19.7.2012

Rengastuksia

Toinen synteesiluontainen päivitys. Mikälie. Ainakin vaihtelua viime kesän sillisalaattiteksteihin verrattuna. Kesän toinen hektinen vaihe alkaa olla takana, kun pönttöjäkään ei tarvitse enää kokonaisuudessaan kiertää. Uusintapesyeiden kyttäämistä, myöhästelijöiden jälkien siivoamista ja lahoavien pönttöjen uusimista, alkaa tämä touhu taas hiljalleen olemaan tässä.

Töiden puolesta rengastin pöntöiltä 6 kirjosiepponaarasta, eli vajaan puolet pöntöissä pesivistä - lähinnä paikkasin niitä mitä Antero ei ehtinyt. Pari kontrolliakin saatu, joista toinen oli viime kesänä a.k.n ainoa fichyp-naaras, kehtasi koukata Afrikan kautta pesimään uudelleen 100 m päähän rengastuspaikasta! Poikueita selvisi rengastusikään noin tusina, ihan odotettu lasku edelliskesän paristakymmenestä poikueesta. Kiivainpana päivänä rengastin kolmisenkymmentä poikasta kuudesta eri poikueesta.

Leppälintuja kertyi paljon vähemmän kuin vuosi sitten, vaikka rengastin ensimmäiset poikaset jokseenkin samoihin aikoihin viime vuonna. 2012 antoi vain kolmasosan edellisen kesän määristä, kokonaisuudessaan kärpät veivät niin'ikkään kolmasosan kesän kaikista pesinnöistä! Lapintiaisia pyöreä 0, perkele. Talitiaisia on kertynyt jokunen enemmän kuin vuosi sitten, muutama uusintapesintäkin odottaa pulttauksia. Hyvä kun edes jollain lajilla rengastusmäärät kasvavat, ehkä pitäisi panostaa emopyyntiinkin kontrollien toivossa.

Riittäisiköhän mulla aikaa ja intoa tsempata se verkkorengastuslupa ensi kesäksi?


Vapaa-ajan rengastuksia myös vähänlaisesti, ei sitä pitkin kesää kellon ympäri maastossa jaksa ravata. Linjalaskennatkin menivät sesongin kanssa ristiin. Tuomas Heikkilä löysi maastosta laulurastaan pesän, josta kiitollinen lintupoika kihlasi poikaset ja mumisi parralleen, josko noista koskaan mitään kuuluu. Kesän sinirintakiintiö kuitattiin yhdellä pesällä, jossa kuudesta munasta 2 poikasta oli selvinnyt rengastusikään asti.

Onneksi rengastushommistakin löytyi raportoitavaksi pari todellista helmeä:



5.7. läksin kiireisimmän työrupeaman ohella Jehkasin suuntaan, Esko Pasanen oli pyörinyt mestoilla jo muutaman päivän ja omiin aikatauluihin piti vääntää pakkorako, jotta pääsisi itsekin kahlaajapyyntiä opettelemaan. Alkuillasta kokeiltiin tylliemoja Eskon löytämältä pesältä, ei onnannut. Iltaa kohti kavuttiin Korkea-Jehkasin laelle etsimään uusia keräkurmitsojen pesiä, ei vaan napannut niitäkään. Jotta nollille ei jäätäisi, turvauduttiin Männistön Kallen löytämiin pesiin. Ensimmäisellä löi jälleen tyhjää, emo poikasineen oli ehtinyt jo melko pitkälle alkuperäiseltä pesäkuopalta.

Toisella onnisti. Pitkään sitä haettiin, kunnes Esko löysi n. 6 m päästä poikasia lämmittävän emon - ja melkein piti kädestä pitäen näyttää, ennen kuin lintupojaksi itseään mainostama puusilmä löysi kohteen. Sitten tapahtui paljon ja äkkiä. Potrettikuvat hautovasta kurmitsasta piti tietysti räpsiä pois kuleksimasta - kukapa Lapissa vähääkään kameraa ulkoiluttanut ei olisi haaveillut tällaisesta tilanteesta - ennen kuin emo pakeni poikasten päältä. Esko oli jo ehtinyt kihlaamaan emon ja kaksi poikasta, nyt oli neljänninen linnun vuoro saada hilyt kinttuihinsa. Emon kuvaamista, pesän kuvaamista, värirenkaan kiinnityksen demonstrointi, teräsrenkaan kiinnityksen opettelua, kirjanpitoa, pyyntivinkkejä, informaatiotulvaa iltayhdeltätoista! Vaan ai että, kun tehosession jälkeen karvanaama laskeutui Jehkasin rinnettä alas yöttömän yön valoissa, asemalla sepelrastas ja lämmin etelätuuli toivottivat kulkijan tervetulleeksi. Rääkistä huolimatta unta sai odotella tovin, oli meinaan sen verran inspiroiva sekä kahlaajapyyntiin kannustava reissu.


Tästä oli hyvä jatkaa seuraavana sunnuntaina Männistön Kallen ilmoittamalle kurmitsapoikueelle. Koordinaatit gepsiin, suunta haltuun ja pelipaikoille. Puoli tuntia meni, ennen kuin emo ja toinen poikasista löytyi. Untuvikko kiinni, metallirengas yhteen ja lukurengas toiseen kinttuun, untuvikko vapaaksi - ja seuraava pultattava löytyy saman tien tunturikankaalta! Sama operaatio ja vähän emon yritystä (verkolla olisi voinut onnistuakin), mutta tämän poikueen rengastukset jäivät kahteen lintuun.

"Morinelluksen siipirikkoshow'ta".

Vaan näissä hommissa vähiä onnistumisia seuraa väkisinkin sarja takaiskuja. Seuraavalta tsekattavalta pesältä ei löytynyt kuin yksi muna - puolentoista tunnin etsimisellä ei jälkeäkään emoista ja poikasista. Eskon nuotittamalla tyllin pesällä ei ollut tapahtunut mitään, eikä virta varmaankaan riitä kapuamaan joka ilta sitä tsekkaamaan. Viikon päästä koitin seuraavaa reissua, tällä kertaa Pikku-Mallalle, eikä sielläkään mitään.

Jos keräkurmitsojen kanssa vähän onnistikin, vesipääskyt eivät päästäneet yhtä helpolla. Perkele vieköön, silloin kun sitä virtaa riittäisi ja ajankohtakin olisi sopiva, niin sitten sää ajaa sekä heittelee lintupoikaa. Yhtenä kauniina iltana ehdin jo Tsahkaljärvelle asti, kunnes idästä noussut melko massiivinen pilvirintama ajoi takaisin asemalle. Tappion nieleminen ja "ei voi mitään" -fiiliksen hyväksyminen alkaa taas tulla tutuksi, aikaisemmin tässä kuussa ampuhaukan poikaset jäivät rengastamatta turhan hankalan tunturikoivun takia ja juhannuksen alla toinen sepelrastasyrityksistä jäi yrittämättä äkillisen säätilamuutoksen takia. Muistoissa edelleen viime kesänä muutamien metrien päähän jäänyt piekanan pesä. Osaa tää touhu olla välillä hemmetin turhauttavaakin.

Nojoo, that's life. Loppuun ihan jotain muuta; seuraavanlainen ötökkä lensi vastaan tunturissa. Osaisko joku tunnistaa?

7.7.2012

Suba!


Skibotnin Larus-helvettiä. Vääntyisiköhän täältä joku grölis jossain vaiheessa?
Yksi kesän työsaroista helpotti, kun Skibotnin pöntöillä tarvitsee tehdä vain parin tunnin rutiinikierros ja loppupäivää viettää vuonolla lintuja pällistellen. Viimeisin keikka (ti 26.6.) oli jälleen epävakainen, tuulista ja vähän kosteaakin. Vaan puhuri taisi käydä oikeasta suunnasta, oli läjäyttänyt Lyngenin pohjukkaan kasapäin ruokkilintuja! Yleensä vuonolla näkee vain yksittäisiä / joitakin kymmeniä, nyt pelkästään Skibotnin kalasatamasta käsin pystyi ynnäilemään 430 ruokkia, joukossa jokunen kiisla ja vihdoin lunneja, 8 kipaletta yhteensä. Vuonon lintumeininki oli muutenkin monipuolista kaikilla rintamilla, kun parin tunnin kierroksella kivaa lajia osui optiikkaan toisensa perään: jouhi- ja lapasorsaa, haapanoita, Melanittoja 600 paikallista, kuikat ja kaakkurit, merikotka, 8 punakuiria ja molemmat kuovilajit päälle, punajalkaviklojen joukossa valkoviklo, pari pakollista pikkukajavaa ja kesän kolmas merikihu jne.


Samana päivänä Subarktisen ekologian kenttäkurssi (kavereiden kesken Suba) alkoi asemalla - kurssi täynnä tuttuja, valitettavasti linjoja pitäisi puurtaa samaan aikaan eikä iltojen istumisille jää hirveästi aikaa. Viikon pönttökierrokset menivät rutiinilla ja muutamilla rengastuksilla laskentojen ohella (ke ja to kellon ympäri maastossa), kun vielä perjantaina viimeisen laskentakeikan päälle lähdin kurssin mukana Skibotniin, niin unenpuutteesta ei kauhiasti tarvinnut kärsiä.

Vaan kyllä kelpasi loisia, vuonolintujen staijaaminen helteisenä päivänä muutaman rasavillin keskellä kävi melkein vapaapäivästä ;) Spåkenesiin asti ei valitettavasti painuttu, mutta Udden tarjosi nähtävää tutun kaavan mukaan, paikalta muutama lunni, jokunen etelänkiisla, satakunta ruokkia, merikotka ja pikkukajavia, joista yksi kesy tapaus intoutui kuvausetäisyydelle - välillä liian läheltä 500 mm polttoväliä ajatellen, hah! Skibotnissa taasen ei lintuhavainnoilla juhlittu, liekö vika turistikeleissä vai torspoilussa. Haapanalössiin lyöttäytynyt lapasorsa palveli varmaan lieterantojen "kovinta" havaintoa. Oli siellä silti kivaa!




Pyöriäisiä nähtiin harvinaisen paljon ja harvinaisen läheltä.
Kesy ja kuvauksellinen pikkukajava kärkkyi kalanperkeitä Uddenilla.
Kasvirari: halikka.
Kuka ei kuulu joukkon?
Lulledalenin luontopolulle fiilistelemään...
... tikankontteja!

Lauantaina luulin jo saavani kaivatun välipäivän, mutta sääolosuhteiden pakottamana kurssin aikataulua muutettiin ja suoretki Iittoon & Markkinaan aikaistui - eipä siinä mitään, säätä uhmaamaan ja kahlaajia komppaamaan. Ensimmäisellä pysähdyksellä nautittiin soihin johdattelevasta kurssiesityksestä (hulppeat puitteet & mainio tunnelma!), vaan Markkinassa päästiin teoriasta käytäntöön. Suokierroksen ensimmäisellä osuudella ei kauaa tarvinnut vesipääskyä odotella, nätti koiras nippa nappa kuvausetäisyydellä ekoilla lätäköillä. Toisella kierroksella lintupoika sooloili Hietajängän märemmissä osissa muun porukan suunnistaessa hieman suorempaa autoille. Sooloilu oli jälleen tuottoisaa, ensimmäinen lentoon kompattu pieni kahlaaja piti potkaista ilmaan parikin kertaa, ennen kuin piipertäjä varmistui jänkäsirriäiseksi - wuhuu! Soitto Anterolle, ei vastausta - soitto Kaisulle, ei vastausta - soitto Virvelle, ei vastausta. Selevä.

Vaan kääntäessäni sirriäiselle selkäni tuuli kantoi horisontista sielua hivelevää rääkynää. Nyt piti jo huutaa. "MUUTTOHAUKKA!" Varmasti kuulivat, osa onnistui jopa kuulemaan peren. Palatessani muun ryhmän luokse yhdestä saraikosta lähti lentoon päivän toinen jänkäsirriäinen! Tähän päälle viitisen lapinsirkkua, parisenkymmentä keltavästäräkkiä ja kurki (hyvä havainto näin pohjoisessa), niin sateinen ja tuulinen päivä oli yllättävän monipuolinen.

Markkinan Hietajänkä.
Suokukkia, suokukkia ja suokukkia.
Subalaisia suolla.
Vesipääsky!
Jänkhäsirriäine!
Sunnuntai kävi hyvin ansaitusta välipäivästä, maanantaina käytiin Oulan kanssa kokemassa Callajärven verkot - ja kalaa tuli! Kun tiistaina askel painoi ja jalka laahusti parin painajaisyön sekä edellisen viikon rehkimisen yhteisvaukutuksesta, ei Skibotnin keikalta jäänyt hirveästi käteen. 3 punakuiria lietteillä ja 9 lunnia tasanteelta. Vaan ehyempi oli mieli keskiviikkoiltana, Suban grande finalen l. Furuflatenin jäätikköretken jälkeen. Sää selkeän kesäinen, näkyvyys huippuluokkaa ja tunnelma korkealla, niitä harvoja hetkiä kun lintupoika aisti leppoisan (ei onneksi tukahduttavan) kesän meininkiä ja pientä vapauden tunnetta. Menomatkalla tehtiin kevyttä linjalaskentaa, Kilpisjärvellä ja Skibotnissa pyörineenä oli metkaa rustata havikseen pari ruokokerttusta, lehtokerttua, harmaasieppoa sekä pensastasku, mustarastas ja aina mainitsemisen arvoinen sepelrastas. Linjan päätepisteestä kavuttiin ihailemaan jäätiköitä, pahoittelut kurssilaisille jos reittivalinta ei ollut aivan optimaalisin ;) kun oma 50-millinen kävi taas turhan ahtaaksi, Pinja lainasi laajakulmaisempaa linssiä, kiitokset! Onpahan vaihtelevampaa kuvitusta mitä näyttää:















Jäätikköreissu oli jälleen yksi kesän ehdottomista kohokohdista. Mutta tämän kupletin juoni kulki "ensin huvit, sitten työt" -kaavan mukaan: torstaille sekä perjantaille osui kaksi kalaverkkojen kokemiskeikkaa Callajärvelle (ensimmäisellä nähtiin gomiasti 2 maakotkaa), kirjosieppojen rengastuspiikki, keräkurmitsojen rengastusreissu Jehkasille (tästä lisää myöhemmin) sekä sääskien ensiaalto. Päänahka, otsa ja kämmenselät karkoittimista huolimatta paukamilla.


2.7.2012

Linjalaskentoja

Juhannusaattojen aatto, ei hemmetti. Intopiukeena läksin hyvän sääennustuksen voimin Peeraan linjaa laskemaan, vieläpä pirteänä. Mitä nyt puhuri kävi miltei kaksi kertaa voimakkaampana kuin yr.no antoi ymmärtää. Kävin siis aamukolmelta kääntymässä linjan alussa ja läksin miltei samoilta jalansijoilta takaisin asemalle rötväämään. Voitte uskoa, jotta v*****i.

Noh, lauantaiaamuna uudelleen ja nyt puitteet alkoivat olemaan sitä mitä pitääkin, aivan unelmakeli. Kuten vuoden ekat linjat yleensäkin, touhussa oli pientä hakemisen makua vaikka gepsi ja vakioreitin valmiit biotooppiluokitukset jeesasivatkin. Lintuja oli vaan niin paljon, että välillä oli vaikea pitää lankoja käsissä! Pajulintuja Peerajärven / Mukkavaaran linjalla vajaa sata, eivätkä järripeippomäärätkään kovin kauas jääneet. Linjan kvaliteetteina pari merikotkaa, ampuhaukka ja pikkukuovi, ei mitään esim. viimevuotiseen pikkusirkkuun viittaavaa.

Vaan paluumatkalla leuka poksahteli jälleen, kun Ala-Kilpisjärven kohdalla vastaan lensi 2kv ruskosuohaukka! Onhan noita haviksia Markkinan suunnalta, vaan liekö koskaan nähty näin ylhäällä? Lämpöaallon tuoma raripotentiaali kannusti staijaamaan järvelle, tuloksena mm. 2 maakotkaa hienosti naapurvaltioiden puolella, 11 kaakkuria ja mustalintu.

Sunnuntaina (24.6.) talsin Könkämäenon varressa kulkevaa linjaa, idyllisen kelin jatkuessa. Linjallekin kirjailtiin monipuolisemmin lajeja, liekö kosteampien maastojen ansiota. Massoista 22 sinirintaa erottui edukseen, vaikka ajankohta puskee lukemia alas - vuosi sitten samalla reitillä 15 pohjolan satakieltä (huom! on muuten kilometrikaupalla kauniimpi laulaja kuin tavasatakieli!) enemmän. Kvaliteetteja massojen edestä; laskijaa vastaan lentänyt lapintiainen (kesän kolmas havainto), ampuhaukka, 5 pikkukuovia ja 4 lapinsirkkua. Laskennan jälkeen staijasin aseman rannasta 5 pikkukäpylintua, 6 vihervarpusta, metsäkirvisen ja ampuhaukan. "Coluja" näkyy siellä täällä, mutta Kilpiksellä varsinaiset reviirit ovat pahasti kiven alla...



Maanantaina (25.6.) vuorossa Pikku-Mallan kiertävä linja. Ja voi pyhä sendari, tämä reitti osasi jälleen yllättää. Puhumattakaan puitteista, puolivälistä eteenpäin maisemat ovat käsittämättömän huikeat. Jokainen Pikku-Mallalla selkeällä säällä käynyt tietää mistä höpisen. Panoraamaa tulossa joskus. Ja kuinka monelta suomalaiselta linjalta voi ynnätä 10 sepelrastasta? Itärinteen kaksi ensimmäistä lintua olivat odotettuja, mutta kun pääsaralle tupsahti kolme lintua lisää, alkoivat leukanivelet taas venähdellä. Ja niitä tuli lisää ja lisää, länsirinteeltä pari, Saanalla & Iso-Mallalla laulaneet, homman kruunasi linjan lopetuspisteessä puurajalla hyräilevä sera. Tähän päälle etelärinteen koivikossa metelöinyt sirittäjä - tismalleen samalla paikalla kuin vuosi sitten - , riekko, kiiruna, punajalkaviklo ja paluumatkalla vanhaa TVH:ta vastapäätä laulanut lehtokerttu, niin kehtaa puhua tästäkin taas lintupäivänä. Noh, keräkurmitsaa jäin kaipailemaan, mutta ei kaikkea kerralla.

Saksalaista arkkitehtuuria Mallan luonnonpuistossa.
Tiistaiaamu meni säitä pidellessä, linjalaskennat jatkuivat ke (27.6.) Mallan 4 kilometrin koivikkolinjalla. Paremmilta haviksilta säästyttiin (1 sepelrastas apusaralle), vaan takaisin talsiessa pari Iso-Mallan pahdalla hyräillyttä lintua nostivat päivän saldon 3 sepelrastaaseen ja pahdan eteläpuolisessa koivikossa lauloi tiltaltti! Pitääkö tässä kohta ruveta Yliperän pinnoja laskemaan?


Keli kylmeni kahdelle viimeiselle laskenta-aamulle, vaan pakko oli rutistaa, säät saattaisivat pahentua entisestään ja aikakin oli loppumassa kesken. Torstaina jatkoin Siilasjärveä sivuavaa ja Iso-Mallan itälaelle nousevalla linjalla, koivikosta ynnäilin 4 riekkoa, puurajalta kauniin koiras-tundraurpiaisen (vuodari!), lakialueelta taasen pari pulmusta ja keräkurmitsan, tällä kertaa jopa laskenta-ajan puitteissa ;) paluumatkalla havikseen rustattiin 2 kiirunaa ja koskikara, niin taas sai lintupoika maistaa lintupäivää.




Laskentarupeaman grande finalena toimi Lehikoisen Aksun v. 2003 perustama vain kerran laskettu linja Iso-Mallan halki - ja ainoa tänä kesänä laskemani linja, joka kulkee kokonaan tunturipaljakalla. Rentoa puuhaa, lintumäärät per kilometri kun eivät hirveästi päätä huimaa. Vaan eipä se haittaa, kun pulmunen oli yhdentoista parin edustuksella linjan runsain laji (heti niittykirvisen jälkeen), ei-varpuslinnuista kapustarinnan rinnalla 3 kiirunaa, oooikein kiva juttu se. Ja ne maisemat, oi niitä maisemia. Ja tunnelmaa. Miten sitä sanoin kuvailesi, kun aamuneljältä tuntee kulkevansa maailman katolla, karussa rakkakivikossa mustavalkean maiseman keskellä, kylmän mutta kirkkaan auringonvalon ympäröimänä - ja kaiken hiljaisuuden keskeltä (pikemminkin 50 metrin päästä) kantautuu pulmusen laulua.


Niinpä. Kiitokset Aleksi Lehikoiselle, joka kannusti ja potki laskemaan linjoja!

Kilpisjärvi - soundtrack 2012




"It`s time to turn my back,
walk off the beaten path
seek heartening in solitude


The arc of sky is roof where I call it home
drizzle of rain the only music from now on
my bed is made from juniper`s boughs
of mire and moss my pillow"


Vähän erilaista päivitystä tällä kertaa. Maisemat, tunnelmat, ja fiilikset määräävät tänäkin kesänä läppärin ja pään sisäisiä soittolistoja - vaikka maastoon hyvin harvoin mp3-soitin kourassa rynnätäänkin, Eurola-talon ikkunoista näkyvät maisemat muotoutuvat sulavasti sopiviin sävellyksiin, niistä kokemusten ja korvamatojen kombinaatioista puhumattakaan. Tämä ei ole mikään eksatki topX-lista kesän kovimmista hiteistä saati karvanaaman suosikkiyhtyeistä - vaikka jotain suuntaa-antavaa tuolta löytyykin, hah! Pikemminkin tässä on kuvien ja tekstien ohella kolmas (joskin subjektiivisin. linkkien klikkaaminen omalla vastuulla!) elementti avaamaan sitä, millaisissa tunnelmissa tätä kesää vietetään. Enempää en tätä avaa auki, viime kädessä heviurpon urpoilut ymmärtää tai ei ymmärrä. Ja lista varmasti kasvaisi jos tätä pimittää yhtään enempää...

Insomnium - Into the Woods

Insomnium - Weather the Storm

Insomnium - In the Groves of Death

Moonsorrow - Aurinko ja Kuu

Moonsorrow - Varjojen Virta

Kiuas - Race with the Falcons

Amon Amarth - War of the Gods

Immortal - Withstand the Fall of Time

Amorphis - My Enemy

Amorphis - Alone

Mark Knopfler - Sailing to Philadelphia

Queensrÿche - Eyes of a Stranger

Fates Warning - We Only Say Goodbye

Anathema - Untouchable

Tenhi - Savoie

ja hyvänä kertauksena viime kesältä:

TEGERNAKO!

&

HUUTO!








Kornia? Niin pitääkin!