28.5.
To
Paikoilleen jämähtäneestä
sääsysteemistä on kai turha puhua, sillä tuuli puhalsi vaihteeksi
luoteesta ja Halias nautti välipäivästä. Muuten ois jäänyt oikeasti
köyhäksi, mutta Lampinen kuskas aamun ensimmäiseltä rundilta asemalle
kehrääjän! Upeita otuksia ja tärkeää näitä harvalukuisiakin on
rengastaa, ainakaan Suomessa pesivien lintujen muutosta ja
talvehtimisalueista ei juuri tiedetä.
 |
(c) Mage
|
29.5.
Pe
Lintuasemaskabahommia, eli havainnoijilla siunatut lintuasemat Suomen (joskus samassa skabassa myös Viron) piirissä kisaavat keskenään yleensä valoisan ajan aikana havaituista lajeista. Pienet skabat yleensä piristävät havainnointia, jolloin tavallisetkin lajit kaivetaan esiin, tosin joskus joku asema on vienyt kisaa ihan sillä että on oikea lintupäivä sattunut kohdalle.
Haliaksella porukka jakautui tehokkaasti maastoon heti aamun ensi valoissa, vaikka pohjoisluoteinen tuuli - vaihteeksi - havainnointia haittasikin. Tämä partanaama läks touhuilemaan plusan rajan tuolle puolen, ja tulosta tuli yllättävän hyvin: idänuunilintu öljysäiliöiden polun varrrella, luhtakerttunen Aro-yhtymän viereisellä niityllä, pikkusieppo ja sirittäjä naisvankiloilla. Bunkkeri tykitteli menemään neljän ruokin kanssa matkanneen etelänkiislan, pari sääkseä, pari tuulihaukkaa, 8 vesipääskyä ja 111 pikkukäpylintua. Kahlaajamuutto potkas käyntiin vasta vakion jälkeen ja iso massa meni enimmäkseen merellä, summina tundrakurmitsa 230m, punakuiri 1m, iso kahlaaja 2 520m. Muita hyviä skabalajeja olivat naaras-lapasotka, rytikerttunen 1Ä, pulu 2p, harakka 1p, hemppo 1m ja punatulkku 1/1m.
Rariteeteista annettiin hieman lisäpisteytystä, mutta pärjättiin ilmankin ja kuitattiin kisa 103 lajilla. Seuraavilla sijoilla Aspskär 93+1+1 (pikkukultarinta, kyhmyhaahka ja etelänkiisla), Säppi 87 (etelänkiisla), Rönsskär 86 (mustaleppälintu), Lågskär 80+1+1 (jääkuikka 2m, kyhmyhaahka, etelänkiisla), Jurmo 73 (keräkurmitsa ja pikkutiira, vain yksi havainnoija).
30.5.
La
Päättäjäispäivä - meille vain toukokuun päättäjäispäivä, huhut kertovat että Tomas "sokerileipuri" Swahnille olisi postitettu konditoriakoulun päättötodistus. Vakiolla muutoin hiljasta, mutta kosteikkoverkon vieressä rätisi pitkin aamua kirjokerttu, joka näyttäytyessään paljastui renkaattomaksi koiraaksi! Ja nähtiin jälleen etelänkiisla. Lampinen toi bunkkerille kevään ensimmäisen rengastetun luhtakerttusen, ja aamuvarhaisella linjaverkolla oli tarve vähän erilaiselle sorminäppäryydelle, kun siitä irrotettiin pohjanlepakkoa (tämä yksilö vapautettiin bunkkerin suojiin päivehtimään, ja lepakoitakin rengastetaan mut ei täältä löytyvien luvilla, tällaisia sattuu Haliaksella äärimmäisen harvoin).
Kahlaajaa alkoi näillä leveyksillä liikkumaan taas vasta vakion jälkeen: tundrakurmitsa 544m, isosirri 70m, suosirri 56m, iso kahlaaja 1 205m. Sosiaalinen media puolestaan kertoi tovi sitten Kemiönsaaresta löytyneiden kahden pullonokkadelfiinin seikkailevan niemen pohjoispuolella, Bromarvin ja Hangonkylän välissä! Tuijotettiin sinne mut ei nähty mitään, todennäköisesti ne kuitenkin kääntyy ja lähtee takas Saaristomerelle tai jatkaa tästä Suomenlahdelle, aikas kova nisäkäspinna olis siinä tapauksessa tiedossa...
 |
|
 |
|
31.5.
Su
Eikun olihan toukokuussa vielä yksi päivä... Yrityksen puutteesta ei meitä voi ainakaan rankaista. Ja pakko se on yrittää, sillä tässä loppukevään aikana on näkynyt ilmavirtauksissa kaksi erillistä itäpuhallusta Suomeen, toinen Kaukasukselta ja toinen suoraan Kazakstanin itäosista. Tässähän vois nähdä oikeasti jotain mitä aatumaisesti muistelis vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Mut ei vielä tänään. Kahlaajia näkyy vieläkin, liekö jo jälkijoukkoa vai olisko vielä kesäkuun puolella mahdollisuuksia kivoihin määriin: tundrakurmitsa 214m 1p, isosirri 421m (meni pari ihan lajipuhdast parveakin), iso kahlaaja 1 235m. Morgonlandetilta ilmoitettiin hieno 60 kuovisirrin parvi mut olivat menneet suoraan pohjoiseen. Juovattomia kerttusia alkaa viimein löytymään maastosta, tänään viitakerttunen 8p ja luhtakerttunen 4p, joista pari kumpaakin renkaisiin. Kärjessä lauloi idäntiltaltti ja staijareita palkittiin jälleen etelänkiislalla. Siinäpä ne tärkeimmät, mut svedut meni ja löysi gobintyllin, joka länsinaapureiden tuurilla jää varmaan vielä bongattavaksikin...
1.6.
Ma
Legendaarinen päivämäärä ei tällä kertaa lunastanut odotuksia. Staijia klo 4.20-14.00, pari erillistä käyntiä Gåulla, kvaliteettina kuitenkin päiväretkelle saapuneen Petteri Hytösen löytämä kirjokerttu, jonka aseman väestä ainoastaan Nico kävi hoitamassa ja kuittaamassa ekoeliksen. Merimuuton mainittavimpina pilkkasiipi 77m ja telkkä 101m, kuikkalinnut yht. noin 100m, kahlaajia vielä tundrakurmitsa 26p 46m suosirri 86p 106m, punakuiri 28m ja vesipääsky 2m. Gåulla 14 isokoskelopoikasen porukka. Niemestä ruokokerttunen 7p, idäuunilintu 3p, pikkusieppo n-puk p, kottarainen 100p. Viikon sääennuste näyttää vielä aika maukkaalta ja toivottavasti jaksetaan kaikki takoa vielä sunnuntaihin asti, koska jotain vois nähdä....
 |
Juovattomia kerttusia saapuu nyt hyvin. Luhtakerttunen (c) Mage
|
2.6.
Ti
Taas liippas läheltä mutta pikkukivoihin oli tyytyminen. Ainakin eiliseen verrattuna aavistuksen pirteämpää lajistoa, vakion kohokohtana Lampisen länsipuolelta ilmoittama kuhankeittäjä, josta rengastajaässälle tosisponde Haliaspinna. Oriolus jäi hetkeksi vessalehtoon rääkymään, niin huussi-Sepikin sai linnun kuitattua. Tomas puolestaan spottas bunkkerin yli etelään lentäneen virtavästäräkkikoiraan. Keltahemppokin nähtiin, viimeistään ens maaliskuussa niitä on taas ikävä.
3.6.
Ke
Nyt se itävirtaus alkaa purra! Vakiota oli ehtiä kulunut tunti, kun rengastusvuorossa ollut Lampinen saapui näyttämään viimeisimmän kierroksen saldoa, useampaa juovatonta kerttusta. Nico oli hetkeä aikaisemmin ehtinyt aloittamaan aseman läpi kulkevan linjalaskentareitin ja ohittanut bunkkerin hetki sitten. Niitä acroja ihmetellessä alkoi viereiseltä "pikkubunkkerilta" kuulumaan PIKKUKULTARINNAN laulua, jonka Tomas meistä ensimmäisenä hoksas! Ensimmäisenä äänitettiin, aika nopeasti saatiin kaikille näkyville, eikä Nicokaan ollut kauhean kauaksi ehtinyt ja palasi porukan pariin. Lähin verkko ei ollut kaukana, ja kohta aseman viides lajinsa edustaja oli rengastajan käsiteltävänä! Kaikenlaisia pinnoja ropisi taas, kaikille ainakin Haliaspinna ja allekirjoittaneelle komea 250:n Haliasbojon katkaisulaji! Päiväretkelle vaappunut Aatu kävi bointsaamassa linnun, ja kuului laulua parin turistinkin korviin.
Palstatilaa löytyy päivän muillekin havainnoille: jalohaikara 1m, ruokkilinnut yht. 33m, kerttusista viitakerttunen 6p, luhtakerttunen 3p ja rytikerttunen 1p. Illalla saunalla nautittiin paikallisen "ylähyllyn kolmanneksi halvinta skumppaa" ja syötiin Aksun tuoma kinuskikakku. Kesäinen fiilis konkretisoituu viitakerttusten lauluun ja tuomen kukkien tuoksuun. Kiitos Halias!
 |
Löytötilanteen huumaa (c) Sebu
|
4.6.
To
Mitäpä sitä enempää jaarittelemaan, aamun ensi hetkinä ilmassa leijui harvinaisuuden tuoksu ja puhki spekuloitujen siipitiirojen, pastorien ja minorien sijaan saatiin ihan jotain muuta. Lampisen Markushan se oli taas asialla, kun rauhallisen kuikkalintu- ja sepelhanhiliikehdinnän ohessa päätti vilkaista kaukoputkellaan Gåun suuntaan ja tärykalvothan siinä kärsivät: "Gåulla on TIIBETINHANHI Kolmen valkoposken kanssa!" Tomas oli onneksi taas ihan bunkkerin tuntumassa ja kaikki pääsivät nopeasti tsekkaamaan lintua, joka vieläpä nousi Kalskärin tyven matalikolle esitellen paljaita ja renkaattomia jalkojaan. Villi ja vapaa! Vitsailtiin että ei me ajateltu niiden virtausten näin kaukaa puhaltavan =D mutta selväähän se, että Suomen Rariteettikomitean päätös sijoittaa intianhanhenakin tunnettu laji maassamme havaittujen lintulajien listassa kategoriaan C, eli tarhatuista yksilöistä villiintyneisiin ja elinvoimaisia populaatioita muodostaneihin lajeihin, osui hyvään saumaan Haliaksen ensimmäisen linnun kanssa!
Havikseen liittyi kuitenkin melkoisesti draamaa. Aika pian havaintohetken jälkeen valkoposket ottivat siivet alleen, indicus lähti mukaan ja pieni porukka suuntasi kohti Hankoa. Ajatetiin että sieltä se jostain puiston nurmelta varmaan löytyy, mutta yhtä äkillisesti sama lintu ohitti eteläpuolelta länteen yhden valkoposken kanssa ja katos Dödörenin suuntaan niin pitkälle kuin silmä näki. Parin tunnin päästä Kasnäsista löytyi sama laji nurmikolta ruokailemasta, mitä ilmeisimmin sama yksilö. Jälkikirjoituksena sanottakoon, että lintu viihtyi sit siellä aika pitkään ja tästä oli kiva kuittailla elokuiselle Jurmoon menneelle porukalle, et "miltä tuntuu kun reissun paras havis oli bongattu ja alunperin Haliakselta löytynyt" =D
 |
Villi ja vapaa! Skouppauskuvat (c) Sebu
|
 |
Löytäjä tuulettaa
|
5.6.
Pe
Sendari armahti staijareita vähän pilvisemmällä aamuvakiolla ja kuta kuinkin kelvolla lintusäällä, joten yrityksen puutteesta ei tätäkään päivää voi syyttää. Tai ainakaan meitä. Aamun mainittavimpana tervapääskyt, joita ynnäiltiin 20p 117m laajalta rintamalta. Lampinen näki Dödörenin taakse kadonneen ison jalohaukan ja aavikkohaukasta otetaan edelleen veikkauksia vastaan Halias5-skabassa =) Arktika hiipunee, gaviat enää yht. n. 60m, isosirri 6p ja suosirri 7p. Länsituulipainotteista aamustaijia puoleenpäivään asti, jonka jälkeen (bunkkerin tyhjennettyä) päiväretkellä ollut Petteri Hytönen kepitti korkealla länteen matkanneen riuttatiiran. Alkuiltapäivällä kuka puuhaili milloin mitäkin, kunnes "Naku" Lausamo piippas Nederdalin pelloilta kattohaikaran länsilounaaseen. Petro ja Alpi Pynnönen saapuivat parahiksi asemalle, yksi potentiaalinen lintu todettiin hetken seuraamisen jälkeen kurjeksi ja edelleen tästä jengistä kattociconia koristaa ainoastaan Swahnin pojan Haliaspinnalistaa. Mut keli oli loppupäivän erittäin leppoisa, mehiläishaukat lenteli (yht. 15m) ja päivän päätteeksi toissapäiväisen niiton jätteet kerättiin pois. Petro kävi Gåulla, Mage ja Tomas tekivät verkkoinventoinnin. Nico läks viikonloppulomille ja me riehutaan viel tää etappi niin maan perkeleesti.
 |
Kaikenlaista sitä voi kesäkuisella Haliaksella verkoista tullakin
|
6.6.
La
Aamulla nousimme enemmän tai vähemmän reippaina bunkkerille, mutta napakka etelätuuli ja vesisade vei toivot pahimmista revittelyistä. Sade loppui vakion jälkeen, mutta monet voivottelivat menetettyä päivää - iltapäivällä tuli vielä raju saderintama ja puuskissa tuulta 22m/s! Petron johdolla rohkeimmat jaksoivat yrittää (tältä pitkäaikaiselta loppui puhti ja otin aamuvuoroni jälkeen melkosen pitkät torkut) ja totesivat iltapäivällä pientä arktikaa: sepelhanhia tämän kevään hännät 1167m, lapasorsia a20k ja 11 mehiläishaukkaa mainittavimmat. Gåulla edelleen eilisen jäljiltä talvipukuinen isosirri (2kv), aamulla verkosta pari lehtokurppaa. Loppupäivästä siivoilua, saunaa ja grillausta, sekä "pienimuotoinen kauden päätösillan meininki".
7.6.
Su
Viikonlopun sateet jäivät eiliselle mutta tuulisuojille oli taas käyttöä, kun etelälounaan puoleinen blosis pauhasi 12-14m/s voimin. Hyvän näkyvyyden kannustamina tuijoteltiin horisonttiin ja lähinnä Petro ynnäili keväiselle Haliakselle komeita turresigmoja: ruokki 41m, etelänkiisla 2m ja ruokki/kiisla 65m. Merisorsia mm. pilkkasiipi 86m, niemen päältä mm. 141 pikkukäpylintua. Lounaistuuli työnsi parvet matalalle ja viimein niitä karahti verkkoihin, latvasta yksi ja L3sta kaksi Magelle ja Tomakselle laitettavaksi. Munkhamnissa huuteli kuhankeittäjä, joka myöhemmin kuului vessalehdosta. Siinä varmaan ne päivän tärkeimmät. Aatu ja Soiska kävivät päiväretkellä js asemaa ollaan jättämässä hetkeksi tyhjilleen, ennen kuin Niemenmaa ja Saarinen saapuvat hoitelemaan ne ensi viikon rarit. Neljä kevään pitkäaikaista lopettaa kauden tähän, kiitos!
"Iltapäivällä poistuin Hangosta Karjaalle Petron kyydillä. Mut jäkipyykki oli aika kylmää, Tiira kertoi erään päiväretkeläisen havainneen mehiläissyöjän eteläkalliolta käsin paikallisena niemessä! Kaikki aseman havainnoijat vaan olivat alhaalla mökillä suorittamassa loppusiivousta ja pakkausta. Aika ironinen päätös... mutta olipahan kevät! Kiitos Kevät2020-jengille, asemanhoitajille ja taustajoukoille. Alta kuukausi niin sit alotetaan syyskausi!"
