24.8.2015

Batumi 2015, osa II – Startti ja lämmittelyt







 17.8., Shuamta

D-day! Ja ihan hyvän startin saimmekin, vaikka kertaalleen Shuamtan asema oli kokonaan pilvien peitossa näkyvyyden pudotessa alle sataan metriin. Päivä oli enimmäkseen selkeä ja Shuamtan puolelta laskettiin 730 mehiläishaukkaa, enimmäkseen muutamien kymmenien lintujen parvissa. Muutolla myös 3 niittysuohaukkaa ja 3 pikkukotkaa. Loppupäivästä spottasin kaukaa itäpuolella kaartelevan mustan pisteen, tsekkasin kaukoputkella ja – oho, kotka! Pikkukilju-/kiljukotka siluetin perusteella, mutta lähestymisen sijaan tämä piste loittoni kauemmas koilliseen. Noitahan tulee vielä ja paljon, mutta olipa jännää nähdä moinen jo tässä vaiheessa laskentaa. Aseman ohi paineli myös mustapääsirkku ja pari lyhytvarvaskiurua.










18.8. Shuamta

Ei tämä mitään pelkkää pernismassaa ole, vaan lajikirjo tuntuu yllättävän monipuoliselta jo kauden alussa. Shuamtasta laskettiin tänään 1730 mehiläishaukan lisäksi 37 haarahaukkaa, 32 ruskosuohaukkaa, 43 niittysuohaukkaa ja 45 sirosuohaukkaa, 3 arosuohaukkaa, 4 pikkukotkaa ja sääksi. Aseman ympärillä pyöri hetken paikallisen oloinen nuori kanahaukka ja petovirrasta poimittiin myös 2 arohiirihaukkaa! Ensimmäistä, vähän vastavalon puolelta lentänyttä ja voimakkaasti sulkivaa lintua emme ehtineet kauaa seuraamaan, mutta seuraava meni vähän yhteistyökykyisemmin myötävalossa, joskin vähän edellistä kauempaa. Aamusta aseman vierestä lensi 12 kuhankeittäjän parvi!

Tämä koordinaattorin alku koki ensimmäisen tulikokeensa yhden muutaman sadan mehiläishaukan pulssin aikana, kun yht’äkkiä lintuja ilmestyi neljälle eri laskentasektorille. Kokonaisuudessaan laskettavaa ei hirveästi ollut, mutta samaan aikaan piti tehdä monta nopeaa päätöstä. Hiljaisina hetkinä asemalla nikkaroitiin; Jasper kehitteli uutta ja helpommin pystytettävää suojaa, jatkeeksi karvanaama hakkasi puumateriaalia pientä pöytää varten. Kun kädet eivät ole tottuneet moiseen työntekoon kirvesvarren kanssa (meillä oli siis oikea kirves siellä, seipiö ei ole lyömäase!) ja joka paikkaan pitää kiivetä sandaaleissa, niin päivän vammautumislistasta kasvoi kiitettävän monipuolinen; rakot käsissä, auringossa kärähtäneet jalat, oikean jalan laidalla jokin perkeleen kipeä itikan pisto ja saman jalan pikkuvarvas lähes toimintakyvytön siihen iskeneen tikun – ja tikusta hiertyneen rakon – ansiosta. Lahjattomat tarvii onnea, vai miten se menikään =D

Ilmankosteus on lähes sietämätöntä. Onneksi ei liian, niin lämmöstä pystyy nauttimaan. Kiikarin hihnasta niskaan kehittyy nopeasti ”macrokauluria” muistuttava rusketusraja.

Härveli.


19.8. Shuamta

No niin! Tänään siirryttiin jo tehokkaammin koordinoinnin teoriasta käytäntöön, kun 16 000 muuttavaa mehiläishaukkaa lämmitteli BRC-tiimin laskentataitoja. Nyt puhutaan siitä klassisesta mehiläishaukkavirrasta, kun lintuja lappaa yhtenäisenä massana nosteesta toiseen, siirtyen välillä pitkiäkin välimatkoja liitäen. Monotonisen laskemisen sijaan muuton kokonaiskuvan handlaaminen on todella mielekästä puuhaa, samoin laskijoiden kanssa kommunikointi ja eri tehtävien organisointi. Sen lisäksi, että linnut tulee laskettua projektin protokollan mukaisesti, pitää huolehtia siitä, että asemalla kaikki pääsevät tasapuolisesti seuraamaan muuttoa. Päivää täydensivät 39 ruskosuohaukkaa, 3 mustahaikaraa, 11 kattohaikaran parvi, lähirinteen puussa räyhännyt tammitikka (näitä kuuluu molemmilla asemilla päivittäin, mutta oli kiva päästä näkemään), 4 kuhankeittäjää ja Shuamtan ympäristössä yhteensä 4 kaukasianuunilintua.







20.8. Sakhalvasho

Kokonaisuudessaan hiljaisempi päivä, vaikka aamusta mehiläishaukkoja rysähti liikkeelle kova pulssi. Kun Shuamtan asemalle lähteneet kiipesivät oman kukkulansa laelle, oli aseman ilmatila jo täynnä mehiläishaukkoja! Eilisen muuton ”hännät” olivat jääneet yöpymään Batumin pohjoispuolelle ja suuntasivat jo valitsemaansa linjaa eteenpäin. Myöhemmin päivästä linnut painelivat itäisempiä reittejä pitkin, Shuamtan aseman huolehtiessa laskennasta. Kahden laskenta-aseman välinen kommunikointi radiopuhelimilla on edelleen tärkeää, jos petovirta lipuisikin lähemmäksi rannikkoa (tai toisin päin) ja laskentavastuuta pitää vaihtaa.

Eilisen vastapainoksi oli leppoisaa, suorastaan rentouttavaa, skannata rannikon puoleista ilmatilaa ja poimia taivaalta arosuohaukkojen, sirovarpushaukkojen, pikkukotkien ja ensimmäisten käärmekotkien kaltaisia laatulajeja. Koordinoinnin sijaan päivä oli varsin staijauspainoitteinen. Sakhalvashon paikallislajisto oli myös mukavan monipuolista: rinteellä huutelivat sekä kaukasianuunilintu ja tammitikka, pitkin päivää korviin kantautui keltahempon sirinää ja kukkulan laella käväisi 2 mustaotsalepinkäistä sekä 2 kuhankeittäjää. Täällä on myös purjeperhosia! 




21.8. Sakhalvasho

Toinen leppoisa päivä, joskin pilvien lomitse kulkeva petovirta sijaitsi tänään hieman lähempänä rannikkoa. Osa laskijoista on oppinut protokollan loistavasti, mutta pari laskijaa vaati tänään vähän tarkempaa ohjausta ja jatkuvaa tsekkausta siitä, mistä kohtaa lintuja pitää laskea. Protokollaa pitää osata myös soveltaa. Mehiläishaukkoja tänään rapiat neljä tonnia, petojen lisäksi harjalintu 1p ja aseman yli painelleet nummikirvinen, sitruunavästäräkki, 80 mehiläissyöjää ja n.50 peltosirkkua




22.8. Shuamta

”The flyway for Honey Buzzards is open!”

Tänään saatiin jo parempaa esimakua siitä, millaisilta hyvät muuttopäivät näyttävät. Iltapäivästä Batumin ilmatilassa kulki tuntikaupalla jatkuva tasainen mehiläishaukkojen virta, lähinnä laskenta-asemien välistä. Tietysti lintujen seuraaminen on sitä mielekkäämpää mitä lähempää ne lentävät, mutta putkella oli välillä hyvä tsekkailla rannikolle ja ihmetellä useissa nosteissa kuhisevia mehiläishaukkoja. Päiväsummana yli 25 000 mehiläishaukkaa! Piruuttani seurasin muuttavien lintujen tahtia, ja kiivaimmillaan saman linjan ohitti 130 mehiläishaukka minuutissa! Anna löysi tähän mennessä parhaimman kvaliteetin plokkaamalla pernisvirrasta esiaikuisen pikkukorppikotkan!

Saksalaista täsmäosaamista hyödynnettiin myös tämän suojan rakentamisessa. Toimii.




Roskia kennossa.







23.8.

Vapaapäivä. Jos syksyn summaksi odotetaan puolta miljoonaa mehiläishaukkaa, parinkymmenen tuhannen missaaminen on pientä siihen verrattuna, että ei jaksa nauttia niistä todellisista huippupäivistä. Illalla napsahti elis, kun vihdoin ja viimein onnistuin kuulemaan huutavan KYLÄPÖLLÖSEN! Oli jo aikakin, per-kele. Sesongin ensimmäinen viikko on paketissa ja laskenta on lähtenyt niin miehistön kuin lintujen puolesta erinomaisesti käyntiin!


Batumissa näkee muutakin faunaa kuin petoja:


 







Batumi 2015, osa I – Valmistelut






12.8.–13.8.

”Voi pyhä äiti, nyt mennään!”

Päässä ei seuraavan parin päivän aikana muita ajatuksia ja fraaseja kulkenut, kun karvanaama hyppäsi kolmatta kertaa Istanbulin kautta Batumiin. Saituritaktiikan sijaan tämä siirtymä otettiin vähän mukavammassa asennossa; välilasku Istanbulissa kului lentoyhtiön kustantamassa hotellihuoneessa, kun jatkolento Batumiin aikataulutettiin vasta seuraavalle päivälle. Auringon laskiessa oli hyvä nostaa hikiset jalat hetkeksi pöydälle ja tapittaa hotellin ikkunasta muutama etelänargari, alppikiitäjä ja naapurirakennuksen päällä keimaillut palmukyyhky (se pakollinen välilaskun spesialiteetti). Hotellin respan pojat heittivät jotain ihmeellistä Vikings-läppää =)


Seuraavana päivänä rajan ylitys ja passintarkastukset hoituivat bussitaktiikkaa miellyttävämmin, tarkastuksen päätteeksi virkailija löi kouraan pullon paikallista punaviiniä! Taksimatkakin osoittautui melko eksoottiseksi, kun kuski piti pari hämärän oloista soolostoppia, mutta tarjosi kyytiläiselle tuopillisen kadulla myytävää kvassia! Liikennekulttuuri on edelleen sitä tuttua kaaosta ja selviytymistaistelua, yleisin käytetty vilkku oli hätävilkku.

Saapuminen Sakhalvashoon oli vähintäänkin riemukas, kun vastassa olivat viime käynneiltä tutut Jasper Wehrmann ja Rafa Benjumea! Charly Robinet saapui paikalle myöhemmin illasta, koordinaattoritiimi kasassa jo ensimmäisenä iltana! Maan tapojen mukaan isäntäperheet vastaanottivat kauden ensimmäiset vieraat melko kosteissa merkeissä, kun paikallista pontikkaa kumottiin urakalla ja illan mittaan puolet kylästä kävi kääntymässä isäntäperheen ruokasalissa..





14.8.

Ensimmäinen valmistelupäivä kului melko leppoisissa merkeissä, koordinaattoritiimi palaveerasi pienessä dagenefterissä sesongin suunnitelmista ja ensimmäisistä käytännön hommista. Optiikan ulkoiluttaminen palkittiin 7 sininärhen ja 25 mehiläissyöjän parvilla, mehiläishaukalla, peltosirkulla ja yli huutaneilla pikkukäpylinnuilla. Puoliltapäivin siirryimme Shuamtan puolelle. Parin tunnin pilottistaijin aikana kertasimme laskentaprotokollaa ja raivasimme aseman puhtaaksi saniaisista. Siinä samalla nähtiin niittysuohaukka (2kv n), kolmisenkymmentä mehiläishaukkaa ja tumma pikkukotka. Paluumatkalla alas autolle spottasimme tammitikan ja koiras-vuorisirkun! Paluumatkalla päädyimme yhden majatalon väen hampaisiin, eikä väkijuomilta säästytty. Illalla kuulimme yömuuttavan yöhaikaran, Daniel Hinckley sai kunnian olla ensimmäinen paikalle saapunut vapaaehtoinen laskija.









 15.8.

Toisena valmistelupäivänä hoidimme Sakhalvashossa yleisiä järjestelyjä Rafan ja Charlyn kanssa, Jasper ja Daniel lähtivät Batumiin hankkimaan uusia pressuja ja peltejä laskenta-asemien sadesuojia varten. Lisäksi raivasimme Sakhalvashon laskenta-aseman polkua ja piipahdimme edellisen sesongin isäntäperheen luona. Lisää väkeä valuu paikalle, toinen koko sesongin vapaaehtoinen Aurélie Chaput ja metsästystä seuraavan tiimin vetäjä Anna Sandor.







16.8.

Järjestelyjen jälkeen tiimi lähti sekoilemaan Chorokhi-joen suistolle. Starttasimme kylältä aamuseitsemän maissa, mitä nyt joka toinen vastaan lentänyt tirppa viivästytti maan tien varteen pääsyä. Näimme sentään pari samamiscus-alalajin leppälintua! Tien varrella meille tietenkin valkeni, että kuuden hengen seurueen on vaikea ahtautua kertaheitolla täpötäysiin minibusseihin. Selvisimme kuitenkin Makhinjaurin puolelle, jossa taas puolen tunnin odottelun jälkeen jatkoimme bussilla Batumin läpi lentokentän suuntaan. Todella pilvinen ja tuulinen Mustameri toivotti retkeläiset tervetulleiksi tujulla sateella, ja seuraava kolmevarttinen kului pienen kahvilan suojissa. Sateen laannuttua niiltä sijoilta oli helppo siirtyä rannan puolelle meristaijiin - ja merellähän oli hulinaa ja vilksettä! Puolisen tuntia kestäneen tapituksen aikana näimme hietatiiran, 3 valkosiipitiiraa, pikkulokkeja, mereltä saapuneen niittysuohaukan ja horisontissa painelleen idänpikkuliitäjän! Meni siellä joku heuglinin näköinen härveli myös, mutta niistä mie nyt en tiedä mittään…

Sää muuttui nopeasti aurinkoiseksi ja siirryimme joen pohjoispuolen pusikoihin hikoilemaan. Taktiikkana olisi etsiä alueella pitempään viihtynyt ruskosotka Jasperille elikseksi ja siirtyä kaatopaikan viereltä joen eteläpuolelle. Noh, sotkalampea emme löytäneet ja kaatopaikkasuunnistus meni melkoiseksi mutkitteluksi (huom. auringossa kuukausikaupalla paahtunut kahdensadan vesimelonin läjä EI tuoksu miellyttävältä), mutta päivän ekan puoliskon aikana näimme parisenkymmentä mustaotsalepinkäistä, sitruunavästäräkkejä, 3 harjalintua, pari viitasirkkalintua, ruskohaikaran ja muuta etelän sälää. Hysyjen jähistäminen oli melko vaivalloista, kun äänistä ei ota tolkkua ja linnut suikkelehtivat puskien piilossa. Syksyn eka Peregrinus pyörähti suistosekoilijoiden päällä, 2kv-linnun näyttävästä rundista tuli todella tervetullut fiilis =)

Pakenimme pahenevaa paahdetta Sarpin kylän kebabsyöttölään, kokista lipittäessä spottasimme kaukaa suiston päällä pyörineen merikotkan, ja suomipoika ihmetteli taas keskieurooppalaisten intoilusta. Suomenlahtea staijanneet tunnistavat moiset paljaalla silmällä myös Batumissa, mutta eihän moista sopinut ääneen sanoa =) Rafa ja Anna lähtivät Sarpista takaisin Sakhalvashoon, muut jatkoivat vielä jokisuiston suuntaan. Sissit saivat kunnon opetuksen siitä kuinka nopeasti säätilat voivat Batumissa muuttua, kun vuorille kertyvien pilvien lisäksi etelämpää mereltä saapui lisää ukkoskuuroja Batumin ilmatilaan.

Uhkaavasta säästä huolimatta päätimme tsekata jokisuiston – ja kannatti. Mennessä onnistuimme komppaamaan rääkkähaikaran ja piiskuttamaan esille pari pikkukultarintaa sekä muutaman ruokosirkkalinnun. Jasper näki myös yhden pikkuhaikaran. Deltalla spottasin äänestä kaksi ylilentänyttä jänkäsirriäistä, jotka laskeutuivat nätisti näytille vain muutaman metrin päähän. Länsieurooppalaiset ovat aivan taivaassa tästäkin lajista. Pikkutylli- ja tyllimassasta löysimme vielä pikku- ja lapinsirrin, suiston päältä kaksi mustatiiraa ja 32 pronssi-iibiksen parven. Pakkomielteinen meristaiji tuotti 4 idänpikkuliitäjän parven ja aikaisemmin päivällä havaittu Peregrinus pölläytti suiston lokit ja kahlurit ilmaan ja jäi seisoskelemaan rantakiville.

Mereltä saapuvat ukkoset kuitenkin ajoivat suistosekoilijat takaisin ihmisten ilmoille ja hetken aikaa fiilis oli jopa pelottava; salamat välähtelivät vähän joka puolella ja minä hetkenä hyvänsä alkava vesisade kastelisi suistolta pakenevat ornit hetkessä läpimäriksi. Onneksi Ortlieb. Pikkasen kävi sääliksi, kun juuri ennen sateiden alkua hysyt olivat todella aktiivisesti näytillä, mutta niiden katseluun ei juuri ollut aikaa kun suistolta vaan piti päästä mahdollisimman pian pois. Siinä iskee ukkosella pikkasen turvaton fiilis, kun vieruskaverin pää on se korkein maamerkki muutaman neliökilometrin säteellä… 

Kameran roudaaminen kävi lähinnä hyötyliikunnasta. Pronssi-iibisparvesta sentäs dokumentti,


Suistolta kuitenkin selvittiin ehjinä ja suhteellisen kuivina takaisin, toivottamaan päivällä paikalle saapuneet laskijat (Steven Kocijancic, Emma-Louise Cole & ja kolmas kokosesonkilainen Gabriel Caucal) tervetulleiksi. Kasassa on nyt kymmenen hengen tiimi, ja jo ensimmäisellä viikolla taivaalla voi käydä melkoinen kuhina.

Ja niin, residenssin naapurissa asuvalla haukkametsästäjällä on tällainen härveli. Blandis? Oli tai ei, helvetinmoiset täpinäadrenaliinit tuosta linnusta silti sai. Ja kynsistä hyvät naarmut käsivarteen.














9.8.2015

Optiikkatesti: Victory SF:t kourassa!



Arvioin 10x42-mallin speksejä (näkökenttä, kontrasti, valovoimaisuus) jo vuosi sitten. Nyt, kun ennakkosuitsutus on vaihtunut kiitettäviksi arvioiksi ja tavaraa on saatu kauppojen hyllyille, oli korkea aika saada 8x42-malli omiin kätösiin.

Kun vuosi sitten kokeilin ensimmäistä Suomeen saapunutta demokappaletta, suurin kritiikki kohdistui vähän falskaavaan tarkennukseen ja heikkolaatuisiin silmäkuppeihin. Markkinoille tulevan tavaran toimitus viivästyi kiikareiden viimeistelyjen takia, ja ainakin näitä asioita on Saksan puolella parannettu; nyt tarkennus osuu kohdalleen vaivatta ilman falskaamista, tarkentaessa ainakaan mun silmillä ei näy mitään kuvavääristymiä, ja silmäkupitkin ovat nyt jämäkämpää tekoa.

Muutenkin ne ominaisuudet ovat kohdallaan, jotka aikaisemmin todettiin erinomaiseksi. Kuva on silmiä hivelevä, kontrastikas, terävä, ja kokonaisuudessaan luonnollisen lämmin, joka on todella hyvä parannus Victory-sarjan vanhasta mallista. Omilla silmilläni en huomaa mitään vääristymiä tarkennuksen aikana tai kiikareilla skannatessa. Tästä ilmiöstä muutamat käyttäjät ovat kritisoineet näitä tasauslinssistöjä, sekä Zeissin että Swarovskin malleissa. Sen puolesta näitä kannattaa itse kokeilla, että miten omille silmille istuvat. 

Edelleen kiikarin rungon suunnittelusta ja käyttöergonomiasta osaa olla aivan fiiliksissä. Koska uudenlaisen rakenteen ansiosta kiikarien painopiste on lähempänä okulaareja, silmille nostettaessa kiikarit tuntuvat loksahtavan kohdalleen ja niitä on kevyt pidellä. Tämä tasapainopisteen siirtyminen (paradigme shift!) ja laitteen keveneminen ei ole utopiaa, vaan perustuu esimerkiksi erilaisten prismojen käyttöön:

Vasemmalla Schmidt-Pecan-prismat, oikealla Abbe-König-prismat.
© Carl Zeiss Optics.

Victory HT -kiikarissa käytettiin enemmän tilaa vieviä, mutta tehokkaasti valoa läpäiseviä Abbe-König-prismoja. Tällainen prismaratkaisu mahdollistaa parhaan mahdollisen valoläpäisyn ja kuvan kirkkauden; HT:t ovat paperilta katsottuna kokoluokassaan markkinoiden valovoimaisimmat kiikarit. SF-kiikareihin puolestaan upotettiin Schmidt-Pecan-prismat. Nämä prismat ovat edellisiin verrattuna kompaktimmat, mutta tällaisella ratkaisulla prisman valonläpäisy putoaa hieman, ja prismaan pitää lisätä kallis peiliratkaisu, jotta valonläpäisy olisi priimaluokkaa. Silti kiikarien valonläpäisy putoaa HT:n 95%:sta SF:n 92%:in. Ei ole kovin suuri pudotus, mutta osittain pienempien prismojen ansiosta painopiste saadaan siirrettyä lähemmäs silmiä.

HT-kiikarin sisäinen rakenne. Pitkä prisma tuo painopisteen lähemmäs kiikarin keskiosaa.
© Carl Zeiss Optics.



SF-kiikarin rakenne. Kevyemmän prisman lisäksi kiikarin painopistettä on siirretty lähemmäs silmiä sijoittamalla enemmän linssejä kiikarin okulaariosan ja prisman väliin.
© Carl Zeiss Optics.

Ergonomian lisäksi tarkennuspyörän sijainti on tämän mallisessa kiikarissa sellainen ominaisuus, johon tulee kiinnitettyä huomiota  vasta sitten, kun on välistä katsellut muilla kiikareilla ja kädet löytävät taas SF:ien luokse. Koska tarkennuspyörä sijaitsee kauempana silmiltä kuin monilla muilla "open bridge" -malleilla, kiikareita pidellessä etu- ja keskisormea ei tarvitse taivutella taaksepäin tarkentamista varten. Pikaisella käytöllä tuollaisella ominaisuudella tuskin on mitään väliä, mutta pitkäaikaisella käytöllä, paksut tumput kädessä... niin, noh,  kokeilaa! Lisäksi tarkennus äärettömästä lähitarkennukseen vie tarkennuspyörältä 1.8 kierrosta (eli alle 2 täyttä kierrosta), joka on 40% vähemmän edelliseen Victory-malliin verrattuna. Horisontissa rundaavien petojen staijaamisesta voi entistä nopeammin siirtyä jalkojen viereen pudonneen pikkulinnun tsekkaamiseen.


Victory SF 8x42, yksinkertaistettuna yhteenvetona:

+ ennätyksellisen laaja näkökenttä reunasta reunaan terävällä kuvalla
+ keveys ja käyttöergonomia
+ ensimmäisiin testikappaleisiin nähden parannettu, jämptimpi ja nopea tarkennus
+ ilmiömäinen kuvalaatu

- hinta voi olla melkoinen kynnyskysymys
- ei kannata hankkia ilman ennakkotestiä, tasauslinssistö ei välttämättä istu kaikkien silmille

... ja nyt kun SF:iin istuva seipiökin on väsätty, kyllä näillä kelpaa lähteä Batumiin petoja staijaamaan!


Linkkejä:

Lintuvarusteen sivuilta voi tsekata lisää speksejä. SF:t ovat ainakin kirjoitushetkellä alennuksessa! Zeissin omat tuotesivut löytyvät täältä:
http://www.zeiss.com/sports-optics/en_us/nature/binoculars/victory-binoculars/victory-sf-binoculars.html#inpagetabs-1

Jos tämä ei riitä, niin jatkeeksi voi lukea Richard Gregoryn (Royal Society for Protection of Birds, luonnonsuojelubiologian keskuksen tutkimusjohtaja) mietteitä SF-kiikareista:
http://blogs.zeiss.com/sports-optics/birding/en/review-zeiss-victory-sf-10x42/

Sportman's News -sivustolta löytyy - hehkuttavasta otsikosta huolimatta - hyvä, analyyttinen ja mainiosti taustoitettu arvio:
https://www.sportsmansnews.com/2014/09/the-worlds-best-binocular/#.VcSTfPkprbw

7.8.2015

Kesälomatunnelmia

Ilomantsin perhosniityiltä Liperin rariteetteihin, Repoveden kuikkavesiltä ja kaakkurilammilta Mäntyharjun vesireiteille ja kehrääjämaille.

Kyllä kelpasi. Suosittelen kuvien taustalle hyvää musiikkia.



Punapäälepinkäinen, Liperin Ahonkylän pellot 17.7.






















"Arion!"