Keväiset kelit jatkuvat. Kaikenlaisten asioiden hoitamisen ohella ehtii vähän fiilistelläkin, kävin iltapäivällä hakemassa Itäkeskuksesta ehjäksi parsitun takin ja päätin kävellä Herttoniemestä Viikin kampuksella, kiireettä ja hyönteissyöjiä etsien. Ehti siinä aurinkoisesta ja muutenkin kivasta ulkoilusäästä nauttimaan.
Johtuuko sitten kevään ekasta retkestä lahden näihin osiin tai etenevästä muutosta, mutta hysyjä näyttää saapuneen jo kohtalaisesti. Pajulintuja sekä mustapääkerttuja laulaa jo vähän siellä sun täällä, jälkimmäisiä tuli ynnäiltyä Herttoniemestä Arboretumiin yhteensä yhdeksän laulavaa koirasta. Sirittäjiä osui matkan varrelle kaksi, tiltaltteja kolme. Mahtui sinne pari peukaloistakin.
"Parempien" hysyjen makuun päästiin jo Fastholmassa, kun jäin kuuntelemaan polun vierestä kaikuvia sirahduksia ja korkeita vihellyksiä. Pään raapimista, arpomista, "mikähän hemmetti tämä nyt taas on...". Kunnes välähti. Harmaasieppo. Vuoden eka havis, eikä näitäkään kovin montaa ole vielä Suomeen saapunut. Ja sitten Mölylässä, kuusikossa maapuiden seasta kantautunut rätinä tuntui liian lyhyeltä ja vaimealta peukaloiseksi. Tämä tuli jo melkein selkärangasta. Pikkusieppo, hellurei! Siinä sivussa hengähdin Mölylän kalliolla ihmettelemässä lahden meininkiä, sai siitä kiikarien avulla haltuun ainakin 10 mustavikloa ja saman verran pikkulokkeja.
Sammaan syssyyn oli hyvä käydä bongaamassa Purolahdella notkunut kattohaikara. Viikon päivät lahdella viihtynyt lintu ei näyttäytynyt lauantaina eikä heti Mölylän kaltsiltakaan, mutta nyt se oli kivasti näytillä Purolahden edustalla tornista käsin, makoillen ensin matalassa ruovikossa nousten lopulta pystyyn kävelemään. Vähän vaan vaikutti aneemisen oloiselta, liekö lintu uupunut tai ei-pesivänä osaa ottaa lunkimmin, jos on hyvän paikan löytänyt. Harvemmin näin pitkäksi aikaa asettuvat aloilleen. Joku oli muuten nähnyt sinirinnan samoilla seuduilla pari tuntia aikaisemmin.
Myöhemmin päivällä käväsin myös Lammassaaressa, tapitin tornissa iltaseitsemästä yhdeksään. Ensialkuun lahti näytti olevan melko tyhjillään linnuista, mutta pikkuhiljaa sitä lajidiversiteettiä sai taas kaivettua esiin: heinätavipariskunta, neljä lapasorsaa, kahlaajista punajalkaviklo 3p, liro 26p, mustaviklo 3p, suokukko 3p, tylli 1p, pikkutylli 2p, suokukko 4p, ei mitään erikoisempaa sillä linjalla. Parin keltavästäräkin joukosta ei vieläkään löytynyt sitruunavästäräkkiä, mutta tornin edustalla lehahtanut ja pariin otteeseen äännellyt lapinkirvinen kruunasi iltaretken. Kevätmuutolla lajia tavataan huomattavasti harvemmin kuin syksyllä, johtuneeko eri muuttoreitistä vai mistä, ja tämä olikin meikäläiselle aikojen eka keväthavainto!
 |
| Purolahden kattohaikara näkyi juuri ja juuri myös Lammassaareen.... |
10.5.
Tiistaina sit uudelleen iltaretkelle Lammassaareen. Päivystin tornissa jostain kuudesta yhdeksään ja seurana mm. Eppu, Zorbas, Jani, Henriikka, Mikko & Janne. Sekavaa menoa siis, kun lintuja tuli katsottua läpi ei-niin-intensiivisesti kuin tapana on. Tai, en minä tiedä, Lemmenlehdon lähistöllä hetkellisesti lehahtaneet 2 sitruunavästäräkkiä (vihdoin!) tuntuivat olevan työn ja tuskan takana, sai siinä aidantolppaa ja ruovikkoa selata läpi melkoisen tovin ennen kuin kaivattu vuodari kivasta lajista irtosi. Vähän myöhemmin 1 sittiskoiras lensi tornin edestä laskeutuen itäpuolen ruovikkoon, jei.
Irtosi päivän aikana muutakin, sittisten jälkeen parhaimpana Jannen skarppaama pohjoiseen muuttanut suopöllö. Myös nuolihaukka pyörähti lahden päällä ja mustavaris saapui illansuussa Klobbeniin yöpymään. Kahljaajameininki kovenee, huippuna Lammassaaren hoitoniityltä nousseet ja ilmeisesti yömuutolle lähteneet 105 liroa, 15 p suokukkoa, 3 p tylliä, muutama punajalka- ja valkoviklo, pikkutyllejä. 15 rantasipin parvi aiheutti melkoista ihmetystä, nousivat ensin yhtenä lössinä Purolahdelta, jäivät kieppumaan Hakalan päälle puoleksi minuutiksi ennen kuin lähtivät törkeän korkealla yömuutolle. Ihme epeleitä, harvoin niitä tuollaisissa sfääreissä näkee.
11.5.
Lyhyen työpäivän jälkeen piipahdin Viikin kampuksella syömässä ja palasin kämpille Vanhankaupunginlahden rantoja myötäillen - tietty. Reipas ulkoilu antoi hyvän tekosyyn rastaskerttusen tsekkaamiseen, joka löytyi jo aikaisemmin päivällä Keinumäen edustalta. Samoilta jalansijoilta irtosi myös hernekerttu vuodariksi sekä eka pääskylössi, 15 räystäspääskyä. Aikaisemmin on näkynyt lähinnä yksittäisiä.
Pornaistenniemessä ihmettelin muutaman kuvaajan kanssa varisten ja rastaiden pitämää metakkaa, todennäköisesti kanahaukan takia. Nuori kanahaukka sieltä koivikosta löytyikin, joka yllättäen osui silmiin ennen lentoon lähtemistä. Kauaa kanahaukka ei aloillaan viihtynyt, vaan vahtoi pikaisesti paikkaa, kuvaajat tietenkin perässä. Melko koomista touhua taas. "Jos me mennään tästä puiden takaa, niin se ei huomaa meitä." Niinpä niin. Katselin menoa aikani ennen kuin palasin kämpille, Lammassaaren kautta ei enää jaksanut kiertää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti