31.1.2017

Tammikuun talviretket




EkaEkaa-rallin jälkeinen elämä sisälsi kotitoimiston ja kotitöiden lisäksi enemmän tai vähemmän onnistunutta lähiretkeilyä Helsingissä, talvilintulaskennan Suomenlinnaan sekä metson hakemista Mäntyharjulta. Kuun alussa oli oikein kiva pakkasjakso, puoliväli taas sitä eestaas sahaamista, ja kuun lopussa osasi taas nauttia aurinkoisista kiikarinulkoilutuskeleistä. Pari hyvää tammikuulajiakin osui kohdalle!







5.1.

Pakkanen kiristyy ja aamun sinitaivas hohkaa kylmää valoa, siispä aika vuoden ensimmäiselle Vanhankaupunginlahden alueelle suuntaavalle retkelle. Kotitoimistossa pitäs istua iltapäivästä, joten kauas ei tänään kerkiä, eikä toisaalta oo tarviskaan, joten Kyläsaari saa luvan riittää. Aamun matalissa valoissa kyttään jokaisen variksen frugin kannalta. Testailen samalla lahden rannan jäätilannetta - jäätä ilmeisesti on, ja ainakin rannoilla jään päällä hirveästi sohjoa, joten jääylitykset Fastholmaan ja Kivinokkaan eivät ainakaan vielä toteudu.


Kyläsaarta halkovan ojan eteläpuoli ei petä tälläkään kertaa, kun rudelta löytyy 14 örpsin parvi. Aika luottavaisia lintuja, kun vähän aikaa jaksaa rauhassa pällistellä, ja melko nopsaan pienestä parvesta löytyy tundraurpiainen. Nyt on lintua ja valoa, kamera on pakko kaivaa esiin, mitä nyt kuvaussessiota pilkkovat useammat tauot, nahkakintailla ei hirveästi Nikonia räpelletä ja alushanskojen kanssa käsiä on välillä lämmiteltävä toimintakykyisiksi. En oo varmaan koskaan aikaisemmin näin intensiivisesti urpiaisia kuvaillut, mutta ajoittaisesta palelusta huolimatta nautin olostani - kirpeä pakkanen, kirkas taivas, luottavaisia lintuja. Kun keli on hyvä ja kuvauskohteet riittävän lähellä, kehtaa sanoa olevansa itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Ja oli näitä kavereita kiva kiikaroidakin. Samoilla paikoilla myös koiras-pikkutikka sekä kiertelevä ad-merilokki, vuodenpisteitä nekin.

Hehe, urpaisten jälkiä!








Äärioikealla päivän "laji"





Ihan nätti!






8.1. laskettiin Suomenlinnan talvilintureitti; viimeisin Tringan nuorisojaosto luovutti laskentavastuun (parin mutkan kautta) Symbioosille, ja keskitalven laskentaa olivat rämpimässä reissun organisoinut Aapo Salmela, Tuomas Lahti, Emma Hakanen, Julius Mäkinen ja allekirjoittanut. Paukkupakkaset olivat juuri laantuneet ja tuulikin tyyntynyt, mutta auringosta päästiin nauttimaan vain ajoittain.

Laskentareitti alkaa jo lautalla Olympiaterminaalin kohdalla, ja kiertää Suomenlinnan saaret vastapäivään. Vuodenpinnojen kuittalu aloitettiin jo satamasta (kyhmyjoutsen, isokoskelo, kalalokki) ja lautan kannella syynätään jokainen jäälautta ja suvanto. Vähän kattellaan sinne Tähtitorninmäelle mustakaularastaan toivossa, mutta ensimmäinen laskentaan kirjattu laji on Kaivopuistoa kohti suuntaava 2kv-kanahaukka.

Isoon Mustasaareen rantautuessa alkaa tiaisten ja varpusten summaaminen. Länsirannalta löytyy myös mukavan näköinen urpiaisparvi, ja heti tärppää, kun Tuomas spottaa parvesta tundraurpiaisen. Mä vähän ihmettelen, että harvoin turpokoiraalla tulee noin törkeitä kupeiden juovia vastaan, mutta ylä- ja alaperä ovat puhtaanvalkoiset ja kaikki muukin täsmäis =) länsirannan tuntumasta löytyvät myös ensimmäiset telkkät ja kierroksen ainoat tukkasotkat.

Aktiivista touhua jo lautan kannelta käsin

Tällane! Kuva: Tuomas Lahti

Ison Mustasaaren ja Susisaaren väliseltä sillalta nähdään päivän toinen kanahaukka. Kustaanmiekkaa kohti kulkiessa ajatukset ovat väkisinkin avomerellä, sieltä vois löytyä vaikka mitä! Kun valleille viimein päästään, niin alku on ainakin lupavaa, Harmajan suunnalla viuhtoo yksi jos toinenkin alli ja näkyvyyttä näyttäis piisaavan. Tuomas ottaa kokonaiskuvaa lokeista, Aapo syynää lounaaseen ja paroni yrittää ynnäillä alleja, kunnes yksi "tiiviissä ryhmässä" uiva vesilintuparvi keskeyttää rutiinit. Ihan turhaan sitä ehdin niistä intoilemaan, linnut jäävät lopulta sen verran kauas että lennossa ne pitäisi nähdä - mutta lännestä nouseva sumu pudottaa näkyvyyden ja takoo paronin totaaliseen psykoosiin. Kustaanmiekassa kähmyilevä isolepinkäinenkään ei hirveästi lohduta, vaan ajatus kirkastuu vasta kun Susisaaren osuus on kierretty loppuun; sillalla muu porukka jatkaa Pikku- ja Länsi-Mustaan, itse painun takaisin Kustaanmiekan kärkeen.

Näkyvyys on onneksi kohentunut, mutta yltynyt tuuli ei varsinaisesti kehota intensiivisempään meristaijiin. Ehdin olemaan kärjessä tunnin, siinä välissä esiaikuinen merikotka pyyhältää syynäämäni merialueen yli ja nostattaa tienoolta jokaisen allin ilmaan - ja kaikki oletetulta sektorilta nousevat linnut ovat alleja. Mielenrauha. Kotkan lisäksi kirjaan havikseen 3500 allia (2k Harmajan suunnalla, 1,5k lounaassa) ja lisää telkkiä. Pikainen konsultaatio reitin loppuun kiertäneisiin kertoo, että Länsi-Mustasta löytyi punakylkirastas ja seuraava lauttavuoro lähtisi kolmen minuutin päästä. Aika mahdoton keikka Susisaaresta, joten seuraavaa lauttaa odotellessa ehtis vaikka ottamaan huurteiset. Jos se panimoravintola olisi sunnuntaisin auki, perkele. Kiitokset ja anteeksipyynnöt Aapolle, Tuomaalle, Emmalle ja Juliukselle!

Alleilla on lääniä lentää




12.1. "On-sitä-huonompiakin-retkiä-tehty" ei jyskyttänyt päässä tämän Viikkikierroksen jälkeen, Keinumäki-Hakala-Mölylä-Fastholma-Mölylä-Mäyrämetsä-pellot -kierroksella löytyi punarinta, isolepinkäinen, Koetilan päällä varispaistia jahdannut kanahaukka ja muutama urpiainen. Voi tsiisus ku o köyhää. No ei ihmekään, jos tuuli huojuttaa puita ja ajoittainen lumisade ropisee puihin sellaisella volyymilla ettei partaansa kuulee.

Päivässä oli kuitenkin, yhden vuodarin lisäksi, hyviä puolia:
- Houkuttelin kaksi henkilöä Tringan jäseniksi
- Poikkesin iltapäiväteellä Symbioosin kerhohuoneella ja tapasin tuttuja. Sit haettiin bilsan fuksille Lintuvarusteesta kiikarit - ornimafia leviää ja Monarch-kultti kukoistaa!

Viikissä vierailun jälkeen poikkesin kotimatkalla Vallilanlaaksoon kun tossa naapurissa se on. Poikkeama rönsyili Arabianrannalle asti toooodella epätoivoisiin sulapaikkoihin, kun tavia ei alkuperäisestä etsintäpaikasta löytynyt, eikä muualtakaan, joten tavi pitäköön tunkkinsa. Ja Tokoinrantaan en jumalaare lähde! Paitsi jos siellä on pullaa syövä tunturipöllö =D


21.1. & 22.1.

Pistoretkiä Mäntyharjulla, edellisistä kiikarinulkoilutuksista on taas turhan pitkä aika. Ensimmäisellä retkelle kompattiin Susun kanssa Niinilammen "legendaarinen" tikkametsä (se paljolti hehkutettu tikkakoivikko mistä ei koskaan löydy mitään), nyt koivikon ulkopuolelta löytyi 2 harmaapäätikkaa kitisemässä ja kisailemassa. Paluumatkalla 2 pyytä lensi koivikkoa reunustavan tien yli, joten ei tarvii seuraavalla talvilintureitillä tässä taas mitään nähdä =D päivän kruunasi Laattaalla vastaan tulleet 16 pyrstötiaista - kuvaa tuli!





Seuraavana päivänä suuntasimme Simpun suuntaan, mistä viime vuonna löytyi kerrassaan upea metson hakomispaikka. Jätöksiä niin tiheään etten ollu kuunaan nähny. Tutut ja karseat avohakkuut sävyttävät jälleen kulkua, mutta olo on vielä tyrmistyneempi metsolaikun reunalle päästessä; jumalauta tätä on harvennettu! Motopolkuja siellä täällä, savotan jäljet tekevät paikasta ilkeän kulkea ja metson kannalta paikka näyttää aikaisempaa paljon suojattomammalta. Eikö sitä raiskiota näissä pitäjissä riitä, kun jäljellä on entuudestaan rippeiden rippeitä oikeista metsistä. Kohta saa anoppilasta käsin ajaa Repovedelle jos metson haluaa nähdä. Toisaalta nyt kyrsii niin, että hiljaisten metsien samoaminen saa hetkeksi riittää. Nyt pitäs päästä saaristoon. Saat*n*n saat*n*!

Piti sitten...

Saman päivän ohjelmistossa poniratsastuksen valokuvaamista, ohessa kokeellisempaa osastoa.


24.1.

Dudeilun puolelle tämä taas eksyy. Vuan ei haittaa ku aurinko möllöttää ja Vanhankaupunginlahden jäälle pääsee turvallisesti steppailemaan! Kyläsaari ei tuottanut kaivattua kottaraista (isolanius sentään) eikä lahden jäällä makoilleen 21 meri- ja 26 harmaalokin joukossa parempia taaskaan löytynyt, mutta lahden toiselle puolelle kiikarointi tuotti taivaalla leijuvan varpushaukan vuodariksi.

Jäitä pitkin retki rönsyää Lammassaareen, pitkoksille ja lopulta Pornaistenniemen kautta Viikin puhdistamolle. Iltapäivä ei oo timaleille kauhean otollista aikaa, mutta jaksan sentään skannata puhdistamon altaan takaosasta 4 tavia (1/3) esille. Hannu Sarvanne osuu myös paikalle ja kertoo löytäneensä ardean jälkiä jätärin takaisesta tervaleppäluhdasta. Komppaan retken päätteeksi vielä parit ojanvarret ilman mainittavia lisähaviksia ja hups, täähän venähti. Mutta hyvähän se on lähteä välillä vähän haahuilemaan...

Kyllä Helsingissä retkeily on jees



Jäälle!

Kuusiluodon rantaa

Tavit taka-altaan takareunassa (ei taida erottua kuvasta)


27.1.

Sama uusiks, mutta aamusta, idyllisessä sumussa - ja tuottoisammin, kun Kyläsaaren rantapuista löytyy heti 6 kottaraista! Jos tiistaina oli jännää kävellä teräksisellä peilijäällä kuunnellessa alustasta kuuluvia humahduksia (kerran aivan jalkojen alka), niin tänään jännitysmomenttia aiheuttivat rasahdukset, kun pinta oli ilmeisesti tässä välissä ehtinyt sulamaan ja jäätymään uudelleen. Kuusiluotoon päästään kuivin jaloin ja sumuista maisemaa oli kiva dokumentoida myös jäältä käsin.













Lammassaaren pitkosten korokkeella kuluu hyvä tovi, mutta timaleita ei täältä käsin löydy. Kierrän myös Pornaistenniemen kojun pitkokset ja siirryn päivystämään, missä sumuisia maisemia kuvaava Markku T. Pääsky tarjoaa teet. Aika kuluu jutustellessa ja tovin jälkeen odotettuja viiksitimalin ääniä kantautuu takalampareen ruovikosta! Schaibanjauhanta on joskus hyvä taktiikka. Markun poistuttua jään vielä torniin päivystämään, ja ilmeinen kanahaukkahäly säikäyttää Lemmenlehdosta 11 kottaraisen parven lentoon! Kiikaroin myös variksia ja spottaan muutaman vaakun jengissä kauhovan mustavariksen! Porukka suuntaa luoteeseen, mutta harmaatakit kääntyvät takaisin lahdelle frugin jatkaessa melko määrätietoisen oloisesti eteenpäin. Kevätmuuttaja? Puhelinkonsultointi Taavi Sulanderille kertoo ettei täällä ainakaan talvehtinut ole, mikä lie kiertelijä tai tunnustelija. Hienoa silti, aika aikainen ja pari hyvää tammikuista vuodenpinna Pornaistenniemen tornista!















Köpöttelen takaisin kohti kotia Arabianrannan kautta ja suureksi ilokseni löydän hyvän setin räksiä ja ilm. samat Kyläsaaren kottaraiset. Rantanurtseilla meno on aika eksoottista, kun aurinkoisella kelillä räksät ja starat hyppivät vihreällä pälvellä kuin huhtikuussa konsanaan! Voi olla, että nämä kaverit tulevat vielä pettymään, vaikka nyt hetken aikaa kelpaiskin. Vaikka nämä pari retkiä vähän paikkasivatkin metsopaikkojen raiskauksista johtuvia apeita mielialoja, silti mieli vie naapuriyhdistyksen retkimaille - ensi viikolla lähtö talviseen Jurmoon!


Päätelkää itse





Ja niin, tämmönen ötökkä tuli tammikuun aikana vastaan! Ihan rehellisesti sanottuna osuin paikalle =D



3.1.2017

EkaEkaa2017




KHLYn 1.1.-pinnaralli viettää vuonna 2017 juhlavuotta, pinnakisa järjestettiin nyt 30. kerran. Jaakko Kanervan kanssa oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että edellistä suoritusta pitää ehdottomasti lähteä puolustamaan, mutta kun karu lintutilanne selvisi, asetelma kääntyi enemmänkin totaalisen romahduksen välttämiseksi =D

Rallia edeltävinä päivinä kierrettiin Jaskan kanssa yhden päivän rundi, lisäksi Susun kanssa tsekattiin parit sulapaikat ja Viralan-Hyvikkälän talvilintureitti antoi myös vähän vinkkejä. "Pohjustusten" saldoina mm. Turengista löytynyt vuorihemppo, Janakkalan Kilpiälässä saalistanut piekana, yhteensä neljä kanahaukkaa, yksi hiirihaukka, yksi varpushaukka, viisi isolepinkäistä, pari koskikaraa ja tuoreita pohjantikan ruokailujälkiä. Laatua sisältäneet urpiaisparvet eivät millään tuntuneet pysyvän hallinassa, käytännössä aikaisemmin jäätyneet sulapaikat olivat taas laajentuneet, mutta yksittäisten joutsenten etsiminen pitkiltä joenvarsilta oli aika turhauttavaa puuhaa. Petolintujakin on maastossa, mutta eivät nekään nuotit varmoilta tuntuneet. Silti talvi oli pysynyt sen verran leutona, että mielenkiintoisia talvehtijoita olisi maastossa.

Rallireitistä muodostui lopulta aika ytimekäs ja yhdistyksen toimialueen keskiötä kahlaava. Lisäksi Ilkka Hakala liittyi välivuoden jälkeen kokoonpanoon. Tämä kolmikko aloitti rallin jälleen Aulangon ulkoilumajalta KHLYn ylläpitämältä ruokinnalta, tosin vasta kolme varttia ennen auringonnousua. ”Ei me mitään pöllöjä lähetä kuuntelemaan.” Nih, aloituspaikalla huutaneesta lehtopöllöstä myöhästyttiin puoli tuntia =)

Pitkästä aikaa taivas on kuulas ja pikkupakkanen nipistelee nenänpäätä. Aamuhämärässä mekastava mustarastas on monesti aikaisemminkin ollut se vuoden ensimmäinen laji, ja ennen tiaisten heräämistä taivaalta kuuluu urpiaisen, keltasirkun, variksen, punatulkun, viherpeipon ja tiklin ääntä. Näistä viimeisin tuntuu tässä vaiheessa helpottavalta, pohjustusten perusteella laji on tiukilla. Urpiaisiakin pyörii ulkoilumajan parkkipaikalla lopulta 80 linnun parvi. Turpoa ei kehtaa äänestä spotata =) ruokinnan takana viheltävä pyy osoittautuu seuraavaksi positiiviseksi ylläriksi, tosin tässä vaiheessa porukan tarkkakorvaisin kiristelee sillä, että pinnan varmistamiseksi mahdollisimman moni lintu pitäis nähdä – meinaa se kuusikon reunalla huutava ja lentävä hippiäinenkin olla tiukoilla!

Ensimmäisten tali- ja sinitiaisten mukana ruokinnalle saapuvat myös töyhtötiainen ja kaksi kuusitiaista. Hömötiaista saa taas vähän odotella, eikä se ruokinnalle tainnut meidän läsnä ollessa saapuakaan, tyytyi huutelemaan kuusikon reunalla. Viime kerralla kähmyillyt harmaapäätikka esittäytyy suht rohkeasti kahdelle paikalla olevalle joukkueelle, lisäksi hyvin harvoin rallissa äänekkäät palokärki ja närhi intoutuvat huutelemaan niin pitkään ja kuuluvasti, ikään kuin vääntäen veistä aikaisemmissa ralleissa muodostuneissa haavoissa. "Kivittäkää se!", joku paikalla olijoista huutaa. Oli siellä käpytikkakin. Ekan stopin jälkeen 19 pinnaa kasassa!

Pakkasaamun valoja


Aulangolta tehdään pieni poikkeus pohjoiseen ja Hattulan puolelta kuitataan naakka (#20), harakka (#21) ja pikkuvarpunen (#22). Purkalon peltoaukealla nähdään rallin ensimmäiset tilhet (#23) sekä eka isolepinkäinen (#24), toinen mokoma nähdään Hattulan kirkon tuntumalla. Lepaalta varpunen (#25) hoituu helposti, mutta räkättirastasta pitää odotella puolitoista ammattioppilaitoksen ympäristössä ajettua kierrosta – lopulta 13 linnun parvi putoaa taivaalta (#26) ja rallaajat riemuitsevat. Tätä enempää räksiä ei rallissa havaittu. Lepaa on rallin pohjoisin piste ja tästä siirrytään kohti etelää; Hämeenlinnan puolelta kuitataan pulu (#27) ja samalla kokeillaan Metsänsyrjäntieltä ilmoitettua mustapääkerttua. Helge Sorrin puitteiltaan hieno piharuokinta vaan ammottaa tyhjyyttään, ja jutustelemaan saapunut isäntä kertoo että kerttu käy auringonkukalla yleensä iltapäivän puolella. Niin pitkälle ei jäädä odottelemaan, vaan matka jatkuu.

Sääjärven lenkki alkaa pysähdyksellä Haitintien varrella – paikalla viihtynyt valkoselkätikka on ilmeisesti aamupalansa jo syönyt, ja paikan reunametsässä ujosti ääntelevä harmaapäätikka ei ihan neljännestä tikkalajista käy =) reitillä eteneminen antaa eeeerittäin läheltä lentäneen korpin (#28). Sääjärven padolle päästäessä muistellaan aikaisemmissa ralleissa löytyneitä pyrstötiaisia, ja heti autosta noustuamme paronin korviin kantautuu pyrstiksen ääntelyä! (#29) Jaska kuulee myös, mutta nämä brittiläiseen ornimistyyliin kallistuneet kanssarallaajat vaativat näköhavaintoa. Menkööt. Luvaton koiranulkoiluttaja on selkeästi säikäyttänyt padolla olevan karan tiehensä, mutta tyynemmässä sulavedessä kelluva sinisorsapari katkaisee 30 pinnan rajapyykin – enää viiden pinnan päässä alkuperäisestä tavoitteesta!

Klassinen pyrstötiaispaikka

Sääjärven lenkiltä ei kanalintuja löytynyt. Eikä näköjään tarvinnutkaan, kun ensin saavumme takaisin isommalle tielle, suuntaamme kohti Turenkia ja vänrikki Kanerva spottaa sänkipellolta 2 teerikukkoa! (#31) Ilkka ei meinaa millään reagoida ”tossahan ne on” –toteaumukseen, mutta hidastuuhan se kulkupeli lopulta =) Turengin sokeritehtaan altaiden itäosassa etsitään epätoivoisesti pikkutikkaa ja uusia Cardueliksia, mutta tyytyminen käy fasaaniin (#32) – kun ensimmäinen potkitun perässä lähtee yksi toisensa perään, siinä luetellaan likimain kaikki Euroopan kanalinnut. ”Mikäs toi sit oli?” ”Kaukasianlumikana.” Tämän jälkeen altaan reunassa huutanut kukko nostatti pienen naurunremakan. Korvaamatonta tilannekomiikkaa.

Papintien ruokinnan lintuanti on yllättävän hiljainen, mutta eihän se ihmekään, jos paikalle uhraa rallissa vain yhden viiden minuutin stopin. Antaa muiden huudella niitä tundraurpiaisia ja vihervarpusia =D hakkia ei näy, eilinen vuorihemppopaikka on täysin hiljainen, sinisorsien kanssa talvehtivaa tavia ei löydy ja Kilpiälän piekana on ilmeisesti vaihtanut saalistuspeltoa, onneksi sokeritehtaan altaiden itäosassa talvehtiva peukaloinen (#33) kuitenkin löytyy! Hetki siinä menee ennen kuin sisukas pikkulintu osuu paronin silmiin, toinen tovi menee nuotittaessa, mutta ehkä näin – ainakin sisämaassa – laadukkaan talvilajin kuittaamiseen on hyvä käyttääkin aikaa. 1.1.-rallipinna koko tiimille!

Troglo oli tuolla

Sitten alkaa se kuuluisa rallin puolivälin ahdistus ja epätoivo – Turenki antoi vaan kaks pinnaa eikä Virala enää toimi! Myllykosken karaetsintä tuottaa hylsyn ja Lanankoskella rämmitään kosken yläjuoksun osuus, vaikka lintu löytyy lopulta paluumatkalla kaukaa alajuoksulta! Koskikara (#34) on kuitenkin pakollinen rallilaji ja olis noita paikkoja vielä ollut, sitä kallisarvoista aikaa se karapaikkojen koluaminen olis vaan vienyt. Hyvikkälän ruderaattipelto antaa tyhjää (ei tundraurpiaista) ja samoin Viralan kupeessa olevilta hevostalleilta ei kottaraista löydy. Siirtymä Tervakoskelle on pitkä ja piinallinen eikä Kissanhännäntien vähäisistä lintumääristä peippoa oikein uskalla odottaa. Turkinkyyhkyt (#35) onneksi löytyvät, vaikka senkin pinnan kuittaamiseen tuntui kuluvan kiduttavan pitkä tovi.

Ensin yks...

... ja lopulta kaks



Rallin minimitavoite on lajimäärällisesti saavutettu ja kahdelta iltapäivällä tuntuu siltä, että strategisesti valoisaa aikaa on vielä hyvin jäljellä. Paistossa ei petolintuja ole tänä talvena juuri ollut, mutta rallissa sattuu ja tapahtuu, joten päätämme koukata sitä kautta. Sattui ja tapahtui nytkin, alueen eteläpuolella ihmettelin ääneen ”noita pikkulintuja tuolla puun latvassa”. Mentiin katsomaan, ja viherpeippojahan ne. Niiltä sijoilta nähtiin vielä etelämpänä oleva keltasirkkuparvi, ja mä mumisin että tollasissahan vois olla joku peippo, Jaska komppas, Ilkka ajoi – ja löysi! Säikäyteltiin tien varrella olevia kauransyöjiä ilmaan kun Ilkka spottas koiras-peipon (#36) suoraan auton edestä! Hällä väliä miten tähän päädyttiin ja miksi mutta hyvä kun päädyttiin!

36 lajilla ei näin huonona talvena maine mene, mutta kärkikahinoista saatetaan hyvinkin jäädä. Peippo piristi hyvin ja nosti taistelutahtoa. Kun käännymme Paistolta takaisin kohti Tervakoskea, käydään pientä kinaa siitä että kannattaako tässä lähteä Vanajanselälle asti =D mielestäni lievästi järjetöntä, Kernaalassa on kuitenkin joutsen ja Tervakoskelle on pari vanhaa, mutta kokeilemisen arvoista pöllönuottia. Lisäksi Kernaalanjärveltä saattais löytyä muutakin. Ja samoilla hetkillä koetaan rallin käännekohta, kun 130-tiellä vastaan tulee kohti Riihimäkeä fillaroiva Hannu Hellstén! Ensin ajetaan ohi, mutta Jaska kehtaa ehdottaa notta kysytään mieheltä kuulumisia! Ja kannatti, Hanski antaa meille nuotit aivan lähimaastosta löytyvään hiiripöllöön ja kertoo myös nähneensä Kernaalanjärvellä muutakin kuin laulujoutsenen. Tässähän on saumat 40 lajiin, Hanskille kiitos!





Hiiripöllö (#37) on oikein namusti näytillä 130-tien ja valtatie 3:n välimaastossa, antaa vielä kuvata itseään tien poskeen pysäytetystä autosta! Helposti hienoin rallilaji, ainakin tähän mennessä, menee jopa peukaloisen ohi =) - ja perhana vieköön, vuoden 2017 ensimmäinen havaittu petolintu! Päiväpedot ovat jälleen kerran tuottaneet pahan pettymyksen. Mutta ehtii niitä Accipiterejä vielä Helsingissäkin näkemään. Tosin pöllön jälkeen rallifiilikset jatkavat ylös ja alas sahaamista - nyt mennään taas alas, kun kohti Kernaalanjärven uimarantaa kulkiessamme raskas lumisade pudottaa näkyvyyden! Uimarantaan saapuessamme suurin osa järven reunapuista on näkymättömissä ja jäällä nyhjöttää vain pieni joukko variksia. Epämääräistä päälyilyä. Kuunnellaan, kuinka järven jää ulisee ja paukkuu tyynessä ilmassa. Vilkaisen uudelleen varisten suuntaan ja nyt sieltä parin variksen välistä pilkottaa nuori harmaalokki (#38). Pian tämän jälkeen palokärkimäinen kaklatus katkaisee hiljaisuuden - oliko se palokärki, Jaska kertoo sen kuulostaneen enemmän merikotkalta! Kun lumisade vihdoin vähän hellittää, etsitään kotkaa kuumeisesti järven rantapuista. Vänrikki Kanerva on säätänyt jalustansa aivan liian korkealle rallin lyhyimpiä jäseniä ajatellen, ja pienen äheltämisen jälkeen seuranneella skannauksella paroni osoittaa joukkuetovereilleen kuusessa nököttävät merikotkat! (#39) Vanha ja esiaikuinen (4-5kv) aivan rinnatusten Hakoisten kartanon suunnalla. Ja vielä olis yksi laji pankissa...

Pinna nro 38 tuolla jossain...

Merikotkat hallussa!

Tervajoen sulan joutsenen etsiminen vaatii vartin kävelyn suuntaansa. Sikäli turvallinen ratkaisu, tässä vaiheessa valo alkaa käymään vähiin ja suurin osa sinisorsaa pienemmistä linnuista lienee jo yöpuulla. Joen varren seuraaminen innostaa pieniin lisäkomppauksiin, ties vaikka se pikku-uikku löytyisi, tai tänne olisi pudonnut joku haikara. Laulujoutsen (#40) löytyy järvelle yltäneestä sulasta, eikä ojan varsi enempää tarjoa. Auringon laskettua rallin viimeiset hetket kuluvat Tervakoskella mm. viime vuotista lehtopöllöä kuulostellen, mutta kolmatta petoa ei tämä päivä meille antanut.

Kohti neljääkymmentä!


Ansiokkaasti rallitiimiä kuljettanut Ilkka pudottaa meidät lähtöpisteeseen Aulangolle - ja lähtee itse kohti Ahvenanmaata ja me Jaskan kanssa painuimme purkuun edustamaan. 30v-juhlarallin osanotto oli ennätyksellisen alhainen, paikalla purkua vetävän Maken lisäksi kolme joukkuetta! Siitä hauskaa, että palkintosijoille pääsevät kaikki ja lajeja saa jokainen joukkue huutaa hyvällä tahdilla lajeja =D purku on tasaista loppuun asti ja vähemmän yllättäen Kanerva-Hakala-Aintila -kookoonpanolla on vähiten ässiä (hiiripöllö ja peippo), siinä missä muut huutelevat kanahaukkaa, vihervarpusta, tundraurpiaista,, harmaahaikaraa, varpus- ja lehtopöllöä sekä sepelkyyhkyä. Kuitenkin, Vepsä-Lindberg-Pärssinen olivat kolmannella sijalla 38 lajilla (3 ässää), Casagrande-Kecskemeti-Hynninen ylsivät toiselle sijalle 39 lajilla ja viidellä ässällä. Kernaalanjärvi pelasti meidät ja Kanerva-Hakala-Aintila kuittasi kärkipaikan 40 lajilla - tiukille meni!

Aina vaan muikeempana. Kuva: Markku Hyvärinen

Purkupaikalla käytiin lyhyet jälkilöylyt ja aika pian tiimit poistuivat omille teilleen. Karvanaama kiittää joukkuetovereitaan, kanssarallaajia ja järjestäjiä! Nähtäväksi jää, miten KHLYn rallitapahtumat jatkuvat, mutta onhan tämä järjettömän hauskaa, kutkuttavaa, dramaattista, opettavaista ja toisinaan palkitsevaa, kun rallaamiseen uskaltaa heittäyttä mukaan. Jos jossain kohtaa jossittelee vähän negatiiviseen sävyyn, sen paremman vaihtoehdon toteuttaminen olis vienyt rallin taas uusille urille - ja ties mitä silloin olis jäänyt näkemättä.

Näiden tunnelmien, sattumusten ja havisten myötä vuosi 2017 käynnistyi myös norjalaisen Nøgne Ø -panimon Sunturnbrewillä. Nyt on tujua, rukiista, maltaista, savuista ja täyteläistä, voi pyhä sendari kun oli hyvää, ottaisin uudestaan jos jostain löytäisin:



EkaEkaa-pinnarallin ja Sunturnbrewin myötä seuraava sykli nytkähtää eteenpäin, kohti seuraavia retkiä, saaristoa, metsiä, tuntureita, aikaisia aamuja, pitkään venyviä iltoja, unenpuutteesta ja optiikasta kärsiviä silmiä, kolotusta, palelua, hikoilua, odotuksia, pettymyksiä, intoilua, tunnelmia ja toivottavasti onnistumisiakin. "Jos sitä käväsis retkellä..."