24.7.2015

Taskukoon optiikkaa - Zeiss 6x18 ja 3x12 -monokulaarit


Budjetti-, paino- tai tilasyistä aina ei ole pakko kantaa mukana varsinaisia kiikareita. Monokulaarit voivat olla suhteellisen halpoja, helposti mukana kulkevia, optisilta ominaisuuksiltaan laadukkaita, ja yllättävän monikäyttöisiä.

Näistä testilaitteista ensimmäinen on ihan perus-mono. Painavampia kiikareita käyttämään tottuneelle katselukokemus on ens'alkuun todella kevyt, tarkennus tuntuu paljon karkeammalta kuin kiikareissa, ja näin hennon välineen kanssa kuva tuntuu tärisevän herkemmin, kun laitteesta ei saa kunnon otetta. Ne ovat kuitenkin käyttömieltymyksiä, eivätkä optisia ominaisuuksia, ja muutaman käyttökerran jälkeen laite istuu jo paremmin omiin näppeihin.

Lähtökohtaisesti tässä monossa on kuitenkin skarppi kuva ja värientoisto kohdallaan. 6x-suurennos tarjoaa perusretkeilyyn riittävää erotuskykyä, vaikkapa 8x-suurentaviin kiikareihin verrattuna. Näkökenttäkin tuntuu kohtuulliselta (120m / 1000m), joihinkin kalliimman hintatason kiikareihinkin verrattuna. Valoa riittää hämärässä kuusimetsässä pilvisenä talvipäivänä tiaisten tunnistamiseen ihan hyvin (valoisuusluku 10.4).  Oma lisänsä on 30 cm lähitarkennusetäisyys, eli laite toimii tosi hyvin vaikkapa hyönteisten havainnointiin.

Omassa intensiivikäytössä tällainen mono ei kiikaria kokonaisuudessaan korvaa, mutta se sopisi hyvin housujen / takin taskuun ja mukaan esim. lenkkipolulle. Tai minne tahansa, minne nyt kaipaa kevyempää ja pieneen tilaan menevää optiikkaa mukaan. Suojapussissa säilytettävä mono on myös melko huomaamaton. Näppärän oloinen peli, missä optinen laatu ei ole kärsinyt käytännön ratkaisujen takia. Yksinkertainen toimii.

Paperilta katsottuna Zeissin 6x18-monokulaarissa on suurempaan versioon (8x20) reippaasti lyhyempä lähitarkennusetäisuus (30 cm vs 3m) ja laajempi näkökenttä (120m vs. 110m / 1000m), mutta pienemmän suurennoksen ja pienemmän linssin halkaisijan takia se ei aivan yllä pienen kiikarin tasoiseen erotuskykyyn ja valovoimaisuuteen. 10x25-monokulaarin speksit puolestaan ovat seuraavat: näkökenttä 88m / 100m, lähitarkennusetäisyys 4,5m, valoisuusluku 15.8. Silti ottaisin mieluummin 6x-kertaisen monon omaan käyttöön kiikarien ohelle, juurikin sen monikäyttöisyyden vuoksi.


Henkilökohtaisesti suurempi mielenkiinto kohdistui pienempään, 3x12-monokulaariin, jota pystyy käyttämään yhdessä kiikarin kanssa. Tällaista kaipaisi mukaan esim. sellaisille ulkomaan reissuille, jonne ei kehtaa ottaa kaukoputkea mukaan (Madagaskar!). Toki tässä monossa on sellaisenaan käytettynä hyvä ja skarppi kuva, mutta kolmekertainen suurennos tuntuu sellaisenaan käytettynä melko onnettomalta, jos vaihtoehtoina on suuremman suurennuskertoimen omaavia monokulaareja.

Tosin, tällä laitteella on 20 cm lähitarkennusetäisyys, joten lähelle päästävien kohteiden tarkkailuun tämäkin monokulaari sopii mainiosti. Tuohon 6x18-monoon verrattuna kuva on kirkkaampi, pienemmän suurennuskertoimen ansiosta syväterävyyttä vähemmän ja laajemman näkökentän puolesta suhteellisen suuremmat kohteet mahtuvat samaan kuvaan paremmin. 6x18-monokulaarilla pääsee silti lähemmäs tarkastelemaan pienempiä yksityiskohtia.

Entäs 3x12-mono kiikarin kanssa? Ainakin mono pitäisi saada riittävän tukevasti kiinni kiikarin okulaariin. Okulaarin ohelle löytyy Zeissin oma adapteri, joka nyt ei kuitenkaan meikäläisen käsiin eksynyt. Victory HT-kiikariin monon saa sopimaan esim. kiinnittämällä ohuen kerroken polkupyörän rengaskumia sovittimeksi. Mulla oli käytössä jostain kaapin perältä sopivan kokoinen okulaarin ympärille menevä muovirengas, jonka avulla okulaarin saa pysymään kiinni riittävän tukevalla ja kevyellä otteella. Hands free -ratkaisuksi sopii vahva kumilanka ja seipiö. Uuden Victory SF -kiikarin silmäkuppiin okulaari on liian paksu, mutta ympärille menevään muovirenkaaseen tukeuten siitä saa riittävän tukevan otteen.

Hands free -ratkaisut ovatkin suositeltavia tällä yhdistelmällä. Kun monokulaaria käyttää 8x-suurentavan kiikarin kanssa, kuvasta muodostuu lyhyellä matikalla laskettuna 24-kertainen. Meikäläisen hintelillä tikkukäsille kuva tärisee jonkin verran. Pettymykseksi huomasin, että kombinaation (okulaari ja Victory HT 8x42 -kiikari) kuvanlaatu on melko pehmeä, hieman sumuinen ja kontrastiton. Lasia ei taida olla määrältään riittävästi ja vastaavasti erilaisia elementtejä liikaa, jotta kuva säilyisi täydellisen skarppina.

En mä tätä silti kaivoon heittäisi, sillä sopivissa tilanteissa lisäsuurennos auttaa tarkempien yksityiskohtien näkemisessä ja lajinmäärityksessä kiikarin oman kantaman ulkopuolella. "Nyt pitäs yksinkertaisesti tietää mikä hitto tuo on" -fiilis voittaa täydellisen katseluelämyksen ihannoinnin. Menneiden kokemusten esimerkkinä puolentoista vuoden takaiselta Madagaskarin reissulta, kun tuijotin kaukana puun latvassa istuvaa haukkaa, jonka sai määritettyä vasta kroppaamalla telelinssillä otetun dokumenttikuvan tappiin asti. Viikissä retkeillessä 600 m päässä pönöttävän jalohaikaran nyt määrittää paljaalla silmillä, mutta monokulaarin avulla linnusta näkee nokan värin. 200m päässä kahlaavat pienet viklot saa myös lajilleen.

Kyllä tällaisen ottais matkaan sellaiselle intensiivilinturetkelle, jonne ei raaski putkea raahata. Paino ei tunnu missään ja menee todella pieneen tilaan.

Zeissilla on laaja valikoima erilaisia monokulaareja. Kaikki ovat roisketiiviitä, kaikissa liukuva diopterisäätö +-4 pykälään asti. Kaikkien mukana tulee pieni, pehmeä säilytyspussi. Suurinta osaa näistä saa Lintuvarusteesta; 3x12-monon hinta on tällä hetkellä 380€ ja 6x18-monon 290€.



13.7.2015

"Kuitti!"

KRYS!

3.7.2015

FALPER 1 k p Markkina, Hietajänkä

STENIL 1p Liminka, Virkkula

Huikea paluumatka takaisin etelään. Suban suoretkellä nuijattu muuttohaukka kuitattiin - varsin komeasti vielä - ja kuudetta kesää Liminganlahdella viettävä hietatiira vaati vain puolentoista tunnin odotuksen. Kuittaajat kuvasi Esa Karhilahti, matkaseurasta ynnä muusta häröilystä lämpimät kiitokset Jaakko Kanervalle ja Harri Mustoselle.

12.7.2015

Suba 2015









"Lomaahan tää olis, jos ei tarvitsis valvoa ja rellestää." Legendaarisen Subarktisen ekologian kenttäkurssin kaavaan ei juuri muutoksia tullut, mitä nyt kovat sateet sotkivat kurssitöiden maasto-osuuksen aikatauluja hieman. Vaan haitanneeko tuo. Tolkuton myyräkesä, tolkuttomammat määrät myyränpurijoita, selittämättömän anteliasta sendarin suosioita nauttivat huikeat kurssilaiset sekä muut asemalla piipahtaneet ihmiset takasivat elämyksellisen session Kilpisjärvellä, myös sille rutinoituneelle assistentille.

Elämykseen sisältyi mm.
  • Kurssitöissä Suban lähihistorian korkein löydettyjen pesien määrä / kurssilaisten määrä.
  • Ansiokasta tunturiluontofiilistelyä, mukaanlukien parhaassa kukassa olevat lapinalppiruusut ja Saanan huipulta löytynyt hautova keräkurmitsa. Etäisyys laajakulman linssiin lähimmillään 20 cm. Melkonen päällikkö.
  • Ensimmäisellä Norjan retkellä 15 metrin päästä havaitut 2 pyöriäistä. Kaikki näki, paljain silmin. Lunneja nähtiin Uddenin staijipaikalla useita satoja, helppoa hommaa tämäkin.
  • Leenalammen retkellä toki nähtiin kiirunat ja lammen pinnalla tuikkivat raudut, mutta eniten ihmetystä aiheuttanut havis taisi olla - jokaisen kurssilaisen käpälöitävänä käynyt - keskenkasvuinen tunturisopuli.
  • 12 hiiripöllön ja 4 suopöllön veroinen retki Markkinan Hietajängälle. Vesipääsky havaittiin ilman ainoatakaan komppausaskelta, kun Iiton palsasuolla moinen lensi avoimesti näytille keskeyttäen suoesitelmän. Oli siellä muitakin häiriköitä, suopöllöstä lapinmyyriin. Hietajängällä näkyi vaivatta 6 jänkäsirriäistä, 3 mustavikloa ja 2 suokukkoa, yllärinä myös 2 uiveloa. Peregrinusta eivät kurssilaiset kuitenkaan saaneet.
  • ... paitsi jollakin omatoimiretkellään se mystinen muuttohaukka jossain Kilpisjärvellä huuteli. Havainto on assarin käsittelemä ja hyväksymä.
  • Jäätikköretkellä saukko juoksi tien yli Oterenin kylällä (osuvaa), nuorempi lintupoika Salmela spottas karikukosta eliksen ja koko kurssi seurasi jäätikkölaaksossa soidintavaa maakotkaa sen vartin verran.

Ja ne perkeleen hienot ihmiset:
  • Kurssilaiset Emma, Valtteri, Julia, Lauri, Kati, Irene ja Isabel. Sendarin lellikit! 
  • Aapo ja Joni. Deliverance! 
  • Pepe, Jarkko ja Roni. Viinanp*sk**!
  • Vesku ja Heljä. Höpintiainen <3
  • Merja ja Leslie."I guess I was lost because I didn't know where I was." Great fun as always.
  • Outi ja Lauri. Terkut Viralaan!
  • Jaska ja Harri. Bis zum!


























































Höpintiainen (hömötiaisen ja lapintiaisen risteymä)








Kilpisjärven yleisin petolintu kesällä 2015.
Eijjuma!