Madagaskar, osa X - Ifatyn tykitys jatkuu

To 26.12.

Tapaninpäivä, spondeilupäivä. Läksimme Tarmon kanssa tsekkaamaan majoituspaikkamme eteläpuolen mestoja. Nyt menossa oli todellista seikkailun makua ja matkustimme paljon autenttisemmin kuin ne tyypit, jotka rinusivat autenttisen matkustamisen perään =) eli hyppäsimme pick-upista rakennetun taxi-broussen kaiteisiin kiinni ja roikuimme kyydissä kuoppaisella tiellä viitisen kilometriä!

Tommosella mentiin.

Piikkimetsää riittää vielä suojelualueiden ulkopuolella, mutta habitaatti kutistuu jatkuvasti...

Madagaskarinkaijanen.

Afrikanvaris.

Etelänpuoleisesta kylästä kestää tovi kävellä potentiaalisille mestoille, mutta tienvarsitalsimisen ja puskakomppaamisen jälkeen sopivia lampareita alkaa löytyä – nyt alkaa tapahtua, kahlaajapaikkoja! Afrikantylli on osoittautunut tähän mennessä yleisimmäksi kahlaajaksi, ja ekalta varsinaiselta kohteelta löytyy lisää eksotiikkaa; muutama kolmivyötylli sekä 2 pitkäjalkaa! Laji on Kreikassa ja Georgiassa vältellyt meikäläistä, joten melko oudossa paikassa kuittasin eliksen. Seassa myös jokunen pikkutylli, kuovisirri ja liro. Endeemejä ei vaan löydy.

Lampareiden jälkeen suoritamme lisää puskakomppausta, ennen kuin siirrymme kaikkien ulkomaanmatkojen unelmahabitaateille – suola-altaille! Elämyksellistä retkeillä näin hehkeässä ympäristössä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisiltä altailta löytyy helposti pari hietatylliä, retkenpinnoiksi irtoaa myös karikukko ja rantasipi. Afrikantylliä ja kuovisirriä piisaa täälläkin. Altaat kompataan reunoja myöten, mutta endeemiä ei vaan löydy…

Suola-altaita! Kuva: Tarmo Virtanen

Kolmivyötylli...

... pitkäjalat...

... karikukko...

... ja hietatyllit.

Päätietä pitkin siirrymme seuraaville lätäköille, nekin osoittautuvat suola-altaiksi. Töyhtötiira napsahtaa altaan reunakiviltä, paikalla myös pitkäjalkoja, valkovikloja sekä tyllejä neljää eri sorttia. ”Endeemiä ei vaan löydy…” Alan jo luovuttamaan madagaskarintyllin suhteen, mutta saman altaan reunoilla törmäämme kilpailevan puiston (Mosa Park) pojankoltiaisiin, jotka kyselevät siitä endeemistä. No ei nähty. Mutta siellä se kuulemma on. En alkuun meinaa uskoa, mutta lupaavat lähteä etsimään. Tarmo luovuttaa & jatkaa takaisin hotellille.

Kävely takaisin kylän tienoille tuntuu todella turhauttavalta, eikä loputtoman näköisen laitumen komppaaminen yhtään nosta fiiliksiä. Noin vartin päästä nuorempi veljeksistä viheltelee peräämme – löytyi! Ja kipin kapin perään. Madagaskarintylli hoituu mainiolla kuviolla; pojat näyttävät linnun, varmistan lajinmäärityksen =), tippaan jätkiä hyvästä duunista ja painun kameran kanssa perään. Tylli on melko luottavainen lähistöltä löytyvän pienen poikasen takia, vähän kauempaa löytyy toinen emoista. Hieno lintu ja hieno jatke endeemisten lajien listalle! Tällanen fiilistely vahvistaa kahlaajien asetelmaa yhtenä lintujen lempiryhmistä – ainakin heti petolintujen jälkeen.

Kuvaussession jälkeen aloitan pitkän tuntuisen ja helvetin hikisen paluumatkan kylälle. Kalle ja Seija löytyvät tutusta lounaspaikasta. Hikoilu varmasti rikkoo omia ennätyksiä ja nestetasapainon ylläpitämiseksi pitää nauttia juomaveden mukana pari ruokalusikallista suolaa. Lounaalta sitten hotellille lööbaamaan ja Guinness kourassa altaaseen vilvoittelemaan.

Hieno on!

Pe 27.12.

Välipäivä, jokseenkin linnuton sellainen. Ohjelmassa mm.

• Pisimmät yöunet sitten ties koska, herätys klo 9.15
• Aamupala/lounas paikallisessa syöttölässä
• Prepaid-creditien etsimistä (nekin vähät meni aika äkkiä)
• Pyykkaamista (puhtaat vaatteet riittää ehkä loppureissulle)
• Aurinkoa, uima-altailua, matkaoppaan selailua ja mahdollisen pohjoiseen suuntaavan piston suunnittelua

Tuore merenelävä on tuonut hyvää vaihtelua riisi ja kana/kala/kasvikset –linjaan, Ifatyssa on herkuteltu mm. tartar-kalalla, grillatulla kalalla, kalmarilla ja rapugraviolilla, nam! Mutta tahtoo se vatsakin olla vähän sekaisin, giardia-comeback! Tosin ei tunnu läheskään niin tujulta kuin viimeksi, ilmankos kun paikalliset tuntuvat ”tottuvan” tautiin.

Ifatyn myötä reissuporukka on vähentynyt: Tarmo suuntasi perjantaiaamusta paluumatkalle, Noora ehti livahtamaan Toliaran kautta Tanaan jo eilen.

La 28.12.

Viimeinen kokonainen päivä Ifatyssa, sen kunniaksi lähdin uudelleen Reniala Forestiin; Anni, Kalle & Seija pääsivät siinä samalla ihmettelemään mm. sitä maantiekiitäjää. Homma meni pitkälti saman kuvion mukaan kuin nytkin, mutta mukavalla lisävariaatiolla. Pyrstömarhi aloitti aamun ja tällä kertaa sain ne haluamani rintaprofiilikuvatkin! Juoksukukusta sekä punajalkakukusta saadaan myös lisää kuvamateriaalia, arokyyhkyrääkkiä löytyy koiraan lisäksi naaras.

Vaan madagaskarinrosvohaukka nousi yhdeksi päivän – ja koko Ifatyn osuuden – kohokohdista. Hiffasimme lähellä polkua viihtyvän linnun ja vinkkasin oppailta, että voisko tuota katsella vähän lähempää. Ja peeveli, sehän päästi ihan älyttömän lähelle sekä piti älyttömästi meteliä! (M.rosvohaukan äänet muistuttavat hiirihaukan huutoa.) Mitä nyt jossain kohtaa lintu otti siivet alleen ensimmäiseltä istumapaikaltaan – ja lensi suoraa kohti niin, ettei peto mahtunut kokonaan kuvaan! Mutta istuvasta linnusta irtosi unelmatason materiaalia. Aito petolintu!

Todella upean aamun jälkeen puskajähistystä jatkettiin hotellin nurkilla, kotona näytettävää jälkeä syntyi mm. naamiomehiläissyöjästä, pihamainasta, sieppovangasta, madagaskarinkeltakutojista ja yllättäen myös valkopäävangasta! Harvalukuinen, mutta koko saarivaltion alueelle levittäynyt laji, siisti nähdä se piikkimetsässäkin!

Uusi kierros piikkimetsässä: pyrstömarhi...

... arokyyhkyrääkkä...

...punalakkikuku...

...raitatuulihaukka....

... madagaskarinrosvohaukka...

... ja sirppivanga. "Paremmin ei vois enää olla."

Naamiomehiläissyöjillä riittää lämpöä ja tähystyspaikkoja.

Pihamaina, Intiasta Madalle (ja ties minne kaikkialle) levinnyt tulokaslaji. Melko eksoottisen näköinen, mutta pahamaineinen pesärosvo.

Komppaamisen jälkeen aamupala hoidettiin ansaitusti pitkän kaavan mukaan rantaravintolassa, jonka jälkeen fiilisteltiin rannalla ja ihmeteltiin paikallisten nuottausharrastusta. Keskipäivästä turisteilu jatkuu auringonottamisella ja kaljottelulla Bamboo Clubin uima-altaalla. Paahtopaistuminen keskeytyi hetkeksi, kun silmät avatessani hoksaan zeniitissä etelään lipuvan suuren merilinnun: hyvin pitkät, kapeat siivet sekö pitkä haarapyrstö, FREGATTILINTU! Jää määrittämättä lajilleen, mutta ihan kiitettävä kuitti, kun osa porukasta oli sellaisen nähnyt eilisellä snorklausreissulla =)

Iltapäivästä tämä hupi alkaa loppua, kun onnettoman pitkä laskusähellys (pitikö sitten laittaa kaikkien henk.koht. kulut saman bungalowin laskuun!) sekä kyytien järjestely alkaa. Onneksi sitä ehtii vielä räpsimään vikat ruudut uima-altaalle juomaan saapuvista madagaskarinkehrääjistä sekä jähistämään hiirimakeja hotellialueella. Sit nukkumaan ja eteenpäin.

Juho seuraa nuottaajia.

Sielt' se nousee!

Saaliin tarkastusta.

Trumpettikala päätyi rannalle.

Tästä riittää protskuannos useammalle perheelle.

Männistö seuraa touhua vierestä.

Su 29.12.

Pikapakkaus klo 6 alkaen, sitten hyvästit meren rannalle, piikkimetsälle, aktiviteettityrkyttäjille, Guinnesille ja tuoreelle kalalle, sit nelivetojen kyytiin ja ihailemaan Ifaty-Toliara –välin maisemia valoisaan aikaan. Toliarassa menomatkalta tuttu kuski löytyy asianmukaisin säädöin. Toliaran ja Ranohiran välillä meinaa väsyttää (myös kuskia, joka meinaa taas nukahtaa ennen matkan puoliväliä!), mutta reaktiokyky riittää vielä baobab-puiden kuvaamiseen. Ikkunasta jähistäminen palkittiin yhdellä Madanpinnalla, kun Ihosyssa mango-ostoksilla bussin ylitti alppikiitäjä. Kalle ja Seija poistuvat kyydistä Ranohirassa fiilistelläkseen Isalon kansallispuisto (muchos gracias reissuseurasta!) ja loppumatka sujuu melko leppoisasti maisemia ja asiallista soundtrackia fiilistellen. Samalla sitä miettii, kuinka onnellisessa asemassa voi ihminen ollakaan; reissu on ollut tähän mennessä peevelin siisti, lisää hienoja juttuja vielä edessä, karvanaama omassa elementissään ja kotona on kolkon yksinäisyyden sijaan vastassa perhe ja frendejä. Melko kornia, mutta oikein toimiva ajatus Fianarissa klo 21.18 =)

Ifatyn ja Fianarin välisiä maisemia tuli kuvattua enemmän vasta paluumatkalla. Baobab-meiningistä Isalon seudun maisemiin ja ensimmäisiin sateisiin sitten Ranomafanasta lähdön:

Orniminen Ifatyssa oli jotain aivan järjettömän hienoa ja varmasti jää mieleen yhtenä kiehtovimmista paikoista, missä olen tähän mennessä käynyt. Eksoottiset ja hyvin paikalliset erikoisuudet, kiehtova ympäristö, paljon valoa hyviä kuvia varten ja Reniala Forestin erinomaiset oppaat olivat ylivoimainen kombo tällä reissulla. Myös merenelävistä koostuvat ateriat maistuivat. Turistirysämeininki, kuten jatkuva katukaupustelu sekä aktiviteettijärjestäjien taistelu asiakkaista rupesivat rasittamaan pitemmän päälle, mutta eipä niitä blogia kirjoittaessa enää pahalla muistella. Hemmetin siisti mesta, pakollinen etappi kaikille Madalle matkustaville!