Kliimaksi

Kuva: Folkert de Boer

30.9.

Day 18

Shuamta

Hui helvetti millaisen päivän sendari taas heitti! Syyskuun viimeinen päivä olkoot tästä eteenpäin siunattu päivä! Vihdoin, vihdoin säätyyppi muuttui ja kauan kaivatut pilvet peittivät itäpuolen kukkulat. Aamu oli kirkas, mutta puoleen päivään mennessä muutto keskittyi sopivan tehokkaasti rannikolle.

Puolenpäivän jälkeen räjähti ja komeasti. Hiirihaukkoja kerääntyi pohjoisesta ja idästä useita väyliä pitkin muutamaksi suureksi virraksi, jotka rönsyilivät pitkin poikin aseman ilmatilaa. Petolintuja oli kaikkialla ja tilanne oli protokollan kannalta suorastaan kaoottinen; kuka laskee ja mitä, mitkä linnut menevät toisen laskenta-aseman sektorille, ja niin edelleen

Karvanaaman osaksi koitui kohtalokas itäsektori, mistä klikkasin noin 7000 lintua. Edellisen päivän rantajuhlat sekä nestehukka tuntuivat kropassa ja silmissä. Jossain vaiheessa pyörtymisuhka kävi vaarallisen lähellä. Count ’till you drop! Vähän väliä ehti ihmetellä menoa yläpuolellakin, ja eihän sitä petohelvettiä voi oikeasti kuvailla mitenkään järkevästi. Päivän saldona megalomaaniset 17 000 hiirihaukkaa!

Hiirihaukkavirrat toivat mukanaan myös kotkia, joskin suurin osa mahtilinnuista ohjautui lännemmäs rannikkoa – kilpailevalta laskenta-asemalta havaittiin yli 800 kotkaa! Voin vain kuvitella tunnelmia, Sakhalvashon laskenta-asema on jäänyt hieman paitsioon lintumääristä, mutta onneksi sinnekin sateli tavaraa ja kunnolla. Jasper tempaisi lännen puolelta mahdollisen keisarikotkan (mulla meni ohariksi), joka valitettavasti hukkui petomassoihin eikä Sakhalvashokaan saanut siitä koppia. "Meirän pääs" havaittiin 75 pikkukilju-, 5 kilju-, 3 aro-, 28 käärmekotkaa sekä 35 määrittämätöntä kotkaa. 

Sitä tietysti saattaisi luulla, että tällaisina massapäivinä lintujen katselu on kaukana nautinnollisesta aktiviteetista. Tavallaan juu, ja onhan massojen hektinen laskeminen osaltaan hauskaa! Shuamtan laskenta-asemalla kaikui välillä mielipuolinen nauru hiirihaukkatolppien seuratessa toisiaan – eikä kyse ollut vahingonilosta. Mutta laskenta-ajan loppuessa tarjosimme linnut Sakhalvashon aseman laskettavaksi ja päätimme itse vain ihailla ohi lipuvia petoja. Hektisimmät vaiheet olivat jo ohi ja lintuja tippui hiljalleen alemmas kuvattavaksi ja ihailtavaksi. Nyt sai kunnolla keskittyä hiirihaukkojen pukuvaihteluun (todella kauniita lintuja!) sekä kilju- ja pikkukiljukotkien profiilien vertailuun kauniissa alkuillan valossa. Riitti viimeiselle puolituntiselle kunnon pommikin, kun yksi plusmiikasta yli liitänyt vanha arokotka levitti paniikkia ja kiirettä laskijoiden keskuudessa. Oli muuten helvetin hieno lintu sekin! Eikä upeaa ja hektistä päivää olisi voinut paremmin lopettaa.

Syyskuun viimeisten tuntien kunniaksi nappasin kuutamoa katsellessa eliksen: yömuutolla yksi yöhaikara! Taustalla kukkuloilla ulvovat sakaalit, oi sitä tunnelmaa…

Kuva: Folkert de Boer

Kuva: Folkert de Boer

 1.10

Day 19

Shuamta

Lokakuu. Syksy saa. Ja niin saa Batumi – lintuja ainakin. Pitkästä aikaa myös aamupäivällä nähtiin oikein piristävää muuttoa; eilen pilvien takia rannikolle suunnanneet linnut jatkoivat valitsemaansa reittiä aseman yli. Muutolla hiirihaukkoja ja muutamia kotkia hienossa aamuvalossa, helposti määritettävissä ja laskettavissa. Yksi päivän kohokohdista oli metkan näköinen nuori kiljukotka: linnulla oli kellertävä, mutta mustilla pitkittäisviiruilla kirjailtu vatsa, haalistuneet siipisulkien kärjet sekä yläpuolen pitkittäisjuovat. Vissiin aikaisin pesästä lähtenyt poikanen. Hieno oli!

Eilisen kaavan mukaan puoliltapäivin taivaalle kerääntyi kukkulat peittäviä pilviä, joten tiedossa oli mukavaa muuttoa. Määrät jäivät kuitenkin puoleen eilisestä, virrat liikkuivat hallitummin eikä kotkienkaan kanssa tarvinnut stressata. Rupeeko ne linnut muka loppumaan? Pikkukiljukotka ei enää ollut aikaisempaa selkeänä valtalajina, vaan joukossa oli selvästi enemmän kilju- ja arokotkia. Kertaalleen näimme pari kiljukotkaa ja viisi arokotkaa viidessä minuutissa! Jos aikaisemmin ”clangan” löytäminen on tuottanut vaikeuksia, nyt niitä osaa poimia paremmin lintujen joukosta. Zeissin näkökenttään osui myös pari vanhaa arokotkaa, hienoa huomata myös oma kehittyminen lintujen laskemisessa, etsimisessä ja löytämisessä. Ja hienoja oli nekin epelit!

Päivän summia, jotka kuvaavat ajankohdan lajisuhteita aika hyvin:
Mustahaikara 32
Mehiläishaukka 69
Haarahaukka 229
Käärmekotka 26
Ruskosuohaukka 53
Arosuohaukka 3
Hiirihaukka 8318
Pikkukiljukotka 110
Kiljukotka 6
Arokotka 11
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 142
Pikkukotka 2

Wakeup call: "peregrine!" (Kuva: Folkert de Boer)

Iltapäivälle osui kaiken lomassa pieni hiljainen hetki, kisaväsymyksen takia piti ottaa pienet tirsat. Sopivasti ehdin silmät ummistamaan, kunnes Jasper varoittaa yli lentävästä suuresta jalohaukasta. Kärppänä putken ääreen ja vilkaisu taivaalle; tuulihaukan kanssa kisaillut suurempi jalohaukka jää onneksi kaartelemaan aseman eteläpuolelle lähempää tarkastelua varten. Äänikin kuuluu, Jasper puhuu muuttohaukasta. Kuulosti kovin ponnettomalta ja näyttää kovin hoikalta. Seuraamme lintua tovin, kunnes siiven alapinnalta erottuu tummien peitinhöyhenten ja vaaleampien siipisulkien selkeä kontrasti. Hämmennys kasvaa entisestään, eihän tuo voi mikään muuttohaukkaa suurempi olla! Päästä ei kuitenkaan erotu minkäänlaista kuviota, tasaisen tumma myös vartalosta. Linnun pitkäsiipinen, siro ja pitkäpyrstöinen silhuetti avautuu hiljalleen ja päästän ilmoille ihmettelyn: ”Wait… is this an Eleonora?” Sitten lamput syttyvät muidenkin päihin ja linnusta saa paremman otteen. Tarkistus kirjallisuudesta varmistaa tapauksen: TUMMA VÄLIMERENHAUKKA! Hieman ironinen tilanne, meikäläiselle toinen havis kautta aikojen (eka Kreetalta joskus 05/2007) ja pari miehittäjää kuittasi tästä linnusta eliksen. Lisäksi kyseessä oli lajin toinen havainto Georgiasta!

Tajunnan köyrinnästä toivuttuamme jatkoimme iltapäivän muuton seuraamista. Sakhalvashon laskenta-asema sai omansa, me poimimme massojen joukosta kotkia. Laskenta-ajan loputtua jäimme jälleen fiilistelemään muuton hiljenemistä, joskin nähtävää oli paljon vähemmän kuin eilen. Keisarikotkasta ja isoista falcoista nähtiin märkiä päiväunia, mutta onhan tässä vielä kolme päivää jäljellä. Kuten tänään, mitä tahansa voi vielä tapahtua!

Lisäksi projekti osti muutaman skumppapullon tulevia juhlia varten, ei vaan tiedetä koska juhlitaan. BRC 2012 lähestyy miljoonan linnun rajapyykkiä, yksi tai kaksi komeaa päivää, niin residensseissä paukkuu ja kunnolla. Mitä nyt oma jakso lähenee loppuaan; väistämätön lähestyy, asia erikseen olisinko minä sitä todistamassa...

2.10

Day 20

Shuamta

Batumin säätyyppi siirtyi jälleen korkeapaineen suuntaan. Muutto hiljenee päivä päivältä, tai ainakaan massoja ei näillä keleillä nähdä. Ei tässä kuitenkaan huonosta päivästä puhuta. Shuamtan laskenta-asema osoitti jälleen arvonsa kotkamuutolla. Pikkukiljukotkien ikämäärityksistä saa aina vaan parempaa otetta ja ”massalajin” joukosta on aina vain helpompi poimia eri-ikäisiä kiljukotkia. Ei nämä silti mitään helppoja tapauksia ole, todennäköisiä risteymiäkin on mennyt sinne pikkukilju-/kilju-/aro –osastoon. Arohiirihaukkoja on näkynyt melkein päivittäin, tänään laskenta-aseman ohitti 4 arohiirihaukkaa. Eilisen tapaan itärintaman laskenta jäi muiden heiniksi ja minulle aukeni slotti ”parempien lajien” etsimiseen hiiri- ja haarahaukkavirroista. Nautinnollista puuhaa! Mainitsemisen arvoista sekin, että lintuja näkyy läheltä, hyvissä valaistusolosuhteissa ja sopivissa määrin.

Poimintoja:
Haarahaukka 284
Käärmekotka 49
Ruskosuohaukka 54
Hiirihaukka 1012
Pikkukiljukotka 171
Kiljukotka 10
Arokotka 9
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 16
Pikkukotka 7

Eräänä aamuna tien varrelta löytyi loukkaantunut kehrääjä.

3.10

Day 21

Shuamta

Kolme viikkoa täynnä eikä Batumin tykitykselle näy loppua. Aamu oli todella hiljainen, nyt ne suohaukat näyttävät oikeasti hiipuneen. Mehiläissyöjiä ei enää kuulu ja pikkulintumuutto on vaihtunut erikoisista lajeista peippoparviksi. Sää oli petomuutolle ihanteellinen (joskin pilvetön), joten kotkia oli odotettavissa. Niitähän saatiin. Ensimmäiset pikkukilju- ja käärmekotkat näkyivät jo aamupäivällä, tuon tuosta joukosta erottui tuttuja aro- ja kiljukotkia. Muutama pikkukotka nähtiin myös, lajin muutto loppui kokonaan syyskuun lopulla ja lokakuussa on näkynyt enää yksittäisiä lintuja.

Päivä alkoi peevelin hienosti, kun spottasin aseman päältä vanhan muuttohaukan, kuin tarjottimelta ;) kuvausta, ihailua, hehkutusta ja pientä selitystä siitä, miksi yksi hullu suomalainen menee peregrinuksista aivan sekaisin. Ei kaikkien tarvii ymmärtää. Aamupäivän myötä jännitys sakeni savun lailla; Stan löysi laskentasektoriltaan mielenkiintoisen kotkan, jota porukka rupesi huutelemaan keisarikotkana. Oijoi, nytkö se tulee!? Lintu syyniin, mutta jokin mättää; roikkosiipinen, ei juovitusta, siiven muotokaan ei oikein täsmää. Kovasti haluaisin nähdä keisarikotkan hyvässä valossa, mutta omatunto kannusti argumentoimaan, että tuo ei nyt sellaiselta näyttänyt. Loppupäätelmänä outo, nuori arokotka, jolta puuttui tunnusomainen, alapuolen suurten peitinhöyhenten valkoinen juova.

Muutama tunti siinä saatiin odottaa, mutta Stan onneksi uskalsi sanoa sen ääneen, mitä kaikki edellisen väännön jälkeen toivoivat: "There's a nice looking eagle coming in, and this time I really think it's an imperial." En muista koska olisin viimeksi saanut yhtä pahoja rytmihäiriöitä lintua katsellessani, mutta kun suuri kotka tuntomerkkeineen (hiekanruskeat höyhenet kera mustan pitkittäisviirutuksen sekä mustat siipisulat vaaleilla sisimmillä käsisulilla koristeltuna) piirtyi verkkokalvoille; jumalauta, tuossa se nyt viimein on, lievässä vastavalossa, muiden lintujen kanssa, KEISARIKOTKA! Ihmettelyä, tuntomerkkien ahmimista ja harrasta linnun seuraamista, perään tuuletukset ja fiilistelyt. Jjjeesssss!!!

Kuva: Folkert de Boer

Ehdimme jo hypettää, että viiden minuutin sisään näimme kuusi lajia kotkia. Piti odottaa seuraavat viisi minuuttia, ennen kuin pohjoisesta ilmestyi seuraava suuri kotka. Nyt puhuttiin jo seuraavasta suvusta, eikä tästä voi suomalainen orni koskaan erehtyä. Sen verran ehti draaman kaarta rakentamaan, että ensin tsekkaa lajin, siirtyy hyviin asemiin tsekkaamaan kuinka pahasti jengi sekoilee. Huuto kajahti ja länsieurooppalainen porukka meni vieläpä pahemmin säpäleiksi tästä kuin edellisestä rarista; 2kv merikotka hienosti staijareiden edestä. Ja oikeasti, kun silmä on tottunut katselemaan pienempiä pikkukilju- ja kiljukotkia, tuo pohjoisilta vesiltä tuttu monsteri erottui massasta varmasti viiden kilometrin päähän. Melkoinen monsteri, kun sitä Batumista katselee.

Kaiken tämän ohella saimme myös laskea lintuja seuraaviin summiin yltäen, eihän rarien ihailu voi protokollaa ohittaa ;)
Mustahaikara 19
Mehiläishaukka 134
Haarahaukka 399
Käärmekotka 12
Hiirihaukka 1362
Pikkukiljukotka 142
Kiljukotka 11
Arokotka 11
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 102
Pikkukotka 7
Sääksi 1

Päivä sai arvoisensa päätöksen, kun nuori sinisuohaukka paineli iltavalossa etelään. Retkipinna ja 29 lajia petoja plakkarissa. Vieläkö viimeisenä päivänä pamahtais jotain extraa...?

4.10

Day 22

Shuamta

Viimeinen aamu Batumissa sarastaa kirkkaana ja tyynenä. Karvanaama kapuaa viimeistä kertaa Shuamtan kärrypolkua pitkin kohti jo kovin tutuksi tullutta laskenta-asemaa. Tammitikka huutaa taustalla, etelänpuukiipijä pakenee seuraavalle puunrungolle. Hiki virtaan, happi loppuu, Berlebach painaa. Edellisen illan väkijuomat virtaavat edelleen veressä, aivan kuin olisin menettänyt yhdeksästä hengestäni viisi tämän reissun aikana.

Kuten aina, viisi muuta vapaaehtoista ovat jo ehtineet kukkulan huipulle ennen minua. Puuskutan hiilidioksideja kropastani vielä viisi minuuttia kipuamisen jälkeen. Aamulla ehtii vielä ihastelemaan kirkasta ja tyyntä maisemaa, mutta iltapäivää kohti keli kuitenkin kääntyi tuuliseksi ja epävakaiseksi. Viimeisten tuntien aikana ei lintuja juuri nähty ja Svarowskin viiden pennin jalustat meinasivat lähteä tuulen mukana muihin maisemiin. Kannatti raahata sitä halkopinoa mukana!

Aamun kirkkain tähtilaji oli käärmekotka. Ensimmäisen tunnin aikana nähtiin jo kymmenen yksilöä, yleensä ensimmäisiä ilmestyy vasta puoliltapäivin! Tätä lajia on ollut hieno seurata koko jakson ajan, nyt sitä koki todistavansa yhtä lajin muuttopiikeistä, kun käärmeenpurijaa ilmestyy Batumin taivaalle yksi toisensa perään idästä, lännestä ja yläpuolelta. Aamupäivän aikana nähtiin yhteensä 35 käärmekotkaa! Tiäs kuinka paljon niitä olisi mennyt, jos sää olisi pysynyt muutolle idyllisenä koko päivän.

Lisää kohokohtia piisasi. Jos eilen ihailtiin keisarin väliintuloa, tänään oli itse kuninkaan vuoro astua estradille. Kroatialainen kollega ihmetteli ääneen mahdollista arohiirihaukkaa, joka pörräsi itäpuolella kahden hiirihaukan kanssa. Etsin linnut tarkempaan syyniin; hiirihaukat totesin oikein määritetyksi, mutta kolmannessa linnussa oli jotain mätää. Linnut olivat kaukana, joten määrityksen varmistamiseen tarvittiin pari kierrosta, vaikka koko ja muoto päivänselviä olivatkin. ”Heeetkonen, tuohan on maakotka!” Paikallisen oloinen immatuuri lintu pörräsi tovin hiirihaukkojen kanssa, kadoten korkealle itäpuolen taivaalle. Onneksi kaikki ehtivät kuninkaan näkemään ja vaikka laji on melko yleinen pesimälaji Georgian vuoristossa, käsittääkseni tämä oli ensimmäisen Batumin laskenta-asemilta havaittu yksilö! Ja mikä makeampaa, nyt on 30 petolajia plakkarissa!

Batumissa riitti ainutlaatuisia tunnelmia loppuun asti. Syksyn merkit ilmaantuvat tännekin, ja kauden päättäminen sekä talveen valmistautuminen ovat olennainen osa ornitologin kiertokulkua. Illalla ja seuraavana aamuna oli jäähyväisten aika, pohjan pojan oli aika lähteä kotiin.

Kuva: Filiep T'jollyn