23.6.2013

Linjalaskentoja

SOUNDTRACK












Soundtrack hämää, ei täällä kuu oikeasti paista. Kun yöksi lasketaan vain pari hämärämpää tuntia, jolloin aurinko käy tunturien takana kääntymässä ja aamukahdelta valaisee työpäivää aloittavaa ornitologia. Yliperän valoisat yöt, Euroopan puhtain ilmanlaatu, pitkät varjot ja värejä voimistavat upeat aamuvalot, tunturikoivikoiden sinirinnat, rauha. Voisiko biologinplanttu parempaa toivoa, kuin linjalaskentoja Suomen eeppisimmissä maisemissa.


Nooh, se romantisoinnista, totuus osaa olla kaikkea muuta kuin kaunista. Ensinnäkin, kesän 2013 linjalaskennat meni melkoisessa sekamelskassa epävakaisten säiden takia. Urakointi alkoi Peerajärven ja Mukkavaaran linjalla 8.6. klo 2.50. Kärsimysornitologian konsepti:

-kaikki vyötäröstä alaspäin kastuu läpikotaisin, satoi sitä vettä tai ei, kiitos metrin korkeisen kostean pajukon jota pitää rämpiä kilometrikaupalla

-mikäli sukissa sattuu vielä olemaan kuivia lankoja ja varpaiden päissä lämpöä, kannattaa upota polviaan myöten sellaiseen metri kertaa metri -lätäkköön, jonka labrabiologikin osaisi kiertää

-hyttyskarkoitin (TERVAA!!) kannattaa unohtaa asemalle

-laskentaseuraksi kannattaa valita puolikesy poro (kellolla varustettu tietenkin), joka seuraa herkeämättä kaikki kunnialliset 6700 m vakiolinjaa, jatkuva kellonkilkatus ajaa kenet tahansa psykoosin partaalle

-kaikki tämä kannattaa kokea sillä vuoden ensimmäisellä linjalla, jolloin pajulintu- ja järripeippohelvetin ynnäily on muutenkin vaikeeta

Kärsimys palkittiin pikkusirkulla (lähes samassa paikassa kuin 2 vuotta sitten, vuodari#225!), 27 sinirinnalla, kahdella pensastaskulla, kolmella riekolla sekä Mukkavaaran sepelrastaalla. Massoina linjalle osuneet 117 pajulintua sekä 95 järripeippoa. Huikeita tiheyksiä.








Seuraavana päivänä vuorossa Könkämäenoa myötäilevä linja. Eilen kiusannut poro oli toivottavasti vainaa, ainakaan se ei ilmestynyt kiusaamaan. Kasvillisuus on kuivaa, massalinnuista saa tulikasteen jälkeen paremmin tatsia ja ainoastaan toinen jalka upposi polvea myöten jorpakkoon. Tätä linjaa oli oikeasti, vilpittömästi, kiva laskea =)

Könkämäenon linjan jatkeeksi staijasin kolmisen tuntia aseman rannassa, mukavan monipuolista menoa; järvellä paljon kuikkalintuja, Mallan päällä kesän eka merikotka, tuulihaukka ja piekana Saanalla, Kolttalahdella 2kv-merilokki, pari parvea pikkukäpylintuja sekä melkoisena yllärinä pohjoiseen painellut kirjosiipikäpylintu! Olisko peräti toinen havainto aseman alueelta. Vuodari#226!






Yliperän säät soivat sauman seuraavalle linjalle vasta viikon päästä, pe 14.6. Valitsin Mallan linjoista "vähäisimmän", eteläosan 4 km:n koivikkolinjan. Tein taktisen virheen ja jätin kameran asemalle. "Ehtii niitä maisemia kuvaamaan myöhemminkin." Aamukolmelta Siilasjärven takaa noussutta aurinkoa sekä Pikku-Mallan rinteen kiirunaa (Kolmen. Metrin. Päästä. Myötä- ja vastavalossa) sai onneksi ihailla omin silmin. Mitään totaalisen järisyttäviä haviksia ei (tietenkään) osunut kohdalle, mutta melkein pääsaralle osunut pikkutikka sekä yhteensä 5 riekkoa lämmittivät mieltä. Vaatteet kastuivat hiestä muutenkin. Mallalammilla huudellut punajalkaviklo sekä Pikku-Mallalla laulanut sepelrastas olivat myös odotettuja haviksia.

Linjan jälkeen odotti "normaali" työpäivä asemalle, pönttökierrokset Saananvankalta Pikkuvaaralle sekä kolmen siepponaaraan rengastus sekä pesyeiden mittaukset. Talitiaisilla ja leppälinnuilla kuoriutuu poikasia hyvää vauhtia, viikon päästä pitäisi aloittaa pöntöissä pesivien lintujen rengastushommat. Tästä perjantaista saatiinkin hyvä lintupäivä Yliperän skaalalla, kun Mallan linjan dataa täydensivät haarapääsky Siilastuvalla, pensastasku maantien varrella, muutama parvi pikkukäpylintuja, pari tuulihaukkaa, ampuhaukka sekä muuttohaukka.


Lauantai piti jättää välipäiväksi kovan tuulen takia. Pääsin seuraavan kerran linjalle sunnuntaina, nyt taas matalalla roikkuneet pilvet peittivät kokonaan Pikku-Mallan huipun = se maisemakuvauksesta. Tai saihan sitä kuvata, kunhan unohti toiveet sielua hyväilevästä aamuvalosta sekä avarista maisemista. Pikku-Mallan kiertävän, 5,3 km pitkän linjan kohokohtina jälleen 7 sepelrastasta (3 pariskuntaa itärinteellä ja Saanalla laulanut lintu) sekä vähemmän odotetusti Mallalampien yli painellut vuorihemppo! Tulihan se sieltä, kirjanpitoon vuodari#227. SE-rinteellä kiikitti ampuhaukka, S-rinteellä narisi kiiruna, riekkoja tällä kertaa 4 eri lintua (mm. pääsaralla pesältä lähtenyt naaras). Linjan päätteeksi jäin etsimään sepelrastaiden pesiä Pikku-Mallan itärinteeltä, ei löytyny pesiä eikä osunut lintuja edes kuvausetäisyydelle. Paluumatkalla 2 lehtokerttua (1 Pikku-Mallan itäpuolen koivikossa, toinen Siilastuvalla) sekä luonnonpuiston parkkipaikalla patsastellut kottarainen!





Riekon pesä Pikku-Mallan linjan pääsaralla




Linjalaskentojen tahti määräytyi joka kolmannelle aamulle, tässä alkaa unirytmi menemään sekasin ja päivän päätteeksi väsyttämäänkin. Toiseksi viimeisin linja koitti keskiviikkona 19.6., tyylikkäästi neljän tunnin yöunien jälkeen. Ei siinä muuten, mutta iltapäivä meni sisäduunissa, Suban kurssin luentoja valmistellen. Noh, Siilasjärven ja Iso-Mallan linjan laskenta sujui itsessään leppoisasti, alkaa kai olemaan sitä vaihetta kun maastolomakkeen täyttäminen ja rauhallinen askel menee vielä sopusoinnussa univelan kanssa. Tuskin näitä kannattaa enempää rohmuta, ainakaan näiden aseman duunien ohelle.

Havislitanja sitä tutumpaa tavaraa, koivikosta ynnäilin 5 riekkoa (3Ä ja 1/1p) sekä Korkea-Jehkasin rinteeltä kaikuneen sepelrastaan. Iso-Mallan koillisylängölle kapuaminen palkittiin Kitsijoella huutaneella kiirunalla sekä zeniitissä upeasti soidintaneella keräkurmitsalla. Ai että kun siellä ylhäällä oli tyyni olo, takaisin oli taas turhan kova kiire. Mallan parkkipaikalla Aapo vaappui vastaan - myöhemmin päivällä jätkä tempo Pikku-Mallalta kurmitsan, tunturikihun ja maakotkan! Aika kovaa kamaa, jotkut näkee täällä päivässä saman kuin mitä toiset viikossa =)

Herra ja rouva Riekko olivat erittäin yhteistyökykyisiä, eivät heti ensimmäisestä rasahduksesta lähteneet karkuun.



Tuolta tultiin...

... ja tuonne mentiin


... enkä mä edes tajunnut, että juhannusaaton pitäisi olla vapaapäivä. Pe 21.6. heräsin (taas) välipäivän jälkeen (ja taas) neljän tunnin yöunien päätteeksi. Taivas pilvessä, onneksi ei tuntureita myöten, ja kasvillisuus kosteana. Rastailla oli jo täysi meno päällä kun lampsin Eurolasta ulos, tämän kesän viimeiselle linjalle.

Mallalammit klo 2.58. Tämä reitti kulkisi ensin 2km Iso-Mallan eteläylängölle, Kitsijoen laakson poikki. Siitä 1,7km kohti Mallajärveä, taas 2km alas kohti Kolttalahtea ja viimeinen 1km Kitsiputouksen suuntaan. Taivas oli pilvessä koko linjan, välillä piti kulkea alapilven ja sadetihkun läpi. Viime kesän jylhien maisemien ja kylmän auringonvalon tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Sateisen yön jäljiltä rakkakivikossa oli meikäläisen kuluneille vaelluskengille helvetillisen liukasta, pahimmillaan 500m matkalla kesti 25 minuuttia, vaikka yhdelle lomakkeelle kirjattiin kokonaiset 3 lintua! Stressaavaa ja kuluttavaa, olo oli aivan poikki kun poistuin puiston alueelta. Ja vielä oli pitkä työpäivä edessä. Kotona vertasin tulosta viime vuotiseen suoritukseen, nyt meni kaksi tuntia pitempään!! Sanoiko joku, että tän homman pitäisi olla kivaa?




Morinellukset piristivät puitteiltaan harmaan ja hankalan linjan. Ensin kuulin yhden soidintavan linnun kaakkoisylängöltä. Mainiota, viimeksi ei linjalle osunut ainoatakaan. Kitsijoen jälkeen seuraava kurmitsa lähti melkein jaloista - pääsaralla! Koitin valokuvata, mutta ei ollut kovin yhteistyökykyinen kaveri. Kilometrin jälkeen kolmen linnun parvi soidinsi yläpuolellani. Tämä ei vielä riittänyt, sillä Mallajärven käännöksen kohdalla kuulin seuraavan linnun ja loppusinetti tuli länsirinnetta laskeutuessani, kun ohitseni lensi se linjan viimeinen. Saldona mukavat 7 keräkurmitsaa, tais koko tunturin populaatio osua laskentaan =)

Lintupuolelta lämmittivät myös 5 riekkoa sekä 5 pulmusta. Lumivarpunen putosi viime vuoden runsaimmasta nyt kolmanneksi runsaimmaksi varpuslinnuksi tällä linjalla. Laulukausi ohi ja varmaan tämäkin sisupussi kärsinyt Euroopan kovasta talvesta. Linjan päätepisteeltä löytyi pensastasku, juuri ja juuri puurajan yläpuoella. Klo 7.20 onnittelin itseäni, tämän kesän laskentaurakka päättyi. Hikoilun sijaan hieroin lisää sääskikarkoitetta naamaani ja aloitin hitaan tuntuisen paluumatkan.








Kivinen on kärsimysornitologin tie...



Linjan päätyttyä mietin, että tässäkö nämä sitten taas olivat. Kliimaksiksi povattu linja meni liukasteluksi, maailman katolta ihasteltavissa oleva maisema peittyi pilviin. Siksi tuntuikin hieman kornilta, kun laskennan loputtua pilvipeite väistyi ja auringonvalo valaisi  Iso-Mallan rinteet ja Kilpisjärven. Eteläpahdan 4 sepelrastasta sekä vuorihemppo intoutuivat elämöimään, maisemasta erotti jälleen värejä. Olo oli irtonainen, väsynyt mutta autuas. Hymyilytti.

---

An arrow pierced my heart
A sword cleaved my skull
And the wind took my soul


 ... vaan tässä sitä painetaan eteenpäin. Kesän 2013 linjalaskennat havaintoineen olivat jälleen yksi session kohokohdista ja erottamaton osa tätä tunturihulluutta.







Parta täynnä mittarimatoja ja otsa sääskiä

SOUNDTRACK

- Näin ulko-ornitologisena sivuseikkana, Amorphiksen tuorein albumi on varmaan kovin uutuslevy sitten Moonsorrown viimeisimmän. Linkin takaa paljastuva tunnelmapala ei varmaankaan jää ainoaksi soundtrack-poiminnaksi kyseiseltä plätyltä.


Kuva: Tuomas Heikkilä


Sitten otsikon mukaiseen aiheeseen. Totta se meinaan on. Vaikka ei pitäisi mittarituhomanausten ja lämpöaaltojen jälkeen yllätyksenä tulla. Kolmannella pönttökierroksella koivikossa käveleminen sai kuitenkin aivan uusia haasteita, kun 100 metrin rämpimisen jälkeen niitä pieniä ja vihreitä matoja sai ravistella pois partaa myöden. Sama rituaali piti toistaa seuraavan sadan metrin jälkeen, ja niin edelleen, vähintään naamasta, ettei näkökenttä täysin sumene toukkien ja toukkaseitin takia. Ei niiden alle nyt oikeasti huku, mutta kyllä niiden mittareiden olemassaolon huomaa muutenkin kuin lehtivihreän vähenemistä seuraamalla.

Jaksaa vaatteita sitten ravistella tai ei, metsästä päästyään on hyvä nostattaa paniikkia ja pahennusta aseman henkilökunnan sekä kanssa-asukkien keskuudessa. Kannattaa mennä kahvitauolle asemalle tai lounaalle Eurolaan suoraan koivikosta. Saattaa jokunen mittari löytyä päivällislautaselta tai yön jälkeen omalta tyynyltä. Toimistosihteerin pöydästä puhumattakaan.


Tällanen löyty yhdestä pöntöstä. Ei ole jälkikasvuineen ainakaan nälkää näkemässä.


Aikataulut ja kelit ovat välillä suosineet staijaamistakin. Tunturihaukka pysyttelee vielä piilossa...



Skibotn on säästynyt mittareilta, mutta jokakesäinen sääskipiikki saatiin tällä kertaa kolmannella pönttökierroksella. Otsa paukamilla ennen kuin ehti läträämään pisaraakaan tervaa naamaan. Siinä oli kärsivällisyys koetuksella, kun tarjouduin taas mittaamaan sieppojen pesyeitä. Kehittää kärsivällisyyden lisäksi sorminäppäryyttä ja nälänsietokykyä, kun eväätkin jää autoon.


Samat ilmiöt ovat toistuneet seuraavilla pönttökierroksilla. Lisämausteena säätyypin muuttuminen: ma 10.6. piti laittaa ensimmäistä kertaa ulkotakki päälle pönttökierrosta varten! Alkukesän helleaallon voi virallisesti julistaa päättyneeksi. Kesää 2014 odotellessa...



Skibotnin pönttökierroksilla on ollut niin hektinen meininki, että vuonokierrokset on jätetty suosiolla väliin. Hyvä paikkaus meristaijille tarjoutui, kun Männistön Kalle pyysi kalareissulle mukaan - nöyrimmät kiitokset.

Maestro itse.

10.6.2013

Kylmenee ilma, vaikka päivä pitenee


SOUNDTRACK




"Mä oon muuten tosi kateellinen tosta sun duunipaikasta!"
- ympäristöministeri Ville Niinistö, Saanalla 4.6.2013



Yliperän kevät huipentui kuunvaihteiseen. Juhannus saapui kolme viikkoa etuajassa; lehtokerttu lauloi, hillat ja lapinorvokit kukkivat, lapinnokiperhonen lentää. Kesäkuun ensimmäisenä rohkenin Metsähallituksen myöntämän luvan voimin Saanan länsirinteelle, sepelrastaiden reviirejä etsimään. Löysin neljän laulavan koiraan lisäksi viidennen linnun. Pariinkin otteeseen kiipesin henkeni uhalla aivan pahdan juurelle, kalkkilipan ylätasolle asti. Piti tulla nelivedolla alas, mutta välillä on hyvä laittaa itseään vähän äärirajoille =)





YLÖS!!


Linssin vois puhdistaa ja retkun photoshopata pois maisemaa pilaamasta. Mutta lapinalppiruusut on nättejä. Mallakin on nätti.


Siihen se lämmin ja kuiva toukokuu sitten jäikin. 2.6. alkaen säätila on pysytellyt enemmän tai vähemmän epävakaisena. Puhaltaa pohjoisesta ja taivaalta tulee välillä vettäkin. Ja puhuri tekee jälkeä, parin päivän jälkeen järvi oli jälleen vapaana jäistä! Todella aikaisessa sekin fenologinen prosessi pääsi tapahtumaan.


Viilenevien päivien ohella olen sotkeutunut myös Saanan Luonnon Ystävät Luomus ry:n pj Ahti saapui asemalle 3.6., vielä samana päivänä lähdimme Anteron matkaan Kilpisjärven kylälle, osallistumaan Käsivarren suurtuntureille suunnitellun kansallispuiston keskustelutilaisuuteen. Paikalla mm. ympäristöministeri Ville Niinistö sekä Metsähallituksen väkeä kuuntelemassa paikallisten mielipiteitä ja vastailemassa kysymyksiin. Yksityiskohtiin menemättä oikein mielenkiintoinen tilaisuus, hyviä pointteja kuultiin kansallispuiston puolesta ja vastaan - itse tietysti toivon, että tänne puisto saataisiin, suurin osa paikallisten esiin nostamista ongelmista on kuitenkin ratkaistavissa.





Seuraavana päivänä ympäristöministeri kiipesi seurueensa kanssa Saanalle tutustumaan suurtunturien luontoon - ja mehän kiivettiin Ahdin kanssa mukaan! Lähdettiin vähän myöhässä ja treffattiin Niinistön porukan kanssa Saanan portailla. Melkoinen alkuveryttely tuon vuorikauriin perässä juokseminen, Ahdilla on jumalauta telaketjut jaloissa, menee yhtä lujaa ylä- kuin alamäkeenkin!

Nooh, Saanalta käsin Kilpiksen maisemat olivatkin umpipilvessä ja matkaa säesti hyytävä pohjoistuuli. Hikoilun ja helteiden jälkeen päästiin taas siihen todelliseen arktiseen tunnelmaan. Kapuaminen oli silti leppoisaa, ministeli kuunteli eri mielipiteitä ja kertoi omiaan, oli myös kiinnostunut kanssakapuajista, kyseli jopa spondesti meikäläisenkin taustoja, teititellen - pieni kulttuurishokki jurolle ja karvaiselle tunturikääpiölle. Reissu oli antoisa myös ministerille, miehen elislista kasvoi mm. kiirunalla, lapinvuokolla sekä lapinalppiruusulla. Paluumatkalla maisemakin onneksi aukeni, pääsi ympäristöministeri näkemään kuinka hulppealta siellä Saanan päällä maiseman kuuluukin näyttää. Ahdin kanssa piti poistua rinteiltä muita ennen, juuri irtaantumisen jälkeen ympäristöministeri huusi perään tuolla alussa mainitun sitaatin. Kiitokset, lämmitti, minä mitään virkoja ala tuon perusteella hakemaankaan =)






Julkkisten kanssa rämpimisen lisäksi viikolle on osunut hyviä pirskeitä. Kilpisjärven sulavalla jäällä seikkaillut INTERACT -tutkijaporukan väki piti reissun päätösbileensä tiistaina. Hyviä kontakteja, mainiota seuraa ja aivan hemmetin hyvää ruokaa. Kiekulassa (vanhalla Siilastuvalla) bileitä säesti pensastasku, ei ihan jokapäiväinen näky Yliperän maisemissa. Pari päivää myöhemmin juhlittiin KAIRA-hankkeen avajaisia. Väkeä Oulusta, Sodankylästä ja - tietenkin - ilmaista alkoholia. Mielenkiintoista tavata aivan eri lähtökohdista Kilpisjärvelle saapuvia ihmisiä, mielenkiintoisten projektien parissa vaikkei tällainen lintuaivo mitään niiden höpinöistä tajuakaan. Mahtavata oli silti! Pienessä nousuhumalassa oli myös hyvä huomata ensimmäisten mäkäräisten liittyneen sääskien seuraan...






5.6.2013

Lämpöaalto




Soundtrack



Totta se on. Kilpisjärvellä on nautittu lähes ennätyksellisen lämpimästä keväästä, samalla kun muu Eurooppa on aivan sekaisin viimasta ja lumesta. Täällä maisema on seesteinen, tutun karu ja kaunis. Lämpöaaltoon hurmioituneena totesinkin, että jenkkituson jälkeen täällä voi nähdä vaikka mitä.


Perinteiset rutiinit ajoittuvat seuraavasti; torstaisin käyn kiertämässä Skibotnin pöntöt, sunnuntaina Kilpisjärven pönttöjen ääripäät (Pikkuvaara, Luontotalo, maantien varsi & Saananvankka), maanantaina loput pöntöistä (Aseman piha, rantakoivikko ja Saanan koivikko). Tiistai ja keskiviikko kuluvat muiden juoksevien hommien kanssa, ensimmäisen kierroksen ohjelmaan kuului Kilpisjärven hajonneiden linnunpönttöjen uusiminen sekä eka visiitti Anteron rautulammelle.


Eihän tämä tietenkään työnteolta tunnu, kun pesintöjen aloitusten seuraaminen ei hirveästi aikaa vaadi, lisähommia ei turhan paljoa ole ja paikoittain ei löydy motivaatiotakaan jatkaa seuraavalle pöntölle. Jos siltä tuntuu, saa kaikessa rauhassa istua alas, hengittää etelän pölyjä pois keuhkoista ja nauttia hiljaisuudesta. Turistimassat ovat vielä kaukana, ruuhkaisen kylänraitin sijaan äänimaiseman täyttävät tunturikoivikon linnut.





"Pyyhin hiet otsaltani ja istahdan tauolle Saanan rinteen puurajalle. Parin varoittelun jälkeen sepelrastas intoutuu laulamaan vain kymmenen metrin päässä istuinkiveltäni. Alhaalla koivikossa raikaavat sinirinnat, järripeipot sekä pajulinnut. Edessä jäinen Kilpisjärvi, horisontissa lumiset Ruotsin ja Norjan tunturit. Edelleen etelästä käy lämmin henkäys, kirkkaansinisen taivaan alla. Mykistävää."


Tulomatkalla bongatun amerikantukkasotkan jatkeeksi on ropissut lisää mainioita, joskin ei ihan eliksen tasoisia lintuhavaintoja. Skibotnin ensimmäisen pönttökierroksen jäljiltä fiilistelin keväistä Lyngenvuonoa, mutta merilintuja ei paikalla juuri näkynyt, muutama pikkukajava ja riskilä tuntui melko laihalta Slettnesin tykitykseen verrattuna. Kierrosta kannatti jatkaa kalasatamaan: suiston särkillä päivysti yhteensä 12 ristisorsaa! Mainio kerääntymä, yleensä täällä näkee vain yksittäisiä.


Datan tallentamisen, lounaan ja siestan päätteeksi pidin ensimmäisen kunnollisen staijin aseman rannassa. Tyyntä ja lämmintä, pikkutikan rummutus ja ampuhaukan kiikitys kuuluu mainiosti Saanan koivikosta.

Klo 19.40 löydän astetta jännemmän petolinnun kaartelemasta retkun päältä. Svaroja silmille ja sydän meinaa pysähtyä: tasaleveät roikkosiivet ja todella pitkä pyrstö. "Ei perkele, voiks toi oikeesti olla..." Lintu Zeissiin ja - onhan se - jumankekka HAARAHAUKKA pörräämässä Saanan rinnettä vasten! Ei oo Lapissa ees lappulaji, mutta kaikkien aikojen ensimmäinen havainto Käsivarresta!

Soitan Anterolle heti kun määritys varmistuu ja pystyn seuraamaan lintua. Milvus tippuu rinnettä vasten ja liitää kohti mastoa, harvinaisen hankala nuotitettava! Yhteistyökyky löytyy uudelleen, kun milvus nousee taivasta vasten ja nuotitkin menevät perille. Milvus jatkaa maston suuntaan - ja kääntyy Saanan eteläpäässä saman tien takaisin, aivan kuin lumista ja arktista maisemaa säikähtäen! Lintu jatkaa retkun päälle, rundaa korkealle ja aloittaa pitkän liidon pohjoiseen - takaisin Norjaan.


Ei ihan viimevuotisen veroinen avaus, mutta odottamaton kuitenkin. Jos Kilpisjärven pinnoja keräisi, niin tilastot alkaisivat näyttämään ihan hyviltä: samana päivänä näin Eurolan ikkunasta sepelkyyhkyn, seuraavana järven rannalla 2 naurulokkia sekä retkun pihalla laulaneen keltasirkun. Anteron asemalla näkemää käenpiikaa en ihan ehtinyt havaitsemaan, mutta nyt on saapunut roppakaupalla kaikenlaista eteläistä hörhöilijää (enkä tarkoita Helsingin turisteja) Yliperälle.


Pankkivuodareitakin on osunut kohdalle melko vaivattomasti; lapintiainen kaivetaan maantien rantakoivikosta (#220) riekko löytyi Mallan parkkipaikalta (#221) ja kaiken huippuna kiiruna, jonka narinaa kuuluu Saanan länsirinteeltä aseman pihaan! (#222) Sinirintojen laulupiikki tuli ja meni; ensimmäisellä pönttökierroksella laskin Kilpisjärven alueelta yhteensä 30 laulavaa sinirintaa. Ah, tätä alkukesän kiihkoa. Äkkiä sekin juoksee ohi. Ensimmäisille päiville mahtui myös upeasti Pikku-Mallan päällä leijanneet 2 MAAKOTKAA, kolmannen linnun kieppuessa Paraksen suunnalla. Vielä samana päivänä istuttiin olusella Anteron terassilla ja staijasimme Saanan rinteeltä pari piekanaa & koiras-sinisuohaukan. 


Viikonloppuna ilmeisesti sama suopöllö näyttäytyi pariin otteeseen. Jälkimmäinen vapaapäivistä kului Korkea-Jehkakselle kivutessa; yllättäen en löytänyt purolaaksosta kiirunaa, mutta ylänköä ei hirveästi tarvinnut talsia neljän keräkurmitsan eteen (vuodari#223). Muuten vaan olin vain hajalla ja romuna ensimmäisen tunturikipuamisen jälkeen.

Hellekin taukosi hetkeksi, Jehkaksen reissulla piti tunkea villapaitaa päälle ja paksumpia hanskoja käteen, kun ei ilman meinannu tarjeta. Pienimuotoinen takatalvi antoi vähän armoa myöhässä paikalle saapuville perhosmiehille sekä Interact-porukan jäätutkijoille.


Noin. Nyt voi hengähtää. Siinä oli neljän ensimmäisen päivän havislistaa. Ne pari muuttohaukkaa mukaan lukien.











"Jää on hieno elementti, luo jyrkkiäkin kontrasteja tähän ympäristöön. Tällaisilla helteillä järven jääpeite tasaa laakson lämpötilaa heijastaen melko osan säteilystä takaisin yläilmoihin. Ja tuulen repiessä tunturien rinteistä koivuja irti, jäinen Kilpisjärvi näyttäytyy rauhallisen tyynenä."


Vaan eivät menneen talven viimeiset linnakkeet sekä jäät enää kauaa järvessä viihdy, päivä päivältä rannan sulat kasvavat ja selälle ilmestyy lisää railoja. Tyyni ilma pitää jäämassat kasassa ja tällä menolla sulattaa ne paikoilleen.  Päivä päivältä Kilpisjärven maisema on myös vihertynyt; koivuihin on hiljalleen ilmestynyt silmuja ja silmut kasvoivat äkkiä lehdiksi. Lehdet olivat laajamittaisesti hiirenkorvalla jo 30. toukokuuta - aseman seurannoissa fenologia on juossut näin nopeasti vain kahtena aikaisempana keväänä! Talviturkkikin lähti jo 24.5. ja rannan sulassa on ihan hyvin voinut käydä vilvoittelemassa hikisten työpäivien jälkeen =)


Sitä paremmalla syyllä olen nauttinut lämpimistä ilta-auringoista aseman rannassa ja jättänyt blogin kirjoittamisen ja muun datailun niille epävakaisemmille päiville. Piekanoja on näkynyt jokunen lisää, kertaalleen järvellä 4 merilokin parvi (LLY:n alueella mielenkiintoinen havis). 29.5. järvelle tapittaminen palkittiin jälleen, kun plokkasin Jehkaksen suunnalta 2 tunturikihua! (V#224) Viipottivat hirveetä vauhtia ylös ja alas lakeuksien päällä, kuin jalohaukat konsanaan. Upeita lintuja. Tällaisen tykityksen jälkeen on rannassa kelvannut viettää myös hiljaisempia hetkiä.


"Nyt ei tuntuisi liikkuvan niitäkään vähiä lintuja, joita aikaisemmilla staijeilla on näkynyt. Onneksi voin istahtaa laiturille, valokuvata ja kuunnella, kuinka jää hiljalleen sulaa."