31.7.2014

Põõsaspea II - mustalintuja!




"Joko Spitham alkaa tehdä vaikutusta?"
-Margus


Pe 18.7.

Lintupäivä! Mukavan monipuolista lajistoa ja hyvää muuttoakin. Aamulla G hälyytti avuksi, kun sekä merellä että mantereella meni hyvin liikkennettä. Hektisin aika oli tietysti jo ohi, mutta hyvällä tahdilla lintuja sai kirjata. Keskipäivästä otin parin tunnin torkut ja lyhyen dataussession jälkeen uudelleen kärkeen, mitä nyt intoilu kostautui liialla väsyllä ja voimattomuudella. Hyvä iltasessio siitä kuitenkin kehittyi, kun tyynessä kelissä laskevaa aurinkoa vasten kauhoi mustalintuparvi toisensa perään. Kahlaajiakin meni.

Massoja meni omilla staijausvuoroilla yli 30.000 mustalinnun,  43 silkkiuikun, 22 härkälinnun, 962 suosirrin (päiväsumma >1600), 18 kuovisirrin ja 900 naurulukon (päiväsumma >2000) edestä. Peruslajistoa täydensivät 2 heinätavia, mustakurkku-uikku, isosirri, 2 pikkusirriä, 2 pulmussirriä, pari mustamyrstökuiria (1m1p), 2 merikihua, 6 pikkutiiraa ja etelänkiisla. Tätä lisää!


La 19.7.

Juho piti vapaan, joten karvanaama soolostaijasi aamuvuoron. Itäsektorilla melko tiheänä vellonut  sumu taisi hieman hillitä tilannetta, kun missään vaiheessa ei varsinaisesti tullut kiire, vaan sitä sai tilanteen mukaan keskittyä vesilintuihin (mustalintu 6.700, telkkä 226, lapasotka 7, silkkiuikku 59, härkälintu 11), tiiroihin (kala- ja lapintiirat yht. 169m sekä pikkutiira 1m) ja kahlaajiin (suosirri 406, kuovisirri 4, pikkusirri 2, mustapyrstökuiri 1). Vakion jälkipuoliskolla sumu hälveni ja fiilis oli hemmetin leppoisa, kun kärjessä sai staijata hyvää muuttoa - aamukahdeksasta eteenpäin ilman paitaa =)  Sitä jaksoi jonnekin kahteen asti, jonka jälkeen odotti eilisen aineiston digitointisessio. Homma venyi pitkälle iltaan, samalla kun jätkät kepittivät kärjestä yli 30.000 mustalintua. Mutta ei ne kaikki vielä menneet...


Suosirrejä iltavaloissa.





Su 20.7.

... vaan niitä tuntuu riittävän vielä vaikka kuinka! Iltavuoron ensi tunnit tuntuivat hemmetin hiljaisilta, homma meni lähinnä fiilistelyksi. Ekoja pieniä mustalintuparvia näkyi vasta klo 18.30 jälkeen ja tunnin päästä oli täysi rähinä päällä.  Iltavakion ajan "mullia" puski koko ajan ja nyt touhussa pääsee tekemisen makuun. Suurimmat parvet olivat yli tuhatpäisiä ja menoa riitti niin, että jäin yksin tapittamaan pimenevälle merelle iltavakion päätyttyä. Viimeissä valoissa lintuja meni enää pari tonnia, lintuja luulisi lähteneen enemmän liikkeelle yömuuttoa vasten. Illan kokonaissaldona 41.000 mustalintua,  siinä sivussa mm. 16 ristisorsaa, 107 pilkkasiipeä, 114 telkkää, 99 tukka- ja 2 lapasotkaa. Menosta nautittiin 5-8m/s länsituulessa, onneksi puhallus oli lämmin!


Ma 21.7.

Jooh. Eilinen fillarointiretki sekä pitkä iltastaiji painoivat aamuvuorolaisen päälle. Staijaus oli melkoista hapuilua; lintuja meni ohariksi ja parvien laskemisessa virhearvioita. Toisaalta enhän mä lintuja oikeasti tunne, oppimaanhan tänne on tultu. Lintuja kuitenkin meni ihan hyvällä mallilla vielä keskipäivästä ja päivälle povattiin kauden kovinta mustalintusigmaa, mikäli iltamuutto olisi suotuisa. Iltapäivästä kauppareissu Haapsaluun ja parin tunnin torkkujen jälkeen vähän pirteempänä iltastaijille.

Ensimmäinen tunti oli melko tyhjää, mutta vakion ekalla jaksolla muutto käynnistyi heti; ei tiedustelijoita tai ensijoukkoja, vaan samoin tein yli 800 mustalinnun kertarynnistys kärjen ohi! Sitten saatiinkin parvea toisensa perään. Lintupulssi ei kestänyt yhtä pitkäjaksoisesti kuin eilen, mutta tuntui sitäkin intensiivisemmältä. Ensimmäistä kertaa kaikki kolme miehittäjää olivat samanaikaisesti kärjessä.

Koska suurin osa vuorokauden muutosta saatiin katettua, päivän kokonaissaldo nousi yli 75.000 mustalintuun! Näistä 36.700 paineli klo 20-22.30. välillä.  Päivä oli mainio myös pilkkasiiville (yht. 570m), härkälinnuille (yht. 47m) ja punakuireille (aamulla 675m viidessä eri parvessa). Kohtalainen meno myös muilla vesilinnuilla (tukkasotka 165, telkkä 289, tukkakoskelo 91), mutta kahlaajat näyttävät hiipuvan, suosirrejä enää 65m. Korkeapaine ja myötuuli...








Ti 22.7.

Lintupäivät jatkuvat, tosin edellisten päivien vastaavia sigmoja ei saavutettu. Suht letkeää menoa, muutama iso mustalintuparvi hienossa päivävalossa ja keskikesän lämmössä. Pitää nauttia nyt, lokakuussa ehtii taas palelemaan.  Päivän sigmoina 13 kaakkuria, 48 silkkiuikkua, 7 härkälintua, 4 lapasorsaa, 13.000 mustalintua, 146 pilkkasiipeä, 198 telkkää, 19 suosirriä ja 110 punakuirin parvi. Iltapäivän puolella koiras-niittysuohaukka leijaili mökkikylän ilmatilassa.


Ke 23.7.

Karvanaaman eka vapaapäivä, 13 työpäivän putken jälkeen. Fillaroin Dirhamin kyläpuotiin hakemaan salaattitarpeita ja näin samalla koiras-niittysuohaukan, 2 tuulihaukkaa ja hiirihaukan.


To 24.7.

Välipäivän jälkeen tästäkin kehkeytyi oikein hyvä muuttopäivä. Hommasta vois jopa nauttiakin (edelleen lämmintä, paljon lintuja lähietäisyydeltä) jos osais esimerkiksi kirjata dataa ylös ja laskea parvikokoja oikein. Päivän sigmoina 21 härkälintua, 33.900 mustalintua ja 200 telkkää, lajikirjoa täydensivät 2 mustakurkku-uikkua, 21 isosirrin parvi ja merikihu.


Pe 25.7.

Alunperin aamustaiji aikataulutettiin soolostaijiksi, mutta lyhyelle retkelle piipahtanut Peter Uppstu tarjosi staijausseuraa, Päivi Sirkiä jäi yömatkan jäljiltä mökkiin lepäämään. Miehelle osuikin kvaliteettipitoinen aamu kohdalle, kun havikseen kirjattiin 2 jalohaikaraa, 4 pussitiaista (kärkeen ilmestynyt poikue) ja keltahemppo. Haapsalun vahvistus Tarvo Valker saapui myös pelimestoille. Ja iltastaijille sitä väkeä tarvittiinkin rekvisiitaksi, kun Marguksen järjestämään yhteishavainnointipäivään saapui ERR:n (Eestin "YLE") kameraryhmä reportaasia tekemään. Margus ja Tarvo saivat oikeutetusti eniten huomiota, toimittaja kehtasi näyttää myös Juhon pärstää, mutta karvanaamasta ei kansan onneksi näkynyt Batumi Raptor Count -paidan selkämystä enempää =)

Yleisöä hellittiin myös muutolla, mustalinnut jatkoivat hyvien iltarynnistysten putkea yli 15.000 linnulla. Illan viimeisissä valoissa nähtiin Osmussaareen suunnannut sarvipöllö. Leppoisaa menoa, tässä porukassa oli kiva staijata ja fiilistellä tyynessä kelissä läheltä ohittavia mustalintuparvia. On tää koukuttavaa puuhaa.



Könönen arvostaa - vai arvostelee?









La 26.7.

Hienoja iltastaijeja riittää, rupeaa varmaan näkymään tekstin sisällön toistossakin. Vaan minkäs teet, kun illat ovat älyttömän upeita; se tunnelma on aivan uskomatonta, kun auringonlasku värjää peilityynen meren ja pintaa hipoen muuttaa melkein tuhatpäisiä mustalintuparvia sinne tänne rönsyilevinä nauhoina. Se siipien humina kuuluu kauas - ja ne laulaa! Tänään mustalintuja 15.300, päivän kvalina tosispondesti mereltä poimittu pulmussirri. Seurasta vastasi ensi syksyksi Batumiin rekrytoitu Tarvo Valker.


Su 27.7.

Margus ja Tarvo hoitivat aamuvuoron, joten lähdimme Juhon kanssa dudeiluretkelle. Noarootsi on Eestin lajirikkaimpia alueita, hyvien muuttomestojen lisäksi erilaisten biotooppien kirjo on häikäisevää. Aamuviidestä pari tuntia eteenpäin ja havikseen kirjattiin kymmenen kilometrin lenkiltä  seuraavia lajeja lisätietoineen:

Jalohaikara a4
Heinätavi 1 n-puk
Niittysuohaukka 1 koiras
Käenpiika 3p
Valkoselkätikka 1ä
Mustaleppälintu 1 koiras
Kangaskiuru 1p
Ruokosirkkalintu 1Ä ja 1ä
Kirjokerttu 3p ja 3p (2 eri reviiriä poikueineen)
Pikkusieppo 1ä
Viitatiainen 2p
Pähkinänakkeli 1ä
Kuhankeittäjä 1Ä ja 1ä

... kuinka paljon sais Suomen puolella tehdä duunia tällaisen lajikirjon eteen? Kolme tuntia ei välttämättä riittäis. Iltastaiji oli aika peruskauraa, mutta 6 pikkutiiraa ja pakolliset riuttikset olivat oikein hyvä lisä päivän lajidiversiteettiin. Mainittujen lisänä 11 ristisorsaa, 5.700 mustalintua, pari jouhisorsaa ja punasotka. Markku Rantala vaimoineen piipahti niemenkärjessä.


Ma 28.7.

Peruspäivä toimistossa; pienellä vastatuulella mustalinnut hiipuvat, mutta kahlaajia ei näytä tippuvan näkyville. Kahlaajia odotellaankin kovasti lisää, suosirrien kokonaissigma vasta alle 5.000 lintua, vielä olis nelisenkymmentä tonnia tulematta!

Massoista mainittavampaa menoa oli ainoastaan pilkkasiivellä (117m). Muuten päivästä olisi tuskin kannattanut mitään mainita, ellen olisi huulet pyöreänä seurannu 16 jalohaikaran parven ohitusta. Niin missäs päin maailmaa sitä taas oltiinkaan...








Projektin kotisivut:
http://www.eoy.ee/poosaspea/

23.7.2014

Põõsaspea I - Heinäkuun arktika käyntiin


SOUNDTRACK







Ke 9.7.


Jjeh! Hyppäsin Juho Könösen kyytiin Koskelasta aamuyhdeksän tienoilla, hetken pitkin pitäjää sompailtuamme päädyimme Katajanokan terminaaliin ja  Viking Linen kyydillä Tallinnaan. Matka Tuksin majapaikkaan kesti yllättävän kauan, kun pizzalounaan ja kauppareissun kylkiäisiksi matkalle osui jokaista Viron reissua nostattavat kattohaikarat, pari hiirihaukkaa, ruskosuohaukka, turhan moni tietyö ja tukkoinen risteys. Heinäkuun ensimmäisestä asti paikalla staijannut Margus oli vastassa Tuksin majapaikassamme, kotiutumisen jälkeen kapellimestari heitti projektin untuvikon niemenkärkeen koulutusstaijille.

Projektin staijausprotokollan pakollisuuksiin kuuluvat neljän tunnin aamuvakio auringonnoususta eteenpäin ja kahden tunnin iltavakio ennen auringonlaskua. Tämä ilta oli tyyni ja kuulas, juuri laskevan auringon edestä viippovat mustalintuparvet ovat siistiä seurattavaa. "Mulleja" painelikin pitkin iltaa parinsadan linnun parvissa (yht. 3550m), telkilläkin oli hyvä meno päällä (336m). Ajankohtaan ja kellonaikaan nähden ihan kivaa menoa, ja eihän sen heti alkuun tarvitse sairasta revitystä ollakaan.


To 10.7.

Joskus jaksaa yllättävän pitkään 2½h yöunilla. Tänään ei, vaan aamusta univaje iski melkoisena väsymyspahoinvointina. Aamuvakio sujui hyvin eilisen jatkeena, staijiprotokollan opettelussa ja vessumuuton staijaamiseen sopeutuessa, mutta pian sen jälkeen meinaisivat jalat pettää alta ja karvanaaman piti ottaa hetki huilia.

Vartin torkkujen jälkeen Juho hakkaa ikkunaan. Vähemmästäkin havahtuu, mutta reaktio on heikkoa. Mitä tapahtui, näinkö mä unta? Hetken hiljaisuuden jälkeen pakun ulkoa kuuluu "amerikanmustalintu!", mutta Juho jää varmaan ihmettelemään, kun mies ei pääse pakusta ulos! Ovi kyllä aukeaa, mutta ei aukene kymmentä senttiä enempää. Miten täältä pääsee pois!? Tilanne oli oikeasti menetetty jo siinä vaiheessa kun Juho herätti, mutta koko homman tragikoomisuuden osasi onneksi ottaa huumorilla =D sivuoven rikkoutunut sisäpuoli otti kiinni patjan alla olleeseen levyyn, joka lopulta tyrehdytti unentokkuraiset yritykset nähdä reissun kiintiöelis. Ammattilainen jaksoi, amatööri hyytyi.

Iltapäivästä nukutut 4h torkut piristivät jo enemmän. Datauksen ja safkojen jälkeen iltastaijille; sikäli leppoisaa menoa, että nähtävää ja kirjattavaa löytyy vähän väliä, mutta kiire ei ole. Ensimmäiselle kokonaiselle päivälle ynnättiin 96 silkkiuikkua, 17.800 mustalintua, 857 telkkää, 179 tukkakoskeloa, 839 naurulokkia ja 63 harmaahaikaraa.


Vanhojen naurulokkien massat menivät jo...

... ja nuorten lintujen osuus kasvaa.

Pilkkasiipiä.

Silkkiuikkua & tukkakoskeloa.



Pe 11.7.

Toiselle päivälle osui pitkä iltavuoro, staijia klo 15.30-23.00. Iltakahdeksaan mennessä ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään, ainoastaan silkkiuikkujen poimiminen taivaanrannasta kannusti skarppaamaan. Omalle vuorolle moisia osui 55 yksilöä, päivän kokonaissumman yltäessä yli 270 silkkiuikun.

Mustalintumuutto käynnistyi tasan klo 20, Juhon saapuessa täsmällisesti paikalle. Ihan mukavaa iltamuuttoa yli 6500 linnun voimin, joskin 8-10m/s pauhanneen itätuulen takia sessio piti suorittaa staijauskopin suojista. Päivän Eesti-kvalista vastasivat niemellä notkuneet 2 nuorta sitruunavästäräkkiä.


La 12.7.

Kun toissayönä ehti nukkumaan kunnolla, nyt sietää näitä lyhyempiä torkkuja. Aamu oli  tyyni ja nätti, joskin etelästä noussut pilvirintama blokkasi lupaavan oloiset lämmöt ja vakion jälkeen taas paleltiin. Jumalauta, Vienanmerellä lämmöt +25 asteen tienoilla ja täällä viluttaa! Iltavakio taasen oli pilvinen ja kolea, mutta laskeva aurinko pilkisti nätisti Osmossaaren takaa, jolloin illan saldona oli paleltuneiden sormien lisäksi pari nättiä auringonlasku ja mustalinnut -kuvaa.

Lintupäivää puolsivat harmaahaikaroiden muuttopiikki (yht. 216 mutkakaulaa, muuttosuuntana lähinnä koillinen) 4 mustakurkku-uikkua ja 80 silkkiuikkua. Mustalinnut ylsivät yli 4200 yksilöön. Päivän Eesti-kvalina kärjen kivikossa pyörinyt 1kv-mustaleppälintu.

Taltiointi kärjen mustaleppälinnusta.
Nuori sittisväinö.


Riuttatiiroja näkee päivittäin, vaan harvemmin eksyvät lentämään inhimmillisen kuvausetäisyyden päähän,


Su 13.7.

Aamuvuoron paikka, staijia puoli viidestä puoli kahteentoista. Harmaahaikaroita meni eilisen häntinä 73 m, mustalintuja vaisumman oloisesti 1284m. Aamuvakio oli jää-tä-vän kylmä, kohta pitää oikeasti kaivaa toppatakki ja kynsikkäitä lämpimämmät hanskat naftaliinista. Vakion puolivälissä tuuli kuitenkin kääntyi mantereen puolelle ja heitti sieltä niin helvetillisen lämpöpulssin, että kaikki käytössä ollut optiikka huurtui saman tien ja keli vaihtui arktisesta teepaitavaihteelle sekunneissa. Pärjäsin kolme varttia ilman paitaa, joskin tuulen käännyttyä taas meren puolelle vaatetta piti rivakasti lisätä.

Juho paineli pakuun nokosille vakion puolivälissä, ja karvanaama älysi onneksi vilkuilla myös mantereen puolelle. Niemen tyveltä löytyi tepastelemassa mielenkiintoisen näköistä faunaa; villisikoja, nisäkäselis! 9 sian jengi paineli samoin tein takaisin metsään. Juho tuurasi vielä vakion viimeisen jakson, jonka aikana komppasin niemeltä jokusen mulelin (rannoilla ja kärjessä yht. 6 mustaleppälintua) sekä 2 pikkusieppoa. Paikallinen puoli tuntuikin suht antoisalta, kun niemellä pyöri 1 kattohaikara, edelleen 2 sitruunavästäräkkiä, 2 riuttatiiraa sekä 3 lapinsirriä.

Villipossut niemen länsirannalla.

Ardeaa pukkaa.


Ma 14.7.

Iltavuoroon matkannut karvanaama näki Tuksin kylän viimeisellä peltoaukealla naaras-niittysuohaukan. Kovasti lämmitti petostaijarin sydäntä. Iltaa vietettiin SW/SE-tuulessa, alkustaijin vielä tarkeni, mutta paleluksi se taas meni. Massapuolen mainittavimmat 40 silkkiuikkua, 97 harmaahaikaraa sekä 480 naurulokkia, kvaleina jalohaikara 1m, lapinsirri 4p jne. Yöllä mökillä surisi kehrääjä.


Ti 15.7.

Olipa päivällä vaihtelua; aamu oli kolea ja epävakainen, sadettakin piti välillä pidellä staijikopin suojissa. Tervapääskyillä mukavaa menoa (471m), harmaahaikarat jatkoivat (89m) ja pilkkasiivillä jonkin sortin yritystä (91m). Silkkiuikkujakin mukavat 67m. Pitkien torkkujen ja dataamisen jälkeen fillaroin kesäisessä säässä iltavakiolle j a-vot! Tyyntä, aurinkoista, lämmintä, iltayhdeksään asti tarkeni ilman paitaa eikä sen jälkeenkään tarvinnu ulkotakkiin pukeutua. Pieniä suosirriparvia lappasi niemen vierestä (yht. 39m), horisontissa pörräsi pikkulokkeja (yht. 176m), riuttatiiroja (yht. 20m 8p) ja pikkutiiroja (yht. 6m) erehtyi inhimmillisille kuvausetäisyyksille. Kärjen itärannalla melko käsittämätön 58 rantasipin parvi ja pohjoisen puoleisessa horisontissa pörräsi reissun eka kihu. Oleminen tuntui sietämättömän kevyeltä.

Iltavakio ja komeat auringonlaskut. Mustalintuparvia kelpaa kuvata näitä värejä vasten.

Osumat vaan kallistuvat enempi yritysten kuin onnistumisten puolelle.



Ke 16.7.

Eilisillan vastineeksi pilvinen ja utuinen aamu. Ihan kivaa kahlaajamenoa (isosirri 10m, kuovisirri 4m, suosirri 25m, punakuiri 25m) ja hapuilun jatkuessa opettelin Juhon opastuksella määrittämään telkkien eri pukuja (tähän aikaan molemmilla sukupuolilla määritettävissä 3 eri ikäluokkaa). Reissun eka mustatiira piristi. Pieni ylläri oli myös Juhon spottaama 3kv-aroharmaalokki, poispäin loittonevasta linnusta en itse ehtinyt näkemään pyrstön kuviointia kummempaa. Niin'ikään 3kv-merikihu terrorisoi niemenkärjen lokkifaunaa. Aamustaijin jälkipuoliskolla Juho läksi komppaamaan Spithamin kylän niittyä - ja ilmoitti löytäneensä heinäkurpan! Margus hälyytettiin paikalle ja porukalla seuraavalle komppauskierrokselle. Miehen korkuisesta heinikosta lintua ei aktiivisesti haeta, vaan suuntaamme löytöpaikalle, matalakasvustoiseen kosteaan notkoon. Reunalla Juho miettii, jottako olisi palanut samoille sijoille, kun karvanaama ottaa pari askelta eteenpäin ja jalkojen juurelta humahtaa - heinäkurppa otti ja lähti vain metrin päästä! Helpompaakin helpompi tapaus.


To 17.7.

Ennen iltavuoroa sotkin Juhon fillarilla pitkin pitkin Noarootsin raitteja, Dirhamin kyläpuodista tarttui mukaan sellaisia peruselintarvikkeita, kuten suklaata, olutta ja viskiä. Muutenkin oli taas päivää mistä kertoa. Ennen iltavakiota staiji oli oikein aurinkoista ja linturikasta, siinä samalla tuli höpistyä sveitsiläisten lintu- ja espanjalaisten fillarituristien kanssa. Suht kivaa kahluri- ja lokkimenoa: suosirrejä paineili yht. 215 lintua, isoimmat parvet 55 ja 28 linnun luokkaa, joiden kylkiäisinä  1 isosirri ja 4 kuovisirriä. Pikkulokkeja 134m, mutta naurulokit näyttävät hiipuvan, enää 251 muuttavaa. Meriharakat virittelivät 38 ja 25 yksilön parvilla.

Ei sen tarvitse kummoisempi muuttopäivä olla, kun sektorilta saa poimia lintuja tylsistymättä. Lisäksi lintuja menee läheltä paljon, niistä ehtii näkemäänkin jotain, mutta vesilintujen tarkemmissa pukumäärityksissä saa luvan olla nopea. Niin, melkoisen sykähdyttävä havis oli aivan vierestä lentänyt 2kv-merikihu - jota en ens'alkuun osannut edes määrittää! Eihän tuo nyt tunturikihu voi olla... mutta hemmetin upea lintu joka tapauksessa! Julkaisukelpoiset kuvatkin tuli, tosin vähän alkaa kaipaamaan Sigman sijaan sitä Nikkorin 300-millistä teleä...

Marguksen saavuttua iltavakiolle niemen ympärille lensi sen verran sankka sumu, että muutto tössäsi lähes täysin. Kapellimestarin poistuttua oli omalla tavallaan aika nastaa seisoskella sumussa ja kuunnella ohi lentävien mustalintuparvien ääniä (ne laulaa!), spottasin sumussa yhden kuiriparvenkin.

Vienanmeren harakoita. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.




Kuirit sumussa.

Mainittakoon, että suurin osa mainitsemistani luvuista on omilta staijausvuoroilta, merkittävimmät päiväsummat yritän mainita aina erikseen. Projektin kotisivuilla on blogi, jonne päivitetään joskus muutakin kuin eestinkielistä sisältöä: http://www.eoy.ee/poosaspea/home


9.7.2014

Kohti Põõsaspean syysarktikaa!

Taas lähtee!

Karvanaamaa lykästi ja pääsin osallistumaan Põõsaspean syksyn 2014 muutonseurantaprojektia. Tämänhetkisen runkosuunnitelman mukaan paikalla olisi tarkoitus staijata heinäkuun 10. alkaen kuusi viikkoa, painua sitten kolmen viikon lomille Suomeen, ja palata takaisin niemennokkaan 9. syyskuuta vielä kahdeksi kuukaudeksi. Koitan päivittää blogia sitä mukaa kun staijaukselta kerkiää, joskin viimeisimmät päivitykset venyvät varmasti loppuvuodelle.

Põõsaspean niemenkärjen arkkitehtuuria. Kuva: est.wikipedia.org.

Põõsaspea sijaitsee Spithamin kylän tuntumassa manner-Viron luoteiskulmassa. Paikka on ehdoton syysarktikan mekka Itämerellä; hanhien, sorsien ja kahlaajien lisäksi täällä jos missä näkee hienoa tiira- ja lokkimuuttoa. Paikalla on staijattu aikaisemmin vakioidusti syksyinä 2004 ja 2009, mielettömiä yhden syksyn summia ovat mm. yli 20 000 kaakkuria, 100 000 sepelhanhea, 22 000 jouhisorsaa, 34 000 lapasotkaa, 790 000 mustalintua, 41 000 suosirriä, 400 merikihua, 67 000 naurulokkia ja yhteensä 24 000 tiiraa. Raripuolta edustavat useat amerikanmustalinnut, amerikanjääkuikka, pilkkaniska, grönlanninlokki ja ruusulokki. Luulis, että kolmessa kuukaudessa ehtii näkemään ihan kiitettävästi tämän sortin merilintuja, toivon sekaan mahtuvan myös muutaman peregrinuksen =) osallistumismahdollisuudesta projektiin mitä suurin kiitos Margus Ellermaalle. Mainittujen lisäksi Põõsaspeassa jäpittävät ainakin Juho Könönen, Timo Pettay, Andrea Maier, Tarvo Valker sekä Turusta lomalaisia korvaavaan saapuva "Team Epa". Sitten aloitamme sendarille uhraamisen - ja matkaan!

8.7.2014

Tosi-Lappia, kurssiassarointia ja lisää kärsimysornitologiaa - Kilpisjärvi 2014!



Sammuttijängästä oli turha edes yrittää palautua, kun juhannuspäivänä karvanaama hyppäsi Rovaniemeltä bussin kyytiin ja suuntasi kohti Suomen suurtuntureita. Koko bussimatkan ajan vettä tihutti taivaalta ja Yliperän brutaalin kolea alkukesä paljastui viimeistään Karesuvannon jälkeen: valtakunnan rajan tuolla puolen tuntureilla oli vielä peevelisti lunta, valkoista peitettä näkyi meidän puolella Ropin tienoilta alkaen. Saanan rinne näytti siltä, että edes muurainhopeatäplä ei siellä vähään aikaan lennä ja Iso-Mallan laella olisi asiaa ainoastaan suksilla! Tsiisus, saas nähdä kuinka monta linjaa sitä ehtiikään seuraavan puolentoista viikon aikana tekemään...

Biologisella asemalla vastassa Antero, parempia pyyntiolosuhteita odotteleva Kalle Männistö (oli miehellä sentään pari Acerbia alpinaa jo hyvässä tallessa) ja lintupojan pestiä ansiokkaasti jatkava Aapo Salmela. Olihan siinä pikkaisen pöllähtänyt olo, kaikki on vähän kuin jostain edellisestä elämästä, ehtihän se "Aki lähtee taas kesäksi pohjoiseen" -juttu elämään vähän omaa elämäänsä. Nyt on kuitenkin menty eteenpäin, ja Eurolan sijaan on oma huone päärakennuksessa, kolme kertaa enemmän tilaa ja kaksi kertaa vähemmän omaisuutta kuin aikaisemmin. Kun miettii, että pääsin edes pariksi viikoksi tänne asti ja mitä muuta tässä vuoden aikana on tapahtunut, niin en mie kokonaistilanteesta pahastu =)


Yhden sateisen sisäpäivän jälkeen päästiin vauhtiin; 23.6. vanhempi lintupoika Aintila ja nuorempi lintupoika Salmela suuntasivat laskemaan Peeran vakiolinjat, kun sääennuste hellitti sadetta ja vihmaa. Harmaa, pilvinen, ja rehkimisen päätettyä tihkuinen päivä, mutta saatiinpa kimpassa kolmasosa urakasta tehtyä. Ja hyvä se on surkean alkukesän surkeahko lintutilanne kvantifioida; pajulintuja jonkin verran, mutta sinirinnat, rastaat, urpiaiset ynnä muut melko kateissa, eikä näiden linjojen perusteella riekkokannatkaan ole juuri nousseet. Keltavästäräkkejä omalla linjalla vain yksi, viime vuonna Peerajärven linjalle osui 14 lintua! Aamun piristeinä kuitenkin menomatkalla nähty suopöllö, pääsaralle osunut sepelrastas sekä Mukkavaaran rinnekoivikossa ujosti laulellut punarinta, josta napsahti "Käsivarrenpinna". Vuorihemppo odotti linja-apinoita biologisen aseman ruokinnalla ja dataa näpytellessä hoksasin huoneen ikkunasta Saanan rinteellä lentävän kiirunan. Pari vuodenpinnaa epäilyttävän kepeästi. Iltapäiväksi käytiin Aapon kanssa pienellä kepityssessiolla järven rannalla ja tahkosimme Tiiraan dataa mm. 3 merimetson, tunturikihun ja riekkoa saalistaneen piekanan edestä.

On sitä linjaa joskus kirkkaammallakin säällä laskettu.


Ti 24.6. Subarktisen ekologian kurssi taas alkoi, perinteisen kaavan mukaan; johdantoluentojen jälkeen Saanan rinnekoivikkoon linnunpesiä etsimään. Meno on koleaa, mutta kirkasta, hiki ei virtaa eikä sääsket lennä. Suba v.2014 suoriutuu ensitehtävästään hyvin ja suurin osa löydetyistä pesistä osoittautui seuraavan päivän takseerauksissa asutuiksi. Kun Saanan rehevää koivikkoa oli riittävästi nähty, Pikkuvaaran reissulla koitettiin kompata lapintiaista ja petostaijata nyppylän laelta. Cinctus ei tänä kesänä ainakaan pöntöissä pesi, mutta petostaijilla onnisti! Nousun aikana nuotitin kurssille pari eri piekanaa ja laella Ollonen löysi hemmetin kaukaa ison pedon, joka taittui maakotkaksi! Vuodarii pukkas ja staijipaineet helpotti =) Mainittakoon, että hyvin näyttää porukalla roikkuvan optiikkaa ja haaveja mukana, yksi intoutui keräämään herbaariota, toinen virittelemään Ugglan-ansoja myyräpyyntiä varten. Nuoria, orastavia pakkomielteitä, nautinnollista seurattavaa.

Pe 28.6. se huvi vasta jatkuikin kolmen retkipäivän putkella; vuonoretkellä Kilpiksen ja Skibotnin välinen tietyömaa uhkasi pahoilla aikataulumuutoksilla, mutta Roviputouksen visiitti oli ainoa kohde joka piti jättää väliin. Sen sijaan Antero innostui johdattamaan kurssin Spåkenesiin! Koukkaus kalasataman kautta staijaamaan pikkukajava kurssilaisille elikseksi, siitä sitten tehokasta köröttelyä norjalaisen vuonoidyllin arkkityyppiin; upeita rantaniittyjä ja pienimuotoista arkkitehtuuria niemennokan ympäröimine vuorineen. Suurin osa lintuelämyksistä vaatii täällä ankaraa kaukoputkella tähystämistä, mutta kiitettävän hyvin kurssilaiset jaksoivat Zeissin luona vierailla. Paikalta tapitettiin 90 punakuirin parvi ja kohtalaisesti merilintuja, joskin taivaanrannassa lentelevien mustien pisteiden, joiden karvainen assari väitti olevan lunneja, spottailu tuntui olevan melkoisen vaikeaa. And I can't blame them =) Uddenissa ruokkilintuja näkyi jälleen vähän lähempää ja jokunen kurssilainen löysi mereltä lunnin ihan spondesti! Usko kiskoi merenviljaa yhden sein ja kahden turskan edestä, mutta lähtökuopissa sendari heitti vielä pientä kierrepalloa, kun parkkipaikan yli lensi kihu. Kaikki ehtivät näkemään, mutta määritys kuului vasta jälkikäteen: ei peeveli, tuo oli muuten tunturikihu! Skibotnin ja Kilpiksen välisen tietyömaan takia ei päästy Roviputoukselle ja joku peeveli oli lainannut joensuiston pensaskanervan omaan käyttöönsä, mutta tikankontit sentään löytyivät tänä vuonna. *hymiö*


Lunnin demoaminen kurssilaisille sai assarin vaipumaan syvään epätoivoon... Kuva: Joni Uusitalo


Tikankontit kuosissa.


"Pidetään appro 31.6., silloin ei pelata futista."
"Muuten hyvä, mutta kalenterista ei löydy sellaista päivämäärää!"

Onneksi FIFA oli suunnitellut sopivan tauon niille potkupallokisoille kurssiviikon perjantaille, jotta muutama subalainen sai lähteä rauhassa kiertämään Kilpisjärven juottoloita. Homma lähti kirkkaiden terassikelien kanssa liikkeelle Retkeilykeskukselta, mutta ilmeisesti siirtymä Retkulta Ravintola Kilpikseen oli liian pitkä, sillä toisesta rastista piti paeta sinne viimeiseen, jottei aika (ja ruokailumahdollisuudet) lopu kesken. Ja pitihän sitä päästä tiskijukkaa ja paikallisia kiusaamaan; melko täydessä baarissa suhtauduttiin aluksi nihkeästi rässin soittamiseen, mutta pyyntö "iskelmästä rokkimaisempaan linjaan" heitti ilmoille kuitenkin Peer Güntiä, Danko Jonesia (First Date!!) ynnä muuta kivaa, joten äkkiäkös kaksi pitkätukkaista jannua päätyi aiheuttamaan pahennusta paikallisten punaniskojen keskuudessa =) ja kun meno ei hirveästi laajaa yleisöä häirinnyt, niin yltyihän se meno Slayeriin ja Maideniin. Asemalla jatkoiltiin puolenyön jälkeen, eikä paikalle jämähteniltä hirveästi kyselty mielipiteitä trion Aintila-Salmela-Uusitalo suorittamiin Blind Guardian -tribuutteihin. Banish from Sanctuary!


Kurssilaiset pomppimassa mättähältä mättähälle.


Lauantaina kurssi käppäili tutustumaan Norjan puolella sijaitsevaan rautulampeen. Hiki virtasi kelien lämmettyä ja pitkän linjan "rautuassistentille" kelpo haviksia olivat lammen yläpuolisella vesiputouksella pesivä koskikara sekä 2 kiirunaa. Assari nautti perusleirissä vietetystä vapaa-ajasta torkkumalla ja antoi kurssilaisten remuta pitkin tunturin rinteitä (niin sitä pitää!). Voimia olikin hyvä keräillä seuraavan päivän suoretkeä varten, missä Iiton palsasuo tarjosi taas hyvää lämmittelyä suoluontoon parin liron, valkoviklon ja hyvin näytillä viihtyneiden keltavästäräkkien ja sinirintojen kera. Markkinan Hietajängällä painuttiin taas tositoimiin parin tunnin komppauslenkillä. Ekalla puoliskolla saatiin suolta ilmaan pari jänkäsirriäistä ja suokukkoa, joista jälkimmäisiä karvanaama ei muista tällä nevalla aikaisemmin nähneensä. Jälkipuoliskon suunnitelmat vesipääskyn komppaamisesta eivät ilmeisesti kaikille halukkaille kaikuneet, sillä mukaan lähti vain Ilkka, Minna ja Aapo. Info kuitenkin kulki =) ja melkoiseksi taisteluksi se taas menee. Jängältä kompataan vielä muutama sirriäinen (kokonaissaldona 4 jänkäsirriäistä) ja pari lapinsirkkua, ainoa viite vesipääskyyn oli epämääräisestä suunnasta kuulunut ääni. Ei perkele, ei tätä pidä tähän jättää, vielä piti muutama lampare tarkistaa ennen kuin karvanaaman kajauttama "Täällä on!" -huuto kaikuu parin subalaisen korviin. Koiras-vesipääsky ei muutamaa pällistelijää hätkähdä, eikä juuri varoittelekaan. Taas pientä oppituntia siitä, että havaintojen eteen pitää välillä tehdä töitä.


Tämä sankari paineli jäätikköretken paljain jaloin - eksoottisten hyttysten syömien jalkojen takia.


Maanantai ja tiistai menivät pakollisina sisäpäivinä; kurssitöiden ja -monisteen kanssa puurtamista sekä luentoja. Puurtaminen kannatti, sillä kurssilaiset pääsivät mitä idyllisimmässä säässä Furuflatenin jäätikköretkelle. Taisi olla meikäläiselle jo viides patikointi tuota U-laaksoa pitkin, ja kun siihen ei itse meinaa kyllästyä, niin luulisi ensikertalaistenkin viihtyvän. Utopistiset fiilikset alkoivat katkeilemaan laakson perällä olevalle "näköalatasanteelle" siirtyessä, kun ilmeisen kovat tulvat olivat huuhtoneet aikaisemmin käytössä olleen sillan matalaksi! Turhan leveää jäätikköjokea yritettiin ensin ala- ja lopulta yläjuoksun puolelta, mutta maan matosille näkyvintä jäätikön osaa piti ihastella keskimääräistä alemmilta, mutta ilmeisen riittäviltä, tasoilta. Mika oli onnistunut ylittämään joen parilla kakkosnelosella rakennetun sillan perusteella, mutta meinasi sillekin tulla hoppu, ja ylityshäsläämisen takia aika ei riittänyt sen parempiin suoritukseen koko joukkueelta. Joojoo, assarin insinööritaidot ja pelisilmä eivät osuneet nappiin, mutta pitihän se pakollinen häsläyskiintiö jossain vaiheessa täyttää.

"Ei haittaa vaikka ei pääsekään ylös asti. Sitä vois vaan istua tässä ja äimistellä maisemaa".
-Joni Uusitalo

En nyt muista menikö quote täysin nappiin, mutta jotain siihen suuntaan. Tuskin täältä kukaan poistui pettyneenä.


Heavy Metal Creatures!

Loppubileet. Saunaa. Metallia. Olutta. Paluumatkalla bussin ikkunasta havaittu muuttohaukka. Siinäpä se Yliperän osuus tämän vuoden osalta olikin. Lainauksia ja kiitoksia vaille.


"Kun kaksi galaksia törmää, syntyy aivan uudenlainen galaksi; hiirigalaksi."

"Saunaa."

"Aki, meillä ei oo pienintäkään aikomusta käyttää tätä sun dataa! Me ei haluta olla sun kaa enää missään tekemisissä!"

"Olutta."

"Kilpisjärven approt ja Kummeli-videotribuutit olisivat vain kertatempauksia eivätkä perinteitä, ainakaan ilman niitä subahyypiöitä jotka jatkavat moisia hulluuksia."

"Valhalla!"


Antero, Anneli, Ilkka, Pihla, Tanja, Tiia, Minna, Jon O., Niina, Usko, Joni U., Mika, Laura, Pinja & Léon. Kii-tos! Jälleen. Ei kesää ilman Kilpisjärveä.



7.7.2014

Optiikkatesti: Zeiss Conquest 10x32 HD



Tällaset sain Lapin reissulle mukaan. Mulla on ollut aikaisemmin täsmäkäytössä olleet Nikonin Monarchit "varakiikareina" laskennoissa ja niissä pahemmissa ryteiköissä, missä on hyvä saada pienemmän kaliiberin kiikareita käyttöön. Kun putki ei kulje mukana, 10-kertaiset kiikarit antavat hyvin etumatkaa pienempien suurennosten erotuskyvylle. Aluksi kinusin testiin kokoluokkaa isompia (10x42 Conquest) kiikareita paremman valovoiman takia, mutta parin päivän käytön jälkeen totesin, että hitot tässä mitään neljäkakkosia tarvitaan.

Tekniset tiedot:

-ulostulopupillin halkaisija 3,2 mm
-näkökenttä 118 m/1000 m päässä
-lähin tarkennusetäisyys 1,5 m
-diopterin säätövara +-4
-katseluväli (silmän ja okulaarin välinen etäisyys) 16mm
-silmäväli  54-74mm
-okulaariaukon koko 3,2 mm
-valoisuusluku 17,9
-prisma: Schmidt-Pecan
-täysin vesitiivis 4 metriin asti, typpitäyte
-toimintalämpötila -23 / +63 astetta
-koko (ko x le) 132 x 118 mm
-paino 630 g


Lyhyesti sanottuna näissä on pirun skarppi ja kontrastikas kuva, käytössä niin kevyet ettei niitä edes huomaa, ja kuva on paljon kirkkaampi Lapin pilvisissä öissä kuin aiemmin käytössä olleissa 42-kokoluokan Monarcheissa. Muita huomionarvoisia seikkoja ovat sopivan jämäkkä tarkennuspyörä (itse tarkentaminen sujuu nopeasti ja helposti) ja tähän mennessä parhaimmat vastaan tulleet silmäkupit, jotka eivät kertaakaan vahingossa irronneet, kuten on kaikkien aikaisempien pitempiaikaisessa käytössä olleiden kiikareiden kanssa käynyt.


Zeissin Conquestit ovat todettu laadukkaimmiksi kiikareiksi alle 1000€ hintaluokassa pyörivissä huippukiikareissa (Absetz, K. 2012: Laatukiikari pienemmällä rahalla. - Linnut vol. 47. n.4, testissä lisäksi Kite Ibis 8x42, Hawke 8x43 Saphire ja Nikon Monarch 7 8x42). Kun tätä Conquestia vertaa paperilla muiden valmistajien samankokoisiin (10x32-luokka) kiikareihin, niin Conquest pyörii omassa hintaluokassaan (929€). Nikonin ja Hawken vastaavat ovat huomattavasti halvempia, siinä missä Swarovski ja Leica ovat lähenpänä kahta tuhatta euroa. Hintaero näkyy ainakin siinä, että Zeiss on 50 ja 70g painavampi kuin Swaro ja Leica, näkökenttä on 2m ja 17m kapeampi 1000m skaalalla. Valmistajien ilmoittajien valoisuuslukujen perusteella valovoimaisuudessa ei ole mitään eroa (skaala 17,9-18) ja Conquestissa lyhyin lähitarkennusetäisyys (1,5m) puolen metrin erolla muihin malleihin. Jos ei rahkeet riitä parin tonnin huippukiikareihin eikä kaukoputki kulje mukana, niin Conquest on hyvä ykkösvaihtoehto kevyemmän laidan katselukiikariksi.


Lisää tekstejä (Zeissin PhotoScope ja Victory 8x42 HT) Optiikkatestit-tunnisteen takana!

4.7.2014

Sammuttijänkä



"Itkeä tekis mieli, mut kun on niin kylmä ettei pysty."
-Johannes Silvonen, Inarin erämaa 15.6.2014

Kuuden vuoden tauon jälkeen IBA-kartoittajan ura sai jatkoa. Ensikosketus tapahtui aikoinaan muutamalla linjalla Pelkosenniemen Lämsänaavalla, joka on sittemin syöpynyt mieleen komeimmaksi suoalueeksi missä olen kuunaan retkeillyt. Kun koko kesä ei enää kulu Kilpisjärvellä, niin hajanaisempiin aikatauluihin istui viikon kartoitus/vaelluskeikka Inarin Sammuttijängälle, mitä tietyt tahot ovat kutsuneet "Suomen parhaimmaksi kosteikoksi" - ja retkeilyolosuhteet tulisivat olemaan sen mukaiset.

Tutkapariksi valikoitui Johannes Silvonen (iso kiitos seurasta ja kuvista!) ja kartoitusalueeksi saimme IBA-alueen keskisen osan, vajaa 90 neliökilometriä laajan alueen. Matkaan lähdimme perjantaina 13.5. ja ekan telttayöpymisen jälkeen painuimme alueelle la 14.6. iltapäivästä. Sateettomien säiden ansiosta pääsimme alueelta pois jo seuraavan viikon torstaina, perjantaina matka Rovaniemelle ja sieltä seuraaviin seikkailuihin.

Sammuttijängän maisemia:







Itse Sammuttijänkä oli melko, noh, ristiriitainen kokemus. Mestat olivat yllättävän kuivia ja helppokulkuisia, vaikka eka linja meni vielä vanhan kerratessa ja maaston opettelussa. Melko yllättävää, että en mulahtanut suohon kertaakaan polviani myöten, vaikka pahimpia mestoja ei tarvinnut kaukaa kiertää. Toisaalta kuivuus näkyi yllättävän vaatimattomissa lintumäärissä ja moni kartalla lupaavalta näyttänyt lampare osoittautui pettymykseksi. Vesilinnuista tukkasotka oli selkeästi runsain, omaan havikseen kirjautui myös mukavasti jouhisorsia (3n) ja melanittoja (6 mustalintua ja 29 pilkkasiipeä, joista suurin osa kerääntyneinä Kuivajärvellä). Omalta kartoitusalueelta löytyi 1 kuikkapari ja 2 paria kaakkureita. Kanalinnuilla oli kova meno ja omilta retkeilyreiteiltäni komppasin yhteensä 23 riekkoa.

Peregrinusta lukuun ottamatta kovimmat odotukset kohdistuivat kahlaajiin, tältä IBA-alueelta pitäisi löytyä kaikki pohjoisen pesimälajit punakuiria myöten. Loppujen lopuksi ja totaalisen yllättäen lapinsirri ja vesipääsky jäivät uupumaan omista retkenpinnoista. Muutoin henkilökohtaiset kahlaajasaldot muodostuivat seuraavanlaisiksi: 3 tylliä, suosirri, 4 jänkäsirriäistä, 11 suokukkoa, 15 jänkäkurppaa (tuplasti enemmän kuin aikaisempina harrastusvuosina yhteensä!), 3 punakuiria, 13 pikkukuovia ja 9 mustavikloa. Petolintuja omalle alueelle osui mukavasti (merikotka, sinisuohaukka, piekana, tuuli-, ampu- ja muuttohaukka + tunturikihu ja suopöllö). Varpuslinnuista ei mainittavimpia havaintoja tullut (Jaak löysi yhden pikkusirkun ja muut ryhmät löysivät alueen pohjoisosasta joitakin lapinkirvisiä), mutta onhan tuo pohjoisten soiden peruslajistokin ihan kivaa. Keltavästäräkkejä oli kosteilla mestoilla yllättävän vähän. Sinirinnoilla oli laulukausi jo hiipunut, mutta komppaamalla niitäkin löytyi tasaiseen tahtiin. Lapinsirkku oli joillakin soilla yleisin (tai ainakin kuuluvin) pikkulintu, se jos mikä piristi myös.


Otteita jänkänpolkijan päiväkirjasta:

La 14.6.

"Epävakainen, mutta suht lämmin keli. Tämä sirkus lähti autolta talsimaan tunturikoivikkoon ja kahdelta ekalta lammelta takseerattiin mm. suokukko, pari mustavikloa, koiras-pilkkasiipi, 11 tavin parvi ja jokunen tukkasotka - lintuja! Sinirinnat laulavat ja liroa soidintaa siellä täällä. Fiilis on outo, odottava, innostunut, lähtöjännitys on tiessään ja nyt vaan toivotaan hyviä kelejä, koska sateella kaikki vaan on vaikeampaa..."

Lähtökuopissa.

Leiri #1

Su 15.6.

"Odotukset alkavat käydä toteen, herään yöllä riekon huutoon ja kahdesti jänkäkurpan koplotukseen. Epätodellinen olo.

Aamun linja nostattaa lisää odotuksia, joka toiselta lampareelta löytyy lisää vesilintuja ja reitin varrelle osuu sekä sinisuohaukka että piekana, suopöllö näyttätyy aamun aikana kolmesti. Lisää riekkoja, suokukkoja, jänkäkurppia ja pikkukuoveja. Linjalla kulkeminen vaan on vielä melkoista hapuilua, vasta sitä hakee tatsia paikoista, mistä kannattaa kulkea ja mistä ei. Onneksi "pahimmat" kohdat voi kiertää, tässä vaiheessa ei todellakaan halua ehdoin tahdoin jalkojaan kastella, koska saappaat tuskin tulisivat tällä reissulla kuivumaan.

Iltapäivällä se hauskuus sitten lopahti, kun rykäisimme 9 km siirtymän seuraavalle leiripaikalle - mukaanlukien kahluu vyötäröä myöten yhden joen poikki. Seuraavana yönä paleltiin ja aamulla kolotti niin perkeleesti, eikä kelikään suosinut linjan laskemista."

... yli että heilahtaa.

Ma 16.6.

 "Vaikka linjalle ei päästykään, aamun kierrosta on takana muutama tunti ja rundin kolmas punakuiri päätyi nenäilemään karvanaamalle kymmenen metrin päähän. Ens kerralla otan kameravehkeet mukaan, niin ei tarvitse ihailla näin upeita kuvausmahdollisuuksia melko eksoottisesta pesimälajista.

Keskipäivästä saatiin sitten lunta niskaan ja kunnolla; maa oli hetken aikaa vitivalkea, teltta ohuen kinoksen peittämä ja kokkaaminen melkoista taistelua. Seuraava leirisiirtymä ei onneksi ollut kolmea kilometria pitempi, ja saatamme viettää samassa paikassa parikin yötä."


Lunta tupaan!



Ti 17.6.

"Sen verran tehokasta tarpomista, että kolmannessa leiripaikassa ei viihdytty yhtä yötä enempää, ihan fiksua kartoituksen etenemisen kannalta. Alueemme pohjoispäässä oli yllättävän tyhjiä mestoja, jänkäsirriäinen sentään irtosi retkenpinnaksi, vihdoin ja viimein. Yhdellä erämaajärvellä sorruin ihailemaan pesivää laulujoutsenpariskuntaa, todellista Ultima Thule -fiilistä. 

Rymyämme seuraavalle leiripaikalle melkoisen  pajukkohelvetin läpi, rinkka tuntuu aina vain painavammalta vaikka ruokataakka (ja vatsa) kevenee reissun edetessä. Onneksi sopiva spotti löytyy alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, eikä lisähortoiluun ole tarvetta."


Ke 18.6.

"Ankea, mutta suht tyyni päivä; tasaisen harmaa taivas, ainoastaan pohjoisessa kuurot rikkovat pilvimassoja. Tähän mennessä en ole kuullut ainoatakaan moottoripelin ääntä tai nähnyt muita ihmisiä Johanneksen lisäksi. Unet ovat lyhyitä ja levottomia, makuupussissa pyörimistä, mutta liikkeessä mieli rauhoittuu ja erämaassa kulkemisesta pystyy nauttimaan, vaikka olo alkaa siirtyä rikkonaiseksi ja askel hiljalleen painamaan. Jälleen kartalta katsottuna potentiaaliset lampareet osoittautuvat pienoisiksi pettymyksiksi, vesipääskyjä ei meinaa vieläkään löytyä. Puolikuivien lampien koluaminen palkitaan kuikkaparilla, kaakkurilla ja pilkkasiivellä, eikä jänkäkurpistakaan käy valittaminen.

Sääski-indeksi 20kpl/kämmenisku.

To 19.6.

"Vikat kartoitukset itse Sammuttijängällä, samanlaista kuivan ja pienilampareisen suon komppaamista. 1 sirriäinen, pari jänkäkurppaa, mustavikloa ja suokukkoa. Pohjoistuuli pitää sääsket ja lämmön loitolla.

Etelästä kuulunut sääennuste kannustaa lähtemään liikenteeseen hyvän sään aikana iltapäivästä, jolloin aloitamme yli 10 km pitkän patikoinnin takaisin lähtöpisteeseen. Klo 22.13. olemme enää kolmasosan päässä maalista, melko uuvuksissa, pitämässä taukoa kahden metsäsaarekkeen välisellä pienellä aukealla. Sitten mustaviklo varoittaa ja idästä saapuu jykevä jalohaukka, jäntevästi, matalalla, suoraa kohti; reissun ainoa MUUTTOHAUKKA, sillä yhdennellätoista hetkellä! Pitkään sai kairaa tarpoa, ennen kuin sendari salli taivaanjumalan näyttäytyä.

Puolitoista tuntia myöhemmin saamme leirin pystyyn, ennen kuin tihkusade yltyy jatkuvaksi sateeksi, jotka jatkuukin seuraavan yön, päivän, ja paluumatkan Rovaniemelle. Hyvä, että siltä vältyttiin."


Aintila-Silvonen-tutkaparin lisäksi Sammuttia komppasivat Margus Ellermaa, Andrea Maier, Kalle Meller, Timo Pettay, Indrek Tammekänd & Jaak Tammekänd. Cheers!

G palkitsi perehavainnon. Kiitokset!