24.10.2013

BATUMI2013 – YHTEENVETO





Taaempaa löytyy pari uutta tekstiä Batumin komennuksen viimeisiltä päiviltä. Tässä fiilistelypainotteinen yhteenveto.





Kuukausi Batumissa oli todella erilainen kokemus vuoden takaiseen nähden. Jakson kokonaissummia en tällä kertaa blogiin laita, jos sitä koittaisi vähän kokonaisvaltaisempaa synteesiä.

– Syksy 2013 oli projektin historian sateisin, joka on vaikuttanut myös laskettujen lintujen määriin. Mehiläishaukkoja havaittiin 200.000 yksilöä ja niittysuohaukkoja 2.000 yksilöä vähemmän kuin viime vuonna. Sade sotkee myös laskennan rytmiä; linnut eivät muuta tasaisesti, vaan tunnelma on joinain päivinä todella turhauttavaa, kun muuttoa ei kulje mutta sää sallii laskenta-asemalla notkumisen. Tälle syksylle osui useampi päivä, jolloin laskenta-asemalle ei kiivetty ollenkaan ja vielä pari liutaa hyvin epävakaista päivää, jolloin sää vaikutti pahasti muuton laskentaan. Viime vuoden jaksolla vastaavia päiviä oli vain kaksi!

– Kasvuvaiheessa oleva projekti on kohdannut tänä syksynä monia ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet laskijoiden mielialaan ja yhteisön tunnelmaan. Laskijoita oli tänä vuonna liian vähän; tällä kokoonpanolla laskijoita toki löytyy aineiston keräämiseen, mutta uusien laskijoiden kokonaisvaltaiseen ja pidemmän jänteen kouluttamiseen ei ole resursseja. Nyt tulokkaiden oletettiin oppivan mahdollisimman paljon yhdessä päivässä ja kokeneillekin laskijoille asetettiin paineita ”täsmäsuorittamisesta”. Osalla vapaaehtoisista ei ole ollut motivaatiota laskea tai työskennellä ryhmässä (yksittäisiä laskijoita on myös lähtenyt ennen aikaisesti, pari jopa heti saapumisen jälkeen, ilman ennakkovaroitusta!), joka heikentää tilannetta entisestään. Lisäksi isäntäperheen kanssa on ollut pieniä ongelmia ja laskentamenetelmät ovat muutamien lajien osalta muuttuneet kesken sesongin. Näistä ongelmista on onneksi puhuttu ja toivottavasti ne saadaan selvitettyä ennen ensi vuoden laskentaa.

– Henkilökohtaisella tasolla jakso oli vahvasti ”paskan säkän” leimaama. Lähtöfiilikset olivat todella heikot ja turhan monesti tuntui siltä, että karvanaama staijaa ”väärällä” asemalla ja vainoharha huonosta karmasta sen kun nostattaa tappiomielialaa. Tapaus aavikkohaukka löi viimeiset naulat arkkuun. Toisaalta viime vuosi oli viime vuosi, huonoa tuuria on sattunut yhdelle sun toiselle laskijalle aikaisemminkin.

_____________________________________________________________________________


Toisaalta:

Tajuntaa köyriviä lintupäiviä ja upeita hetkiä osui tällekin syksylle:

31.8. ja 2.9. – Mehiläishaukkojen ja suohaukkojen massoja
10.9. – Varpuslintupäivä



… ja paljon, paljon muuta.


Vuosi sitten opittua tietoa oli mahdollista syventää; suurin osa lajistosta alkaa olemaan jotenkin hanskassa ja jakson loppua kohden ne hankalatkin määrityspähkinät (kotkat, nuoret ja naaraspukuiset sirosuohaukat) taittuivat jo vähän paremmin. Lisäksi yksityiskohtiin, kuten pukuvaihteluun sekä sulkasatoon, tulee kiinnitettyä aikaisempaa enemmän huomiota. Ei minusta uutta Andrea Corsoa tule, mutta se on todella hienoa ja palkitsevaa havaita oma kehitys sekä määrittämisessä että ryhmätyöskentelyssä. Toivoivat minusta koordinaattoria tulevaisuudessa, toivottavasti se olisi mahdollista!

Sitten bne intohimoiset lintuihmiset, jotka viihtyvät Batumissa siinä missä minäkin. Kalle ja Laura, Johannes, Heikki sekä ”Team Tohma”, Batumissa kävi tänä syksynä yhteensä 11 suomalaista lintuharrastajaa! Projektin lautakunta (Brecht, Jasper, Vouter, Johannes), viime vuodelta tutut naamat (Filiep, Rien) sekä melkoinen litanja uusia ystäviä, joita toivoo tapaavansa vielä uudelleen. Gaumadjos!!

Batumi2013, osa 10 - antikliimaksin makua







30.9. – DAY 31, SAKHALVASHO

Juurikin näin; syyskuun viimeinen päivä ja yhtä kylmää menoa kuin Suomessa marraskuussa. Näin suhteutettuna siis. Päivälämpötila siellä +12 asteen tienoilla ja hyytävä pohjoistuuli puhalsi varmasti jostain Kazbegin jäätiköiltä; ne vähät linnut mitä nähtiin tuntuivat pakenevan tulevaa talvea paniikinomaisesti. Sesongin viimeinen sininärhi mietti varmasti moneen otteeseen, että mitä hemmettiä minä vielä täällä teen. Samaa taisin minäkin pohtia, omasta puolestani. Eikä mehiläissyöjilläkään näyttänyt juhlan aihetta olevan. Päivän teemasta kertoo jotain se, että suurin osa miehitystunneista kului nuotion pystyttämiseen ja tulen äärellä seisoskeluun! Ens kerralla pitää ottaa kerrasto mukaan ja myös kuljettaa sitä mukana…

Nooh, ne vähät linnut mitä nähtiin, nähtiin kyllä aika hienosti. 3 pikkukiljukotkaa ohitti laskenta-aseman todella läheltä ja hitaasti, jolloin lintuja ehti oikeasti seuraamaan ja pukutuntomerkkejä tutkimaan. Näin antaumuksellisessa tilanteessa vasta huomaakin, kuinka toiminta vapaaehtoislaskennassa on niin määrityspainotteista, lintuja katsotaan juuri sen verran, että niistä saadaan riittävä data irti ja ne ohittavat laskenta-aseman. Ei nyt aina, kovimpia lajeja ja hankalasti määritettäviä tapauksia tulee tietysti tapitettua vähän pitempään – mutta kuinka hienolta se nuori pikkukiljukotka näyttääkään, kun sitä pääsee pitkään, hartaasti ja läheltä katsomaan. Kurinalaisemman laskennan kautta on tietysti erilaiset mahdollisuudet oppia tuntemaan lintuja, joten näillä eri vaihtoehdoilla on puolensa.

Se schaibanjauhannasta. Päivän muita haviksia olivat 1 arokotka, 15 pikkukotkaa, nummikirvinen ja 30 mehiläissyöjää. Vaikkei tällaista Suomessa koskaan nää, täällä sopii kuitenkin odottaa vähän parempaa, erityisesti viimeiselle päivälle.


Harmaa keli ja nuotio kertovat kaiken oleellisen.


1.10. – DAY 32, SHUAMTA

Jo nyt on perkele. Vikan laskentapäivän voi jotenkuten tiivistää näihin linjoihin:

– Nuijasin aavikkohaukan. Roman löysi linnun aseman itäpuolelta, ohitti matalalla ja lujaa. Kahdesti näin kiikareilla ison ja vaalean falcon lentämässä pois päin, mutta kun paniikkitorspoilun takia lintua ei Zeissiin löytynyt, turha sillä on juhlia saati pinnoja ruksia. Perkele.

– Nuijasin myös päivän ainoan peregrinuksen. Puoli tuntia ennen päivän loppumista päätin lähteä haahuilemaan sitä polkua pitkin, jota asemalle kuljetaan. Ei ne maisemat seuraavalta kukkulalta mitenkään paremmilta näyttäneet, ja sendari rankaisi.

– Pientä lohtua toivat kaksi idänmehiläishaukkaa (ad-naaras ja BRC:n historian ensimmäinen nuori idänmehiläishaukka!!), kolme aikuista pikkukorppikotkaa (kahden linnun parvi rannikon puolelta sekä sooloilija idästä) sekä kaksi arohiirihaukkaa, jotka molemmat näkyivät helvetin hienosti

– Laskennan päätyttyä laskeuduimme kukkulalta tuttua kinttupolkua autokyydin luokse. Matkan alkuvaiheessa ehdin juuri ja juuri näkemään, kun koiras-arosuohaukka viipottaa etelään puiden latvoja hipoen. Jumankauta, projektin tunnuslintu ja viimeinen peto omalla jaksolla. Vähän sama fiilis kuin taannoisen Puolan excun päätteeksi nähty niittysuohaukka, silloinkin sydän särkyneenä voi yhdestä lintuyksilöstä saada jotain toivonkipinää.

Päivän massat jakautuivat melko lailla tasan laskenta-asemien kesken. Aamulla pedot painelivat enimmäkseen rannikolla, ja iltapäivällä tuulen kääntyessä myös Shuamta sai muutosta oman osansa. Hyvissä olosuhteissa havaittu 2kv-kiljukotka oli myös niitä päivän huippuhaviksia. Massoista voisi mainita 71 mustahaikaraa, 94 pikkukiljukotkaa ja 2800 hiirihaukkaa.


Tulihan se klassinen läheltä muuttanut arohiirihaukkakin nähtyä.
Siitä sopii vertailla kokoa ja silhuettia.


 


Laskennan viimeiseen päivään oli todella vaikea keskittyä, kun tietää millainen sotku ja helvetti (jota myös ”elämäksi” kutsutaan) Suomessa odottaa. Bussissa on ehkä aikaa miettiä kuvioita uusiksi ja tasata oloa. Suomesta löytyy myös rakkaita ihmisiä ja tekemistä. Ristiriitaisesta fiiliksestä tänne on päästävä vielä takaisin; upeita lintuja, upeita ihmisiä, ja sellainen ympäristö missä tuntee olonsa kotoisaksi. ”Aki, this project needs you. We need you.” Nyt pitää kuitenkin lähteä kotiin.


”When you think you have used all your chances
and the chance to make everything right
keep on making the same old mistakes
makes untipping of balance so easy
when we are living our lives on the edge
say a prayer on the book of the dead”

– Iron Maiden: Blood Brothers


Batumi2013, osa 9 - lopun alkua


Linssiin on kertynyt lisää roskia.



BRC 2013 sponcored by Disney. Vastineeksi vaativat Mikki ornimassa -tyyppisiä dokumentteja. Ikonia ei vahingoitettu kuvauksissa.


27.9. – DAY 28, SHUAMTA

Kovasti koordinaattorit lupailivat, että tänään menee massojen hännillä vielä paljon petoja. Viime vuosi kuitenkin opetti, että se massapäivän jälkeinen päivä on melkoista jäähdyttelyä ennen seuraavaa ryntäystä. Ja niin siinä kävi nytkin. Aamu oli todella tuulinen, tuuli kävi mantereen puolelta ja ilmassa oli jälleen saman karman tuntua, kun massat näyttivät painelevan sieltä rannikon puolelta. Hohhoijaa.

Puoliltapäivin tilanne onneksi kääntyi ja pohjoisen puolelle kerääntyi petoparvia. Sitä saattoi vain todeta lähenevistä haarahaukkaparvista, että ”kohta ne tulee, kohta ne tulee… nyt ne tulee!” Shuamtan aseman ohitti useampi milvusparvi toisensa perään, hiirihaukan sijaan haarahaukkaparvet muuttavat vähän järjestelmällisemmän oloisesti, mikä tekee lajista mukavan laskea, vaikka vähän laiskanpuoleinen peto onkin. =) päivän sigmat jäivätkin sinne 3900 haarahaukkaan 2500 hiirihaukkaan. Kotkia meni 70 linnun edestä.

Päivän kvaleista vastasivat kaksi nuorta pikkukorppikotkaa (Johannes spottasi itselleen sponden eliksen matalalta länsipuolelta: ”tossa taitaa tulla hali… eiku ei vittu onks toi nyt se kääpiökorppikotka!?”) sekä aivan. hemmetin. upeasti. läheltä. suoraan yli. painellut nuori arokotka. Etäisyys minimissään alle 20 metriä. Kuvattu. Ei tähän sanat riitä. Eikä riittänyt silloinkaan. Mitä nyt klassinen ”BAATUUMIII!!” -huuto kantautui neljän kilometrin päähän toiselle laskenta-asemalle =)

Tää meni L.Ä.H.E.L.T.Ä.



28.9. – DAY 29, SHUAMTA

Taas sadepäivä, jonka ensimmäiset tunnit vietettiin sadesuojassa. Kapusimme asemalle pienellä viiveellä ja laskennan pariin ekaan tuntiin saatiin kiva suohaukkapulssi, mm. idän puolelta ohittanut 27 ruskosuohaukan parvi, arosuohaukkoja pari naarasta ja yksi nuori, sekä pari myöhäistä nuorta niittysuohaukkaa.

BRC:n pääsponsori Disney lähetti projektille Mikki Hiiri -pehmon. Pyyntö kävi, että ikonia kuskattaisiin laskenta-asemille ja Mikistä otetaan kuvia laskennan tuoksinnassa. Melkoiseksi apinoinniksi se meni. Ehkä mä saisin jälkikäteen tänne jonkun foton, jotta lukijakunta uskoisi...

Aamulla epämääräisen oloinen haarahaukkamuutto vaihtui ihan kohtalaiseksi menoksi, kunnes mereltä noussut ukkosrintama sotki muuton: ennen rankkasateita lintuja sinkoili epämääräisiin suuntiin eikä työjako hirveästi helpottanut asiaa, kun piti pysyä kärryillä mistä kohtaa linnut ohittavat aseman. Osa porukasta juoksi sateensuojaan, minne jäin toviksi torkkumaan ja lepuuttamaan selkääni. Palattuani kukkulalle aseman yli kulki melko täsmällisesti etenevää hiirihaukkavirtaa, mistä jengi poimi jokusen pikkukilju­kotkan sekä pari arokotkaa ja kiljukotkaa.

Mielenkiintoisesta sadepäivästä huolimatta tämä päivä, tai oikeastaan koko loppureissu, kului melkoisessa sumussa. Batumin kaltaisten asioiden ansiosta tällä pallolla kannattaa sinnitellä hengissä, mutta eihän se elämä aina kulje siihen suuntaan, mihin haluaisi. ”Avaruus on syvä.”


Kotkat petraavat, mutta ehtivätkö ennen kuin lähtö tulee? Alla käärme- ja pikkukiljukotka:





29.9. – DAY 30, SHUAMTA

Kotkapäivän makua, joskin säät olivat jälleen epävakaiset ja ensimmäisiä kotkia tippui yöpuulle jo puoli kahden jälkeen! Kun normaalitilanteessa nosteikkunaa pitäisi olla vielä pari tuntia… Onneksi saimme uuden kotkapulssin hieman kahden jälkeen. Kokonaisuudessaan määrät eivät päätä huimanneet, mutta nähtävää kuitenkin riitti. Suurin parvi taisi olla yhdeksän kotkaa ja eksyi pari pomaa vähän lähemmäs laskenta-asemaa. Erikoisin havis oli vaalean muodon pikkukiljukotka (tekstikuvaus Forsmanissa), kroppa kauttaaltaan vaalea, melkein kuin fulvescens-tyyppinen kiljukotka, mutta kaikki muut tuntomerkit (tuplapuolikuut, siipikaavio, pää ja nokka) sopivat pikkukiljukotkaan. Kovasta yrityksestä jäivät pikkukiljukotkien (143) ja arokotkien (7) tasolle, kiljukotkat ovat vähissä eikä sitä keisarikotkaa nähty tänäänkään.

Loppupäivästä ja illasta saatiin taas sadetta. Jos tämä meno jatkuu tällaisena, henkisesti sekä sään puolesta, niin loppureissu lässähtää pahemman kerran…

”… and I was lost in the sunshine of you…”

16.10.2013

Batumi2013, osa 8 - Batumin hulluutta, 160 000 petoa päivässä!!

Kuva: Heikki Karimaa


26.9. – DAY 27, SAKHALVASHO


Tämä päivä oli SE päivä. THE DAY. Sitä nyt ei heti aamusta osannut odottaa, kun aamu oli perkeleen kylmä ja tuulinen, eikä lintuja kahden ekan tunnin aikana juuri näkynyt. Suohaukatkin taitavat muuttaa vasta kelin lämmetessä muiden lintujen mukana. Aamukymmenestä eteenpäin sekä idän puoleisille kukkuloille sekä merelle kerääntyi petoja, mutta laskenta-aseman välitön ilmatila pysyi tyhjänä linnuista. Shuamtan laskenta-asemalla kyllä riitti tekemistä, mutta ”päivän laskija” –titteli menee jälleen herralle Roman Riols, joka laski petovirtaa kahdella nelisoluisella solulaskimella ja ilmoitti haviksiaan aina yhdentoista lajin edestä! Saatanan hullu! =D

Keli onneksi parani puoltapäivää kohti ja äkkiäkös aseman eteen ilmestyi parvi, joka näytti suuntaavan kulkunsa etelään suoraan aseman yläpuolelta. Aloitan nosteessa pyörivien lintujen seulomisen ja kas kummaa, sieltähän osuu silmiin suurikokoinen mehiläishaukka ja määritys pamahtaa tutun kaavan mukaan:
                    pieni pää, valtavat siivet, erityisesti leveä käsisiipi
                    kuusi harittajaa
                    ei karpaalilaikkua, pyrstön juovat ohuita
                    ”FEMALE CRESTEEED!!!”

Meni aika namusti yli. Ei sitä enää jaksa katsoa muiden löytämiä ja jostain kahden kilometrin päästä lentäviä idänmehiläishaukkoja, varsinkin jos on muuta tekemistä, mutta on se hemmetin hienoa löytää tosispondesti.

Tämä kiva löytö buustasi laskentafiilikset kattoon ja ensimmäisen parven jälkeen alkoi todella tapahtua: petoparvia vyöryi aseman yli parvi toisensa jälkeen ja siinä sai hikoilla, jos meinasi jokaisen suohaukan ja kotkan sieltä poimia. Ja tälle huumalle ei tullut loppua seuraavaan tuntiin, kun karvanaama huuteli hiiri- ja haarahaukkojen joukosta eri-ikäisiä ja –pukuisia ruskosuohaukkoja & arosuohaukkoja, pikkukotkia, pikkukiljukotkia sekä muutaman käärme- ja arokotkan. Hektistä ja addiktoivaa menoa! Tiimityö Johanneksen kanssa sujui erinomaisesti ja hyvin jätkä suoriutui osuudestaan massalaskennassa.

Ekstralajien totaalit:
Käärmekotka 38
Ruskosuohaukka 479
Arosuohaukka 68
Niittysuohaukka 13
Niitty-/arosuohaukka 32
Pikkukiljukotka 115
Kiljukotka 1
Arokotka 5
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 324
Pikkukotka 509
Sääksi 11
Muuttohaukka 1
Sininärhi 4

Kaikki voisi korostaa. Koska siellä meni kaikkea mahdollista, paljon!

Arosuohaukkoja menee!.

Kotkaa pukkaa! Kuvassa pikkukiljukotka.


Meidän päädyssä tätä hulluutta jatkui vain kolme tuntia, mutta Shuamta hikoili hiirihaukkamassojen kanssa yli kuusi tuntia. Aina vain kuin oli aikaa vilkaista muualle, itäinen taivas oli täynnä petolintuja. TÄYNNÄ. Ei sitä hulluutta pysty mitenkään järkevästi kuvailemaan, eikä valitettavasti ehtinyt kuvaamaankaan, mutta joka suunnalla näkyi rundaavien lintujen parvia ja virtoja ohitti Shuamtan laskenta-aseman vähintään viidellä eri rintamalla. Meikäläisen piti alun perin mennä Shuamtan puolelle, mutta yhden pariskunnan vapaapäiväsuunnitelmien takia piti vaihtaa asemaa (!!). Nooh, kävi se näinkin. Varsinkin näillä lajeilla.

Kuten oikeaan lintupäivään kuuluu, massojen ja pikkukivojen lisäksi pitää nähdä myös oikeita rariteetteja. Ensin Shuamtan laskenta-asema huikkasi heidän itäpuolellaan liihottelevasta HANHIKORPPIKOTKASTA. Kuulemma ilmatilan suurimmassa parvessa. Lintu oli hiirihaukkoihin verratessa melko kaukana, mutta hemmetin hyvin sellainen kolmen metrin siipien kärkivälillä varustettu monsteri löytyy – sellaisesta kolmen tuhannen hiirihaukan parvesta! Ihan jokaista yksityiskohtaa ei täältä asti erotettu, mutta silhuetti ja koko oli jotain aivan jäätävää, erityisesti linnun lähtiessä liitämään raskain ja hyyyviiiin hiiitaaaiiin siiveniskuin. Upea lintu.

Se kovempi rari meinasi mennä pahasti ohariksi, melkoista torspoilua se tilanne kuitenkin oli. Yhtä läheltä lentävää petoparvea seuratessani korviin tarttui jännää mehiläissyöjän ääntä, mikä lie hassusti huuteleva merops, ajattelin itsekseni ja jatkoin parven laskemista. Tässä kohtaa EI TIETENKÄÄN kannata sanoa ääneen, että mikäs helvetin tirppa tuolla nyt huutaa. Vasta sitten kun kuulen Hertin ja Heikin puhuvan mainitsevan taikasanat ”blue-cheecked bee-eater”, ryntään kavereiden luokse kyselemään, että mitäs hemmettiä. Kaverit soittavat linnun ääntä ja päässä salamoi heti: ei perkele, mä oikeasti kuulin tuollaisen linnun tänään! VIHERMEHILÄISSYÖJÄ elislistalle!! Hemmetin siisti havis, mutta pikkasen harmitti, että en oikeasti osannut kiinnittää lintuun enempää huomiota, siinä olisi saattanut elis napsahtaa useammallekin laskijalle...

Lintupäivän kaavan mukaan jäimme protokollan päätyttyä laskemaan idän puoleisen muuton rippeitä, fiilistelemään auringonlaskua sekä upeissa iltavaloissa mereltä saapuvia ja ohi lipuvia lintuja. Päivän päättivät muutama mehiläishaukka ja ruskosuohaukka, kvalipuolelta gomiat arosuohaukka ja punalkahaukka. Lisäksi täällä näkee lepakoita jo illan viimeisissä valoissa, tänäänkin 1 melko kookas, ehkä pohjanlepakkoa suurempi tapaus vaappui aseman päällä aktiivisesti äännellen.

Sakhalvashon asemalta lasketut 20.000 petoa on paperikamaa Shuamtan 140.000 petolintuun verrattuna. Siellä meni kaikkea ja suuremmissa määrin, laskenta on varmasti huumaavaa mutta menosta, erityisesti lisälajeista, ei ehdi nauttimaan edes sen vertaa mitä Sakhalvashon puolella ehti. Huikea ja ikimuistettava, massapäivänä projektin historian toiseksi kovin muuttopäivä. Kiitos Batumi. Kiitos sendari. Kiitos BRC Team 2013.

Nuori mehiläishaukka iltavaloissa.

Onnellinen staijari upean päivän päätteeksi. Kuva: Heikki Karimaa

Team Finland! Keskellä Heikki ja oikealla Johannes.

7.10.2013

Batumi2013, osa 7 - punajalkahaukkoja!!



23.9. –  DAY 24, SAKHALVASHO


Jumalauta, FALCOPÄIVÄ!! Pari ekaa tuntia meni sisällä sadetta pitäessä, siinä samalla oli hyvä vastaanottaa herra Johannes Silvonen Sakhalvashon residenssiin! Myöhemmin päivällä Heikki Karimaa saapui vahvistamaan ekoturistikokoonpanoa, kunnon Team Finland kasassa kuunvaihteeseen asti.

Sateen laannuttua kapusimme Johanneksen kanssa laskenta-asemalle ja tilanne kehittyi salakavalasti melkoiseksi lintupäiväksi. Ensimmäisistä punajalkahaukkaparvista intoili melkoisesti, kun kymmenen minuutin aikana vespareita näki enemmän kuin vuoden takaisella jaksolla yhteensä. Myrskyvaroitusta ei ihan heti ymmärretty ja Sakhalvashon laskenta-asema todisti melkoista näytelmää, kun puhtaita ja suuria punajalkahaukkaparvia painoi rantaa pitkin kohti etelää. Lisäksi yksittäisiä yksilöitä näkyi merellä jatkuvasti. Allekirjoittanut häröili itäpuolen petovirtojen kimpussa, mutta kun kuulin ranskalaisten ekoturistien höpisevän jotain ”450 vesparia tunnissa” –tyyppistä juttua, niin pitihän sitä menoa mennä itsekin ihmettelemään! Siellä oli tietenkin koko pukukirjo näytillä, toistoja tuli jatkuvasti ja seuraavan tunnin aikana aseman ohitti useampi yli 40 linnun parvi! Loppupäivää kohti meno hyytyi, mutta varovaisempien estimaattien mukaan Batumin ohitti neljässä tunnissa YLI 1500 PUNAJALKAHAUKKAA! Eksakteja lukuja ei ole, koska pieniä petolintuja ei projektissa säännöllisesti lasketa (perusteluina muuttoreittien ailahtelevuus ja kannanvaihtelujen seurannan vaikeus), mutta oishan tämäkin tärkeää tietoa tämän pullonkaulan merkityksestä.

Sadekuurot ja pilvet pudottivat muitakin Falcoja taivaalta näytille. Tänään paukkui useampi henkilökohtainen päiväenkka, joista tietenkin tärkeimpänä 4 MUUTTOHAUKKAA. =D Ensin ad-lintu ohitti aseman lännen puolelta kupu täynnä ruokaa, seuraavaksi merta tapittaneet löysivät lännen puolelta nuoren linnun saalis kynsissään. Johannes spottasi pohjoisen puolelta läheltä, matalalla ja lujaa ohi painelleen aikuisen, neljännen linnun löysin itäpuolen hiirihaukkahelvetistä. Muita jalohaukkoja nähtiin myös runsaasti, arviolta > 60 tuulihaukkaa, > 40 nuolihaukkaa ja pari pikkutuulihaukkaa. Vaan minne jäivät colu, eleonora ja cherru?

Todellisen lintupäivän mukaisesti tänään nähtiin paljon muutakin. Tuulisen kelin takia itäpuolen petovirran seuraaminen oli melko helvetillistä, kun suoraviivaisen etenemisen sijaan parvet rönsyilivät eestaas ja ylösalas, yksittäisistä linnuista puhumattakaan. Löytyi sieltä sekamelskasta sentään 2 idänmehiläishaukkaa sekä useita kymmeniä pikkukiljukotkia.

Tähän päälle vielä liuta lisähaviksia: ensin mereltä nuotitettiin 3 RUOSTESORSAN PARVI (reissun elis # 3!!) ja tunti myöhemmin 7 KAPUSTAHAIKARAN PARVI (reissun elis # 4), ensimmäiset ehti näkemään ihan hyvin, mutta haikaroiden kohdalla piti pyytää kollegaa jatkamaan virran laskemista – pienen kommunikaatiohäiriön takia ranskalaisten tiimi ei vaihdosta oikein tykännyt, vaikka en mä kylmiltäni omaa duuniani lopettanutkaan =) Tähän päälle vielä 15 alppikiitäjää (11, 3 ja 1 linnun parvet), muuttava harjalintu ja kymmenisen nummikirvistä, niin ehdottomasti puhutaan yhdestä tämän reissun kovimmista päivistä. Ja millainen aloitus Johannekselle ja Heikille!


Kaunis toisen kalenterivuoden koiras-punajalkahaukka

24.9. – DAY 25, SHUAMTA


Aamusta eilisen meno jatkui kylmänä ja tuulisena, mutta onneksi keskipäivällä saatiin vähän lämpöä ja suomijuntti kehtasi staijata ilman paitaakin. Muuten päivä oli peruspäivän tasoa, lähinnä ynnäilin massalajeja itäsektoreilta ja opastin Johannesta laskentaprotokollaan. Ajoittain hektistä meininkiä, mutta ei tästä ihan eilisen kaltaista spektaakkelia saatu. Kovimmat havikset (aseman yli painelleet muuttohaukka ja idänmehiläishaukka) menivät aineiston tallentamisen ohella ohariksi. Mustahaikaroilla ja kotkilla on kuitenkin entistä parempaa meininkiä, aika helkkarin siisti oli myös neljän koiras-arosuohaukan parvi: kaivan ensin nuotitettua koirasta, löydän kaksi, kolmas valuu niiden perässä ja sieltä tulee peeveli vielä neljäskin lintu! Uutiskynnyksen ylittänevät myös 219 mustahaikaraa ja kiljukotka. Ihan kiva lintupäivä, loppupäivästä keli muuttui taas epävakaiseksi ja yöllä myrskysi niin, että residenssi tärisi.





25.9. – DAY 26, SAKHALVASHO

Sadetta manaavien ennustusten takia läksin Batumiin ostamaan bussilipun paluumatkaa varten. Eipähän tarvitse siitä huolehtia loppureissun aikana. Iltapäivästä kapusin laskenta-asemalle nauttimaan pilvistä, sadekuuroista ja tuulesta. Lähinnä laskenta oli hajallaan lentävien lintujen poimimista aseman molemmilta puolilta:

Päivän kohokohtia olivat sesongin eka sinisuohaukka sekä loppupäivästä havaittu fulvescens-kiljukotka – härveli löytyi matkaliidossa ja jatkoi liitoa melko pitkälle etelään, kunnes tipahti yöpymään aseman kaakkoispuolelle. Punajalkahaukkoja painelee edelleen, näillä tuulilla enimmälti mantereen puolelta. Yksi suht kaukaa ohittanut ja pitkälle rönsyillyt yli 140 linnun parvi oli upeaa katseltavaa, kuten myös aseman läheltä muuttaneet parvet. Päivän päätti auringonlaskua vasten kieppunut 86 linnun potti (punajalkahaukat ja auringonlasku, kornia?) Melko päräyttävä havis oli myös kukkulan rinteiltä poimittu nuori kivikkorastas! Edellinen tapaus taitaa olla useamman vuoden takaiselta Kreetan reissulta, nice!


Pahoittelen päivityksen kuvapulaa. Kyseisellä jaksolla en tainnut ulkoiluttaa kameraa kertaakaan, joten ne hyvät kuvat punajalkahaukoista jäi ottamatta.

6.10.2013

Batumi2013, osa 6 - idänmehiläishaukkoja & Mtiralan kansallispuisto






17.9. – DAY 18, SAKHALVASHO

Ensi alkuun peruspäivän makua, aamupäivä nätti ja tyyni, iltapäivä paahteinen ja loppupäivästä etelästä pukkasi taas jotain saderintamaa Batumin ylle. Aamupäivällä laskin suohaukkoja kaukaa mereltä, ruskosoiden joukossa 1 nuori arosuo sekä 2 naaras-niittysuota piristysruiskeena. Lisäksi löysin iltapäivästä aseman päältä naaras-arosuon. Näitähän saattaa jopa oppia tuntemaan!

Aamupäivästä nautittiin myös mukavasta haarahaukkamuutosta, joukossa jonkin verran mehiläishaukkoja ja iltapäivästä tietty hiirihaukkoja. Suurin osa muutosta kulki aseman päältä tai vierestä itäpuolelta, oikein nättejä parvia ja hienossa valossa. Länsisektoria vahtiessa piti välillä vilkuilla olan yli, että näkis niitä lintujakin.

Päivän lajista ei jäänyt hirveästi epäselvyyksiä: 17.9. Batumin ilmatilan ohitti yhteensä 12 idänmehiläishaukkaa! Karvanaama saa paukutella henkseleitään huonolla tuurilla, sillä sendari soi vain neljä yksilöä rannikon puolelle. Niistäkin onnistuin nuijaamaan puolet, näin vain kaksi lintua matkalennossa, vaikka menivätkin herkullisen läheltä. Ei kuvia. Tietenkään.

Massamuutto rauhoittui kello kahden jälkeen ja siinä kohtaa oli hyvä siirtyä länsisektorille muita lajeja ihmettelemään. Useampi 4-5 pikkukotkan parvi, koiras-arosuohaukka, pari punajalkahaukkaa ym. kvaliteetteja löytyi tasaiseen tahtiin, kunnes etelästä noussut rintama keskeytti menon ja saimme hyvän tekosyyn lopettaa päivän vähän aikaisemmin.





18.9. – DAY 19, SHUAMTA


Vaihteeksi näin päin: aamu todella tuulinen, mutta todella hyvä suohaukoille! Ensi tuntien saldona yksittäisiä sirosuohaukkoja, ruskosuohaukkojen parvia sekä ad-muuttohaukka aseman päältä. Aamupäivän jälkeen setvin lännen puoleisista parvista muita lajeja: suohaukkoja, pikkukiljukotkia, pikkukotkia jne., kohokohtana nuori pikkukorppikotka.

Lounastauolla osallistuin BRC-videodokumentin tekemiseen, jonka jälkeen pitikin ottaa hyvät torkut. Havahdun siihen kun jengi laskee lintuja vähän hektisemmän oloisesti ja Crested overhead! –huudon myötä silmätkin avautuvat. Ryntään putken ääreen, mutta lintu liitää eteenpäin eikä sitä ainakaan minun silmiini enää osu. Kuulemma mennyt toinenkin jostain kaukaa idästä samalla kun torkuin. Great. Otan pari minuuttia torkuista toipumiseen ja käväsen samalla ”katajan juurella”. palatessani asemalle huomaan kun jokainen miehittäjä tuijottaa ylöspäin joko kiikareiden tai kameran kanssa. No jumankekka, siellähän on naaras-idänmehiläishaukka! Ravia kameran luokse ja dokumenttikuvat plakkariin!


Seuraavaksi alan laskemaan lintuja aina yhtä rakkaalta itäsektorilta. vielä on pientä tokkuraa ilmassa ja parvien seuraamisen totutteluun menee tovi. Pian näkösektorille osuu iso kotka, kaartaessa näkyy siiven alapinnan leveä siipijuova: arokotka! Nuotitan linnun muille ja jatkan laskemista. 5 min päästä parvesta löytyy suuri ja leveäsiipien mehiläishaukka. Kuusi harittajaa, ei karpaalilaikkua – taas idänmehiläishaukka! Nuotit eteenpäin ja hiirihaukkojen klikkailu jatkuu. Seuraavaksi samasta virrasta löytyy 2 arokotkaa lisää. Melko metkaa.


Idänmehiläishaukkoja nähtiin kokonaisuudessaan 4 eri yksilöä, hiirihaukat petrasivat jo parin tonnin paremmalle puolelle ja Lisäksi mehiläissyöjien muutto oli tänään aivan mielettömän intensiivistä. Taivaalta kuuluu jatkuvaa hyrinää ja Rien laski yli 500 mehiläissyöjää yhdeltä sektorilta minuutissa!

Illalla pystytimme jalustat residenssin parvekkeelle ja tapitimme upeaa kuutamoa. Lajidiversiteetillä ei paljoa juhlittu, mutta nähtiin me kolmessa vartissa parisenkymmentä viiriäistä.

Idänmehiläishaukkakuvien taso nousee?




 19.9. – DAY 20, SAKHALVASHO

Idänmehiläishaukkojen pulssi on taantumaan päin ja tästä tuli taas sellainen ”normipäivä toimistossa. Aamulla ihan mukava keli, mutta suohaukkoja saatiin kunnolla vasta iltapäivällä – 3 naaras-arosuon sekä yhden tumman ruskosuon edestä kannatti silti tähystää aamutaivaalle. Koiras-arosuohaukkojakin on näkynyt oikein kivasti, tänään havikseen kirjattiin vähintään 6 lintua! Aamupäivästä ehti vähän komppaamaankin, kasan parhaimpana paikallisena oli tänään harjalintu. Liekö reissun kuudes lintu, kivasti on niitäkin näkynyt!

Iltapäivästä jeesasin länsipuolen suohaukkahelvettiä, lintuja tuli mereltä mantereelle SE-suuntaisesti välillä sotkien protokollaa (eikö nää linnut tiedä miten niiden pitäisi muuttaa!!??). Siinä sai sitten setviä kuka laskee lintuja ja mistä, sekä mistä kohtaa linnut lasketaan. Samalla ympärillä pörräsi turisteja huutelemassa vääriä ja oikeita määrityksiä milloin mistäkin. Kaaos. Mutta hyvää treeniä, jos tänne joskus hakee laskentakoordinaattoriksi.

Itäpuolen parvien kimppuun siirtyminen tasasi verenpainetta. Linnuilla oli siellä paljon selkeämpi suunta ja omassa toimenkuvassa oli myös helpompi. Sen ”tavallisen tavaran” (rusko- ja sirosuohaukat) joukosta löytyi mm. melko myöhäinen koiras-niittysuo sekä reissun seuraava pikkukorppikotka.





Upupa!!


20.9. DAY 21, MTIRALA

Silmien väsymisen takia piti ottaa reissun toinen vapaapäivä. Läksin yhden puolalaisen & yhden tanskalaisen turistin sekä yhden belgialaisen laskijan kanssa Batumin koillispuolella sijaitsevaan Mtiralan kansallispuistoon. Lintuja ei kuulemma kannata liikaa odottaa, mutta paikan pitäisi olla hieno. Laakson pohjat ja joenvarret eivät vielä paljoa hetkauttaneetkaan, mutta mitä korkeammalle sitä kiivettiin, sitä upeammiksi habitaatit muuttuivat.

Mtirala tuntui Saanalle kiipeämisen ja Bialowiezassa samoamisen yhdistelmältä. Mitä nyt kipuaminen tuntui 2 kertaa rankemmalta ja valkopyökkien rungot olivat 2 kertaa paksumpia. Kaunista subtrooppista sademetsää pitkin kukkuloiden rinteitä! Valtavia valkopyökkejä ja vaahteroita, köynnösten peitossa olevia puita, aluskasvillisuudessa lähinnä lapinalppiruusuja. Seitsemän kilometrin kierroksen lintupuolelta sykähdytti 2 vuoritiltalttia, 7 tammitikkaa (puiston yleisin tikka) sekä 10 pähkinänakkelia. Oli myös mielenkiintoista löytää vierekkäin huudelleet puukiipijä ja etelänpuukiipijä kierroksen korkeimmilta paikoilta. Lisäksi suoraviivainen samoilu oli ihan hyvä irtiotto välillä hektisestä laskennasta – sitä pitää vähän huilata, että pystyy taas keskittymään laskentaan ja jälleen nauttimaan niistä tärkeistä hetkistä.







Tammitikan tappama pyökki






21.9. DAY 22, SHUAMTA

Jos lisää huilia kaipasi, niin sadepäivät helpottavat lepäämisen tarvetta. Päivän aluksi saatiin taas vettä niskaan, iltapäivästä kuurot olivat jo katkonaisempia; ohi lipuvien pilvien ja sumun keskeltä havaittiin punajalkahaukka, pari sirosuota, pari pikkukotkaa ja jokunen ruskis.

Illalla lähdimme koko laskentaporukan kanssa Batumiin viettämään iltaa georgialaiseen ravintolaan. Paikallista ruokaa, musiikkia, vodkaa, puheita, lisää vodkaa, paljon naurua ja vielä vähän lisää vodkaa. Muutama laskija viettikin seuraavan päivän toisessa ulottuvuudessa…



22.9. DAY 23, SHUAMTA

… including myself. Toinen sadepäivä putkeen eikä tänään(kään) ollut tarvetta poistua sadesuojaa pitemmälle. Ainoat Shuamtan lintuhavainnot taisivat jäädä kahteen nopeasti ohi kiitäneeseen sirosuohaukkaan. Paljon mielenkiintoisemmalta kuulosti jännästä pikkulintuparvesta (”these are juvenile Rock Buntings!”), käyty keskustelu. Kysyin että missä moisia on näkynyt ja vastauksena kuului, että kivenheiton päässä residenssistämme! Eliksen hajua ilmassa ja linnut ovat olleet paikalla jo muutaman päivän. Ihme pimityskulttuuria, ”ai eikö teillä oo näitä vuorisirkkuja Suomessa?”

Sateisen kelin takia palasimme Sakhalvashoon pari tuntia aikaisemmin ja saman tien läksimme Filiepin kanssa etsimään lintuja. Ensin kuuluu ääntä, ohutta ”tsii” ja ”tsiy” –viheltelyä. Seuraavaksi löytyy yksi vähän vaatimattomamman näköinen kaveri, josta erottuu lähinnä vahvasti juovikas selkä, pitkä pyrstö ja uloimmat valkoiset pyrstösulat. Pari seuraavaa löytyy tien viereiseltä ruderaatilta, nyt erottuu jo kastanjanruskea alapuolen väritys sekä heikohkot, mutta havaittavissa olevat päänkuviot. Eri-ikäistä tai eri sulkasatovaiheessa olevaa porukkaa? Oli miten oli, linnuista saadaan sen verran irti, että vuorisirkkua kehtaa hehkuttaa reissun elislistan jatkeena =)

Ravintolaillan kuvasatoa:













Illan aikana kohoteltiin maljona milloin millekin aiheelle. Käytin oman puheenvuoroni niiden ihmisten muistamiseen, jotka ehtivät jo poistumaan Batumista ennen tätä iltaa. Kallea ja Lauraa tuli ikävä =)