Petohuuman alkua

Sakhalvashon laskenta-asema

Batumin maisemaa

Batumi Raptor Count residence. Kuva: Kalle Meller

13.9.

Day 1

Sakhalvasho

Herätys aamukuudelta, aamiainen puolta tuntia myöhemmin. Minnekään ei ole kiire ja ajatuksia saa kasailla kaikessa rauhassa. Ensimmäiset mehiläissyöjät näkyivät jo isäntäperheen parvekkeelta, eikä merops-härdellille näkynyt loppua moneen päivään. Staijikukkulalle raahauduttuani mehiläissyöjien ääntely oli seudun tunnusomaisimpia ääniä. Siivekkäitä väriläiskiä pyöri toisinaan kuvausetäisyydelläkin. Kerrassaan upeita lintuja!

Sakhalvashon laskenta-asemalla tutustuin muihin laskijoihin sekä kahteen suomalaiseen turistiin (Rami Lindroos & Ville Kirstilä, suuret kiitokset vinkeistä, neuvoista ja tuesta laskentaan!), otin laskentaprotokollaa, maamerkkejä sekä lintujen kulkureittejä haltuun. Ja olihan se jo ensimmäisen, suhteessa hyvin hiljaisen, päivän perusteella jotain aivan muuta mitä Suomessa on tottunut näkemään.

Aamun aloittavat suohaukat sekä varpushaukat. Laji- ja pukukirjo oli sitä mitä pitikin, vaikka määrät eivät aivan ennakko-odotuksiin yltäneet. Eripukuista ja -ikäistä niitty- ja arosuohaukkaa lappaa ohi silloin tällöin. Varpushaukkojen selaaminen on myös palkitsevaa ensimmäisten sirovarpushaukkojen osuessa kohdalle. Näitäkin näkyy kaikenikäisiä, vanhoista koiraista nuoriin lintuihin, upeita yhtäkaikki. Lajin oppii poimimaan suht helposti jalohaukkamaisemman silhuetin ja lentotavan perusteella. Syyskuun puoliväli on hyvää aikaa lajille, päivän mittaa laskin yli 60 sirovarpushaukkaa.

Ilman lämmetessä isommat petolinnut aloittavat muuttonsa. Yksi päivän lajeista on ehdottomasti pikkukotka, joita liukuu laskenta-aseman ohi tasaisin väliajoin. Vaaleat linnut ovat tietysti helppoja, mutta tummien lintujen poimiminen haara- ja mehiläishaukkojen sekaparvista ja ikätuntomerkkien opiskelu lisäävät haastetta. Päivään mahtui myös laskennalle hyvin harvinaista herkkua, kun itäpuolelta huudettiin 1 pikkukorppikotka - oi tätä elämänpinnojen hurmiota! Myös 6 sininärheä olivat helpottava havainto, ehdin sittenkin näkemään viimeisiä muuttajia!

Muita poimintoja ensimmäisen päivän summista:

mehiläishaukka 328
haarahaukka 2091
ruskosuohaukka 51
arosuohaukka 13
niittysuohaukka 13
aro-/niittysuohaukka 21
pikkukotka 197
sääksi 6

Ei staijikukkulalla hengailu mitään sunnuntairetkeilyä ollut. Koska kaikenlaista opeteltavaa riitti ja aseman porukka laski lintuja välillä kuka mistäkin, olo oli päivän päätteeksi vähintäänkin pöllähtänyt. Tiedoksi epäilijöille, että ei tämä mikään huvimatka ole, aineiston keruu ja laskentaprotokolla ei ole sieltä yksiselitteisimmästä päästä, vaan välillä täällä joutuu tekemään oikeasti töitä ;)  Lisäksi ensimmäinen päivä oli yksi laskennan lämpimimmistä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja valaistusolot olivat välillä yllättävän hankalat. Monista linnuista (esim. nuoret suohaukat) jäi paljon oleellisia tuntomerkkejä näkemättä ja kuvaaminen tuntui erityisen hankalalta. Muuten kameran kanssa ei hirveästi tarvinnut skitsoilla, tilanteita riitti toisensa perään. Sitä saattoi aivan vapaasti valita haluaako katsoa vai kuvata ohi lentävää lintua.

Illalla hyvästelin ”väliaikaisen” isäntäperheen (tietysti muutaman vodkapaukun jälkeen) ja siirryin BRCn residenssiin. Varsinainen laskentaurakka alkaisi vasta huomenna.

Batumin valtalajit:

Mehiläishaukka (ad)

Mehiläishaukka (juv)

Hiirihaukka (juv)

Haarahaukka (2kv)

14.9.

Day 2

Shuamta

Laskennan toisena päivänä suomipoika lähetettiin projektin toiselle kohteelle. Shuamtan laskenta-asema sijaitsee kolme kilomteriä Sakhalvashosta itään; siinä missä Sakhalvashon asemalle voi kävellä suoraa isäntäperheen ovelta, Shuamtalle kipuaminen vaatii vartin istunnon minibussissa ja puolen tunnin kiipeämisen kärry- ja savipolkua pitkin. Shuamtan ympäristö on myös paljon metsäisempi.

Eiliseen verrattuna päivä oli pilvinen, aamusta saatiin pari pientä kuuroakin. Pedot eivät paljoa puskeneet pilvien läpi, liian raju säätyypin muutos näkyi heti huomattavan vähäisinä lintumäärinä. Vaan ehkä se patoaa tavaraa ja seuraavana päivänä lintuja näkyisi vähän enemmän. Kun hiljaisesta aamusta selvisi, oli tämäkin päivä antoisa ja varmasti omalaatuinen osa laskentaa.

Aamun suolana olivat jälleen suohaukat. Muutamat toisen kalenterivuoden arosuo-koiraat olivat odotettua herkkua. Jalohaukkoja katsottiin myös tarkemmalla syynillä läpi, pikkupetojen kohokohtana kaksi aseman ohittanutta pikkutuulihaukkaa. Mehiläissyöjiä näkyy tältä korkeammalla sijaitsevalta asemalta paremmin, nyt onnistuin jopa muutaman julkaisukelpoisen kuvankin nappaamaan.

Hiljaista aamua kompensoivat myös paikalliset linnut. Laskenta-aseman läheisyydessä viihtyivät mehiläissyöjien lisäksi ainakin yksi kaukasianuunilintu (reissun elis nro 7!), pari vuoritiltalttia, tammitikka, 7 kuhankeittäjää, sekä muutama etelänpuukiipijä.

Pienemmällä porukalla laskenta oli myös rauhallisempaa ja rutiineihin pääsi paremmin käsiksi, kun laskentavastuutakin piti ottaa. Lintujen määristä ja muuton intensiteetistä saa paremman kuvan, kun petovirtaa syynää tarkemmin laskuri kädessä. Iltapäivästä tarjouduin hoitamaan yhden virran, joka jostain kumman syystä sattui jatkumaan yhtäjaksoisena puolisen tuntia. Laskin (klikkeri) käy kuumana sormien näpytellessä haara-, mehiläis- ja hiirihaukkoja toisena perään. Taivasta tapitetaan tarkalla silmällä, ettei mitään pääse livahtamaan korkeammalta tai matalammalta ohi. Näin niitä lintuja myös oppii, pukutuntomerkkien ohella keskittyy tarkemmin habitukseen ja lentotapaan.

Vaikka asemamme jäi petolintujen määrissä jälleen kakkoseksi, muutama pikkukiva rariteetti pääsi yllättämään. Kalle huikkasi yhden laskemansa parven ohi livahtaneesta jalohaukasta, jonka karvanaama koppasi. Tutun näköinen silhuetti ja lentotapa hälyttivät heti, vain huuto kävi vieraalla kielellä. ”Peregrine!” Sai siinä muihinkin vipinää. Ihan sama missä tai koska muuttohaukan näkee, aina mieltä ylentävä havis. Tai miksi sitä erikseen edes selittäisi, lukijakunta ymmärtänee muutenkin.

Seuraavat rarit osuivat omasta laskentavuorosta, kun petojen joukosta erottui yhtä lailla tuttu ja tunnusomainen, mutta täällä hieman harvinaisempi petolintu. Esiaikuinen merikotka ehti livahtamaan matalalla roikkuvaan pilveen ennen kuin muut laskijat ehtivät lajia näkemään. Ilmoitettuani laskentasummiani eteenpäin koordinaattori luuli ilmoittamaani merikotkaa vitsiksi! Kova ja joillekin haluttu havis siis.

Liekö merikotkan katoamisesta kulunut minuuttiakaan, kun Zeissin kuvaan osuu vuorostaan todella tumma, pienempi kotka. Vaaleat laikut käsisiiven yläpuolella loistavat laajoina, kysyn saman tien ääneen, että meneekö tuossa nyt sitten se kiljukotka. Lisää säpinää ja kohinaa, tämän kaikki onneksi ehtivät näkemään. Kotkakirjoa värittivät useampi kymmenen pikkukiljukotkaa ja muutama käärmekotka, pikkukotkia sen sijaan näkyi huomattavasti vähemmän.

Suohaukkagalleriaa:

Niittysuo (2kv koiras)

Niittysuo (juv)

Arosuo (juv)

Arosuo (3kv koiras)

Ruskosuo (tumma muoto, ad koiras)

Ruskosuo (2kv koiras)

15.9.

Day 3

Shuamta

Hieno päivä! Aamusta alkaen selkeää ja puolipilvistä, eilisen jähmeydestä ei näkynyt jälkeäkään. Nyt näkyi kotkia, ja niitä oikeita rariteetteja. Päivän päätähtiä olivat 3 idänmehiläishaukkaa, joista ensimmäisen ehdin näkemään vain liitävänä, toisen katoavan pilviin (taisi jäädä kirjanpidostakin epävarmaksi), mutta kolmannella pääsi jo mässäilemään ja dokumenttikuvatkin ottamaan. Projektin kannalta oharilaji, mutta oooikein kiva piristysruiske tässä maailmankolkassa.

Vaan tälle päivälle saattoi odottaa jotain vielä kovempaa. Staijin puolessavälissä Sakhalvashon asema huikkasi itäpuolella pyörineestä isosta kotkasta, joka katosi lämpöväreilyyn. Saman tien armoton skarppaus käyntiin ja äkkiäkös lähimmän mäen rinteiltä löytyi ISO kotka. Ja siellä se oli, elämäni ensimmäinen KEISARIKOTKA! Vastavalon puolella, mutta habitusta pääsi ihailemaan minuuttitolkulla.

Kotkia näkyi muutenkin mukavasti ja vulpinus-alalajin hiirihaukkoja näkyy päivä päivältä enemmän, vaikka todelliset massat ovat molemmilla rintamilla vielä tulematta. Lajikirjo on jakson runsainta, haara-/mehiläis- ja hiirihaukkojen sekaparvet ovat mukavan haastavia. Alan saamaan hyvää tuntumaa petovirtojen laskemiseenkin; klikkeri kävi kuumana kun yhdestä virrasta kirjattiin (karkeasti) 280 haarahaukkaa, 200 hiirihaukkaa ja 50 mehiläishaukkaa. Tämä siis vartin aikana.

Poimintoja päivän summista:
mehiläishaukka 1109
haarahaukka 1851
käärmekotka 7
ruskosuohaukka 74
aro- ja niittysuohaukka 26
hiirihaukka 1959
pikkukiljukotka 129
arokotka 2
pikkukotka 129

Haarahaukkapyörrettä

Falcojakin näkyy, tässä nuolihaukka.

Kohderyhmän ulkopuolelta sininärhi oli yksi laskentajakson alun piristäjistä.

Mehiläissyöjiä sen sijaan näkyi tuhansia - jokaisesta nautittiin.

16.9.

Day 4

Sakhalvasho

Neljäs päivä oli yhtä lailla kaunis ja idyllinen, muuttoa nähtiin lähinnä idässä. Sakhalvashon laskenta-asemalle oli saapunut myös neljän turkulaisen (Toni Laaksonen, Esko Gustafson, Jouko Högmander et al) laskentaporukka, uhkasivat laskea kaikkea mitä liikkuu. Mehiläissyöjistä en ehtinyt kuulemaan tuloksia, mutta pojat revittivät kevyet 1300 pääskyä yhdeltä minuutilta. Sekin kertonee Batumin tasosta jotain.

Koska paikalla oli uusia turisteja, sitä piti kaivaa kavereille lajeja. Sirovarpushaukka oli kovassa tilauksessa, kuten kenellä tahansa ensimmäisenä päivänä. Accipitereita syynattiin tarkasti läpi, aamun ensi tunteina sopivan näköinen tapaus löytyi matalalta kukkulan eteläpuolelta. Lintu kiikariin, musta mutta leveä siivenkärki oli hieman hämäävä, mutta tumma silmä varmisti määrityksen. Eliskättelyt ja eteenpäin.

Muutaman minuutin päästä staijikukkulalle ryntää projektikoordinaattoireita meuhkaten jostain ihmeen ”shikrasta”. Olivat nähneet alempaa potentiaalisen näköisen linnun pyörimässä, suoraan staijarien edessä. Yllättäen sama lintu löytyi sata metriä ylempää, dokkarikuvat talteen ja lisää ihmettelyä. Punainen silmä. Musta siivenkärki. Viisi sormea. ”Shikra.” AROVARPUSHAUKKA. Ei helvetti. Neljäs Accipiter-suvun edustaja tällä reissulla. Siis ei helvetti.

Toinen mainitsemisen arvoinen laji oli pikkukotka. ”Pennatuksia” muutti mukaivia määriä, eikä sitä tarvinnut kauaa horisonttia hamuta, ennen kuin seuraava lintu eksyi näkökenttään. Päivän aikana aseman ohittikin kivat 210 pikkukotkaa.

Muita poimintoja:

mustahaikara 14
haarahaukka 1724
käärmekotka 9
ruskosuohaukka 45
aro- ja niittysuohaukka 67
pikkukiljukotka 31
arokotka 2
muuttohaukka 2
sininärhi 1


Epilogi:
Hämärä accipiter on aiheuttanut laajaa keskustelua mm. projektin sivuilla. Kyseessä on ilmeisesti siro- ja arovarpushaukan risteymä,  mutta ootellaan tulisiko asialle varmennusta...

Kotkia:

Vaalea pikkukotka.

Tumma pikkukotka.

Käärmekotka.

Arokotka