15.1.2019

Fear of the Lark! - Keski-Suomen talvilinturalli 2019




Kopek! Tämä ornipolo ei ehtinyt edes toipumaan Ahvenanmaan laskennoista, kun änkesin mukaan Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen talvipinnakisaan. Enkä muuten olis tungeksinu, ellei Ossi Nokelainen olisi avosylin ottanut vastaan. Selvät speksit: kisa-alueena yhdistyksen toimialue, kilpailuaika 12.1.2019 klo 08.00-16.00. Ossin ja Tuomas Syrjän paikallistuntemuksen, rallivainun ja talvihavaintojen pohjalta reitistä muodostui selkeä kokonaisuus, eikä tavoitteena ollut vähempää kuin kisamenestyksen maksimointi. Lintutilanne oli kieltämättä mielenkiintoinen, kun jänniä talvehtijoita riitti, pöllöjä oli odotettavissa, vesilinnut olivat melko hajallaan usealla eri järven selällä ja etelän vetelälle oli tiedossa pohjoisempaakin eksotiikkaa. VR kuljetti kantiksen Keski-Suomen maaperälle kaksi päivää ennen rallipäivää. Sit saunottiin.

Rallia edeltänyt päivä pohjustettiin lähinnä sopivia ajoreittejä, metsäteiden ajokuntoa ja yksittäisten ruokintojen sijainteja Kuhmoisten ja Jämsän alueella. Vähän arvottiin sitä, että käytäiskö me alueen etelälaidalla Tehinniemen kärjessä, kun tiesimme että kriittisimmille tähystyspaikoille kuitenkin pääsee. Onneksi lähdettiin, sillä Tehinselkä oli pahasti jäässä! Siinä oltais oltu venelaiturilla huuli pyöreänä lauantaiaamuna, kun ralliaikaa olisi saattanut mennä hukkaan pahimmillaan tunti. Jostain olis avovedelle näkynyt, mutta se ei olis ollu vaivan arvosta, kun kaksi muutakin avoimempaa järvenselkää oli tiedossa. Tärkeä pohjustus, vaikkei lintuja nähtykään! Päivän päätteeksi kehiteltiin viskipäissämme epäsopivia rallijoukkueiden nimiä. Ja saunottiin.

Pohjustusmaisemia. (c) Ossi Nokelainen





Rallipäivänä lähdettiin liikkeelle reilu tunti ennen kisa-ajan alkua, Tuomas napattiin mukaan Leppävedeltä ja joukkueen neljäs jäsen Jirka Laitinen Jyväskylästä. Ainakin yhdellä joukkueen puolikkaalla riitti virtaa ja levottomuutta varmaan riesaksi asti =D kun KSLY:n toimialueen keskiöstä suunnattiin reitin eteläisimpään pisteeseen, Kuhmoisten Kärppäjärven vanhaan metsään.  

Pelipaikoille asetuttiin jo kisa-ajan alkamisen jälkeen, mutta optimaalisissa olosuhteissa. Avauslaji varpuspöllö virkosi muutaman vihellyksen jälkeen, ja intoutui huutamaan aivan rallaajien viereisissä puissa, kuuluttaen vielä voitonriemuaan useammalla skaalalaululla. Vimmaa puhkuva minipöllö aamuöisessä ja talvisessa vanhassa kuusimetsässä, rallin maagisin vaihe ja varmasti yksi alkaneen lintuvuoden upeimmista hetkistä. Alustavan suunnitelman mukaan odoteltaisi samassa metsässä majailevan pohjantikan heräämistä varttia yli yhdeksään asti. Vaan vähän jäi puolivillaiseksi, Ossin ja Tuomaksen kanssa paikallistettiin hämyisessä kuusikossa vaimeasti naputellut ja rahissut tikka, ja ainoastaan Ossi näki tikan poistuvan paikalta. Sit se mokoma hiljeni. ”Saat vuodarin, mutta et rallipinnaa.”

"Khjyy!"


Kuhmoisista siirryttiin Jämsän puolelle, ja välimatka takkuili hieman, kun pysähdyimme katsomaan yhtä lupaavan oloista sulaa, saldona valitettavasti vain rallin ekat sinisorsat, samoin aamun toinen varpuspöllö aiheutti pientä hämmennystä. Lokalahdelle saavuttiin aikataulusta hieman myöhässä, mutta stoppi oli antoisa, kun havaitsimme rallin ensimmäisen närhen ja palokärjen, skarppasimme urpiaisparvesta tundraurpiaisen, lahden sulasta telkät sekä alueen ylittäneen räkättirastaan. Jämsän osuutta jatkettiin Maunulan isolepinkäisellä, mutta Tiiran ja yhden ruokinnan isännän avulla nuotiettu mustapääkerttu veti vesiperän. Jirka ehdotti koukkausta Jämsänkosken puolelle, mutta ruokinnat eivät oikein antaneet lisälajeja sielläkään. Jirka raportoi fasaanipaikoista, mutta Ossi tyrmäsi toteamalla että siitä on pitkä aika kun ollaan täällä viimeksi fasaani nähty eikä kertaakaan oo missään rallissakaan onnistunu. Tästä meni ehkä puoli minuuttia eteenpäin kun meinattiin ajaa keskellä kaistaa palloilevan fasaanikukon päälle. ”Kato saatana!” Nää on niitä hetkiä miksi linturallit ylipäätään kiehtoo =D

Jämsänkoskelta suunnattiin ensimmäiselle vesilintustaijille, Vehmaanmäen Pyllynnenään (kyllä!). Vanhanselän laajalta sulalta oli helppo löytää rallin ainoat isokoskelot, ja Jirja skarppas sankarillisesti vastavalon puolelta merimetson. Kaukoputken etelään jättänyt kantis läks hieman ennen staijin lopettelua metsälintuja jähistämään, ja parkkipaikalla korviin kantautunut töyhtötiaisen nauru herätti huomion. Varpuspöllövislaus laitto tintteihin enemmän liikettä, ja ensimmäisten hömötiaisten lisäksi havaittiin ainoaksi jääneet hippiäiset. Satelliittitaktiikka toimi, mutta meidän ajoreiteille ei valitettavasti metsäkanalintuja eksynyt, joten pitkät siirtymät sulapaikkojen välillä olivat pitkiä ja piinallisia. Ristinselän sulaa päätettiin staijata Viherin niemestä, ja onneksi tämäkin sessio oli tuottoisa; kalalokit havaittiin ilman sen suurempaa vaivaa, ja Tuomas skarppasi eteläpuolelta selän ylittäneen kanahaukan. Silkkiuikut piinasivat, mutta Tuomas onneksi malttoi tsekata niemen tyveltä pohjoispuolen sektorin. Sankarillista! Pysäköintipaikkaa etsinyt Ossi pohjusti joukkueelle puukiipijän, ja tämäkin jäi rallisuorituksessa lajinsa ainoaksi edustajaksi.


Pyllynnenän staijarit. (c) Tuomas Syrjä

Vaikka staijikeikat olivat antoisia, havahduimme Muuramen Härklahtea lähestyessämme, että olemme vähintäänkin tunnin alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Jyväskylään ei siis kauheasti jäisi aikaa, ja senkin jälkeen olis tiukilla, että ehdittäis etsimään viimeiset tiedossa olevat lajit, eikä Äänekoskelle ehtimisestä ollut enää toivoakaan. Härklahdella kuitataan viimein kuusitiainen sekä paikalla tovin viihtynyt lapintiainen, mutta Jyväskylän nokkavarpusesta, punarinnasta ja mustavariksesta ei kauheasti ollut toivoa, onneksi Jirkan spottaama varpushaukka paikkasi. Lajeja tuli, mutta saldo vaikutti vaatimattomalta lintutilanteeseen nähden ja peruslajejakin uupui; kolmelta iltapäivällä kasassa oli vasta 35 pinnaa ja pahimpina puutteina mm. mustarastas ja peippo! Mustarastasta emme lopulta löytäneet, peippo onneksi kuitattiin Jyväskylän Rauhalahdelta.

Päivän viimeisissä valoissa suoritettiin melko intensiivinen loppukiri, kun ehdimme onneksi ajoissa Laukaan Nojosniemeen pähkinänakkelin kuittamaan ja lahjoittamaan ruokinnan isännälle säkillisen pähkinöitä. Kymmenen minuuttia myöhemmin saapunut joukkue oli jo myöhässä. Tarvaalankoskelta odoteltiin vielä kahta lajia, mutta yhteen oli tyytyminen, kun paikalta löytyi vain koskikara, ja vielä edellisenä päivänä paikalla olleet laulujoutsenet olivat ilmeisesti lähteneet muutolle. Onneksi iltavalot olivat upeat ja viski lämmitti.

Rallin loppuessa oli kuitenkin sellainen olo, että 38 lajilla ei kärkisijoille päästä. Hyvää tilastoa pitänyt Ossi osasi kertoa, että edellisten rallien voittolukemat olivat yleensä siellä 42 lajin tienoilla ja melko kelvollisena lintutalvena tämäkin ralli rallattiin. Purkupaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, Tuomas ja Ossi hoitivat järjestelyt, ja itse purkutilaisuus sujui jouhevasti, vaikka Toivanen vähän paheksuvasti vilkuili näiden rämäpäiden suuntaan =D

Purun parin ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme noin kuudennella sijalla, mutta kärki pysyi yleensä vain parin lajin päässä ja peruslajitkin aiheuttivat hajontaa, esimerkiksi mustarastas ja laulujoutsen olivat tuottaneet vaikeuksia muillekin! Purun edetessä sijoituksemme koheni, ja tätä mä vähän aavistelinkin, sillä paperilta katsottuna lajimäärästä huolimatta olimme kuitenkin onnistuneet havaitsemaan useita lajeja, jotka noin yleisesti ottaen aiheuttavat hajontaa ja ovat hankalasti havaittavia. Viimeisillä huutokierroksille olimme pitkään tasasijoilla Kowat kourassa -joukkueen kanssa, ja lopulta pahimman kilpailijan skippari Sylgrén parahti tuskasta huutaessamme tundraurpiaisen. Kiilasimme kärkeen, ja kaikeksi yllätykseksi pysyimme siellä!

Tiukille meni!

Kärkisijalle yltäneet dokumentoi Petri Kuhno - kiitos!

Ossi ja Tuomas olivat tuloksesta pitkään hämmentyneitä, mutta ilmeisesti talvinen keli oli pitänyt monet harvalukuiset lajit piilossa, ja joukkueemme vahvuuksia olivat reitin ja etappien noudattaminen kurinalaisesti aikatauluvaikeuksista huolimatta, sekä tilanteiden hyödyntäminen – isolepinkäistä skannattiin, rallin ainoasta urpiaisparvesta osattiin etsiä tundraurpiainen, staijaus toimi skarpisti, tiaisten varoittelun perusteella kuitattiin varpushaukka, satelliittitaktikointi tuotti tulosta ja paikallistuntemus nousi jälleen ansaitsemaansa arvoon. Tämä oli Ossille ja Tuomakselle lopulta kymmenes ja ensimmäinen voitettu Keski-Suomen talviralli, sekä triplavoitto syys- ja kesärallin jatkeeksi. Tämän kantahämäläisen kelpas hypätä tiimiin ja talvisiin maisemiin mukaan =D

Rallin päätteeksi saunottiin, vähän remuttiin viskipäissämme ja visioitiin miltä tuleva lintukevät näyttää. Kantis viihtyi jälleen keskisuomalaisten seurassa oikein hyvin, kiittää Ossia ja Minttua erinomaisesta ja erittäin lämminhenkisestä isännöinnistä, myös Tuomasta ja Jirkaa loistavasta seurasta rallin aikana (kiitos myös kuvista!), sekä kaikkia rallissa ja purussa tavattuja tuttuja. Huikea talvinen viikonloppu, kiitos!



8.1.2019

Ahvenanmaan talvilintulaskennat 2019




Tämän ornipolon vuodenkierto alkoi jälleen Ahvenanmaan talvilintulaskennoilla. Rupeaman alku ei missään nimessä ollut helppo, kun modernin sääseurantahistorian voimakkain talvimyrsky ravisteli Ahvenanmaata sopivasti laskentojen ensimmäisenä päivänä. Lopulta autokunta Koivula-Meller-Aintila-Silvonen uhrautui saapumaan pääsaarille vasta seuraavana päivänä, jotta laivareittikin saadaan laskettua ajallaan ja asiallisissa olosuhteissa. Suurin osa kööristä matkusti ajallaan pääsaarille melko saatanallisessa myräkässä.


3.1.2019

Tohtori Koivula uskaltautui majoittumaan kantiksen 20 neliön luukkuun ja torstaiaamuna kuittaan vuoden kolmannen, neljännen ja viidennen vuodenpinnan Kalle Mellerin kotipihalta. Autokunta noukkii vielä Johannes Silvosen mukaan Ruskeasuolta, ja ajomatka Turkuun on tunnelmaltaan väsynyt, vaikka lääkitys hyvät yöunet mahdollistikin. Meriaamiaisella kiskaistiin niin kovat ähkyt että nälkä ei tullu kansistaijien jälkeenkään, ja perkele, staijeillakin tarkeni, vaikka pakkanen ja ennustetut tuulennopeudet toista enteilevätkin. Talvinen taivas antoi pitkästä aikaa valohoitoa.

Linnut kirjattiin neljässä eri etapissa ja jotain pikkukivaa mahtui jokaiselle välille: ennen Kihdinselkää nähtiin piekana, Kihdinselällä staijin ensimmäiset riskilät, Kihdin ja Herrön välillä vesilintulajisto monipuolistui mm. 3 pilkkasiiven ja 52 mustalinnun parvilla, ja Herrön jälkeen ynnäiltiin viidestä parvesta yhteensä 110 merisirriä. Vuoden ekat naurulokit ja merimetsot, hiljaisen alkutalven jälkeen, herättivät staijareissa myös tarkoituksellisen koomista riemua.

Isänmaallinen tunnelma



Laivatiimi lähettää manner-Ahvenanmaalle terveiset


Retkeä jatkettiin pääsaarille rantautumisen jälkeen. Ensin lähdettiin Laitasalon piippaaman mustakurkku-uikun perään Jomalan Hamnöraan – mukuru löytyi, tais olla lähimpänä rantaviivaa kellunut vesilintu. Samoilta mestoilta löytyy spondesti ja ilahduttavasti vuoden eka punarinta - viime vuonna eka eru löyty viimesen päivän viimeisiltä metreiltä, nyt linnut ilmeisesti ovat paremmin keskittyneinä rannoille ja harvemmille sulapaikoille. Seuraava pisto suunnataan Möckelön lahdelmille, eikä yhtä enempää tarvittu, kun mitä ihanaisemmassa vastavalossa kelluneiden sotkien syynäämisen keskeytti tiksuttava laulurastas. Matti lähti hakemaan pinnaa talvivalokuvaskabaan, ja samalla ympärillä möykkäs niin isokäpylintua, hippiäistä, puukiipijää ja jonkin sortin kekonokkaakin. Auringonlaskua vasten lensi pari harmaahaikaraa ja sotkien seasta löytyi uivelo.

Säätila pääsaarilla oli utopistisen upea. ”Iltahuudossa” laskijaporukka kehui, että liekö ollut puitteiltaan yksi upeimpia laskentapäiviä ikinä. Hyvin on ollu maastossa hysyä ja kurppaa, mukurun lisäksi päivän parhaimpiin haviksiin voi laskea useamman merisirriparven ja maakotkan. Ja tunnelma oli sitä ihteään =D

Puuta on menny nurin



Täällä nähtiin mustakurkku-uikku....

... ja täällä laulurastas


4.1.

Tutkapari Meller-Aintila suuntasi Emkarbyn sisämaareitille aika lailla samalla päivämäärällä kuin vuosi sitten. Säätila oli eilisen jälkeen vaihtunut perinteisen pilviseksi, aamusta luoteistuuli vielä vähän puhalteli, ja iltapäivän päätteeksi taivaalta satoi jotain hyhmääkin.

Mut oikein mukavaahan meillä oli. Ensimmäiset peipot ja reitin ainoa metsätiainen (kuusitintti) havaitaan jo Gölbyn kylässä, ja samaisen pitäjän itälaidalla laskijoiden korviin kantautuu kirjosiipikäpylinnun lentoääntä. Notta komeaa, aika harvalukuinen laji näissä laskennoissa. Seuraavaa talvikvalia ei tarvinnu kauaa odotella, kun Kalle spottaa Emkarbyn kylällä hiirihaukan.

Reitille kuuluu useampi jakautuminen, ja vähän väliä saadaan päättää, että kumpi ottaa ojanvarren kompatakseen tai tsekkaa minkäkin talon pihapiirin. Kalle saa kunnian löytää reitin ainoan peukaloisen, mutta Bjärströmin ojanpohjien potkimisen jälkeen oli kiva löytää yhden maalaistalon omenapuista kaksi pähkinänakkelia. Umpisponde vuodenpinna, ei näitäkään tällä reitillä joka kerta näe!

Kylien välillä on jokseenkin pitkiä ja puuduttavia talsimisväliä, mutta onneksi pari pätkää ovat hieman tuottoisampia, kun yhden peltoaukean yli katsellessamme löydämme jostain Bodafjärdenin reunapuista piekanan. Ja parin kilometrin päästä löytyy toinen yksilö. Omilla erkaantuvilla reiteilläni en peukaloista onnistu löytämään, mutta Hammarlandin ja Finströmin rajamailla möykännyt pyrstötiaisparvi paikkaa.

Bodafjärden oli tällä kertaa jäässä, eikä oltu riittävän hulluja komppaamaan melko kohmeisen näköistä Bodanäsetin niittyä. Loppuosuus olikin sit aika suoraviivaista kävelyä, ja päätien varteen ehdittiin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Mainittujen lisäksi havaittiin pari harmaahaikaraa, kuusi merikotkaa ja yhteensä 27 peippoa. Mututuntuma kertoi, että urpiaisia ja keltasirkkuja oli heikonlaisesti edelliseen kierrokseen verrattuna.



Ruostesiiven toukat liikenteessä!

Kalle handlaa pikkuvarpusten etsinnän

Emkarby paketissa

Iltadatailua


5.1.

Laskentaurakkaa jatkettiin Kallen ja Jari Laitasalon kanssa Storbyn reitillä. Aamun logistiikkasähellyksestä selvittiyämme aloiteltiin laskentaa Käringsundista; Eckerön länsipuoleiset vesialueet olivat apposen auki, ja perusvessujen lisäksi nähtiin alleja, tukkasotkia ja kolme lapasotkaa. Jarin tsekkaillessa jossain satama-altaassa kelluneita sotkia hiffattiin pohjoisiin ilmansuuntiin lentänyt kulorastas, kerrassaan hyvä talvilaji siinäkin!

Storbyn postitalon aluetta kompattiin innolla ja saldoksi saatiin pari peukaloista, useampi punarinta ja neljä harmaahaikara. Laskentaa suoritettiin antoisan aurinkoisessa kelissä ja etenemistä raportoitiin tiuhaan myös sosiaalisen median puolelle. Talvisia laatulajeja piisas, lehtokurppaa, nokkavarpusta, kottarainen, parisenkymmentä peippoa ja useampi järripeippo. Storbyn peltoaukeaa halkova oja annettiin kantiksen kompattavaksi, ja sisis ilahtui kovasti jänkäkurpasta ja taivaanvuohesta.

Storbyn kylän jälkeen reitti menee melkoiseksi maantietalsimiseksi, mutta muutama hyvä piha osui kohdalle, melko mälsäksi ois nää siivut jääny ilman varpusia ja 300 keltasirkun parvea. Valohoito kelpasi eikä seurassakaan ollut valittamista. Päivän päätteeksi koko laskijatiimi kokoontui ravintola Dinosiin illallistamaan, piiitkän illan pääteeksi osa porukasta innostui lähtemään kaupungille, ja yhden hullun piti vielä katsoa pallon toisella puolella pelattavaa jääkiekkoa. Huh!












6.1.

Maarianhaminan citylaskenta aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Kallen kanssa työstettiin koillinen sektori, Kallen parhaimpina löytöinä pari pähkinänakkelia, peukaloinen ja taivaanvuohi, kantis taas nautti taajamaosuuden syynäämisestä. Peippoja taas hyviä määriä, näin päivän aikana noin viitisenkymmentä yksilöä, ja poimin hautuumaan etelälaidan urpiaisparvesta tundraurpiaisen vuodariksi.

Suurin osa laskijatiimistä poistui päivälautalla, ja jäin vielä Matin sekä Johanneksen kanssa iltapäiväretkeilemään. Kaupungin kupeessa olevasta ojasta kompattiin jänkäkurppa ja pari taivaanvuohea, Matille etsittiin talvivalokuvapinnaksi Strandnäsin nokkavarpunen sekä eteläisen Maarianhaminan turkinkyyhkyt, mutta pikku-uikkujen bongaaminen ei tuottanut tulosta. Loput valoisasta ajasta sompailtiin Nåtö-Järsö -alueella sotkapaikkoja etsien, ilman sen kummoisempia havaintoja. Mut tulipahan katseltua paikkoja myös keväisten mustakurkku-uikkujen varalta. Päivällisen päätteeksi otettiin muutaman tunnin torkut ja lähdettiin yölaivalla Helsinkiin.


Lämpimät kiitokset laskennat koordinoineelle Matti Koivulalle sekä muulle tiimille: Heikki Eriksson, Jari Helstola, Timo Janhonen, Jari Laitasalo, Markus Lampinen, Sampo Laukkanen, Kalle Meller, Mari Pihlajaniemi, Tuomas Seimola, Johannes Silvonen, Tomas Swahn ja Vilppu Välimäki. Luonnontieteellinen keskusmuseo tuki laskentoja taloudellisesti ja henkisesti, mistä myös täältä kiitokset.






---

Loppuun Matti Koivulan tekemä yhteenveto:

AHVENANMAAN TALVILINTULASKENNAT tehtiin 2.-6.1. yhdellä laiva- ja 16 maareitillä. Sää oli vuodenvaihteen rajun myrskyn jälkeen melko hyvä, mutta runsas kaatunut puusto sekä jäätyneet kallio- ja tienpinnat toivat haastetta liikkumiselle. Lunta oli laikkuina 5-10 cm ja pienet vedet jäässä.

LAIVAREITILLÄ Turku-Mariehamn oli lintuja melko tavanomaiseen tapaan, mutta 2010-luvun huippuihin ylsivät laulujoutsen (118 yks), alli (120), riskilä (11) ja merisirri (111). Heikoin 2010-luvun vuosi oli isokoskelolla (360). Merimetsoja laskettiin 99 ja merikotkia 73.

MAAREITEILLÄ havaittiin 89 lajia mutta niukahkosti yksilöitä (29196); 2010-luvun keskiarvo on 39325 (27575-54884). Niukkuus selittyy vesilintujen viivyttelyllä mantereella sekä marjalintujen vähyydellä. Merimetsoja laskettiin tavanomaiset 61 ja merikotkia 76. 2010-luvun korkeimmat summat laskettiin kyhmyjoutsenelle (762), pikkuvarpuselle (1091), pähkinänakkelille (47) ja peipolle (357); käpylintuja oli runsaasti ja isokäpylintuja ennätykselliset 139. Melko vähän löytyi telkkiä (1824; 2010-luvun ka 3614), tukkasotkia (3684; 11491), tukkakoskeloita (19; 79) ja isoja lokkeja. Tilhet ja rastaat olivat mustarastasta lukuun ottamatta vähissä. Myös metsätiaisten ja puukiipijän alavire näyttää jatkuvan.

Maareittien runsaimmat 10 lajia olivat talitiainen (3737), tukkasotka (3684), sinitiainen (2943), keltasirkku (2627), telkkä (1824), sinisorsa (1758), naakka (1295), pikkuvarpunen (1091), varis (1003) ja punatulkku (839). Satunnaistalvehtijoista nostettakoon mustakurkku-uikku (1), pikku-uikku (2), luhtakana (2), jänkäkurppa (3), taivaanvuohi (17), lehtokurppa (8), turkinkyyhky (2), peukaloinen (76), punarinta (46; ennätys), rautiainen (4), kulorastas (1), mustapääkerttu (1), nokkavarpunen (3), vuorihemppo (1) ja pajusirkku (3).