26.3.2015

Aurinkoisista toimistopäivistä alkukevään myräköihin - Halias 03/2015



Asemarakennuksen valo kutsuu miehittäjää.


Pe 20.3. klo 20.30

Pimeää, tuulee, hartiat kärsivät painolastin alla, tutut lähtöasetelmat Haliaksen jaksoon. Tosin patikointireitti kiertää Tulliniemen pohjoisrantaa pitkin, puoli kilometriä pidempänä kuin satama-alueen läpi. Uusia näkökulmia, Gåun männiköt punertavat autokenttien valoissa. Asemalla vastassa Aleksi Mikola. Kuulumisten vaihtoa, tavaroiden purkamista, ihan kuin kaikenlaista rompetta ja sälää olisi taas vähän enemmän mukana kuin aikaisemmilla kerroilla…

La 21.3.

Maastokauden avaus. Ja tätä onkin odotettu, kuumeisesti istuttu toimistossa aurinkoisina kevätpäivinä, että pääsee tähän räkäiseen niemennokkaan nauttimaan kunnon pohjoistuulesta (9m/s) ja auringon peittävistä räntäkuuroista. Jebu-fucking-jee! Vakio kesti onneksi vain kaksi tuntia, mutta muuttohaviksia ei kertynyt edes havaintolomakkeen neljäsosalle. Vuodenpinnojen toivossa staijari jaksaa silti vaikka mitä, ja päivän raportointi on hyvä aloittaa niistä ilmiselvistä jutuista; spottasin länsipuolelta kyyhkyjahtiin nousseen MUUTTOHAUKAN. Pere paineli vimmaisesti vastatuulen parin sepelpulun perään, mutta jätti leikin kesken ja tippui lähtökuoppiinsa.

Tämän ilonpilkahduksen siivittäminä staijasimme vakion ja vähän päälle, välitankkausten ja lämmittelyn jälkeen Gåulle. Talven jäljiltä aseman alueen ruovikot ovat melko tehokkaasti lanattuna, saas nähdä näkyykö habitaatinmuutos loppukevään lajistossa. Pohjoistuuli puhalsi edelleen tuimana, mutta särkän tyvellä se ei kovin pahalta tuntunut, kun kivivalli, ruusupuskat ja muutama ruo’onpätkä tarjosivat yllättävän hyvin suojaa. Aurinkokin paistoi! Siinä oli kiva tsiigailla särkän tadornia ja knöläreitä.  Suht pitkän tapituksen jälkeen asensimme Gåun luonnonsuojelualueen rajalle turistiaidan, joka toivottavasti blokkaa turistimassan ohjautumisen särkälle. Yleishyödylliset duunit jatkuivat iltapäivästä, kun karvanaama torspoilee aseman seinustan puupinon nurin. Paljoa ei tarvitse takaisin pinota, kun saunan ja sisätilan puuvarastot voi samalla pinota. Välissä käytiin öljysäiliöiden mulelimestat tsekkaamassa – mulelii ei ollu, mutta suojan puolella tuli lämmin!

Peregrinuksen lisäksi kertyi 15 muuta vuodenpistettä: merihanhi 1m, kanadanhanhi 1m, ristisorsa 9p1m, haahka 150p44m, pilkkasiipi 2m, tukkakoskelo 10p5m, merimetso 2p, naurulokki 1m1p, sepelkyyhky 2m, pikkutikka 1/1p, kiuru 1m, kulorastas 2p, kottarainen 1m, isokäpylintu 1p ja pulmunen 3p.

Muita haviksia: knöläri 70p, alli 150p, hali 10p (päivän teemana poispäin lentävien merikotkien kuvaaminen), puujyrä 3p.



Poispäin lentävä merikotka nro. 1.

Poispäin lentävä merikotka nro. 2

Lokit leijaa tuulessa Gåun särkällä.

Gåun ristisorsat.



Skotlanninkäpylintu?

Poispäin lentävä merikotka nro 3.

Dokumentti päivän yleishyödyllisestä toiminnasta.


Su 22.3.

Aamun hyvät puolet:
-          Tuuli tyyntyi.
-          Aurinko paistoi.

Aamun huonot puolet:
-          Aamun lämpötila -6 astetta, Kotilahti ja Gåsörsviken jäässä!
-          Aurinko paistoi vain vakion ensimmäisen puoliskon; lämmittävän vaikutuksen huomasi vasta sitten, kun valopallo painui pilven taa piiloon.

Aamun lohduttavat puolet
-          Kirjosiipikäpylintu huuteli niemessä.
-          Muutolla 6 haapanaa, päivän toinen vuodenpiste.

Vähemmästäkin päättelis, että bunkkerilla ei viihdetty vakiota pitempään. Tänään keskipäivän puuhasteluun kuului mm. huussin täyttyneen pöntön vaihtaminen tyhjään, Aleksin retki Länsikärkeen ja lähtövalmistelut. Mikola lähti talsimaan kahden junaan, karvanaama lähti alkumatkan seuraksi ja komppasi paluumatkalla Gåun. Retken saldona 2 peukaloista (Kalskär & Gåsörsviken). Talven aikana on ehtinyt unohtamaan, kuinka siistejä epeleitä nämä ovatkaan; sukkuloivat aluskasvillisuudessa jyrsijää nopeammin ja säksättävät paheksuvasti rauhanhäiritsijälle. Sain mä dokumentinkin napattua!

Iltapäivän aikana tyyntynyt pohjoistuuli kääntyi lounaaseen, joka kannusti kapuamaan bunkkerille. Tuuli kävi jo kovana, ja sieltä saatiin sitä mitä odotettiinkin: haahkoja! Klo 15.30-17.15. kärjen ohitti 1000 haahkaa, joskin kova tuuli ja heikossa kunnossa olevat tuulisuojat tekivät staijaamisesta melko kivuliasta. Putki tärisee, lämpö karkaa sormenpäistä, lounainen taivas pimenee enteillen tulevasta lumimyräkästä. Yhden miehen on pakko tapittaa eteläiselle sektorille, kaukaa valuu pieniä parvia itään, ja ”hienosti” kärjen läheltä ohittavista linnuista ehtii näkemään vain peräpäät. Seuraavaksi sit alkaa se lumisade. Onko tämä näitä päiviä, joita muistellaan eläkeläisdudena vanhoina hyvinä aikoina? Lumisateen ajaessa ornipolon pois bunkkerilta sitä ei voi juuri muuta miettiä, että mitenköhän tässä huomisella vakiolla käy?

P.S. Iltastaijilla myös metsähanhi 6m ja hyyppä 1m vuodenpisteiksi.







Sunnuntai-iltapäivän haahkahässäkkää.


Ma 23.3.

Näinhän siinä tietysti kävi, että bunkkerilla kärsittiin: lounaistuulta 15 m/s (puuskissa 18 m/s!) eikä sellaisia hetkiä juuri ollut, että taivaalta ei tihuttaisi mitään. Staijia silti 4h30min (6.30-11.00), poistuin vasta termarin tarjoamien lämmikkeiden loputtua ja kylmyyden syväjäädyttäessä sielua. Puoliltapäivin taivaalta tulikin sen verran räntää, että ulos ei ollut mitään asiaa. Muutolla kuiteski 8 laulujoutsenta (vuodenpiste!), 13 kanadanhansua, 1059 haahkaa, 9 takatukkakoskeloa ja merimehto.

Räntämyrsky taukosi kolmen aikoihin, jolloin kropassakin oli sen verran lämpöä, että päätin lähteä ulos uudelleen palelemaan. Gåsörsvikenillä tuntui pyörivän samoja lintuja kuin edellisinä päivinä (pikkutikat, peukaloinen, kulorastas), retkenpinnaksi sentään töyhtötiainen. Jostain mielenterveyshäiriöstä päätin steppailla Gåsörsbuktenin itäpäätyyn (se parin vuoden takainen harjalintumesta), kuitenkaan näkemättä mitään järkevää. Paluumatkalla karvanaaman leuka putosi kivikkoon, kun Gåun särkän ruusupuskien suojista lähti BUBO!! Huuhkaja otti ja lähti itään, Buktenilla kelluneet kyhmyjoutsenetkin lähtivät pakokauhun vallassa lentoon… Kun Kalskärin kallion metsiköstä löytyi vielä 2 lehtokurppaa, niin asemalle palattiin takaisin muikein mielin.




Loittoneva merikotka nro. 4

Ti 24.3.

Flunssatoipilaalla oli eilisen jälkeen aika naatti olo; staijia klo 6:30-11:00, sitten parin tunnin levot ja lähiretkeilyä ilman sen kunnianhimoisempia patikointeja. Aurinko onneksi paistoi, kompensoiden vain aavistuksen heikentynyttä tuulta. Päivän ehdoton piristysruiske oli 8 muuttavaa kangaskiurua; ensin yksi, sitten parin linnun, lopulta neljän linnun parvi, ja vielä yksittäinen lintu. Kiva kevätmuutto! Mika Kilpi kävi päiväretkellä ja Aatu palasi alkuillasta asemalle.





Iltasella testasin telelinssin soveltuvuutta yökuvaamiseen.
Jupiter & Jupiterin kuut.
 
 Ke 25.3.

Tylyn kylmä päivä: kunnolla pakkasta, pohjoistuulta 6m/s, aurinko pilvessä ja iltapäivästä Hankoniemeen iski helvetillinen lumipyry. Jos täällä tulee tähän aikaan lunta, muualla Suomessa sitä taitaa tulla vielä enemmän...

Staijia 2h55 min + huussin kompostorin tyhjennys + Gåulla käynti = 51 lajia, eli suht tuottoisa päivä. Paronille päivän mieluisimpia havaintoja olivat 2 muuttavaa harmaahaikaraa, 3 kurkea, fillarivajan luota lähteneet 2 punakylkirastasta ja kärkeen linjaverkkojen taakse laskeutunut jännä isolepinkäinen. Tsekkasin heti, että nyt on valkeaa otsalla ja hartialaikuilla. Linnun siirtyessä Etelämetsän latvoihin myös pyrstössä näkyi runsaasti valkoista, joten oli pakko lähteä kameran kanssa perään. Yläperä, pyrstön tyvet ja uloimmat pyrstösulat valkoiset ja siivillä melkoiset laikut. Meinasin tehdä tästä homeyeri-tyyppisen isolepinkäisen (esiintymisalueet E-Siperiassa ja Ka-Venäjällä), mutta kyynärsulkien laikku voisi olla vielä suurempi. Lisäksi RK suhtautuu kyseiseen taksoniin melko kriittisesti kyseisen taksonin olemassaoloon. Nätti lintu kaikesta huolimatta!

Potretti...

... ja dokumentti.

 To 26.3.

Lähtöpäivämeininkiä, edelleen hemmetin kylmä, ja tuuli kääntyi itään voimistuen 15m/s tienoille. Staijasimme Aatun kanssa vakion Eteläkalliolla, bunkkerille ei ollut näillä tuulilla mitään asiaa.  Muuten olisi jäänyt todella tyngäksi, mutta haliaskonkari spottasi etelän puolelta merimerkillä päivystäneen muuttohaukan! Enempää ei tarvittu, näillä lämmittelyillä oli hyvä lähteä asemalle lähtövalmisteluihin, talsimaan junalle ja takaisin Helsinkiin. Halias tarjosi jälleen hienon keväisen jakson, vaikka maaliskuun lämpimimmät kelit menivät ohariksi. Ehtii sitä tänä vuonna vielä ruskettumaan. Seuraavaksi Ahvenanmaa!





13.3.2015

Kohti kevättä!





Karvanaaman ensimmäinen talvilintulaskentojen sesonki on takana. Keskitalven laskennat olivat tuoreilla reiteillä – jos korrektisti sanois – antoisia. Nakkelia, pohjantikkaa, kuurnaa, metsäkanoja, kara. Toista se oli kevätlaskennoissa. Viralan-Hyvikkälän reitillä harmaapäätikka piti meteliä uudella reviirillä, eikä karoilta voinut välttyä (2p Myllykoskella). Muutoin oli hiljasta. Kameraakin piti roudata erikseen mukana, että saisi pohjantikasta nyt ne nappiotokset. Tikkametsä oli ja pysyi hiljaa.

Hietaniemi oli vielä niukempi. Sitä sai laskentaseuralle uskotella, että nyt pitäisi olla jo enemmän eloa metsissä, ainakin Janakkalan puolella metsätintit lauloivat jo keväisellä innolla. Hitot. Läpitunkeva harmaus ulottui metsä- ja raiskioteille, laulavat tiaiset pystyi laskemaan yhden käden sormilla vaikka vihkossa olisi ollut kuinka paljon tilaa. Laskennan pelastivat yhdestä pajapaikasta kinastelleet käpytikat, varpuspöllöatrapille sekoilleet metsätiaiset, ja suomalaisen linnustonseurannan edistäminen tämän laskentakerran havainnoilla. Jebujee ja sillei.





Kantokasa ei virkistä.

Viime vuoden opastoiminnat saivat jatkoa, kun tämän vuoden Spring Symposiumin järjestäjät pyysivät Kallea ja karvanaamaa vetämään jälleen linturetken parille symposion vieraalle. Mukaan lähti tällä kertaa isompi kööri: professori Andrew Balmford Cambridgen yliopistosta, tutkijatohtori Dominique Potvin Eläinmuseolta, jatko-opiskelijat Sara Fraixedas, Timo Vaahtoranta & Ricardo Rocha – se sama madeiralanen Madagaskarin kurssin assari =)

Hyväksi todettua kaavaa ei kannata muuttaa. Päivän ensimmäinen puolisko rämmittiin jälleen Nuuksiossa Kallen talvilintureittiä apinoiden. Brobackan harmaapäätikat olivat oikein yhteistyökykyisiä; ensimmäiset linnut vastasivat vihellyksiin melko pian, ja reviirin koiras houkuteltiin herkutteluetäisyyksille – intoutui jopa rummuttamaan! Kolmas harmaapää huuteli Pitkäjärven itäpuolella.

Ensimmäisen tikkaetapin jälkeen tarvottiin jokunen kilometri kansallispuiston merkittyjä reittejä, vieraat olivat innoissaan soidintavasta pyystä kuin töyhtötiaisistakin. Luontokeskus Haltian tiloissa vietetyn piknikin jälkeen paineltiin Helsingin pöllöpaikoille. Hietaniemessä tsekkailtiin lähinnä sarvipöllöjen päivehtimispuita, Lapinlahden hiiripöllö oli kiitollisesti ”ed p”. Surnia oli kuvauksellisesti melko tylsässä paikassa taannoiseen Jurmon lintuun nähden, mutta retkueella oli melko muikeat ilmeet tätä pohjoisen ihmettä fiilistellessä, meikäläisellä ja Kallella lähinnä helpottuneesta olosta. Oppaita kiitellään, kun nuotit pitää =)

Lapinlahden lintu.

Ryhmäpotretti.

Pöllöjä koitettiin vielä Viikistä. Retken havislista sai kivaa jatkoa, kun spottasimme Gardenian peltojen puolelta isolepinkäisen. Aina kiva havis Viikissä! Vähän vaan tuli kiire Zeissin pystyttämisessä, liikkuvainen lintu vaihtoi paikkaa pariin otteeseen ja sai vähän tehdä töitä, että kaikki ehtivät linnun näkemään. Laniuksen jälkeen painelemme peltotietä kohti Arboretumia, aukealla jäämme ihmettelemään vielä talvisia peltoja. Spottaan tohtori Häärän hääräämässä punaisen ladon luona, jotain ämpäriä kanniskelee. Piruuttani soitan, että mikäs projekti siellä on menossa, kun Otso yllättäen kääntää keskustelun:

”Kiinnostaisko teitä bubo?”
”JOO! Aja tänne ja tuu näyttään.”

Tarkkaa paikkaa en tähän latele, kun bubo ilmeisesti käyttää päivehtimispaikkaa aktiivisesti. Meidän porukalle riitti kävely paikalle, Berlebachin pystytys, Zeissin suuntaaminen kohteeseen ja ”kato tohon”. Siitä onkin jokunen vuosi, kun on päivehtivää huuhkajaa viimeksi ihmetellyt. Kelpasi, kiitokset Otsolle!

Viimeiseksi kohteeksi suunnitellaan Mölylää ja lopetuslajiksi varpuspöllöä. Matkan varrella löydetään Purolahdelta päivän toinen isolepinkäinen. Kevätliikehdintää. Lepinkäinen istuu puronvarren pajun alaoksalla, tähyilee tiiviisti alas, putoaa – ja nousee takaisin nokassaan sätkivä vesipäästäinen! Seivästysdemo jää näkemättä, kun lepari ottaa ja lähtee päästäinen kynsissään, mutta olipahan momentti!

Enempää haviksia ei päivälle kerry. Mölylän ruokinnalla varpuspöllöatrappi soi jo tosissaan, mutta mitään ei kuulu, mitään ei näy. Tiira paljastaa myöhemmin, että ruokinnalla päivystänyt minipöllö oli piirun verran etäämmällä Fastholmassa, mutta ei meillä olisi aika niin pitkälle – ja vastaavanlaiseen etsimiseen – enää riittänyt. Porukalla riittää juttua vielä parkkipaikalle, ja siitä eteenpäin. Itse skippaan porukan suunnitteleman ravintolapäivällisen, pitkin viikkoa kumuloituneen yliväsymyksen takia. Kovasti jengi kiittelee, vaikka enhän mä muuta tehnyt kuin kantanut kaukoputkea ja leikkinyt atrappia =)

Työt BirdLife Suomen Marine IBA –projektissa päättyvät parin viikon sisään. Seuraavaksi sitten Halias, Ahvenanmaa, Unkari, Tvärminne, Lammi (toivottavasti), Käsivarsi, Batumi…

Asiaa.