Kesä Kilpisjärvellä!

Bloggaaja Kilpisjärven jylhissä maisemissa heinäkuussa 2010. Kuva: Lauri Tuomiranta.

Ugh!

Sunnuntaina 22.5 allekirjoittanut hyppää professori Antero Järvisen kyytiin ja hurautamme puolessa vuorokaudessa suoraa Kilpisjärvelle. Olen todella onnellisessa asemassa, kun Kilpisjärven biologiselle asemalle pyydettiin kesätöihin tutkimusavustajaksi: hommat alkavat heti maanantaina 23.5. ja sopimus päättyy 20.8, todennäköisesti palailen takaisin etelään ennen sitä.

Toimeenkuva keskittyy lähinnä Kilpisjärven alueella pöntöissä pesivien varpuslintujen (leppälintu, kirjosieppo, talitiainen, lapintiainen) pesintöjen seuraamiseen ja rengastamiseen. Asemalla on muutama pönttöverkosto Kilpisjärven alueella, yksi Skibotnissa Norjan puolella, pönttöjä on yhteensä 300. Pesimälinnuston pitkäaikaisseuranta on aloitettu 1957, nykyisellä pönttökapasiteetilla aineiston keruu on alkanut 1960-luvulla. Tämän pääprojektin lisäksi saatan tehdä jotain kala- ja kasvihommia.

Jos maastossa ollaan työajalla, niin tunturissa notkutaan varmasti myös vapaa-ajalla - sään ja voimien rajoilla. Sain tällä viikolla rengastusluvan 24 lintulajin rengastamiseen Enontekiön alueella: lähinnä varpuslintuja, muutamia kahlaajia sekä piekanaa ja ampuhaukkaa varten. Vapaapäivät menevät varmasti tuttujen mutta myös entuudestaan tuntemattomien tunturien ja vesistöjen koluamiseen: Iso-Jehkats, Ailakkavaara, Marjajärvet, Ailakkajärvi... Kun ei jaksa lähteä kotituntureita pitemmälle, aika kuluu varmasti myös kasveja kuvatessa - tarkoitus olisi kasata myös digitaalista herbaariota. Lisäksi lupasin laskea muutaman lintulaskentalinjan osana valtakunnallista linnustonseurantaa. Norjan puolella tulee varmasti käytyä muutenkin kuin töiden merkeissä. Eikä yksinäisyydestäkään tarvitse kärsiä, kun asemalla on muitakin kollegoita töissä, kenttäkursseilla tai tuttuja tulee alueelle muuten vaan - ystäviä piisaa :)

Tässä vaiheessa lähtö tuntuu hieman haikealta. Kesä on juuri pääsemässä vauhtiin: tuomet kukkivat, satakielet laulavat eikä loppukevään lintuja ehdi tänä vuonna edes havaitsemaan. Kesäkuun alun valoisat, lämpivät ja linturikkaat yöt jäävät tällä kertaa väliin. Toisaalta tuleva kesä on aivan ennenkokematon. Vaikka tuoreita kuulumisia Kilpikseltä on korviin tarttunut, eihän sitä itse osaa kuvitella sitä menoa ennen kuin paikalle pääsee. Koko pohjoisen kesän seuraaminen "sinirintojen täyslaidallisesta" alkavaan ruskaan ja mahdolliseen ensilumeen. Siihen väliin mahtuu vajaa kahdeksankymmentä maastotyöpäivää, sopulimassoja, mahtavia lintuhavaintoja, rengastuksia, eksoottisia perhosia, ja vaikka mitä. Kunhan malttaa myös mielensä eikä intopiukoile itseään loppuun heti kahdella ekalla viikolla, heh.

Koitan päivitellä blogia n. viikon välein. Mukavaa kesää kaikille!