21.6.2012

Lisää pikkurareja!

Olenko mä ollut täällä jo kuukauden?

Kilpisjärvi koettelee, vaan ei lannista - ainakaan kokonaan. Sunnuntaista keskiviikkoon on satanut, puhaltanut ja tulvinut yhtä mittaa, torstaina totaalikastumisen jälkeen ulkona olosta pystyi jotenkin taas nauttimaan. Jos kelit koettelevat, niin koettelava pikkupedotkin - viimeisimmän pönttökierroksen jälkeen totesin olevani taas kahta leppälintupoikuetta köyhempi. Pikku perkeleet ovat kohta ryövänneet puolet pöntöissä pesivistä leppälinnuista!

Yliperän fenologia otti pari isompaa harppausta eteenpäin, kun Kilpisjärvi vapautui jäistä maanantaina. Maisema alkaa hiljalleen myös vihertämään, viimein järven ympäristön koivikkokin puskee hiirenkorvaa - tosin itsepäisen tuntuisesti, vaikka kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin kesäiset.

Tiistain keikka Skibotnissa meni tutun kaavan mukaan: maastossa oli kosteaa, ja jos vettä ei satanut, itikat olivat kiusana. Onneksi jaksoin vielä vuonokierrokselle, kauaa ei tarvinnut meren pintaa seula kun Zeissin kuvaan osui vaalea leveäpyrstökihu! Nätisti vastatuuleen aivan veden pintaa viistäen. Rariputki jatkui vielä samana iltana Kilpiksellä, kun onnistuin kuittaamaan Tuomas Heikkilän löytämän pikkusirkun - epeli pitää reviiriä aseman tienristeystä vastapäätä olevalla suoläntillä!

Seuraavan parin viikon aikana ei tarvitse tylsyydestä valitella, kun pönttöpesijöiden rengastussesonki kuumenee ja vakiolinjojen laskennalle luvataan viimein suotuisia sääolosuhteita. Lisäksi Suban kurssi saapuu asemalle ja vapaa-ajan rengastuksiin (sepelrastaat, ampuhaukat, kahlaajat ja sinirinnat) pitäisi myös panostaa.

"... and this is where the pain will begin..."

19.6.2012

Verta, hikeä, kyyneliä


... sadetta ja univelkaakin. Luonnonlaitkin kääntyvät päälaelleen, kun maastourakan ensimmäinen sadepäivä osui Skibotnin visiittiin. Sade sentään piti osittain hyttyset poissa - karvanaaman verenluovutus Pohjolan räkälle on saanut hyvän alun. Jos viime päivityksessä jotain pikkupedoista sivusin, niin nyt kärpät ja oravat voisi manata alimpaan manalaan, vaikka osana tätäkin sykliä ovatkin. Mitä nyt Saananvankan pönttölinjoilta meni paikan ainoat pesinnät (2, joista toisessa 9 munaa!) parempiin suihin. Siinä päästi lintupoika pari valittua voimasanaa hävitystä katsellessaan, jokainen leppälinturengastus olisi arvokas ja tätä tahtia miulta viedään nekin vähät. Lisäksi lapintiaisia pesii aseman pöntöissä pyöreät 0 naarasta. Liekö ensimmäinen kerta seurannan aikana?



Asemalla hoidossa ollut merikotkakin otti omat siivet alleen.

Maanantaina painuin ruokkimaan kaveria pienen tauon jälkeen, odoteltiin josko osaisi jo repiä kalan ruhosta palasia irti. Ei osannut, vaan piti jatkaa pakkosyöttämistä. Kotka seisoi jo omilla jaloillaan, eikä havahtanut maan matosen astuessa häkkiin. Istuin hetken seurana ennen kuin lähestyin ensimmäisillä siiansiivuilla. Ei ennakovaroituksia, ei rämpimistä tai räpiköintiä - kotka suuntasi suoraa häkin ovelle (jota ei saa sisäpuolelta säppiin), tönäisi oven auki ja nousi siivilleen. Mitä minä siinä koitin seurata perässä, omat linssit jo sumeina, mutta tämä kaveri päätti määrätietoisesti lähteä omilleen. Eikä lento ollut vaappuvaa tai haparoivaa, siiveniskut olivat määrätietoisia ja jänteviä - muistikuvana vain jaloista lähtevä suuri petolintu, joka hieman kääntää päätään katsoakseen taakseen ennen suuntaamista jäätyneen järven yli kohti Mallan luonnonpuistoa. Taisi poskipäätkin jo vähän kostua.

Vaan elämä ja rutiinit jatkuvat. Ensimmäiset tiaiset ovat kuoriutuneet sekä Skibotnissa että Kilpiksellä. Yliperällä ensimmäisenä sesonkihommana koittanut kirjosiepponaaraiden pyynti, punnitus ja rengastus on pitänyt sekä minut että Anteron kiireisenä. Ke-pe-akselilla lintupoika ravasi pitkin Saanan rinnettä vatsaa pienentävää tahtia ja paria kirjosiepporengastusta rikkaanpana.

Viime kesänä leppälintu raivasi tilaa lintupojan sieluun. Vuoden 2011 rengastusmääriin ei tällä kertaa ylletä, mutta ei tämä kesä ihan nollilekaan jää. Kuvassa koiras...
... ja naaras.

Ja on tällekin viikolle muutama päräyttävä havis osunut. Mitä hemmettiä - lista jatkui mielenkiintoisella Ficedula-suvun edustajalla, joka näyttää ilmeiseltä kirjosiepon ja sepelsiepon risteymältä! Saanan koivikossa viihtyvä lintu löytyi keskiviikkona, torstain turistikeleillä onnistuin nappaamaan kehnot dokumenttikuvatkin. Selkeä, mutta harmaa (ei puhtaanvalkoinen) niskavyö, iso valkoinen läntti otsassa ja hyvin vaalea alaperä, laulu kirjosieppomaista mutta kutsuääni sepelsieppomainen "iihp", joskin nasaalimpi kuin täysverisellä sepelsiepolla. Melko jänniä olivat myös hienosti aseman ohittanut suopöllö ja Saanan rinteessä puurajan molemmin puolin narissut kiiruna. Sepelrastaan laulua kuuluu totuttuun tapaan asemalle päivittäin.



10.6.2012

Kesän alkua?



Siltä tämä touhu osittain näyttäis. Skibotnissa pörräs ensimmäiset hyttyset ja kirjosiepot aloittaneet urakalla muninnan / haudonnan. Kilpisjärvelläkin ekat kirjosiepot aloittivat muninnan, hellurei! Nokkosperhosta, suruvaippaa ja lapinkimalaistakin on jo näkyny lennossa. Yliperän realiteetit palautuivat mieleen karulla tavalla, kun mukamas pomminvarmasta talitiaispesyeestä oli munat kadonneet ja emostakin jäljellä iso kasa sulkia. Kärppä taisi ehtiä ensin, petoja on paljon ja niillä on helvetillinen nälkä.

Maanantaina pystytettiin Camp Zero Leenalammelle, siinä samalla vietiin tutkimusvälineistöä paikalle ja roudattiin jään runtelemat katiskat & minkkiloukut hemmettiin. Kiirunaa kummosempaa havista ei osunut kohdalle (nuijasin Anteron näkemät lapinsirritkin), mutta mitä parhain ulkoilusää puurajan yläpuolella riitti kuuluisaan hangonkeksi-ilmeeseen.

Lupasin tehdä Anterolle hieman lisähommia ja innostuin mittailemaan kirjosieppojen munia Skibotnissa. Ekalla mittailukierroksella (5.6.) mittasin 9 pesuetta, ja kun yhden pesueen mittaamiseen meni noin puoli tuntia ja pelkkään kierrokseenkin oma aikansa, päivälle tuli vähän pituutta. Tähän vielä päälle päivän datan puhtaaksikirjoitus ja kotkan ruokkiminen, niin yleensä virkamiesaikojen puitteissa kulkevat maastotyöt venyivät reilusti sinne tutun urakoinnin puolelle. Vaikka samalla piti käydä ruokkeja sekä kajavia katselemassa vuonolla.

Pari keltavästäräkkiä pitää reviiriä aseman liepeillä.
Ruokinnalla pyörii ainakin yksi rengastettu talitiainen. Onkohan viimekesäsiä? Saiskohan ton kiinni?
Sinirintojen laulukausi on parhaimmillaan.
Tähän mennessä Kilpiksen maastopäivät ovat osuneet kelpo ulkoilupäiville, ke 6.6. hiki virtasi taas pitkin Pikkuvaaraa sinirintojen ja leppälintujen säestäessä menoa. Rapakuntoisen lintupojan puurtaminen alkaa onneksi näkyä jossain, nyt saatiin esimerkkiä siitä kuinka askel alkaa hiljalleen kulkemaan entiseen tahtiin. Torstaina luulin selvinneeni helpommalla, mitä nyt pienen merkintävirheen takia piti polkea toistamiseen Pikkuvaaralle yhden pöntön tilanne. Kannatti ja pitikin. Samana päivänä lapintiainen sähisi Saanan koivikossa ja länsirinteen puurajalta kaikui kiirunan narinaa. Metkaa, kieltämättä.

Kun perjantai kului Oulan kanssa J. Merilän sammakkoaitaa purkaessa, lauantaina sai karvanaama kiskoa itseään kaksin käsin liikkeelle, jotta päivä olisi saanut sisällä märehtimistä henkevämpää sisältöä. Viikon vaihtuessa sitä ehtisi muutenkin. Suunnaksi Jehkas, jo tunturin juurelta osui lapinsirkku ja keräkurmitsa valtakunnan sisärajojen vuodenpinnoiksi. Jehkasin Purolaakso oli suurilta osin lumen ja jään vallassa, eikä kiipeämiseen ollut suuria intohimoja. Kiipesin silti, ja kyllä kannatti. Tunturin liepeiltä yhteensä:




3 kiirunaa

16 kapustarintaa

ja alueelta yhteensä 8 keräkurmitsaa!


Letkeää havistelua vaikka meno on muuten melko arktista ja varsinainen Kilpisjärven kesä on vielä kaukana...

3.6.2012

Uutta kierrosta, takatalvia ja lintupäiviä



Kilpisjärvellä on nautittu vaihtelevan arktisesta menosta; sunnuntaista tiistaihin lunta pyrytti tasaiseen tahtiin, myräkän tyynnyttyä päivälämpötilat painuivat pakkasen puolelle ja jokunen lumikuuro saatu viikonvaihteen jälkeenkin - perjantaina tuli taivaalta räntää niin, että Saanakin hävisi näkyvistä! Viikonloppuna sentään lämpeni, sopivissa kohdissa Saanan rinnettä olisi t-paita riittänyt.

Toinen pönttökierros alkoi kaavan mukaan Skibotnista, melkoinen harppaus siinäkin, Kilpisjärven lumisokeudesta raskaana vuonojen seinillä roikkuvien pilvien sekaan. Pönttökierroksella nautittiin enemmän tai vähemmän jatkuvasta räntäsateesta! Eikä vuonokierroksella päästy yhtään helpommalla, en muista olisiko kertaakaan aikaisemmin Hiihtopohjan kalasatamassa palellut... noh, fenologia etenee olosuhteista huolimatta, kirjosieppojen ensimmäinen aalto on aloittanut muninnan, reilu viikko myöhemmin kuin mitä vuosi sitten.

Eikä tarkoitus ole manata huonoa retkeilysäätä, pitäisi sen sijaan olla kiitollinen kunnon pudotuskelistä. Vuonokierroksen ekalla stopilla (tasanne muutama kilometri Altaan päin) mereltä löytyi vähintään 10 pyöriäistä, pikkukajava, merikihu, 9 riskilää, 11 ruokkia sekä jokunen kaakkuri. Kelistä huolimatta yksi sepelrastas intoutui laulamaan vuononrinteellä, vain muutaman kymmenen metrin päässä karvanaamasta! Tuhnukeli oli tietysti tiputellut kahlaajiakin alas, kalasatamasta käsin ynnäsin 230 tylliä, 60 suosirriä, 30 punajalkavikloa pikkusälän kera.



Sinirikkoja kukkii jo runsaasti Saanan rinteellä.

Kilpisjärven arktisesta keväästä huolimatta tiaisten ja leppälintujen (tai niiden harvojen, jotka ovat pesintöjä aloitelleet) pesinnät etenevät, ainakin leppälintuja näyttäisi joku kourallinen pöntöissä pesivän. Jotain rengastuspotentiaalia sentään. Keskiviikkona (30.5.) sain käydä pientä kädenvääntöä yhden leppälintumamman kanssa, saamarin sissi ei meinannut poistua tulevan jälkikasvunsa päältä sitten millään. Itse lintuahan ei auta napata suoraa pöntöstä, korkean hylkäämisriskin vuoksi. Kolme varttia jaksoin, välillä pari muutakin pönttöä tarkastaen, mutta välissä piti käydä luontotalon pöntöt tarkistamassa. Päivän fillarikierrokseen kertyi ylimääräisiä kilometrejä, joskohan kohta rupee vatsakin pienenemään. Pari riekkoakin näkyi, tosin kylmän kelin takia keskiviikon kierroksella "vain" 16 laulavaa sinirintaa. Perjantaista eteenpäin kelit ova lämmenneet, suotuisat säät ovat tuoneet mm. ensimmäiset käet ja rantasipit aseman liepeille.

Viikolle on sattunut kaikenlaisia aivan älyvapaita haviksia:
  • Ehkä kovimmasta haviksesta vastasi melkoinen "petolintuparvi" (kaksi lajia ja kolme yksilöä), kun jonkin aikaa seuraamani nuoren maakotkan kimppuun iski kaksi muuttohaukkaa! Petopuoli ollut muutenkin monipuolisen tuntuista, havikseen kirjattu pari uutta merikotkaa, Saanalla pyörivät pari tuulihaukkaa ja aseman tienristeyksessä piipahtanut hieno ampuhaukka-koiras.
  •  Naaras-sinisuohaukka viiletti Eurolan ikkunoiden edestä vain vartti sen jälkeen, kun olin varannut lentoliput Istanbuliin. Petosyksyn ennusmerkkejä?
Petokavalkadia:
Piekana
Tuulihaukka
Maakotka
  • Lauantaina (2.6.) häröilin ja hikoilin melkein teepaitakelissä pitkin Saanan rinnettä, tarkoituksena kaivaa sepelrastaiden reviirejä esiin. Kähmyjä olivat, silti paikallisten puolelta saldoksi 5 sepelrastasta ja 2 vuorihemppoa. Hehkutetaan nyt vielä, että komppauksen ohella Saanan ohitti 1 piekana, merikotka ja yhteensä 4 maakotkaa! Siinä meni karvanaamalla lajin päiväennätys uusiksi. Palattuani takaisin kuolevaisten pariin, aseman yli viipotti nokkavarpunen!
  •  Sunnuntaille riitti asemalla staijaaminen ja kameran kanssa leikkiminen. Vaan taaskaan ei selvitty ilman riemunkiljahduksia, kun staijasin Ruotsin puolen tuntureilta ensin maakotkan ja heti perään tunturikihun! Kohta on pakko sulkeutua sisätiloihin ja kulkoa ulkona vain laput silmillä, eihän tällaista meinaa enää itsekään uskoa...