Korkeapaine

Hellettä pukkaa. (Kuva: Folkert de Boer)

Paahteesta huolimatta staijauksessa (tai asenteessa) oli ryhtiä. Long live the finnstick! (Kuva: Folkert de Boer)

27.9.

Day 15

Shuamta

Kuudestoista päivä alkoi hienosti paikallisella punarintanakkelilla! Aikaisemmin Kalle oli kuulevinaan nakkelin ääntä samalta asemalta, myös eilen korviin kantautui jotain ”krüperin” kaltaista ähkyntää, mutta nyt se lintu oikeasti näyttäytyi! Muuten aamut käyvät hiljaiseksi, suohaukkoja näkyy päivä päivältä vähemmän ja mehiläissyöjiäkin enää yksittäisiä parvia. Varpushaukkojen muutto sen sijaan runsastuu, mutta niiden summista ei ainakaan vielä saa todellista käsitystä – "nisareita" ei protokollassa laskenta, joten sitä yrittää itsekin keskittyä laskettaviin lajeihin.

Sää oli kolmatta päivää putkeen kirkas ja pilvetön, joten eilisen kaavan mukaan odotimme näkevämme lisää kotkamassoja. Parhaat hetket koettiin jo ennen puoltapäivää, kun kiljukotka, ilmeinen pikkukilju- ja kiljukotkan risteymä sekä nuori arokotka ohittivat laskenta-aseman vain parin kymmenen metrin päästä! Silmien tasolla kohti liitävää arokotkaa ei kauaa tarvinnut arpoa, kun jykevä nokka paistaa läpi, karsea monsteri!

Myös ensimmäiset käärmekotkat näyttäytyivät ennen puoltapäivää, enteillen toista hyvää kotkapäivää. Toisin kävi – puolenpäivän hiljainen hetki oli paljon pitempi kuin eilen, eikä iltapäivän kotkapulssi tuonut ”kuin” joitakin kymmeniä kotkia. Yhteensä päivän aikana nähtiin 75 pikkukiljukotkaa, 3 kiljukotkaa, 13 määrittämätöntä kotkaa, 45 pikkukotkaa, kuin myös 45 käärmekotkaa. Aamun arokotkakin jäi päivän anoaksi. Pienemmillä pedoillakaan ei hirveästi hurrattu, mehiläis- ja haarahaukkoja meni muutamia satoja, hiirihaukkoja vajaa tonni. 

Tässä vielä lajipuhdas kiljukotka...

Tässä taas dokumenttikuvaa maastossa huudetusta kotkaristeymästä. Häröö tavaraa...

28.9.

Day 16

Shuamta

Georgian ylle jämähtänyt korkeapaine tyhjentää petopajatsoa tehokkaasti. Tässä alkaa taas toivomaan pilviä ja tihkusateita, liian selkeällä kelillä kotkat ja vulpinukset livahtavat itäisempiä vuoristoreittejä pitkin karkuun. Pilvet keskittäisivät virtoja alemmas vuorilta ja lähemmäs rannikkoa. Toistanko minä itseäni? Joko aurinko viimein pehmitti pohjoisen pojan pääkopan?

Shuamtan laskentapäivää piristivät jälleen punarintanakkeli, etelänpuukiipijä, pari nummikirvistä ja pussitiainen (vuodari!). Välipäivää pitäneet haarahaukat virittelivät aamulla jotain muuton kaltaista, mutta määrät "jäivät" seitsemäänsataan lintuun. Lännen puolelta löytyi listan jatkeeksi arohiirihaukka, jne. Hiirihaukkoja vain vaivaiset 51 lintua, parhaaseen muuttoaikaan!

29.9.

Day 17

Batumi / Sakhalvasho

Korkeapaine ja pilvetön taivas ei kadonnut minnekään, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja läksin Batumiin ostamaan bussilipun paluumatkaa varten. Yllättävän vähällä säätämisellä hoitunut reissu, ensimmäisestä bussifirmasta löytyy sopivalla aikataululla kulkeva bussi, taksilla takaisin Sakhalvashoon ja yhdeltätoista petostaijiin.

Sakhalvashon ilmatilassa ei liikkunut kerta kaikkiaan mitään! Niin tylsää että piti varpushaukkojakin laskea (: ja vaihteeksi oikeaa staijaushenkeä kohotettiin kunnon paskanjauhantasessiolla. Paljon huulenheittoa, enemmän naurua, vähemmän nuijauksia. Iltapäivästä itäpuolelle ilmestyi jokunen käärmekotka ja arohiirihaukkoja oli yhtä lailla kiva ihmetellä. Muuten päivässä oli jo pahasti välipäivän makua. Jos säätyyppi ei muutu seuraavan viiden päivän aikana, reissu lässähtää lintutyhjiöön. Batumin skaalalla lintutyhjiö tarkoittaa siis alle tuhatta lintua. Kehtaako Suomessa enää petoja staijatakaan? ;)

"Vähäisistä" lintumääristä huolimatta petoa pukkas kuvausetäisyydelle. Ylhäältä alas; haarahaukka, nuolihaukka & mehiläishaukka (jolla oli jännän näköiset "ulokkeet" siipisulissa)