Keskiviikkona piti aloittaa ensimmäinen lääkintäkierros kolmelle jäljelle jäänelle naaraalle. Protokollan mukaan homma pitäisi aloittaa poikasten kuoriutuessa - ja kuis kävikään, yhdessäkään pesässä ei havaittu merkkejä munien kuoriutumisesta! Että se siitä sitten, tavallaan "turha ajopäivä" ja ensi viikon aikataulut meni osittain uusiksi. Mutta sitähän tätä lintujen kanssa työskentely on, niiden ehdoilla mennään ja tilannetta pitääkin seurata tiiviisti. Mieluummin "menee turhaan" kuin jättää menemättä ja huomaa myöhemmin olevansa liian myöhässä... Työstä ei muutenkaan parane valittaa, kun helteiset kelit jatkuvat ja tänään pöllöjen ohella nähtiin mm. nuolihaukka, 2 pyytä ja nastakehrääjä.
 |
| Harmaan värimuodon naaras Pekan käsissä. |
12.5.
Torstaina otettiin sitä päivän pituutta oikein urakalla takaisin. Homman piti olla kasassa muutamassa tunnissa, mutta päivä venähtikin yli kahteentoista tuntiin. Hiphei! Päivän ohjelmaan kuului viikko sitten ensimmäistä kertaa lääkittyjen naaraiden toinen lääkintäkerta sekä koirasloukkujen asettaminen koiraiden rengastusta ja väriarviointia varten. (Huom. pyydämme koiraat elävinä :)
Kahdella ensimmäisellä pöntöllä kaikki meni niin kuin pitikin, naaras kopattiin komeasti pöntöstä, lääkittiin ja mitattiin, Pekka vastaavasti kiipesi puuhun, asensi ja viritti koirasloukun pöntön suulle ja viimeisenä naaras laitettiin takaisin pönttöön. Protokolla ei todellakaan ole niin helppoa miltä se kuulostaa, silmukkaruuvien ruuvaaminen pönttöön ja loukun asettelu korkealla puussa ei tietenkään ole mitään helppoa hommaa. Hands up and hats down, Pekka teki mainiota työtä. Jos minä olisin keikkunut siellä kuusessa, päivä olisi venähtänyt vähintään 18-tuntiseksi.
Kolmannella pöntöllä pöllöjen arvaamattamuus iski sitten vasten kasvoja - pöntöstä löytyi vain poikaset eikä merkkiäkään naaraasta! Toisaalta se mikään yllätys ollut, tämän reviirin poikaset ovat kasvaneet jo reilun kokoisiksi, jolloin ahtaassa ja näillä säällä infernaalisen kuumassa pöntössä naaralla on varmasti tukalat oltavat. Noh, Pekka viritti ritilän pöntön suuaukolle ja siirryimme seuraavalle paikalle tarkoituksena palata nappaamaan naaras ennen koirasloukun asentamista.
Mutta kas kummaa, myös päivän viimeisestä pöntöstä puuttui naaras! Tässä vaiheessa homma rupesi näyttämään synkemmältä, naaraan paluuta pitäisi kuitenkin odotella tovi. Saimme hyvän syyn "tappaa aikaa" palaamalla päivän ensimmäiselle pöntölle korjaamaan koirasloukkua ja kiertämällä kaksi viimeisintä uudelleen läpi. Joku piknikin kaltainen pidettiin myös jossain välissä - autossa sai istua kuitenkin riittämiin, kun kuljimme tutkimusalueen läntisen ja itäisen ääripisteen välillä kolme kertaa! Homma meni aika ajoin läskiksi myös kartanluvun kanssa, kun meikäläinen pelkääjän paikoilla nuotitti kuskin samoilla seuduilla harhaan pariin otteeseen. Pekan kanssa muistelimme, että sekoilin tismalleen samoilla paikoilla myös kaksi vuotta sitten viirupöllöduuneissa. Pisteiden Lahti-Nastola-Orimattila välillä tämän navigaattorin sensorit pimenevät täysin. Todellinen Päijät-Hämeen Bermudan kolmio!
Kolmannella pöntöllä naaras saatiin toisella yrityksellä kiinni, mutta viimeisellä paikalla ja kaikista kauimmaisella reviirillä naaraasta ei vieläkään kuulunut mitään! Tässä ehdotettiin jo toista piknikkiä, linturetkeä, kunnon päivätorkkuja sammalmättäällä, ynnä muuta. Pekka kuitenkin keksi, miten koirasloukusta saa tuplaloukun: ensimmäisen linnun tullessa sisään pönttöön loukusta poistuisi "varmistin", jonka avulla loukku pysyisi vireessä ja myös toinen emoista jäisi nalkkiin. Tämän toteuttaminen olikin sitten toinen juttu, varsikin kokonaisuuden virittely puussa, mutta Pekka teki jälleen mainiota työtä ja lopulta pääsimme myös hämärtyvästä kuusikosta illaksi kotiin...
13.5.
Perjantaiaamuna ajoimme Pekan ja Ricardon kanssa Lahteen jännittäen, kuinka onnistunut eilinen viritelmä olisi. Helpotus oli suuri, kun huomasimme koirasloukun lauenneen ja ainakin toisen linnuista olevan sisällä. Siitä se riemu vasta repesi, kun Pekka kapusi pöntölle ja totesi myös naaraan olevan paikalla! Homma meni tietysti heti mutkikkaammaksi, kun molemmat vanhemmat (peloissaan) ahtautuivat pönttöön viiden poikasen seuraksi – aivan, yhdessä pöntössä oli samanaikaisesti seitsemän lehtopöllöä! Pieneksi säädöksi se meni, linnun noukkiminen yksi kerrallaan alas puusta. Pekka joutui uhraamaan puffinsa, jotta sekä koiras että naaras saataisiin rauhallisina maahan ja protokollan toinen vaihe hoidettua.
 |
| Taistelupari Kontiainen & Aintila työn touhussa. |
Kolmannella pöntöllä pöllöjen oikutteluja ihmeteltiin taas. Eilen homma meni niin, että pöntön eteen laitettiin koirasloukku, loukun ja pöntön suuaukon väliin ritilä, loukku viritettiin ja naaras laitettiin takaisin pönttöön. Noh, puuhun päästyään Pekka totesi, että molemmat pöllöt ovat koirasloukun sisällä – naaras on siis jotenkin onnistunut hivuttautumaan (hemmetillisellä vimmalla ja väännöllä) koirasloukun sisään, ja koiras on tietenkin tullut toisesta päästä sisään laukaisten loukun toisesta päästä. Hetki siinä mietittiin, että heitettiinkö me se naaras toisen lääkinnän jälkeen lentoon vai ei, vai mitä tässä nyt sitten kävi. Mitään vahinkoa tässä ei tietenkään sattunut, tilanne tuntui vain täysin absurdilta.
 |
| Määrityspähkinä: linnun ikä? |
Tällaiset sattumukset kuitenkin rikastuttavat kenttärutiineja. Päivä oli siis oikein onnistunut ja hauska. Kaikki neljä koirasta saatiin kiinni rengastusta, värien arviointia ym.. varten, Pekan suostumuksella ja pienellä kärsivällisyydellä allekirjoittanut sai luvan rengastaa yhden koiraista – ensimmäinen rengastamani petolintu! :) Muuten meni nappiin, mutta rengas tuli asetettua linnun jalkaan ”väärin päin”, jolloin se on hankalampi lukea lintua käsiteltäessä. Oppii näistäkin. Ja kiitokset mukana olleelle hovikuvaajalle, tämä päivitys tarjoaa hieman enemmän kuvia.
Kuvat: Ricardo Rocha
Hienoja pöllökuvia ja kivoja tunnelmia!
VastaaPoista