19.11.2014

Põõsaspea IX - Harmaata lokakuuta





7.10.

Paluu arkeen, aamuvuoro kahdestaan Marguksen kanssa. Koleaa menoa, kun vilu hiipii luihin ja ytimiin jo vakion ensimmäisen tunnin aikana. Mitään muuttorynnistystä ei vilkkaan viikonlopun jälkeen odotettu, mutta nähtävää riitti tasaisesti. Staijauskin sujui, yleensä vapaapäivien jälkeen se kärjessä työskentely vaatii pientä hienosäätöä. Haviksina punasotka 1m, lapasotka 549m, alli 2961m, pilkkasiipi 759m, kaakkuri 120m, mustakurkku-uikku 1m, ampuhaukka 1m.


8.10.

Iltavuorolaista odotti totaalisen hiljainen ilta, Marguskin varoitti hiljaisesta menosta. "Kattele edes lokkeja, jottei tule tylsää." Todella kannustavaa. Eikä siellä loppujen lopuksi mennyt edes niitäkään, kun lokakuun alusta näillä vesillä pyörineet kalastusalukset pysyivät satamassa. Ei mainittavia haviksia, ei mainittavia anekdootteja. Pilkkasiipi taisi olla runsain laji 76 linnun voimin. Siihen päälle kymmenisen kaakkuria, pari hassua silkkiuikkua ja 26 sepelhanhen parvi. Tsilviisii.


Kuusitiainen tutkii staijimökkiä.




9.10.

Voi hyvää päivää, eilistäkin hiljaisempi päivä. Ihanhetiaamusta turhan sankka sumu, maastolomake huusi tyhjyyttään ja staijarit turhautumista. Pääsee siinä onneksi välillä komppaamaankin; Spithamnin kylältä löytyy mustapääkerttu, isolepinkäinen ja pähkinänakkeli. Enemmän aika kuluu sumuisten maisemien kuvaamisessa. Komppaamisen jälkeen meinasi petotutka pettää, kun ehdin juuri ja juuri näkemään Timon nuotittaman nuoren muuttohaukan. Kaveri oli kärjessä, minä metsän reunalla, ja puusilmä löysi läheltä ohittaneen taivaanjumalan vasta ohituksen jälkeen. Olihan tuo "ihan kiva" nähdä pitkästä aikaa.


Könönen tuulettaa.

Sumuista Spithamin niittyä

Isolepinkäinen harmaassa maisemassa



10.10.

Muutto ei etene, sigmaa ei kerry, jos eilen aamuvakion aikana sumun seasta näkyi sinitaivasta, tänään ei näkynyt sitäkään. Tuuli puhalsi entistä kovempaa jostain lounaan suusta, puoliltapäivin näkyvyys kuitenkin parempi ja lapulle saatiin järkevämpääkin tulosta kuin sumussa huutelevia pyrstötiaisia ja niittykirvisiä. Eilinen hätäisesti nähty pere paikkautui tänään, kun nuori muuttohaukka jämähti kiusaamaan muuta niemen lintufaunaa. Useampaan kertaan sorsia ja lokkeja yrittänyt taivaanjumala viihtyi hyvän tovin rantakivillä ja oli näkyvillä n. tunnin ajan. Mitään järkevää kuvamateriaalia siinä sumussa nyt ei irronnut, mutta eihän se niin hienolta kameran etsimen läpi näytä. Põõsaspea sai lisää vierailijoita Suomesta, kun Hannu Juka ja Simo Jokinen piipahtivat hetkeksi pitämään sumua staijanneelle seuraa. Vaihtelevan näkyvyyden myötä muutollekin kirjattiin harmaasorsa, 1917 allia ja 28 kaakkuria.





11.10.

Tänään mentiin jo paljon, paljon parempaan suuntaan. Taivas ja horisontti selkeni, joskin vastatuuli liennytti lintujen pahimpia muuttopaineita. Ihan kivasti nähtävää riitti, oman staijivuoron sigmoina mm. haapana 397m, alli 8402m, pilkkasiipi 208m, tukkakoskelo 290m, kaakkuri 161m, kuikka 362m, härkälintu 34m ja varpushaukka 54m. Massojen päälle 3 tundrakurmitsaa, 2 ruokkia, 2 riskilää, 2 piekanaa, lapinisirkku, 3 sinisuohaukkaa, 3 ampuhaukkaa ja myöhäinen ruskosuohaukka.

Ja tänään nähtiin kvaliteetteja. Monikossa. Ensin otettiin revanssia eilisestä, kun ilmeisesti sama nuori muuttohaukka kävi vaihteeksi lähempänä staijareita. Mitä nyt siitä olisi ollut kiva kuulla kunnon nuotteja, takaa kuulen kameran raksatusta, ja erikseen kysyttäessä saan vastauksen kuvattavissa olevasta peregrinuksesta. Vaikka "onhan noita nähty", kyllä niitä silti kelpaisi katsella ja dokumentoida, jos kuvausetäisyyden paremmalle puolelle eksyvät. Perkele. Timo onneksi älysi vastata uteluihin ja paikkasi muille teille eksynyttä meristaijaria, mistä kiitokset. Ja jos työnjohtajalta tulee palautetta kurinalattomasta staijauksesta, mä voin aina vedota siihen surullisenkuuluisaan taigauunilintuun ;)

Niin, työnjohtaja uhosi näkevänsä jääkuikan tänään. Mieluiten silloin, että olisimme Timon kanssa komppaamassa. Kiitos taas tästä työilmapiirin nostatuksesta ;) fiilis olikin melko epäuskoinen, kun merijähistysvuorossa ollut Timo ilmoittaa neljän kuikan kanssa muuttavasta jääkuikasta! Mies ei edes korottanut äänenpainoaan, niin sitä hetken mietti, että meneekö siellä oikeasti sellainen. Nuotit kohdallaan ja - sendari vieköön - kuikkiin verrattuna jääkuikan vitivalkea nokka, kaulasepel ja selän kuviointi loistavat kilometrien päähän! Ohitusetäisyys oli kait jotain parin kilometrin luokkaa. Perässä roikkuu nyrkkeilyhanskojen kokoluokan räpylät.










11.11.2014

Põõsaspea VIII - Kuunvaihteen tuulet








26.9.

Nyt oli väkeä niemenkärjessä. Eilen pelipaikoille saapuneiden mökkinaapureiden (Annika Forsten, Antero Lindholm, Ina-Sabrina Tirri) lisäksi kärjessä piipahti Tringan Viron retkue, niin betonilla meinasi tulla ahdasta. Oli melko metka päiväkin; kvalina melko kaukaa lounaaseen muuttanut nuori leveäpyrstökihu, päivän massoista vastasivat kaakkurit, suurimpien parvien yltäessä yli 50 yksilön ja kokonaissigman 1100 kaakkurin. Klassiseen tyyliin näitä meni joka linjalla horisontista mantereen linjaan. Moni Tringan retkueesta oli ekaa kertaa paikalla, ja mikäs siinä muuttoa seuratessa, kun keli on tyyni ja myötävalossa näkee kiikareilla kilometrien päässä lentävät vesilinnut. Keskipäivää kohden meno muuttuu pilvisemmäksi ja tuuli yltyy, enteillen huomista myräkkää. Muut havikset: lapasotka 1700m, alli 2150m, tukkakoskelo 257m, kuikka 71m, silkkiuikku 25m, härkälintu 15m, mustakurkku-uikku 1m, kalatiira 1m, pähkinänakkeli 1m.

Ai niin, sitten oli tapaus taigauunilintu. Juho painuu huussireissulle ja soitti sieltä Margukselle, että kärjen metsässä on inornatus. Margus ottaa fillarin alleen ja lähtee perään, karvanaama jää yksin staijaamaan. Lintu ei tietenkään ollut enää hallussa, kun muut laskijat palasivat betonille. Parin tunnin päästä Juho on seuraavalla huussireissulla, ja hiffaa (ilmeisesti saman) inon uudelleen! Nooh, jäämme Marguksen kanssa staijaamaan kahdestaan, ja nyt "muuttotilanne on ikävä yhden hengen hallittavaksi", eikä sinne auta lähteä sompailemaan. Sopii siinä silti eväitä syödä. Karvanaaman askel kulkee kohti kärjen metsää vasta sitten, kun Juho on tullut takaisin - eikä lintua enää löytynyt. Nojjoo, yks hemmetin ino, joita nyt on tullut jokunen nähtyä, jota nyt olisi kuitenkin ollut kiva käydä vilkaisemassa. Perus-menoa Spithamissa =D





27.9.

"Tuuli, tuo ihmiskunnan pahin vihollinen."
- Lauri Mäenpää

No ehkei sentään, tuulessa on kyllä tunnelmaa, kunhan optiikan kanssa pääsee suojaan. Mitä nyt tuulisuoja meinaa tarpeeksi kovalla tuulella käydä ahtaaksi kolmelle hengelle, kun tuuli riepottaa suojan reunoilta jalustoja. Eli putki tärisee, vaikka kuinka olis suojan keskellä. Silti, oli taas siistiä seurata läheltä myötävalossa lentäviä lintuja aallokkoista merta vasten.

Mutta mutta, kova W-tuuli puski kihuja taas liikkeelle 4 leveäpyrstökihun, 2 merikihun ja 4 määrittämättömän kihun edestä.  Turhan monen kihun suunta oli väärä (N-E) ja pari määritettävissäkin ollutta kihua tyytyivät vain liitämään poispäin. Karvanaamakin osoitti harjaantumista nuorten lepyjen määrittämisessä, erityisesti nuoren lepyn ja vanhan merikihun kimppalennon seuraaminen oli antoisaa, mutta eipä näitäkään turhan läheltä nähty. Muistakin lokkilinnuista intoiltiin, tosin se aroharmaalokki nyt koskaan niin sykähdyttävä ole ollut, mutta kyllähän noita voi opiskelumielessä kattella.

Pettay tempaisi jotain lepyä kovempaa ja odotetumpaa - mikäpä muu kuin paikallinen muuttohaukka sykähdyttäisi enemmän. Nuori peregrinus kiusasi naurulokkia kärjen länsipuolen lahdella, saumoja olisi ollut iskeä kiinni, mutta kovan tuulen takia ei kai pokeri riittänyt saaliin poimimiseen. Taisi jäädä paikalliseksi, joten lisää saalistustilanteita odotettavissa seuraavina päivinä =)

Oman staijivuoron päätteeksi oli virkistävää piiloutua rantakiven koloon kuvaamaan lokkeja sekä vessuja aaltoilevan merenpinnan tasolta. Tundrakurmitsasta, lapasotkasta ja sepelhanhesta tuli naulattua pari ihan hyvääkin kuvaa. Tai sitten kuvaaminen on hyvä tekosyy vaan istahtaa tunniksi merenrantaan kuuntelemaan tuulen huminaa ja aaltojen pauhua. Rentouttavaa.


Death from above!


28.9.

Iltavuoro. Aamuvapaalla tehty juoksulenkki ei tuntunut oikein hyvältä, onkohan tässä joku kuolemanlenssu taas iskemässä.

Klassinen karvanaaman iltastaiji; muutto hiljenemään päin (ja hiljeni) heti saapumiseni jälkeen, eikä mitään rariryntäystä saatu. Yksi suht hyvältä etäisyydeltä ja hyvään suuntaan (länteen) muuttanut nuori leveäpyrstökihu palkitsi, ilman sitä olisi ollut havisten puolesta aika ankea iltapäivä. Annika, Antero ja Ina pitivät onnettomalle seuraa, mistä kiitokset. Muina haviksina 116 sepelhanhea, 530 lapasotkaa, 214 kaakkuria, 2 tundrakurmitsaa, 28 suosirria, punakuiri ja 5 selkälokkia.


Lapasotkia tyrskyissä

Naurulokki seuraa pikkulokin menoa.

Sepelhanhia merellä.



29.9.

Lajipäivän makua, vaikka sääolosuhteet melko lailla eilisen kaltaiset. Aamuvapaalla ollut Margus riehui havikseensa 3 taigauunilintua ja yhden hippiäisuunilinnun. Ruokkilintujen liikehdintä viriää, lomakkeelle 21 ruokkia ja 5 etelänkiislaa. Petopuolelta piristyksinä 2 piekanaa ja 2 sinisuohaukkaa. Mustakurkku-uikku nyt on aina mainitsemisen arvoinen, samoin 5 harmaasorsaa ja 2 uuttupulua, joista Margus kuittasi huikean ekopinnan. Massoja 698 sepelhanhea, 1019 lapasotkaa, 465 tukkakoskeloa, 784 kaakkuria, 202 kuikkaa, 46 härkälintua. Niistä tosiaidoista merilinnuista nähtiin 5 leveäpyrstökihua sekä 2 merikihua - näitä nyt saa tulla just niin paljon kun on tullakseen.Juju lähetti Paldiskista värikkäämmänpuoleinen lapasotka, koiraalla kokovalkeat siivet ja kaulasepel. Lento Paldiskista Põõsaspeaan taisi kestää kolmisen varttia. Annika, Antero ja Ina poistuivat takaisin Suomeen muutaman päivän visiitin jälkeen, lämpimät kiitokset tälle seurueelle staijiseurasta!




Parvessa mielenkiintoinen koiras-lapasotka; siivet kokovalkeat ja kaulassa sepel.



30.9.

Kylmänpurkaus ja pohjoistuulta, tälle päivälle povattiin erityisesti hanhien massamuuttoa. Ensimakua tulevasta antoivat kihut: päivälle 7 leveäpyrstökihua, 7 merikihua ja 5 määrittämätöntä kihua. Yksi nuori lepy löytyi niemen tyveltä, ja me Juhon kanssa mietittiin, että nyt telelinssit ojoon ja hyvälle linjalle, nyt tulee nätisti ja kuvauksellisesti. Hitot! Tämä kaveri ei seuraa rantaviivaa yhtään enempää, vaan ohittaa mantereen puolelta, metsän ja staijimökin välistä vastavalon puolelta! Tumma, muutenkin kryptinen tapaus, lajituntomerkit näkyivät vasta kameran näytöltä.

Illan rynnistykseen varautuakseni lähdin Spithamin niitylle steppailemaan. Siinä missä itse tyytyy fiilistelyyn ja valokuvaamiseen, kaverit harrastavat enemmän hc-komppausta - ilmankos kun aina suu mutrussa kuullaan muiden parempia haviksia ja summia =) tosin tällä kertaa pääsin raportoimaan suht myöhäisestä ruisrääkästä, joka ei kummoisempia komppauksia vaatinut. Korjasin kaikessa rauhassa yhden niityllä kasvavan omenapuun satoa, kun rääkkä lähti vierestä lentoon! Pokeri petti... Ja vaikka aikaa kului hyvin, tällä kertaa osasin ajoittaa menoni oikein ja palata takaisin kärkeen ilman eri käskyä...

... missä Timo jo viittoileekin, että tänne tänne, hopi hopi, kohta tapahtuu. Ja niin tapahtuikin, osuin takaisin juuri hanhirynnistyksen ensi nuoteilla. Melkoista kaaosta se myötätuulessa kulkeva massamuutto oli, erityisesti merisektorista vastaava sai hikoilla peräkanaa puskevien satapäisten hanhiparvien kanssa, eivätkä pienemmätkään vesilinnut helpommalla päästäneet.

Hikoilu näkyy sigmoissa: metsähanhi 217m, valkoposkihanhi 17.345m, sepelhanhi 17.251m, määrittämättömät hanhet 13.067m, haapana 2747m, jouhisorsa 389m, lapasotka 1012m,  alli 1590m, tukkakoskelo 469m, kaakkuri 535m, kuikka 102m, silkkiuikku 49m, härkälintu 39m, suosirri 355m, kalalokki 1782m. Maalintujen koristuksina 1 sinisuohaukka ja 1 ampuhaukka. Jeah!

Tämä nuori lepy meni ja oikaisi mantereen puolelta - metsän ja betonin välistä!

Pari hanhiristeymää (valkoposki- x kanadanhanhi)
Myöhäinen hohtosinisiipi Spithamin niityllä.


1.10.

Hyvästi syyskuu. Eilisen puhuripäivän  jälkeen aamu valkeni tyynenä ja kirkkaana - sekä aina vaan kylmempänä. Aamu staijattiin taas "kovan yömuuton rippeitä", mistä todisteena yksi pieni itään lentänyt parvi lapasotkia ;)

Myötavaloa riitti, mutta kylmänpurkauksen jälkeen näkyvyys ei ollut ihan a-luokkaa, ja suurin osa aamupäivän muutosta kulki melko kaukana horisontissa. Sen nyt voi laskea aina plussaksi, kun lokakuussa merellä tarkenee ilman toppatakkia. Muuttosigmoista maininnat: sepelhanhi 1109m, haapana 2312m, jouhisorsa 512m, pilkkasiipi 2154m, kaakkuri 992m, kuikka 104m, merimetso 752m, projektin kohderyhmien helminä 2 jalohaikaraa, 2 pulmussirriä, 3 merisirriä ja 3 leveäpyrstökihua.

Sälää ne kuitenkin on muuttohaukkaan verrattuna. Vakion alkupuoliskolla skannasin itäpuolen sektoria, kun näin astetta jännemmän silhuetin merenpintaa vasten; pitkät, kapeat siivet ja pitkänomainen vartalo. "Mikä ******* tuolla tulee!?" Putkea oikeaan suuntaan ja tsäläm! Nuori Peregrinus saapuu mereltä saalis mukanaan! Painuu rantaan, mutta sen verran katveeseen, että betonila ei näe suoraan linnun laskeutumispaikkaan. Puoliltapäivän otan tääs vähän omaa aikaa staijaamisesta ja löydän niiltä sijoilta vanhan koiras-varpushaukan jäänteet.

Vanhan koiras-varpushaukan lento katkesi nuoren muuttohaukan kynsiin.

Lokakuun jalohaikarat.

Sekaparvea kerrakseen (laulujoutsen & kolme harmaalokkia).


2.10.

Parahiksi iltapäivästaijille, kärjen metsässä vastassa maestro Könönen jähistämässä kahta taigauunilintua. En muuten nähny kumpaakaan, pitäs jo oikeasti luovuttaa näiden rarien kanssa =D
Põõsaspeassa aurinkoinen keli, tuulta ei juurikaan, mutta keli on silti kylmä. Kaukana ovat heinäkuun lopun lämpimät päivät. Timo jaksoi pitää seuraa ja iltapäivästaijin kvalina jälleen paikallinen leveäpyrstökihu. Melko kaukaa, mutta sai sen naulattua, näitä epeleitä on ollut viime päivinä Itämerellä paljon, nyt niitä kannattaa katsella kun nähtävillä ovat. Mitä nyt Haliaspinna jää toistaiseksi kuittaamatta.

Iltavakiota kohden kaakkurit petrasivat, joskin pulssi jäi lyhyeksi (294m). Muutolla etelänkiisla ja määrittämätön kihu, paikallisina mustakurkku-uikku, merisirri ja myöhäinen riuttatiira, ihan kivaa lajikomboa. Siihen vielä Tuksin niityltä löytynyt viirupöllö päälle, niin tällaista diversiteettiä kelpaa rustata havikseen.







3.10.

Melko lailla eilisen kaltainen päivä: leveäpyrstökihu nähtiin, taigauunilintuja ei. Lapasotkia 1039m, alleja 1978m (Long live rock'n'roll!!), kaakkureita 943m, etelänkiisla, siinäpä ne elukat tältä päivältä.


Põõsaspean kärjen floran erikoisuuksia: ahokylmänkukka. Taustalla staijausmökki ja torni.


Spithamin kylän niittyä:




Hahnet iltamuutolla.

4.10.

Huh helvettiä, aika kieron päivän heitti: aamun ensi tunnit hiljaiset ja sumuiset; huono näkyvyys, ei lintuja, ja paikalle odotettiin yleisöryntäystä EuroBirdwatch-tapahtumaan kera yhden brittituristiryhmän. Margus hoiti opastuksia, Timon kanssa staijattiin tuulisuojalta kahdestaan, Juho vietti vapaata aamua muilla lintumailla. Keli oli kuitenkin lämmin, hyvin tarkeni ilman toppatakkia.

Muutto kuitenkin kasvaa salakavalasti todella intensiiviseksi; ensin salmen ohittaa alleja parvi toisensa perään, sitten muuttorintama levenee, lintuja menee sekä meren pinnassa, kaukana horisontissa että suoraan kärjen päältä. Vierailevana tähtenä Risto Lammin-Soila auttoi valkoposkihanhien laskemisessa. Käytännössä tuulisuojan ympärillä hääri viisi täysityöllistettyä staijaria, joista yhden piti käytännössä koko ajan kirjata lukuja ylös.

Sattui siinä sivussa muutankin; muuton käynnistyessä huomasin melko varhain, että nyt on vaikeeta. Keskittymiskyky ei riitä, luvut ei pysy päässä ja simppeleiden parvien kanssa homma ei yksinkertaisesti pysy hanskassa. Jokin naksahti päässä, liekö verisuoni tai riittävän moni synapsi, mutta merelle tapittaminen ja lintujen laskeminen meni tämän päivän osalta täysin poskelleen. Ihan omatoimisesti tarjouduin täyspainoiseksi kirjuriksi, koska hyödyttöminpänä laskijana koin olevani siinä toimessa edes jokseenkin hyödyllinen, ja tuijotin hemmetin nopeasti täyttyvää maastolomaketta useamman tunnin putkeen. Sikäli sääli, koska päivästä saatiin todennäköisesti kauden kovin allipäivä, ja katsetta piti nostaa paperilta sen verran, että huikkaili staijareille laskettavista parvista. Tosin se kirjurin hommiin kuuluva koordinointi sujui myös hemmetin heikosti.

Iltapäivästä muutto oli hieman helpommin hallittavissa, lintujen keskittyessä lähinnä salmeen lähelle pintaa. Sen varjolla saatoin poistua parin päivän lomalle Tallinnaan, tämän päivän alisuorittamisen jälkeen se taisi todellakin tulla tarpeeseen.

Klo 13.30 asti summatut luvut ovat silti sitä edustavinta Põõsaspeaa: valkoposkihanhi 6806m, sepelhanhi 2177m, haapana 6286m, jouhisorsa 1052m, lapasotka 2287m, alli 58.526m, mustalintu 1071m, pilkkasiipi 5506 (kauden paras päivä!), kaakkuri 720m, etelänkiisla 2m.

EuroBirdwatch-yleisötapahtuman myllerrystä. Kuva: Margus Ellermaa



2.11.2014

Põõsaspea VII - nuijauslista kasvaa...






 19.9.

Kapellimestari Ellermaa palasi lomiltaan eilen, ja kolmen hengen miehitysvahvuus oikeuttaa vähän helpompiin päiviin. Toisin sanoen, karvanaama sai vaihteeksi nukkua aamun pitkään ja staijata yksin iltavuoron. Mitä nyt allekirjoittaneella nää vapaat ei oo hirveesti menny yhteen muuton kanssa; G ja Könönen staijasivat kärjestä Viron ennätysluokan lapasotkamuuttoa, nokittaen aamu-unista yli 8.000 lapasotkalla! Eihän siitä jäänyt muuta kuin pari nuorta sinisuohaukkaa sekä sorsamuuton rippeet, eikä iltavakiokaan paljoa pelastanut. Missä oli ne päivän viimeisen tunnin rarit? Varmaan seuraavalle päivälle, kun tiedossa olisi vapaapäivä...


20.9.

... niin kuin siinä sitten kävikin, palkattomana vapaapäivänä kärjestä havaitaan nuori muuttohaukka, 2 leveäpyrstökihua ja 6.800 lapasotkaa. Ainakin peregrinuksia ja lepyjä sais tulla vielä lisää, paljon. Silti, päivittäistä ja koko valoisan ajan jatkuvaa staijia kuusi viikkoa putkeen ilman välipäiviä, ei kiitos, onhan niitä taukoja pidetty paremmillakin lintupaikoilla =)


Laajakulmakokeilu niemen ohittavasta hanhiparvesta.
Osa kärkeen saapuvista pyrstötiaisista painuu suoraan merelle.

21.9.

"Vapaapäivän jälkeinen päivä" -syndrooma, ihan niin kuin sitä kadottaisi staijaustatsin yhdessä vuorokaudessa? Tai sitten epämärääisen vesilintusälän liikehdintä vähän sinne tänne ilman selkeää muuttoa ei hirveesti inspiroinut. Osasin vaihteeksi hyödyntää hiljaisia hetkiä ja läksin komppaamaan. Siinä kestä varttiakaan, kun yritän vislata niemen itäpuolen rantametsissä äännellyttä pähkinänakkelia esiin, kun maestro Könönen soittaa ja ilmoittaa: "Lepy menee. No ei vaan. Mutta sun selkäsi takana istuu huuhkaja." Täh!?

Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta Juho oli spotannut samalla suunnalla, suht kaukana, kuusen latvassa istuvan hyypiän. Niin pitkällä, että ei rantaan näkynyt, eikä se varisten kiusaamana kauaa siellä latvassa istunutkaan. Läksin varisten äänten suuntaan ja paikallistin mestan, missä bubo tippui alas metsän suojaan. Mistäs minä tiesin mistä lähestyä, mutta bubo näki ensin minut, enkä minä sitä ennen kuin pöllön sietokyky ylittyi, huuhkain otti siivet alleen ja painui kauemmaksi kohti Dirhamia. Oli se hieno, kuten aina. Mitä nyt päivän ainoa kuvamateriaali rajoittui kuusen oksalla roikkuvaan lokinraatoon ja kameralle keskisormea näyttävään Könöseen. Kummankohan voisi täällä julkaista...

Staijituloksista voisi mainita 2210 lapasotkaa, 647 telkkää,  281 kaakkuria, ruokin, lapinkirvisen, 278 närheä ja lapinsirkun. Päivästä saatiin lopulta kolmen pöllölajin päivä, kun illasta mökille kuului sekä viirupöllö että helmipöllö.


Bubon saalistähteitä?
Todistusaineistoa närhien invaasiosta.



22.9.

Lapissa tulee lunta, Vienanmerellä pakastaa ja tuuli kääntyy pohjoiseen: kylmänpurkausta ja syksyn ensimmäinen iso muuttoaalto tulossa!

Niin tai näin, ainakin Spithamniin saapui syksy. Kylmää, kolkkoa, kosteaa. Merellä näkyvyyttä pari kilometriä, silti näin tänään alleja enemmän kuin aikaisempinia staijitunteinani yhteensä. Sesonki etenee, loppusyksyn lajisto runsastuu. Mestoilla myös muita suomalaisia staijareita; Kimmo Heiskanen, Juha Saari, Petri Pietiläinen, Raimo Aaltonen, Jände, Holmes, Gusse  - hahmoja niemen täydeltä.

Tuhnukeli ja lounaistuuli hillitsivät varmasti heikompien muuttopaineita, mutta tällä säällä oli kaakkurin hyvä lentää, joskin lintuja ei näkynyt niin ruhtinaallisesti kuin profeetta Ellermaan ennustuksista oli pääteltävissä. Ainahan kunnon kuikkalintumuutosta nauttii, tuhnukelissä ja kohmeessakin. Intensiivinenkin meno pysyy suht hyvin hanskassa, kun kahta kilometria pitemmälle ei hirveästi näy ja linnut seuraavat orjallisesti rannikkolinjaa. Jotain mystistä ja selittämätöntä niissä hajaparvissa on, lisäksi parvista kuuluu välillä kaakatusta sekä soidinhuutojen kaltaista möykkää. Yhteensä päivän mittaan muutti 720 kaakkuria, parvien keskikoon ollessa yksilöä yhden ja kahden linnun parvet poislukien.

Vaan saatiin tällekin päivälle antikliimaksi, kun Ellermaa rehvasteli nähneensä leveäpyrstökihun lähtöni jälkeen. Minkä helvetin takia näitä ei voi osua omille staijivuoroille?




Vierailevia tähtiä.



23.9.

Nyt TUULEE. 15m/s suoraa koillisesta. Hyvin nosti aaltoja ja kolmelle hengelle tuulisuoja kävi melko ahtaaksi. Jalusta tärisee, sorminpäistä katoaa lämpö kun hartiajumin takia veri ei käsissä kierrä. Tuuli kiertää suojan taakse eikä meren puolelta näe muuta kuin pois päin lentäviä lintuja. Toisaalta, kunnon myräkkä on vaihteeksi piristävää, kun osa linnuista tulee läheltä ja lintuja saa kuvata aaltoja vasten. Nyt jos koskaan niitä todellisia merilintuja odotettiin saapuvaksi, ja eilinen toive toteutui, kun kärjen ohitti sekä nuori että vanha leveäpyrstökihu! Ensimmäisestä en hirveästi ehtinyt näkemään, mutta yläperän poikkijuovikas kuviointi pelasi mainiona avaintuntomerkkinä. Toista lintua nuotitettiin ensin vaaleana merikihuna, mutta Juho korjasi Marguksen työmäärityksen - ja tämä ohitti jo vähän hienommin, joskin todella nopeasti. Kärjestä leventyneet keskimmäiset pyrstösulat ja kaikki, huhhuh. Näiden lisäksi oman staijivuoron aikanan nähtiin 2 määrittämätöntä kihua sekä vanha merikihu.

Massoja ei hirveästi kertynyt, mutta 233 metsähanhea, 497 sepelhanhea (lämmittelyä), 2406 allia,  1206 mustalintua, 225 pilkkasiipeä, 192 kaakkuria, 938 kalalokkia, kala- ja lapintiira ja 6 pulmussirriä kertonevat jotain päivän lintuannista. Klo 16.00 karvanaaman selkäranka katkeaa, kärjestä lähtee paluukyyti Tuksiin ja ruoanlaittovuorokin odottaa. Juho jää loppupäiväksi kärkeen, ja eikös se saatanan hullu näe lähtöni jälkeen vielä 29 leveäpyrstökihua, tunturikihun sekä 11 määrittämätöntä kihua! Ne näkee, ketä jaksaa. On toi Könönen melkonen epeli...


Pirkanmaalaista huumorintajua =D

24.9.

Lintupäivän jälkeinen syndrooma; kovat odotukset, mutta huonostihan siinä käy. Tai kenelle käy ja kenelle ei. Aamu alkoi melko hyvin, kun vakion ekalla tunnilla pohjoisesta horisontista poimitaan 6 kihua (lajilleen määrittämättömiä). Idänpuoleisella sektorilla palloilee paikallinen kihu pitkin aamua, joka salakavalasti ilmestyy määritysetäisyydelle painellen länteen, osuen tällä kertaa karvanaaman tutkaan. "Kihu menee! Ja tää taitaa olla nuori lepy!" Ja olihan se: ensin näytti siltä, että tämä kaveri painelee ohi, mutta sekös äkkää käydä nuoren naurulokin kimppuun! Kuvaa tuli hienosta tilanteesta. Pienempiensä kiusaamisen ohella kihu eksyi hieman lähemmäs staijareita, ja meikäläisen mehupillillä dokumenttikuvien taso on vähintäänkin kohtalaista. Nyt pääsi näkemään, oppimaan, kuvaamaan ja fiilistelemään. Oli hieno! Oman vuoron mittaan havikseen kertyi lopulta 3 leveäpyrstökihua.

Ja hieno oli fiilis sen jälkeen - ainakin siihen asti, kunnes menin Petrin kanssa kuvaamaan sirrejä niemenkärjeen, ja kollektiivisesti nuijaamme betonilta havaitun isovesipääskyn. Kun ei taas osattu katsoa oikeaan suuntaan, niin saatiin tällekin päivälle se antikliimaksi.

Noh, onneksi päivässä oli muitakin puolia kuin jatkuvasti kasvavasta nuijauslistasta avautuminen. Sirrien kivaaminen kärjen rantakivikossa oli vaihtelusta todella mukavaa touhua, eikä siellä tullut edes kylmä. Kahlaajia nähtiinkin se 18 tundrakurmitsaa, 300 suosirrioä, punakuiri, ja pari isosirriä. Vaelluslintumenosta voisi mainita mm. 210 närhen parven (yht. 442 närheä) sekä merelle painuneet 80 pyrstötiaista. "Vastatuulta päin nuo itseään lennättää..."






25.9.

Timo Pettay saapui eilen neljänneksi miehittäjäksi, ja Timon kanssa olikin leppoisaa aamustaijata ja tuulettaa päätä eilisen skitsoilupäivän jälkeen (datausnakki iltavuoron päätteeksi, morjens). Lintuliikehdintä oli määrällisesti vaatimatonta, mutta menossa oli taas sitä myräkän tuomaa tunnelmaa; tuuli 14m/s lounaasta, tummalla merellä vaahtopäitä, pohjoisella taivaalla synkkiä sadepäiviä. Sepelhanhia muutti muutama parvi nätiltä etäisyydeltä (yht. 373m), mutta päivän lajit löytyivät taas kahlaajapuolelta - ei mitään tajunnanköyrijöitä, mutta jonkin sortin fenologiarareja kuitenkin. Ensin karvanaama skarppasi tosispondesti Osmossaaren edestä länteen muuttaneen merisirrin, kauden ensimmäinen ja muutenkin mieltä ylentävä havis. Kotvan päästä Timo poimi samaa linjaa muuttaneen pikkukahlurin, joka kimpassa määritettiin pikkutylliksi. Yksi Viron myöhäisimmistä haviksista! Eikä noita Suomessakaan vuosittain syyskuun loppupuolella näy.