Saapuminen

Mites tämän nyt sitten aloittaisi...

Sunnuntaina 22.5. istahdin Anteron kyytiin aamukolmen jälkeen ja kolmen tauon siivittäminä paahdimme Kilpisjärvelle kahdessatoista tunnissa. Melko rankkaa, mutta oli kieltämättä mukava päästä ajoissa perille, rauhassa asettumaan aloilleen ja valmistautumaan ekaan päivään. Sää oli mitä mainioin koko päivän ajoin ja normaalin "vaihettumisen" näkeminen lievitti järkitystä: kun pikkuhiljaa haavoissa ei enää ole lehtiä, kuuset "muuttavat muotoaan" eikä tervapääskyjäkään näy. Enontekiön eteläosissa koivut olivat vielä hiirenkorvilla ja vedet auki, mutta Kilpisjärvi on vielä tovin jäässä eikä lehtivihreääkään taida ihan heti näkyä, paljakalla ja syvemmällä koivikossa kulkeminen taitaa olla turhan vaikeaa vielä viikon päivät Lämmintä täällä on kuitenkin ollut, sunnuntaina ja maanantaina n. +16, toki molempina päivinä pilvistä.

22.5. - Biologisen aseman päärakennus.

22.5. - Eurola-talo, majapaikka seuraavan kolmen kuukauden ajan.

22.5. - Näkymää Eurolan portailta: naapurissa sepelrastaan ja piekanan habitaattia...

Sopuleita riittää, mutta petolinnuista onnistuimme näkemään Anteron kanssa "vain" 2 ampuhaukkaa ja tuulihaukan. Kahden päivän aikana on näkynyt vain yksi piekana! Mitään puhetta pöllöistäkään. Ehkä meillä vaan oli huono säkä. Lintuja kuitenkin näkyy, biologisen aseman ruokinnalla pyörii nelisenkymmentä järripeippoa, kevään ekat sinirinnat ovat viritelleet syrinxejään ja maanantaina näkyi ekana työpäivänä kolme ampuhaukkaa ja koskikara. Laatua!

Skibotnissa kololintujen pesintä on hyvässä vauhdissa: kirjosieppoja on paljon, yhdeltä aikaisijalta pesijältä löytyi jo viisi munaa. Sataan pönttöön osui muutama muniaan hautova talitiainen. Alempana Norjan vuoristossa kevät edeltää Kilpisjärveen nähden, vaikka loppukevät oli lämmin täälläkin.

22. 5. - Sopuleiden ja myyrien myllerrysjälkiä rantasaunan vieressä.

22.5. - Kilpisjärvi on jäässä vielä tovin eikä korkeimmilta tunturikankailta lumet ihan heti sula.

22.5. - Järripeipot viihtyvät aseman ruokinnalla.

22.5. - Pienellä vaivalla ja odottelulla ruokinnan menoa pääsi myös kuvaamaan.

Tiistai kului Kilpisjärven alueen pönttöjä kolutessa. Puolipilvistä, tyyntä ja suht lämmintä, mitä nyt jalat hieman kastuivat kumisaappaiden hörpätessä aika ajoin lunta toistaiseksi vaikeakulkuisessa tunturikoivikossa. Päivän päätteeksi uitiin polvia myöten tulvivassa joessa, karttaan piirretyn kymmenen pöntön takia - joita ei kuulemma ole ollut tavoitellussa paikassa viiteentoista vuoteen. :D Sinirintoja on äänessä päivä päivältä enemmän, lisäksi tiistaina kuului reissun eka sepelrastas.

Keskiviikko palkitsi joessa rypemisen, mitä nyt tällä kertaa uitin hiessä! Päivä oli alueeseen ja ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kesäinen: pilvetöntä, tyyntä ja elohopea jossain kahdenkymmenen plusasteen tienoilla. Kahdeksantuntinen maastopäivä meni aseman alueen, järven rantakoivikon sekä Saanan rinteen pönttöjä tarkastaessa. Ihan taivaallinen meininki, vaikka yltiöpäinen hymyilyni taisi nousta mukana kulkevan työharjoittelijan hermoille. Päivän aikana riitti aikaa kuvaamiseen ja muuhun fiilistelyyn: "filmille" tallentui ekat sopulikovat ja sopiva alku digitaaliselle kasviherbaariolle. Saanan rinnelehdosta löytyi ampuhaukan reviiri.

25.5. - Saanan rinne kylpi auringonvalossa ja lintupoika hiessä.

25.5. - Hikoilu kannatti.

25.5. - Soppiiko tätä sitte sanoa Kilpisjärven raitiksi...

Keskiviikkona pamahti myös yksi reissun odotetuimmista haviksista, kun viimeisimpien pönttöjen tarkistuksen aikana ("ei siellä kuitenkaan mitään ole"-ajatteluun sortuessani) säikähdin pahanpäiväisesti pöntöstä yhtäkkiä ulos lehahtavaa pikkulintua. Säikähdyksestä toipui nanosekunnissa, kun uteliaasti sähisevä lapintiainen jäi keikkumaan puolen metrin päähän täysin hölmistyneestä pääkopastani. Voi sitä riemua, oi sitä autuutta, kun tätä ylisöpöä tirppaa pääsi ihmettelemään ja kuvaamaan. Tällaisiin sfääreihin ei päihteillä pääse.

25.5. - Heikki Henttosen mukaan sopulien kevätvaellus hiipuu, ilmiö näkyy elukoiden määrien lisäksi käytöksessä: tämä yksilö, jota pääsin ensimmäistä kertaa kuvaamaan, käyttäytyi huomattavasti rauhallisemmin kuin pari päivää sitten ärhännelleet piekanan suupalat.

25.5. - Kasvirari: rauhoitettu suippohärkylä kasvaa Suomessa lähinnä tunturikoivikossa.

25.5. - Lapintiainen! Lapintiainen! Lapintiainen!!!

Samalla Kilpisjärven kololinnuista ja tilanteesta sai parempaa kokonaiskuvaa: lapintiaisen lisäksi vain yhdellä talitiaisella ja yhdellä leppälinnulla on muninta alkanut ja kirjosiepot vasta rakentelevat pesiään. Leppälinnun pesiä löytyi helposti toistakymmentä, jostain kumman syystä lajia ei tavata ollenkaan Skibotnissa.

Koska viimeisetkin pöntöt tuli kierrettyä torstaina eikä uutta rundia tarvisi aloittaa ennen ensi maanantaita, Antero laittoi minut sisähommiin excel-tiedostoja täydentämään. Mitäpä tuota, torstai oli jo paljon kylmempi ja tuulisempi päivä, perjantaina painutaan jo pakkasen puolelle. Ulkoilusäätä pitäisi silti piisata, onhan tässä hinkua päästä koivikosta hieman ylemmäs...