 |
To 6.2.
Saareen upeissa iltavaloissa,
lähtöpäivän kokoonpanossa Niko Björkell, Eija-Leena Laiho, Nico
Ordax ja allekirjoittanut. Ei ylimääräistä retkeilyä, matkalla
ei nähty mitään ja m/s Kökar kellui kuin korkki. Illalla
maailmanparantaminen ja sivistyminenkin jäi vähän vähiin, mitä
nyt Nico opiskeli ahkerasti sirkkuja. Mut hyvä tästä tulee!
 |
| Spedet Turussa. |
 |
| Iltavalot (c) Eppu |
Pe 7.2.
… ja niin tulikin! Nätti ja tyyni
aamu, päivän aikana tuuli kääntyi luoteesta lounaaseen ja
myöhäisiltapäivästä puhalsikin vähän perinteisemmin
räntäkuurojen kera. Aamun ensi valoissa kierreltiin kylällä ja
staijaltiin Högbergetillä,
parhaimpina peippo ja neljä
pilkkasiipeä.
Eteenpäin kohti länttä, Länsiriutan kärjestä löytyy kiuru
ja
Heinäsaaresta käsin seurataan kuinka itse Peregrinus
jaagaa merisirriä
korkealla taivaalla Skalmörenin päällä – ja tais olla ainoa
sirri joka päivän aikana nähtiin! Muuttohaukka nähtiin lyhyesti
kolmeen eri otteeseen, Skalmörenin eteläpuolella sen viimeisen
kerran. Sinisorsien kanssa notkui koiras-jouhisorsa,
yli lensi pulmunen.
Klassiseen
tapaan lähdimme kiertämään saarta länteen staijaamisen jälkeen.
Järven itärannalta löytyi taivaanvuohi
(vaikka sulaa ei ollut juuri nimeksikään, suojaa ehkä) ja päivän
ensimmäinen niittykirvinen.
Sorgenilta kompattiin kaksi punakylkirastasta ja Grundvikiltä päivän
toinen nitku.
Nicon kanssa koluttiin lepikkoa ja männikköä pöllöjen toivossa,
ilman tulosta.
Lajeja
päivälle kertyi mukavat 36, mm. tukkasotka 37, lapasotka 1k, telkkä
265, tukkakoskelo 7, merikotka 16, naurulokki
13,
riskilä
1
ja pikkuvarpunen 1. Päivän päätteeksi inkiväärillä maustettua
kasviskeittoa, espanjalaista punaviiniä, sauna ja irkkupunkkia.
Kokoonpanoa täydensi Mats Ittonen.
 |
| Högberget. (c) Eppu |
 |
 |
| Peretärinät! (c) Eppu |
La 8.2.
Pimeä
aamu, porukka vaikutti aika väsyneeltä ja taivaalla oli pilviäkin.
Tällä kertaa lähdimme suoraan länteen, Heinäsaareen oli
tarkoitus kulkea järven itärantaa pitkin, mutta länsirannan
puolelle hypännyt kiurulintu sai meidät toisiin ajatuksiin. Nähtiin
lintu uudelleen, hemmetin huonosti, siksi varmaan mun
tunturikiuruvibatkin voimistui =D se tosin meni ja katosi, mut järven
lounaiskulmalta lähtikin sit aika yllättäen jänkäkurppa –
ja melko pian sen perään taivaanvuohi! Edelleen ihmettelyä,
et jäällä nuo kurpat näyttää talsivan, mitä perkelettä...
Länsiriutan
kärjessä ihmeteltiin taas tavallista kiurua. Meristaijiyritystä,
ja ehdottaessani etenemistä Heinäsaaren asti Nico kysyy ”Is it
worth it?” ja ensikertalaista piti vähän opettaa, totta saaren
läntisimpään pisteeseen meneminen on aina sen arvoista. Ja niin
oli nytkin. Reput selästä, puhetta siitä kuinka nyt pitää
tuijottaa sinne Skalmörenille jos sirrejä haluaa nähdä, ja aika
pian Mats ja Niko poimivat sieltä ensimmäiset sirriparvet!
Merikotka oli taas aiheuttamassa hämminkiä, Skalmörenillä oli
samanaikaisesti noin tuhat lintuyksilöä ilmassa, noin 300
sinisorsan porukasta ehti näkemään niin 2 haapanaa,
jouhisorsan ja 20 tavia, ennen kuin suurin massa painui alas.
Sirrit olivat levottomampia, ja suurparvesta ynnäiltiin yhteensä
komeat 350 merisirriä! Osa parvesta jäi palloilemaan hyväksi
toviksi Skalmörenin kiville ja pohjoispuolisille särkille, joten
parvia ehti myös syynäämään. Mitään suurempaa tai kirjavampaa
ei sieltä kuitenkaan löytynyt, joten isosirrit ja karikukot
lienevät jo siirtyneet muuanne.
Taas
saarta kiertämään. Tällä kertaa länsiosia syynättiin
tarkemmin, lounaiskärjestä käsin tuijotettiin merelle ja rantoja
kierrettiin sen kiurulajin uudelleenlöytymisen toivossa. Etelälahden
tuntumassa porukka hajautuu, Nico ja Eppu lähtevät eteenpäin, Niko
ja Mats Eteläriutalle ja kantis komppaa järveä uudelleen. Sieltä
lounaiskulmasta lähteekin aran oloinen kiurulintu lentoon, ja
tunturikiuruksi se on helppo sanoa, kun linnusta kuuluu hennon
oloinen ääni ja ajatuskin oli jo kulkenut siihen suuntaan. Onneksi
Niko korjaa määrityksen, kun samalta paikalta löytyy kolmannen
kerran ihan tavallinen kiuru. Kuitenkin niitä on saaressa
kaksi eri yksilöä!
Loppupäivä
jää vähän vaisuksi, koukkasin sataman kautta ja siirryin vielä
muinaismuistolle vajaaksi tunniksi staijaamaan, mut näkyvyyden
peittävä uni ja koiraa vapaana ulkoiluttavat turistit veivät
staijista innon. Niko löysi lännestä niittykirvisen,
lepikosta urpiaisparven ja retkenpinnaksi järripeipon. Lajeja
yhteensä 32, massana mm. sinisorsa 418, telkkä 351 ja naurulokki
25. Päivän päätteeksi enimmäkseen rauhallista illanviettoa,
Niko ja Mats loihtivat maukkaat bologneset, punaviiniäkin oli,
hieman humppaa ja heviä uskaltauduimme kuuntelemaan. Long live Jim
Steinman!
 |
| Heinäsaaren kärki |
 |
| Calmareita pikkukivillä. |
 |
 |
| (c) Eppu |
Su
9.2.
Lähöpäivä,
valoisa aika kului asemaa siivotessa ja satamaan talsiessa. Aseman
ruokinnalla punarinta, vaihdossa tuttu raumalainen Mikko Järvinen ja
Juha Wallin asemalle. Paluumatka oli taas pitkän ja puuduttavan
oloinen, ja siinä sitä reissun henkistä hintaa maksetaan. Mutta
oli oikein piristävä ja sielusta pahimmat pölyt puhdistava reissu,
mistä kiitokset retkiseuralle ja TLY:lle. Näillä sit kevään
alkuun, kohta onkin jo maaliskuu!
 |
