Viikin rariyritystä - Pt 2

Kauaa ei kestänyt seuraavaan linturetkeen Virolahdelta kotiutumisen jälkeen - likimain kahdeksan tuntia. Puoli viideltä karvanaama aloitti Vanhankaupunginlahden komppaamisen myötäpäivään Annalasta alkaen, reitille osuivat Pornaistenniemi, Kuusiluoto, Viikin puhdistamo, Arboretum, Mölylä, Fastholma, Kivinokka ja Kulosaaren kartano. Keli oli selkeä, joskin tuulinen, päivää kohti hikeä pintaan nostava. Lahti oli aivan tyhjillään vessuista ja kahlaajista eikä staijaamaankaan ollut hirveästi intoja, joten sai rauhassa keskittyä hysyjen kaiveluun. Rupee olemaan vakiokamaa tämä toukokuun loppupuolen "lahden kierto", kohta voi kannankehityksiä vertailla tällä aineistolla... no ehkei ihan, mutta jotain vaihtelua näkee lahden linnustossa.

Reilun viiden tunnin kierroksella mainitulta reitiltä ynnäiltiin1 peukaloinen, 36 satakieltä, 28 ruokokerttusta, 1 rastaskerttunen, 1 viitakerttunen, 8 kultarintaa, 18 mustapääkerttua, 4 lehtokerttua, 11 pensaskerttua, 4 sirittäjää, 1 pikkusieppo ja 24 punavarpusta. Tätä jos vertaa vuoden takaiseen kiertoon, niin jännältähän se näyttää. Laskostunut ruovisto on tiputtanut ruovikkolajien määriä, ruokokerttusia pitäisi vastaavalla rundilla kuulua toistasataa kipaletta ja rastaskerttusiakin on yleensä ollut useita, rytikerttusista puhumattakaan - nyt jäätiin jälkimmäistä vaille. Liekö tuulinen sää tai tehoton komppaus vaikuttanut mustapääkerttujen määrään, enemmän niitäkin pitäisi oikeasti olla. Vuosi sitten satakielien muutto oli pahasti myöhässä, nyt pelkästään Pornaistenniemestä löytyi vajaa kymmenen lintua. Kultarintoja on maastossa todella runsaasti, viitakerttusiakin etujoukot saapuneet. Pensassirkkalintu ja ruisrääkkä on yleensä näihin aikoihin spotattu vuodareiksi, tällä erää jäätiin ilman.

Lauantaiaamun highlight oli tietysti Mölylän metsässä viikon päivän paistatellut sepelsieppo, josta onnistuin onnenkantamoisella nappaamaan dokumenttikuvan. Aktiivisesti epeli oli äänessä ainakin aamulla, löytyi hyvin kutsuäänen perusteella. Lauluahan ei osaa järkevästi kuvailla Lintuopaskaan, mutta kyllä se tehokkaasti Suomen äänimaisemasta läpi suodattuu. Oli muuten neljäs "Suomen elis" viikon sisään, huikeeta! Reitille osui myös värirengastettu naaras-valkoselkätikka, aina yhtä pirteä havis sekin.

Sunnuntaiaamuna jaksoi vielä pienestä krapulasta ja puolentoista tunnin yöunista huolimatta - tai olisiko jaksanut muuten, jos Epun kanssa ei olisi retkestä sovittu. Aamu oli idyllisin mitä olen Viikissä aikoihin nähnyt; lahdella rasvatyyni vedenpinta, notkelmissa hieman utua, tuomen kukinta juuri alkanut. Gardeniasta liikkeelle, jo Keinumäestä löytyi eilisen reitin ulkopuolelle jäänyt  kultarinta - vai liekö yön aikana saapunut, kun Hakalan metsässä eilisen reitin varrelta löytyi uusi viitakerttunen. Hakalan torniin kuului uusi pikkusieppo sekä pätkän laulanut rytikerttunen, hysypuoli selvästi runsastunut eilisestä. Vaan jäävät luhtakerttuset sekä sirkkalinnut uupumaan.

Yksi kevään absurdeimmista tilanteista sattui Purolahdella; voitte vain kuvitella sitä äimistelyn ja ihmettelyn määrää, kun pienessä dagenefterissä polkua pitkin vaappuvaa karvanaamaa vastaan juoksee parisenkymmentä kyyttöä! Juujuu, ohan niitä siellä Lammassaaren hoitoniityllä, mutta nämä ramppasivat täyttä höyryä kohti väärällä puolella aitausta sitä samaista polkua pitkin mitä minäkin talsin! Kesyt elikot pysähtyivät Purolahden tornille, kääntyivät takaisin Mölylään, kääntyivät toistamiseen ja katosivat Purolahden lintulavan suuntaan. Sitten alkoi ihmettely, mitä ja kenelle tästä pitäisi ilmoittaa. Viikin luontovalvoja tavoitetaan Virosta, Eero ohjaa karjan omistajan pariin, joka köröttelee hyvää vauhtia Hyvinkäältä kohti Viikkiä. Poliisikin on tietoinen asiasta ja koetilan väkeä häröilee pelloilla, joten tilanne tulkitaan jotenkin hallituksi.

Kuva: Eija-Leena Laiho

Kyyttoepisodin jälkeen karvanaaman herkillä käyvää mieltä koetellaan lisää, kun Rauman seudulta saapunut naisorni tunnistaa "parrakkaan lintumiehen" paikallisyhdistyksensä puheenjohtajan antamien nuottien avulla. On ne piirit pienet... Mölylästä kaivetaan sepelsieppo Epulle elikseksi, paluumatkalla hoidetaan Purolahdella ruokailevat 4 lapinsirriä vuodenpinnoiksi. Ilman suurempia rituaaleja Viikin kevät päättyy omalta osaltani, tästä jatketaan taas Kilpisjärvellä.