Lahden lehtopöllöt: lääkintä aloitettu

 

Torstaina (5.5.) aloitimme Pekan kanssa neljän ensimmäisen naaraan lääkitsemisen. Keskiviikkon verrattuna touhu kääntyi aivan toisenlaiseksi, kun kävimme vain niillä reviireillä, missä linnut pesivät. Tässä on tietenkin hyvät ja huonot puolensa. Homma pysyy mielekkäämpänä, kun jokaiselta visiitiltä sopii ja pitääkin odottaa pöntöstä haaviin hyppäävää pöllömammaa. Yhdellä pesällä menee tunnin verran, jolloin näihin lintuihin saa taas näppituntumaa, niiden kanssa ehtii olemaan ja niitä ehtii ihastelemaan kunnolla, hieman jopa kuvaamaan.

Ensimmäisellä pesällä jännitti niin maan perkeleesti, ensimmäistä kertaa pariin vuoteen pitäisi omin nokin ottaa petolintu käteen ja käsitellä sitä. Korkealla pulssilla ja varovaisin ottein siitäkin selvittiin, parin linnun jälkeen homma tuntui siirtyvän vanhan kertauksesta rutiininomaiseksi puuhaksi. Ainakin melkein. Työnjako edelleen seuraava: minä kuskaan ja käsittelen haavia samalla kun Pekka kiipeää puuhun, vastaavasti linnun pitely ja muu avustaminen jää minulle samalla kun Pekka hoitaa lääkitsemisen ja muun näpertelyn. Rutiineja on välillä hyvä rikkoa ja alustavasti pääsen kokeilemaan poikasten rengastusta. Jjei!

Ääripää I: todella punertavan ruskea lehtopöllö, juuri haavista poimittu.

Huonona puolena niskaan kaatuu se kaikenlainen sähellys ja protokollan tuhannen asian muistaminen, alkaen linnun värisävyjen arvioinnista (harmaan ja punaruskean värin skaala eri osissa lintua, sekä kokonaisvaikutelma) siihen oleellisimpaan eli lääkitykseen - joka taisi kahdella kertaa unohtua autoon, pitemmän tai lyhyemmän välimatkan päähän. Eikä se kartanlukukaan aina tahtonut meikäläiseltä sujua. Kun kaikenlaisen näpertelyn opettelu ottaa oman aikansa, niin pikkumokat eivät ainakaan lyhennä sitä päivää. Onneksi mitään peruuttamatonta ei ole ehtinyt tapahtua. Yhden pesän tilannetta jännitetään, missä poikaset ovat jo nyt niin suuria, että kahden viikon päästä ensimmäinen voi olla jo ulkona pöntöstä, jolloin naaras ei pönttöön juuri vaivaudu ja viimeinen lääkintäkerta saattaa jäädä tekemättä. Noh, sen näkee sitten kuinka käy.

Ääripää II: harmaa lehtopöllö. Edellistä uneliaampi mamma.

Perjantaina (6.5.) kävimme Pekan ja Paten kanssa kymmenisen pönttöä läpi Asikkalan suunnalla - tämän jälkeen jäljellä pitäisi olla yksittäisiä hajareviirejä, missä linnut todennäköisesti eivät pesi. Jo ekalla pöntöllä tärppäsi, kun tämä keltanokka otti munivasta lehtopöllönaaraasta komean kopin: hyvä kun ehdin haavin asettamaan pöntön suulle, niin naaras otti ja lähti melkosella vauhdilla suoraa pussiin! "Projektipäällikkö" nosti arvosanaani... tällä mammalla oli pöntössä 3 munaa haudottavana, ja yllättäen linnulta puuttui kintusta helyt! Mistä lienee alueelle saapunut, yleensä lähialueilla rengastetuista pöllöistä tulee melko hyvin kontrolleja. Pari edellistä talvea on kaiketi "tyhjentänyt" osan reviireistä ja muualta on vaeltanut uusia pesijöitä. Tämä nätti harmaa naaras sai kuitenkin renkaan jalkaansa, muistoksi ensimmäisestä tapaamisestamme.

Päivän toinen uusi pesintä tippui muistaakseni viidenneltä pöntöltä. Tämäkin naaras pamautti haaviin sellaisella vimmalla ja vaaleanharmaa lintu tuntui muutenkin niin painavalta, että lintua luultiin aluksi viirupöllöksi! "10 vuotta pöllöjen parissa eikä vieläkään osaa määrittää lajia oikein", Patte tokaisi katsellessaan haavista poimittua lehtopöllöä. Mutta oli mammalla kokoa. Tälläkään lehtarilla ei ollut rengasta entuudestaan jalassa, vastaavasti pöntöstä löytyi 4 munaa.

Lahden alueen lehtopöllöistä on nyt saatu melko hyvä kokonaiskuvaa, 7 käynnissä olevaa pesintää ja yksi epäonnistut reilua neljääkymmentä pönttöä kohden. Pesintätilanne on melko mielenkiintoinen ainakin tällä suunnalla; sellaisia yrityksiä, yhden tai kahden munan / poikasen pesyeitä ei ole löytynyt, joillaisia esimerkiksi viirupöllöillä tavataan pohjavuosina tai niiden jälkeen. Kolmen poikasen pesyeitä on vain yksi, yksi viiden, loput neljän. Eli ne jotka pesivät, niillä on riittänyt voimia vähän parempaan yritykseen. Olisi myös mielenkiintoista tietää, mistä rengastetut linnut ovat tulleet - lisäksi nyt pesivistä linnuista vain yksi on "oman alueen" kontrolli, muut kontrolloidut on rengastettu jossakin muualla.

Metsissä tulee tietty havaittua muutakin kuin pöllöjä. Mustapääkerttuja tuntuu laulavan joka paikassa, pajulintuja sekä kirjosieppoja päivä päivältä enemmän. Yksi alitajuntaisesti pitkään toivottu havainto toteutui tänään, kun matkalla pöntölle komppasimme lentoon koppelon! Edellisestä kerrasta onkin kolme vuotta, mitäs en ole liikkunut oikeilla paikoilla. Kuvaavaa sekin, että autonikkunafiiliksen pohjalta Asikkalan metsät näyttivät voivan paremmin kuin alueen eteläosien, esim. Orimattilan ja Hollolan raiskiot. Tai vähääkään laajempi alue talousmetsää hivelee silmiä tarpeeksi monen hakkuuaukean jälkeen. Perhosiakin rupeaa lentelemään entistä enemmän, samaiselta "koppelotieltä" näkyi useita kangasperhosia sekä paatsamasinisiipi.