17.1.2011

Bubo!

On se jännää, miten ihmisen tajunnanvirta toimii.

Palloilin jostain Kampin suunnalta kohti Ylioppilasaukion opiskelijaravintolaa, mistä oli tarkoitus jatkaa Kaisaniemeen tekemään ennakkosäätöjä Symbioosin kuvailtaa varten. Keskustassa asuvalta, lounasseurasta vastaavalta ja kuvaillassa esiintyvältä kaverilta pamahtaa tektsiviesti. Kuittaan viestin ja mielessäni vilahtaa ajatus, koskakohan säännöllisesti keskustassa pyörivä Juha on viimeksi nähnyt huuhkajan. Päätän kysellä asiaa tarkemmin lounaalla. Onneksi ajatukseni juoksi keskivertoa terhakkaammin ja älysin koukata Forumin katon kautta ennen lounasta...

... ja siellähän se hyypiä istuikin! Tutulla paikalla, Forumin tornissa U-kirjaimen päällä :) vaikka etäisyyttä lintuun oli jonkin verran, huuhkaja näytti helvetin massiiviselta noinkin avoimella paikalla päivystäessään. Bubo vaikutti rauhallisen oloiselta, olisikohan siinä huhuilupaikka tänäkin keväänä... Löytöhetkellä ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen, heti pari vastaantulijaa tuli ihmittelemään, mitä tämä karvanaama oikein tuijottaa. Edellisestä haviksesta taitaa olla vajaa vuosi ja tämä taisi olla kolmas kerta, kun näen huuhkajan Helsingin ydinkeskustassa. Aika vähän siihen nähden, että pyörin keskustassa kerran tai pari viikossa yleensä rakennusten kattoja päälyillen, toisinaan sitä huuhkajaa tulee hakemalla haettuakin, melko huonolla onnistumisprosentilla. Ilmankos kun etsintä passivoitui. Täs'tedes Forumin katon kautta voisi poiketa aina kun sattuu sillä suunnalla pyörimään, jos vaikka oppisi linnun tavoista jotain.

Helkkari, jos se huuhkaja suostuisi päivystämään samalla paikalla kevään mittaan, sitä voisi koittaa kuvata... Pitäisi ensin hankkia se digipokkari ja sovitin kaukoputkeen. Skouppaustakin ehtisi harjoittelemaan järkevällä kohteella ennen kuin Viikin sesonki alkaa. Siinä on sitten kiva raahata puujalustaa härpäkkeineen pitkin keskustaa. Lisää ihmeteltävää shoppailijamaanikoille siinäkin.

Huuhkaja oli samalla paikalla kaksi päivää myöhemmin melko samana ajankohtana. Eli ensi viikolla FotoFennicaan ja skouppausprojekti käyntiin. Tuota pitää päästä kuvaamaan!

15.1.2011

15.1.2011 - Kevään ensimmäisiä merkkejä

Pitkästä aikaa osui kohdalle idyllinen, kirkas, kuulas ja tyyni talvipäivä. Kolmen tunnin yöunien jälkeen (elkää ihmeessä kysykö miksi) lähdin auringonnousun aikoihin sovitusti rämpimään Viikin / Vanhankaupunginlahden alueen metsiä tikkojen ja nakkeleiden toivossa. Kierros alkoi Gardeniasta: ainakin yksi peippo sinnitteli edelleen ruokinnalla ja viherpeippojen jokeltelu kuulosti hiljaisen talven jälkeen mukavan kannustavalta. Kyllä se kevät sieltä tulee! Pitää vain jotenkin koittaa selviytyä sinne asti…

Mölylän ja Fastholman metsäruokinnoilla ihmeteltiin yhteensä kolmea pähkinänakkelia. Allekirjoittaneelle ”vasta” vuoden kolmas havis samoista linnuista, mutta kelpaa silti! Tosi kiva ja sympaattinen laji, erityisesti kun ehtii kunnolla ihmettelemään. Yksi nakkeleista viihtyi pitkään yhdessä tervalepässä, taisi varastoituja pähkinöitä pupeltaa ja koputus kävi kuin tikalla konsanaan. Viime vuoden puolella paikalla pitkään viihtynyttä viitatiaista ei havaittu, eikä sitä enää jaksanut toivoakaan kun ilmoituksia ei ole tullut enää pariin viikkoon. Kait se elelee omissa oloissaan kerättyjen ruokavarastojen turvin, poissa ruokinnoilta…

Tikkapuolella piteli hiljaista, vaikka Fastholmaa, Herttoniemen ulkoilupuistoa, Mölylää ja Mäyrämetsää tuli aktiivisesti kompattuakin. Talviaurinko lämmitti, mutta hiihtoladuilla kävi melkoinen kuhina, mikä tuskin yllättää ketään. Sen sijaan Viikin ja VKL:n ylle saisi joku julistaa ilmailukiellon – jatkuvasti jotain penteleen helikopteria ja pienkonetta ilmassa, ’kele!

Yksi alkuvuoden sykähdyttävimmistä haviksista irtosi Mölylän metsästä, kun pieniä kinttupolkuja talsiessani yhytin kaksi aikuista kanahaukkaa soitimelta! Ensin koiras lensi pääni yli kimittäen ja laskeutui mageesti näytille kuusenlatvaan jatkamaan huutamista. Ilmeisesti naaras vastasi lähettyviltä ja pariskunta jatkoi harvakseltaan vuoropuhelua tämän ornipolon vaipuessa autuaaseen tilaan. Kaklatuksen ohella linnut ääntelivät ”hiirihaukkamaisia”, yksittäisiä ja venytettyjä kiekaisuja. Pakkasta taisi olla -15 astetta, silti kanahaukat metelöivät reviirillään lämpimissä tunnelmissa.

Palatessani neljän tunnin talsimisen jälkeen takaisin lähtöpisteeseen, odotettu valkoselkätikka löytyi Viikin Koetilalta, Maatalousmuseon ja Gardenian kulmilta – kuolleesta männystä! Erikoista, tämä yksilö (naaras) tykkää naputella kuusiakin, taitaa olla sama jonka näin joulukuun puolella samoilla seuduilla… vaikka valkoselkätikkoja pyörii Viikin alueella yhteensä neljä eri yksilöä (kolme värirengastettua ja yksi renkaaton) ja ilmoituksia alueelta tulee päivittäin, ei tähän uhanalaiseen lajiin turhan usein törmää! Samaan keloon pamahti myös palokärki kiekumaan (vuodenpinna nro 45.)

Kyllä kelpasi. Huomenna sitten Pornaistenniemeen ja Lammassaareen… kiitokset Markukselle, Netalle & Zorbaalle retkiseurasta!

Jeh!

Ajattelin alottaa blogin. Alun perin oli tarkoitus kasata jonkin sortin yhteydenpitokanavaa tulevan vuoden kenttätöiden takia (tästä lisää myöhemmin), mutta erään idyllisen talviretkipäivän ohella syntyi ajatus mahdollisen kenttätyöblogin laajentamisesta ihan retkiblogiksi. Tiedossa siis yhden lintuharrastajan tajunnanvirtaa, retkitunnelmia, havaintojen raportointia, kuulumisia kentältä ynnä muuta. Mahdollisesti tulee pohdittua muita harrastukseen ja lintuihin liittyviä ilmiöitä siinä sivussa, katsotaan nyt miten tämä lähtee kulkemaan. Jos sisältö maistuu, niin kiva juttu :) – jos ei mahdollisesti tylsä jauhaminen nappaa, tuskin on hirveen vaikeaa etsiä parempaa luettavaa muualta.

Sisältöä blogiin kertyy ja muotoutuu retkeilymahdollisuuksien, jaksamisen, fiiliksen ja sattuman mukaan. Blogin habitus muotoutuu varmaan ajan saatossa, digipokkarin hankkimen (ja lintujen kuvaamisen aloittaminen kaukoputken avulla) on työn alla, joten kuvitusta ja ilmettä irtoaa toivottavasti omasta takaa tai kavereiden avulla hiljalleen.

Koska kaikenlaista on nähty ja koettu jo ennen blogin perustamista, mieleeni hiipii piinaava ja klassikkomainen kysymys – miksi ihmeessä en aloittanut tätä aikaisemmin!? Koska sallin itselleni nostalgiatrippejä muutenkin, esimerkiksi viime vuoden ulkomaanmatkoihin, lintuasemajaksoihin tai muihin ikimuistettaviin asioihin palaaminen blogin avulla ei ole mitenkään poissuljettu ajatus.




Bloggaaja & palokärki. Hangon lintuasema, 19.9.2009. Linnun rengasti Jarkko Santaharju.

Palokärki on itselleni hyvin merkityksellinen lintu. Muistan joskus ala-asteen aloittaneena pikkupoikana katselleeni palokärkeä, joka pesi koulurakennuksen pihan läheisyydessä olleeseen suureen haapaan. Linnun puuhia tuli seurattua useampaan otteeseen ja parhaimmillaan katselin lähipuissa hääräävää lintua muutamien metrien päästä. Sittemin ruokailevaa palokärkeä on jämähdetty ihastelemaan aina tilaisuuden tullen: läheltä katsottuna suuri, sysimusta tikka punaisella päälaella oli ja on aina ollut jotenkin sykähdyttävä näky. Laajan äänivalikoiman omaava ja ajoittain hyvin äänekäs palokärki on hehkuttamisen arvoinen myös mielipuolisesta huutelustaan. "Palohullu."


Eräällä K-HLY:n järjestämällä syysretkellä Hankoon todistettiin poikkeuksellista ilmiötä, kun asemalla kirjattiin kuusitiaisten muuttoennätys: yli 9700 kuusitiaista ohitti lintuaseman vakiohavainnointipaikan. Niemen kallioilla muuttoa seuranneilla päiväretkeläisillä riitti ihmeteltävää. Henkilökohtainen kliimaksi osoittautui lopulta päivän teemasta poikkeavaksi, kun eräs lintuaseman rengastajista ystävällisesti antoi verkoista poimitun ja tuoreeltaan rengastetun palokärjen käsiini. Tunnekuohu oli niin valtava, että tuo kuva taitaa olla ainoa muistoni siitä hetkestä.

Tilanteen kuvasi Juha Mälkönen.