kysyä erikseen lupa tulla alas kuvaamaan lintua, kun muuttoa meni. ”Laske sä vaan niitä närhiä siellä.” Ja sinipyrstö oli hieno, sendarille kiitos!

Ina jatkoi lomakkeen lisälajeja kepittämällä pohjoisen puolelta ohittaneen ja länteen suunnanneen jalohaikaran. Mulle tää oli aseman toinen ja lokakuiset on muutenkin kivoja. Myöhemmin iltapäivästä tuuli rupes puhaltamaan pohjoisesta, ja kaukoputket kääntyivät mereltä mantereelle ankaran petostaijauksen merkiksi. Maakotkaa odoteltiin, mutta oli tyytyminen kolmeen piekanaan, kolmeen sinisuohaukkaan ja kolmeen ampuhaukkaan, massoina varpushaukkoja 81m, hiirihaukkoja 12m.

Bunkkerilta poistuttiin lopulta klo 17:30. ja iltahuudossa lyötiin lomakkeelle huikeat 98 lajia! Huikea lintupäivä kruunattiin pohjoisen puolella näkyneillä revontulilla.





Nuori sinipyrstö, Roni Väisäsen mukaan naaras, heikot kuvelaikut eikä sinistä sävyä pienissä peitinhöyhenissä



Aseman saunarakennus, Aksu ja revontulet

Ma 8.10.

Viikko alkoi erinomaisesti, kun Ina herätteli aamukahden verkkorundin saldolla, sarvipöllö ja kaksi helmipöllöä! Oli jo vähän ikävä sitä fiilistä, kun tokkurassa ihmettelee näitä kiilusilmiä unirytmin tuhoavaan vuorokaudenaikaan. Unirytmi siinä sekottukin, mutta kait tää oli taas sen arvoista =D 

Aamulla sit kärsittiin näiden herkkujen edestä, kun lounaistuuli puhalsi ja tuulensuojat tärisi. Taivaalta kuului varpuslintujen ääniä jo aamuseitsemältä, ja puoli tuntia ennen vakion alkua oli täysi rähinä päällä. Suurin osa porukasta ahkeroi taas verkoilla, Aatu skannasi taivaanrantaa ja paroni yritti pysyä kärryillä siitä mitä bunkkerin päällä (ja vierellä) tapahtuu, kun tiaisia, peippoja, järrejä, viherpeippoja, vihervarpusia, urpiaisia, punatulkkuja ja harvalukuisempaa sälää paineli menemään suloisesti sekaisin. Mulla meni syksyn toinen isokirvinen ö-mappiin kun sain just kiinni verkoilla olleen Aksun huutamasta linnusta, mutta nokkavarpunen ja luotokirvinen sentään saatiin kirjata lomakkeelle =D intensiivisin vaihe oli taas kolmen tunnin staijien jälkeen ohi, jolloin rengastajakaarti uskalsi avata verkkojakin lisää. Sigmoista vois mainita ainakin 2366 peippoa, 747 viherpeippoa (Aatun mukaan paras päiväsumma viiteen vuoteen), sinitiainen 1755m ja niiden ohella meni isolepinkäinen, pari kanahaukkaa sekä useampi kyyhkyparvi. Tuuli ei missään vaiheessa laantunut ja sateen uhka hiipi päälle, joten staijit ja rengastus lopettiin jo yhdeltä iltapäivällä. Sitä ennen maestro Lehikoinen meni ja spottas länsipuolelta koiras-kyhmyhaahkan! Vaihtopukuinen vanha koiras löyty lennosta, mutta jäi hyvän etäisyyden päähän paikalliseksi.

Pienen tauon jälkeen lähdin Aksun ja Inan matkaan tsekkaamaan Gåsörsuddenin lintutilanteen. Vesi oli niin korkeella, että ruovikkopolkua pitkin kahlatessa saappaat hörppäs ja niitylle piti kiertää metsän kautta. Komppaaminen anto ensin muutaman nitkun ja taivaanvuohen, mutta lähtihän se jänkäkurppakin sieltä – Aksun jaloista, kuis muutenkaan. Havaittiin samalla reissulla päivän kolmas pähkinänakkeli, kun bunkkerilta käsin tulkittiin aiemmin 1m ja 1p, joista jälkimmäinen renkaisiin =)








Aksu ja Ina jännän äärellä





Tatu totes aika autenttisesti, että "mä en saa sitä tarkaks"

 
Dokkarikuva kyhmyhaahkasta. (c) Tomas Swahn


Ti 9.10.

Kovat lounaistuulet jatkuvat, mutta näkyvyys heikkenee. Vakion alussa taivaanrantaa peitti vahva utu, eikä pikkulintukaan liikkunut. Meristaijeiks meni, ja vasta puoliltapäivin alko liikkumaan närhiä ja tinttejä, varsinkin jälkimmäisiä vähäisissä määrin, närhiä sentään muutama parvi. Sitä ennen viihdyttiin lähinnä sorsien ja lokkien parissa, parhaimpina aaltojen seassa länteen mennyt 60 sepelhanhen parvi. Niemen puolelta mainittakoon nuori ruskosuohaukka ja kaksi pähkinänakellia. Asemarengastajakandi pääsi taas oppimaan uutta ja ihmeellistä, kun kävin ensin poimimassa ”linjan” pikkulintuverkkoon pudonneen närhen, ja myöhemmin irrotin samanlaisen perkeleen keskikallion petoverkosta. Sormet verillä, ja nää oli vielä helppoja =D

Päätettiin sinnitellä bunkkerilla kolmeen asti, ennen Hankoon lähtöä. Staijin loppumetreillä Aksu saa puhelun, kyttää samalla eteläpuoleiselle sektorille ja huikkaa mulle ja Tomakselle et ”menee kaks nuorta kihua länteen”. Ohittavat ensin reilusti yli kilometristä Granskärin takaa ja siltä etäisyydeltä nää olis menny merikihuina, mutta onneksi kihut lähtevät jaagaamaan yhtä kalalokkia, rosvoavat siltä sapuskat Kistskärillä, jolloin välimuotoisella linnulla erottuu vaaleampaa yläperää ja molemmilta luvattoman isot käsisiiven alapinnan laikut. Se vaaleampi lintu on vielä kalalokkia isompi, molemmat ovat vieläpä samankokoisia ja muotoisia, joten määritys kallistuu leveäpyrstökihujen puolelle. Vaaleammassa linnussa ei näkynyt lämpimiä sävyjä lainkaan ja tummempi vaan oli niin tumma, että yläperässä ei mitään kuvioita erottunut. Verkkorundilla ollut Ina ehti lintuihin mukaan ja kantis nautti tämän jakson kolmannesta Haliaspinnasta!


Sokerileipurit asialla


Ke 10.10.

Meristaijipäivää tästäkin ajateltiin, kun bunkkerille noustiin. Kova SW-tuuli piti aikaisen aamun varpuslintumuuton aisoissa, mut ei merelläkään sunnuntain kaltaisia massoja mennyt. Aamu oli silti nautinnollinen, kun Tomas irrotti bunkkerin petoverkosta nuoren kanahaukan ja sitä fiilisteltiin asiaankuuluvasti. Wannabe-asemarengastaja pääsi myös muihin kuin staijihommiin. Eka irrotettiin Tomaksen kanssa kaks närheä bunkkerin petoverkosta, toisen kävin poimimassa sieltä omin nokkineni, ja Accilinjan verkossa kiiluneen linnun kanssa sain treenata jo urakalla. Siinä samalla alko tinttiäkin menemään niin, että välillä piti käydä kärjessä irrottelemassa lintuja verkosta. Pahimman ryysiksen aikaan oli vaan linja auki ja viisi henkeä irrottamassa lintuja, sillä tänään ei ollut kyse mistään lauantain kaltaisesta lämmittelystä, vaan ilmassa oli todellisen rynnistyksen tuntua – nyt tapahtuu!






Kuulemma närhien rengastaminen kasvattaa luonnetta. (c) Aksu Lehikoinen


Yhdeltä iltapäivällä olin taas autaasti yksin bunkkerilla ja yritin pysyä jatkuvalla syötöllä ohi sujahtelevien tiaisten määrissä kärryillä. Sellanen kevyt tunnin kestänyt tiaisvirta. Jossain kohtaa Tomas huutaa linjalta, ja tajusin heti että nyt tärppäs. Laji selvis kiikareilla, kun jätkä piti käsissään tuoreeltaan verkkoon lentänyttä LAPINTIAISTA! Sankari itse toi sen bunkkerille, valokuvattiin ja riemuttiin niin perkeleesti. Tinttiä lappas samalla urakalla ja meno rauhottui vasta pitkällä iltapäivällä. Myöhemmin kuultiin bunkkerin vierelle lapintiaisen ääntä ja Tatu sai päivän toisen linnun verkosta.

Päivän tiaissummat kertyivät melkosen hurjiksi: sinitiainen 8617m (uusi Suomen enkka!), talitiainen 2734m, kuusitiainen 795m ja pyrstötiainen 667m. Tiaisten mukana meni 6 pähkinänakkelia, 835 närheä ja 16 pähkinähakkia. 89 hempon päiväsummalla pääsi näemmä Tiiran etusivulle, kuten Gåun särkältä löytyneellä valkoviklolla. Tänään myös varpushaukkoja 174m, ampuhaukkoja 3m, harmaapäätikka 1m, kangaskiuru 10m ja viherpeippo 446m. Lintupäivän rengastussummaksi kertyi 1597 rengastusta, joka on aseman neljänneksi suurin kautta aikain!






Raririemua. (C) Tomas Swahn


To 11.10.

Lokakuun yhdestoista valkeni tyynenä ja utuisena, ”tänään menee tintti saareen”. Säätyyppi vaihtuu, lämmin kaakkoinen virtaus uhkaa, jonka kunniaksi povattiin lintupäivää ja haastettiin muita lintuasemia päiväpinnakisaan. Lajeja kyllä nähtiin monipuolisesti, vakion ekan puolikkaan aikana näkyvyys oli vaihteleva, eka tunti oli oikein tunnelmallinen, mutta aika pian sävyt vaihtuivat harmaamman puolelle. Etelänpuoleinen tuuli virisi onneksi vasta iltapäivällä, joten tyynessä oli hyvä kuunnella korkealta yli ampuvia varpuslintuja ja tapittaa merelle. Laatua saatiin, kun Ina hiffasi latvaverkon ohittaneen ja linjaan pysähtyneen lapintiaisen, joka jäi meillä päivän parhaaksi lajiksi (ai miten niin ”jäi”, Aksu kuittas rengastuspinnan). Muutolla myös nokkavarpunen, 273 niittykirvistä, 174 pyrstötiaista, 5 kangaskiurua, 22 isokäpylintua ja 153 punatulkkua. Tomas rehki Gåulla melkein koko päivän ja tulosta tuli suokukon, jänkäkurpan, valkoviklon, lapinsirkun ja pikkutikan edestä.

Aamun edetessä näkyvyyskin parani, ja meri antoi mm. pari riskilää, lapasotkan, alleja 11795m 400p, mustakurkku-uikun ja 103 pikkulokkia. Petolinnut ei skabapäivää häirinny, vaan accien ja halien lisäksi nautittiin vain kaukana Bromarvin päällä rundanneesta buteosta. Töyhtötiainen piti vielä erikseen hakea naisvankilan tuolta puolen. Staijit kesti melkein 11 tuntia ja kepitys lopeteltiin parilla sepelhanhiparvella. Tällaset pinnaskabat on kyllä piristäviä, varsinkin kun saavutettiin 91 lajia aamuyöllä rengastetun lehtopöllön ja iltahämärissä helmipöllön avulla. Se oikea lintupäivä osui kuitenkin Lågskärillä, kun saaren putosi neljä tonnia hippiäisiä ja tonni punarintoja, massan seasta havainnoijat löysivät taigakirvisen, hippiäisuunilinnun, neljä taigauunilintua, parit mustaleppälinnut ja kaikenlaista muuta sälää päälle =) onnea!





Aksu ja rengastuspinna



Puolivahingossa otettu taideräpsy pyrstötiaisesta


Pe 12.10.

Sumu sakenee ja etelätuuli yltyy. Aksun kanssa aloiteltiin vakiota epäsuosiollisissa olosuhteissa, kun Tomas soitti ja kertoi potkaisseensa Gåun ruovikosta kaulushaikaran lentoon! Kun asematoimikunnan puheenjohtajalta saatiin lupa, niin läksin alas asemalle noukkimaan Inan mukaan ja siitä Haliaspinnaa etsimään. Treffaatiin Tomas Gåbin kalliolla, joka kertoi haikaran pudonneen jonnekin lahden puolivälin ruovikkoon, mutta tarkkaa sijaintia ei pystynyt sanomaan. Kompattiin ruovikkoa hyvä pätkä, mutta haikara ei noussu uudelleen ilmaan, ja bunkkeriltakin hälytettiin notta näkyvyys olis parantumassa. Hetkellisesti siinä saatto niin käydäkin, mutta aika tuhnupäiväksi tämä lopulta jäi. Paras muuttosumma taisi olla kottaraisella (425m). Keli parani päivän loppua kohti, joten kiertelin niemenkärjessä ruskaa fiilistellen ja hyvissä ajoin ennen auringonlaskua lähdettiin Tomaksen kanssa Gåbin kalliolla yrittämään uudestaan kaulushaikaraa. Ei antanu, mutta yksi merelle lähtenyt sarvi-/suopöllö sekä kallion lähempää ohittanut sarvipöllö piristivät. Lisäksi Ina toi pimeän ekalta verkkokierrokselta lehtopöllön. Jussi Lindström saapui asemalle.















La 13.10.

Voi pyhä sendari! Tästä povattiin taas tinttipäivää ja sitä saatiin. Sinttien sijaan pääosassa olivat talitiaiset, joita näytti rynnistävän satapäisissä parvissa. Samalla kun lintuja saapui puiden latvoja pitkin aivan niemen kärkeen, kauempaa näytti nousevan parvia ilmaan ja suuntaavan merelle, ja samalla kärjen saavuttaneet linnut kääntyivät takaisin uusien saapuessa. Sanoinkuvailematonta menoa, ilma oli sakeana linnuista ja tiaisten äänet kaikuivat korvissa vielä seuraavana aamuna. Muuttolomakkeille kirjattiin yhteensä 7761 talitiaista (edellinen Suomen enkka parani yli 1500 yksilöllä!), 5796 sinitiaista, 572 pyrstötiaista, 2 lapintiaista (toinen pari päivää sitten rengastettu), 4 pähkinänakkelia, 177 varpushaukkaa ja 434 närheä. Hyvä muuttoa taas myös kangaskiurulla (30m), hempolla (99m), viherpeipolla (860m) ja isolepinkäisellä (3m). Lajikirjoa laajensivat pajulintu, valkoviklo, mustakurkku-uikku, piekana ja 3 ampuhaukkaa.

Närhiä Hankoniemen ilmatilassa









Valitettavasti kantikselle tuli asemalta äkkilähtö lauantaina, ei liity mitenkään asemaan tai kanssaretkeläisiin. Seuraavana päivänä asemalla havaittiin hippiäisuunilintu, pikkusirkku, 2 europaeus-alalajin pyrstötiaista, yli 7500 talitiaista ja 2400 sinitiaista. Kyl lokakuu on hienoa lintuaikaa!