29.9.2012

Korkeapaine

Hellettä pukkaa. (Kuva: Folkert de Boer)

Paahteesta huolimatta staijauksessa (tai asenteessa) oli ryhtiä. Long live the finnstick! (Kuva: Folkert de Boer)

27.9.
Day 15
Shuamta

Kuudestoista päivä alkoi hienosti paikallisella punarintanakkelilla! Aikaisemmin Kalle oli kuulevinaan nakkelin ääntä samalta asemalta, myös eilen korviin kantautui jotain ”krüperin” kaltaista ähkyntää, mutta nyt se lintu oikeasti näyttäytyi! Muuten aamut käyvät hiljaiseksi, suohaukkoja näkyy päivä päivältä vähemmän ja mehiläissyöjiäkin enää yksittäisiä parvia. Varpushaukkojen muutto sen sijaan runsastuu, mutta niiden summista ei ainakaan vielä saa todellista käsitystä – "nisareita" ei protokollassa laskenta, joten sitä yrittää itsekin keskittyä laskettaviin lajeihin.

Sää oli kolmatta päivää putkeen kirkas ja pilvetön, joten eilisen kaavan mukaan odotimme näkevämme lisää kotkamassoja. Parhaat hetket koettiin jo ennen puoltapäivää, kun kiljukotka, ilmeinen pikkukilju- ja kiljukotkan risteymä sekä nuori arokotka ohittivat laskenta-aseman vain parin kymmenen metrin päästä! Silmien tasolla kohti liitävää arokotkaa ei kauaa tarvinnut arpoa, kun jykevä nokka paistaa läpi, karsea monsteri!

Myös ensimmäiset käärmekotkat näyttäytyivät ennen puoltapäivää, enteillen toista hyvää kotkapäivää. Toisin kävi – puolenpäivän hiljainen hetki oli paljon pitempi kuin eilen, eikä iltapäivän kotkapulssi tuonut ”kuin” joitakin kymmeniä kotkia. Yhteensä päivän aikana nähtiin 75 pikkukiljukotkaa, 3 kiljukotkaa, 13 määrittämätöntä kotkaa, 45 pikkukotkaa, kuin myös 45 käärmekotkaa. Aamun arokotkakin jäi päivän anoaksi. Pienemmillä pedoillakaan ei hirveästi hurrattu, mehiläis- ja haarahaukkoja meni muutamia satoja, hiirihaukkoja vajaa tonni. 

Tässä vielä lajipuhdas kiljukotka...

Tässä taas dokumenttikuvaa maastossa huudetusta kotkaristeymästä. Häröö tavaraa...



28.9.
Day 16
Shuamta

Georgian ylle jämähtänyt korkeapaine tyhjentää petopajatsoa tehokkaasti. Tässä alkaa taas toivomaan pilviä ja tihkusateita, liian selkeällä kelillä kotkat ja vulpinukset livahtavat itäisempiä vuoristoreittejä pitkin karkuun. Pilvet keskittäisivät virtoja alemmas vuorilta ja lähemmäs rannikkoa. Toistanko minä itseäni? Joko aurinko viimein pehmitti pohjoisen pojan pääkopan?

Shuamtan laskentapäivää piristivät jälleen punarintanakkeli, etelänpuukiipijä, pari nummikirvistä ja pussitiainen (vuodari!). Välipäivää pitäneet haarahaukat virittelivät aamulla jotain muuton kaltaista, mutta määrät "jäivät" seitsemäänsataan lintuun. Lännen puolelta löytyi listan jatkeeksi arohiirihaukka, jne. Hiirihaukkoja vain vaivaiset 51 lintua, parhaaseen muuttoaikaan!

29.9.
Day 17
Batumi / Sakhalvasho

Korkeapaine ja pilvetön taivas ei kadonnut minnekään, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja läksin Batumiin ostamaan bussilipun paluumatkaa varten. Yllättävän vähällä säätämisellä hoitunut reissu, ensimmäisestä bussifirmasta löytyy sopivalla aikataululla kulkeva bussi, taksilla takaisin Sakhalvashoon ja yhdeltätoista petostaijiin.

Sakhalvashon ilmatilassa ei liikkunut kerta kaikkiaan mitään! Niin tylsää että piti varpushaukkojakin laskea (: ja vaihteeksi oikeaa staijaushenkeä kohotettiin kunnon paskanjauhantasessiolla. Paljon huulenheittoa, enemmän naurua, vähemmän nuijauksia. Iltapäivästä itäpuolelle ilmestyi jokunen käärmekotka ja arohiirihaukkoja oli yhtä lailla kiva ihmetellä. Muuten päivässä oli jo pahasti välipäivän makua. Jos säätyyppi ei muutu seuraavan viiden päivän aikana, reissu lässähtää lintutyhjiöön. Batumin skaalalla lintutyhjiö tarkoittaa siis alle tuhatta lintua. Kehtaako Suomessa enää petoja staijatakaan? ;)


"Vähäisistä" lintumääristä huolimatta petoa pukkas kuvausetäisyydelle. Ylhäältä alas; haarahaukka, nuolihaukka & mehiläishaukka (jolla oli jännän näköiset "ulokkeet" siipisulissa)

 

26.9.2012

Lisää massoja






24.9.
Day 12
Shuamta

Ennakko-odotusten mukaisesti LINTUPÄIVÄ. Heti aamulla asemalle kiivettyämme löysimme hiirihaukka-tolppia itäpuolen kukkuloilta ja muutto näytti olevan täydessä vauhdissa. Myös suohaukkoja, erityisesti eripukuisia arosuo-koiraita näkyi oikein kiitettävästi. Mitä nyt pohjoisen puolella roikkuneet sadepilvet jarruttivat menoa muutamaksi tunniksi, mutta iltapäivällä miehittäjät saivat jälleen nauttia hektisestä muutonlaskennasta. Ei sitä oikeasti meinaa käsittää millaisia massoja täällä todistaa, päivän aikana laskimme asemalta yli 55 000 hiirihaukkaa! Karvanaama huolehti lähinnä länsipuolen sektorista, omaksi osaksi jäi noin 6000 petoa. Työsarkaa siinäkin!

Massojen joukosta erottui muutama hieno rariteetti, päivän kruununa upeat 2 fulvescens-kiljukotkaa! Ensimmäinen pikkukorppikotka meni ohariksi omien laskentavelvollisuuksien takia, mutta päivän toinen löytyi onneksi omasta linjasta. Myös kaksi ad-muuttohaukkaa piristivät, kuten aina. Mustahaikaroita näkyi myös tottumattomalle komeita määriä, päivän aikana yhteensä 43 yksilöä, 23 ja 20 linnun hienoissa parvissa. Päivän kiintiömuuttohaukat (2m) nähtiin myös.

Koska massat lähtivät liikkeelle suht myöhään, laskenta-ajan loppuessa taivaalta löytyi vielä tuhatkunta laskematonta petolintua. Vaan minkäs teet, kun kyyti odottaa ja protokollaa (laskennan vakiointia) pitää noudattaa.

Jäi päivästä muutakin mieleen kuin hiirihaukkamassat rareineen. Arosuohaukkoja havaittiin 27 muuttavaa, joista 12 koiraslintuja. Punajalkahaukkoja nähtiin 4, kuin myös 1 kaukainen arohiirihaukka. Pikkusieppoja on maastossa aivan peevelisti, päivittäin 6-10 yksilöä molempien laskenta-asemien ympäristössä. Lintupuolen ulkopuolelta voisi mainita myös aamulla polun vierestä juoksuun ampaisseen sakaalin!
 





25.9.
Day 13
Sakhalvasho

Nyt sitä lintupäivää vasta povattiinkiin, aamulla Sakhalvashon asemaa siunattiin tämän jakson parhaimmilla näkyvyyksillä – osia pohjoisesta Kaukasuksen vuoristosta näkyi todella upeasti. Ja tässä puhutaan sadan kilometrin näkyvyydestä ja yli viisi kilometriä korkeista huipuista! Taivas oli pilvetön, mikä oli sääli Shuamtan aseman miehittäjille, sillä muutenkin itäisemmän muuttoreitin valitsevat (idän)hiirihaukat muuttavat mieluusti vuoristojen läpi. Ilman vuoristoja peittäviä pilviä odotetut massat saattavat livahtaa idän kautta ohitse. Tällä nyt ei ollut henk. koht. suurta merkitystä, sillä nakki napsahti lähemmäs rannikkoa.

Jos eilen mässäiltiin hiirihaukoilla, tänään oli haarahaukkojen vuoro. Ensimmäinen kunnon parvi lipui pahaksi onneksemme lähemmäs toista laskenta-asemaa – silti omaa piruuttani laskin parven kooksi vajaa 500 yksilöä, 50 enemmän kuin kilpailevalta nyppylältä. (: Toisessa parvessa jäätiin jo reilusti alakanttiin, joten kilpailua oli turha jatkaa pitemmälle. Vaan pian saimme oikeita töitä, kun rannikkoa pitkin näytti kulkevan parvi jos toinenkin. "Sieltä ne tulee!" -huudot kaikuivat asemalla ja hiljalleen näitä lentäviä laiskiaisia lipui aseman päälle ja taivas täyttyi haarahaukoista. Niitä meni päältä, idästä ja lännestä, läheltä, paljon, 7100 haarahaukan yhteissummana! Tähän päälle vielä toisen laskenta-aseman kuittaamat 2700 haarahaukkaa!

Massaklikkailun sijaan karvanaamalle pamahti uniikimpi nakki, sain tehtäväksi päältä lentävien haarahaukkojen ikämääritykset. Kaikkia ei tarvinnut (eikä suinkaan ehtinyt) määrittämään, riittävä otos oli tärkeintä. Eli sen mukaan miten linnut liikkuvat ja millaisissa valaistusolosuhteissa ikämääritykseen kykeni. Homma on paljon hankalampaa kuin esim. mehiläishaukoilla, joilla ikäluokat ovat aivan eripukuisia. (En yllättyisi jos Linné aikoinaan erehtyi luulemaan näitäkin eri lajeiksi, hah!) Haarahaukoilla piti keskittyä puvun yksityiskohtiin: isojen peitinhöyhenten vaaleisiin kärkiin, rinnan juovitukseen, sulkasatoon tai yhtenäisen vaaleaan siiven takareunaan. Ensimmäinen parvi meni vielä lämmittelystä ja vanhan kertauksesta – opittua teoriaa oli ensi alkuun hankalampi soveltaa tuoreeltaan nähtyihin lintuihin. Selvät yksilöt ovat selviä yksilöitä, mutta jokunen esiaikuinen lintu saattoi mennä väärään luokkaan. Parvien välissä pikaselaus Forsmanin peto-oppaasta, yksittäisten lintujen silmäilyä ja homma alkoi jopa sujuakin.

"They are coming!"
Nuori (1kv) haarahaukka...
Tässä taas "esiaikuinen" (2kv) tapaus...
... ja vielä aikuispukuinen (+2kv) haarahaukka.




Jos haarahaukkaparvet eivät lipuneet sopivalta etäisyydeltä, jäi aikaa kaukaisempien lintujen katseluun, kuvaamiseen tai muiden lajien etsimiseen. Hieman nautinnollisempi päivä. Rarit eivät jääneet kakkosaseman erityisoikeudeksi; Sakhalvashon miehittäjiä piristivät yksi hienosti lännen puolelta poimittu aikuinen arohiirihaukka, idän puolelta painellut nuori kiljukotka, sekä karvanaaman huutama (kuis muutenkaan) vanha calidus-alalajin muuttohaukka.

Haarahaukka on esim. hiirihaukkaa tai kotkia aamuvirkumpi laji, joten puolenpäivän jälkeen meno hyytyi ja itäisten virtojen poimimiseen jäi reilusti aikaa. Mainittujen lisäksi päivän aikana kirjattiin 114 pikkukotkaa, 1 kiljukotka ja jokunen mustahaikara. Kiva anekdooti sattui vessareissullekin; entisen isäntäperheen pää oli lounastamassa ystäviensä kanssa talon terassilla. ”Chammi chammi! Cha-cha! Cha-cha!” Eihän sitä voi paikallisesta vieraanvaraisuudesta kieltäytyä. Laskenta-asemalle palasi hyvin kestitty sekä jokseenkin humaltunut laskija. Mitäpä pienistä.

Illalla pidetiin isot rantabileet. Väki vaihtuu taas, muutamasta hyvästä tyypistä piti taas luopua, mutta onneksi tulee porukkaa tilalle.


Arohiirihaukkaa puskee nyt päivittäin.









Kuva: Filiep T'jollyn


26.9.
Day 14
Shuamta

Nyt puski massapäivää toisensa perään. Tänään olivat vuorossa kotkat. Eihän niitä oikeasti voi kutsua samalla tavalla massapäiviksi, mutta hitto vieköön, yhden päivän aikana 800 kotkaa. Oikeesti? Kyllä.

Aamu lähti hienosti liikkeelle muutamalla ruskosuohaukalla ja hienolla mustahaikaraparvella. Keskipäivä oli yllättävän hiljainen, mutta iltapäivällä hiirihaukkaparviin livahti aina vain enemmän kotkia, ja äkkiäkös mahtilintuja näkyi melko puhtaina parvina. Ensin pikkukiljukotkia ilmestyi liiaksi iänmääritysten varmistamiseen, mutta hektisimpinä tunteina lintuja oli ilmassa liikaa lajinmäärityksen varmistamiseen! Lopulta lintuja piti klikata pikkukilju-/kilju-/arokotkina, jolloin yhden puolituntisen aikana klikkeriin ilmestyi seuraavia lukemia: 120 määrittämätöntä kotkaa ja 80 pikkukiljukotkaa!

Kokonaisuudessaan laskin itäpuolelta kolmisensataa kotkaa, ja aina kun suinkin kantti riitti, piti vilkuilla itäsektorilta ylöspäin – plusmiikasta paineli jatkuvalla syötöllä kotkaa yli! Arthur poimi pikkukiljukotkien joukosta jokusen kiljukotkan ja karvanaamalle pukuelikseksi kaksi vanhaa arokotkaa! Yhteensä päädyimme seuraaviin kotkasummiin:

Käärmekotka 55
Pikkukiljukotka 503
Kiljukotka 14
Arokotka 16
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 254
Aquila sp. (tn. keisarikotka) 2
Pikkukotka 60

Sekametelisopan mausteina myös:

Mustahaikara 87
Idänmehiläishaukka 1
Ruskosuohaukka 94
Hiirihaukka 3633
Arohiirihaukka 2
Sääksi 2
Pikkutuulihaukka 1

... aika HELVETIN HUIKEETA!

Kotkamenoa riitti pitkälle iltapäivään, juuri ennen protokollan loppumista meno tyssäsi kuin seinään. Toissapäivän tavoin ei tarvinnut hirveästi murehtia, että mitäköhän meillä menee ohariksi.


Idänmehiläishaukka! Kuus harittajaa sekä koiraan tunnusomainen pyrstön kuvio näkyy selvästi ;) kuva kun kuva, vaikka dokumenttitasoa onkin.

Pikkukiljukotkat olivat kotkien massalajina.
... ja käärmekotkiakin on mennyt laskennan jokaisena päivänä.
... mutta kiljukotka on ollut kamerallekin harvinaisemaa herkkua.













































































23.9.2012

Suisto ja sadepäiviä











22.9.
Day 10
Chorokhi delta

Ensimmäinen vapaapäivä minulle ja Kallelle oli myös Kallen viimeinen päivä projektin parissa, huomenna aisaparia odotti lento Istanbuliin ja sieltä Batumiin. Viimeisen päivän kunniaksi lähdimme Chorokhi-joen suistolle seikkailemaan. Suisto sijaitsee Batumin eteläpuolella ja paikka on kerrassaan mielenkiintoinen; alueelta löytyy puoliavoimia pensasmaita, kivikkoista suistoa ja vanhoja tekoaltaita. Suiston suulta löytyi jokunen lieteranta sekä kivikkoisia riuttoja, myös merelle kannatti tapittaa, vaikka monet lokit ja tiirat seurasivatkin rantaviivaa tehokkaasti.

Välipäivälle osui ensimmäinen "epävakainen" päivä. Aamu oli melko tyyni, mutta päivän mittaan tuuli tyyntyi ja etelästä saapui muutama rajuhko ukkoskuuro, jotka onneksemme blokkasivat petomuuton, mutta puoliavoimessa maastossa sopivien sadesuojien etsiminen oli melko hankalaa. Sateiden aikana tuuli yltyi, joka luonnollisesti vaikeutti varpuslintujen etsimistä. Kolmelta iltäpäivällä tuuli tyyntyi, jolloin taskuja sekä lepinkäisiä tupsahteli eteen tuon tuostakin. Tiäs mitä olisimme saaneet kaivettua esille, jos koko päivän olisi ollut tyyntä…

Aloitimme aamun komppaamalla joenvartta, suuntana suiston suu. Ennakkonuottiemme mukaan kala-altaille kannatti suunnata heti aamusta, mutta joki toimi parhaimpana maastomerkkinä. Pikkulintuja tuli vastaan siellä täällä, joen varrelta ja suiston suulta löytyi jokusia kahlaajia, eikä petolinnuiltakaan voinut välttyä. Erityisesti aamusta päivälle uusia lajeja ropisi koko ajan. Suiston suulla ja rantakivikossa roikkumisen jälkeen läksimme etsimään vanhoja kala-altaita – turhaan. Ennakkoon kehutut altaat olivat aivan tyhjillään linnuista!

Shokin jälkeen haimme lohtua komppaamalla joenuomaa sekä ihmettelemällä kaatopaikan aroharmaalokkihelvettiä. Kaikennäköistä vaihtelua ja muuntelua löytyi, vaan ei parempia lajeja. Toisaalta en ihmettele jos joku 2kv mustapäälokki olisi jäänyt huomaamatta. Kake-yltäkylläisyys iski melko nopeasti, ja totesimme meri- ja lietestaijin jatkamisen mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi. Aika ei kuitenkaan ollut puolellamme, paluumatkaa varten piti varata jonkin verran aikaa ja Batumi Bird Festival –tapahtuman loppubileet odottivat.

Kokonaisuudessaan suistoexcu oli hyvin lajirikas ja mielenkiintoinen kokemus. Vai mitä muuta alla olevasta listasta voisi sanoa, aika hyvin seitsemän tunnin retkeltä?

Kyhmyjoutsen 4
Tavi 9
Heinätavi 1
Haapana 2
Jouhisorsa 3
Punasotka 1
Pikku-uikku 3
Silkkiuikku 3
Härkälintu 1
Mustakaulauikku 1
Idänpikkuliitäjä 1
Merimetso 14
Ruskohaikara 3 (1 ammuttu)
Harmaahaikara 18
Silkkihaikara 11
Rääkkähaikara 1
Mehiläishaukka 2
Ruskosuohaukka 6
Arosuohaukka 2
Niittysuohaukka 1
Varpushaukka 3
Sääksi 1
Tuulihaukka 2
Punajalkahaukka 2
Ampuhaukka 1
Muuttohaukka 1
Tylli 26
Kapustarinta 1
Tundrakurmitsa 3
Pulmussirri 1
Pikkusirri 2
Kuovisirri 1
Liro 2
Metsäviklo 1
Merikihu 1
Aro- ja etelänharmaalokki 800
Kalatiira 30
Riuttatiira 24
Hietatiira 1
Valkosiipitiira 2
Valkoposkitiira 1
Kuningaskalastaja 5
Turturikyyhky 2
Nummikirvinen 4
Lapinkirvinen 3
Västäräkki 80
Keltavästäräkki 42
Sitruunavästäräkki 3
Kivitasku 12
Pensastasku 5
Sepeltasku 1
Pikkulepinkäinen 4
Riuttatiiroja...




.. ja valkoposkitiira! Kuva: Kalle Meller
Kastautumispinnoja; Mustameri kuitattu! Kuva: Kalle Meller

Pienenä mainoksena voisin todeta, että kirjoitin suistoexcustamme myös raportin BRC:n nettisivuille.

Hotellin ja paikallisen matkajärjestäjän kustantamat bileet olivat… noh, mitä muuta sitä voi odottaa Pink Floydia, Led Zeppelinia ja Deep Purplea sekä georgialaista tanssimusiikkia soittavalta bändiltä. Viini maittoi myös. Alla todistusaineistoa.

Hölökyn kölökyn! Kuva: Toni Laaksonen

23.9.
Day 11
Sakhalvasho

Krapulapäivä. Onneksi a) nakki napsahti Sakhalvashon laskenta-asemalle, joten aamuseitsemältä ei tarvinnut kiivetä henkihieverissä "sille vaativammalle" kukkulalle… b) koko aamupäivän satoi vettä, joten krapulan sai kärsiä pois sängynpohjalla, eikä esim. vieraassa talossa keskellä Shuamtaa. Brunssin jälkeen kapusin staijikukkulalle kahdentoista tienoilla, keskelle matalalla roikkuvia pilviä, harmautta, tihkusadetta ja – petomassoja! Tai ei ihan massoja, mutta jumankekka, haara- ja hiirihaukkaa paineli aseman ohi tasaisella tahdilla. Linnuilla on todella kova muuttopaine! Samanaikaisesti näkyi joitakin kymmeniä petoja, aivan mahdotonta petomeininkiä suomalaiseen sadesäähän verrattuna. Lintuja pääsi tietty näkemään läheltä – ja sai sitä hetken aikaa pyöritellä silmiään, kun Berlebachia pystyttäessä ohi paineli ad-muuttohaukka. Hah! Siihen ne lajianekdootit oikeastaan jäivät, mutta kokemuksena ja osana laskentajaksoa todella uniikki kokemus. Batumissa jokainen päivä on lintupäivä!

Kuva: Filiep T'jollyn

Kuva: Filiep T'jollyn

21.9.2012

Ensimmäiset massat

"They are coming..."
Ympäristökasvatusta ja suomalaisen ornikulttuurin levittämistä. Kuva: Kalle Meller
Trombi rikastutti Batumin maisemaa eräänä pilvisenä aamuna.



20.9.
Day 8
Sakhalvasho

Voi pyhä sendari! Jos ensimmäinen viikko on ollut jossain määrin ”vaisu” Batumin tasoon nähden, niin nyt rupesi tulemaan niitä massojakin. Keskiviikon aamu oli jokseenkin epävakainen, mutta suohaukkoja näkyi jo ihan mukavasti. Ruskosuot muodostivat selkeän massan, mutta joukosta oli mukava poimia nuoria aro- ja niittysuohaukkoja. Eri-ikäisiä ja -pukuisia lintuja olisi tietysti mukava nähdä vielä lisääkin. Punajalkahaukkojakin alkaa näkymään, tänään melko hienosti yksi koiras, kaksi naarasta ja kaksi nuorta lintua. Yhtä lailla mässäiltiin pikkutuulihaukoilla, kun yhden koiraan ja kahden naaraan parvi ohitti hienosti Sakhalvashon staijikukkulan. Päivän ensimmäinen muuttohaukka meni pahasti sulkuihin, onneksi ehdin toiseen mukaan.

Pilvien väistyttyä rupesi tapahtumaan. Tutun kaavan mukaan ensimmäiset petovirrat hiipivät staijaussektorille, kiire pääsee aina yllättämään. Ennakko-odotusten vastaisesti suurin osa linnuista muutti jälleen Sakhalvashon itäpuolelta, mutta suuret massat niskaansa saanut Shuamtan asema koordinoi osan linnuista meillekin. Ja nyt, nyt, meininki alkoi olla sitä millä Batumi on mainettaan niittänyt. Pohjan poika saattoi vain monttu auki ihmetellä, kun itäpuolen kukkuloiden päältä löytyy buteotolppaa toisensa perään. Eikä mitään muutaman linnun lössejä, vaan nyt puhuttiin satojen lintujen parvista – toisensa perään! Suurin osa laskentaurakasta kaatui irlantilaisen kollegan niskaan, vaan sai karvanaamakin osansa – vajaassa puolessa tunnissa yhdestä virrasta laskettiin yli 5000 hiirihaukkaa! Ja juuri tästä kyseisestä virrasta osui silmiin se reissun ensimmäinen arohiirihaukka! Melko hyvin se pitkäsiipinen härveli erottui lähisukulaistensa joukosta.


Hiirihaukkojen ohella massoista vastasivat 1797 haarahaukkaa. "Pennatukset" jatkavat vahvasti, päivän summana 353 pikkukotkaa. Päivä oli kauden ensimmäinen hyvä päivä myös käärmekotkille (56m). Pikkukiljukotkia näkyi myös mukavasti (59 m). Löytyi sieltä idän sekamelskasta myös yksi ilmeinen keisarikotka. Päivän ainoasta eliksestä vastasi harmaa- ja ruskohaikaroiden mukana etelään matkannut pronssi-iibis, myös muutolta kuulunut lyhytvarvaskiuru lämmitti oikein kivasti.

 Poimintoja päivän summista:
Mustahaikara 2
Mehiläishaukka 526
Ruskosuohaukka 115
Aro- ja niittysuohaukka 28
Arokotka 1
Pikkukotka

Näitä riittää päivästä toiseen:








21.9.
Day 9
Sakhalvasho

Ensimmäistä hiirihaukkaryntäystä seurannut aamu valkeni kirkkaana ja tyynenä. Puoliltapäivin itäpuolen kukkuloille kerääntyi pilviä, jotka ohjasivat jonkin verran massoja rannikolle. Päivän tarjontaan kuului mukavia sekaparvia ja virtoja, myös mehiläishaukkoja näkyi todella mukavasti (2200 m) myöhäiseen ajankohtaan nähden. Vanhoja lintuja näkyy enää yksittäisiä, nuorten pukukirjosta sai edelleen nauttia. Haarahaukkoja ripottelee tasaiseen tahtiin, tänään 2490 m.  Suohaukkoja näkyi melko vaisusti, mutta kahden vanhan arosuo-koiraan ohilento palkitsi suht tyhjän aamutaivaan tapittajia.

Toinen laskenta-asema lähetti jälleen isoa petovirtaa meidän laskettavaksi, tarjouduin tällä kertaa hikoilemaan klikkerin kanssa. Tuloksena kolme tonnia hiirihaukkaa puolessa tunnissa! Tällä kertaa hihojen väliin mahtui kolme mustahaikaraa, pari arokotkaa sekä tiäs kuinka mones muuttohaukka, jota ansaitusti seurasin hyvän tovin, hiirihaukkasummien kustannuksella (:


Jos päivälle osuu vahingossakin hiljaisia hetkiä, niin puisevaa petostaiji ei missään vaiheessa ole. Varsinkin iltapäivällä meno voi olla todella monipuolista, kun ei oikeasti tiedä onko seuraava kiikariin osuva peto mehiläishaukka, punajalkahaukka tai käärmekotka. Kolme lapinkirvistä ja virtavästäräkki muistuttivat myös mielenkiintoisesta pikkulintumuutosta.

Muita poimintoja:

Käärmekotka 39
Ruskosuohaukka 41
Pikkukiljukotka 49
Arokotka 4
Sääksi 5



19.9.2012

Kolmas staijausasema


Kolmannen muutonseuranta-aseman maisemaa Pikku-Kaukasuksen vuoristoa kohti




Station # 3. Kuva: Kalle Meller


Edellinen päivä jäi Janilta, Kallelta ja minulta hieman torsoksi – yhtä belgialaista ja kahta suomalaista odotti lähtö kolmannelle laskenta-asemalle, joka sijaitsee n. 20 km Batumista etelään. Kolmosaseman tarkoituksena oli selvittää petolintujen liikkumista alueella, jonne kaavaillaan hieman isompaa sähkölinjaa. Mikäs siinä, näkeepähän uusia paikkoja, toivottavasti uusia lajeja ja tutustuu siinä samalla uusiin paikallisiinkin, kun käytännön syistä isäntäperhe vaihtui uudeksi. Vanha miehistö vaihtui osittain, yhtenä laskentakoordinaattorina Arthur jäi paikalle neljänneksi staijariksi.

17.9.
Day 5
Station # 3

Menomatka kolmannelle staijikukkulalle oli oma seikkailunsa. Neljä miestä ahtautui vanhaan maasturiladaan, joka kiipesi sangen tehokkaasti ylös staijikukkulalle, reittiä jota juuri ja juuri kehtaa sanoa tieksi. Meno oli hurjaa, mutta maisemat olivat vielä hurjemmat. Staijauspaikalta näkyi suoraan Pikku-Kaukasuksen vuorille. Ei lumisia huippuja, mutta selkeästi karumpaa kuin rannikon vehreät kukkulat. Asema sijaitsi vain 800 metrin korkeudessa, joten vuoristolajeja ei tältä reissulta sopinut odottaa.

Odotetunlainen hiljainen aamu tarjosi hyvät puitteet hyönteissyöjien ja tikkojen komppaamiseen. Caesia-alalajin pähkinänakkeleita löytyi sieltä täältä, pikkusieppoja kaivettiin muutama yksilö, Kallen avulla näimme myös ensimmäisen kaukasianuunilinnun kunnolla ja läheltä. Balkanintiainen piti hyvää mekkalaa rinteen metsissä, etelänpuukiipijöitäkin löytyi. Tikat olivat sitten oma lukunsa, kun aamun mittaan havikseen kirjattiin mallit pikku-, harmaapää-, viher-, muutama tammi-, sekä viimeisimpinä viereisellä kukkulalla mekastaneet valkoselkätikka ja palokärki. Kuusi lajia samoilta jalansijoilta kahdessa tunnissa! Vaikka petostajiin on kaikkea muuta kuin kyllästynyt, oli ihan virkistävää päästä jähistämään pusikoita ja potkimaan keloja.

Petoja rupesi näkymään aamukahdeksalta ja tuntia myöhemmin laskijat olivat työn touhussa. Paikka oli hyvin sekava, suorastaan kaoottinen. Ensinnäkin, staijasimme osittain selkä petojen tulosuuntaan päin. Rannikon puolelle näkyi kohtuullisesti, mutta suoraan pohjoisesta harjannetta pitkin saapuvat linnut löydettiin vasta niiden ylittäessä poispäin. Lintuja saapui kahdelta tai kolmelta eri suunnalta yhteen termiikkiin, josta linnut jatkoivat eteenpäin. Mikä omituisinta, petohanat sulkeutuivat täysin puolenpäivän jälkeen! Siitä eteenpäin riitti vain rippeitä. Vaan jos iltapäivän aikana näkee yhden muuttohaukan, eihän se voi olla huono iltapäivä, eihän? Aamupäivän aikana niitä lintuja tietysti riitti, täydellinen stoppi jäi vähän mietityttämään.

Niditus! Kuva: Kalle Meller

 
Näitä sai ynnäillä Batumin eteläpuolellakin. Kuva: Kalle Meller



Kuva: Kalle Meller

BRC maksaa ja Ladalla pääsee. Kuva: Kalle Meller
Kuva: Kalle Meller

18.9.
Day 6
Station #3

Toinen päivä ylimääräisellä laskenta-asemalla meni ensimmäisen asettamien raamien mukaan. Aamulla hysykomppausta, tällä kertaa ilman mainittavimpia haviksia, muutolla kuitenkin virtavästäräkki, peltosirkku ja pari kuhankeittäjää. Balkanintiainen suostui näyttäytymään yhdellä sissivessareissulla.

Aamupäivän petopulssi oli eilistä intensiivisempi, parhaimmillaan ilmassa oli 2000 hiirihaukkaa samanaikaisesti! Näitä ja kotkia täältä näkee oikein mukavasti (siis sen ajan kun niitä ylipäätään näkee), kahdenkymmenen pikkukiljukotkan virta oli myös oikein mukavaa katseltavaa. Sekaan mahtuu käärmekotkia, arokotka ja muutama kiljukotka, Arthurin näkemä arohiirihaukka jäi ”ässäksi”, karvanaaman iltapäiväsessio palkittiin jälleen muuttohaukalla.

Kolmannen laskenta-aseman keikka piti olla kahden päivän homma, mutta kas kummaa, iltapäivällä saimme soiton Sakhalvashosta, että meitä odotti vielä kolmas päivä tällä surkuhupaisalla paikalla. Isäntäperhettä, kuskeja ja muita vapaaehtoisia oli jo infottu asiasta, joten olihan se hyvä että tieto kulki myös meille asti! Sen kunniaksi tempaistiin parit sikarit ja isäntäperheen kanssa shotit paikallista pontikkaa. Kovaa kamaa.

Pakollinen kasvikuva. Määritysehdotuksia?
Plantago lanceolata!

Tämä on jo oma stoorinsa. Läpikulkumatkalla olleen lehmä/vuohilauman pässi leikki hankalaa ja otti matsia laskijoiden puujalustojen kanssa. Noh, pässiä sarvista ja talutus paimenen luokse, alkeellista kommentoitia ("problemo") ja ratkaisuksi raippaa perseelle. Pässille siis. Kuva: Kalle Meller

Verta, tulta ja kuolemaa! Kuva: Kalle Meller

ZZ Top goes Batumi. Kuva: Kalle Meller
19.9.
Day 7
Station # 3

Kolmantena aamuna ei hysykomppaukseen ollut enää kauheasti voimia, lähinnä samoja lintuja näytti puskissa pyörivän. Jokunen suohaukka näytti painelevan aseman ohi, joten sitä saattoi yhtä hyvin tapittaa taivaalle.

Ennen petopulssia tapahtui kuitenkin jotain todella odottamatonta. Metsästä kuului lepinkäismäinen ääni. ”Äähts… äähts”. ”Ja mikähän helvetti tuo nyt sitten oli?” Ei vastausta, linnulta saati kollegoilta. Kiikaroin äänen suuntaan ja puiden latvojen tasalla livahtaa nakkeli. Ei hitto, vaalea vatsa! Sitä on pari aamua intoillut jännästi ääntelevien caesia-nakkeleiden perässä, mutta oisko se toivelaji nyt oikeasti siinä. Ehkä oli, lintu katoaa eikä näyttäytynyt uudelleen vähään aikaan.

Puolen tunnin päästä kuuluu uudelleen samaa ääntä. Joukossa myös nasaalia dvyyi-tyyppistä kutsuääntä. Armotonta piiskutusta. Lintu lentää, mutta tippuu lepikkoon viidenkymmenen metrin päähän. Puolijuoksua, lisää armotonta piiskutusta, liikettä latvoissa, mistä lintu tippuu pari metriä alemmaksi puunrungolle. Ja siinä, siinä, hemmetti vieköön, siinä se vihdoin on, kaikessa komeudessaan kolmen sekunnin ajan. PUNARINTANAKKELI! Huuto kajahtaa ja Kalle juoksee perään. Ei ehdi, mutta onneksi Kalle kuittasi lentävän linnun ja äänen jo aikaisemmin.

Petopulssi tulee ja menee, helvetillisen kiireen jälkeen ehtii syömään ja torkkumaan. Arthur & Jan ottavat ensimmäisen lepovuoron, ja yhtä varmasti kuin petopulssi tulee ja menee, iltapäivän siestan aikana karvanaama staijaa eteläpuolelta muuttohaukan.

Sen sijaan päivän toinen ylläri osui iltapäivälle. Taivaalta kuuluu varpuspaimen ”tsilp”. Isohko kirvinen lentää yli. Nummikirvinen! Elistä paukkuu, vaikka tämän saattaa hyvin hoitaa sieltä Chorokhin suistolta. Tippuupahan näille petopäivillekin vaihtelevaa lajistoa, eikä kaikki uusi rymise kerta-annoksina yli.

Ylimääräinen kolmas päivä oli oikein kiitettävä, eilisillan katkeruudesta ei ollut tietoakaan. Mukavalle isäntäperheelle jätettiin haikeat hyvästit, joskin perheen matriarkka uhkasi parturoida naamani passikuvan nähtyään (: ja onhan se kiva palata takaisin niille mestoille, missä aamulla näkee suohaukkoja ja petoja riittää muutenkin pitkälle iltapäivään.

Tänään alkoi BRC:n järjestämä Batumi Bird Festival – osallistujille järjestetään retkiä Batumin alueen lintupaikoille, iltaisin ohjelmassa on luentoja ja esitelmiä mm. Batumin metsästystilanteesta, haukkametsästyksen perinteistä sekä petolintujen iän ja sukupuolen määrittämisestä.


BRC:n isäntäperhe kolmannen aseman tuntumassa. Kuva: Kalle Meller
Kuva: Kalle Meller
Kuva: Kalle Meller.
Emäntä uhkasi leikata partani, siitä huolimatta kaverikuvassa hymyilytti. Kuva: Kalle Meller
Team Berlebach!