KABLI

Ylistäkää kevään juhlaa ja ornimisen autuutta! Iskuryhmä Aintila & Meller pyöritti Kablin lintuasemaa toukokuun ensimmäisen viikon päivät. Ja kuulkaa, se oli melkoista juhlaa se.

Kablin lintuasema sijaitsee Viron lounaisosissa, parisenkymmentä kilometriä Latvian rajalta pohjoiseen. Lintuasema on tasoltaan hulppea ja staijaamista varten asemarakennuksen vierestä löytyy uutuuttaan kiiltelevä torni. Asemarutiineihin kuuluu neljän tunnin aamuvakio auringonnoususta eteenpäin ja pesimälinnuston kartoituslaskenta kerran viikossa. Rengastusta harjoitetaan (lähinnä?) syksyisin. Optimaaliset muuttokelit heittävät häränpylyä meikäläisiin nähden; jos Tringan alueelle ennustetaan hyvää muuttosäätä, Kablissa tuijotetaan tyhjyyteen ja pyöritellään peukaloita – ja taas toisinpäin. Kaakkoistuuli taitaa olla kevätmuutolle se paras skenaario, tai ylipäätään muut tuulet toimivat ihan hyvin kunhan ei suoraa etelälounaasta puhalla.

Su 29.4.

Siirtymätaipale Ahvenanmaalta Viroon yhden yön ikkunassa oli melko rankka, mutta onneksi siitä selvittiin ja muiltakin vastoinkäymisiltä vältyttiin. Tallinnan lähiöt eivät riitä, vaan Virossa matkailu sisäistetään vasta ensimmäisten kattohaikaroiden jälkeen. Köröteltiin melkein yhtä kyytiä Pärnun kautta Kabliin, välissä tietysti luxusshoppailua Viron valtion piikkiin.

Matkan aikana havaittiin reissun eka niittysuohaukka sekä pari mustaleppälintua, Kablissa riuttatiirat toivottivat pohjoisen asukit tervetulleiksi ja aseman miehitys vaihdettiin lennosta. Iltapäivällä sisäistettiin mestaa parin tunnin staijilla, mereltä löytyi muutama sopiva maamerkki ja itäänkin on näkyvyyttä kohtalaisen pitkälle. Lintujen pitäisi muuttaa enimmäkseen rannikkoa pitkin, joten paikan potentiaali oli heti havaittavissa. Melko kuvaavaa oli myös tunnissa yhteen suuntaan painaneet 30 riuttatiiraa, tiäs kuinka monta niitä täällä oikeasti pyörii…

Asemarakennus ja Kablin lintutorni.

Näkymä uudelta tornilta vanhalle tornille.

Kablin kylää

Tätä se ranta sitten on, kilometritolkulla. Kyllä kelpaa riuttisten lennellä.

Ma 30.4.

Vappuaattona selkeää (iltaa kohti henkisesti sumuisempaa) ja itätuulista keliä. Pahamaineinen Tringan nuorisojaosto häiriköi aamuvakion suorittamista samalla kun Kalle suoritti kartoituslaskentaa Kablin suojelualueella. Pikkulintumuutto oli jakson ensimmäiseksi vertautuen ihan kivaa (eli muuttoa pystyi vielä järkevästi seuraamaan) ja muutakin kivaa nähtiin. Ja jos taivas näytti tyhjältä, aina sopii katsella merelle ja ihailla riuttiksia.

Sitten sitä asiaa, top5-formaatissa:

1. HARJALINTUJA! Voi pyhä sendari, harjalintuja! Puolan excun haavat ja traumat on nyt kuitattu, moninkertaisesti! Jo aamun ensi tunteina tornille kuului melko aktiivista puputusta ja vähääkään ympärilleen katsomatta ei voinut olla näkemättä harjalintua! Myötä- ja vastavalossa, lähempääkin, yhteensä 3 paikallista harjalintua pyöri aseman ympäristössä. Kuvaustilaisuuksia tuli tasan yksi ja se nuijittiin komeesti, mutta eiköhän näitä vielä tule… harjalintuja!

2. Iltapäivän ollessa jo pitkällä plokkasin kaukaa meren puolelta pari kohti lentävää mustavalkoista lintua. Kallen korvaan kantautuneen monologin kulku oli kuta kuinkin seuraava: ”Mitäs tossa tulee… onks noi taddeja… vai hemareita…. eeii, jännä toi kuvio, lentääkin ihmeellisesti, ei noi mitää kahlaajiakaan oo… no nyt ne käänt – AVOSETTEJA! V**** 2 avosettia tuolla merellä!” Kalle taisi hieman säikähtää, huuto herätti varmasti koko kylän. Ja magiaahan se oli, lajista kun on aikaisempi havainto vain jostain Porkkalassa horisontissa lentäneestä linnusta, nyt näki lähempää, nätisti ja tosispondesti!

3. Aamuvakion loppupuolella huikkasin kanssastaijarille etelän suunnasta lähestyvästä, sirosta suohaukasta. ”Vissiin koiras-niittysuo, kun näyttää vähän vaaleemmalta”, huikkasin ja kaivoin kameraa esiin. Pari räpsäisyä lähestyvästä linnusta ja näytti menevän juuri järkevän kuvausetäisyyden ulkopuolelta. Tässä vaiheessa lintu oli jo ohittamassa tornia, kun hain linnun putken kuvaan. Ällistyin. ”Mitä hemmettiä, toihan on arosuohaukka!” Komea koiras ohitti rannan todella namusti, mitä nyt turhan nopsaan. Khyl kelpas.

4. Petopuoli oli muutenkin monipuolista, rareista tutka löysi 2 niittysuohaukkaa sekä 2 pikkukiljukotkaa, odotettuja lajeja nekin. Massoina 26 hiirihaukkaa ja 18 tuulihaukkaa, muutama nuolihaukka ja pari piekanaakin. Muutoin pikkukivapuolelta listattiin keltahemppo. turkinkyyhky ja sitruunavästäräkki, myös asemalle kevään ekat törmä- ja tervapääskyt havaittiin.

5. Massapuolelta päivän laji oli pikkulokki, joita ynnäiltiin rapiat 2500 muuttavaa lintua. Suurimmassa parvessa oli parisensataa lintua, mutta enimmäkseen painelivat 50-60 yksilön poteissa. Pikkulokit seurasivat aamulla rannikkoa, mutta päivän mittaa yltynyt itätuuli painoi linnut merelle, tihrustamiseksi meni.

Dokumenttikuvaa naaras-niittysuosta...

... ja koiras-arosuosta.

Näkee täällä muutakin kuin lintuja; mölysammakot pitävät orgioitaan hoitoniityn lampareissa.

Määrityspähkinä! ;)

 Ti 1.5.

Vappuaatto! Sen kunniaksi Kablissa seurattiin jotain kahlaajamuuton tapaista. Sää muutoin selkeää, mitä nyt aamulla pohjoista ja päivän mittaan länteen siirtyvää ja voimistuvaa tuulta. Eilistä vaisumpi muuttopäivä, jo aamusta pikkulinnut painelivat näkösektorin ulottumattomissa eikä mereisten tuulien takia petojakaan juuri nähty. Keskipäivällä pyörähdin Kablin luontokeskuksen metsiköissä (retkenpinnoiksi viitatiainen ja pähkinänakkeli) sekä käväsin kylillä ostamassa kaljaa, kolaa ja pullaa. Staijin kokonaisajaksi kirjattiin vain 10 tuntia, yltyvästä tuulesta johtuen.

1. Reissun toinen arosuohaukka löytyi mereltä, lennossa suoraa kohti aseman tornia. Ensin sirosuona nuotitettu lintu paljastui lajilleen vasta kääntyessään Kablin rannassa, ja ihan messevät dokumenttikuvat paloivat karvanaaman kameran kennolle. On ne vaan hianoja! Samaan aikaan torniin eksyneet paikalliset ornit ihastelivat koiras-macroa myös ja pyysivät kuvia eestbirding-sivustolle näytille, taitaa olla harvinaista herkkua täälläkin.

2. Kalle plokkasi rantaviivasta gomian 5 avosetin parven, jotka suunnistivat määrätietoisesti kohti pohjoista. Kyllä herkuteltiin! Todella veikeän näköisiä otuksia, valitettavasti juuri ja juuri kuvausetäisyyden ulkopuolelta… ja pohjimmiltaan tässä ollaan staijareita, sekundaarisesti kuvaajia. Vasta sen jälkeen ihmisiä. (Kohtien 2 ja 1 järjestys melko tasavertainen, ehkä avosettiskenaario ei tällä kertaa ollut yhtä autenttinen :)

3. Kahlaaja- ja merilintumuutto. Eipä nyt mitään merkittäviä määriä nähty, mutta vastatuuli tiputti suokukko- ja liroparvia tasaisin väliajoin näytille. Kalle tapitti taivaanrannasta ihan komeita kuikkalintulukemia. Koostetta ja sigmoja: kaakkuri 162m, Gavia sp 153m, Kallen näkemä mustapyrstökuiri, suokukko 233m ja liro 177m, pikkulokki 1090m ja merikihu 8m.

4. Kalle nappasi jouhisorsasta vuodarin. Aivan, Virossa toukokuun ensimmäisenä päivänä (:

5. Päivän viides kohokohta oli oikeastaan reissun pahin antikliimaksi – tähän mennessä. Aamuvakiolla taivaalta kuului sopivaa nummikirvisen ääntelyä ja tornin ylitti jokin hämärä kirvinen. Tiedä sitten lähtikö ääni linnusta vai ei. Illalla ääninäytteet täsmäsivät, mutta ö-mappi kiittää, kuittaa ja rikastuu. Perkele, elis valui sormien läpi klassiseen tyyliin. Kari Soilevaaran sanoin; ”Unohdetaan koko juttu ja vedetään perseet!” Yritetään...

Viikon toinen arosuo paineli nätisti kuvausetäisyydeltä.

Kalle & herrasmiestyylin merilintustaijausta.

Piekanoja on näkynyt ajankohtaan nähden mukavasti.

Merikotkiakin eksyy toisinaan kuvausetäisyyden sisälle.

Velekeseq noorõkõsõq! Wappua!