Varsinainen maastotyökausi alkoi virallisesti 3. toukokuuta, jolloin painuin ensimmäistä kertaa tänä keväänä Päijät-Hämeen pöllömetsiin. Pyörin osan maastokaudesta maastoavustajana lehtopöllöjen (Strix aluco -> "Stralu") pesimäbiologiaa tutkivassa projektissa, tarkemmin kokeellisen lääkinnän avulla selvittää loisten vaikutusta lintujen poikastuotantoon ja kuolleisuuteen. Hommaa pyörittää FT Patrik Karell toimien lähinnä Kirkkonummen, Lohjan ja Siuntion sedulla. Otoskoon lisäämiseksi projektia laajennettiin Lahteen Heikki Kolusen ja Hannu Pietiäisen "reviirille", missä allekirjoittanut ja FT Pekka Kontiainen hääräävät lehtarien parissa tässä kevään mittaan.
Kokemusta vastaavista hommista on kahden vuoden takaa, kun avustin viirupöllöistä väitöskirjaa tekevää Pekkaa viirupöllömetsällä. Se oli hienoa aikaa se, ennätyksellisen ruokatilanteen takia pöllöt löivät kaikkia ennätyksiä uusiksi (pesivien parien määrä, poikasten määrä, pesinnän aikaisuus) jolloin lintuja, tilanteita, kommelluksia, kenttätyön huonoja ja hyviä puoli näkemään. Verta, hikeä ja vähän kyyneliäkin.
Kahden vuoden jälkeen metsissä on eri meininki. Kuvaavinta on se, että maastourakointi alkoi kaksi viikkoa suunniteltua myöhemmin, koska lehtopöllöillä oli pesinnät turhan aikaisessa vaiheessa projektin aikatauluja ajatellen! Kaksi kovaa talvea on tehnyt tehtävänsä, pienikokoisempana lajina lehtopöllöillä näyttää menevän "heikommin" kuin suurikokoisemmalla viirupöllöllä, jolla pesinnät ovat paremmalla mallilla käynnissä Lahden seudulla. Myyriä vikisee eteläisen Suomen metsissä riittämiin ja yllättävän monet lehtopöllöt(kin) ovat reviirejään kuulutelleet, mutta kunto ei riitä pesimiseen. Niitä harvoja poikasia, jotka tänä keväänä pöntöistä ulos lentävät, odottaa leppoisat ajat, sillä myyrien määrien pitäisi kasvaa aina jonnekin ensi vuoteen asti.
Tiistaina 3.5. kiersimme Pekan ja Heikin kanssa 12 reviiriä Lahden seudulla. Näistä paikoista "vain" kahdessa oli pesintä käynnissä. Ensimmäinen pöntöstä haavittu naaras oli klassisen harmaa, vähän ruskeaa sävyä höyhenissä (monet lehtopöllöthän ovat väriltään välimuotoisia). Tällä mammalla oli kolme komeaa munaa pöntössä ja haudonta näytti olevan hyvissä vaiheessa, poikaset kuoriutuvat n. viikon päästä. Edes kohtalaisesta pöllövuodesta meinasi usko loppua kymmenennen pöntön jälkeen, mutta yhdennellätoista tärppäsi, kun ilmeinen koiras lehahti pöntön suunnalla pakoon. Iloksemme pöntöstä haavittiin päivän toinen naaras, joka oli melko yllättäen kauttaaltaan ruskea, harmaata / harmaanruskeaa lähinnä ruumiin höyhenissä. Esim. selkä oli kauniin pähkinänruskea ja naamakiehkura lähes punertava. Todella hieno lintu! Pöntöistä löytyi neljä parin päivän ikäistä poikasta sekä kosolti sapuskaa. Juuri tällaisissa olosuhteissa kasvavilla junioreilla on edessä loistava tulevaisuus.
Kosteikoilla, rannikolla ja tulvapelloilla ravaamisen jälkeen oli mukava päästä vaihteeksi sinne metsään. Parin vuoden tauon jälkeen sekä minulla että Pekalla oli hieman hakemista kenttäprotokollan kanssa, mutta kyllä se haavin käyttö ja puihin kiipeileminen (tätä pääsi tekemään oikein luvan kanssa) rupesi muutaman harjottelukerran jälkeen sujumaan. Muutamat pöntöt on laitettu todella makeisiin luonnonmetsiin, suojelu- tai ulkoilualueiden liepeille (päivän ekan pöntön läheltä löytyi pohjantikan ruokailujälkiä), mutta monia pönttöjä on jäänyt talousmetsien tai hakkuuaukkojen liepeille. Vuodesta '77 alkaneessa projektissa alueen metsät ovat muuttuneet radikaalisti... pöllöjen lisäksi muitakin tirppoja havaittiin siinä sivussa, esim. pari mustapääkerttua, muutama peukaloinen ja kevään eka sirittäjä intoilivat oikein kunnolla.
Ekan päivän 2/12 taitaa olla kohtalainen saldo. Monelta tyhjältä reviiriltä on kertynyt huuteluhavaintoja, mutta into ei näytä riittävän pesintään tai reviireille ei ole ilmaantunut sitä toista osapuolta...Me otamme vastaan sen mitä tarjotaan ja katsotaan sitten, mitä tällä tilanteella voi tehdä. Kuvia sööteistä lehtopöllöistä on varmasti tulossa lähiaikoina, mieletön hinku päästä taas räpläämään kameran kanssa. Ja eiköhän se vähäisten pesien ja löyhän työtahdin kanssa onnistukin.
Toisena päivänä kiristettiin työtahtia ja tavoitteena oli käydä parisenkymmentä pönttöä läpi. Päivälle tulikin lopulta mittaa 11 tuntia, sisältäen ajot Helsingin ja Lahden välillä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta missään vaiheessa ei ollut kiire mihinkään ja hommat sujuivat ilman pahempaa stressiä. Ainakin enimmääksen. Tässä kuiteskin jotain poimintoja päivältä:
-21 pöntöstä irtosi 3 pesinnän aloittanutta lehtopöllönaarasta, 1 epäonnistunut pesintä, 1 muniva/hautova telkkänaaras, telkän untuvia kahdessa muussa pöntössä.
-Päivän naaraista yksi oli kauniin punaruskea ja kaksi harmaita. Pesivien naaraiden koko on huomioitavaa, yhden naaraan kyynärsiivellä oli pituutta 110 mm eli lähes samoissa lukemissa mitä viirupöllökoiraat! Ilmeisesti suuri koko on ollut eduksi pesimäkunnon saavuttamisessa.
-Parhaimmillaan yhdestä pöntöstä löytyi 5 poikasta, suurimmat ovat jo noin 7-10 päivän ikäisiä.
Rauhallisesta tunnelmasta huolimatta metsässä päästiin myös sähläyksen makuun. Jännin anekdootti irtoaa tällaiselle kääpiölle painajaismaiselta pesäpaikalta, missä pönttö oli niin korkealla, että sitä joutui seisomaan varpaillaan peittääkseen haavin pöntön suuaukon edessä. Sopivasti pöntöstä todettiin pesintä ja eihän se haavi siinä suuaukon edessä pysynyt. Naaras olisi karannut, ellei puussa keikkunut Pekka olisi kirjaimellisesti työntänyt naarasta takaisin pönttöön! Jotta homma hoidettaisiin vaikeamman kautta, kolmiosaisen haavin uloin osa jäi Pekan käteen puuhun ja varren kaksi osaa omiin hyppysiin. Onneksi pöllömamma oli jo haavissa ja pienen taiteilun jälkeen lintu vihdoin saatiin alas maahan. Episodin jälkeen mukana olleesta GPS-laitteesta loppui virta eikä varaparistoja tietenkään ollut mukana...
Näillä pönttömäärillä pääsi itsekin apinoimaan riittämiin asti - oikeastaan voimat loppuivat kesken vajaan kymmenen kipuamisen jälkeen, viimeisen puun kohdalla käväsi jo ajatus siitä että pääseekö enää omin voimin alas, kun kroppa uupuu. Parempi luovuttaa kun lähteä väkisin yrittämään ja Pekka se kokeneempi kapuaja on muutenkin. Tulipahan yritettyä ja treenattua, ei sitä muuten opi ja kehity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti