Madagaskar, osa VII - kurssin loppua

Pe 13.12.

Lähdin ekalle aamukävelylle piiitkään aikaan. Vatsa ja yölliset ”pahoinvointipainajaiset” painavat edelleen päälle, mutta olipahan peevelin kiva päästä taas liikkeelle. Metsäpolun talsija palkittiin yhdellä uudella pinnalla, kun kaivoin sekaparvesta KIILAPYRSTÖJERIN. Lisäksi onnistuin jähistämään pittamarhin hyvin näkösälle ja vangoja näkyi koukku-, tiais- ja sieppovangojen edestä.

Kurssipäivä meni datan järjestelyssä ja analyysisuunnitteluissa – tai oikeastaan Excelin Pivot–taulukoiden kanssa tapellessa, digitoinnin virheitä korjatessa, olosuhteisiin ja kaiken maailman häslinkiin nähden Tarmon vetämä GIS–sessio aineiston analysoinnin apuna meni ihan hyvin! Ja tässä vaiheessa huomamme, että kurssia on enää muutama päivä jäljellä, äkkiä tää menee.

La 14.12.

Taas metsään. Auringon noustessa tunnelmat ovat hehkuttamisen arvoisia ja joka kerralla tuntuu tulevan vastaan jotain erilaista. Tänään irtosi parhaimmat näkymät samettiasitista, pittamarhia taasen polun varrella 1p ja 2 Ä. Vangat vähissä, mutta tetrakaparvia tuntuu pyörivän vähän joka puskassa. Siinä riitti haastetta sekaparvien setvimisessä, iso osa näköhavainnoista menee edelleen ohareiksi, kun lintuja ei pääse näkemään riittävän hyvin tai riittävän pitkään.

Kurssipäivä oli suoraa jatkoa eiliselle. EcoSim-analysointiohjelman opettelu viivästyi kaiken maailman teknisten solmujen takia. Odotettavaa, mutta tällaisilla intensiivikursseilla sitä aikaa on turhauttavaa kuluttaa ohjelmistojen kanssa tappeluun, kun analysoinnissakin riittäisi tarpeeksi puuhaa. Päivän päätteeksi pidettiin pikkujoulut; tonttuilua, ryyppäämistä, joululauluja sekä kuvien katselua aikaisemmilta kursseilta. Pukki vieraili myös!

Kesken pirskeiden Danielin perkele pamahtaa paikalle ja näyttää tuoreita valokuvia sviddu suomumarhista! Madan unelmalaji lähellä ja helposti kuvattavissa, jumankauta, tää on nähtävä. Klo 23 karvaorni päätyy jälleen ornimisen perimmäisten kysymysten äärelle. Nyt on käsillä reissun viimeisiä mahdollisuuksia joidenkin sademetsälajien näkemiseen. Sairastelu ja väsymys painaa päälle, eikä alle neljän tunnin yöunet varmasti helpota huomista tilannetta. Ei se lähtöpäätöstä silti pyörrä, kun Daniel ottaa mielellään maastotöihinsä mukaan ja lähinnä se on intopiukeus joka miestä piti pitkän yön hereillä! Huomenna se legendaarinen suomumarhi löytyy!

Pikkujoulutunnelmia:

 

Niin... siis... mitä hemmettiä tässä tapahtuu?

Kuvat: Daniel Burgas

Su 15.12.

Näinpä: unenlaatu heikkoa, aamulla lievää väsymyksestä johtuvaa pahoinvointia, mutta klo 4.15. lähdemme Danielin kanssa liikkeelle pilkkopimeään sademetsään. Ensimmäiset linnut aloittavat melko aikaisin ja aivan aamuhämärissä valkokurkkusilepit ja jokuset pittamarhit näyttäytyvät ooikein kivasti. Laskennan ekalle pisteelle on silti matkaa ja klassisen töyhtöiibispaikan jälkeen homman nimi valkenee: Danielin pistelaskennat alkavat siitä surullisenkuuluisasta ”Vaton ylämäestä”, jota kivutessa meinasi viimeksi loppua henget kesken.

Ottaahan homma toipilaan kunnon päälle, mutta hyvin siitä selvitään. Itse laskentaa tietysti viivästyttää määritysongelmat (helttamesitti ei taitu, ei sitten millään), tetrakoiden pesät sekä Red–Fronted Brown Lemurit, mutta dataa ja haviksia syntyy;

Madagaskarinkanahaukka

– 1 liukui viimeisen laskentapisteen yli

Madagaskarinrosvohaukka

– 1 ä lähellä Vatoa

Madagaskarinmetsähuitti

– 2 lintua käveli polun poikki

Ruskokyyhkyrääkkä yht. 3 Ä

Madagaskarinsinikyyhky 1p

Madagaskarinturturikyyhky 1 Ä

Sinikuku 2-3 ä ja 1 p

Punajalkakuku 1p

Kuroli, useita Ä

– 2 lintua varoitteli kiivaasti hiirihaukasta!

SUOMUMARHI 2 Ä

– Ensimmäinen kuului Vaton leirin lähellä, toinen Danielin eilisessä paikassa. Vartin etsinnän jälkeen ei saatu näkyviin, mutta ensimmäinen havis oli kuitenkin tosisponde!

Pittamarhi, 4p ja 5Ä

RANOMAFANANTETRAKA, a3 p

Valkokurkkusileppi, 2 Än

Madagaskarintimali 1 Ä

Sinivanga 1ä

Sieppovanga 2-3 ä

Tiaisvanga 5-8 ä

Koukkuvanga 1 p

Sininokkavanga a2p hienosti näytillä

Madagaskarinkäpinkäinen 2p

Tätä diversiteettiä, oi tätä diversiteettiä!

Suomumarheja en edes raaskinu yrittää, mutta pittamarhista sain viimein julkaisukelpoiset dokumentit

Lopetamme laskennat Vaton leirin läheisyyteen klo 8.30, napostelemme vähäiset eväämme ja aloitamme hikisen sekä nestehukan piinaaman paluumatkan. Paluumatkalla koitetaan vielä kertaalleen kaivaa se suomumarhi esille (ei löydy). Paluu ValBiolle klo 11.15., takana seitsemän tuntia sademetsäpatikointia ja edessä kurssitöiden analyysien jälkityöt ja huomisen esitelmän viilaamista vaikkakuinkahelvetinmyöhään asti. Vaan olipa hemmetin hieno aamulenkki! Ja parin kahvikupposen voimin sitä pysyi yllättävän hyvin pystyssä.

Ma 16.12.

Sitten viedään tätä sirkusta viimeisille rundeille, kurssiohjelmaan oli tälle päivälle lyöty visiitti Fianarantsoan yliopistoon pitämään malagassiopiskelijoille, yliopiston opettajille ja muulle henkilökunnalle pieni seminaari kurssitöistä. Aamulla esitelmän kertaus ja lähtö Fianariin. Yliopiston tilat ovat vahvasti mallia Madagaskar, antaa kuvien puhua puolestaan. Seminaari saa suosiota, mitä nyt jää pikkasen harmittamaan, kun kolme neljäsosaa yleisöstä ehtii poistumaan ennen meidän ryhmän vuoroa – ja oikeasti vedettiin se esitys hemmetin hyvin! Palaute on mitä mainiointa, mutta esityksen jälkeen iski melkoinen totaaliuupumus ja karvanaama taisi viettää loppupäivän henkisesti poissaolevana.

Iltapäivästä ohjelmassa oli ”Fianarin poikien” järkkäämä turistikierros kaupungissa. Aloiteltiin häröilemällä näköalapaikalla hyvä tovi ja heittämällä kierros toisella kampusalueella. Ois oikeesti kiinnostanu käydä siellä vanhassa kaupunginosassa,, mutta käytettävän ajan optimointi per kohde ei ollu ihan optimaalinen. Paluu ValBiolle inhimillisiin aikoihin, ja päivällisen jälkeen vasta naatti olo onkin. Palautesession sekä excuinfon jaksaa juuri ja juuri istua läpi, siihen päälle kurssin jälkeisten reissujen suunnittelua ja pari sähköpostia Suomeen, niin unettomuudesta ei tarvitse kärsiä. Santatra ja Ndimby lupasivat tämänpäiväisen esityksen vastineeksi hoitaa huomisen seminaariesityksen – ei tässä kuitenkaan niin nopeasti ole malagassia oppinut, että voisi natiiveille puhua elinympäristön pirstoutumisen vaikutuksista lintuihin heidän omalla kielellään.

Fianarin kampusaluetta.

Seminaarihuone...

... ja herpetologiryhmä aloittelemassa omaa vuoroaan.

Eznar, Jani & Anni näköalapaikalla

Paikallinen HOAS!

Ti 17.12.

Nyt. Tänään. Viimein! Mar ja Daniel järkkäsivät Dinan lintuoppaaksi niille, jotka halusivat lähteä linturetkelle vielä viimeisen kurssipäivän aamuna. Ensitöiksi aamuhämärissä paineltiin Danielin löytämälle suomumarhireviirille. Dina oli taas omassa elementissään tehden lintujen eteen todella loistavaa työtä, kun reviirin 3 SUOMUMARHIA näyttäytyivät niin hyvin kuin näin hankala laji nyt voi näyttäytyä. Epelit kähmyilivät tehokkaasti polun varren pusikoissa, mutta yrityksellä saatiin ne koko porukalle näyttäytymään. Pitivät myös metkaa, sähisevää varoitusääntä. Tosin muihin taksoneihin profiloituneet ihmiset saattoivat hieman ihmetellä, että mitä ihmeellistä noissa nyt on. Kerettiläiset, hah!

Suomumarhien lisäksi aamuvirkut palkitaan muutamalla pittamarhilla, polkua pitkin pakoon ravanneella madagaskarintöyhtöiibiksellä, yhdellä madagaskarinmetsähuitilla sekä pienellä Red Fronted Brown Lemur –porukalla. Nyt alkoi kuitenkin kurssiväsymys painamaan, vaikka olikin taas palkitsevaa lähteä patikoimaan. Joitakin kovia sademetsälajeja vielä uupuu listalta, mutta taitaa olla kurssin jälkeisen reissaamisen asiaa ne.

Red-Fronted Lemur ottaa rennosti.

Aamun jälkeinen tropiikkieuforia putoaa lounaalla melko radikaalisti, kun kurssilaisten keskuudessa hiertää se, miten kukin haluaa kurssin jälkeen reissata, mistä kuvioista sovittiin ja minkä verran yhteisesti sovittujen asioiden perusteella suunniteltuja juttuja pitää tehdä uusiksi. Vähän eri asia vuokrata auto kuudelle kuin neljälle hengelle. Noh, ei ketään voi mihinkään pakottaa ja ehkä näistäkin ylikierroksista selvittiin iltaan mennessä. Silti motivaatiota uusien varausviestien, tai muidenkaan yhteisten asioiden tekemiseen, ei tahdo vähään aikaan löytyä.

Iltapäivä menee kurssitavaroiden inventaariohässäkässä sekä paikallisille (Berembyn kyläläiset, aseman väki) tarkoitetussa seminaarissa. Tärkeä vaihe, kun puhutaan siitä mitä kurssilaiset kävivätkään kyläläisten takapihalla häröilemässä, millaista tietoa sieltä irtosi ja miten se paikallisten ihmisten toiminta vaikuttaa luontoon. Hyvin se meni, vaikka yleisöä ei ollut eilisen veroisesti. Linturyhmän esityksen aikana karvanaama hyödynsi yhtä parhaimmista neuvoista, mitä meille annettiin kurssia varten:

–        It’s a good thing to break the ice between us and the locals by making a fool out of yourself.

–        That should be easy!

Loppuillasta kurssin loppubileet; ValBion väki oli valmistanut juhlaväelle hyvät satsit ruokaa ja kaljakin oli kylmää! Dina toimi illan tiskijukkana, joskin protestoin suurinta osaa dance-painotteisista biisivalinnoista poissaolollani =P vaan Dire Straitsin Walk of Life sekä pitkä rockabilly-medley pelastivat illan musiikillisen annin.