Lahden lehtopöllöt: poikasten rengastusta ym.

No niin... viikon 20 pöllöduunit voi kiteyttää siihen... oikeastaan, ei tätä voikaan kiteyttää mihinkään yhteen asiaan. Viikolla painettiin metsässä kolmena maastopäivänä, joista maanantaina aloitettiin lääkintä kolmella reviirillä, jotka löytyivät hieman myöhässä tai aloittivat pesintänsä hieman myöhemmin (kts. edellinen teksti). Osui sitten se ensimmäinen sadepäiväkin kohdalle. Siinä pääsi näkemään niitä kenttätöiden nurjempia puolia, meinasi tulla jo ikävä...

Keskiviikosta tuli taas piiiiiitkä päivä. Tavoitteena oli laittaa kolmeen pönttöön loukku naaraan kiinnisaamista ja viimeistä lääkintäkertaa varten, rengastaa poikaset samoista pöntöistä sekä laittaa yhteen pönttöön koirasloukku - seuraavan päivän aamuna samat pöntöt käydään uudelleen läpi. Eipä siinä muuta, mutta eteläisin pönttö on keskellä Orimattilaa ja pohjoisin Asikkalan pohjoisosissa. Ja taas saatiin suhata tutkimusalueen ääripäiden väliä.

Poikasten rengastusta voisi sanoa tämän urakan kohokohdaksi. Kuvio toimi siten, että Pekka kiipesi puuhun ja laski poikaset alas, missä minä aloitin "linjan" kiinnittämällä helyn poikasen nilkkaan. Punnituskin hoitui ja opettelin siinä samalla siiven sekä käsivarren pituuden mittaamista, mikäli Pekka ei muulta sämpläämiseltä ehtinyt. Työt etenivät sulavasti ja kivaa oli. Huolimatta menninkäisten pienestä yliaktiivisuudesta sekä siivottomuudesta, nimim. kädet naarmuilla ja housut pöllönpaskassa. Autossa onneksi tottuu hajuun. Päivän aikana rengastettiin yhteensä 13 poikasta. Ja ehti niitä rääpäleitä kuvaamaankin... :)

Söpöys tappaa.

Torstaina kierrettiin loukutetut pöntöt uudelleen läpi. Liikkeelle lähdettiin aamuseitsemältä ja ennen kymmentä olimme viimeistelleet protokollan kahden naaraan kanssa. "Läpihuutopäivä", tuli huudeltua jossain vaiheessa. Voi kunpa olisin ollut oikeassa, vaikka muistin koputtaa omaa päätän... eikun puuta. Nimittäin kolmannella pöntöllä yllätyimme jälleen, kun naaras oli paennut pöntöstä! Ritilä oli tippunut pöntön pohjalle ja oli alun perin sopinut huterasti pöntön suulle. Se siitä sitten, perjantaina uudelleen. Ei siinä, olisi vapaapäiväkin kelvannut. Asikkalassa rengastimme reviirin koiraan, kuten pitikin, mutta päivän viimeisellä pöntöllä sattui ja tapahtui taas. Tällä kertaa (sekä ensimmäistä että viimeistä kertaa tällä maastokaudella) allekirjoittanut möhli haavin kanssa, kun en ehtinyt nappaamaan pöntöstä ulos hyppäävää naarasta! Pari valittua voimasanaa ja tyly toteamus, että tuossa se nyt menee. Niin sitä pitää. Noh, turha tänne on yhden naaraan takia tulla takaisin ja protokollan työstäminen sateisessa ja tuulisessa kelissä olisi muutenkin ollut perseestä. Onneksi saatiin perjantaina istua tunti pitempään autossa, kaiken lisäksi saatiin kahdesta naaraasta vain toinen kiinni...


Meikäläisen osalta nämä hommat päättyvät tämän kevään osalta tähän, Pekka hoitaa protokollat ja loput rengastukset Katjan kanssa. Suuret kiitokset Patrik Karellille, Heikki Koluselle ja erityisesti Pekalle tästä maastokaudesta!